tiistai 20. joulukuuta 2011

Maneesitottis

Ekalla satsilla seuraamista, hyvä meiniki mut pää puikkailee haaroväliin. Kun nyt vaan malttais hinkata sitä paria askelta jne. Istumisiin muistuttelut, sitten seuraamisesta ja hjuva! Seisomisessa tutusti tömpsäyttelee, maahanmeno ok. Luoksetulossa tuli muuten oikein hienosti, mutta jää aavistuksen verran liian etäälle, on tehnyt sitä jo pidempään. Läheltä ja vinoista kulmista sitten muutamia. Palkkaukset narupallolla ja maneesista poistuessa tajusin, että nyt meni palkkaukset robottimaisesti samalla kaavalla. Urho saa napsauttaa kiinni palloon, sitten joko revitään tai se saa elvistellä pallon kanssa ja lopuksi mä käsken sen siitä irti, ja sitten mudi alkaa hyppiä ilmaan / vasten. Ihan hauskaa joo, mutta jos vetää jatkuvasti samalla kaavalla niin kyllä siinä vähän puutuu.

Toisella lyhyellä satsilla pelkät noudot. Ensin kaksi kertaa suorapalkka tuonnista. Kolmannella tuonti loppuun asti. Hyvät palautusvauhdit :)

Hassua treenata pk-tottispainotteisesti, tuntuu että treenattavaa on muka kamalan vähän. Tokossa on jos sun kaikenlaista nippeliä ja nappelia. Pk-puolella vain seuraa, istu, maahan, seiso, nouto - that's it :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Etsintäharjoitus

Osallistuin lihotetun, ruokapöytäaktivoidun ("katso söpösti niin saat leipää & juustoa") ja lähes 2kk tauolla olleen Oilin kanssa etsintäharjoitukseen lentokentän takametsissä. Fiilis oli, että oikeaan etsintään en tämän kanssa nyt just lähtisi, mutta etsintäharjoitus sopi oikein mainiosti. Kiva nähdä, miten perustaidot toimii pitkän tauon jälkeen. No, nehän toimi :)

4 kehitysvammaista oli kadonnut. Alueella oli liikkunut ja liikkui yhä paljon lenkkeilijöitä. Oi bongasi jäljen pienen partoinnin jälkeen. Lumesta näki, että alle 40 kenkä ja ainakin 2 isohkoa koiraa, kuulemma etsijä joka oli nyt itsekin hukassa - eli saatiin lupa jatkaa jälkeä. Suurimmalta osalta matkaa oli lunta, joten meikäläinenkin sai jäljestää. Oili jäljesti ristiin ihmisen ja koiran jälkiä, lumella tosin aika huonosti molempia. Lumettomalla metsäpohjalla jäljesti paljon paremmin, paitsi tiepohjilla, joilla oli liikkunut paljon muuta kansaa, niissä sai tarkkoa tosissaan. Aina päästiin kuitenkin eteenpäin ja lopulta jäljen päähän, jossa oli hanska. Tsekattiin vielä loput annetusta alueesta, ei muita havaintoja kuin toisen partion jäljet ja aiempi pätkä jo jäljestämäämme jälkeä (Oi nosti jäljen syvemmältä metsästä (positiivista), ei siis leikattu sitä partioidessa suoraan päältä). Varsinaiset neljä kadonnuttakin tuli löydetyksi ennen täydellisen pimeän tuloa, hommissa urakoi Lulu-snautseri, Aapo-tervu ja Hinni-labradori.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Maneesitottis

Aloitus kontakteilla, tai oikeastaan ihan sillä, että Urho pystyi tekemään lyhyestä paikkamakuusta perusasennoitumisen ilman äännähdystä. Kontakteja hieman häirittynä, siitä jatkaen pariin askeleeseen ja edelleen askeleita lisäten. Välillä palkka (kainalopallo) liikkeestä, välillä perusasennosta. Tuntuu, että seuraaminen on varsinainen ikuisuusaihe.. eikä me edes vielä katsottu sitä juoksuseuraamista. Luoksetuloista eka väljä, uusinnalla tuli tehommin ja parempaan paikkaan. Toisella satsilla parit pitemmät häiriköidyt kontaktit (n.10sek) ja lelun kanssa töhönä autolle.

Fiilis kerrassaan mainio. Ihan alkaa tuntua siltä, että sitähän voisi joskus kokeisiinkin :)

---

Oili is back!

Ryläyksellä päiväretkellä, Oili-Gremlinsin vuoro olla rapsuteltavana.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Ihku!

Muru pungersi lauantainan 27.11. pikkutunneilla maailmaan kaksi kappaletta tyttöpuolista mudinkeltuaista, toinen elävä ja toinen kuollut. Näitä ennen ulos tuli myös pieni muumioitunut sikiö. Eläväinen vaaleahko blondimudinpoikanen on nimeltään Ihku ja Terhin fb-päivityksien perusteella Viikissä ollaan siihen ihan pöhköinä :)

Ihku 8,5vrk

tiistai 6. joulukuuta 2011

Tottis

Itsenäisyyspäivänä pyörähti käyntiin maneesitottistelut. Urholla ensin pelkkää tunnelmointia, koira hanskaan ja silleen. Namittelin, mutta koira veti kauuula piiiiiitkällä kohti oikeanpuoleisesta taskusta roikkuvaa narupallon narua. Loput siis pallolla ja se oli Urtsista PALJON hauskempaa. Uusilta ihmisiltä (tai ei uusilta, mutta en ole paljon tottistellut heidän kanssaan) tuli kommenttia koiran sikailusta. Eehhh, sitä se Urhon keikkuminen taitaa vähän olla (ei kuuntele vaan hyppii, heiluu ja tarjoilee vähän mitä lystää). Mulla myös kaikenlaista turhaa säätöä. Sivulleottoja tietyllä kaavalla, epäjohdonmukaisuuksia palkkaamisessa.. jne.

..........

Oili on siis vieläkin Lammilla. Juoksut alkanee olla ohi, arviointia on kamalan vaikea tehdä kun hoitoväki ei halua kurkkia koiran hännän alle "kun se nyt nukkuu tuossa niin rauhassa". Ihan kun se koira loukkaantuisi yksityisyyteensä kajoamisesta.. Pitää tuumata haenko Oilin kotiin ennen joulua, vai saako se olla siellä ulkoiluaktivaattorina joululomille asti. Urho on sairaan helppo koira yksinään. Huomaa, että sillä ei varsinaisesti ole tarvetta lenkeillä reagoida toisiin koiriin mitenkään kummemmin, mutta kun Oili tekee omat jäykistelynsä, niin mudin on pakko ottaa homma hanskaan ja huudella mitä mieltä meillä ollaan vastaantulevista koirista.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Pohjanmaalla

Mökillä vajaa esineruutu, jätin koiran odottamaan saunan rappusille kun tallailin ja vein esineet (3). Hyvä motskari ja siistiä työtä.

Yönyli jälki (19h, 250m) sai yllätyksekseni yöllä kevyen lumipeitteen, mutta koska krepit piti joka tapauksessa noukkia metsästä, niin mikseipä sitä samalla ota koirankin mukaan.. Eli odotukset miinuksella laitoin Urhon jäljelle. Vaan Urhopa reagoikin jälkeen ja lähti sitä ajelemaan. Huteraa ja hentoa oli meno, jatkuvaa tarkistelua, mutta kyllä kyllä Urho sen jotenkin jäljesti. Huippua!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Viikonlopun pekoilut ja tottis

Perjantain pimeissä 3 maalimiestä valmiina raunioalueen takametsään, 2 umpparissa. Haukkuja "täydet", käytännössä jotain ehti huutaa jotain 30-40?. Ilmaisuissa näkyi vähäinen treenaus ja lääppimiseneston hinkkaus, koira oli aika levoton eikä oikein tiennyt, että minne keskittää haukkunsa. Muuten hommaili mukavasti, oli motivoitunut ja käytti nenäänsä :)

Sunnuntaina ilmaisutreeniä.. kai se ihan hyvin meni. Ekalla kerralla oli rääppäissyt, toistoilla ei.

Su myös jälki, n.500m ja alle 2h ikäinen "perussettii" jälki. Nostatin tienvarsihommana, juuri kun päästiin jäljen lähtökohtaan vastaan tuli joku lenkkeilijä megakokoisten lastenrattaiden kanssa. Ei Urho niistä näyttänyt tuumaavan mitään, mutta ei se kyllä myöskään jälkeä saanut nostettua, ihan aavistuksen merkkasi. Palattiin takaisin ja merkkasi paremmin, huterahko nosto. Jäljesti kuitenkin tosi pari lyhyttä katkoa matkalla, yksi isompi joka sekin saatiin selätettyä nostamalla harkitusti jälki uudelleen. Esineitä löysi 4, en muista oliko niitä se neljä vai viisi. Ur nostaa esineet hyvin, mutta niiden jälkeen tulee aina katkos. Pitää suunnilleen ilmoittaa koiralle, että mitä täällä oltiin tekemässä. Kaikkineen kuitenkin onnistunut jälki!

Perään vielä tottistelut. Seuraaminen alkoi näyttää tosi mainiolta perusasentotreenin kautta. Eli 2 askelta, tiukka pysähdys, palkka vain jos istuu suoraan tai korjaan itsenäisesti oikeaan paikkaan perusasentoon. Muuten korjaus ja kehut sekä perään uutta yritystä. Jäävissä istuminen ihan hukassa, totaalisesti. Pari noutoa, vissiin okei.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Ohjattu tottis

Maneesilla ohjattua tottistelua, kiitos Riikka järkkäilystä! Pieni lepsuileva treeniryhmämme sai Susanna Maksimaiselta arvokasta muistuttelua kriteereistä ja niistä kiinni pitämisestä. Oltiin kaikki ihan nolona kun tajusimme, että mitä kaikkea me katsomme toisiltamme läpi sormien sillä selityksellä, että on  tärkeintä, että on mukavaa :D No onhan se ihan kiva, että on kivaa, mutta kun siinä samalla liikkeistä voisi tehdä Täydellisiä, eikä vaan Ihan kivoja.

Urhon kanssa tuumattiin ensin mielentilaa ja sitä kokonaisuutta, jolla kokeenomainen suoritus tehdään - ja todettiin, että siihen pitää rakentaa joku systeemi. Ei voi tuudittautua siihen, että kyllähän Urholla motivaatio riittää. Häiriötä kestääkseen sen motivaation pitää olla super! Varsinaista häiriötreeniä ei nyt tehty, mutta sitä pitää alkaa tosissaan hommailemaan, jos mielii joskus taas kokeisiin.

Jäävissä neuvona oli aloittaa aina vaikeimmasta ja jokaisen kohdalla ensin muistutellen. Urtsilla siis istumisia ensin vapaasti liikehtien, sitten vasta liikkeestä. Ja sitten, mun pitää vaan LOPETTAA sen vartaloavun käyttö, koira ei sitä tarvitse. Otettiin pari toistoa, viimeisellä koira teki hienon istumisen ilman että venkuroin omalla kropalla mitään. Luottoa, luottoa! Ja niitä apusilmiä, jotta mun ei tartte kurkkia koiraa. Maahanmenoon ja seisomiseen samat jutut. Seisomisessa voisi myös lennättää enemmän palkkaa suoraan taakse heti käskyn perään, niin siitä saa näyttävämmän.

Aika meni ihan sikanopeasti, emmekä ehtineet vetäistä neljällä koiralla kuin yhden kierroksen, vaikka alunperin piti yrittää kahta.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Haku & jälki

Lyhyesti: Urho on selättänyt selkävaivan hyvin, liikuntaa on lisätty eikä kivut ole palanneet. Oili teki taas juoksunsa ja meni Lammille hoitoon.

Sitten: rasti seinään - me treenatiin! Sunnuntaipekoiluissa Urholle ilmaisuja ja jälki. Lentävä purkki -palkkasysteemi toimii ja saatiin ihan hyviä toistoja aikaan. Vaan perhanan kiero otus se mutiainen on, keksii mitä ihmeellisempiä variaatioita yksinkertaisesta aiheesta. Mä aina yritän määrittää jonkun kriteerin ja sitten mudi tekee jotain just sellaisella harmaalla alueella, että salliako vai eikö sallia.. Ei ihme, että niitä ongelmia on päässyt syntymään.

Jälki tehtiin niin, että Ur sai sekä nähdä jäljentekijän lähdön maastoon, että tyyppi löytyi myös lopuksi sieltä jäljen päästä, motivaation sais vähän kohentua nääs. Välissä jälki vanheni pari tuntia. Maasto oli pakkasesta kohmettunut. Alussa suuria vaikeuksia, merkkasi jäljen, muttei imuuntunut sille. Ja heti perään harhautui hirvenjäljille.. Yritettiin nostaa jälkeä uudelleen ja jotain Ur siinä nappailikin, muttei juuri sitä oikeaa. Kunnes sitten tiedustelujen jälkeen päästiin oikean jäljen äärelle ja mudihan setvi homman loppuun oikein mallikkaasti. Nosti matkalta sinne tiputetun esineen ja merkkasi tarkasti myös jyrkän rinteen, missä jäljentekijä oli joutunut ottamaan käsillä kiinni maasta ylös kivutessaan.

ps. Urhon deitti Muru pyöräyttänee keltaisia mudinpoikasia maailmaan ensi viikolla! Tai sitä seuraavalla. Toivottavasti Muru pysyy yhtenä muruna pyöräytellessään, eikä halkea kahtia.

Väsynyt mudi on onnellinen mudi.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Fan i helvete, eli Broke Back Mudi

Oijoijoi, minne katosi lokakuu? Treenirintamalla oli vähän masentavaa, ei oikein mitään kivoja onnistumisen kokemuksia. Siksi kai tämänkin päivittäminen jäi. Oili ajoi kyllä jotkut jäljet ihan kivasti, oli yksi yönylijälki, yksi multapeltojälki ja yksi nyt ihan lähiaikoina tehty tienvarsijälki. Niihin pitää vaan itselle saada ajatus kirkkaaksi ja keskittyminen kympille. Mun pitää ihan oikeasti tarkkailla tuota koiraa ja seurata että milloin se ajaa ja milloin se ei aja. Vaatia oikeaa tekemistapaa, mutta lempeästi.

Urho taas... täräytti sitten alaselkänsä kuun puolivälissä ja joutui lepokuurille. Juoksi pallon perään ja tuli uikuttaen luo. En saanut tilanteessa paikannettua kipua ja koira kaahasi normaaliin tapaa loppulenkin ns. päässilmänä. Saman päivän iltana vingahteli mennessään makuulle ja noustessaan makuulta, erit. jälkimmäistä. Seuraavana päivänä vielä vingahteli nousuissa ja yrittäessään hypätä sohvalle. Ei venytellyt takapäätä. Kolmantena päivänä ei enää vingahdellut, mutta oli vielä kotioloissa hiukan jäykän näköinen. Eläinlääkärissä hyppi ilmaan ja pyöri ympyrää samalla kun minä yritin vakuuttavasti kuvailla, kuinka "tämän koiran selkä on kipeä". Selästä napattiin kolme kuvaa, ei huomautettavaa kuvissa. Kipulääkkeet+lihasrelaksantti+lepokuuri 3 viikkoa. Kahden viikon lenkittämättömyyden ja etenkin treenaamattomuuden jälkeen mudi alkoi nähdä pikku-ukkoja nurkissa, syöksyili sinne tänne kuin hiiren perässä. Samaan aikaan porokoira makasi tyynenä sohvalla, joten oikeasti hiirtä ei ollut olemassakaan. Tänään Ur sai osaavat fyssarin kädet turkkiinsa ja lenkkeilylupa irtosi. Vasemman lonkan puolella ja hännäntyvessä sillä juili joku, mutta ei hirmuisen pahasti. Nyt siis hiljalleen liikuntaa - PARASTA! huutaa Urho.

Urhon syyskuun deitillä Murulla oli kuulemma ainakin kuusi mutiaisenpoikasta kyydissä :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

S. Korrin tottiskoulutus 22-23.10.

Suski Korri kävi Joensuussa kouluttamassa tottelevaisuutta ja olin kurssilla mukana Oilin kanssa. Ilmoitin sinne Urhon, mutta sitten tuli se selkähomma. Harmitti hirmuisesti etten saanut Urhoa mukaan, mutta nou kän duu. Oilinkin kanssa oli hauska osallistua :)

Liikkeiksi valitsin all time favouriten, eli seuraamisen ja toisena liikkeenä luoksetulon/noudon eteenistumiset. Jälkimmäiseen resepti oli perinteinen "treeniä", sivulletulon sijaan koiralle on vain opetettava uusi toimintamalli, eikä siihen ole olemassa mitään erikoisvinkkeja. Raakaa treeniä. Noudossa uusi tapa on kyllä alkanut porautumaan Oilin päähän, ilmeisesti se on huomannut kuinka kätevää oikeastaan onkaan tuoda kapula suoraan eteen kipsahduksen sijaan.

Seuraamisessa muistuteltiin koiran paikkaa ja sitä tehtiin perusasennon kautta. Kaksi askelta ja tiukka pysähdys. Jos koira valui eteen, niin käskytettiin oikeaan paikkaan sivulle ja korjauksesta rauhallinen kehu. Uudelleen liikkeelle ja sama juttu, pari askelta ja terävä pysähdys. Aina korjauskäsky (ja huom. käsky ennen mitään vartaloapua, jos sitä vartaloapua edes aikoo käyttää) väärästä paikasta. Vasta kun koira itse piti paikkansa oikein, tuli (naksu ja) palkka. No Oilihan hoksasi homman aika nopeasti - ja kas - alkoi tehdä oikein nättiä seuraamista. Oma ongelmani vain on, että kun Oili tekee korrektia seuraamista, mä en käytännössä pysty näkemään sitä. Enkä mä myöskään pysty tuntemaan sitä, koska se ei paina. Se on vaan niin kertakaikkisen korrekti :D No, palkatessa (namilla tietty) kannattaa kuulemma vielä ehkä vähän ohjata koiraa painamaan lavalla jalansivuun, niin Oilin tyyppinen koira oppii vielä enemmän hakeutumaan ohjaajaan kiinni ja jopa hiukan nauttimaan siitä. Lisäksi sain kehoituksen tehdä koiralla enemmän kaikenlaista häiriöseuraamista, etenkin kaikkea sellaista jossa koira joutuu vähän "ahtaalle". Oili väistää helposti paikaltaan jos pitää seurata jonkun esteen/seinän/auton tms. vieressä ja ne on just niitä paikkoja joita harjoittelemalla saa entistä vakaamman seuraamisen. Kun koira kestää erilaiset häiriöt, niin se keskittyy vielä paremmin tekemiseen - ja pitää paikkansa entistä tiiviimmin.

Suski puhui yleisesti paljon koiran "voimasta" ja sen keskittämisestä tekemiseen. Jos tavoitteena olisi 100p. tottis, niin varmasti niissä neuvoissa olisi se siemen, mutta kun ihan irtoa tästä koneesta sellaista tavoitteellisuutta. Vähempi riittää ja heinähatumpi tekeminen kelpaa mainiosti :) Hitsin mukava kurssi kyllä, siitä onkin aikaa kun viimeksi on ollut mukana missään tottisaiheisessa koulutuksessa. Hyvä kurinpalautus/vaatimis/muistutus -kurssi itsellekin :)

Btw, Oili 7-v kannattaisi kuulemma ilmoittaa pentukurssille ja näyttää siellä pokkana "tyypillisen puolivuotiaan pennun osaamistasoa" :D

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Pelastuskoiraleiri 7-9.10. Liperi

PERJANTAI-ILTA

Katin ja Henriikan järkkäämä etsintäharjoitus; naispuolinen avohoitopotilas ei ollut päässyt mökille asti vaan jäänyt harhailemaan jonnekin kylän ja mökin välisiin maastoihin. Ja kas, kortteerimme metsästysmajahan se oli siinä puolivälin tienoilla :) Oilin kanssa suunnattiin maastoon pimeän jo laskeuduttua ja tehtävänä tavallinen tienvarsitarkistus. Oili aloitti tehtävänsä tankkaamalla puronvarresta heinää.. Ennustin näkevämme saman päivän aikana vielä oksennuksenkin. No ei, Oi nosti pienen kävelyn (n.100m?) jälkeen jäljen länteen. Ja suoraan ihan karmeaan ryteikköön... Koira veti vakuuttavasti, mutta maasto oli osastoa "ei kukaan järkevä ihminen", jotenkin en siinä taas muistanut kadonneen taustoja. Välillä meno on tosi varmaa ja tiesin olevamme ihmisen jäljellä, välillä ajattelin että tää oli nyt kyllä tässä, myyn Oilin jollekin hirvimiehelle - justiinhan se on kausikin alkanut. Alle 500m (tuntui siinä maastossa PALJON pidemmältä matkalta) jälkeen koira alkoi sytätä tosissaan, käännyttiin moneen kertaan takaisin omille jäljillemme. H#?"&tin turhauttavaa! Oli pidettävä tuumaustaukoja ja kerran vielä lähdimme nostamaan jälkeä "potentiaalisesta" suunnasta. Sieltä jotain taas nousi ja jatkoimme matkaa kunnes koira hukkasi jäljen hakkuuaukon reunaan. Yhteydenotto johtoon tuotti käskyn palata johtopaikalle.

Kuviohan meni todellisuudessa niin, että Oili oli nostanut takajäljen ja ajanut sitä "normaalisti" aina syttäykseen asti. Joko se ei osannut ajaa jälkeä pidemmälle, tai sitten se yritti kääntymisillään viestittää, että "tää menis kyllä oikeesti tohon suuntaan". Tokihan mun tekisi mieli ajatella, että jälkimmäinen, mutta who knows. Jälki oli iältään 4-5h. Tokihan takajäljen ajo huvitutti (huvitti ja vitutti), mutta hiukan olin myös iloinen, että olimme olleet ihmisjäljellä. Oili sai siis vielä luvan jatkaa pekoiluitaan.

Tehtävän kimpussa hääri 4 hälykoirakkoa, yksi aloitteleva koira, 4 apuohjaajaa ja yksi ryhmänjohtaja. Ryhmyrinpestiä hoiteli tosin kolme eri henkilöä vuorollaan, minäkin siinä pienen hetken istahtaen. Kadonnut tuli lopulta löydetyksi ns. hakutehtävän kautta.


LAUANTAI

Lauantaina leiriporukka jaettiin kahteen ryhmään ja suunnittelimme toisillemme etsintäharjoituksia. Kaikki saivat myös esittää mahdollisia toiveita harjoitusten sisällöstä. En muista kunnolla omaa toivettani muuten kuin, että maalimies olis kiva. Siis että koira saisi ihmislöydön. Ja ehkä myös sitä varmistusta, että enää emme ainakaan ajelisi takajälkeä.

...vaan kuinka kävikään? ;) Noh, tehtävänannossa sattui jotain hämminkiä, tai sitten ei, mutta sitä meille tarkoitettua jälkeä emme alkuunkaan nostaneet. Sen sijaan Oili nosti jonkin jäljen ja ajoi sitä erittäin hennosti (en saanut lainkaan liinaan vetoa). Saimme kuitenkin luvan jatkaa jäljestystä, joten siinä sitä sitten mentiin. 100-200m jälkeen tuli hukkaa, siitä Oi kuitekin jatkoi tielle, tien yli ja siinä taas hukkaa. Laatikoitiin paikka, jälki nousi uudelleen ja saimme taas luvan jatkaa. Kovin oli vaan epävarmaa meno, ei lainkaan tuntumaa. Aina välillä kuitenkin selvää jäljestystä. Tosi omituista. Sitten tultiin taas tielle, Oi teputti sitä laitaa ja nuuh, sai hajun tien toiselta puolelta. Empi hiukan, mutta nokka veti kuitenkin väkisin tien toiselle puolelle. Lähti määrätietoisesti lompsimaan vanhaa sammaleista tiepohjaa. Saatiin tähänkin lupa, jatkettiin siis sinne. 50m jälkeen Oi nappasi vasempaan jäljen, ihan selvän tuoreen jäljen - vihdoinkin se kunnon tuntuma. Pian keppi. Ja pian yllättyneen näköinen maalimies, odotti kuulemma ihan jotain toista koiraa saapuvaksi. No voe..

Huoh. Oili oli alussa napannut edellisiltaisen toiselle koiralle tehdyn jälkitehtävän tallaukset ja kuinkas muutenkaan kuin takajälkenä...! Eli alkupätkä oli tuota vajaa 20h ikäistä jälkeä, ilmankos oli aika epävarmaa jäljestystä, varsinkin kun siitä oli kulkenut 3 ihmistä (jäljentekijä, koiranohjaaja ja appari) sekä yksi koira. Mäellä Oi oli ilmeisesti hukannut jäljen ja napannut jonkin muun jäljen tai sitten vaihtanut jäljeä. Tien toisella puolella se oli nostanut jälleen jonkin muun jäljen, silläkin alueella oli liikuttu edellisenä iltana hakupartiointina, joten olihan sielläkin Oilille jotain jäljestettävää. Ja seuraavan kerran tiellä Oi oli saanut ilmavainun 50m päästä toiselle koiralle tehdystä tunnin-kahden ikäisestä jäljestä ja käytiin sitten vielä ajamassa se loppuun. Eli siis yksi harjoitus ja ainakin 4 eri jäljen ajamista. Voe helevettiläenen! Olisi pitänyt luottaa itseensä siinä ihan alussa ja osata ilmoittaa, että nostettu jälki oli vanhempi kuin saman päivän aikana tehty, sillä olisi jo säästytty paljolta kun johdossa oltaisiin osattu keskeyttää se homma siihen ja antaa jatko-ohjeet sen meille tarkoitetun jäljen nostamiseksi. Ok, kiva kun vanhempienkin jälkien ajo näköjään onnistuu, mutta aika paljon tässä nyt on kaikkea epätoivottavaa häröä (takajäljet, jälkien vaihto (l. harhat), osaamattomuus koiranluvussa).

Käytiin vielä ihan lopuksi sitten nostamassa se Oilille tarkoitettu jälki ja ajamassa loppuun. Mikäs siinä, se meni ihan kivasti.


SUNNUNTAI

Oilille täsmäharjoituksia jäljestyksestä, ekana lyhyt yönylijälki, joka meni pääosin ihan passelisti. Toisena parin tunnin ikäinen tienylityksiä sisältävä harkka, jossa näkyi taas hyvin Oilin ilmavainuinen tapa ajaa jälkeä ja ongelmat tienylityksissä tai ylipäätään missään erikoisemmissa paikoissa. Oi merkkaa jäljen kulkusuunnan usein ihan oikein tullessaan tielle tms. alustanvaihdolle, mutta se ei jotenkin luota merkkaukseensa, vaan lähtee yhtäkkiä haahuamaan jonnekin ihan muualle ja nappaa jäljen sitten uudelleen vasta kunhan on ensin vähän hermostuttanut mua ja tehnyt kunnon jäljennostolenkin. Miksi se ei pidä noissa kohdissa jäljestä kiinni ja jatka sinne minne sen nokka on alun perin osoittanutkin? Ihme otus.

Ja taas tiedetään mitä treenataan.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Haku

Oi näki etukulmiin menevät ukot, niistä oik.puoleinen tuli pois. Ensin vasemmalle hieno pisto kera löydön. Oikealle tyhjä, jolta yritystä yliheittoon - ei oikein onnannut. Vasemmalta sitten taas löytö, joka oli liikkuva maalimies. Ja taas yliheittoyritystä, eikä tämäkään oikein onnannut. Vähän ehkä jotain typerää hinkkausta siinä harrastin, en edes muista kunnolla että mitä. Vas. takakulmassa sitten ukko telttapiilossa ja sinne täydet haukut.

Urholle purkkihaukkuja. Jos ottaa yhtään pidempää ilmaisua, niin alkaa haukkumaan päätä (tms. maalimiehen ruumiinosia) liian läheltä, mutta lyhyillä kohdentaa hyvin. Eikä raappaile purkin kanssa.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Tokot syysmyräkässä

Urhon kohdalla mielikuvitus jumahti ja päätin ottaa tokon avoimen luokan liikkeet läpi (pl. paikallamakuu). Seuraaminen tuttua epätasaista menoa. Liikkeestä maahan ok. Luoksetuloa useampi otto, kokeilin suullisen käskyn ja käsimerkin eroja, jälkimmäinen toimi ehkä paremmin. ur tulee liian kova pystyäkseen pysähtymään napakasti ja muutenkin stoppi tarttis paljon enemmän treeniä. Nouto ok. Kaukokäskyissä teki omalla rytmillään kuuntelematta käskyjä, eli se vaatisi myös treeniä. Hypyssä epävarmuutta ja istuminen hukassa.

Oili leikki eka. Se on nykyään kiva kun syttyy heti leikkiin ja voi leikittää namipalkkauksen lomassa, eikä "kiinnity" liikaa pelkkiin nameihin. Seuraamisen käännöksiä (+peruutusaskel) naksutellen ja johan meni hienosti. Loppuun vielä seuraamiskäännösten tsekkaus (ilman peruutusaskelta) ja oli tosi hienot käännökset :) Hyppynoutoa tokoesteellä. Kaukokäskyissä ei ihan malttanut kuunnella kun se takapalkka nami pisti pikkukoiran pään hyrräämään, tuli mooooonta tuplakäskyä.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Jälki + haku

Oilille harhatreeniä, pohjalla tunnin ikäinen simppeli jälki. Esineille pysäytys (oli muuten sikahyvät ilmaisut nyt!) ja siinä odoteltiin kun avustaja teki tuoreen harhan jäljen yli. Neljä harhaharkkaa saatiin mahdutettua jäljelle. Ekalla Oili olisi niiiiin halunnut paukata harhalle, toisellakin vielä kutkutti, kolmannella tyytyi merkkaamaan ja neljättä mä en edes huomannut. Hyvä hyvä.

Urhon kanssa ihmeteltiin ilmaisuja. Terhiltä saatiin siihen neuvoja, jälleen kerran niistä kiitos! Eli kokeiltiin taas kerran jotain muuta, tällä kertaa purkki selvästi näkyviin ja kunnon ärähdys kun tulee törkkimään. Ongelma vaan oli, että Urho ei tullut törkkimään. Noh, sitten piti palkata koira muuten vaan hyvästä toiminnasta. Tämähän on Urholle sinänsä tuttua juttua muutaman vuoden takaa kun purkit oli vallan näkyvissä. Erona se, että nyt purkki lentää koirasta poispäin ja se kiikuttaa purkin mulle avattavaksi. Kosketusalustakin varmasti toimisi, mutta mun on vaikea saada itseni motivoitumaan sen tarpeeksi aktiivisesta treenaamisesta.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Jälki, tottis ja rauniot

Oilin kanssa hypättiin Leenan kyytiin ja kurvattiin Pärnävaaralle treenaamaan. Ensimmäiseksi tehtiin jäljet ja ajettiinkin ne heti perään kun kovaa oli sekä osittain jäljen alusta ja ilmassa tuivertava tuuli. Oili pääsi ajamaan oman jälkensä (n. 200m) ihan tuoreeltaan ja se meni parin kepin ohitusta lukuunottamatta tosi kivasti. Erityisesti jäljen nosto oli varmuudessaan kiva nähdä. Jälki nousi tieuralta, kulki palanmatkaa metsässä, laskeutui sitten tiepohjalle ja meni jossain kohden myös soravallia pitkin.

Tottiskentällä näytettiin ensin eteenmenopalkan vienti. Sitten seuraamisen käännösten (erit. vas ja täys) hinkkaamista ottamalla aina käännöksen jälkeen askel taaksepäin. Onnistumisprosentti oli jotain reilusti alle 50.. Pk-esteitä molempia ensin edestakaisina avustajan kanssa. Hyppynouto kerran, meni hienosti :) Ottaa, ja saakin ottaa kosketuksen. Eteenmenossa lukitsi jotain oikealla ja tokihan se sinne lähtikin ekalla lähetyksellä. Kutsuin pois, osoitin uusintavirittelyssä korostetusti vasemmalle ja sitten tuli jotakuinkin riittävän suora eteneminen kentänlaitaan palkkapurkille.

---

Illansuussa hain Urhon kotiin Helsingin reissulta ja suunnattiin suorilta treeneihin. Vaan eipä paljon näyttänyt Urhoa meno ihmetyttävän, kivasti teki raunioilla omat hommansa. Otin neljä valmista umpipiiloa. Lähdin kiertämään aluetta ja siinä ne kaikki nousi mutiaisen nenän ja ilmaisun voimin. Hajun saadessaan se haukahteli muutamia kertoja, mutta etsi sitten vahvimman hajulähteen ja jäi paukuttamaan varsinaista ilmaisua. Hyvin selkeitä merkkauksia ja ilmaisuja - kiva oli tehdä Urhon kanssa hommia.

Niiden astutushommien saldo jäi yhteen ja nyt jäämme odottelemaan, että putkahtaako marraskuussa maailmaan lisää mudinpoikasia :)

tiistai 27. syyskuuta 2011

Porokoiratokot

Suuntatreeniä kera merkin, mutta sitten siitä meinasikin tulla merkkitreeniä. Mulla oli asettaa merkiksi vain joko reppu tai vesipullo. Reppua Oili mätki ja vesipulloa yritti tuoda, "kierrä" kehoitus ei sille merkinnyt mitään samansisältöistä kuin mulle. Hinkattiin ensin aika paljon (liikaa) merkkiä ja sitten pari otosta suuntia. Oikealla ja vasemmalla molemmilla suunnilla avustajat palkkaamassa. Pitkähkö käskytetty seuraaminen, tutut hyvät jutut (into, kontakti) ja huonot jutut (liian edessä, käännöksissä liikaa eloa, ääntely). Avo-hypyssä istuminen hukassa. Useampi toisto pelkkää istumista. Leikkimistä jossain välissä minun ja vaihteeksi myös jonkun muunkin kanssa, leikkitäti oli oikein fiilareissa. Nouto kertaa kaksi, ekalla tuli väkisin vinoon. Lopuksi paikallamakuu Raikun kanssa, nyt oli hyvä paine ja koira hiljaa. Jänis meinasi pomppia koirien luo, mutta korjasi ajoissa kurssinsa.

Mudiosuus: Helsingissä oli astuteltu onnistuneesti :)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Haku(NAM!-atata)

Etukulmissa haamut, pyöräytin hetkeksi koiran toisaalle ja sillä aikaa oikeanpuolimmainen mm tuli pois. Eka vasemmalta maalimies (1). Oikealle kulmaan siis tyhjä, siitä yli uudelleen vasemmalle ja toinen mm (2). Välissä oikealle taas pujahti maalimies (3) ja sinne piti ottaa yliheitto mut unohdin. Oikealta palatessa jätin sitten koiran istumaan ja siitä yliheitto. Teki sikahienon piston ja vielä toisenkin aivan yhtä upean, muttei vaan saanut hajua keskelle pistolaatikkoa jäävästä. Niin, mitä hienoa on hienoissa pistoissa, jos maalimies ei nouse? Kolmannella lähetyksellä viimein nousi (4). Oikealle vielä suoran piston päähän valmis maalimies (5), jolle täydet ilmaisut. Muille ilmaisut muutamia haukkuja.

Erittäin kivasti teki Oikku hommia ja minäkin tajusin olla vääntämättä liikaa lähetysasentojen kanssa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Jälki

Sunnuntaina yritin tehdä perjantaiselle paikkausjäljen. Hyvin (huom. ei erinomaisesti ;)) meni niin pitkään, kunnes kiire alkoi painaa kantapäitä ja jouduin vaatimaan koiralta toimintaa haaveilun sijaan. Sain paineistettua Urhon todella tehokkaasti.. Perhana. Taas reilu 500m jälki, jolla ikää 3h. Kuusi keppiä. Urho meni to-del-la hitaasti, selvästi perjantain kokemukset painoi sen itseluottamusta. Olen tottunut aika reippaaseen menoon, joten huomasin useasti, että liina tuppasi jäämään välissämme löysälle ja olin kävelemässä koiran yli kun se vasta tarkkoi jälkeä. Sekin tietysti haittasi Urhon jäljestämistä. Kepit nousi ihan hienosti, paria se ei olisi jaksanut tarkentaa loppuun asti. Haaveilupätkiä siellä kyllä tuli, kehoitin niissä koiraa jatkamaan. Vaan sitten kun jälki kulki kohti paikkaa, jossa auto oli, mudi alkoi haaveilla ihan tosissaan. Seisoi auton suuntaan (jonne kuitenkin se 200m matkaa) ja piippasi. Tässä olisi tietysti pitänyt seistä hiljaa kannoillaan vaikka iltaan asti, kunhan koira itse tajuaa jatkaa jäljestystä, mutta koska meillä oli jo vähän kiire toiseen paikkaan, niin en malttanut olla kertomatta koiralle selväsanaisesti, että mitä tänne oltiin tultu tekemään. Ei hyvä. Loppu oli tervanjuontia, molemmille. Ei oikein toiminut paikkausjälkenä tämäkään, vaikka huomattavasti parempia hetkiä oli tällä jäljellä monin paikoin kuin perjantaisella.

Noh. Se kiire oli viemään Urhoa Juhalle, joka nappasi mudin mukaansa Helsinkiin Murua treffaamaan . Toivotaan, että nyt tulisi niitä murho-pikkumutiais-kusiaisia.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Perjantaipekot

Oilille halusin jotain peruspekoilua, joka vahvistaisi luottoa koiraan - ja sellaista saatiinkin :) Kaksi ihmistä hävisi n.500x100m alueelle. Kunhan olin eka sählännyt kartanluvun kanssa ja päästiin viimein oikealle alueelle, koira lipesi käsistä aika nopeasti. Sitten kuului kaukaa muutama haukku ja koira palasi takaisin. Ehdin toki manata, että tämäkin vielä, nyt koira jättää jo maalimiehiä... Pyynnöstä Oi viipotti takaisin tulosuuntaansa ja aloitti paljon pontevamman haukun keskellä metsää. Melkein loppuun asti luulin, että siinä on maalimies, mutta ei - musta sukkahan se siinä lepäsi kankaalla. Palkkasin koiran, kytkin liinan, otin pari askelta taaksepäin ja annoin koiralle jäljestys-kehoituksen. Ja sit mentiin vauhdikkaasti 300m jälkeä, nostettiin välistä vielä yksi hanska ja periltä löytyi jäljen tekijä. Toinen hlö oli vielä kateissa ja palattiin alueen laitaa kohti aloituspistettä. Puolivälissä koira sai hajun, puikkasi hiekkakuopan reunalle ja ilmaisi sieltä maalimiehen. Hieno juttu, perushuttu toimii :) Ohjaajalle vaan vähän lisää kartanlukutaitoa, se alun häsläys tuli nimittäin jostain ihan käsittämättömästä aivopierusta. Ja sitten irti kaikista "säänöistä". Koira nimittäin kävi ihan aluksi siellä silloin vielä "vääräksi" luulemallani alueella kieppumassa ja reagoimassa tosi vahvasti johonkin. Kutsuin pois ja jatkoimme "oikealle" eli oikeasti ihan väärälle alueelle, unohtaen samalla tyystin sen reagoinnin. (Mitään viestintää tässä harkassa ei harrastettu, joten ei sinänsä tullut tarvetta ilmoitella mistään minnekään, mutta olisihan se fiksua painaa omaan mieleen) Tovin päästä, kun sitten tulimme sille oikeasti oikealle alueelle, olisin voinut käyttää hyväksi sitä tietoa, jonka koira kertoi alueesta jo ihan alkuun, mutta ei. Aloitin nollasta ja sinne aloituskulmaan jäi pätkä jälkeä esineineen. Onneksi koira sentään nykäisi jäljen ylös hiukan etäämmältä.

Urholle olin käynyt ennen treenejä tekemässä reilu 500m jäljen, se oli ajamisen aikaan 3h ja saanut hiukan sadetta päälleen. Oli vieläpä pimeää, joten luotin kyllä koiraan ihan mukavasti hyvien olosuhteiden ja sen tiedon turvin, että koirat yleensä ajaa paremmin jälkeä pimeässä. Ja pee askat! Urho teki ensireaktion jälkeen ihan jees ja HETI perään se sai vainun todennäköisesti jäniksestä ja alkoi kaahottaa sinne tänne.......!!%#&€! Koko jälki meni epämääräisenä sinkoiluna, jotenkin huterasti se vei aina oikeaan suuntaan, todennäköisesti hajuputkeen välillä törmäten, pääsasiassa kuitenkin eläintenhaju nokkaansa ohjaten. Välillä oltiin ihan pihalla, enhän itsekään pystynyt enää pimeässä muistamaan missä jälki meni. Ohjailin koiraa suunnilleen sinne, missä tiesin jäljen about olevan ja kas, sitten Urho nuuskailikin maasta yhden esineen ylös. Hienoa! Vaan taas jäljen nostossa esineeltä massiivisia ongelmia. Sitten tuli ainoa pätkä kelvollista jäljestystä (n.200m), jonka jälkeen koira taas alkoi sinkoilla eläinhajuilla. Ja mulla mennä totaalisesti hermo.. Yllättävän hyvin Urho vastasi vaatimuksiini jäljestämisestä, eikä lyönyt hanskoja tiskiin. Ennen loppuesinettä oltiin taas välissä ihan pihalla, eikä koira todellakaan jäljestänyt kunnolla. Erinomaisen paska maku homman jälkeen suussa sekä mulla, että Urholla.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Pelastuskoirien joukkuekatselmus 16-18.9.2011 Helsinki

Ja me otettiin sieltä perskutarallaa hopeaa!! Ja brassailtiin telkkarissakin (tai siis Oili vähän tepsutti raunioilla Martin ja Topin kanssa, sekä Lea vastaili toimittajan kysymyksiin erinomaisen selkeästi). Tapahtuma oli todella hieno kokemus ja antoi monta hyvää tilaisuutta oppia itsestä ja koirasta. Joukkueemme oli rento ja osaava, siinä oli mukava olla mukana.

Koska tämä oli itselle ensimmäinen katselmuskokemus (ylipäätään minkään liiton alaisuudessa), en osaa verrata sitä muihin. Monipuolisia tehtäviä viikonloppuun oli kuitenkin saatu mahtumaan, joista osassa koiralla ei varsinaisesti ollut edes roolia. Tehtävien taustoilla oli erilaisia painotuksia, oli ryhmänjohtajarastia, ea-rasti, tehtäviä jossa tarkkailtiin miten ohjaajat osaavat hallita hermonsa käskyttäessää koiria ns. puolimahdottoman tehtävän edessä. Toki mukana oli myös selkeitä etsintätehtäviä, joissa koirat tekivät nenätyön. Oili ei toiminut näissä omalla tasollaan, vaan onneksi joukkueesta löytyi kaksi upeaa koiraa, flätit Martti ja Topi, jotka tekivät työtä rutiinilla. Minä saatoin kyllä olla aika rasittava toistellessani samaa "tajuuttehan te, että mä tajuun, että tää meni nyt huonosti" eri sanakääntein :D Sori joukkuetoverit! Kovuutta saisi siis omasta päästä löytyä vähän lisää, jotta epäonnistumiset tulisi nopeammin kuitatuksi ja unohdetuksi. Niiden veivaamisesta ei seuraavassa hetkessä ole enää mitään hyötyä.

Erityisen nautittavaa joukkueessamme olivat sosiaaliset koirat, jotka pystyivät työskentelemään yhtäaikaa esim. pihapiiri- ja raunioetsinnässä. Sitä oli sikasiistiä esitellä tuomareille. Koirien kanssa oli myös helppo liikkua kaupugilla ja julkisissa liikennevälineissä, joilla pääasiassa liikuimme paikasta toiseen perjantaina ja lauantaina.

Yksi erityispiirre tehtävistä jäi mieleni: ne olivat todella hektisiä. Tilanne tuli yhtäkkiä PAM! ja vaati täyttä toimintaa. Käytettävissä oleva aika oli usein jotain viidestä viiteentoista minuuttiin. Aikaa ei ollut mihinkään nykertelyyn ja tarkisteluun, vaan tehtävä piti suorittaa ripeästi koiraan luottaen. Erittäin haastavaa itselleni! Tilanne on toki kaukana todellisuudesta, mutta sitäkin parempaa harjoitusta koiranlukuun ja luottamuksen syväntämiseen. Oma paha tapani on myös jäädä nykertämään jotain, kun en luota koiran toimintaan. Samalla koira ei selvästi luota minuun, vaan alkaa myös nykertää jotain yhtä epäolennaista.. Mä kaipaan siis ehdottomasti jotain tiukasti aikataulutettua treeniä ja muutekin harjoitusta otsikolla "tehokas toiminta".

Tässä vielä sekalaisia kuvia katselmuksesta eri kuvaajien räpsimänä:

Virallinen joukkuekuva
(Kuvaaja: Eeva Oinonen)

Kaikki osallistuvat joukkueet avajaisissa
(Kuvaaja: Eeva Oinonen)

Martti ilmaisee Lapinlahden sairaalan rakennusrastilla
(Kuvaaja: Eeva Oinonen)

Joukkueemme odottamassa puistorastin tehtävänantoa
(Kuvaaja: Mirja Lauronen)

Joukkue valmiina hommiin
(Kuva: Sonja Bärlund)


Oilin kanssa henkilöryhmässä
(Kuvaaja: Mirja Lauronen)

Oili kettisesteillä
(Kuva: Sonja Bärlund)


Oili kettiksessä
(Kuvaaja: Sonja Bärlund)



Palkitut: 1. Tassut (Salo), 2. Popeko (Joensuu), 3. Hepeko (Helsinki)
(Kuvaaja: Sonja Bärlund)
'
Ja tässä vielä ne Nelosen uutis- ja videoklipit:
Flash toistinta ei löytynyt.

Flash toistinta ei löytynyt.


torstai 15. syyskuuta 2011

Viikon varrelta

Viikonloppu 10-11.9. meni ryhmänjohtaja-kurssilla. Kiva kurssi!

Maanantaina 12.9. ei taidettu tehdä mittään.

Tiistaina 13.9. treenattiin joukkueporukalla rakennusetsintää Lieksassa ja tehtiin myös jälkiä rakennuksen pihapiiriin. Raksahommat meni kai ok:sti, mutta jäljellä tuttua takkua.. eikä esineitä olisi Oili halunnut ilmaista laisinkaan. Ryökäle!

Keskiviikkona 14.9. käytiin kotijengillä metsässä sienestämässä ja marjastamassa. Ja pitihän sitä toki joku treenijuttu koirille saada, eli jälkiä. Mä heiluin metsälenkin ajan kompassin kanssa, piti saada jotain varmuutta itselle suunnistukseen. Oilin lyhyellä jäljellä tajusin taas sen, että epävarmoissa paikoissa kannattaa vetää liinaa lyhyemmälle ja "pakottaa" se siten tarkempaan työskentelyyn. Ei fiksuin tapa korjata puutteita, mutta jotain kummaa perää siinä on. Urhon jäljellä taas näki hyvin, kuinka se törmäilee pitkin hajuputkea tuoreella jäljellä (oli 1,5h). Esinemotskari puolestaan hyvä :)

Torstaina 15.9. piti vielä kurvata raunioille kettistottistelemaan. Vahvistin Oilille pöytiä ja käytiin läpi siellä olevia muitakin kettiksia. Ilmeisesti sen verran jännitys vaivaa, että tajusin nyt kotona unohtaneeni ottaa kokonaan putken ja peremmällä metässä olevan rakennelmahässäkän, jossa olisi saanut hyvää ohjausharkkaa. Sen sijaan käpsittiin vähän peltilevyillä, jotka oli Oin mielestä aika kamalia. Lopulta tukeuduin pakkoon, vaikka se naksukin olisi löytynyt kädestä ja sillä saanyt paljon paremman lopputuloksen paljon nopeammin.

Minna oli ystävällisesti tehnyt Urholle jäljen, yli 500m, 7 keppiä, perushuttua. Käskyttä lyhyeen nostoon, epävarma nosto ja pian eka keppi. Naksautin kaikista kepeistä. Heti perään pyrki tielle, jonne jälki ei mennyt. Hirveän kaksijakoista jäljestämistä, välillä tosi hyviä pätkiä, mutta paljon epävarmoja kohtia ja luovuttamisia. Seilasi pitkin hajuvanan reunoja. Loppua kohti paransi menoaan, paitsi sitten kun tuli lampi, joka oli tosi vaikea ohittaa - Urho olisi ehdottomasti halunnut mennä uimaan. Ja pari metriä jäljen sivussa ollut jänisenraato aiheutti myös päänvaivaa, sitä olisi ollut tosi kiva jäädä mutustamaan. Yksi keppi jäi nostamatta. Minnalta tuli hyviä vinkkejä ja yhdessä tuumattiin, että nyt motivaation kimppuun. Jäljen pitäisi olla itsessään koiralle paljon himottavampi.

torstai 8. syyskuuta 2011

Sekalaista Onttolassa

Joukkuepoppoolle saatiin taas vallan erinomaista harkkaa. Ekana tottiksia (seuraamisia, jääviä, luoksari, nouto, paikallamakuita) ja kettiksistä pöytiä. Tottiksissa paransi loppua kohden, alkuun koko koira oli vähän ulapalla, ja jäävissä paljon vikaa. Paikkamakuut oukei. Noutoesineeksi valitsin pillimehutölkin, joka lysähti heitossa. Oili herkkäsuu ei millään saanut otetta mehusta ja yritti kaikkensa välttääkseen noudon - raapi mehusta pillinkin irti. Lea sitten jeesasi sille mehun suuhun ja Oi pääsi tekemään tuonnin. Uusittiin vielä ja sitten sinnikkään yrityksen kanssa Oi sai viimein itse mehutölkistä otteen ja sai kiikutettua esineen mulle. Ehkä se nahkahanska olisi sittenkin ollut helpompi.. Pöydistä Oililla ei tietysti mitään hajua, kun ei olla koskaan treenattukaan. Pari ottoa niistä, reiluilla avuilla molemmat kerrat.

Maastotehtäväksi tuli tienvarsitarkistus. Alkuun jumitettiin nykertämään ihan liian hitaasti ja jotain jälkiäkin oli nousevinaan. Yksi marjasankokin löytyi tien vierestä, mutta ei jäljennostoa siitä. Vähän sangon jälkeen nousi selvästi jälki ja sitä seurasi pian esine. Sitten jäljestettiin, mentiin harhoille, nostettiin oikea jälki uudelleen, mentiin harhoille, nostettiin oikea jälki uudelleen, mentiin harhoille... Noin miljoona kertaa. Matkalta nousi vielä kampa ja jälki päättyi pääkallopehmolelulle, joka ilmineerasi kuollutta kadonnutta. Kovasti nopeaan oli kadonnut kahdessa tunnissa maatunut... Yksi esine jäi matkan varrelle, jonnekin jossa Oili teki yhden monista koukkauksistaan jäljellä. Jäljen alkupätkä meni perusmettässä ja se meni jees, mutta kovemmalla hiekkaisella/kivisellä alustalla takkusi niin maan prkleesti. No, jos taas jotain hyvää, niin hyvin se jaksoi nostella jälkeä aina uudelleen ja hyvin mä jaksoin olla tuskastumatta ihan totaalisesti.

Urtsi kävi pikaisesti tarkkomassa raunioiden roskisrivistä maalimiehen kaksi kertaa. Tai oikeastaan kolme, mutta eka kerta oli ihan huti, koska mutiaisella oli kakkoshätä ja eikä se pystynyt keskittymään ollenkaan. Suolentyhjennyksen jälkeen Ur merkkasi ja ilmoitti oikeat roskikset helpon oloisesti. Lopuksi vielä kentällä hitusen tottista ja kettisesteitä (tikapuut, silta, putki).

tiistai 6. syyskuuta 2011

Tottikset + jäljet

Tehokas ilta Leenan kanssa Joensuun länsipuolella. Ensin käytiin tekemässä jäljet, sitten tottikset Pärnällä ja lopuksi käytiin ajamassa jäljet.

Tottiskentällä pojat (Urho ja Raiku) aloittivat yhteisellä ilmoittautumisharkalla. Siitä Raiku liikkeisiin ja Urho paikallamakuuseen. Sitten toisinpäin. Muut Urholta hyvin, mutta suora seuraaminen oli levotonta, lähinnä kontakti katkeili, paikkansa piti kuitenkin koko ajan. Jäävien valmistelevissa taas oikein hyvää seuraamista. Kuljenkohan mä itse perusseuraamisessa jotenkin liian "huolettomasti"? Hyppyä parit agityyliin ees-taas, yksi kosketus, kolme leiskaa, joista viimeinen ihan super kunnon ilmavaralla! Kyl se pystyy kun vaan saadaan homma kohdalleen. A-estettä myös ees-taas avustajan kera. Urholla oikein kiva asenne molemmilla telineillä. Eteenmeno meni sitten läskiksi, ensin koiran osalta ja lopulta omaltakin osalta. Sählättiin kunnolla..

Oili eka paikallamakuuseen ja Aihki teki samalla omat kymppitottikset (Aihki täytti juuri kunnioitettavat 10v!). Sekalaisia seuraamisia ja jotain jääviä siinä välissä myös Aihkin kanssa. Hyppyä ees-taas ja A-estettä myös. Oili oli aivan töhönä.

Jälkimetsässä Leenan tekemä 2h ikäinen 200m pätkä Urholle ja niin vaikeaa, niin vaikeaa oli se.. Alueella oli varmasti ulkoilutettu useampia koiria ja mutiainen oli moisesta ihan sekaisin. Lähtöfiilis muutenkin ihan väärä. Jotain pätkiä se ajoi hyvin, mutta pääosin huonosti. Keppeihin reagointia sai odotella pitkät tovit, ihan kuin mudi ei olisi edes tajunnut, että sillä on nenä. Kun lopulta reagoi, niin sitten toi kepit nätisti käteen asti.

Oilin jäljen tein itse ja se ajeltiin pimeähämärässä. Ensin kuljettiin vähän tyhjää tienvartta pohjalle. Jäljen metsäosuus meni ok ja alun metsätiepätkäkin meni ihan hyvin. Ajoi tiellä kuitenkin niin epävarmasti, että piti pikkuesineen kohta osoittaa selkeästi että "tarkasti". Yritti siinä tyrkkiä metsäänkin, eli harhoja siellä varmasti oli. Jälki jatkui T-risteyksestä suoraan yli hakkuuaukolle, se meni ihan hyvin, mutta sitten taas meni mutka pitkäksi ja jäljen kulku hukkui hetkeksi. Loppuesineelle tultiin ihan ok. Eli eli... erilaisia pintoja ja pinnan vaihteluita - aina vaan!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Haku

Oilille suoran piston treeniä ja vähän tyhjääkin. Kaikki mm:t takarajalla, tosin alue oli tänään vain sen 50m syvä. Kaikki nostettavat maalimiehet myös löytyi suoraan edestä, paitsi viimeinen, jossa tuli vähän laatikkoa pistoon. Etukulmiin haamut, ekan nosto vasemmalta, toinen oikealta. Molemmista poislähtiessä mielikuvat, joista vasen tuli pois kun koira noukki oikeaa etukulmaa. Sitten vasemmalle tyhjä, josta kunnon kehut ja palkka multa. Olen jälkikäteen tajunnut, että mä en koskaan palkkaa siitä tahallisista tai tahattomista tyhjistä. Oikealta nosto suoraan edestä. Seuraavaksi haamut molemmilta puolilta ja viimeisenä valmis vasemmalla takakulmassa. Kaikki meni ihan jees, paitsi puolivälin oikeanpuoleista haamua lähti hakemaan jostain huitsun nevadasta. Luulin jo välissä, että mm ei ottanutkaan haukkuja ja käppäilin piilolle päin, kunnes näin, että mm kuikuilee ihan yhtälailla piilosta, että missäs se koira oikein onkaan. Hetkenpäästä Oi pyyhältää jostain alueen alkupään suunnalta takaisin ja kutsuin sen luo uuteen lähetykseen, josta muuten lähti aika kivasti lentävällä lähdöllä jatkamaan. Pitääkin muistaa käyttää sitä enemmän, eikä aina tyssäytystä sivulle, joka ei Oililla toimi kovin hyvin.

Urholla kosketusalustaa. Alkuun tuli paljon huutojumia kun maalimies ei vaan millään ehtinyt mudin vauhtiin, varsinkaan kun hukkasin oman naksuni ja mm joutui pelaamaan pelkällä sanallisella "naksulla". Ymmärrän kyllä hyvin, Urho ei ole helpoin tyyppi kokeilla ekaa kertaan naksusysteemiä. Toisen vähän naksuttelukokeneemman moken (jolla myös oma naksutin) kanssa saatiin hyviä toistoja. Loppuun jopa lähetys vähän kauempaa (no, vain alle 10m päästä vielä sekin) ja mudi meni silti suoraan alustalle.

tiistai 30. elokuuta 2011

Tottikset

Porkkistotteloissa ekana paikallamakuu, Oili jäi Raikun kanssa riviin kun mä poistuin seuraamaan toisen koirakon treeniä. Oili oli vinkunut, haistellut, rapsutellut, vääntyillyt ja mitähän vielä? No, noussut se ei ollut, eli siis pysyi paikallaan - riittää mulle :D Omalla hukillaan Oili seuraili henkilöryhmässä ja ei kovin hyvin, pää kuikki milloin minnekin. Kun aloin naksutella sisäänmenoista, niin homma parani. Suuntatreeniä kokeiltiin niin, että jätin koiran seisomaan/istumaan, muutaman metrin päähän koiran molemmin puolin meni nameilla varustetut avustajat. Itse seisoin koiran edessä ja ohjasin sen vuoroin vasemmalle ja oikealle. Naksautus kun pää kääntyi osoitettuun suuntaan ja namipalkka avustajalta. Hyvä treeni :) Lopuksi Oi kävi tekemässä vielä pitkän seuraamisen ja siitä hyvän eteenmenon.

Urholle kosketusalustaa ja seuraamisia, joihin naksuttelut. Hidastamalla vähän vauhtia normaalikävelyssä tuli siistimpää menoa. Urho myös eteenmeni hyvin. Ja ihan lopuksi ennen kotiinlähtöä tolloilin heittelemällä Urholle narupalloa kentällä (l. hiekka/sorapohjaisella parkkiksella). Kotona koirien tassuja kuivatessa jäin ihmettelmään pyyhkeeseen jäävää tuoretta verta. Urhon toisen etusen ylimässä anturassa (ei maata vasten olevassa) iso vekki, anturan pintaa oli kuoriutunut pois ja pinta lärpätti siinä päällä. Suihkuttelu, desinfiointi ja teippaus. Koiraa ei tälli näytä haittaavaan, toivottavasti se paraneekin nopeasti.

maanantai 29. elokuuta 2011

Etsintä2-kurssi ja hakutreenit

Ei muuten tullutkaan jäljestelyä Lapuan kurssilla. Oli vain pieniä reagointi- ja koiranlukuharjoituksia vanhalla saha-alueella. Kiva kurssi kaikkiaan, osin tuttua asiaa, osin hyvää kertausta. Antoisinta oli kuulla toisten toimintamalleista ja käytännöistä. Ja tietysti ne kaikki maailmaa parantavat keskustelut vähän joka välissä :) Oili touhusi käytännön harjoitukset omaan tasaiseen tyyliinsä ja Urhokin pääsi käymään kahden maalimiehen etsinnän verran sahan uudemmassa hallissa. Koiranlukua, sitä saisi aina opiskella lisää... huoh.

Oili odottaa vuoroaan.

Maanantain hakutreeneihinkin pääsin - vihdoin. Eihän tässä ollutkaan kuin ehkä koko kesän pituinen tauko.. Motivaatio on ollut Urhon ilmaisutörkeilyjen takia nollassa. Nyt sain sitä motskaria jostain kun Minna lupasi katsoa hommaa kosketusalustahässäkän kautta. Kotona pikainen muistuttelu Urholle kosketusalustasta, mudi hutki lätkää niin tassuillaan kuin suullaan. Metsässä (l. tiellä / tien läheisyydessä) teki sitten samaa maalimiehen kanssa. Ihan jees homma lähti rullaamaan, pari haukkujumia, mutta hyviäkin toistoja siellä oli. Täytyy itse kotona naksutella alustaan vähän kestoa.

Oilille kokeenomainen kolmella valmiilla maalimiehellä ja neljännellä nostattavalla. Pistot mitä sattuu, alun hyviä ja loppuun huonontuen. Tyhjien jälkeen homma lähti heti hyytymään. Kaksi nousi vielä ihan hyvin, kolmatta, tienylityksen takana olevaa piti hinkata tosissaan. Neljäs nostattava pakeneva tuli hyvänä tsemppinä loppuun. Treenin tarkoitus oli pitkän tauon jälkeen listauttaa ongelmakohdat ja hienostihan ne sieltä kaikki isot ja pienet mokat ylös saatiin :) Ai kun mukavaa :) :) :) :) :) :) Jeppajee.

Kaisa löysi koiria pissattaessa kolme tattia, joista sai iltapalaleiville makoisat täytteet.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Porkkistottis

Urho-epäporkkis teki eka seuraamisia namipalkalla. Kontakti oli ihan ok, mutta etupää pomputti kovasti. Naksutellen saatiin poimittua parempia kohtia ja palkkaus suunnan korjaus (ulkopuolelta) vaikutti jotenkin myös. Takaleluilla luoksetulon pysäytyksiä, ensimmäinen läpi, toinen pysäytyksellä ja kolmanteen otin pelkän istumisosuuden kun meinasi pylly nykiä. Lopuksi pitkä luoksetulo eteen istumaan, avustaja piteli koiraa hetsingin ajan.

Oili teki seuraamista häiriössä, Leena haukutti ja revitti pallolla Aihkia, kieputeltiin siinä lähellä. Lisäksi Oili sai noutaa erilaisia esineitä muovipurkista tekoturkikseen. Turkispala oli kaikken ällöttävin ja se saatiinkin lainaksi kotitreeniin :) Lopuksi Oililla myös luoksetulo.

Tarttis muuten varmaan tehdä joku palauttelujälkikin Oilin viime perjantaisen urakoinnin jälkeen. Ja nyt tulossa on viikonlopun etsintäkurssi2 Lapualla, jossa tulee varmaan jotain pientä jäljestelyä myös, voi olla etten ehdikään enää ennen sitä. Hö, miksen tajunnut aiemmin?

maanantai 22. elokuuta 2011

OSE:n pelastuskoirakokeet, Kajaani 19-20.8.

Kajjjaanin kokkeissa taas, Oilin kanssa jäljen loppukokeen päiväosuudella alkuillasta ja sen jälkeen aina kolmeen asti aamuyöllä ratamestarina hakukokeessa, tuli lentävä nakki siihen pestiin varsinaisen rm:n sairastuttua. SPeKLin loppupäivän speksit on seuraavat: 4 esinettä ja jyrkkiä suunnanmuutoksia (teräviä kulmia) sisältävä 4h ikäinen 2km pituinen jälki. Voi sisältää myös tienylityksiä. Koeaika päivällä 60min.

Jäljen nosto oli tosi takkuinen. Nostolaatikko oli miltei läpintunkematonta tienvarsipusikkoa, eikä tienvartta saanut käyttää nostoon. Oili nosteli yli 50m matkalla ainakin 3 jälkeä, tai oli nostelevinaan ja aina kuului tieto "väärä jälki" ja koira piti kutsua takaisin. Lopulta Oi alkoi selvästi painestua (kai ny, kun joku vähän paineisti...) ja syödä mutustaa heinää. Sitten vihdoin koira taas puikkasi oikealle ja saatiin lupa jatkaa matkaa. Hetipian piti koira taas pysäyttää hallintaosuuden vuoksi. Ja sitten taas lupa jatkaa matkaa. Jäljenajo tuntui tosi epävarmalta ja jo nostoruudussa mieleen hiipinyt ajatus siitä ettei me edes päästä jälkeen kiinni vaan vahvistui. Vaan sitten veto liinassa alkoi vahvistua ja koira paineli johdonmukaisesti eteenpäin. Ajoimme tukevasti jälkeä :) Oma olo vielä vahvistui, kun ensimmäinen esine nousi vaaranrinteeltä. Ja MUN oli pakko pitää silloin hiulihetki ja hörpätä vettä, meinasin hyytyä tuohon rinteeseen ihan totaalisesti. 

Jälki jatkui ja välissä kyselin suunnistajalta, että ihmettelee gepsistään onko jälki tosiaan ihan loogisen näköinen, minusta kun tuntui, että jälki kääntyili milloin minnekin ja vähän joka Oili kääntyi sellaiseen suuntaan, mistä oltiin juuri tultu.. Kuulemma loogiselta näytti ja koska liinassa oli edelleen napakka veto, niin perässä se oli vaan mentävä. Toinen esine nousi huterammin, koira selvästi reagoi johonkin hajuun, jonka ansiosta minä terästin silmäni, ja jonka ansiosta löysin sitten maasta sukan :) Koska koira oli kuitenkin ihan lähellä vielä, niin ohjeistin sitä tarkentamaan ja ilmaisemaan. Matka jatkuin pitkin ryteikköä, monin paikoin mun oli pakko päästää liinasta irti, jotta löysin itselleni kulkureitin - maasto oli paikoin aika hankalakulkuista. Ja sitten piti taas pinkaista koiran perään ja hamuta uusi ote liinaan. Hirmuisesti en uskaltanut enää pysäytellä koiraa nostolaatikkokokemuksesta pelästyneenä. 

Jälki laskeutui alas saman tien varteen, josta se oli nostettu ja jatkui tien toisella puolella. Pian tuli kolmas esine ja fiilis oli kerrassaan kiva :) Nyt oli vaadittu esinemäärä kasassa ja jos koira alkaisi nokittaa, niin sen voisi päästää myös ilmavainuilemaan maalimiehen luo. Jälki vei aika leveän ja vuolaasti virtaavan ojan varteen ja siinä koira tuumaili hetken. Mä mietin, ettei jälki voi mennä noin virrakkaan ojan yli, mutta koska koira sinne meni, niin pakkohan se oli mennä mukana. Ojan toista puolta mentiin parin sadan metrin verran, välillä koira nokitteli siinä reunalla, mutta palasi taas jäljestämään, joten en lähettänyt koiraa hakuilemaan. Sitten Oili palasi taas ojan toiselle puolelle ja alkoi pian nokitella kunnolla sekä kirsti vauhtiaan. Ja sielläpä se maalimies sitten lymyili :)

Aikaa jäljen ajoon kului 35min, eli aika haipakkaa oltiin tultu, sillä jäljentekijältä vastaavan matkan kulkemiseen oli kulunut 50min. Mittoja hiukan siinä ihmeteltiin, sillä gepsin luvuissa oli yli 100m heitto, meillä alakanttiin verrattuna jäljentekijän tietoihin. Ja se ojan toisella puolella käynti, se oli extraa - jälki ei kulkenut sinne, vaan oli kääntynyt ojan varressa kulkemaan sen suuntaisesti vasempaan. Eli jossain oltiin oiottu reilummin, koska ylimääräinen pätkä ojan toisella puolellakaan ei ollut kerryttänyt pituutta suunnistajan gepsissä pidemmäksi kuin jäljentekijän, päinvastoin. Neljäs esine oli jäänyt ojaepisodin vuoksi väliin, olisiko jopa koira nokitellut sen kohdalla ojan toisella puolella? Hiukan harmittaa, että siellä käytiin muka pätevästi ajamassa olematonta jälkeä. Lopputulos oli kuitenkin oikea, eli löytynyt maalimies, mutta etten osannut lukea koiraa.. grr. Toisaalta vesistöt on vähän hankalia hajujen kannalta, on Oili siinä kuitenkin jotain "hajuvirtaa" seurannut, koska oikeaan suuntaan on kokoajan määrätietoisesti menty. Iloinen kokemus jälki kaikkiaan oli, erityisesti se, että niin hankalan alun jälkeen päästiin liikkeelle ja tukevasti tekemisen makuun :)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Katselmustreeniä

Ollaan nääs POPEKO:n katselmusjoukkueessa mukana, heh. Tiia ja Kati olivat järkänneet hyvät harjoitukset Onttolaan. Ensimmäisenä tuli tienvarsitarkistus, josta nousi jälki. Sknu Martti pisteli ekan pätkän jälkeä, sitten Oili jatkoi siitä toisen osuuden ja viimeisenä sknu Topi sai puksuttaa loppupätkän. Jälki oli tunnin tuore ja kulki tienvierustaa pitkin, vaihtaen välillä tien (aika vilkasliikenteinen Onttolan tie) toiselle puolelle ja siellä vaeltaen välillä kevyenliikenteen väylän toiselle puolelle ja palaten takaisin kevarin ja autotien väliselle ruohikolle. Oili ajoi pätkän, joka meni autotien yli ja kääntyi takaisin tulosuuntaan sen puolen pientareella. Tientylityksen merkkasi ihan hyvin, mutta toisella puolella harhautui kevarille ja sitä väärään suuntaan, ei kyllä tuntunutkaan jäljenajolta. Nostatin uudelleen poikki tienylitskohdan ja siitä sai taas juonesta kiinni ja 50m jälkeen ilmaisi kepin. Tien toiselta puolelta oltiin myös nostettu esine, tulitikkuaskin sisäosa. Alkaa vähän näyttää siltä, että Oili ei enää halua ilmaista esineitä haukkumalla, vaan mielummin esim. viskoo niitä ilmaan..

Toinen setti tehtiin raunioilla, jossa myös kaikki koirat pääsivät hommiin. Oi nosti osuudellaan yhden maalimiehen palotalon kulman kasoista ja merkkasi yhden kaivon ("kiintomaalimies", joka kaikki koirat merkkailivat vähän eri paikoista, oli sellaisessa yhdysputkistossa).

Pääas. jälkeä

Sunnuntain PEKO-treeneissä tahkottiin Urhon ilmaisuja, jälleen ilman valaistumista. Ongelma siinä taitaa olla myös meikäläinen, joka ei vaan jaksasi tehdä asialle yhtään mitään.. Lisäksi Urho kävi  partioiden noukkimassa esineitä niitä pullollaan olevasta esineruudusta, hyvin nosteli kaikki mistä vaan hajun sai. Oili kävi myös sitten kun ruudussa oli enää vain sammaleeseen poljettu golfpallo. Melkein päältä piti näyttää että "tuosta tarkasti", jotta Oi sai pallosta hajun.

Niin golfpallon, kuin Oilin jäljen kompastuskiveksi nousikin esineilmaisut. Oi merkkaa esineen ja sitten sen voikin mielestään unohtaa.. Ja jos ei pääse jatkamaan matkaa, niin mättäällä kieriskely on aina hyvä vaihtoehto. Vieraan tekemä teräviä kulmia ja pari suttua sisältävä jälki meni muuten ihan jees, mutta kaikilla kolmella esineellä sai käydä tahtojen taistoa ilmaisujen kanssa.

Tiistaina illalla jäljesteltiin myös. Oilille täsmänä esineitä, eli filmipurkkeja, joissa kanan siipipaloja. Josko niillä vähän sitä esinemotivaatiota taas saisi nostateltua. Takkuista se taas oli, mutta loppua kohden parani. Pasi tallasi omaan omintakeiseen tyyliinsä jäljen Urholle. Pasin jäljillähän on mm. ihan normaalia, että esineet ovat kulmassa, tai vaikkapa paluuperän kärjessä ja näistä osasin huomauttaa että jättää ne tekemättä. Vaan enhän tokikaan muistanut huomauttaa, että jälki ei menisi vaikkapa kuvitteellisen 50x50m alueella kolmeen eri suuntaan, joten Urtsi sai aika sykeröisen jäljen - jonka mutiainen selvittikin oikein kunnialla :) Tarkkoi hyvin tarkkaan myös kaikki mustikanvarvut, joissa Pasi oli evästellyt kesken jäljenteon. Esineet mudi toi hienosti luo, hankalimpia oli jatkot esineiltä, joissa tuli aina vähän härdelliä.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kaikenlaista nenänkäytöllistä

Urholla vielä sitä samaa keppijälkeä kera maksalaattikkopalkan, nyt toimi oikein kivasti ja keppien nostamiseen oli motivaatiota. Jälki itsessään, niin noh, ei mitenkään tyylillä, mutta kepit tässä olikin pääasia.

Yksissä harkoissa hinkutettiin Urholla myös ilmaisuja. Avuksi otettiin nyt lentävä palkka, joka mä sitten avaan koiralle. Alkuun Urho yritti tyrkkiä sitä maalimiehelle avattavaksi, mutta toisto toistolta herneet kopsahtelivat ja parilla vikalla Urholla oli selvä ajatus siitä mitä lentäneelle palkkanyssykälle pitää tehdä. Tämä oli toinen osuus harkasta (palkkaussysteemin sisäänajo) ja se toinen oli taas sitä, että koira ei pääse lääppimään maalimiestä. Päädyttiin tässä harjoituksessa siihen, että maalimies käski koiran maate ennenkuin se edes ehti tulla iholle.

Oili on ratkonut pulmajälkiä. Itse tein yhden, missä oli teräviä kulmia peräperään ja toisen teki vieras, jossa sitten oli paljon kulmia ja "marjastaja syheröitä", samaan jälkeen tehtiin vielä ns. kolmioharhakin. Hassusti Oili merkkasi kolmioharhan ilmavainulla ja sitten jatkoi normaalisti sen yli oikeaa jälkeä. Ekalla kulmalla/syheröllä koira selvästi meni sekaisin ja aloitti sijaistoiminnot, mutta kun siitä päästiin jatkamaan, niin loput ratkoi hyvin. Ens kerralla syheröiden jälkeen täytyy jatkaa jälkeä jonnekin muualle kuin suoraan, yhdellä jäljellä näytti jo oppivan, että "jaa, tässä on jotain, mutta tää jälki menee kuitenkin tosta suoraan eteenpäin". terävät kulmat se usein oikoi suoraan sitä seuraavalle vahvistusnamille, olihan se helppoa sillä jälki oli vain tunteroisen ikäinen ja siis mukavan mehevä.

Etsintäharjoituksissa, kun varsinaiset ryhmätyöt oli tehty (olin järkkäämässä), käytiin vielä pikaiseen kokeilemassa mitä Oili ja Urho tuumaa ruumispurkeista, eli siis purkeista, jossa on mädätetty hiuksia ja kynsiä tarkoituksena tuottaa ruumiin hajua simuloiva kokemus koirille. Lisämomentin hommaan toi se, että ne mädätettävät matskut oli minusta ja Pasista ;) Oili reagoi hajuun heikosti, jokseenkin neutraalisti. Urho taas ei reagoinut ollenkaan, sillä mudi oli menomoodissa, eikä muistanut että sillä on nenä, jota kannattaisi kokeilla käyttää. Paitsi kunnes mudin eteen sattui juoksunartun pissa ja sitä pääsi vähän lipsasemaan... No, se siitä reagointikokeilusta sitten. Näytin myöhemmin Urholle purkkia ja se haisteli sitä hetken varsin neutraalilla mielenkiinnolla, joten saipahan nyt ainakin sen selville, että feikki-ruumishaju ei ainakaan pelota.

Olen lenkeillä tehnyt Urholle jonkin verran käsissä pidetyn kävyn/pikkutikun etsimistä ja siinä on helppo nähdä Urhon puutteet nenänkäyttäjänä. Urho ei pääosin edes tajua, että kannattaisi haistella. Se pinkoo suu auki päättömästi edestakaisin. Ännännellä kerralla kun se lopulta kulkee kävyn ohi riittävän rauhallisena, se äkkää nopeasti hajun ja tekee ihan hyvän tarkennuksen. Tämmöistä pientä treeniä Urho tarttis paljon lisää.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Pörisee!

Treenikärpänen nimittäin :) Tuntuu varsin kivalta touhuta taas pienen tauon jälkeen jotain. Jäljilla ollaan virittäydytty tunnelmaan, molemmilla on edelleen samat puutteet näkyvissä, mutta ohjaajalla ei enää sellaista "mä en ala" -fiilistä. Oililla on tehty jotain kulma- ja harhatreenejä, joita saa jatkaa edelleenkin. Terävä kulma saa Oilin usein ihan liian pihalle. Tuoreet harhat houkuttaa myös.. Ja milloin ihan oikeasti pääsisi tekemään niitä vanhoja jälkiä? Parintuntisen hinkkaamisesta ei opi juuri mitään.

Harhoihin kuulin hyvän treenivinkin jota voi käyttää erityisesti pentutreenissä, mutta mikä jottei se osaamattomille aikuisillekin sovi. Tai siis sopii se, kokeiltu on (Oililla). Kun koira jäljestää, niin pysäytetään homma hetkeksi ja joku muu kuin jäljentekijä käy kävelemässä kolmion muotoisen lenkin jäljen yli, etäisyydellä ei kai ole niin väliä, voi mennä ihan läheltä tai sitten kauempaakin. Eli harhantekijä lähtee viistosti eteen oikealle tai vasemmalle; kääntyy kohtisuoraan kohti jälkeä ja menee siitä yli; lopulta harhailija kääntyy takaisin kohti koiraa; eli koira jää kuvitteellisen kolmion yhteen kärkeen (tai sen kärjen sisään). Tämän jälkeen koiralle annetaan lupa jatkaa jäljestämistä ja kas, siihen on saatu ihan tuoreeltaan harha ja koira saa ratkoa sen. Samalla koira tottuu myös erilaisiin häiriöihin ja siitä tulee ihan luonnollinen juttu, että jäljen yli voi mennä tai on mennyt kaikenlaista hiipparia, eikä niistä tartte välittää vaan keskitytään seuraamaan vain sitä valittua jälkeä ja sen ominaishajua.

Urholla on haettu keppimotivaatiota maksalaatikolla ja sitä alkaa nyt löytymään. Enemmän, paljon enemmän, pitäisi mudin päätä rasittaa jäljestämisellä. Ei nääs voi osata, jos ei ole opetettu, tai jos ei edes anneta mahdollisuutta oppia, kuten usein käy jos olen yksin liinan päässä ja vedän herneen nenään jostain. 

Pienen partiointihakuharkankin Urho pääsi vetäisemään eilen. Maalimies meni metsälammen toiselle puolelle piiloon. Rivakasti mutiainen haki, löysi ja vielä ilmaisikin kunhan maalimies oli kieltänyt lähentelystä.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Jälki, esineruutu

Oili jäljesti ihan hyvin, Urho esineruutuili aika huonosti. Oilille n.300m jälki pellolle, vanheni tunteroisen. Pari kulmaa, niistä yksi terävä, feikki-frolickeja noin joka 3-10 askeleella. Jäljen kanssa saman ikäinen harha jäljen alkupäässä. Pari esinettä, joista eka (filmipurkki) tuntui kadonneen tuhkana tuuleen. Ei löytänyt/ilmaissut sitä koira, enkä minäkään vaikka pariin kertaan kävin oikeasta paikasta katsomassa.

Urho kokeili ensimmäistä kertaa koskaan esineruutua pellolla ja johan oli mudilla aivot narikassa. Pari turhaa kierrosta kävi alkuun tekemässä ruudussa ja sitten alkoi sijaistoimintojen kavalkaadi, vaikka pieni ruutu oli suorastaan täynnä esineitä (6kpl). Saara kävi pellolla mudin nähden kävelykierroksen, sen jälkeen nousi eka esine ja siitä sinnillä pusertaen vielä kolme lisää. Positiivista oli, että meno parani loppua kohden ja luovutukset hyviä. Negatiivista, että kaikki muu olikin sitten huonoa. Enemmän vaan perinteisestä metsästä poikkeavia esineruutupohjia!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Jotain jälkiä, jotain tottiksia

Sellaisia touhuttiin vielä heinäkuun alkupuolella. Jäljet eivät menneet erityisen hyvin. Ollappa joskus hyvä jälkikoira.. tai siis omistaappa.

Loppukuun meno on ollut enemmän tätä:




Saas nähdä milloin treenikärpänen taas pörähtää.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Haut ja hypyt

Oili oli ekana, joten hyödynsin sillä tallaamattoman alueen ja maalimiehet kiersivät takakautta etukulmiin piiloihin. Piilot nyt vain 50m syvyyteen, kun Oililla on tallaamattoman alueen pistottaminen vähän kökömpää; tuumaa että miks menisin, kun ei haise.. Eka ja toka valmiina, noston jälkeen molemmista mielikuva alueelle etenemisestä. Ekalle oikealle meni hyvin, ilmaisuun tuli joku omituinen maalin ympäristön nuuskuttelukatko. Kaikki loput (pidemmätkin) ilmaisut kuitenkin hyviä. Toinen pisto vasemmalle kaarratti koiraa kovasti taaksepäin (maalimiehen tuoreet hajut lähellä tiellä) ja kutsuin koiran siitä pois. Näiden poiskutsujen jälkeen seuraava lähetys on aina nihkeä ja nytkin piti kolme kertaa sanoa "ukko", ennenkuin koira läks. Voi Oili ja Oilin herkkyys! Hyvän piston teki kuitenkin ja löytö perään. Kolmonen ja nelonen myöskin ok. Palkkaa Oilin mielestä oli aivan liian vähän (purkissa pari nakinpalaa) ja jokaisella maalimiehellä se jäi haukkumaan ja törttöilemään vielä palkansaannin jälkeen.

Urholle myös kahden maalimiehen kanssa pelaten viisi valmista suoraa pistoa (mm:t siirtyi alueella eteenpäin). Ilmaisuissa säädettiin etäisyyttä. Paitsi, että maalimiehet heittivät koiralle nakinpalan jo ennenkuin se ehti juosta siihen iholle, niin palkkaa tuli myös hyvistä asemista riittävän etäällä maalimiehestä. Haukkumiseen ei niinkään kiinnitetty huomiota, niitä tuli siellä välillä jonkin verran. Periaatteena siis yksinkertaisesti "ei saa tulla liian lähelle". Onhan tää nyt ihan hanurista taas, että kun koira muuten toimii tosi kivasti (motivaatio (!), pistot, kestävyyskin), niin sitten saa taas alkaa säätää jonkun muun jutun (kuten nyt toi ilmaisu) kanssa...

Sen verran oltiin nopeita treeneissämme, että pyörähdin vielä Pärnällä esteiden luona. Urho pomppi pari kertaa hyppyä, ihan hyvin. A-esteellä päivän sana oli esteenkierto takaisin tullessa. Este oli kiva mennessä kiivetä ylös, mutta takaisin piti hipsuttaa ohi. Noin viidennellä otolla aloin tajuta, että ehkä toi ei tajuu asiaa palkattomuuden kautta, vaan ihan oikeasti tarvitaan taas rautalankaa. Pienellä ohjauksella (esteen taputus kun koira oli napannut kapulan) Urho tajusi taas tuontireitin Oili hyppi hypyn pari kertaa tyhjinsuin ja pari kertaa patukka suussa. Oili pitää vielä ohjata ihan lähelle estettä ja vahvistaa sillä kosketushyppyä, mutten se yrittää jotain leikauksen ja kosketuksen väliltä, ja mätkähtää päin estettä. A-estettä Oililla myös parit kiipeilyt.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Tottikset + jälki

Pärniksellä nopeahko pyörähdys omien kanssa. Urhon maahanmenot ovat olleet lenkillä nihkeitä (jää helposti istumaan ja on olevinaan ihan pihalla siitä, mitä "maahan" tarkoittaa), joten nakuttelin niitä vähän enemmän lentävien nakkien kanssa. Kaikki jäävät otettiin myös lyhyistä seuraamispätkistä ja kaikki meni oikein :) Estenouto kaksi kertaa edestakaisin, ekalla varasti lähdön, toinen oli kerrassaan hyvä. Muistin heittää kapulan riittävän kauas esteen taakse, jotta koira saa kerättyä vauhdin ylöskiipeämiseen. Hypyn molemmin puolin laitoin hihnat ponnistusta ohjaamaan. Tyyli, jossa mä seison esteen vieressä ja kutsun koiran hyppyyn (kuin agilityssä) tuottaa kaikkein parhaat loikat. Nytkin kaksi edestakaista oikein hyvää puhdasta ponkua. Miten mä saan ton saman liitettyä siihen liikemäiseen? Noh, treenaamalla varmaan. Mutkun meitsi ei jaksa!!! Eteenmeno lähti hyvin ja koira juoksi suunnilleen vaaditun matkan suoraan, mutta lähti sitten kaartamaan vinoon. No eihän se nyt käy.. olkoon kentän reuna vaikka kahden eteenmenomatkan päässä, niin sinne pitää silti mennä suoraan. Pari uusintalähetystä ja aina vaan kaartoa vasemmalle. Lopulta jätin koiran maahan, kävin paukuttamassa palkkapatukalla ohjuriksi jätettyä vesikanisteria ja palasin koiran luo. Sitten vasta suora meno.

Oili hyppeli myös. Ohjasin sen reilusti ottamaan hyppyesteestä tukea ja siten se menikin mielellään hyppyä. Eli ei enää leiskautusvaateita Oilille. Pari hyppyä myös pieni kepinpala suussa ja nekin meni kivasti. A-este on Oilille yllättävän haastava, se ei oikein osaa kerätä siihen voimaa, jota se kuitenkin tarvitsee. Kyllä se yli kaksi edestakaista meni, mutta niin voimattomasti. Lisää vaan toistoja ja voisi varata näihin jonkun superpalkan. Tasamaanouto ok muilta osin, mutta luovutuspaikka painuu edelleen sivulle. Ilmankos kun en ole sitä taaskaan treenannut. Eteenmeno ok.

Oilille Pasilta tilattu jälki oli saanut vanhentua metsässä 3,5h. Pituutta n.500m. Alun terävä kulma oli paljon lähempänä kuin mitä sen tilauksen mukaan piti olla, joten tein vahingossa jäljennoston sen kulman päälle ja koira eteni omituisesti suoraan kulman jälkeiselle esineelle. Ja kovin huonosti Oili ylipäätään lähti jäljestämään, ekan esineen jälkeen veti jonnekin ihan kuutamolle.. Pakkasi siis jäljentekijän ja koiran tekemiset vee-ituttamaan, kyrsi ihan kunnolla! Otin koiran pois, palattiin alkuun, soitin jäljen kulkua selvittävän puhelun, hengitin syvään ja lähetin koiran uudelleen sopivammasta paikasta janalle. Nyt lähti kulkemaan paremmin, terävää kulmaa en kyllä edelleenkään maastossa hahmottanut, ilmeisesti Pasi oli tehnyt siitä noin kahden metrin syvyisen... Se on suunnilleen Oilin jäljestysleveys per jälki. Matka kulki tielle, lähti etenemään tietä pitkin, tiellä esine. Palan matkaa vielä tietä pitkin, sitten takaisin metsään. Seuraavan uran laitaan jälki meni ok, tiesin jäljen kääntyvän uralla oikealle, mutta Oili jatkoi yli ja lähti kääntymään syvemmälle metsään vasemmalle. Päästin liinasta irti ja jäin seisomaan, Oili tepsutteli vaan eteenpäin valitsemaansa suuntaan, ei hirveän vakuuttavan näköistä jäljestystä. Lopulta huusin koiran pois ja nostatin jäljen uudelleen uran laidasta, sit läks taas toimimaan ja loppujälki kera kolmen esineen hoitui ok. Esineet (karkkipussinkuori + 4 wc-paperitolloa) nousi, mutta heikosti, jokaisella piti enemmän tai vähemmän vaatia ilmaisua. Alun töksäys vaikutti selvästi koiraan koko jäljen ajan. Tuli jotenkin taas (pitkästä aikaa) sellainen olo, että Oililla tulee vaan raja vastaan kun liikaa yrittää treenata. No, ehkä tää konsepti oli huono, mä muka tiedän mistä jälki menee, mutten sitten ihan kunnolla tiedäkään. Joku motivoiva, vaikkapa kera jäljentekijän loppupalkkana, pitäisi varmaan järkätä seuraavaksi.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Perushaku päivä, Kajaani 18.7.

No ny pääs Urhokin bongailemaan maalimiehiä ihan kokeeseen asti. Kajaanin porukka järkkäsi pelastuskoiraliiton päiväkokeet sisältäen haun ja jäljen. Urho teki perushaun ja minä tallailin lisäksi vielä yhden loppukoejäljen toiselle koiralle.

Alue oli aikalailla 100x150m, loiva rinne, kosteahkoa sekametsää, paikoin hankalakulkuista, länsisivu rajautui sähkölinjaan, eteläsivu ojaan. Kokoontumispaikka luoteiskulmalla. Hallittavuudessa nousi kerran nuuskuttelemaan puskia, meni käskystä takaisin maahan. Suunnitelmana kulkea länsisivua lounaiskulmalle, siitä edelleen eteläsivua (ojanvartta) kaakkoon ja siellä tuumaten jatketaanko lohkomalla alue pariin kertaan länsi-itä -suunnassa paloiksi, vai kierretäänkö alue ulkorajoja pitkin ympäri. Jos koira liikkuisi hyvin, vaikka tuuli olikin minimissä, niin kiertäisin alueen, muuten mentäisiin lohkomalla. Lähdettiin liikkeelle ja 50m jälkeen koira irtosi hajulle etelän suuntaan keskemmälle ja perään ilmaisuhaukku. Lähellä ojaa oli istuva maalimies ja näin hyvin kuinka koira läpsi tassulla maalimiestä syliin.. Muuten kyllä ihan hyvät haukut, aavistuksen katkonaiset. Palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan ja takaisin linjalle, mutta matkalla Urho taas irtosi nyt idän suuntaan ja sieltä kuului jälleen ilmaisuhaukku. Alueen keskivaiheilla itäreunalla istuva maalimies ja taas sitä samaa läpsintää. No, ei kyllä mikään yllätys. Maalimiehet myös aina pyyhkivät naamansa ylöspäästyään, eli kivasti vissiin kuolakin roiskui... uuuh. Tähän mennessä oli kulunut 7 minuuttia. Jossain välissä, en nyt yhtään muista missä, laitoin koiran ojanvarressa käymään pistolla tsekkaamassa alueen lounaiskulman, Urho teki sinne hienon yli 50m pitkän tyhjän piston. Tarkensin suunnitelmaa siten, että lähdettiin kiertämään aluetta ympäri pitkin itälaitaa ja kohden pohjoista. Urho pyrki ulos alueelta ja jäljeenpäin tajusin, että se oli ollut toinen loppukokeen puolikas, eli siis myös tallattu alue. Ei ihme, että veti koiraa myös puoleensa. Jonkin aikaa reunaa kuljettuamme Urho taas huiteli hajuille ja pian kuului ilmaisu, tälle maalimiehelle ei kai tullut niin läpsintää, mutta naamaa mm näytti pyyhkivän. Aikaa kului kaikkiaan 13min.

Testaaja tietysti huomautti koiran käyttäytymisestä maalimiehellä, mutta muuten mainitsi ilmaisujen olevan erinomaisia. Testaajan makuun myös koira irtosi liian etäälle ohjaajasta, mutta mun makuun Urho toimi just kivasti. Liikkui tehokkaasti, mutta seurasi mun liikkeitä ja oli kuulolla. Hajun saatuaan selvitteli sen. Nam! Oli kivaa olla Urhon kanssa kokeessa. Arvoinnit meni seuraavasti: Etsintäsuunnitelma erinomainen, Ohjaajan toiminta erinomainen, Koiran ohjattavuus alueella erinomainen, Maalihenkilöiden ilmaisu hyvä-hyvä-erinomainen, Yleisarvosana erinomainen :)

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Etsintäharjoitus (Oili) ja ilmaisut (Urho)

Pe-illalla kokoonnuttiin etsintäharjoitukseen. Naishenkilö oli kadonnut aamulla ja hänen autonsa oli löytynyt bussipysäkiltä. Oili sai alueeksi bussipysäkin puoleisen tienvarren reilun kilometrin matkalta, eli varsi piti tarkistaa jälkien varalta. Heti bussipysäkiltä Oi nosti jäljen ja ajoi sitä pienen lenkin metsänpuolelle ja takaisin pysäkille, myöhemmin selvisi, että tämä oli ulkopuolinen jälki - todennäköisesti joku oli ehkä pyörähtänyt tyhjentämään rakon metsään. Jatkettiin tienvarren tutkailua. Jonkun reagoinnin se teki johonkin, oli vähän nostelevinaan jälkeä. Merkittiin paikka ja laatikoitiin alue vielä kahteen kertaan, mutta mitään ei tuntunut nousevan. Hiekkakuopan lähistöllä nokitteli ilmaa ja kävi kierroksen reunalla, siellä muutamat hirvenjäljet. Kuopan jälkeen poimi jäljen ja lähti ajamaan metsään, heti pian esine jolle hyvä ilmaisu. Askeleet näytti vievän tielle päin, eli todennäköisesti takajälki, mutta annoin Oilin ajaa vielä lisää jotta saatiin varmasti kunnon askel näkyviin ja takajälkivarmistus. Ärsyttävää kun sitä samaa tietoa ei voi saada suoraan koirasta, vaan Oili ajelee suvereenisti myös takajälkiä.. No, takajälkihän se oli ja näytti suuntivan tien yli toisen koiran aluelle, jossa roikkuikin merkki koiran nostamasta jäljestä. Topi siellä hienosti jo ajeli "Meerin" menojälkeä. Palattiin vielä tsekkaamaan loput parikymmentä metriä annetusta alueesta. Sitten saatiin mahd. näköhavaintotieto jo aiemmin ylitetyn sähkölinjan seutuvilta, sinne siis tarkistamaan linjan reunoja. Mentiin polkua, ei mitään huomattavaa reaktioita; tultiin metsän puolta ja tullessa nosti jäljen kohti samaa paikkaa, minne jäljestettiin takajälkeä. Ajettiin jälki aina sinne takajäljen varmistuspaikkaan asti. Kehut koiralle tehdystä työstä ja paluu johtopaikalle, lopun aikaa olinkin sitten ryhmyripestissä. Kaikkiaan Oili tuntui laiskalta ja minä paineistin sitä ehkä lisää kyttäämällä herkeämättä reaktioita. Paljon reippaampi saisi olla, ihan siis liikkeissäänkin - kyllä se koira reagoi jos on reagoitavaa ja jos se vaan osaa. Nyt tuota sisäänmenojälkeähän se ei edes osannut ekalla nostaa. Oletettavasti se yksi reagointi, jota laatikoitiinkin, ei ollut sisäänmenojälki, vaan se on jäänyt kokonaan huomaamatta. Jälki oli siis tehty aamulla ysiltä, eli oli n. 9 tuntia vanha. Kiva juttu tietenkin, että Oili edempää nosti sen takajäljen ja myöhemmin vielä uudelleen toisesta paikasta saman jäljen ja silloin oikeaan suuntaa. Kaikenlaista jäniksenpapanoiden syömistä, linnunpesien bongailua ja luukätköjen kaivelua ym. epätoivottua ylimääräistä Oili kuitenkin ohessa harrasteli.

Urholle lopuksi pikainen ilmaisutsekkaus ilman liinaa ja joo, karmeeta menoa se on edelleen. Otettiin vähän pidemmät huudot ilman välipalkkauksia, kun niitä on tullut tässä nyt paljon.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Napakka paketti vähän kaikkea - tottis, haku, jälki

Kuin tilauksesta Hertta tuli keskiviikkoiltana Joensuuhun ja päästiin tekemään monta tärkeää juttua (noh, eihän mikään koiraharrastuksessa ole oikeasti niin tärkeää, mutta nämä melkein jo oli :D). Pärnävaaran kentällä Urho ja Martti otti ilmoittautumisen. Koska olin vienyt Urhon kentänlaidalle odottelemaan ennen omaa vuoroaan ja se oli siinä saanut ihmetellä muiden koirien touhuja, niin mudi oli vallan kivassa vireessä kun otin sen hommiin. Ympäristö ei ollut enää ylivoimaisen häiriöllinen ja tekeminen mun kanssa maistui. Seurautettiin poikia 50 metrin matka ilmoittautumiseen ja vain pari kertaa Urhon piti vilkaista Marttia, mutta mitään murinajumeja ei tullut lainkaan. Vähänks hei siistii! Urho paikallamakuussa Martin hommien ajan. Urho vuorollaan pari hyppyä: meno ok, tulo ei ok. A-estenoutoa: menot ok, tuloihin otettiin avustaja ohjaamaan esteelle. A:lla pitää heittää kapula riittävän pitkälle, niin koira ehtii kerätä vauhtia kiipeämiseen. Oili kävi tekemässä vähän eteenistumisia (niihinkin hyvää palkkausmotorinen vinkki Hertalta) ja noutoa. Lopuksi vähän leikkiä.

Metsässä Urho huuteli ja Oili jäljesteli. Urhon kanssa eka liinalla, ihanhan se ottaa hyvät asemat liinan kanssa kun ei pääse lähemmäs, mutta ilman liinaa menee heti oikein liki. Ja räkä lentää... Pari mojovaa tassumäiskäytystä pääsi tekemään, mutta maalimies oli kyllä erinopea niistä huomauttamaankin.

Oilille harhatreeniä. Jäljellä oli neljä harhaa, ekat kaksi n.15min aikaerolla jälkeen, toiset kaksi lähemmäs tunnin aikaerolla ja olivat siis ihan tuoreita kun lähdettiin ajamaan jälkeä. Kolmen ekan harhan jälkeen esine, neljännen jälkeen parinkymmenenmetrin päässä loppupurkki. Eteni ällistyttävän suoraan janalla ja nappasi hyvin jäljen oikeaan suuntaan. Eka ja toka harha aiheuttivat pienen merkkauksen, mutta jatkoi hyvin oikeaa jälkeä. Kolmas ja neljäs puolestaan tuottivat odotetusti enemmän päänvaivaa, mutta kun en päästänyt koiraa niille vaan jäin odottamaan oman jäljen jatkamista, niin niistäkin selvittiin pienellä tuumaushetkellä. Todella onnistunut ja opettavainen harjoitus - meille molemmille :)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Haku

Oilille jotain suorapisto-motskaritreenin tapaista. Kuusi siirtyvää haamua, ekat kaksi tuplana ja loput sitten yksitellen. Oikku oli aivan fiilareissa, kiljui ja huusi keskilinjalla kun ei päässyt heti ukkojen perään. Haukkuja sekalaisia määriä, toiselle täydet kera haltuunoton, viimeiselle myös täydet ilman haltuunottoa (kävin koiran lähellä ja poistuin käppäilemään lähistöllä). Näytti tukeutuvan alueella etenevien maalimiesten hajuputkiin, muuten jees.

Urholla edelleen liinahuudatuksia. Päästiin jo vähän nakkelemaan nakkejakin, Urho kun alkaa hiffata homman :D Pari kertaa koitti nostaa tassua ilmaan ja pyrin keskeyttämän homman aina silloin kokonaan, mutta luulen ettei Urholla ollut harmainta hajuakaan minkä vuoksi se otettiin pois.. Meni kuitenkin aina lähetyksestä mielellään uudelleen ilmaisemaan. Hyviä asemointeja ja huutoja siellä kuitenkin pääasiassa oli mukana :)

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Pikainen tottiskeikka

Lääh-puuh-helteessä pyörähdettiin Pärnällä. Eka pelkkä Oikku, joka pääsi lammen kautta hyppimään. Oilikin ui niin nätisti ja hakee keppiä kun vaan Urho ei ole siinä säätämässä. Sille pitäisi suoda enemmän omia rantakeikkoja. Esteet täyskorkeita, kuten Pärnällä aina. Hyppy kerran ees-taas, A-este useampaan kertaan (kaikki suoraan namilla palkaten, ilman noutoa).

Urho myös lammen kautta kentälle, jätettiin yhdessä päätyyn patu ja jatkettiin esteille. Hyppy pari kertaa ees-taas (kerran kiersi) ja A-este kerran ees-taas. Hypyistä osa hyviä ilman kosketusta, osa hyviä kosketuksen kanssa. Voi kun jaksaisi ottaa tehona vaan sitä tekniikkaa ohjauslautojen kanssa. Eteenmenoon lähti hyvin, kaartoi alussa ja loppuun suoristi, hyvä vauhti.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Ilmaisuhinkkausta, esineruutua, jälkeä

Otettiin Hertan vinkistä liina käyttöön (kiitos!) ja muutenkin mentaliteetti "ei enää yhtään raapaisua". Meni aika hyvin! Alkuun Urho yritti tietysti lähelle maalimiestä ja kun ei päässyt, niin kokeili myös olla välittämättä maalimiehestä ollenkaan... Mutta kun ne nakit oli siellä kuitenkin ja mielessä yhä ajatus siitä, että kyllä tolle tyypille pitää huutaa, niin hyvin Ur palasi haukkumaan ja alkoi tarjoilla jo oikeita asemia ilmaisuun. Kerran äityi huitomaan ilmaa tassullaan, eli sitkas se vaan on tuo tapa. Otettiin useampi toisto ja aina vaan parani. Hyvä homma :) Jatketaan siis vielä liinalla.

Epämääräisestä esineruudusta (sekalaisesti tallottu epämuodostunut "ruutu") Urho sai hakea kolmesta esineestä kaksi. Ruudussa ennen Urhoa kävi Laku-porokoiratyttö ja mudinpoikanenhan olisi mieluiten tietysti keskittynyt vain Lakun pissojen paikantamiseen. Lähettelin siinä superlöysää mudia varmaan viisi kertaa aina uudelleen (rauhallisena, hyvä mä!!!), kunnes vihdoin mutiainen meni riittävän pitkälle, sai esineestä hajun ja löysi hanskan. Seuraavalle pistolle lähti paljon paremmin ja sieltä saatiin myös esine talteen.

Oilin jäljellä treenattiin harhoja ja voi kun olikin vaikeaa. Jäljelle tuli ikää 1,5h ja sen alkupuolella kulki 4 harhaa, joista kaksi vieraan ja kaksi mun tekemää (jäljentekijänä eri vieras). Jäljen nosto ok. Kaikki harhat tuottivat Oilille päänvaivaa, toinen ja kolmas ehkä eniten, niille kun estin pääsyn niin koira lopetti jäljestämisen kokonaan. Eka ja neljäs harha menivät paremmin, olisi Oili niillekin halunnut, mutta kun ei päässyt niin valitsi oikean jäljen. Opettavainen jälki :) Lisää näitä.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Hakutreenit + jälki

Urhon tassunkäyttö ilmaisuissa on senkun vaan lisääntynyt ja nyt siihen yritettiin jälleen puuttua.. Siis yritettiin. Komeasti se tassu vaan nousee ja tökkää maalimiestä ennenkuin kukaan ehtii edes ajatella kieltävänsä. Ajatuksena siis oli, että kielto tulee jo silloin, kun koira vasta aikoo tehdä jotain (Urho usein nostaa ennen tönäisyä tassun ylös). Vaan ei, ihan mahdotonta siihen on ehtiä ja vaikka jotkut ehtikin, niin uutta raapaisua oli taas luvassa hetken päästä. Pakko opettaa joku toinen toimintamalli ja se lienee nyt sitten kai makuultaan haukkuminen. Otettiin aika monta ottoa, ekat palkkasi maalimiehet ja lopuksi kolme vielä niin, että maalimies ei palkannut lainkaan, vaan mä toin namipurkin ja palkkasin koiran - ei silläkään mitään vaikutusta. Voi perkele kun se on nyt noin junttara! Tottakai kun homma muuten on alkanut toimia, niin se keksii jotain uutta kuviota mitä ihmetellä.

Oili sai ajaa ennen hakutreenejä tehdyn jäljen ja sille kertyi ikää 2,5h. Maasto kuivaa kangasmetsää ja lopussa vähän hiekkakuopan reunaa. Kuivanappuloita siellä täällä, jotka nekin tuntuivat kelpaavan muurahaisille. Oili on oppinut ruopaisemaan kerran-pari namia, saa sillä suurimman osan muurahaisista pois ja sitten namin voi syödä. Myös loppupurkki oli täynnä muurahaisia, olivat punkeneet sinne pienistä koloista. Onneksi muistin ottaa autosta varanamit matkaan. Jälki nousi hyvin ja meni muutenkin mukavasti, tuntuma oli oikein kiva.