Kuiskoirat

Laskiaisedustus

2012-02-19T13:27:00.000-08:00

Oilin kanssa edustettiin Popekoa laskiaistapahtumassa. Oili ja spu Nalle tekivät katrillitottista ja haukkuivat pariin otteeseen maalimiehen. Hyvin huomasi taas, kuinka Oi ottaa painetta tuollaisista erikoistilanteista kun on paljon yleisöä ja meteliä, monta kertaa sen piti ravistella itseään ilmaistessa ja ilmaisun jälkeen kun oli jänskää. Lbu Pontus puolestaan edusti täydellisesti rapsuttelukoirana. Jossakin vaiheessa Pontuksesta ei näkynyt enää häntäkarvaakaan, ainoastaan tiivis rinki vaaleanpunaisia toppahaalareita.

Betonivarikko

2012-02-17T13:24:00.000-08:00

Oili töpsötti 2x saman maalimiehen. Toisella se ei osannut päättää ilmaistakko muovikuution päällä vai juurella. Maalimies oli kuution päällä, mutta siellä jalat holahteli rakoihin, alhaalla taas jäi kovin kauas maalimiehestä ja sen käsissä olevasta ruokapurkista. Siinä Oi sitten hyppeli ja huusi yhtäaikaa..

... ja Urho huusi muuten vaan ihan hemmetisti. Ihan älytön show.. Alennuin itsekin rääkymään sille jumalautaturpakiinni nenä kirsussa kiinni. Noh, juu. Otettiin alkuun kaksi tuulireagointia, joista toinen meni jopa oikein hyvin. Sitten väliin yksi näkölähtö, jonka pointti ei ollut mitenkään hetsata koiraa, vaan saada vain avut pitkään lähetykseen. Kolme kertaa Urho lähti ihan hyvin oikeaan suuntaan, mutta päätyi aina haukuskelemaan kuormurin kauhoille, jossa varmaan joo haisi jotain, mutta ei ollut maalimiestä kun se oli siellä rakennuksen takana vielä 20m edempänä.. Jessus sentään URHO! Ennen viimeistä valmista betonihallissa olevaa maalimiestä otetiin rauhoittuminen ja sen jälkeen Ur oli normaalimpi ja mokkekin löytyi ihan hyvin.

Homma lähtee vaan jo autolta ihan väärille urille. Koira huutaa ja mulla alkaa keittää. Se kieppuu kuin väkkärä ja huutaa, kun pitäisi laittaa liivit päälle. Ei pitäisi lähteä siihen mukaan, vaan ottaa oma aikansa, leikkiä buddhaa. Yritetään, yritetään.

Maneesitottis

2012-02-14T09:51:00.000-08:00

Oili piipahti maneesilla tekemässä 2x hyppynoudon ja pätkän pitkää seuraamista. Näppärä meno.

Urholla seuraamisia. Yhä vaan namilla tekee nätimpää, mutta lelulla tuntuu paremmalta (olen tottunut siihen vatkaamiseen). Jäävät kaikki oikein, istuminenkin hyvä. Seisomiseen tekee tömpsäyksen, kuten aina. Hyppynoudossa arpoi taas paluuhyppyä, mutta siihenkin saatiin onnistumiset. Täytyy muistaa keskittyä paluuhypyn treenaamiseen, eikä turhaa väsyttää sitä menohypyillä. Noudon luovutus on hypyn ohessa yleensä aina VAU! Kaikkiaan tosi kiva fiilis, Urhon kanssa on siistiä tottistella :)

Tottis

2012-02-13T09:50:00.000-08:00

Olin liian aikaisin kentällä, joten Ur sai touhuta kaksi settiä. Ekalla juoksuseuraamisia, aina vaan nopsemmin saa fiksuja pätkiä. Ihan täysin fiksua siitä nyt en varmaan saa koskaan, mutta sekin on jo jotain että osaa parantaa edes hetkittäin tehdessä. Jäävät oikein. Luoksetulo hieno. Toisella satsilla hyppyjä (reilusti alle metri), vähän liian paljaaltaan noutoina ja vielä vinoista kulmista, no kiersihän se. Sinnikkäästi vain uusien ilman hermostumista ja lähtihän se sitten toimimaan. Kiva fiilis :)

Oililla maahanmeno hukassa, ei halunnut millään mennä maate ja kun meni niin osoitti kaikin tavoin, että huikamalaa. Luoksetulo suorapalkalla. Hyppynoudot kivasti (matala metrinen ja loiva A). Leikkimään suostui, vaikkei mitenkään himokkaasti. Yllättävän hyvää leikkiä kuitenkin siihen nähden, että valeraskausoireet on nyt pahimmillaan.

Varikko

2012-02-12T09:50:00.000-08:00

Urholle umppareita ja yläpiiloja. Liikaa vaikeita putkeen ja lopulta koira makasi maassa huutaen mulle.. Saatiin hyvä vinkki jaksottaa hankalia ja helppoja sekaisin. Niin, yksinkertaista ja juuri sellaista, mitä ei koskaan itse tajua. Urhon motskarista pitää pitää hyvä huoli ja unohtamalla helpot jutut välistä se ei ainakaan tule huolehdituksi.

Oilille kolme mokkea pienellä alueella, 30-50 haukkua kaikille. Doinks, doinks meni Oili.

Maneesitottis

2012-02-07T00:15:00.000-08:00

Ilmoittautuminen x2 Riitan ja Nallen kanssa, ekalla kuikuili toista koiraa, tokalla ei enää ja siitä suoraan palkka. Perään liikkuroitua seuraamista myöskin R&N:n kanssa yhtäaikaa, meni passelisti. Urho paikallamakuuseen, hyvässä moodissa. Nallen luoksaria piti kurkkia, mutta ilman mitään häröilyä. Jäävät kaikki oikein. Istuminen vain oli kuulemma todella hidas, mutta palkkasin silti koska se oli kuitenkin oikea asentovalinta :) A-estettä pari kertaa eestaas, toisella paperisen kahvikupin tuonti kun ei ollut muutakaan noudatettavaa. Paluuhypyillä varmistin että ottaa esteen.

Varikko + olkkaritokot

2012-02-05T00:41:00.000-08:00

Urholle 3x umppari + 1 avolava, jonne koira ei päässyt. Kaikenmoista häröilyä.. varpaat jäätyi, teki miljoonat ykköset ja yhdet kakkoset, huuteli pelkkää hajua. Huomasi kyllä, että umppareita ei olekaan ollut aikoihin! Ei malttanut työstää hajua loppuun, vaan heiluroi jotain ihan muuta. Lisää umpipiiloja siis :)

Oilille 2 hankala-alustaista piiloa. Ekan (kasvihuoneessa) oikoi ja ilmaisi penkkipinon päällä makaavan maalimiehen mukavasti lattialta. Toisella joutui sitten kiipeilemään romukasoja pitkin päästäkseen maalimiehen luo. Kiipesi kehoituksella ja lopulta hyppäsi hämähäkkinä maalimiehen niskaan. Oili oli mukavalla tuulella ja kivasti ohjattavissa noin ylipäätäänkin.

Kotona olkkaritokot. Jääviä, kaukkareita, merkinkiertoa, yleistä kuuntelemista (istu on istu, eikä suinkaan esim. maahan). Kivat koirat! Urholla alkaa näkymään nyt yleisemminkin varastelua takapalkalle. Olen kai treenannut sen (tp:n) kanssa liian kaavamaisesti, yritin nyt rikkoa vähän ja palkata välillä myös suoraan itse.

Oili-koira

Urho-koira

To-to-to-tottis + ilmaisut

2012-01-26T02:55:00.000-08:00

Sairaan kylmä pakkastuuli, piti pitää jatkuvaa liiketä yllä ettei solut jäätyneet.

Oililla jäävät, kaikki hienosti oikein. Luoksetuloja maahanmenosta, palkkahihkunta heti kun nytkähti liikkeelle. Seuraamista hitaammalla vauhdilla, toimii siten paremmin. Noudossa varasteli ja piippasi hulluna kun menin haistattamaan sille palkkasiankärsää.

Urho teki luoksaristoppeja parit + läpijuoksua. Kaukokäskyn m-i ihan lyhyeltä matkalta, kivasti pomputta vaikka vire oli hiukka korkea. Urhon pääasiallinen homma oli ilmaisut. 5 ottoa kentällä, välillä kävelin lähistöllä, välillä en. Tuli pitkiä sarjoja (100-150?). Minna liikutteli käsiään ja peitti välillä kasvojaan. Urho haluaisi haukkua kasvoja ja säpsii käsien perään. Kerran törmäsi törkeästi kun ei "osannut" jarruttaa ja kerran haukkui liki hihaa niin, että oli vähän dippadappa oliko kangasta välissä.. Vaan hyvin ystävällismielisesti se tekee kaiken, eikä aggressiivisesti tai dominoivasti. Kiellon (ei/murahdus/tms.) uskoo ja lopettaa lähentelyn. Motivaatio vaikuttaa edelleen kivalta, levottomuutta ilmaisussa on. Minna vakuutteli, että varsin hyvällä mallillahan noi huudot on, mutta mä aina vaan epäilen... Noh, reeniä reeniä, jospa se minäkin siitä rentoutuisin :D

Maneesitottis

2012-01-24T00:45:00.000-08:00

Yllätys, yllätys, juoksuseuraamista. Vielä pomputtaa, mutta aina vain nopeammin sieltä saa sen pomputtoman pätkän ja pääsee palkkaamaan. Jäävät "kimpassa kävellen", eli ei ihan seuraamismoodissa, mutta sinnepäin - kaikki oikein! Jes!! Ja ne jätettiin heti siihen, eli ei vahingossakaan toistoja :) Pitkä luoksetulo, kerrassaan täydellinen. Hyppyä (alamittaisena) vinosti, ekan vinon kiersi, sitten tajusi jujun. Lopuksi hyppynoutona. Puolivälissä Väiski-flätinpoikanen (ihan isokokoinen kyllä jo) kurvasi meidän luo ja Urhon reaktio asiaan oli syöksyä kita auki hampaat edellä suoraan kohti. Onneksi hihnan pituus loppui ajoissa ja Väiski korjasi kurssia. Mä en tykkää tämmöisestä epäsosiaalisuudesta!! EN!

Varikko

2012-01-22T11:41:00.000-08:00

Vihdoin koitti se päivä kun minäkin pääsin varikkotreeneihin, ah! Urholle 5x mokke med ilmaisu. Eka ok, tokalla oli ymmärtääkseni kerran päässyt läppäämään, kolmannella ei läpännyt mutta haukkui kovin lähellä maalimiehen hihaa ja siinä oli vähän sellaista yritystä koskemiseen. Neljäs tietääkseni ok ja viimeinen viides ok. Haukkuja sekalaisia määriä (n.10-30?), osassa kävelin lähelle, osassa kävin kääntymässä lähellä ja osassa en mennyt ollenkaan lähelle. Jos menin lähelle, niin Ur helposti hakee sellaiset haukkumisasemat, että näkee mut, haukun kuitenkaan samalla kummemmin pätkimättä.

Oilille 4 valmista. Eka hallissa perällä betonimerkkikasan päällä, Oili vinkui+haukahteli ja haki hyvää ilmaisupaikkaa, pomppi välillä maalimiehen päällä (kun siinä sattui mielestään olemaan juuri tasaisin kohta). Lopulta ohjasin sen kehuilla hyvään paikkaan ja siinä lyhyehkö ilmaisu. Toinen pihalla lavalla, taas vinkumista ja satunnaista haukahtelua kun ei päässyt perille. Yritin tsempata hyppäämään mutta lava oli liian korkea, lopulta nostin ylös ja siellä lyhyehkö ilmaisu. Kolmas katoksessa, aloitti ilmaisun ja sitten välissä jätti paikkansa ja haki taas parempaa paikkaa, palasi alkuperäiseen ja jatkoi ilmaisua. Neljäs pihalla mökissä; ilmaisi ovella ja kehoitin menemään sisälle; yritti mennä sinne mutta ei päässyt (ja sai viereisen lapion samalla notkahtamaan > Oi pelästyi ja singahti pää edellä kaiteeseen > palasi heti takaisin ilmaisemaan ovensuuhun). Oven suulla sitten jonkin aikaa ilmaisua ennen palkkaa. Eli huomaa, että omituisia paikkoja/alustoja ilmaisuun saa keksiä Oilille lisää. Nyt Oi haeskelee paikkaa, ilmaisee ja haeskelee taas lisää.

Itä-Suomen lappalaistottis (+mudillakin vähän)

2012-01-20T11:38:00.000-08:00

Kuopiossa, Musti&Mirri Areenalla - joka on niiiiin luksus!

Oililla ekana seuraamista, erityisesti seinän ja agiesteiden vierustoja. Avustaja naksutteli ja Oilipas meni hienosti, kertaakaan ei tainnut pompata/valua pois paikaltaan. Sitten jäävät ja jumahdettiin heti istumiseen.. ei toiminut ei millään. Äh. Maahan ja top taisi mennä ihan jees. Luoksetuloon ei sitten tohtinut lähteä ollenkaan kun istumisen kanssa oltiin hinkattu. Tää pitää muistaa, tätä tapahtuu ihan liian usein just Oililla! Leikkiä tykkäsi välissä myös. Noutoa ensin pari pelkkää tuontia, sitten pelkkää hyppyä ja lopulta hyppynoutona (este jotain alle 80cm).

Paikallamakuita kaksi, hitaat tai kaksi käskyä vaativat maahanmenot (tyypillistä), makuu muuten ok (ja hiljainen!). Ekalla näkyvissä, toisella piilossa.

Toiselle kiekalle otin Urhon, mentaliteetilla tulta päin! Tämä oli nimittäin Urho "This week I have been mostly smelling female odors" Purhoselle vaikeeta, areena on täynnä tuoksuja ja koiriakin ihan kunnioitettava määrä. Mutta mun oli pakko rohkaista mieleni ja vaan mennä sen kanssa hommiin. Alkuun tietty karmeeta haistelua, niistä selvä kielto. Mut pallopalkka toimi ja Urho keskittyi hetki hetkeltä paremmin. Kuuma sille kyllä tuli, ei ole mudinpoikanen tottunut hommailemaan viimeaikoina +20 asteen lämpötiloissa. Juoksuseuraamisia, jääviä, noutoa, maassamakaamista ilman haistelulupaa. Hertalta tuli hyviä vinkkejä. Mulla meinaa olla noudossa jotain kummaa tepastelua. Samassa kehässä ollut toinen uroskoira aiheutti minussa pakkoliikkeitä, niitä tuotti pelko siitä että oma koira lipee toisen luo. Urho puolestaan ei tainnut edes tajuta asiaa.

Tokotukset + Urhon haukut

2012-01-19T11:35:00.000-08:00

Urho aika kuutamolla.. naisjuttuja mielessään. Alkuun pa-kontaktia ja hiukan seuraamista, edeten juoksuseuraamisiin, jotka paranee :) Luoksetulon pysäyksessä uusi ongelma: varastaminen takapalkalle. Eli pitää alkaa ottaa myös loppuosaa. Keskittyminen parani loppua kohden, lopetin hyvissä ajoin, niin ei ehtinyt taantua.

Oililla seuraamista, huomiona että kun pidän vauhdin hitaampana, niin on parempi. Jos harpon pitkiä askeleitani, niin koira vinoutuu heti. Luoksetulon pysäyksiä samalla kun juoksutettiin avustajan välillä. Hypyssä otti itseensä kun ei osannut mennä istumaan.. Leikkiä parissa eri välissä, tykkäsi kovasti.

Urholle vielä 4x ilmaisut. Ekalla häröili, ihan tuli muistot mieleen siitä kaameimmasta ajasta.. Sitten lähti toimimaan paremmin ja saatiin hyvät satsit. Kerran oli kokeillut läiskäistä maalimiehen selkää, muuten ei muistaakseni törttöilyjä.

Urhon maneesit

2012-01-17T00:43:00.000-08:00

Juoksuseuraamista, kokoajan paranee. Jäävät kaikki oikein, tosin ehkä myös aavistuksen hitaita kaikki. Pelkkää paluuhyppyä matalalla esteellä vinoista kulmista, ensin "suu tyhjänä" ja sitten patukan kanssa. Hyvin haki Urho hypyn. Lopuksi eri satsilla paikallamakuu. Nuuskimisesta kielto, mutta piipauksen kanssa puntaroin taas.. Ur oli ihan väärässä mielentilassa paikkamakuuseen ja äänteli kovasti. Lopulta annon piipata kun ei se varmaan edes tajua piippaavansa - enkä mä myöskään jaksa olla riittävän mustavalkoinen asiasta tästä ikuisuuteen (l. Urhon ikuisuuteen). Lulu-snakun tehdessä tykin luoksetulon Urhon oli pakko haukahtaa pari mielipidettä ilmoille > minä antamaan palautetta > Ur läks makuulta lepyttelemään mua. Uusinta otto (sitä kaverin luoksetuloa) tuotti jonkun haukahdusynähdyksen.

Mistä on pienet mudinpoikaset tehty?

2012-01-16T12:28:00.000-08:00

Lihasrelaksanteista

Epäsymmetrisesti sojottavista viiksikarvoista

Painiotteista

Tahdonvoimasta (ja joviaalista mutsista)

Ruuanhankintavietistä

Unentarpeesta

Halusta kokeilla uusia asioita

Tarpeesta repiä

Yllättävistä ratkaisuista

Kätevistä etutassuista

...ja taipumuksesta seota lumesta.

Niistä on pienet mudinpoikaset tehty.

13.1. otetuissa kuvissa Työmyyrän Ihkaensimmäinen alias Ihku (6,5vko).

Parkkistottis itsekseen

2012-01-16T09:18:00.000-08:00

Oililla perusasentoseuraamista, nyt hyvin! Viime kerran Minnan vinkistä nyt käskynä kokoajan seuraa, myös sivulle-korjauksissa. Vaan ei tarvinnut edes korjailla. Koiralla oli kyllä hihna perässä, ehkä sekin auttoi? Eteenistumisia myös, voivoivoivoi kun siinä pitäisi tehdä sitä hinkutusta.

Urholla jääviä, oikein kivasti kaikki. Seisomisessa tarvii muistaa ottaa myös pysymistä tokoa ajatellen. Urtsilla myös perusasentoseuraamista sen verran, että sai huomata taas kuinka kivasti se pitää paikkansa :)

Parkkistottikset ja -ilmaisut

2012-01-11T09:12:00.000-08:00

Urholla juoksuseuraamisia. Pomputus suht hillittyä, mutta meno muuten vähän virkamiesmäistä - ei ollut kummallakaan fiilarit kohallaan. Oililla yritin "perusasentoseuraamista", vaan ei onnannut ollenkaan. Valui törkeästi eteen eikä tajunnut mitään korjauksista, piipitti vaan kahta kamalammin. Luoksetulon pysäytyksessä ekassa ihan pihalla, toka ok. Noutoja parit ok, ohjasin hiukan eteen.

Urhon ilmaisut hyvät :) Ekalla "kävi käsillä", eli siis törmäsi ensin nuuskimaan kädet ja sitten otti ilmaisuasemat. Neljä ottoa, viimeisillä ei mitään lähentelyjä. Kyl tää tästä.

Maneesit

2012-01-10T00:13:00.000-08:00

Urho oli jotenkin löysälöllerö, teki (kuten joku sanoi teknisesti oikein), mutta turbo puuttui. Mikähänlie, ei kai sentään väsymystä viikonlopun hiihtoretkestä? Kun ei se muuten väsyneeltä vaikuta.

Juoksuseuraamisissa todettiin, että mun paree juosta aika hitaasti. Saatiin sitten jotain lyhyitä pomputtomia pätkiä ja niistä heti palkkaus. Jäävissä istuminen peruutellen hienosti, mutta liikkenomaisena taas hukassa. Ja nyt oltiin tehty kotitreeniäkin! Eiku lissee vuan. Maahan ok, aavistuksen hidas ja seiso ok. Noutoa ensin parit pelkkää luovutusasentoa. Liikkeenomaisena toi kaksi kertaa palautusmatkan loppupuoliskon tai -kolmasosan ravaten ja jätin palkkaamatta. Yksi sitten hetsaten palautuksessa ja loppuun vauhtinouto.

Kiva kun olen vihdoin saanut otettua rutiiniksi myös loppupalkkapurkin autoon, Urholla on kiva ilme kun se pääsee vielä viimeiseksi herkuttelemaan :)

Maneesitottis

2012-01-04T07:01:00.000-08:00

Alkuun ihan tavisseuraamista, siirsin pallon kainalosta vas. käteen, Urho ei edes tajunnut siirtoa. Helpompi palkata siitä heittämällä pallo kymmentä vaille tasaan. Tai helpompi ja helpompi, vähän liikaa meinasi mennä varttia vaille. Mudin pää se vaan hakkaa reiteen, olkoon. Kainalopallo ei sitä ainakaan korjannut, katsotaan josko nyt käsipallo korjaisi. Epäilen. Juoksuja katsottiin myös, sitä pomppimista. Menee paremmin kun muistaisin liikuttaa kättä normaalisti. Vaan treenaamalla parani, kas kummaa :)

Lyhyt paikallamakuu ja sen jälkeen seuraamisia+kontaktia toisen koiran kanssa - hyvin! Luoksetulo bueno. Lopuksi sain taas todeta, että liikkeestä istuminen ei pelaa. Vaatii jonkun ihmeen millin tarkkuustaajuudella äännetyn käskyn, eli siis ei vaan osaa. K_o_t_i_t_r_e_e_n_i_ä_!

Ja hei, mä alan jopa tykkäämään auto-vietti-auto -tottiksesta :D

Ormanneito, Urho ja Oili jouluaattona 2011.

Maneesitottis

2011-12-20T12:17:00.000-08:00

Ekalla satsilla seuraamista, hyvä meiniki mut pää puikkailee haaroväliin. Kun nyt vaan malttais hinkata sitä paria askelta jne. Istumisiin muistuttelut, sitten seuraamisesta ja hjuva! Seisomisessa tutusti tömpsäyttelee, maahanmeno ok. Luoksetulossa tuli muuten oikein hienosti, mutta jää aavistuksen verran liian etäälle, on tehnyt sitä jo pidempään. Läheltä ja vinoista kulmista sitten muutamia. Palkkaukset narupallolla ja maneesista poistuessa tajusin, että nyt meni palkkaukset robottimaisesti samalla kaavalla. Urho saa napsauttaa kiinni palloon, sitten joko revitään tai se saa elvistellä pallon kanssa ja lopuksi mä käsken sen siitä irti, ja sitten mudi alkaa hyppiä ilmaan / vasten. Ihan hauskaa joo, mutta jos vetää jatkuvasti samalla kaavalla niin kyllä siinä vähän puutuu.

Toisella lyhyellä satsilla pelkät noudot. Ensin kaksi kertaa suorapalkka tuonnista. Kolmannella tuonti loppuun asti. Hyvät palautusvauhdit :)

Hassua treenata pk-tottispainotteisesti, tuntuu että treenattavaa on muka kamalan vähän. Tokossa on jos sun kaikenlaista nippeliä ja nappelia. Pk-puolella vain seuraa, istu, maahan, seiso, nouto - that's it :)

Etsintäharjoitus

2011-12-18T00:20:00.000-08:00

Osallistuin lihotetun, ruokapöytäaktivoidun ("katso söpösti niin saat leipää & juustoa") ja lähes 2kk tauolla olleen Oilin kanssa etsintäharjoitukseen lentokentän takametsissä. Fiilis oli, että oikeaan etsintään en tämän kanssa nyt just lähtisi, mutta etsintäharjoitus sopi oikein mainiosti. Kiva nähdä, miten perustaidot toimii pitkän tauon jälkeen. No, nehän toimi :)

4 kehitysvammaista oli kadonnut. Alueella oli liikkunut ja liikkui yhä paljon lenkkeilijöitä. Oi bongasi jäljen pienen partoinnin jälkeen. Lumesta näki, että alle 40 kenkä ja ainakin 2 isohkoa koiraa, kuulemma etsijä joka oli nyt itsekin hukassa - eli saatiin lupa jatkaa jälkeä. Suurimmalta osalta matkaa oli lunta, joten meikäläinenkin sai jäljestää. Oili jäljesti ristiin ihmisen ja koiran jälkiä, lumella tosin aika huonosti molempia. Lumettomalla metsäpohjalla jäljesti paljon paremmin, paitsi tiepohjilla, joilla oli liikkunut paljon muuta kansaa, niissä sai tarkkoa tosissaan. Aina päästiin kuitenkin eteenpäin ja lopulta jäljen päähän, jossa oli hanska. Tsekattiin vielä loput annetusta alueesta, ei muita havaintoja kuin toisen partion jäljet ja aiempi pätkä jo jäljestämäämme jälkeä (Oi nosti jäljen syvemmältä metsästä (positiivista), ei siis leikattu sitä partioidessa suoraan päältä). Varsinaiset neljä kadonnuttakin tuli löydetyksi ennen täydellisen pimeän tuloa, hommissa urakoi Lulu-snautseri, Aapo-tervu ja Hinni-labradori.

Maneesitottis

2011-12-13T23:57:00.001-08:00

Aloitus kontakteilla, tai oikeastaan ihan sillä, että Urho pystyi tekemään lyhyestä paikkamakuusta perusasennoitumisen ilman äännähdystä. Kontakteja hieman häirittynä, siitä jatkaen pariin askeleeseen ja edelleen askeleita lisäten. Välillä palkka (kainalopallo) liikkeestä, välillä perusasennosta. Tuntuu, että seuraaminen on varsinainen ikuisuusaihe.. eikä me edes vielä katsottu sitä juoksuseuraamista. Luoksetuloista eka väljä, uusinnalla tuli tehommin ja parempaan paikkaan. Toisella satsilla parit pitemmät häiriköidyt kontaktit (n.10sek) ja lelun kanssa töhönä autolle.

Fiilis kerrassaan mainio. Ihan alkaa tuntua siltä, että sitähän voisi joskus kokeisiinkin :)

---

Oili is back!

Ryläyksellä päiväretkellä, Oili-Gremlinsin vuoro olla rapsuteltavana.

Ihku!

2011-12-07T05:24:00.000-08:00

Muru pungersi lauantainan 27.11. pikkutunneilla maailmaan kaksi kappaletta tyttöpuolista mudinkeltuaista, toinen elävä ja toinen kuollut. Näitä ennen ulos tuli myös pieni muumioitunut sikiö. Eläväinen vaaleahko blondimudinpoikanen on nimeltään Ihku ja Terhin fb-päivityksien perusteella Viikissä ollaan siihen ihan pöhköinä :)

Ihku 8,5vrk

Tottis

2011-12-06T05:08:00.000-08:00

Itsenäisyyspäivänä pyörähti käyntiin maneesitottistelut. Urholla ensin pelkkää tunnelmointia, koira hanskaan ja silleen. Namittelin, mutta koira veti kauuula piiiiiitkällä kohti oikeanpuoleisesta taskusta roikkuvaa narupallon narua. Loput siis pallolla ja se oli Urtsista PALJON hauskempaa. Uusilta ihmisiltä (tai ei uusilta, mutta en ole paljon tottistellut heidän kanssaan) tuli kommenttia koiran sikailusta. Eehhh, sitä se Urhon keikkuminen taitaa vähän olla (ei kuuntele vaan hyppii, heiluu ja tarjoilee vähän mitä lystää). Mulla myös kaikenlaista turhaa säätöä. Sivulleottoja tietyllä kaavalla, epäjohdonmukaisuuksia palkkaamisessa.. jne.

..........

Oili on siis vieläkin Lammilla. Juoksut alkanee olla ohi, arviointia on kamalan vaikea tehdä kun hoitoväki ei halua kurkkia koiran hännän alle "kun se nyt nukkuu tuossa niin rauhassa". Ihan kun se koira loukkaantuisi yksityisyyteensä kajoamisesta.. Pitää tuumata haenko Oilin kotiin ennen joulua, vai saako se olla siellä ulkoiluaktivaattorina joululomille asti. Urho on sairaan helppo koira yksinään. Huomaa, että sillä ei varsinaisesti ole tarvetta lenkeillä reagoida toisiin koiriin mitenkään kummemmin, mutta kun Oili tekee omat jäykistelynsä, niin mudin on pakko ottaa homma hanskaan ja huudella mitä mieltä meillä ollaan vastaantulevista koirista.

Pohjanmaalla

2011-12-05T05:06:00.000-08:00

Mökillä vajaa esineruutu, jätin koiran odottamaan saunan rappusille kun tallailin ja vein esineet (3). Hyvä motskari ja siistiä työtä.

Yönyli jälki (19h, 250m) sai yllätyksekseni yöllä kevyen lumipeitteen, mutta koska krepit piti joka tapauksessa noukkia metsästä, niin mikseipä sitä samalla ota koirankin mukaan.. Eli odotukset miinuksella laitoin Urhon jäljelle. Vaan Urhopa reagoikin jälkeen ja lähti sitä ajelemaan. Huteraa ja hentoa oli meno, jatkuvaa tarkistelua, mutta kyllä kyllä Urho sen jotenkin jäljesti. Huippua!

Viikonlopun pekoilut ja tottis

2011-11-27T05:05:00.000-08:00

Perjantain pimeissä 3 maalimiestä valmiina raunioalueen takametsään, 2 umpparissa. Haukkuja "täydet", käytännössä jotain ehti huutaa jotain 30-40?. Ilmaisuissa näkyi vähäinen treenaus ja lääppimiseneston hinkkaus, koira oli aika levoton eikä oikein tiennyt, että minne keskittää haukkunsa. Muuten hommaili mukavasti, oli motivoitunut ja käytti nenäänsä :)

Sunnuntaina ilmaisutreeniä.. kai se ihan hyvin meni. Ekalla kerralla oli rääppäissyt, toistoilla ei.

Su myös jälki, n.500m ja alle 2h ikäinen "perussettii" jälki. Nostatin tienvarsihommana, juuri kun päästiin jäljen lähtökohtaan vastaan tuli joku lenkkeilijä megakokoisten lastenrattaiden kanssa. Ei Urho niistä näyttänyt tuumaavan mitään, mutta ei se kyllä myöskään jälkeä saanut nostettua, ihan aavistuksen merkkasi. Palattiin takaisin ja merkkasi paremmin, huterahko nosto. Jäljesti kuitenkin tosi pari lyhyttä katkoa matkalla, yksi isompi joka sekin saatiin selätettyä nostamalla harkitusti jälki uudelleen. Esineitä löysi 4, en muista oliko niitä se neljä vai viisi. Ur nostaa esineet hyvin, mutta niiden jälkeen tulee aina katkos. Pitää suunnilleen ilmoittaa koiralle, että mitä täällä oltiin tekemässä. Kaikkineen kuitenkin onnistunut jälki!

Perään vielä tottistelut. Seuraaminen alkoi näyttää tosi mainiolta perusasentotreenin kautta. Eli 2 askelta, tiukka pysähdys, palkka vain jos istuu suoraan tai korjaan itsenäisesti oikeaan paikkaan perusasentoon. Muuten korjaus ja kehut sekä perään uutta yritystä. Jäävissä istuminen ihan hukassa, totaalisesti. Pari noutoa, vissiin okei.

Ohjattu tottis

2011-11-21T00:36:00.000-08:00

Maneesilla ohjattua tottistelua, kiitos Riikka järkkäilystä! Pieni lepsuileva treeniryhmämme sai Susanna Maksimaiselta arvokasta muistuttelua kriteereistä ja niistä kiinni pitämisestä. Oltiin kaikki ihan nolona kun tajusimme, että mitä kaikkea me katsomme toisiltamme läpi sormien sillä selityksellä, että on tärkeintä, että on mukavaa :D No onhan se ihan kiva, että on kivaa, mutta kun siinä samalla liikkeistä voisi tehdä Täydellisiä, eikä vaan Ihan kivoja.

Urhon kanssa tuumattiin ensin mielentilaa ja sitä kokonaisuutta, jolla kokeenomainen suoritus tehdään - ja todettiin, että siihen pitää rakentaa joku systeemi. Ei voi tuudittautua siihen, että kyllähän Urholla motivaatio riittää. Häiriötä kestääkseen sen motivaation pitää olla super! Varsinaista häiriötreeniä ei nyt tehty, mutta sitä pitää alkaa tosissaan hommailemaan, jos mielii joskus taas kokeisiin.

Jäävissä neuvona oli aloittaa aina vaikeimmasta ja jokaisen kohdalla ensin muistutellen. Urtsilla siis istumisia ensin vapaasti liikehtien, sitten vasta liikkeestä. Ja sitten, mun pitää vaan LOPETTAA sen vartaloavun käyttö, koira ei sitä tarvitse. Otettiin pari toistoa, viimeisellä koira teki hienon istumisen ilman että venkuroin omalla kropalla mitään. Luottoa, luottoa! Ja niitä apusilmiä, jotta mun ei tartte kurkkia koiraa. Maahanmenoon ja seisomiseen samat jutut. Seisomisessa voisi myös lennättää enemmän palkkaa suoraan taakse heti käskyn perään, niin siitä saa näyttävämmän.

Aika meni ihan sikanopeasti, emmekä ehtineet vetäistä neljällä koiralla kuin yhden kierroksen, vaikka alunperin piti yrittää kahta.

Haku & jälki

2011-11-20T08:24:00.000-08:00

Lyhyesti: Urho on selättänyt selkävaivan hyvin, liikuntaa on lisätty eikä kivut ole palanneet. Oili teki taas juoksunsa ja meni Lammille hoitoon.

Sitten: rasti seinään - me treenatiin! Sunnuntaipekoiluissa Urholle ilmaisuja ja jälki. Lentävä purkki -palkkasysteemi toimii ja saatiin ihan hyviä toistoja aikaan. Vaan perhanan kiero otus se mutiainen on, keksii mitä ihmeellisempiä variaatioita yksinkertaisesta aiheesta. Mä aina yritän määrittää jonkun kriteerin ja sitten mudi tekee jotain just sellaisella harmaalla alueella, että salliako vai eikö sallia.. Ei ihme, että niitä ongelmia on päässyt syntymään.

Jälki tehtiin niin, että Ur sai sekä nähdä jäljentekijän lähdön maastoon, että tyyppi löytyi myös lopuksi sieltä jäljen päästä, motivaation sais vähän kohentua nääs. Välissä jälki vanheni pari tuntia. Maasto oli pakkasesta kohmettunut. Alussa suuria vaikeuksia, merkkasi jäljen, muttei imuuntunut sille. Ja heti perään harhautui hirvenjäljille.. Yritettiin nostaa jälkeä uudelleen ja jotain Ur siinä nappailikin, muttei juuri sitä oikeaa. Kunnes sitten tiedustelujen jälkeen päästiin oikean jäljen äärelle ja mudihan setvi homman loppuun oikein mallikkaasti. Nosti matkalta sinne tiputetun esineen ja merkkasi tarkasti myös jyrkän rinteen, missä jäljentekijä oli joutunut ottamaan käsillä kiinni maasta ylös kivutessaan.

ps. Urhon deitti Muru pyöräyttänee keltaisia mudinpoikasia maailmaan ensi viikolla! Tai sitä seuraavalla. Toivottavasti Muru pysyy yhtenä muruna pyöräytellessään, eikä halkea kahtia.

Väsynyt mudi on onnellinen mudi.

Fan i helvete, eli Broke Back Mudi

2011-10-31T10:36:00.000-07:00

Oijoijoi, minne katosi lokakuu? Treenirintamalla oli vähän masentavaa, ei oikein mitään kivoja onnistumisen kokemuksia. Siksi kai tämänkin päivittäminen jäi. Oili ajoi kyllä jotkut jäljet ihan kivasti, oli yksi yönylijälki, yksi multapeltojälki ja yksi nyt ihan lähiaikoina tehty tienvarsijälki. Niihin pitää vaan itselle saada ajatus kirkkaaksi ja keskittyminen kympille. Mun pitää ihan oikeasti tarkkailla tuota koiraa ja seurata että milloin se ajaa ja milloin se ei aja. Vaatia oikeaa tekemistapaa, mutta lempeästi.

Urho taas... täräytti sitten alaselkänsä kuun puolivälissä ja joutui lepokuurille. Juoksi pallon perään ja tuli uikuttaen luo. En saanut tilanteessa paikannettua kipua ja koira kaahasi normaaliin tapaa loppulenkin ns. päässilmänä. Saman päivän iltana vingahteli mennessään makuulle ja noustessaan makuulta, erit. jälkimmäistä. Seuraavana päivänä vielä vingahteli nousuissa ja yrittäessään hypätä sohvalle. Ei venytellyt takapäätä. Kolmantena päivänä ei enää vingahdellut, mutta oli vielä kotioloissa hiukan jäykän näköinen. Eläinlääkärissä hyppi ilmaan ja pyöri ympyrää samalla kun minä yritin vakuuttavasti kuvailla, kuinka "tämän koiran selkä on kipeä". Selästä napattiin kolme kuvaa, ei huomautettavaa kuvissa. Kipulääkkeet+lihasrelaksantti+lepokuuri 3 viikkoa. Kahden viikon lenkittämättömyyden ja etenkin treenaamattomuuden jälkeen mudi alkoi nähdä pikku-ukkoja nurkissa, syöksyili sinne tänne kuin hiiren perässä. Samaan aikaan porokoira makasi tyynenä sohvalla, joten oikeasti hiirtä ei ollut olemassakaan. Tänään Ur sai osaavat fyssarin kädet turkkiinsa ja lenkkeilylupa irtosi. Vasemman lonkan puolella ja hännäntyvessä sillä juili joku, mutta ei hirmuisen pahasti. Nyt siis hiljalleen liikuntaa - PARASTA! huutaa Urho.

Urhon syyskuun deitillä Murulla oli kuulemma ainakin kuusi mutiaisenpoikasta kyydissä :)

S. Korrin tottiskoulutus 22-23.10.

2011-10-23T14:16:00.000-07:00

Suski Korri kävi Joensuussa kouluttamassa tottelevaisuutta ja olin kurssilla mukana Oilin kanssa. Ilmoitin sinne Urhon, mutta sitten tuli se selkähomma. Harmitti hirmuisesti etten saanut Urhoa mukaan, mutta nou kän duu. Oilinkin kanssa oli hauska osallistua :)

Liikkeiksi valitsin all time favouriten, eli seuraamisen ja toisena liikkeenä luoksetulon/noudon eteenistumiset. Jälkimmäiseen resepti oli perinteinen "treeniä", sivulletulon sijaan koiralle on vain opetettava uusi toimintamalli, eikä siihen ole olemassa mitään erikoisvinkkeja. Raakaa treeniä. Noudossa uusi tapa on kyllä alkanut porautumaan Oilin päähän, ilmeisesti se on huomannut kuinka kätevää oikeastaan onkaan tuoda kapula suoraan eteen kipsahduksen sijaan.

Seuraamisessa muistuteltiin koiran paikkaa ja sitä tehtiin perusasennon kautta. Kaksi askelta ja tiukka pysähdys. Jos koira valui eteen, niin käskytettiin oikeaan paikkaan sivulle ja korjauksesta rauhallinen kehu. Uudelleen liikkeelle ja sama juttu, pari askelta ja terävä pysähdys. Aina korjauskäsky (ja huom. käsky ennen mitään vartaloapua, jos sitä vartaloapua edes aikoo käyttää) väärästä paikasta. Vasta kun koira itse piti paikkansa oikein, tuli (naksu ja) palkka. No Oilihan hoksasi homman aika nopeasti - ja kas - alkoi tehdä oikein nättiä seuraamista. Oma ongelmani vain on, että kun Oili tekee korrektia seuraamista, mä en käytännössä pysty näkemään sitä. Enkä mä myöskään pysty tuntemaan sitä, koska se ei paina. Se on vaan niin kertakaikkisen korrekti :D No, palkatessa (namilla tietty) kannattaa kuulemma vielä ehkä vähän ohjata koiraa painamaan lavalla jalansivuun, niin Oilin tyyppinen koira oppii vielä enemmän hakeutumaan ohjaajaan kiinni ja jopa hiukan nauttimaan siitä. Lisäksi sain kehoituksen tehdä koiralla enemmän kaikenlaista häiriöseuraamista, etenkin kaikkea sellaista jossa koira joutuu vähän "ahtaalle". Oili väistää helposti paikaltaan jos pitää seurata jonkun esteen/seinän/auton tms. vieressä ja ne on just niitä paikkoja joita harjoittelemalla saa entistä vakaamman seuraamisen. Kun koira kestää erilaiset häiriöt, niin se keskittyy vielä paremmin tekemiseen - ja pitää paikkansa entistä tiiviimmin.

Suski puhui yleisesti paljon koiran "voimasta" ja sen keskittämisestä tekemiseen. Jos tavoitteena olisi 100p. tottis, niin varmasti niissä neuvoissa olisi se siemen, mutta kun ihan irtoa tästä koneesta sellaista tavoitteellisuutta. Vähempi riittää ja heinähatumpi tekeminen kelpaa mainiosti :) Hitsin mukava kurssi kyllä, siitä onkin aikaa kun viimeksi on ollut mukana missään tottisaiheisessa koulutuksessa. Hyvä kurinpalautus/vaatimis/muistutus -kurssi itsellekin :)

Btw, Oili 7-v kannattaisi kuulemma ilmoittaa pentukurssille ja näyttää siellä pokkana "tyypillisen puolivuotiaan pennun osaamistasoa" :D

Pelastuskoiraleiri 7-9.10. Liperi

2011-10-09T07:17:00.000-07:00

PERJANTAI-ILTA

Katin ja Henriikan järkkäämä etsintäharjoitus; naispuolinen avohoitopotilas ei ollut päässyt mökille asti vaan jäänyt harhailemaan jonnekin kylän ja mökin välisiin maastoihin. Ja kas, kortteerimme metsästysmajahan se oli siinä puolivälin tienoilla :) Oilin kanssa suunnattiin maastoon pimeän jo laskeuduttua ja tehtävänä tavallinen tienvarsitarkistus. Oili aloitti tehtävänsä tankkaamalla puronvarresta heinää.. Ennustin näkevämme saman päivän aikana vielä oksennuksenkin. No ei, Oi nosti pienen kävelyn (n.100m?) jälkeen jäljen länteen. Ja suoraan ihan karmeaan ryteikköön... Koira veti vakuuttavasti, mutta maasto oli osastoa "ei kukaan järkevä ihminen", jotenkin en siinä taas muistanut kadonneen taustoja. Välillä meno on tosi varmaa ja tiesin olevamme ihmisen jäljellä, välillä ajattelin että tää oli nyt kyllä tässä, myyn Oilin jollekin hirvimiehelle - justiinhan se on kausikin alkanut. Alle 500m (tuntui siinä maastossa PALJON pidemmältä matkalta) jälkeen koira alkoi sytätä tosissaan, käännyttiin moneen kertaan takaisin omille jäljillemme. H#?"&tin turhauttavaa! Oli pidettävä tuumaustaukoja ja kerran vielä lähdimme nostamaan jälkeä "potentiaalisesta" suunnasta. Sieltä jotain taas nousi ja jatkoimme matkaa kunnes koira hukkasi jäljen hakkuuaukon reunaan. Yhteydenotto johtoon tuotti käskyn palata johtopaikalle.

Kuviohan meni todellisuudessa niin, että Oili oli nostanut takajäljen ja ajanut sitä "normaalisti" aina syttäykseen asti. Joko se ei osannut ajaa jälkeä pidemmälle, tai sitten se yritti kääntymisillään viestittää, että "tää menis kyllä oikeesti tohon suuntaan". Tokihan mun tekisi mieli ajatella, että jälkimmäinen, mutta who knows. Jälki oli iältään 4-5h. Tokihan takajäljen ajo huvitutti (huvitti ja vitutti), mutta hiukan olin myös iloinen, että olimme olleet ihmisjäljellä. Oili sai siis vielä luvan jatkaa pekoiluitaan.

Tehtävän kimpussa hääri 4 hälykoirakkoa, yksi aloitteleva koira, 4 apuohjaajaa ja yksi ryhmänjohtaja. Ryhmyrinpestiä hoiteli tosin kolme eri henkilöä vuorollaan, minäkin siinä pienen hetken istahtaen. Kadonnut tuli lopulta löydetyksi ns. hakutehtävän kautta.

LAUANTAI

Lauantaina leiriporukka jaettiin kahteen ryhmään ja suunnittelimme toisillemme etsintäharjoituksia. Kaikki saivat myös esittää mahdollisia toiveita harjoitusten sisällöstä. En muista kunnolla omaa toivettani muuten kuin, että maalimies olis kiva. Siis että koira saisi ihmislöydön. Ja ehkä myös sitä varmistusta, että enää emme ainakaan ajelisi takajälkeä.

...vaan kuinka kävikään? ;) Noh, tehtävänannossa sattui jotain hämminkiä, tai sitten ei, mutta sitä meille tarkoitettua jälkeä emme alkuunkaan nostaneet. Sen sijaan Oili nosti jonkin jäljen ja ajoi sitä erittäin hennosti (en saanut lainkaan liinaan vetoa). Saimme kuitenkin luvan jatkaa jäljestystä, joten siinä sitä sitten mentiin. 100-200m jälkeen tuli hukkaa, siitä Oi kuitekin jatkoi tielle, tien yli ja siinä taas hukkaa. Laatikoitiin paikka, jälki nousi uudelleen ja saimme taas luvan jatkaa. Kovin oli vaan epävarmaa meno, ei lainkaan tuntumaa. Aina välillä kuitenkin selvää jäljestystä. Tosi omituista. Sitten tultiin taas tielle, Oi teputti sitä laitaa ja nuuh, sai hajun tien toiselta puolelta. Empi hiukan, mutta nokka veti kuitenkin väkisin tien toiselle puolelle. Lähti määrätietoisesti lompsimaan vanhaa sammaleista tiepohjaa. Saatiin tähänkin lupa, jatkettiin siis sinne. 50m jälkeen Oi nappasi vasempaan jäljen, ihan selvän tuoreen jäljen - vihdoinkin se kunnon tuntuma. Pian keppi. Ja pian yllättyneen näköinen maalimies, odotti kuulemma ihan jotain toista koiraa saapuvaksi. No voe..

Huoh. Oili oli alussa napannut edellisiltaisen toiselle koiralle tehdyn jälkitehtävän tallaukset ja kuinkas muutenkaan kuin takajälkenä...! Eli alkupätkä oli tuota vajaa 20h ikäistä jälkeä, ilmankos oli aika epävarmaa jäljestystä, varsinkin kun siitä oli kulkenut 3 ihmistä (jäljentekijä, koiranohjaaja ja appari) sekä yksi koira. Mäellä Oi oli ilmeisesti hukannut jäljen ja napannut jonkin muun jäljen tai sitten vaihtanut jäljeä. Tien toisella puolella se oli nostanut jälleen jonkin muun jäljen, silläkin alueella oli liikuttu edellisenä iltana hakupartiointina, joten olihan sielläkin Oilille jotain jäljestettävää. Ja seuraavan kerran tiellä Oi oli saanut ilmavainun 50m päästä toiselle koiralle tehdystä tunnin-kahden ikäisestä jäljestä ja käytiin sitten vielä ajamassa se loppuun. Eli siis yksi harjoitus ja ainakin 4 eri jäljen ajamista. Voe helevettiläenen! Olisi pitänyt luottaa itseensä siinä ihan alussa ja osata ilmoittaa, että nostettu jälki oli vanhempi kuin saman päivän aikana tehty, sillä olisi jo säästytty paljolta kun johdossa oltaisiin osattu keskeyttää se homma siihen ja antaa jatko-ohjeet sen meille tarkoitetun jäljen nostamiseksi. Ok, kiva kun vanhempienkin jälkien ajo näköjään onnistuu, mutta aika paljon tässä nyt on kaikkea epätoivottavaa häröä (takajäljet, jälkien vaihto (l. harhat), osaamattomuus koiranluvussa).

Käytiin vielä ihan lopuksi sitten nostamassa se Oilille tarkoitettu jälki ja ajamassa loppuun. Mikäs siinä, se meni ihan kivasti.

SUNNUNTAI

Oilille täsmäharjoituksia jäljestyksestä, ekana lyhyt yönylijälki, joka meni pääosin ihan passelisti. Toisena parin tunnin ikäinen tienylityksiä sisältävä harkka, jossa näkyi taas hyvin Oilin ilmavainuinen tapa ajaa jälkeä ja ongelmat tienylityksissä tai ylipäätään missään erikoisemmissa paikoissa. Oi merkkaa jäljen kulkusuunnan usein ihan oikein tullessaan tielle tms. alustanvaihdolle, mutta se ei jotenkin luota merkkaukseensa, vaan lähtee yhtäkkiä haahuamaan jonnekin ihan muualle ja nappaa jäljen sitten uudelleen vasta kunhan on ensin vähän hermostuttanut mua ja tehnyt kunnon jäljennostolenkin. Miksi se ei pidä noissa kohdissa jäljestä kiinni ja jatka sinne minne sen nokka on alun perin osoittanutkin? Ihme otus.

Ja taas tiedetään mitä treenataan.

Haku

2011-10-05T07:16:00.000-07:00

Oi näki etukulmiin menevät ukot, niistä oik.puoleinen tuli pois. Ensin vasemmalle hieno pisto kera löydön. Oikealle tyhjä, jolta yritystä yliheittoon - ei oikein onnannut. Vasemmalta sitten taas löytö, joka oli liikkuva maalimies. Ja taas yliheittoyritystä, eikä tämäkään oikein onnannut. Vähän ehkä jotain typerää hinkkausta siinä harrastin, en edes muista kunnolla että mitä. Vas. takakulmassa sitten ukko telttapiilossa ja sinne täydet haukut.

Urholle purkkihaukkuja. Jos ottaa yhtään pidempää ilmaisua, niin alkaa haukkumaan päätä (tms. maalimiehen ruumiinosia) liian läheltä, mutta lyhyillä kohdentaa hyvin. Eikä raappaile purkin kanssa.

Tokot syysmyräkässä

2011-10-04T07:14:00.000-07:00

Urhon kohdalla mielikuvitus jumahti ja päätin ottaa tokon avoimen luokan liikkeet läpi (pl. paikallamakuu). Seuraaminen tuttua epätasaista menoa. Liikkeestä maahan ok. Luoksetuloa useampi otto, kokeilin suullisen käskyn ja käsimerkin eroja, jälkimmäinen toimi ehkä paremmin. ur tulee liian kova pystyäkseen pysähtymään napakasti ja muutenkin stoppi tarttis paljon enemmän treeniä. Nouto ok. Kaukokäskyissä teki omalla rytmillään kuuntelematta käskyjä, eli se vaatisi myös treeniä. Hypyssä epävarmuutta ja istuminen hukassa.

Oili leikki eka. Se on nykyään kiva kun syttyy heti leikkiin ja voi leikittää namipalkkauksen lomassa, eikä "kiinnity" liikaa pelkkiin nameihin. Seuraamisen käännöksiä (+peruutusaskel) naksutellen ja johan meni hienosti. Loppuun vielä seuraamiskäännösten tsekkaus (ilman peruutusaskelta) ja oli tosi hienot käännökset :) Hyppynoutoa tokoesteellä. Kaukokäskyissä ei ihan malttanut kuunnella kun se takapalkka nami pisti pikkukoiran pään hyrräämään, tuli mooooonta tuplakäskyä.

Jälki + haku

2011-10-02T01:29:00.000-07:00

Oilille harhatreeniä, pohjalla tunnin ikäinen simppeli jälki. Esineille pysäytys (oli muuten sikahyvät ilmaisut nyt!) ja siinä odoteltiin kun avustaja teki tuoreen harhan jäljen yli. Neljä harhaharkkaa saatiin mahdutettua jäljelle. Ekalla Oili olisi niiiiin halunnut paukata harhalle, toisellakin vielä kutkutti, kolmannella tyytyi merkkaamaan ja neljättä mä en edes huomannut. Hyvä hyvä.

Urhon kanssa ihmeteltiin ilmaisuja. Terhiltä saatiin siihen neuvoja, jälleen kerran niistä kiitos! Eli kokeiltiin taas kerran jotain muuta, tällä kertaa purkki selvästi näkyviin ja kunnon ärähdys kun tulee törkkimään. Ongelma vaan oli, että Urho ei tullut törkkimään. Noh, sitten piti palkata koira muuten vaan hyvästä toiminnasta. Tämähän on Urholle sinänsä tuttua juttua muutaman vuoden takaa kun purkit oli vallan näkyvissä. Erona se, että nyt purkki lentää koirasta poispäin ja se kiikuttaa purkin mulle avattavaksi. Kosketusalustakin varmasti toimisi, mutta mun on vaikea saada itseni motivoitumaan sen tarpeeksi aktiivisesta treenaamisesta.

Jälki, tottis ja rauniot

2011-09-30T10:11:00.000-07:00

Oilin kanssa hypättiin Leenan kyytiin ja kurvattiin Pärnävaaralle treenaamaan. Ensimmäiseksi tehtiin jäljet ja ajettiinkin ne heti perään kun kovaa oli sekä osittain jäljen alusta ja ilmassa tuivertava tuuli. Oili pääsi ajamaan oman jälkensä (n. 200m) ihan tuoreeltaan ja se meni parin kepin ohitusta lukuunottamatta tosi kivasti. Erityisesti jäljen nosto oli varmuudessaan kiva nähdä. Jälki nousi tieuralta, kulki palanmatkaa metsässä, laskeutui sitten tiepohjalle ja meni jossain kohden myös soravallia pitkin.

Tottiskentällä näytettiin ensin eteenmenopalkan vienti. Sitten seuraamisen käännösten (erit. vas ja täys) hinkkaamista ottamalla aina käännöksen jälkeen askel taaksepäin. Onnistumisprosentti oli jotain reilusti alle 50.. Pk-esteitä molempia ensin edestakaisina avustajan kanssa. Hyppynouto kerran, meni hienosti :) Ottaa, ja saakin ottaa kosketuksen. Eteenmenossa lukitsi jotain oikealla ja tokihan se sinne lähtikin ekalla lähetyksellä. Kutsuin pois, osoitin uusintavirittelyssä korostetusti vasemmalle ja sitten tuli jotakuinkin riittävän suora eteneminen kentänlaitaan palkkapurkille.

---

Illansuussa hain Urhon kotiin Helsingin reissulta ja suunnattiin suorilta treeneihin. Vaan eipä paljon näyttänyt Urhoa meno ihmetyttävän, kivasti teki raunioilla omat hommansa. Otin neljä valmista umpipiiloa. Lähdin kiertämään aluetta ja siinä ne kaikki nousi mutiaisen nenän ja ilmaisun voimin. Hajun saadessaan se haukahteli muutamia kertoja, mutta etsi sitten vahvimman hajulähteen ja jäi paukuttamaan varsinaista ilmaisua. Hyvin selkeitä merkkauksia ja ilmaisuja - kiva oli tehdä Urhon kanssa hommia.

Niiden astutushommien saldo jäi yhteen ja nyt jäämme odottelemaan, että putkahtaako marraskuussa maailmaan lisää mudinpoikasia :)

Porokoiratokot

2011-09-27T12:52:00.000-07:00

Suuntatreeniä kera merkin, mutta sitten siitä meinasikin tulla merkkitreeniä. Mulla oli asettaa merkiksi vain joko reppu tai vesipullo. Reppua Oili mätki ja vesipulloa yritti tuoda, "kierrä" kehoitus ei sille merkinnyt mitään samansisältöistä kuin mulle. Hinkattiin ensin aika paljon (liikaa) merkkiä ja sitten pari otosta suuntia. Oikealla ja vasemmalla molemmilla suunnilla avustajat palkkaamassa. Pitkähkö käskytetty seuraaminen, tutut hyvät jutut (into, kontakti) ja huonot jutut (liian edessä, käännöksissä liikaa eloa, ääntely). Avo-hypyssä istuminen hukassa. Useampi toisto pelkkää istumista. Leikkimistä jossain välissä minun ja vaihteeksi myös jonkun muunkin kanssa, leikkitäti oli oikein fiilareissa. Nouto kertaa kaksi, ekalla tuli väkisin vinoon. Lopuksi paikallamakuu Raikun kanssa, nyt oli hyvä paine ja koira hiljaa. Jänis meinasi pomppia koirien luo, mutta korjasi ajoissa kurssinsa.

Mudiosuus: Helsingissä oli astuteltu onnistuneesti :)

Haku(NAM!-atata)

2011-09-26T11:56:00.001-07:00

Etukulmissa haamut, pyöräytin hetkeksi koiran toisaalle ja sillä aikaa oikeanpuolimmainen mm tuli pois. Eka vasemmalta maalimies (1). Oikealle kulmaan siis tyhjä, siitä yli uudelleen vasemmalle ja toinen mm (2). Välissä oikealle taas pujahti maalimies (3) ja sinne piti ottaa yliheitto mut unohdin. Oikealta palatessa jätin sitten koiran istumaan ja siitä yliheitto. Teki sikahienon piston ja vielä toisenkin aivan yhtä upean, muttei vaan saanut hajua keskelle pistolaatikkoa jäävästä. Niin, mitä hienoa on hienoissa pistoissa, jos maalimies ei nouse? Kolmannella lähetyksellä viimein nousi (4). Oikealle vielä suoran piston päähän valmis maalimies (5), jolle täydet ilmaisut. Muille ilmaisut muutamia haukkuja.

Erittäin kivasti teki Oikku hommia ja minäkin tajusin olla vääntämättä liikaa lähetysasentojen kanssa.

Jälki

2011-09-25T00:36:00.000-07:00

Sunnuntaina yritin tehdä perjantaiselle paikkausjäljen. Hyvin (huom. ei erinomaisesti ;)) meni niin pitkään, kunnes kiire alkoi painaa kantapäitä ja jouduin vaatimaan koiralta toimintaa haaveilun sijaan. Sain paineistettua Urhon todella tehokkaasti.. Perhana. Taas reilu 500m jälki, jolla ikää 3h. Kuusi keppiä. Urho meni to-del-la hitaasti, selvästi perjantain kokemukset painoi sen itseluottamusta. Olen tottunut aika reippaaseen menoon, joten huomasin useasti, että liina tuppasi jäämään välissämme löysälle ja olin kävelemässä koiran yli kun se vasta tarkkoi jälkeä. Sekin tietysti haittasi Urhon jäljestämistä. Kepit nousi ihan hienosti, paria se ei olisi jaksanut tarkentaa loppuun asti. Haaveilupätkiä siellä kyllä tuli, kehoitin niissä koiraa jatkamaan. Vaan sitten kun jälki kulki kohti paikkaa, jossa auto oli, mudi alkoi haaveilla ihan tosissaan. Seisoi auton suuntaan (jonne kuitenkin se 200m matkaa) ja piippasi. Tässä olisi tietysti pitänyt seistä hiljaa kannoillaan vaikka iltaan asti, kunhan koira itse tajuaa jatkaa jäljestystä, mutta koska meillä oli jo vähän kiire toiseen paikkaan, niin en malttanut olla kertomatta koiralle selväsanaisesti, että mitä tänne oltiin tultu tekemään. Ei hyvä. Loppu oli tervanjuontia, molemmille. Ei oikein toiminut paikkausjälkenä tämäkään, vaikka huomattavasti parempia hetkiä oli tällä jäljellä monin paikoin kuin perjantaisella.

Noh. Se kiire oli viemään Urhoa Juhalle, joka nappasi mudin mukaansa Helsinkiin Murua treffaamaan . Toivotaan, että nyt tulisi niitä murho-pikkumutiais-kusiaisia.

Perjantaipekot

2011-09-23T00:34:00.000-07:00

Oilille halusin jotain peruspekoilua, joka vahvistaisi luottoa koiraan - ja sellaista saatiinkin :) Kaksi ihmistä hävisi n.500x100m alueelle. Kunhan olin eka sählännyt kartanluvun kanssa ja päästiin viimein oikealle alueelle, koira lipesi käsistä aika nopeasti. Sitten kuului kaukaa muutama haukku ja koira palasi takaisin. Ehdin toki manata, että tämäkin vielä, nyt koira jättää jo maalimiehiä... Pyynnöstä Oi viipotti takaisin tulosuuntaansa ja aloitti paljon pontevamman haukun keskellä metsää. Melkein loppuun asti luulin, että siinä on maalimies, mutta ei - musta sukkahan se siinä lepäsi kankaalla. Palkkasin koiran, kytkin liinan, otin pari askelta taaksepäin ja annoin koiralle jäljestys-kehoituksen. Ja sit mentiin vauhdikkaasti 300m jälkeä, nostettiin välistä vielä yksi hanska ja periltä löytyi jäljen tekijä. Toinen hlö oli vielä kateissa ja palattiin alueen laitaa kohti aloituspistettä. Puolivälissä koira sai hajun, puikkasi hiekkakuopan reunalle ja ilmaisi sieltä maalimiehen. Hieno juttu, perushuttu toimii :) Ohjaajalle vaan vähän lisää kartanlukutaitoa, se alun häsläys tuli nimittäin jostain ihan käsittämättömästä aivopierusta. Ja sitten irti kaikista "säänöistä". Koira nimittäin kävi ihan aluksi siellä silloin vielä "vääräksi" luulemallani alueella kieppumassa ja reagoimassa tosi vahvasti johonkin. Kutsuin pois ja jatkoimme "oikealle" eli oikeasti ihan väärälle alueelle, unohtaen samalla tyystin sen reagoinnin. (Mitään viestintää tässä harkassa ei harrastettu, joten ei sinänsä tullut tarvetta ilmoitella mistään minnekään, mutta olisihan se fiksua painaa omaan mieleen) Tovin päästä, kun sitten tulimme sille oikeasti oikealle alueelle, olisin voinut käyttää hyväksi sitä tietoa, jonka koira kertoi alueesta jo ihan alkuun, mutta ei. Aloitin nollasta ja sinne aloituskulmaan jäi pätkä jälkeä esineineen. Onneksi koira sentään nykäisi jäljen ylös hiukan etäämmältä.

Urholle olin käynyt ennen treenejä tekemässä reilu 500m jäljen, se oli ajamisen aikaan 3h ja saanut hiukan sadetta päälleen. Oli vieläpä pimeää, joten luotin kyllä koiraan ihan mukavasti hyvien olosuhteiden ja sen tiedon turvin, että koirat yleensä ajaa paremmin jälkeä pimeässä. Ja pee askat! Urho teki ensireaktion jälkeen ihan jees ja HETI perään se sai vainun todennäköisesti jäniksestä ja alkoi kaahottaa sinne tänne.......!!%#&€! Koko jälki meni epämääräisenä sinkoiluna, jotenkin huterasti se vei aina oikeaan suuntaan, todennäköisesti hajuputkeen välillä törmäten, pääsasiassa kuitenkin eläintenhaju nokkaansa ohjaten. Välillä oltiin ihan pihalla, enhän itsekään pystynyt enää pimeässä muistamaan missä jälki meni. Ohjailin koiraa suunnilleen sinne, missä tiesin jäljen about olevan ja kas, sitten Urho nuuskailikin maasta yhden esineen ylös. Hienoa! Vaan taas jäljen nostossa esineeltä massiivisia ongelmia. Sitten tuli ainoa pätkä kelvollista jäljestystä (n.200m), jonka jälkeen koira taas alkoi sinkoilla eläinhajuilla. Ja mulla mennä totaalisesti hermo.. Yllättävän hyvin Urho vastasi vaatimuksiini jäljestämisestä, eikä lyönyt hanskoja tiskiin. Ennen loppuesinettä oltiin taas välissä ihan pihalla, eikä koira todellakaan jäljestänyt kunnolla. Erinomaisen paska maku homman jälkeen suussa sekä mulla, että Urholla.

Pelastuskoirien joukkuekatselmus 16-18.9.2011 Helsinki

2011-09-19T04:57:00.000-07:00

Ja me otettiin sieltä perskutarallaa hopeaa!! Ja brassailtiin telkkarissakin (tai siis Oili vähän tepsutti raunioilla Martin ja Topin kanssa, sekä Lea vastaili toimittajan kysymyksiin erinomaisen selkeästi). Tapahtuma oli todella hieno kokemus ja antoi monta hyvää tilaisuutta oppia itsestä ja koirasta. Joukkueemme oli rento ja osaava, siinä oli mukava olla mukana.

Koska tämä oli itselle ensimmäinen katselmuskokemus (ylipäätään minkään liiton alaisuudessa), en osaa verrata sitä muihin. Monipuolisia tehtäviä viikonloppuun oli kuitenkin saatu mahtumaan, joista osassa koiralla ei varsinaisesti ollut edes roolia. Tehtävien taustoilla oli erilaisia painotuksia, oli ryhmänjohtajarastia, ea-rasti, tehtäviä jossa tarkkailtiin miten ohjaajat osaavat hallita hermonsa käskyttäessää koiria ns. puolimahdottoman tehtävän edessä. Toki mukana oli myös selkeitä etsintätehtäviä, joissa koirat tekivät nenätyön. Oili ei toiminut näissä omalla tasollaan, vaan onneksi joukkueesta löytyi kaksi upeaa koiraa, flätit Martti ja Topi, jotka tekivät työtä rutiinilla. Minä saatoin kyllä olla aika rasittava toistellessani samaa "tajuuttehan te, että mä tajuun, että tää meni nyt huonosti" eri sanakääntein :D Sori joukkuetoverit! Kovuutta saisi siis omasta päästä löytyä vähän lisää, jotta epäonnistumiset tulisi nopeammin kuitatuksi ja unohdetuksi. Niiden veivaamisesta ei seuraavassa hetkessä ole enää mitään hyötyä.

Erityisen nautittavaa joukkueessamme olivat sosiaaliset koirat, jotka pystyivät työskentelemään yhtäaikaa esim. pihapiiri- ja raunioetsinnässä. Sitä oli sikasiistiä esitellä tuomareille. Koirien kanssa oli myös helppo liikkua kaupugilla ja julkisissa liikennevälineissä, joilla pääasiassa liikuimme paikasta toiseen perjantaina ja lauantaina.

Yksi erityispiirre tehtävistä jäi mieleni: ne olivat todella hektisiä. Tilanne tuli yhtäkkiä PAM! ja vaati täyttä toimintaa. Käytettävissä oleva aika oli usein jotain viidestä viiteentoista minuuttiin. Aikaa ei ollut mihinkään nykertelyyn ja tarkisteluun, vaan tehtävä piti suorittaa ripeästi koiraan luottaen. Erittäin haastavaa itselleni! Tilanne on toki kaukana todellisuudesta, mutta sitäkin parempaa harjoitusta koiranlukuun ja luottamuksen syväntämiseen. Oma paha tapani on myös jäädä nykertämään jotain, kun en luota koiran toimintaan. Samalla koira ei selvästi luota minuun, vaan alkaa myös nykertää jotain yhtä epäolennaista.. Mä kaipaan siis ehdottomasti jotain tiukasti aikataulutettua treeniä ja muutekin harjoitusta otsikolla "tehokas toiminta".

Tässä vielä sekalaisia kuvia katselmuksesta eri kuvaajien räpsimänä:

Virallinen joukkuekuva
(Kuvaaja: Eeva Oinonen)

Kaikki osallistuvat joukkueet avajaisissa
(Kuvaaja: Eeva Oinonen)

Martti ilmaisee Lapinlahden sairaalan rakennusrastilla
(Kuvaaja: Eeva Oinonen)

Joukkueemme odottamassa puistorastin tehtävänantoa
(Kuvaaja: Mirja Lauronen)

Joukkue valmiina hommiin
(Kuva: Sonja Bärlund)

Oilin kanssa henkilöryhmässä
(Kuvaaja: Mirja Lauronen)

Oili kettisesteillä
(Kuva: Sonja Bärlund)

Oili kettiksessä
(Kuvaaja: Sonja Bärlund)

Palkitut: 1. Tassut (Salo), 2. Popeko (Joensuu), 3. Hepeko (Helsinki)
(Kuvaaja: Sonja Bärlund)

Ja tässä vielä ne Nelosen uutis- ja videoklipit:
Flash toistinta ei löytynyt.

Flash toistinta ei löytynyt.

Viikon varrelta

2011-09-15T09:01:00.000-07:00

Viikonloppu 10-11.9. meni ryhmänjohtaja-kurssilla. Kiva kurssi!

Maanantaina 12.9. ei taidettu tehdä mittään.

Tiistaina 13.9. treenattiin joukkueporukalla rakennusetsintää Lieksassa ja tehtiin myös jälkiä rakennuksen pihapiiriin. Raksahommat meni kai ok:sti, mutta jäljellä tuttua takkua.. eikä esineitä olisi Oili halunnut ilmaista laisinkaan. Ryökäle!

Keskiviikkona 14.9. käytiin kotijengillä metsässä sienestämässä ja marjastamassa. Ja pitihän sitä toki joku treenijuttu koirille saada, eli jälkiä. Mä heiluin metsälenkin ajan kompassin kanssa, piti saada jotain varmuutta itselle suunnistukseen. Oilin lyhyellä jäljellä tajusin taas sen, että epävarmoissa paikoissa kannattaa vetää liinaa lyhyemmälle ja "pakottaa" se siten tarkempaan työskentelyyn. Ei fiksuin tapa korjata puutteita, mutta jotain kummaa perää siinä on. Urhon jäljellä taas näki hyvin, kuinka se törmäilee pitkin hajuputkea tuoreella jäljellä (oli 1,5h). Esinemotskari puolestaan hyvä :)

Torstaina 15.9. piti vielä kurvata raunioille kettistottistelemaan. Vahvistin Oilille pöytiä ja käytiin läpi siellä olevia muitakin kettiksia. Ilmeisesti sen verran jännitys vaivaa, että tajusin nyt kotona unohtaneeni ottaa kokonaan putken ja peremmällä metässä olevan rakennelmahässäkän, jossa olisi saanut hyvää ohjausharkkaa. Sen sijaan käpsittiin vähän peltilevyillä, jotka oli Oin mielestä aika kamalia. Lopulta tukeuduin pakkoon, vaikka se naksukin olisi löytynyt kädestä ja sillä saanyt paljon paremman lopputuloksen paljon nopeammin.

Minna oli ystävällisesti tehnyt Urholle jäljen, yli 500m, 7 keppiä, perushuttua. Käskyttä lyhyeen nostoon, epävarma nosto ja pian eka keppi. Naksautin kaikista kepeistä. Heti perään pyrki tielle, jonne jälki ei mennyt. Hirveän kaksijakoista jäljestämistä, välillä tosi hyviä pätkiä, mutta paljon epävarmoja kohtia ja luovuttamisia. Seilasi pitkin hajuvanan reunoja. Loppua kohti paransi menoaan, paitsi sitten kun tuli lampi, joka oli tosi vaikea ohittaa - Urho olisi ehdottomasti halunnut mennä uimaan. Ja pari metriä jäljen sivussa ollut jänisenraato aiheutti myös päänvaivaa, sitä olisi ollut tosi kiva jäädä mutustamaan. Yksi keppi jäi nostamatta. Minnalta tuli hyviä vinkkejä ja yhdessä tuumattiin, että nyt motivaation kimppuun. Jäljen pitäisi olla itsessään koiralle paljon himottavampi.

Sekalaista Onttolassa

2011-09-08T23:47:00.001-07:00

Joukkuepoppoolle saatiin taas vallan erinomaista harkkaa. Ekana tottiksia (seuraamisia, jääviä, luoksari, nouto, paikallamakuita) ja kettiksistä pöytiä. Tottiksissa paransi loppua kohden, alkuun koko koira oli vähän ulapalla, ja jäävissä paljon vikaa. Paikkamakuut oukei. Noutoesineeksi valitsin pillimehutölkin, joka lysähti heitossa. Oili herkkäsuu ei millään saanut otetta mehusta ja yritti kaikkensa välttääkseen noudon - raapi mehusta pillinkin irti. Lea sitten jeesasi sille mehun suuhun ja Oi pääsi tekemään tuonnin. Uusittiin vielä ja sitten sinnikkään yrityksen kanssa Oi sai viimein itse mehutölkistä otteen ja sai kiikutettua esineen mulle. Ehkä se nahkahanska olisi sittenkin ollut helpompi.. Pöydistä Oililla ei tietysti mitään hajua, kun ei olla koskaan treenattukaan. Pari ottoa niistä, reiluilla avuilla molemmat kerrat.

Maastotehtäväksi tuli tienvarsitarkistus. Alkuun jumitettiin nykertämään ihan liian hitaasti ja jotain jälkiäkin oli nousevinaan. Yksi marjasankokin löytyi tien vierestä, mutta ei jäljennostoa siitä. Vähän sangon jälkeen nousi selvästi jälki ja sitä seurasi pian esine. Sitten jäljestettiin, mentiin harhoille, nostettiin oikea jälki uudelleen, mentiin harhoille, nostettiin oikea jälki uudelleen, mentiin harhoille... Noin miljoona kertaa. Matkalta nousi vielä kampa ja jälki päättyi pääkallopehmolelulle, joka ilmineerasi kuollutta kadonnutta. Kovasti nopeaan oli kadonnut kahdessa tunnissa maatunut... Yksi esine jäi matkan varrelle, jonnekin jossa Oili teki yhden monista koukkauksistaan jäljellä. Jäljen alkupätkä meni perusmettässä ja se meni jees, mutta kovemmalla hiekkaisella/kivisellä alustalla takkusi niin maan prkleesti. No, jos taas jotain hyvää, niin hyvin se jaksoi nostella jälkeä aina uudelleen ja hyvin mä jaksoin olla tuskastumatta ihan totaalisesti.

Urtsi kävi pikaisesti tarkkomassa raunioiden roskisrivistä maalimiehen kaksi kertaa. Tai oikeastaan kolme, mutta eka kerta oli ihan huti, koska mutiaisella oli kakkoshätä ja eikä se pystynyt keskittymään ollenkaan. Suolentyhjennyksen jälkeen Ur merkkasi ja ilmoitti oikeat roskikset helpon oloisesti. Lopuksi vielä kentällä hitusen tottista ja kettisesteitä (tikapuut, silta, putki).

Tottikset + jäljet

2011-09-06T10:20:00.000-07:00

Tehokas ilta Leenan kanssa Joensuun länsipuolella. Ensin käytiin tekemässä jäljet, sitten tottikset Pärnällä ja lopuksi käytiin ajamassa jäljet.

Tottiskentällä pojat (Urho ja Raiku) aloittivat yhteisellä ilmoittautumisharkalla. Siitä Raiku liikkeisiin ja Urho paikallamakuuseen. Sitten toisinpäin. Muut Urholta hyvin, mutta suora seuraaminen oli levotonta, lähinnä kontakti katkeili, paikkansa piti kuitenkin koko ajan. Jäävien valmistelevissa taas oikein hyvää seuraamista. Kuljenkohan mä itse perusseuraamisessa jotenkin liian "huolettomasti"? Hyppyä parit agityyliin ees-taas, yksi kosketus, kolme leiskaa, joista viimeinen ihan super kunnon ilmavaralla! Kyl se pystyy kun vaan saadaan homma kohdalleen. A-estettä myös ees-taas avustajan kera. Urholla oikein kiva asenne molemmilla telineillä. Eteenmeno meni sitten läskiksi, ensin koiran osalta ja lopulta omaltakin osalta. Sählättiin kunnolla..

Oili eka paikallamakuuseen ja Aihki teki samalla omat kymppitottikset (Aihki täytti juuri kunnioitettavat 10v!). Sekalaisia seuraamisia ja jotain jääviä siinä välissä myös Aihkin kanssa. Hyppyä ees-taas ja A-estettä myös. Oili oli aivan töhönä.

Jälkimetsässä Leenan tekemä 2h ikäinen 200m pätkä Urholle ja niin vaikeaa, niin vaikeaa oli se.. Alueella oli varmasti ulkoilutettu useampia koiria ja mutiainen oli moisesta ihan sekaisin. Lähtöfiilis muutenkin ihan väärä. Jotain pätkiä se ajoi hyvin, mutta pääosin huonosti. Keppeihin reagointia sai odotella pitkät tovit, ihan kuin mudi ei olisi edes tajunnut, että sillä on nenä. Kun lopulta reagoi, niin sitten toi kepit nätisti käteen asti.

Oilin jäljen tein itse ja se ajeltiin pimeähämärässä. Ensin kuljettiin vähän tyhjää tienvartta pohjalle. Jäljen metsäosuus meni ok ja alun metsätiepätkäkin meni ihan hyvin. Ajoi tiellä kuitenkin niin epävarmasti, että piti pikkuesineen kohta osoittaa selkeästi että "tarkasti". Yritti siinä tyrkkiä metsäänkin, eli harhoja siellä varmasti oli. Jälki jatkui T-risteyksestä suoraan yli hakkuuaukolle, se meni ihan hyvin, mutta sitten taas meni mutka pitkäksi ja jäljen kulku hukkui hetkeksi. Loppuesineelle tultiin ihan ok. Eli eli... erilaisia pintoja ja pinnan vaihteluita - aina vaan!

Haku

2011-09-05T22:00:00.000-07:00

Oilille suoran piston treeniä ja vähän tyhjääkin. Kaikki mm:t takarajalla, tosin alue oli tänään vain sen 50m syvä. Kaikki nostettavat maalimiehet myös löytyi suoraan edestä, paitsi viimeinen, jossa tuli vähän laatikkoa pistoon. Etukulmiin haamut, ekan nosto vasemmalta, toinen oikealta. Molemmista poislähtiessä mielikuvat, joista vasen tuli pois kun koira noukki oikeaa etukulmaa. Sitten vasemmalle tyhjä, josta kunnon kehut ja palkka multa. Olen jälkikäteen tajunnut, että mä en koskaan palkkaa siitä tahallisista tai tahattomista tyhjistä. Oikealta nosto suoraan edestä. Seuraavaksi haamut molemmilta puolilta ja viimeisenä valmis vasemmalla takakulmassa. Kaikki meni ihan jees, paitsi puolivälin oikeanpuoleista haamua lähti hakemaan jostain huitsun nevadasta. Luulin jo välissä, että mm ei ottanutkaan haukkuja ja käppäilin piilolle päin, kunnes näin, että mm kuikuilee ihan yhtälailla piilosta, että missäs se koira oikein onkaan. Hetkenpäästä Oi pyyhältää jostain alueen alkupään suunnalta takaisin ja kutsuin sen luo uuteen lähetykseen, josta muuten lähti aika kivasti lentävällä lähdöllä jatkamaan. Pitääkin muistaa käyttää sitä enemmän, eikä aina tyssäytystä sivulle, joka ei Oililla toimi kovin hyvin.

Urholla kosketusalustaa. Alkuun tuli paljon huutojumia kun maalimies ei vaan millään ehtinyt mudin vauhtiin, varsinkaan kun hukkasin oman naksuni ja mm joutui pelaamaan pelkällä sanallisella "naksulla". Ymmärrän kyllä hyvin, Urho ei ole helpoin tyyppi kokeilla ekaa kertaan naksusysteemiä. Toisen vähän naksuttelukokeneemman moken (jolla myös oma naksutin) kanssa saatiin hyviä toistoja. Loppuun jopa lähetys vähän kauempaa (no, vain alle 10m päästä vielä sekin) ja mudi meni silti suoraan alustalle.

Tottikset

2011-08-30T00:33:00.000-07:00

Porkkistotteloissa ekana paikallamakuu, Oili jäi Raikun kanssa riviin kun mä poistuin seuraamaan toisen koirakon treeniä. Oili oli vinkunut, haistellut, rapsutellut, vääntyillyt ja mitähän vielä? No, noussut se ei ollut, eli siis pysyi paikallaan - riittää mulle :D Omalla hukillaan Oili seuraili henkilöryhmässä ja ei kovin hyvin, pää kuikki milloin minnekin. Kun aloin naksutella sisäänmenoista, niin homma parani. Suuntatreeniä kokeiltiin niin, että jätin koiran seisomaan/istumaan, muutaman metrin päähän koiran molemmin puolin meni nameilla varustetut avustajat. Itse seisoin koiran edessä ja ohjasin sen vuoroin vasemmalle ja oikealle. Naksautus kun pää kääntyi osoitettuun suuntaan ja namipalkka avustajalta. Hyvä treeni :) Lopuksi Oi kävi tekemässä vielä pitkän seuraamisen ja siitä hyvän eteenmenon.

Urholle kosketusalustaa ja seuraamisia, joihin naksuttelut. Hidastamalla vähän vauhtia normaalikävelyssä tuli siistimpää menoa. Urho myös eteenmeni hyvin. Ja ihan lopuksi ennen kotiinlähtöä tolloilin heittelemällä Urholle narupalloa kentällä (l. hiekka/sorapohjaisella parkkiksella). Kotona koirien tassuja kuivatessa jäin ihmettelmään pyyhkeeseen jäävää tuoretta verta. Urhon toisen etusen ylimässä anturassa (ei maata vasten olevassa) iso vekki, anturan pintaa oli kuoriutunut pois ja pinta lärpätti siinä päällä. Suihkuttelu, desinfiointi ja teippaus. Koiraa ei tälli näytä haittaavaan, toivottavasti se paraneekin nopeasti.

Etsintä2-kurssi ja hakutreenit

2011-08-29T21:26:00.000-07:00

Ei muuten tullutkaan jäljestelyä Lapuan kurssilla. Oli vain pieniä reagointi- ja koiranlukuharjoituksia vanhalla saha-alueella. Kiva kurssi kaikkiaan, osin tuttua asiaa, osin hyvää kertausta. Antoisinta oli kuulla toisten toimintamalleista ja käytännöistä. Ja tietysti ne kaikki maailmaa parantavat keskustelut vähän joka välissä :) Oili touhusi käytännön harjoitukset omaan tasaiseen tyyliinsä ja Urhokin pääsi käymään kahden maalimiehen etsinnän verran sahan uudemmassa hallissa. Koiranlukua, sitä saisi aina opiskella lisää... huoh.

Oili odottaa vuoroaan.

Maanantain hakutreeneihinkin pääsin - vihdoin. Eihän tässä ollutkaan kuin ehkä koko kesän pituinen tauko.. Motivaatio on ollut Urhon ilmaisutörkeilyjen takia nollassa. Nyt sain sitä motskaria jostain kun Minna lupasi katsoa hommaa kosketusalustahässäkän kautta. Kotona pikainen muistuttelu Urholle kosketusalustasta, mudi hutki lätkää niin tassuillaan kuin suullaan. Metsässä (l. tiellä / tien läheisyydessä) teki sitten samaa maalimiehen kanssa. Ihan jees homma lähti rullaamaan, pari haukkujumia, mutta hyviäkin toistoja siellä oli. Täytyy itse kotona naksutella alustaan vähän kestoa.

Oilille kokeenomainen kolmella valmiilla maalimiehellä ja neljännellä nostattavalla. Pistot mitä sattuu, alun hyviä ja loppuun huonontuen. Tyhjien jälkeen homma lähti heti hyytymään. Kaksi nousi vielä ihan hyvin, kolmatta, tienylityksen takana olevaa piti hinkata tosissaan. Neljäs nostattava pakeneva tuli hyvänä tsemppinä loppuun. Treenin tarkoitus oli pitkän tauon jälkeen listauttaa ongelmakohdat ja hienostihan ne sieltä kaikki isot ja pienet mokat ylös saatiin :) Ai kun mukavaa :) :) :) :) :) :) Jeppajee.

Kaisa löysi koiria pissattaessa kolme tattia, joista sai iltapalaleiville makoisat täytteet.

Porkkistottis

2011-08-24T10:43:00.000-07:00

Urho-epäporkkis teki eka seuraamisia namipalkalla. Kontakti oli ihan ok, mutta etupää pomputti kovasti. Naksutellen saatiin poimittua parempia kohtia ja palkkaus suunnan korjaus (ulkopuolelta) vaikutti jotenkin myös. Takaleluilla luoksetulon pysäytyksiä, ensimmäinen läpi, toinen pysäytyksellä ja kolmanteen otin pelkän istumisosuuden kun meinasi pylly nykiä. Lopuksi pitkä luoksetulo eteen istumaan, avustaja piteli koiraa hetsingin ajan.

Oili teki seuraamista häiriössä, Leena haukutti ja revitti pallolla Aihkia, kieputeltiin siinä lähellä. Lisäksi Oili sai noutaa erilaisia esineitä muovipurkista tekoturkikseen. Turkispala oli kaikken ällöttävin ja se saatiinkin lainaksi kotitreeniin :) Lopuksi Oililla myös luoksetulo.

Tarttis muuten varmaan tehdä joku palauttelujälkikin Oilin viime perjantaisen urakoinnin jälkeen. Ja nyt tulossa on viikonlopun etsintäkurssi2 Lapualla, jossa tulee varmaan jotain pientä jäljestelyä myös, voi olla etten ehdikään enää ennen sitä. Hö, miksen tajunnut aiemmin?

OSE:n pelastuskoirakokeet, Kajaani 19-20.8.

2011-08-22T00:50:00.000-07:00

Kajjjaanin kokkeissa taas, Oilin kanssa jäljen loppukokeen päiväosuudella alkuillasta ja sen jälkeen aina kolmeen asti aamuyöllä ratamestarina hakukokeessa, tuli lentävä nakki siihen pestiin varsinaisen rm:n sairastuttua. SPeKLin loppupäivän speksit on seuraavat: 4 esinettä ja jyrkkiä suunnanmuutoksia (teräviä kulmia) sisältävä 4h ikäinen 2km pituinen jälki. Voi sisältää myös tienylityksiä. Koeaika päivällä 60min.

Jäljen nosto oli tosi takkuinen. Nostolaatikko oli miltei läpintunkematonta tienvarsipusikkoa, eikä tienvartta saanut käyttää nostoon. Oili nosteli yli 50m matkalla ainakin 3 jälkeä, tai oli nostelevinaan ja aina kuului tieto "väärä jälki" ja koira piti kutsua takaisin. Lopulta Oi alkoi selvästi painestua (kai ny, kun joku vähän paineisti...) ja syödä mutustaa heinää. Sitten vihdoin koira taas puikkasi oikealle ja saatiin lupa jatkaa matkaa. Hetipian piti koira taas pysäyttää hallintaosuuden vuoksi. Ja sitten taas lupa jatkaa matkaa. Jäljenajo tuntui tosi epävarmalta ja jo nostoruudussa mieleen hiipinyt ajatus siitä ettei me edes päästä jälkeen kiinni vaan vahvistui. Vaan sitten veto liinassa alkoi vahvistua ja koira paineli johdonmukaisesti eteenpäin. Ajoimme tukevasti jälkeä :) Oma olo vielä vahvistui, kun ensimmäinen esine nousi vaaranrinteeltä. Ja MUN oli pakko pitää silloin hiulihetki ja hörpätä vettä, meinasin hyytyä tuohon rinteeseen ihan totaalisesti.

Jälki jatkui ja välissä kyselin suunnistajalta, että ihmettelee gepsistään onko jälki tosiaan ihan loogisen näköinen, minusta kun tuntui, että jälki kääntyili milloin minnekin ja vähän joka Oili kääntyi sellaiseen suuntaan, mistä oltiin juuri tultu.. Kuulemma loogiselta näytti ja koska liinassa oli edelleen napakka veto, niin perässä se oli vaan mentävä. Toinen esine nousi huterammin, koira selvästi reagoi johonkin hajuun, jonka ansiosta minä terästin silmäni, ja jonka ansiosta löysin sitten maasta sukan :) Koska koira oli kuitenkin ihan lähellä vielä, niin ohjeistin sitä tarkentamaan ja ilmaisemaan. Matka jatkuin pitkin ryteikköä, monin paikoin mun oli pakko päästää liinasta irti, jotta löysin itselleni kulkureitin - maasto oli paikoin aika hankalakulkuista. Ja sitten piti taas pinkaista koiran perään ja hamuta uusi ote liinaan. Hirmuisesti en uskaltanut enää pysäytellä koiraa nostolaatikkokokemuksesta pelästyneenä.

Jälki laskeutui alas saman tien varteen, josta se oli nostettu ja jatkui tien toisella puolella. Pian tuli kolmas esine ja fiilis oli kerrassaan kiva :) Nyt oli vaadittu esinemäärä kasassa ja jos koira alkaisi nokittaa, niin sen voisi päästää myös ilmavainuilemaan maalimiehen luo. Jälki vei aika leveän ja vuolaasti virtaavan ojan varteen ja siinä koira tuumaili hetken. Mä mietin, ettei jälki voi mennä noin virrakkaan ojan yli, mutta koska koira sinne meni, niin pakkohan se oli mennä mukana. Ojan toista puolta mentiin parin sadan metrin verran, välillä koira nokitteli siinä reunalla, mutta palasi taas jäljestämään, joten en lähettänyt koiraa hakuilemaan. Sitten Oili palasi taas ojan toiselle puolelle ja alkoi pian nokitella kunnolla sekä kirsti vauhtiaan. Ja sielläpä se maalimies sitten lymyili :)

Aikaa jäljen ajoon kului 35min, eli aika haipakkaa oltiin tultu, sillä jäljentekijältä vastaavan matkan kulkemiseen oli kulunut 50min. Mittoja hiukan siinä ihmeteltiin, sillä gepsin luvuissa oli yli 100m heitto, meillä alakanttiin verrattuna jäljentekijän tietoihin. Ja se ojan toisella puolella käynti, se oli extraa - jälki ei kulkenut sinne, vaan oli kääntynyt ojan varressa kulkemaan sen suuntaisesti vasempaan. Eli jossain oltiin oiottu reilummin, koska ylimääräinen pätkä ojan toisella puolellakaan ei ollut kerryttänyt pituutta suunnistajan gepsissä pidemmäksi kuin jäljentekijän, päinvastoin. Neljäs esine oli jäänyt ojaepisodin vuoksi väliin, olisiko jopa koira nokitellut sen kohdalla ojan toisella puolella? Hiukan harmittaa, että siellä käytiin muka pätevästi ajamassa olematonta jälkeä. Lopputulos oli kuitenkin oikea, eli löytynyt maalimies, mutta etten osannut lukea koiraa.. grr. Toisaalta vesistöt on vähän hankalia hajujen kannalta, on Oili siinä kuitenkin jotain "hajuvirtaa" seurannut, koska oikeaan suuntaan on kokoajan määrätietoisesti menty. Iloinen kokemus jälki kaikkiaan oli, erityisesti se, että niin hankalan alun jälkeen päästiin liikkeelle ja tukevasti tekemisen makuun :)

Katselmustreeniä

2011-08-17T11:53:00.001-07:00

Ollaan nääs POPEKO:n katselmusjoukkueessa mukana, heh. Tiia ja Kati olivat järkänneet hyvät harjoitukset Onttolaan. Ensimmäisenä tuli tienvarsitarkistus, josta nousi jälki. Sknu Martti pisteli ekan pätkän jälkeä, sitten Oili jatkoi siitä toisen osuuden ja viimeisenä sknu Topi sai puksuttaa loppupätkän. Jälki oli tunnin tuore ja kulki tienvierustaa pitkin, vaihtaen välillä tien (aika vilkasliikenteinen Onttolan tie) toiselle puolelle ja siellä vaeltaen välillä kevyenliikenteen väylän toiselle puolelle ja palaten takaisin kevarin ja autotien väliselle ruohikolle. Oili ajoi pätkän, joka meni autotien yli ja kääntyi takaisin tulosuuntaan sen puolen pientareella. Tientylityksen merkkasi ihan hyvin, mutta toisella puolella harhautui kevarille ja sitä väärään suuntaan, ei kyllä tuntunutkaan jäljenajolta. Nostatin uudelleen poikki tienylitskohdan ja siitä sai taas juonesta kiinni ja 50m jälkeen ilmaisi kepin. Tien toiselta puolelta oltiin myös nostettu esine, tulitikkuaskin sisäosa. Alkaa vähän näyttää siltä, että Oili ei enää halua ilmaista esineitä haukkumalla, vaan mielummin esim. viskoo niitä ilmaan..

Toinen setti tehtiin raunioilla, jossa myös kaikki koirat pääsivät hommiin. Oi nosti osuudellaan yhden maalimiehen palotalon kulman kasoista ja merkkasi yhden kaivon ("kiintomaalimies", joka kaikki koirat merkkailivat vähän eri paikoista, oli sellaisessa yhdysputkistossa).

Pääas. jälkeä

2011-08-17T06:45:00.000-07:00

Sunnuntain PEKO-treeneissä tahkottiin Urhon ilmaisuja, jälleen ilman valaistumista. Ongelma siinä taitaa olla myös meikäläinen, joka ei vaan jaksasi tehdä asialle yhtään mitään.. Lisäksi Urho kävi partioiden noukkimassa esineitä niitä pullollaan olevasta esineruudusta, hyvin nosteli kaikki mistä vaan hajun sai. Oili kävi myös sitten kun ruudussa oli enää vain sammaleeseen poljettu golfpallo. Melkein päältä piti näyttää että "tuosta tarkasti", jotta Oi sai pallosta hajun.

Niin golfpallon, kuin Oilin jäljen kompastuskiveksi nousikin esineilmaisut. Oi merkkaa esineen ja sitten sen voikin mielestään unohtaa.. Ja jos ei pääse jatkamaan matkaa, niin mättäällä kieriskely on aina hyvä vaihtoehto. Vieraan tekemä teräviä kulmia ja pari suttua sisältävä jälki meni muuten ihan jees, mutta kaikilla kolmella esineellä sai käydä tahtojen taistoa ilmaisujen kanssa.

Tiistaina illalla jäljesteltiin myös. Oilille täsmänä esineitä, eli filmipurkkeja, joissa kanan siipipaloja. Josko niillä vähän sitä esinemotivaatiota taas saisi nostateltua. Takkuista se taas oli, mutta loppua kohden parani. Pasi tallasi omaan omintakeiseen tyyliinsä jäljen Urholle. Pasin jäljillähän on mm. ihan normaalia, että esineet ovat kulmassa, tai vaikkapa paluuperän kärjessä ja näistä osasin huomauttaa että jättää ne tekemättä. Vaan enhän tokikaan muistanut huomauttaa, että jälki ei menisi vaikkapa kuvitteellisen 50x50m alueella kolmeen eri suuntaan, joten Urtsi sai aika sykeröisen jäljen - jonka mutiainen selvittikin oikein kunnialla :) Tarkkoi hyvin tarkkaan myös kaikki mustikanvarvut, joissa Pasi oli evästellyt kesken jäljenteon. Esineet mudi toi hienosti luo, hankalimpia oli jatkot esineiltä, joissa tuli aina vähän härdelliä.

Kaikenlaista nenänkäytöllistä

2011-08-03T05:41:00.001-07:00

Urholla vielä sitä samaa keppijälkeä kera maksalaattikkopalkan, nyt toimi oikein kivasti ja keppien nostamiseen oli motivaatiota. Jälki itsessään, niin noh, ei mitenkään tyylillä, mutta kepit tässä olikin pääasia.

Yksissä harkoissa hinkutettiin Urholla myös ilmaisuja. Avuksi otettiin nyt lentävä palkka, joka mä sitten avaan koiralle. Alkuun Urho yritti tyrkkiä sitä maalimiehelle avattavaksi, mutta toisto toistolta herneet kopsahtelivat ja parilla vikalla Urholla oli selvä ajatus siitä mitä lentäneelle palkkanyssykälle pitää tehdä. Tämä oli toinen osuus harkasta (palkkaussysteemin sisäänajo) ja se toinen oli taas sitä, että koira ei pääse lääppimään maalimiestä. Päädyttiin tässä harjoituksessa siihen, että maalimies käski koiran maate ennenkuin se edes ehti tulla iholle.

Oili on ratkonut pulmajälkiä. Itse tein yhden, missä oli teräviä kulmia peräperään ja toisen teki vieras, jossa sitten oli paljon kulmia ja "marjastaja syheröitä", samaan jälkeen tehtiin vielä ns. kolmioharhakin. Hassusti Oili merkkasi kolmioharhan ilmavainulla ja sitten jatkoi normaalisti sen yli oikeaa jälkeä. Ekalla kulmalla/syheröllä koira selvästi meni sekaisin ja aloitti sijaistoiminnot, mutta kun siitä päästiin jatkamaan, niin loput ratkoi hyvin. Ens kerralla syheröiden jälkeen täytyy jatkaa jälkeä jonnekin muualle kuin suoraan, yhdellä jäljellä näytti jo oppivan, että "jaa, tässä on jotain, mutta tää jälki menee kuitenkin tosta suoraan eteenpäin". terävät kulmat se usein oikoi suoraan sitä seuraavalle vahvistusnamille, olihan se helppoa sillä jälki oli vain tunteroisen ikäinen ja siis mukavan mehevä.

Etsintäharjoituksissa, kun varsinaiset ryhmätyöt oli tehty (olin järkkäämässä), käytiin vielä pikaiseen kokeilemassa mitä Oili ja Urho tuumaa ruumispurkeista, eli siis purkeista, jossa on mädätetty hiuksia ja kynsiä tarkoituksena tuottaa ruumiin hajua simuloiva kokemus koirille. Lisämomentin hommaan toi se, että ne mädätettävät matskut oli minusta ja Pasista ;) Oili reagoi hajuun heikosti, jokseenkin neutraalisti. Urho taas ei reagoinut ollenkaan, sillä mudi oli menomoodissa, eikä muistanut että sillä on nenä, jota kannattaisi kokeilla käyttää. Paitsi kunnes mudin eteen sattui juoksunartun pissa ja sitä pääsi vähän lipsasemaan... No, se siitä reagointikokeilusta sitten. Näytin myöhemmin Urholle purkkia ja se haisteli sitä hetken varsin neutraalilla mielenkiinnolla, joten saipahan nyt ainakin sen selville, että feikki-ruumishaju ei ainakaan pelota.

Olen lenkeillä tehnyt Urholle jonkin verran käsissä pidetyn kävyn/pikkutikun etsimistä ja siinä on helppo nähdä Urhon puutteet nenänkäyttäjänä. Urho ei pääosin edes tajua, että kannattaisi haistella. Se pinkoo suu auki päättömästi edestakaisin. Ännännellä kerralla kun se lopulta kulkee kävyn ohi riittävän rauhallisena, se äkkää nopeasti hajun ja tekee ihan hyvän tarkennuksen. Tämmöistä pientä treeniä Urho tarttis paljon lisää.

Pörisee!

2011-07-29T05:14:00.000-07:00

Treenikärpänen nimittäin :) Tuntuu varsin kivalta touhuta taas pienen tauon jälkeen jotain. Jäljilla ollaan virittäydytty tunnelmaan, molemmilla on edelleen samat puutteet näkyvissä, mutta ohjaajalla ei enää sellaista "mä en ala" -fiilistä. Oililla on tehty jotain kulma- ja harhatreenejä, joita saa jatkaa edelleenkin. Terävä kulma saa Oilin usein ihan liian pihalle. Tuoreet harhat houkuttaa myös.. Ja milloin ihan oikeasti pääsisi tekemään niitä vanhoja jälkiä? Parintuntisen hinkkaamisesta ei opi juuri mitään.

Harhoihin kuulin hyvän treenivinkin jota voi käyttää erityisesti pentutreenissä, mutta mikä jottei se osaamattomille aikuisillekin sovi. Tai siis sopii se, kokeiltu on (Oililla). Kun koira jäljestää, niin pysäytetään homma hetkeksi ja joku muu kuin jäljentekijä käy kävelemässä kolmion muotoisen lenkin jäljen yli, etäisyydellä ei kai ole niin väliä, voi mennä ihan läheltä tai sitten kauempaakin. Eli harhantekijä lähtee viistosti eteen oikealle tai vasemmalle; kääntyy kohtisuoraan kohti jälkeä ja menee siitä yli; lopulta harhailija kääntyy takaisin kohti koiraa; eli koira jää kuvitteellisen kolmion yhteen kärkeen (tai sen kärjen sisään). Tämän jälkeen koiralle annetaan lupa jatkaa jäljestämistä ja kas, siihen on saatu ihan tuoreeltaan harha ja koira saa ratkoa sen. Samalla koira tottuu myös erilaisiin häiriöihin ja siitä tulee ihan luonnollinen juttu, että jäljen yli voi mennä tai on mennyt kaikenlaista hiipparia, eikä niistä tartte välittää vaan keskitytään seuraamaan vain sitä valittua jälkeä ja sen ominaishajua.

Urholla on haettu keppimotivaatiota maksalaatikolla ja sitä alkaa nyt löytymään. Enemmän, paljon enemmän, pitäisi mudin päätä rasittaa jäljestämisellä. Ei nääs voi osata, jos ei ole opetettu, tai jos ei edes anneta mahdollisuutta oppia, kuten usein käy jos olen yksin liinan päässä ja vedän herneen nenään jostain.

Pienen partiointihakuharkankin Urho pääsi vetäisemään eilen. Maalimies meni metsälammen toiselle puolelle piiloon. Rivakasti mutiainen haki, löysi ja vielä ilmaisikin kunhan maalimies oli kieltänyt lähentelystä.

Jälki, esineruutu

2011-07-19T12:04:00.000-07:00

Oili jäljesti ihan hyvin, Urho esineruutuili aika huonosti. Oilille n.300m jälki pellolle, vanheni tunteroisen. Pari kulmaa, niistä yksi terävä, feikki-frolickeja noin joka 3-10 askeleella. Jäljen kanssa saman ikäinen harha jäljen alkupäässä. Pari esinettä, joista eka (filmipurkki) tuntui kadonneen tuhkana tuuleen. Ei löytänyt/ilmaissut sitä koira, enkä minäkään vaikka pariin kertaan kävin oikeasta paikasta katsomassa.

Urho kokeili ensimmäistä kertaa koskaan esineruutua pellolla ja johan oli mudilla aivot narikassa. Pari turhaa kierrosta kävi alkuun tekemässä ruudussa ja sitten alkoi sijaistoimintojen kavalkaadi, vaikka pieni ruutu oli suorastaan täynnä esineitä (6kpl). Saara kävi pellolla mudin nähden kävelykierroksen, sen jälkeen nousi eka esine ja siitä sinnillä pusertaen vielä kolme lisää. Positiivista oli, että meno parani loppua kohden ja luovutukset hyviä. Negatiivista, että kaikki muu olikin sitten huonoa. Enemmän vaan perinteisestä metsästä poikkeavia esineruutupohjia!

Jotain jälkiä, jotain tottiksia

2011-07-15T02:34:00.000-07:00

Sellaisia touhuttiin vielä heinäkuun alkupuolella. Jäljet eivät menneet erityisen hyvin. Ollappa joskus hyvä jälkikoira.. tai siis omistaappa.

Loppukuun meno on ollut enemmän tätä:

Saas nähdä milloin treenikärpänen taas pörähtää.

Haut ja hypyt

2011-06-27T01:37:00.000-07:00

Oili oli ekana, joten hyödynsin sillä tallaamattoman alueen ja maalimiehet kiersivät takakautta etukulmiin piiloihin. Piilot nyt vain 50m syvyyteen, kun Oililla on tallaamattoman alueen pistottaminen vähän kökömpää; tuumaa että miks menisin, kun ei haise.. Eka ja toka valmiina, noston jälkeen molemmista mielikuva alueelle etenemisestä. Ekalle oikealle meni hyvin, ilmaisuun tuli joku omituinen maalin ympäristön nuuskuttelukatko. Kaikki loput (pidemmätkin) ilmaisut kuitenkin hyviä. Toinen pisto vasemmalle kaarratti koiraa kovasti taaksepäin (maalimiehen tuoreet hajut lähellä tiellä) ja kutsuin koiran siitä pois. Näiden poiskutsujen jälkeen seuraava lähetys on aina nihkeä ja nytkin piti kolme kertaa sanoa "ukko", ennenkuin koira läks. Voi Oili ja Oilin herkkyys! Hyvän piston teki kuitenkin ja löytö perään. Kolmonen ja nelonen myöskin ok. Palkkaa Oilin mielestä oli aivan liian vähän (purkissa pari nakinpalaa) ja jokaisella maalimiehellä se jäi haukkumaan ja törttöilemään vielä palkansaannin jälkeen.

Urholle myös kahden maalimiehen kanssa pelaten viisi valmista suoraa pistoa (mm:t siirtyi alueella eteenpäin). Ilmaisuissa säädettiin etäisyyttä. Paitsi, että maalimiehet heittivät koiralle nakinpalan jo ennenkuin se ehti juosta siihen iholle, niin palkkaa tuli myös hyvistä asemista riittävän etäällä maalimiehestä. Haukkumiseen ei niinkään kiinnitetty huomiota, niitä tuli siellä välillä jonkin verran. Periaatteena siis yksinkertaisesti "ei saa tulla liian lähelle". Onhan tää nyt ihan hanurista taas, että kun koira muuten toimii tosi kivasti (motivaatio (!), pistot, kestävyyskin), niin sitten saa taas alkaa säätää jonkun muun jutun (kuten nyt toi ilmaisu) kanssa...

Sen verran oltiin nopeita treeneissämme, että pyörähdin vielä Pärnällä esteiden luona. Urho pomppi pari kertaa hyppyä, ihan hyvin. A-esteellä päivän sana oli esteenkierto takaisin tullessa. Este oli kiva mennessä kiivetä ylös, mutta takaisin piti hipsuttaa ohi. Noin viidennellä otolla aloin tajuta, että ehkä toi ei tajuu asiaa palkattomuuden kautta, vaan ihan oikeasti tarvitaan taas rautalankaa. Pienellä ohjauksella (esteen taputus kun koira oli napannut kapulan) Urho tajusi taas tuontireitin Oili hyppi hypyn pari kertaa tyhjinsuin ja pari kertaa patukka suussa. Oili pitää vielä ohjata ihan lähelle estettä ja vahvistaa sillä kosketushyppyä, mutten se yrittää jotain leikauksen ja kosketuksen väliltä, ja mätkähtää päin estettä. A-estettä Oililla myös parit kiipeilyt.

Tottikset + jälki

2011-06-22T00:27:00.000-07:00

Pärniksellä nopeahko pyörähdys omien kanssa. Urhon maahanmenot ovat olleet lenkillä nihkeitä (jää helposti istumaan ja on olevinaan ihan pihalla siitä, mitä "maahan" tarkoittaa), joten nakuttelin niitä vähän enemmän lentävien nakkien kanssa. Kaikki jäävät otettiin myös lyhyistä seuraamispätkistä ja kaikki meni oikein :) Estenouto kaksi kertaa edestakaisin, ekalla varasti lähdön, toinen oli kerrassaan hyvä. Muistin heittää kapulan riittävän kauas esteen taakse, jotta koira saa kerättyä vauhdin ylöskiipeämiseen. Hypyn molemmin puolin laitoin hihnat ponnistusta ohjaamaan. Tyyli, jossa mä seison esteen vieressä ja kutsun koiran hyppyyn (kuin agilityssä) tuottaa kaikkein parhaat loikat. Nytkin kaksi edestakaista oikein hyvää puhdasta ponkua. Miten mä saan ton saman liitettyä siihen liikemäiseen? Noh, treenaamalla varmaan. Mutkun meitsi ei jaksa!!! Eteenmeno lähti hyvin ja koira juoksi suunnilleen vaaditun matkan suoraan, mutta lähti sitten kaartamaan vinoon. No eihän se nyt käy.. olkoon kentän reuna vaikka kahden eteenmenomatkan päässä, niin sinne pitää silti mennä suoraan. Pari uusintalähetystä ja aina vaan kaartoa vasemmalle. Lopulta jätin koiran maahan, kävin paukuttamassa palkkapatukalla ohjuriksi jätettyä vesikanisteria ja palasin koiran luo. Sitten vasta suora meno.

Oili hyppeli myös. Ohjasin sen reilusti ottamaan hyppyesteestä tukea ja siten se menikin mielellään hyppyä. Eli ei enää leiskautusvaateita Oilille. Pari hyppyä myös pieni kepinpala suussa ja nekin meni kivasti. A-este on Oilille yllättävän haastava, se ei oikein osaa kerätä siihen voimaa, jota se kuitenkin tarvitsee. Kyllä se yli kaksi edestakaista meni, mutta niin voimattomasti. Lisää vaan toistoja ja voisi varata näihin jonkun superpalkan. Tasamaanouto ok muilta osin, mutta luovutuspaikka painuu edelleen sivulle. Ilmankos kun en ole sitä taaskaan treenannut. Eteenmeno ok.

Oilille Pasilta tilattu jälki oli saanut vanhentua metsässä 3,5h. Pituutta n.500m. Alun terävä kulma oli paljon lähempänä kuin mitä sen tilauksen mukaan piti olla, joten tein vahingossa jäljennoston sen kulman päälle ja koira eteni omituisesti suoraan kulman jälkeiselle esineelle. Ja kovin huonosti Oili ylipäätään lähti jäljestämään, ekan esineen jälkeen veti jonnekin ihan kuutamolle.. Pakkasi siis jäljentekijän ja koiran tekemiset vee-ituttamaan, kyrsi ihan kunnolla! Otin koiran pois, palattiin alkuun, soitin jäljen kulkua selvittävän puhelun, hengitin syvään ja lähetin koiran uudelleen sopivammasta paikasta janalle. Nyt lähti kulkemaan paremmin, terävää kulmaa en kyllä edelleenkään maastossa hahmottanut, ilmeisesti Pasi oli tehnyt siitä noin kahden metrin syvyisen... Se on suunnilleen Oilin jäljestysleveys per jälki. Matka kulki tielle, lähti etenemään tietä pitkin, tiellä esine. Palan matkaa vielä tietä pitkin, sitten takaisin metsään. Seuraavan uran laitaan jälki meni ok, tiesin jäljen kääntyvän uralla oikealle, mutta Oili jatkoi yli ja lähti kääntymään syvemmälle metsään vasemmalle. Päästin liinasta irti ja jäin seisomaan, Oili tepsutteli vaan eteenpäin valitsemaansa suuntaan, ei hirveän vakuuttavan näköistä jäljestystä. Lopulta huusin koiran pois ja nostatin jäljen uudelleen uran laidasta, sit läks taas toimimaan ja loppujälki kera kolmen esineen hoitui ok. Esineet (karkkipussinkuori + 4 wc-paperitolloa) nousi, mutta heikosti, jokaisella piti enemmän tai vähemmän vaatia ilmaisua. Alun töksäys vaikutti selvästi koiraan koko jäljen ajan. Tuli jotenkin taas (pitkästä aikaa) sellainen olo, että Oililla tulee vaan raja vastaan kun liikaa yrittää treenata. No, ehkä tää konsepti oli huono, mä muka tiedän mistä jälki menee, mutten sitten ihan kunnolla tiedäkään. Joku motivoiva, vaikkapa kera jäljentekijän loppupalkkana, pitäisi varmaan järkätä seuraavaksi.

Perushaku päivä, Kajaani 18.7.

2011-06-18T05:00:00.000-07:00

No ny pääs Urhokin bongailemaan maalimiehiä ihan kokeeseen asti. Kajaanin porukka järkkäsi pelastuskoiraliiton päiväkokeet sisältäen haun ja jäljen. Urho teki perushaun ja minä tallailin lisäksi vielä yhden loppukoejäljen toiselle koiralle.

Alue oli aikalailla 100x150m, loiva rinne, kosteahkoa sekametsää, paikoin hankalakulkuista, länsisivu rajautui sähkölinjaan, eteläsivu ojaan. Kokoontumispaikka luoteiskulmalla. Hallittavuudessa nousi kerran nuuskuttelemaan puskia, meni käskystä takaisin maahan. Suunnitelmana kulkea länsisivua lounaiskulmalle, siitä edelleen eteläsivua (ojanvartta) kaakkoon ja siellä tuumaten jatketaanko lohkomalla alue pariin kertaan länsi-itä -suunnassa paloiksi, vai kierretäänkö alue ulkorajoja pitkin ympäri. Jos koira liikkuisi hyvin, vaikka tuuli olikin minimissä, niin kiertäisin alueen, muuten mentäisiin lohkomalla. Lähdettiin liikkeelle ja 50m jälkeen koira irtosi hajulle etelän suuntaan keskemmälle ja perään ilmaisuhaukku. Lähellä ojaa oli istuva maalimies ja näin hyvin kuinka koira läpsi tassulla maalimiestä syliin.. Muuten kyllä ihan hyvät haukut, aavistuksen katkonaiset. Palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan ja takaisin linjalle, mutta matkalla Urho taas irtosi nyt idän suuntaan ja sieltä kuului jälleen ilmaisuhaukku. Alueen keskivaiheilla itäreunalla istuva maalimies ja taas sitä samaa läpsintää. No, ei kyllä mikään yllätys. Maalimiehet myös aina pyyhkivät naamansa ylöspäästyään, eli kivasti vissiin kuolakin roiskui... uuuh. Tähän mennessä oli kulunut 7 minuuttia. Jossain välissä, en nyt yhtään muista missä, laitoin koiran ojanvarressa käymään pistolla tsekkaamassa alueen lounaiskulman, Urho teki sinne hienon yli 50m pitkän tyhjän piston. Tarkensin suunnitelmaa siten, että lähdettiin kiertämään aluetta ympäri pitkin itälaitaa ja kohden pohjoista. Urho pyrki ulos alueelta ja jäljeenpäin tajusin, että se oli ollut toinen loppukokeen puolikas, eli siis myös tallattu alue. Ei ihme, että veti koiraa myös puoleensa. Jonkin aikaa reunaa kuljettuamme Urho taas huiteli hajuille ja pian kuului ilmaisu, tälle maalimiehelle ei kai tullut niin läpsintää, mutta naamaa mm näytti pyyhkivän. Aikaa kului kaikkiaan 13min.

Testaaja tietysti huomautti koiran käyttäytymisestä maalimiehellä, mutta muuten mainitsi ilmaisujen olevan erinomaisia. Testaajan makuun myös koira irtosi liian etäälle ohjaajasta, mutta mun makuun Urho toimi just kivasti. Liikkui tehokkaasti, mutta seurasi mun liikkeitä ja oli kuulolla. Hajun saatuaan selvitteli sen. Nam! Oli kivaa olla Urhon kanssa kokeessa. Arvoinnit meni seuraavasti: Etsintäsuunnitelma erinomainen, Ohjaajan toiminta erinomainen, Koiran ohjattavuus alueella erinomainen, Maalihenkilöiden ilmaisu hyvä-hyvä-erinomainen, Yleisarvosana erinomainen :)

Etsintäharjoitus (Oili) ja ilmaisut (Urho)

2011-06-17T03:30:00.000-07:00

Pe-illalla kokoonnuttiin etsintäharjoitukseen. Naishenkilö oli kadonnut aamulla ja hänen autonsa oli löytynyt bussipysäkiltä. Oili sai alueeksi bussipysäkin puoleisen tienvarren reilun kilometrin matkalta, eli varsi piti tarkistaa jälkien varalta. Heti bussipysäkiltä Oi nosti jäljen ja ajoi sitä pienen lenkin metsänpuolelle ja takaisin pysäkille, myöhemmin selvisi, että tämä oli ulkopuolinen jälki - todennäköisesti joku oli ehkä pyörähtänyt tyhjentämään rakon metsään. Jatkettiin tienvarren tutkailua. Jonkun reagoinnin se teki johonkin, oli vähän nostelevinaan jälkeä. Merkittiin paikka ja laatikoitiin alue vielä kahteen kertaan, mutta mitään ei tuntunut nousevan. Hiekkakuopan lähistöllä nokitteli ilmaa ja kävi kierroksen reunalla, siellä muutamat hirvenjäljet. Kuopan jälkeen poimi jäljen ja lähti ajamaan metsään, heti pian esine jolle hyvä ilmaisu. Askeleet näytti vievän tielle päin, eli todennäköisesti takajälki, mutta annoin Oilin ajaa vielä lisää jotta saatiin varmasti kunnon askel näkyviin ja takajälkivarmistus. Ärsyttävää kun sitä samaa tietoa ei voi saada suoraan koirasta, vaan Oili ajelee suvereenisti myös takajälkiä.. No, takajälkihän se oli ja näytti suuntivan tien yli toisen koiran aluelle, jossa roikkuikin merkki koiran nostamasta jäljestä. Topi siellä hienosti jo ajeli "Meerin" menojälkeä. Palattiin vielä tsekkaamaan loput parikymmentä metriä annetusta alueesta. Sitten saatiin mahd. näköhavaintotieto jo aiemmin ylitetyn sähkölinjan seutuvilta, sinne siis tarkistamaan linjan reunoja. Mentiin polkua, ei mitään huomattavaa reaktioita; tultiin metsän puolta ja tullessa nosti jäljen kohti samaa paikkaa, minne jäljestettiin takajälkeä. Ajettiin jälki aina sinne takajäljen varmistuspaikkaan asti. Kehut koiralle tehdystä työstä ja paluu johtopaikalle, lopun aikaa olinkin sitten ryhmyripestissä. Kaikkiaan Oili tuntui laiskalta ja minä paineistin sitä ehkä lisää kyttäämällä herkeämättä reaktioita. Paljon reippaampi saisi olla, ihan siis liikkeissäänkin - kyllä se koira reagoi jos on reagoitavaa ja jos se vaan osaa. Nyt tuota sisäänmenojälkeähän se ei edes osannut ekalla nostaa. Oletettavasti se yksi reagointi, jota laatikoitiinkin, ei ollut sisäänmenojälki, vaan se on jäänyt kokonaan huomaamatta. Jälki oli siis tehty aamulla ysiltä, eli oli n. 9 tuntia vanha. Kiva juttu tietenkin, että Oili edempää nosti sen takajäljen ja myöhemmin vielä uudelleen toisesta paikasta saman jäljen ja silloin oikeaan suuntaa. Kaikenlaista jäniksenpapanoiden syömistä, linnunpesien bongailua ja luukätköjen kaivelua ym. epätoivottua ylimääräistä Oili kuitenkin ohessa harrasteli.

Urholle lopuksi pikainen ilmaisutsekkaus ilman liinaa ja joo, karmeeta menoa se on edelleen. Otettiin vähän pidemmät huudot ilman välipalkkauksia, kun niitä on tullut tässä nyt paljon.

Napakka paketti vähän kaikkea - tottis, haku, jälki

2011-06-15T01:33:00.000-07:00

Kuin tilauksesta Hertta tuli keskiviikkoiltana Joensuuhun ja päästiin tekemään monta tärkeää juttua (noh, eihän mikään koiraharrastuksessa ole oikeasti niin tärkeää, mutta nämä melkein jo oli :D). Pärnävaaran kentällä Urho ja Martti otti ilmoittautumisen. Koska olin vienyt Urhon kentänlaidalle odottelemaan ennen omaa vuoroaan ja se oli siinä saanut ihmetellä muiden koirien touhuja, niin mudi oli vallan kivassa vireessä kun otin sen hommiin. Ympäristö ei ollut enää ylivoimaisen häiriöllinen ja tekeminen mun kanssa maistui. Seurautettiin poikia 50 metrin matka ilmoittautumiseen ja vain pari kertaa Urhon piti vilkaista Marttia, mutta mitään murinajumeja ei tullut lainkaan. Vähänks hei siistii! Urho paikallamakuussa Martin hommien ajan. Urho vuorollaan pari hyppyä: meno ok, tulo ei ok. A-estenoutoa: menot ok, tuloihin otettiin avustaja ohjaamaan esteelle. A:lla pitää heittää kapula riittävän pitkälle, niin koira ehtii kerätä vauhtia kiipeämiseen. Oili kävi tekemässä vähän eteenistumisia (niihinkin hyvää palkkausmotorinen vinkki Hertalta) ja noutoa. Lopuksi vähän leikkiä.

Metsässä Urho huuteli ja Oili jäljesteli. Urhon kanssa eka liinalla, ihanhan se ottaa hyvät asemat liinan kanssa kun ei pääse lähemmäs, mutta ilman liinaa menee heti oikein liki. Ja räkä lentää... Pari mojovaa tassumäiskäytystä pääsi tekemään, mutta maalimies oli kyllä erinopea niistä huomauttamaankin.

Oilille harhatreeniä. Jäljellä oli neljä harhaa, ekat kaksi n.15min aikaerolla jälkeen, toiset kaksi lähemmäs tunnin aikaerolla ja olivat siis ihan tuoreita kun lähdettiin ajamaan jälkeä. Kolmen ekan harhan jälkeen esine, neljännen jälkeen parinkymmenenmetrin päässä loppupurkki. Eteni ällistyttävän suoraan janalla ja nappasi hyvin jäljen oikeaan suuntaan. Eka ja toka harha aiheuttivat pienen merkkauksen, mutta jatkoi hyvin oikeaa jälkeä. Kolmas ja neljäs puolestaan tuottivat odotetusti enemmän päänvaivaa, mutta kun en päästänyt koiraa niille vaan jäin odottamaan oman jäljen jatkamista, niin niistäkin selvittiin pienellä tuumaushetkellä. Todella onnistunut ja opettavainen harjoitus - meille molemmille :)

Haku

2011-06-13T23:52:00.001-07:00

Oilille jotain suorapisto-motskaritreenin tapaista. Kuusi siirtyvää haamua, ekat kaksi tuplana ja loput sitten yksitellen. Oikku oli aivan fiilareissa, kiljui ja huusi keskilinjalla kun ei päässyt heti ukkojen perään. Haukkuja sekalaisia määriä, toiselle täydet kera haltuunoton, viimeiselle myös täydet ilman haltuunottoa (kävin koiran lähellä ja poistuin käppäilemään lähistöllä). Näytti tukeutuvan alueella etenevien maalimiesten hajuputkiin, muuten jees.

Urholla edelleen liinahuudatuksia. Päästiin jo vähän nakkelemaan nakkejakin, Urho kun alkaa hiffata homman :D Pari kertaa koitti nostaa tassua ilmaan ja pyrin keskeyttämän homman aina silloin kokonaan, mutta luulen ettei Urholla ollut harmainta hajuakaan minkä vuoksi se otettiin pois.. Meni kuitenkin aina lähetyksestä mielellään uudelleen ilmaisemaan. Hyviä asemointeja ja huutoja siellä kuitenkin pääasiassa oli mukana :)

Pikainen tottiskeikka

2011-06-10T23:49:00.000-07:00

Lääh-puuh-helteessä pyörähdettiin Pärnällä. Eka pelkkä Oikku, joka pääsi lammen kautta hyppimään. Oilikin ui niin nätisti ja hakee keppiä kun vaan Urho ei ole siinä säätämässä. Sille pitäisi suoda enemmän omia rantakeikkoja. Esteet täyskorkeita, kuten Pärnällä aina. Hyppy kerran ees-taas, A-este useampaan kertaan (kaikki suoraan namilla palkaten, ilman noutoa).

Urho myös lammen kautta kentälle, jätettiin yhdessä päätyyn patu ja jatkettiin esteille. Hyppy pari kertaa ees-taas (kerran kiersi) ja A-este kerran ees-taas. Hypyistä osa hyviä ilman kosketusta, osa hyviä kosketuksen kanssa. Voi kun jaksaisi ottaa tehona vaan sitä tekniikkaa ohjauslautojen kanssa. Eteenmenoon lähti hyvin, kaartoi alussa ja loppuun suoristi, hyvä vauhti.

Ilmaisuhinkkausta, esineruutua, jälkeä

2011-06-08T22:36:00.001-07:00

Otettiin Hertan vinkistä liina käyttöön (kiitos!) ja muutenkin mentaliteetti "ei enää yhtään raapaisua". Meni aika hyvin! Alkuun Urho yritti tietysti lähelle maalimiestä ja kun ei päässyt, niin kokeili myös olla välittämättä maalimiehestä ollenkaan... Mutta kun ne nakit oli siellä kuitenkin ja mielessä yhä ajatus siitä, että kyllä tolle tyypille pitää huutaa, niin hyvin Ur palasi haukkumaan ja alkoi tarjoilla jo oikeita asemia ilmaisuun. Kerran äityi huitomaan ilmaa tassullaan, eli sitkas se vaan on tuo tapa. Otettiin useampi toisto ja aina vaan parani. Hyvä homma :) Jatketaan siis vielä liinalla.

Epämääräisestä esineruudusta (sekalaisesti tallottu epämuodostunut "ruutu") Urho sai hakea kolmesta esineestä kaksi. Ruudussa ennen Urhoa kävi Laku-porokoiratyttö ja mudinpoikanenhan olisi mieluiten tietysti keskittynyt vain Lakun pissojen paikantamiseen. Lähettelin siinä superlöysää mudia varmaan viisi kertaa aina uudelleen (rauhallisena, hyvä mä!!!), kunnes vihdoin mutiainen meni riittävän pitkälle, sai esineestä hajun ja löysi hanskan. Seuraavalle pistolle lähti paljon paremmin ja sieltä saatiin myös esine talteen.

Oilin jäljellä treenattiin harhoja ja voi kun olikin vaikeaa. Jäljelle tuli ikää 1,5h ja sen alkupuolella kulki 4 harhaa, joista kaksi vieraan ja kaksi mun tekemää (jäljentekijänä eri vieras). Jäljen nosto ok. Kaikki harhat tuottivat Oilille päänvaivaa, toinen ja kolmas ehkä eniten, niille kun estin pääsyn niin koira lopetti jäljestämisen kokonaan. Eka ja neljäs harha menivät paremmin, olisi Oili niillekin halunnut, mutta kun ei päässyt niin valitsi oikean jäljen. Opettavainen jälki :) Lisää näitä.

Hakutreenit + jälki

2011-06-06T22:42:00.000-07:00

Urhon tassunkäyttö ilmaisuissa on senkun vaan lisääntynyt ja nyt siihen yritettiin jälleen puuttua.. Siis yritettiin. Komeasti se tassu vaan nousee ja tökkää maalimiestä ennenkuin kukaan ehtii edes ajatella kieltävänsä. Ajatuksena siis oli, että kielto tulee jo silloin, kun koira vasta aikoo tehdä jotain (Urho usein nostaa ennen tönäisyä tassun ylös). Vaan ei, ihan mahdotonta siihen on ehtiä ja vaikka jotkut ehtikin, niin uutta raapaisua oli taas luvassa hetken päästä. Pakko opettaa joku toinen toimintamalli ja se lienee nyt sitten kai makuultaan haukkuminen. Otettiin aika monta ottoa, ekat palkkasi maalimiehet ja lopuksi kolme vielä niin, että maalimies ei palkannut lainkaan, vaan mä toin namipurkin ja palkkasin koiran - ei silläkään mitään vaikutusta. Voi perkele kun se on nyt noin junttara! Tottakai kun homma muuten on alkanut toimia, niin se keksii jotain uutta kuviota mitä ihmetellä.

Oili sai ajaa ennen hakutreenejä tehdyn jäljen ja sille kertyi ikää 2,5h. Maasto kuivaa kangasmetsää ja lopussa vähän hiekkakuopan reunaa. Kuivanappuloita siellä täällä, jotka nekin tuntuivat kelpaavan muurahaisille. Oili on oppinut ruopaisemaan kerran-pari namia, saa sillä suurimman osan muurahaisista pois ja sitten namin voi syödä. Myös loppupurkki oli täynnä muurahaisia, olivat punkeneet sinne pienistä koloista. Onneksi muistin ottaa autosta varanamit matkaan. Jälki nousi hyvin ja meni muutenkin mukavasti, tuntuma oli oikein kiva.

Itä-Suomen porokoirien toimintapäivä

2011-06-05T01:21:00.000-07:00

Vuoro kiersi Joensuuhun ja tapasimme aurinkoisessa säässä Pärnävaaralla. Oili aloitti häiriöharkalla, oli houkuttelevia ihmisiä, kuonon vierestä vietyjä nakkipurkkeja, viereen lenteleviä nameja, vinkupalloa ja kaikenlaista mölinää. Vähän kaikkeen meinasi Oili haksahdella, mutta loppuakohden parani. Piipitystä tuli ihan kamalasti, kun niitä luvattomia nakkeja tosiaan vietiin Ihan Siitä Nenän Vierestä. Toisella kierroksella aloitettiin leikillä, Oikku innostui siitä kivasti. Sitten otettiin vielä lisää häiriöharkkaa, nyt toinen koira haukkui, joku houkutteli taas muuten vaan ja yksi puhui vihaisella äänellä. Seurauttelin siinä lomassa ja lopuksi laitoin paikallamakuuseen. Pysyi hyvin, mutta luoksetulokutsuun lähti vihaisen ihmisen puheista johtuen arvatenkin aika varovasti. Otettiin luoksari kolme kertaa ja viimeisellä Oikku vihdoin reipastui riittävästi. Vihainen ihminen on kyllä Oilin mielestä ehkä kaikkein kamalin häiriö ikinä! :D Pk-esteet oli koekorkeuksissa ja -jyrkkyyksissä ja ne tuottikin Oilille haasteita, kovasti olisi halunnut kiertää. Saatiin kiipeilyt ja hypyt kuitenkin tehtyä, hypyssä ponnisti esteestä. Eteenmeno meni ensin vinoksi kun vihjepönttö ei etäisyyden vuoksi näkynyt lainkaan. Vaihdettiin isompaan ja sitten onnistui oikein hyvin.

Urhokin pääsi tekemään lpku Loitsun kanssa pk-ilmoittautumisen ja heti pärähti mudin murinakone käyntiin. Kontaktista kehut ja sinkous narupallorevittelyyn. Leikki rentoutti koiraa ja kolmannella otolla saatiin reipas, murinaton ilmoittautuminen :) Siitä jatkettiin esteille, kerran A-este ja hyppy edestakaisina avustajan kera ilman noutoa. Molemmat meni yhdellä otolla, hypyssä tekniikka edelleen hutera, mutta kiertämistä ei ollut ja fiilis oli kiva. Itseasiassa ilmoittautumismörinän selättämisen jälkeen fiilis oli kaikkiaan niin perhanan kiva, ettei tosikaan. Paikallamakuu tempaistiin myös rivissä lpk-poikien Raikun ja Loitsun välissä, sekin meni hyvin. Edes se, että Loitsu nousi rivistä jouduttuaan muurahaisten häiritsemäksi, ei haitannut Urhoa. Jeppajee!

Leppoisaan tottisteluun vierähti kentällä 4 tuntia, välissä käytiin syömässä ja kahvilla, sitten suunta maastoon. Ensin tehtiin jäljet vanhenemaan pellolle ja sitten hakuiltiin. Taas otin vääränrodun käyttöön ja Ur sai tehdä pelastuskoiraliiton perushaun kokeenomaisena kaikkine hallittavuusosioineen. Muuten jees, mutta tassunkäyttöä esiintyy yhä "kasvottomilla" maalimiehillä.

Oilin jälki vanheni reilut 2h ja siihen tehtiin tuore harha. Vaikka itse pyysin siihen sen harhan, niin unohdimpa asian samantien kun lähdin Oilin kanssa jäljelle. Ja sinnehän se Oili pääsi punkemaan, reippaasti harhalle ja minä perässä... Kovin huonosti meni jälki muutenkin monilta osin, Oili haahuili milloin minnekin ja jos ei jäljentekijä olisi ollut perässä, niin oltaisiin käyty viereisellä talolla, hevosaitauksessa, toisella jäljellä... Niin, jälkihän siis kulki hevostilan vieressä ja kahden hevosaitauksen välistäkin. Pollet siinä ihmetteli parin metrin päässä, että mitähän noi oikein tekee? Se yksi, ja ehkä ainoa, positiivinen asia Oilin jäljellä oli, että hevosista se ei välittänyt mitään, vaikka niitä oli vähän joka puolella. Lopuksi kun jälki kiersi pellon takalaidalle, jossa ei ollut niin tehtyjä kuin luonnollisiakaan harhoja, Oili pääsi paremmin kiinni jälkeen ja loppupurkille tultiin ihan napakasti. Hyvä huono harjoitus ;)

Kuvia tottiskentältä, kameran takana oli Piia ja Perttu.

Jälki

2011-06-03T00:49:00.000-07:00

Iskin mökillä Pasille viisi keppiä käteen ja ohjeistin kävelemään metsään jäljen Urholle. Ajo jo tunnin kuluttua. Sää aurinkoinen ja tuulinen. Virittelin lenkkihihnoista combi-valjas&liina-yhdistelmän, Urholla ei hajuakaan jälkihommista lähtiessä, vaan paineli kolme metriä jotenkin jälkeä kuljettuaan kakatskalle. Jotain hyviä hetkiä jäljestyksessä oli, mutta pääosin ei.. Kepit eivät näyttäneet haisevan koiralle miltään, eikä Urhon ylimalkainen tyyli ainakaan auttanut asiaa. Välillä mentiin pahasti vinoon, koira kyllä tuntui vetävän ihan pokkana sinne, joten ehkä käytiin tutkimassa peuran jälkiä? Maasto kaameaa ryteikköä kera kallionypylöiden. Välillä kiivettiin kaksi metriä suoraan ylös ja välillä tultiin saman verran suoraan alas. Kaikkiaan mudi esitteli moodia "osaisin ehkä, jos viitsisin". Ä r s y t t ä v ä ä.

Rauniot

2011-05-27T01:14:00.000-07:00

Urholle ilmiasupainotteista harkkaa, vaikka kyllä sielle tuli vähän etsintääkin kasoilla. Kaikki avopiiloina kun tarkoitus oli puuttua erityisesti tassukosketukseen. Haukutin eka itse tiellä aika pitkään, pidin namia nyrkissä ja nyrkkiä eteenojennettuna maassa. Aina välillä Ur nosti toista tassua ylös ja oli melkein huitaisemassa sillä. Ihan tassun antamiselta se mun silmiin näyttää, tyyli on sama. Hommat Urho teki melko rauhallisesti, mutta varmasti. Haukkuja kaikilta sekalaisia 10-40 sarjoja. Jollain oli kokeillut tassukontaktia, jollain ei.

Oilille "etsintä". Alueena rauniot ja maastoa, 2-3 kadonnutta. Kaksi löytyi nopeasti kasoilta. Yllättävän epävarmasti Oili liikkui laatoilla, kerran se jopa tipahti palanmatkaa alas. Kiva kun nyt pääsee taas enemmän raunioille, niin siihenkin tulee varmuutta. Kolmas mm löytyi maastosta umpipiilosta, Oili kävi touhaamassa sen sieltä itsenäisesti ylös, vaikka mielestäni lähetin sen ihan toiselle suunnalle.. Oikku oli ihan fiilareissa treenin jälkeen, naama näkkärillä koko koira :D

Tottistaas

2011-05-23T23:57:00.001-07:00

Nyt vähän enemmän ajatuksen kanssa niitä Urhon hyppyjä. Palautussuunta tuntuu olevan vaikein, ihan matalallakin esteellä Urho kiertää minkä kerkiää.. Eli eestakaisia namitellen molemmissa päissä. Ponnistuspaikkaa ohjaamaan laitettiin myös pari lautaa ja se paransi vähän tuotakin ongelmaa. Lisäksi Urholla pk-seuraamiskaavio ja kaikki jäävät (varmistellen); muuten jees, mutta istuminen oli ekalla kadoksissa.

Oili teki tokon avo-luokan liikkeet läpi poislukien paikallamakuun. Oi toksotti okein innokkaasti ja oikein kovasti piipaten.

Jäljet

2011-05-22T13:09:00.000-07:00

Varsin tuoreet 300-400m jäljet molemmille, Urhon vanheni vain puolituntia, Oilin kolme varttia. Molemmissa esineinä sekalaisia autosta löytyneitä pikkuroskia: kuitteja, karkkipapereita jne. Tein jäljet itse, sellaiset perushaahuilut, ei mitään skarppeja kulmia, yritin olla kummemmin edes painamatta mieleeni jäljen kulkua, jotta joutuisin luottamaan koiriin. Urho nosti jäljen hyvin, kaksi esinettä se nosti hyvin, kaksi meinasi ohittaa ja yksi jäi kokonaan löytymättä. Moneen otteeseen se keskeytti jäljestämisen ja jäi tuijottamaan jonnekin, vaikkei ihan lähistöllä mitään näkyvää häiriötä ollutkaan. Muutaman sadan metrin päässä lammen rannassa jotkut posautteli pyssyllä ja kai treenasivat noutajaa/noutajia? Ei sellainen häiriö, minkä nyt pitäisi noin kovasti vaikuttaa.

Oili nosti jälkensä myös hyvin, mutta lähti ajamaan jonnekin ihan toisaalle (ei siis edes takajäljelle), korjaili jotenkin kuitenkin. Esineistä useampi meinasi saada ohituksen, päädyin sitten kehumaan koiraa heti, kun reagoi esineeseen ja loppua kohden ilmaisut parani. Lopussa myös annoin koiran jäljestellä vapaammin ilman liinassaroikkumista - ehkä pitäisi tehdä sitä satunnaisesti lisää niin oppisi paremmin lukemaan koiraa?

(Juntta)tottikset

2011-05-20T12:25:00.000-07:00

Hyppyjä Urholla. Niin maan perkeleesti hyppyjä, ja vielä tosi huonoja. Videoitiin niitä ja kyllähän se nyt vaan on niin, että sen ponnistuspaikka on ihan hanurista. Koko tekniikka on ihan hanurista. Leuka rintaan ja perusasioiden äärelle, mars. A-estenouto menee mukavasti, jotain ilonaiheita sentäs :) Seuraamisessa eloa ja kyllä myös iloa, pyllypuikkaus on saatu kuriin vähentämällä pikatreenailua runsain täyskäännöksin ja tuomalla tilalle enemmän käännöksiä oikealle. Eteenmeno harvinaisen hukassa. Lähti kovasti vinoon ja mun oli pakko keskeyttää eteneminen, sitten ei lähtenyt enää oikein minnekään. Uusi lelun vienti > meni paremmin.

Oili teki seuraamispätkän ja noudon - ihan tohkeissaan!

Videoita:

Urhon seuraamista

Yksi Urhon hankalista hypyistä (näkee hyvin, että ponnistusmatka on liian lyhyt)

Urhon A-estenouto

Oilin sekalaisia seuraamispätkiä

Oilin nouto

Tottis ja hakuilut

2011-05-16T23:44:00.001-07:00

Ennen hakutreenejä pyörähdys Pärnävaaran kentällä. Urho hyppeli esteitä ja Oili kävi pikaisesti leikkimässä. Urhon estehommat etenee kivasti! Parit hypyt eka ilman kapulaa ja loput sitten täysinä noutoina. Hypyssä saattaa tulla pieniä kosketuksia, mutta kiertämisiä ei nyt ollut juurikaan. A-esteellä oli pari kertaa riittämätön vauhti ylipääsyyn ja siinä pitääkin muistaa jättää pidempi kiihdytysmatka koiralle. Molemmilla telineillä täytyy vielä varmistaa paluuhyppyä, muuten homma on mukavalla mallilla. Kiva nähdä, kuinka koira motivoituu itse esteistä ja etenkin noudosta niihin yhdistettynä. Ja lelupalkka toimii tässä nyt erinomaisesti.

Hakumetsässä Oilille tallaamattomalle alueelle kaksi maalimiestä, toinen oli hiukan edempänä ja toinen hiukan ylisyvällä. Molemmat mm:t kiersivät piiloon takakautta, eli varsinainen alue oli ihan hajuton. Oi teki ekana kivan piston vasemmalle, mutta (ylisyvä) ukko ei noussut. Ok, pisto oli kiva ja päätin ottaa sitten toisen oikealta, sinne aloitushaukut. Takaisin lähettelemään vasemmalle ja jo oli nihkeää, Oi olisi halunnut edetä aluetta menemättä yhtään 50 metriä syvemmälle. Sinnillä vaan ja lopulta syvyyttä tuli riittävästi ja maalimies nousi, 20 haukkua. Kolmas ja viimeinen mm. otettiin aika lähelle, siihen reilut haukut, mä kävin kiertelemässä lähellä ja palasin takaisin kohti keskilinjaa. Pari kertaa Oi äityi pussailemaan ja sai tietty kiellon moisesta, muuten ihan jees haukut.

Urholla siirtyviä haamuja (5kpl). Homma meinasi tosin tyssätä ihan alkuun.. Ur on hiukan liikaa erotix-moodissa Oilin palattua (joskin juoksuttomana, mutta ilmeisesti vielä vähän hyvänhajuisena) kotiin. Katsoi taas mua sillä silmällä treenin aluksi. Eka pisto hyvin ja hyvä löytö, mutta sitten maalimiehellä haukkui suunnilleen yhden-kaksi haukkua ja lähti pois. En tehnyt mitään, palasi sinne ja taas sama. Maalimies huuteli koiraa takaisin, Urhon mielestä evvk. No johan nyt vee-ittu. Jätin koiran maahan ja otettiin ekan maalimiehen kanssa tuumaustauko. Päätin, että hommat hoidetaan, mitään ei nyt helpoteta (ts. lähdetä jee-jee-linjalle), vaan pysytään treenisuunnitelmassa kiinni. Haukkujen määriä vain vähän vähennetään. Loput meni sitten putkeen niitä osin, että koira teki hommat. Tassurääpintää oli edelleen, mutta niihin tietty puututtiin. Maalimiehellä, jolla oli mun suojapeite (joka haisi Oilille), yritti paneskeluliikkeitä. Tää saattoi olla paljon parempi treeni, kuin miltä se metsässä tuntuikaan. Jospa mudin päässä vähän taas muhisi nää jutut ;)

VAPEPA-leiri 13-15.5. Tikkakoski

2011-05-15T23:39:00.000-07:00

Lammin kautta koukaten Oikku mukaan ja sieltä Tikkakoskelle. Pelkäsin vähän Oilin olevan maisemanvaihdoksista nuupahtanut ja sitä se sitten aikalailla olikin. No, olipahan rauhallinen reissukaveri. Leirillä tehtiin pääasiassa isoja etsintäharjoituksia eri ryhmäkokoonpanoissa. Lauantaina teemana oli miltei kauttaaltaan yliyön jäljet ja sunnuntaina koirat saivat sitten jäljestellä tuoreempia jälkiä. En hinkunut Oililla hirveästi isoihin harjoituksiin sen väsymyksen vuoksi, mutta yksi tienvarsitarkistustehtävä saatiin lauantaille - eikä se mennyt odotetusti kovin hyvin. Oililla ei paitsi olla otettu, niin ehkä myöskään ole hirveästi työkalupakkia selvitellä, yönylijälkiä. Pienen reagoinnin se kuitenkin teki jälkeen ja maalimieskin löydettiin, siitä kunnia tosin tarkkasilmäiselle minulle :) Kivaa oli toimia kaikissa ryhmissä ja porukka oli muutenkin vallan mainiota.

Kettisesteitä kokeiltiin pariin otteeseen kun sellaiset aivan majoituspaikan vierestä löytyi. Varsin pienellä treenillä niistä näyttäisi saavan koevalmiit (pl. pöydät, joita ei tajuttu ollenkaan ottaa).

Jälki

2011-05-11T23:37:00.000-07:00

Tunnin ikäinen, Pasin tekemä n.500m jälki rutikuivassa maastossa, isolta osin hakkuuaukkoa. Jälki nousi hyvin, tsekkaili vähän takajälkeä. Esineet (5) nousi kaikki (Ur toi luo), tosin parilla pidättelin hiukan, jotta ne tuli varmasti nostettua. Yksi hammasharja ei meinannut millään haista Urhon nenään miltään. Mukavaa sujuvaa ja reipasta jäljestystä isolta osin, ei juurikaan edes välittänyt lähistöltä kulkevista sauvakävelijöistä. Aivan lopussa tuli kuitenkin paha jumi, kun jäljen yli oli kulkenut koiranulkoiluttaja. Urho pyrki ihan pokkana vetämään tielle niiden hajuille. Mun piti lopulta viedä se nostamaan jälkeä ihan uudesta kohdasta ja se tekikin tosi hienon noston, mutta vain ja ainoastaan noston - heti perään alkoi taas pyrkiminen tielle ja koiran hajuille.Tästä se kuitenkin korjasi aika pian taas oikealle jäljelle ja löysi loppupurkille. Hyvä harkka!

Tottis

2011-05-10T11:03:00.001-07:00

Riikan ja Ajan, niin ja tietysti myös pienen suloisen Inkerin, kanssa kimppatottikset Linnunlahdella. Hyppyjä paljon, hyviä hyppyjä :) Huonojakin muutamia, mutta rohkeasti vaan otin enemmän ja saatiin myös hyviä. Paluuhypyssä kova houkutus kiertää, mutta kun vaan vaatii, niin kyllä se sieltä tulee. Lisää vaan vinoja hyppäyskulmia niin ajatus kirkastuu. A-estettä täysjyrkkänä myös, hyviä nekin. Ja kapulankin kanssa otettiin, sielläkin hyviä! Mä en enää niin pelkää epäonnistumisia näissä hyppynoudoissa, se on HYVÄ :)

Seuraamista sen verran, että saatiin eteenmenomatkaa "hajustettua". Oik. käännökset taas auttoi pyllypuikkailuun ja kontaktikatkoihin. Eteenmeno meni hyvin :)

Haku

2011-05-09T11:01:00.000-07:00

Vielä vähän mudin kestävyyskokeiluja illan hakutreeneissä. Seuraavaksi kyllä sitten jo jotain hubaakin - ja erityisesti laatikoiden treenaamista, vaikkei se nyt oikeasti niin kovin tärkeää olekaan. Päivä oli kevään lämpöennätyksellisin, mutta kivasti Urho jaksoi pinkoa vaikkei sen lämmönsieto ole usein kummoinen. Etukulmiin valmis ja tyhjä, sitten järjestyksessä valmis, haamu, välissä otettiin mielikuva alueelle etenevästä maalimiehestä, vielä tyhjä toiselle puolelle ja sitten tämä mielikuva ja lopuksi vielä haamu. Viimeinen otettiin paikkauksena, kun väliin tuli vähän töksyä. Yritin pari kertaa yliheittoa tyhjältä, mutta koiran tulolinja oli niin vino, ettei kyllä onnistunut lainkaan. Ne täytyy treenata erikseen. Ainiin ja liian nopeasti kutsuin tyhjiltä pois, koira ei edes ehtinyt edetä alueella.

Itseasiassa nyt kun taas miettii, niin eihän tuo treeni edes kamalan pitkä ollutkaan.. Olen vain tottunut niin kovin lyhyisiin. Tyhjät tuli palkattua huonosti, ihan vaan sanomalla "hyvä". Pitää muistaa palkata jatkossa paremmin ja siksipä siihen on heti huonoa niitä yliheittoja ottaakaan. Haukut väsyi loppua kohden ja siellä tuli palautettakin tassukosketuksista. Huomattiin, että Urhon raapiminen on kovin identtistä tassun antamisen kanssa, eräällä maalimiehellä kun oli kielletty tassukoskemisista, niin se oli lopulta päätynyt ilmaisemaan toinen etutassu ilmassa. Hyvin kyllä jo tässä yhdessä treenissä tuohon sai rotia, kun vaan maalimiehet oli ehdottomia. Sopivasti muuten alkaa olla sellaista virkamiesmäistä "hoidetaan hommat" -asennetta mukana, Urholle se ehkä sopiikin että ei aina ole vaan ihkupihkujeejeetä. Loppupallo näyttää olevan hyvä indikaattori siitä, millainen treeni koiralle on ollut. Viime syksynä kun tehtiin aika lyhyitä juttuja, niin Urho vaan hätäisesti vähän leikki pallolla. Nyt kun on otettu vähän pidempiä (leirillä ja tänään), niin johan pallo maistuu ja sitä on kiva jäädä ihan vaan paikalleen puremaan - eli siis purkamaan hommissa kertynyt paine ja toisaalta myös palkkaamaan itsensä kunnolla hyvän treenin jälkeen. Ehkä Urho ajattelee, että lyhyestä treenistä se ei ole ansainnut kunnon palkkaa. Tai ehkä, ehkä!, mä vaan inhimillistän sitä vähän ;)

Popekon hakuleiri

2011-05-08T20:00:00.000-07:00

Urhon kanssa jälleen kaksistaan leireilemässä. Lauantaina aamulla ajeltiin Liperin Kaatamoon ja sunnuntaina illansuussa takaisin. Leirillä ehdittiin ottaa kolme kertaa hakua ja kaksi kertaa esineruutua. Urho jaksoi hyvin, vaikka mä olin epäillyt sen kuntoa. Ja vaikka se ei todellakaan käyttänyt odotteluaikoja mihinkään lepoon, niinkuin fiksut koirat tekee... Kokoajan tuntuu, että Urhon kanssa homma toimii paremmin ja paremin. Alkaa löytyä se tuntuma, jossa tietää koiran ominaisuudet, käyttöohjeet. Olennaista on, että olen rauhallinen, positiivinen, selkeä, tiukka - olematta kuitenkaan yhtään tiukkis, ja sopivasti vähän hassuttelua mukaan. Jos tulee jotain jumia tms. niin homma tehdään loppuun (esim. esineruudussa) ilman mitään helpotuksia. Päättäväisesti vaan ja uskoen itsekin siihen, että kyllä tää hoituu. Ja siellä takana kokoajan haisu siitä, että ei tämä oikeasti ole kovin vakavaa, vaan oikeastaan ihan hulvattoman höperöä hommaa. Loppujenlopuksi yllättäen Oilin ja Urhon käyttöohjeissa on paljon samaa. Tai sitten se on niin, että kaikkien koirien käyttöohjeissa on paljon samaa :D Mut siis kivaa meillä oli, konkreettisesti ja joka tasolla.

Kouluttajana toimi Pietarisen Janne, rotikkaharrastaja Joensuusta - älyttömän mukava koutsi! Treenit oli kevään ekat hakutreenit ja tarkoitus oli vähän tsekata ylipäätään, että missä mennään, oltaisiinko koevalmiita jne. Ilmaisut ovat rullanneet talvella sen mitä on otettu, joten eniten ehkä kaipasin tsemppiä ja rakennuspalikoita siihen kestävyyteen. Motivaatiota hiukan kyseenalaistin myös, vaikka siinä nyt ei hetkeenaikaan ole ollut kommervenkkejä. Ihan ekaksi otettiin Urholla 8 maalimiehen treeni, joka piston päässä maalimies. Suurin osa siirtyvinä haamuina, osa etenevina, joku valmis ja joku peräänjuoksu. Kaikki meni kerrassaan hyvin, pistot oli pitkiä - osa ylisyviäkin, kerran tai kaksi Ur tuli pistolta pois kun oli aikansa etsinyt eikä saanut hajua (lähetin/koira meni liikaa tuulen yläpuolelle). Haukkuja muutamia, siihen ei nyt tässä kiinnitetty kummemmin huomiota. Motivaatio kesti loppuun asti. Toki koira sai paljon apuja, mutta ylipäätään oli hauska huomata, ettei sille tuollainen kahdeksan maalimiehen treeni ollut mikään kummoinen juttu. Lisääkin olisi jaksanut. Ja taas toisteltiin yhteen ääneen, että "me tehdään ihan liian lyhyitä treenejä koirille.." Maalimiehiltä ruokaa ja minulta lopuksi narupallo. Urho oli ihan fiilareissa. Diagnoosi: koevalmiitapa tässä aikalailla ollaan ja nyt vaan erityisesti huomio siihen, että Urholla on kaikki maalimiehet kunnolla piilossa ja nenän käyttö vahvistuu. Motivaatio ja tekniikka noin muuten on mukavalla mallilla. Siirtyvät maalimiehet sopii erityisesti Urhon treeniin, itsenäisestä työskentelyä pitää vaalia, hallinta kun Urholla ei ole ongelma. Mä jatkan roolini pitämistä hyvin minimaalisena.

Toisessa treenissa tsekattiin vain haukkumista ja Urho esitteli oikein kunnon sikailuarsenaalin.. Se kuumui näkyvistä ja lähellä olevista maalimiehistä niin, että raappaili tyyppejä ihan kunnolla. Kiellettiin tietysti, mutta niitä kieltoja tuntui kuuluvan aika tiheään... Otettiin purkki esiin ja se rauhoitti, koira haukkui paremmin purkille. Muuten haukut tulee hieman sarjoissa, mutta kunhan huutoa tulee ja koira ei ole lähdössä minnekään, niin kelpaa mulle.

Lauantaina illalla vielä esineruutuharkka, joka ei mennyt kovin hyvin, mutta oli kokonaisuutena ihan hyvä treeni kyllä. Just kun aloitettiin, niin paikalle pölähti toinen ryhmä ja yhtäkkiä ihmisiä oli siellä rivissä ihan kunnon katsomona. Eli aika kokeenomaisissa fiiliksissä meni se. Urho haki ekan ihan hyvin ja sitten tyssäs. Pinnistelin itseni pysymään suht tyynenä, vaikka tiukkaa teki. Sinnillä saatiin toinen esine ylös ja siihen lopetus. Rutiinit kirkkaiksi, enemmän kimppatreeniä (eli ruutuja, joissa toisten koirien hajuja/pissoja jne) - siinä taas pari oivallusta - joiden kyllä pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta eipä vaan olekaan... Sunnuntaina viimeisenä tehtiin uusi vastaavanlainen treeni ja se meni huomattavasti paremmin. Kolme esinettä nostettiin hyvällä tunnelmalla. Jahuu!

Sunnuntain hakutreenissä tehtiin aika vastaavanlainen pidempi harjoitus kuin lauantainakin ja se meni taas kerrassaan mukavasti. Mitään uutta suhteessa lauantaiseen ei siinä varsinaisesti tehty, mutta oli mukava huomata, että koira jaksaa ja motivaatiota on. Kouluttaja oli siis paikalla vain lauantain ja su treenattiin keskenämme omalla porukalla.

Kimppatottikset

2011-05-02T03:53:00.000-07:00

Raviradan parkkiksella jälleen lappalaisjohdanteisesti. Urholla tuli paljon odottelua sivummalla hihnassa ja se teki kyllä gutaa, Ur on siitä hommiin otettaessa niin paljon ideaalimmassa vireessä kuin jos vertaa autosta lennätykseen.

Ekana wanhoja kunnon riwitottiksia, eli ihan sitä samaa, mitä aina Leevi-hoffin kanssa tehtiin 90-luvun lopulla Lammin Seudun Koirakerhossa. Käveltiin Leevin ja nakkipussin kanssa paloaseman pihalle, tai sitten myöhemmin kerhon ihan omalle kentälle vesitornin kulmille, pyörittiin siellä tunteroinen koulutusohjaajan sanelemaan tahtiin ja sitten taas kävellen takaisin kotiin. Naksuttimesta ei oltu vielä kuultukaan, saati sitten että oltaisiin menty pilkkomaan liikkeitä mihinkään pienempiin palasiin. Koiran kehuminen oikeasta toiminnasta alkoi kyllä olla jo aika suosittua. Enää ei ole Leeviä, eikä sen puoleen kyllä Lammi -nimistä kuntaakaan. Mutta aina vaan sitä paarustetaan koiran kanssa kentälle keikkumaan :) Niin, tehtiin siis rivimallin seuraamisia, pujottelua ja jotain jääviä, sitten vielä ryhmäpaikallamakuu. Kaikki meni oikein kivasti, joskin jäävissä taisi istuminen jumahtaa seisomiseksi. Ja niin hyvällä tuulella oli Urho, että jossakin kohden se alkoi omituisella tavalla hyppiä mua vasten (ainahan se hyppii, mutta nyt jotenkin eri fiiliksellä) ja sitten sainkin reiden ympärille kaksi mudin etukäpälää.. rynkyti rynkyti. Ärjäisyllä lopetti. Omituisista omituisinta tässä oli se, että Urho oli kaikkiaan erittäin kivalla fiiliksellä mukana ja minä todellakin sain sen (lähes) jakamattoman huomion, ei mitään naispiippailuja tai muita. Ilmeisesti mudinpoikanen on nyt viisivuotiaana kasvanut niin äijäksi, että se saattoi ensimmäistä kertaa kokeilla emäntää panopuuna. Tämän äksidentin jälkeen jatkettiin myöhemmin vielä yksilövuorolla ja ne meni aina vaan samalla kivalla vireellä. Seuraamisia tsekattiin vähän enemmän. Erityisesti pitkää suoraa seuraamista, jossa Urholla on tapana, paitsi ennakoida täyskäännöstä tyrkkimällä pyllyä mun taakse, niin ilmeisesti myös kytätä oikeaa kättä ilmeisesti jonkun palkan toivossa. Mistä lie keksinyt sen? Jätin täyskäännökset vasemmalle ottamatta ja kääntyilin vain oikealle -> parani huomattavasti. Kontaktista tuli katkeilematon ja pylly lopetti turhan vispauksen. Noutoja yksi avustettu tuonti ja yksi kokeenomainen. Molemmissa olin hiljaa aina loppuasentoon asti. Kokeenomaisessa joutui vähän säätämään lähtöennakoinninkanssa, muuten ihan jees. Maahanmenoja lähiottoina, ok. Loppuun eteenmeno valmiiksi viedylle lelulle, sille pohjina vähän juoksulinjaa pitkin seurautuksia. Eteenmeno pelittää nyt kyllä kivasti :)

Vappu(pelto)jälkeä ja vappuesineruutua

2011-05-01T20:00:00.000-07:00

Ihan ekana Urho sai käydä nuuskimassa ylimääräiseksi jääneen lyhyen täysnamitetun suoran pätkän. Eipä paljon meinannu jälkimeininki mudia kiinnostaa, vaan se keskittyi nuuskimaan tuulen ilmaan tuomaa hajua. Saman tuulennuuskinnan teki ihan kaikki muutkin neljä koiraa, joten tuuli tosiaan toi jotain jännää hajua jostain - todennäköisesti aika kaukaakin sillä aikamoisia puuskia pellolla puhuroi. Hetken härvättyään Urho kuitenkin hiffasi jäljen ja ajoi loppuun. Nakkeja napsi sieltä täältä, muttei näyttänyt kovin nälkäiseltä. Oman jälkensä Urho nosti edelleen huterasti, mutta meni ekan myötätuulisuoran tosi kivasti. Kulmassa kaikki levisi ja koira olisi halunnut puskea enemmän tuulen mukaan. Jarrasin paikoilleni ja jotenkin Ur sai taas jäljestä kiinni. Pian jälki (joka oli siis kaikkineen jälleen aika lyhyt, hiukan reilut 100m) puikkasi metsään, jossa pieni kurvaus ennen paluuta pellolle ja loppupurkille. Metsään mentiin ihan ok, siellä Urho olisi taas tahtonut painattaa hajun mukana alarinteeseen. Takaisin pellolle palatessa Urho vaan vihelteli mennessään, eikä edes yrittänyt kasvillisuuden, ja siis myös hajupinta-alan, vähetessä paikantaa jälkeä. Ja taas nyt vastaiseksi kääntynyt tuuli toi nenään Sitä Jotain hajua. Pysähdyin odottamaan ja mudi joutui toteamaan, että pakko kai sitä on jäljestää että päästään poiskin. Ihan helpon oloisesti se sitten selvitteli loput ja olikin pian loppupurkilla. Jäljellä oli neljä keppi+namipurkkia ja loppupurkki. En aivan muista jäikö joku keppi nostamatta, mutta nostetut se ilmaisi hyvin.

Ja vielä pyöräytettiin loppuun esineruutu(suikale)kin. Leena vei perälle kaksi esinettä (Urho näki) ja tuli pois (Urho ei nähnyt). Eka esine nousi hyvin, toinen vaati monen monituista pistoa, joille Urho kyllä yllättävän reippaasti lähti. TOKI siellä piti kusaista välillä ja käydä lumikasassa lunta haukkomassa.. Ja niiiin lähellä oli taas mun hermojen menetys, mutta kun oli muita katsomassa, niin piti vaan purra hammasta. Eläinsuojelullisista syistä täytyy kyllä pyrkiä jatkossakin tekemään sitä aina seurassa :D Mut tuonnit oli hyviä, olen nyt jättänyt kehuja pois ja kehut tulee vasta kun koira on luovutusasennossa. Vähän meinaa joskus jäädä matkalle mälläämään pehmeitä esineitä, mutta kokonaisuudessaan se osuus menee aika hyvin.

Esineruutu ja jälki

2011-04-27T23:48:00.000-07:00

Kevään toka esineruutu. Eka oli unohtunutkin kirjailla, se tehtiin ekojen jälkien tapaan myös pääsiäiskeikalla. Eka meni jotenkuten, koira hyydähti viimeisillä esineillä. Tämä toka taas onnistui just eikä melkeen. Kaava tuttu: koira näki alueen (suikale) tallauksen ja esineiden viennin, sitten virittelyesine ja lopulta hommiin. Kolme pistoa, kolme esinettä, ei puhettakaan että Urho olisi homma yhden tai kahden esineen jälkeen alkanut kyllästyttää. VAIKKA me oltiin samalla pienellä kävelyllä ja VAIKKA se oli hetki sitten keskittynyt lähinnä naaraskoirien kulkureittien selvittämiseen meidän pissilenkkimetsässä.

Ja sitten kevään toka jälki, vieläpä pellolle :) Siitä kiitos Saaralle, jonka kulmille päästiin jäljestelemään. Ja huoh, peltojälki on niin raakaa, niin totuuden kertovaa.. Oli siis aika häsellystä ja itsekin olin keskittymätön. Urho jäljesti aika paljon sivussa. Jälki oli alle 100m ja noin tunnin ikäinen, pari kulmaa, lopussa serpentiiniä. Nakkia noin joka kolmannella, paljon jäi syömättä yksinkertaisesti jo siitä syystä, että koira meni niin sivussa itse jäljestä (hmm.. miksi ihmeessä mä annoin sen mennä!??!) Esineilmaisut hyviä kunhan vaan sellaiselle osui, yksi purkki viidestä jäi löytämättä sivussakulkemisen vuoksi.

Tottikset

2011-04-26T23:02:00.001-07:00

I h a n a a treenailla, kun on sulaa, kuivaa (joskin myös vähän pölisevää), valoisaa ja lämmintä! Mulla oli ottaa kaveriksi lpk-kimppatottiksiin vain mudi, sillä Oili jatkoi pääsiäisreissulta Lammille juoksuhoitoon, ja treenailee siellä ilmeisesti erittäin ahkerasti kerjäämistä, esitiskausta ja kompostointia.

Ekana Urholla leikkiä, joista syttyi koira, muttei oikein emäntä - en tiijä, ei vaan oikein löytynyt iteltä tatsia. Edellisenä iltana olin todennut koiralta kadonneen maahanmenon, ihan tyhjää vain kolisi Urholla päässä kun kuuli "maahan". Suunnitelmana oli ottaa namilla ja naksutellen maahanmenon muistutuksia, mutta jostain syystä yritin samaa leikin keskellä ilman nameja ja naksua. Ehkä noin yksi kappale onnistui ja sitten alkoi mudin päässä taas humista, ei mennyt maahan, tai sitten meni maahan ja haukahti oikein painokkaasti, eli siis kiroili ja meni maahan. No eihän se nyt käy. Kun viimein tuli haukuton maahanmeno, niin äkkiä lopetus. Seuraavassa satsissa sitten suunnitelman mukaisesti ja heti alkoi maahanmeno toimia. Välissä vähän myös seisomisia ja sen jälkeenkin maahanmenot onnistui taas. Ilmeisesti Urholla vaan välillä hirttää jostain kiinni? Varsinkin jos tulee viettiä. Pitää muistaa naminakkinaksutella näitä eri asentoja taas. Vanhaa linttanaa kenkää testailtiin noutoalkeissysteemillä, olisko siitä meille peko-käyttöesineeksi. Kyllä Urho ihan sitä otti ja toi, mutta ihan paras mahdollinen se ei ollut; Ur otti siitä helposti pelkästään hellän etuhammasotteen. Joko täytyy kaivella sille joku vielä parempi esine, tai sitten naksutella Oilin tiskiharja myös Urhon käyttöön. Nyt Ur ottaisi tiskiharjasta otteen mieluiten siitä harjaosasta..

Loppuun paikallamakuu yksistään (olin selin, mutta vain muutaman metrin päässä), välipalkkasin kerran. Piippaili kun Aihki pinkoi lentävän pallon perään, muuten ok. Eteenmenolelun vientiä ei oletettavasti nähnyt, lähti silti oikein mainiosti :)

Kauden ekat metsäjäljet

2011-04-23T01:34:00.000-07:00

Molemmille koirille samanlaiset lyhyet, alle 100m pitkät jäljet parilla kulmalla ja reilulla nakituksella sekametsään. Urholle kolme keppiä+loppupurkki, Oilille pelkkä loppupurkki. Molemmat jäljesti ihmeellisen rauhassa ja keskittyneesti, oli ilo tulla perässä. Pienet janalähetyksetkin lieviä vinouksia lukuunottamatta oli aika hyvät, kumpikin oikein rauhoittui siinä lähetyksen hetkellä etsimään jälkeä. Vau vau vau!

Kaupunginvarikko

2011-04-10T12:05:00.001-07:00

Oililla kaksi maalimiestä ja häiriöhenkilöt molempien maalimiesten lähellä. Toinen häiriö paukutteli metalliputkia ja toinen käveleskeli edestakaisin, molemmat Oi noteerasi, muttei alkanut ilmaisemaan vaan haki piiloutuneiden hajut ja ilmaisi vasta ne. Homma meni siis just niinkuin pitikin :)

Urholla haettiin vahvistettiin pituuksia, nimittäin pistojen ja ilmaisujen pituuksia. Neljä pistoa haamujen kera ja perillä (noin lukuina) 20-40-50-10 haukkua. Koiran syvyysnäkö osottautui taas erinomaisen huonoksi ja miltei kaikilla pistoilla Ur kurvasi viimeistään 20m ennen "päätepysäkkiä" johonkin suuntaan sivuun. Yritystä, intoa ja motskaria oli tosi kivasti, joten en kummemmin puuttunut noihin kaarteluihin kun perusmeno maittoi. Ilmaisut hyviä, hauskan huomion toinen maalimiehistä kuitenkin teki: Urho ei katso maalimiestä silmiin tai ole siihen kontaktissa muutenkaan ilmaistessaan, vaan haukkuu aina ohi jompaan kumpaan suuntaan. Seisovaa maalimiestä se näytti haukkuvan enemmän kohti kasvoja, mutta nämä samassa tasossa olevat meni tosiaan sivuhuudannalla. Samoin lähetyksissä Timo teki huomion, että Ur "väistää" lähetyskättä ja pyrkii siitä sivuun, eli liikaa vasemmalle. Kun lähetän sen liioitellusti oikealle, se lähtee juurikin suoraan eteenpäin. Toi ilmaisun kontaktittomuus on hiukan omituista, koska koira on siinä toisaalta perin pedättyväisen oloinen maalimiestä kohtaan, mutta vetää samalla kerrassaan hyvää ilmaisuhaukkua. Hassu otus Urho!

Pystykorvatokot

2011-04-04T23:13:00.000-07:00

Enää ei voi puhua ihan täysin lpk-tokoista, kun 33,33333% tottelijoista oli ei-porokoiria. Pystyt korvat löytyi kyllä kaikilta, tai no, Raikun korvien pystyys on vähän niin ja näin :D Linnunlahden tyhjällä kentällä tehtiin wanhanajan rivitottiksia. Mulla pääasiassa Urho niissä messissä, Ur olikin tosi kivalla meiningillä mukana. Jos joku sen huomion vei, niin naiset, mutta miehet ei ja se on miellyttävää. Ekana koirilla vähän kontaktiharkkaa, namittelin Urhoa. Asettuminen ympyrään, koirat paikallamakuuseen. Sama myös paikallaistumisena. Vielä samaa häiriköintien kera, vein Urhon pois ja häiritsin muita, sitten Leena kävi pallon kanssa härnäämässä Urhoa joka oli kontaktissa sivulla. Seuraamispujottelua koirakoiden välissä ja vielä luoksetulo koirakujan läpi, välissä vaihdoin koiran Oiliin joka pääsi pujottelemaan+luoksetulemaan.

Urho pääsi vielä hyppimään pallon kanssa matalaa estettä ja olisi niin halunnut kiertää aina tullessa esteen. Se oli ihan ihmeissään, että "miten niin mä en saa tulla täältä toista kautta sun luo?!" Pakotin pois ja hypyn kautta takas, sitten meni jakeluun. Vikana vielä eteenmeno, Ur näki pallon viennin.

Itä-Suomen lappalaistottikset

2011-04-03T23:16:00.001-07:00

Vuorossa Savonlinna, jossa hallintatreeniä - nimittäin omankehonhallintatreeniä - extremekentällä. Oili aloitti leikillä, sitten vähän n.80cm hyppyä eestaas, noutoa kaksi tuontia ja lopuksi eteenmeno seuraamispätkän kera. Eteenmenossa kunnon törppötoteemi merkkinä, juoksumatkan vieressä kun oli ruutu omine törppöineen. Kävin ruudun vieressä näyttämässä eteenmenosuunnan, oli ekalla lukitsevinaan kohteen, mutta silti ruututörpöt imi luokseen. Korjausliike ja sitten meni nappiin.

Urholla pelkästään leikkiä, kentällä pari muuta urosta myös, joista yhtenä kamalista kamalin Martti. Ur keskittyi patukanrevintään, eikä kerennyt noteeraamaan muita poikia. Leikin lomassa ihan vähän istumisia, kontaktia ylipäätään, pieni pätkä seuraamista. Niin ja n.80cm hyppyä eestaas.

Betonivarikko

2011-04-01T01:00:00.000-07:00

Oilille esine ja maalimies, eli mm jätti tiedettyyn paikkaan esineen (jotta pääsin varmistamaan sen noston) ja jatkoi matkaa piiloon. Oili noukki jäljen, bongasi huterasti esineen ja jouduin vaatimaan sen ilmaisun (olisi mielummin jatkanut matkaa). Loput jatkui samalla haahuilulinjalla, tuuli puski hajuja ties minne ja samaan tyyliin juoksenteli koirakin. Lopulta mä bongasin maalin ennen koiraa kun se vasta selvitteli hajun kulkemisia tuulen alapuolella, kai...?

Urho oli ihan villinä omassa treenissään ja juoksenteli myös ties missä. Mudi oli ihan fiiliksissä! Ekan bongaamansa hajun (jolle ehti sanoa HAU) se kuitenkin jätti näissä vauhtifiiliksissään ja kävi noukkimassa edempänä olevan maalimiehen. Hmm.. Urho tarttis ehkä vähän järjestystä hommaan? Palattiin hakemaan eka maalimies ja sen tarkentaminen tehtiin tutussa huutokonsertissa. Maalimiehellä vielä ilmaisut - jotka siis oli koko treenin teema, eli sekalaisia ilmaisuja palkaten siitä kun koira jättää mun liikkumiset huomiotta ja keskittyy maalimiehen huutamiseen. Kaksi viimeistä maalimiestä toteutui sitten paremmin ja pääsin ylipäätään lähistölle hyörimään (kävin lähellä ja poistuin) samalla kun Urho ilmaisi. Ihan sikakivasti meni ne!

To-tottikset

2011-03-31T00:04:00.000-07:00

Urho ekana, kentällä ei ollut aloitettaessa vielä paljon ketään, mutta mulla oli silti reilu jännitysfiilis päällä. Popeko/käyttökoirien vuorolla kun käy harvoin, niin siellä saa hyvää kokeenomaista fiilisharkkaa itselle. Heti ekana Urho bongaili maasta hajuja, kielsin ja palkkasin namilla kun kontaktoi. Virityksenä sivusiirtymisiä. Just ja just teki, mutta ilme liiska. Kaivoin lelun, sillä nostatusta ja sitten seuraamisia - johan parani. Ja seuraamisasentokin parani vielä edelleen, kunhan nostin ryhdin kuntoon ja katseen horisonttiin. Henkilöryhmää parilla ihmisellä, ei täydellistä, mutta mukiinmenevästi kuitennii. Lelupalkka toimi hyvin, ei liikaa kuumumista. Luoksetuloa yksi, ok. Hyppyä matalana patukkaa viskoen, yritti kiertää jos ei kunnolla ohjannut esteelle. Hyppi hyvin, mutta semmoista imua hyppyyn kun pitäisi, ei edelleenkään ole - eikä tällä treenimäärällä kyllä tulekaan...

Oili tötteröi omat hommansa samalla kun toinen koira oli paikallamakuussa. Ekana seuraamista pitkä suora sinne tänne, juoksu ja hidas mukana sekä henkilöryhmä. Tiivis ja monijäseninen henkilöryhmä hitusen ahdisti ekalla sisäänmenolla, sitten ei enää niin paljoa. Hyppyä ees taas avustajan kanssa, laudat ehkä 80-90cm? Hyppi ihan hyvin kunhan imeytyi kunnolla. Luminen pohja oli vähän huono hyppyyttää ja koirallakin vaikeuksia hahmottaa este. Noutokapulan tuontia; ekalla livahti taas ihan liikaa vinoon, toisella ohjasin paremmin (tää tarttis kyllä nippelikotitreeniä). Kolmas nouto vielä lyhyeltä matkalta, kun maassa sattui lojumaan vieras kapula ja siitäpä sai Oili-herkkissuulle hyvän harkan. Ei ongelmaa vieraan kanssa :)

Porkkistokot

2011-03-29T11:59:00.000-07:00

Oili aikalailla kylmiltään paikallamakuuseen, ihan pätevästi se siellä lyhyen aikaa oli. Omalla vuorollaan Oi teki ekana kaksi noudon palautusta, kaksi koska ekan unohdin jeesata eteen ja Oi pyrki kovasti sivulle. Jäävissä saatiin esiin todennäköinen seisomisen ongelma: mä huidon kädelläni jotain kun annan käskyn ja Oilihan yhdistää sen istumisessa käytettyyn käsiapuun. Niimpäniin, tottakai, javist.. ethantreenaaliikaayksin.com. Maahan&istu -jäävät jees. Luoksetulon pysäytyksiä parit eestaasnamijuoksutuksen keskellä. Eka pysäytys venähti, mutta palkkasin kun oikea käsky sentäs meni perille. Toiselle annoin reilun kroppa-avun sanallisen käskyn lisäksi ja se oli bueno. Enempi tarttis lenkin lomassa pysäytellä. Oili oli kovasti touhukkaalla päällä ja leikki villisti, myös suoraan namien jälkeen sen saattoi täräyttää leikkiin. Se olis nyt just niin pätevällä tuulella tehdä vaikka mitä!

Urhon hommia häiriköi suunnitellusti Aihki, vaikka siitä nyt ei enää kummempaa häiriötä ole, kun Aihki tekee täysillä varmuudella omia hommiaan, eikä kerkiä heittelemään mitään provosignaaleja mutiaisen suuntaan. Sekalaisia seuraamisia, teknisesti heikkoa mutta filliksenä täysi kymppi - oli kivaa :) Paikallamakuuta yksistään (Aihki teki ohessa jäävät luoksareineen), yritti ihan kamalasti kauhoa lunta, hiukan kärvensi kieltää vissiin oikeasti janoista sankaria. Lopuksi jäävät (istu onnistui vasta toistolla, luoksetulot hyviä) ja peko-mallin henkilöryhmä häiriökoiran kera - hyvin meni :)

Pikatokot

2011-03-28T10:21:00.000-07:00

Kauppareissun yhteydessä vähän tokoilua. Urholla seuraamista lyhyt pätkä, hitusen painoi, mutta taidan edelleen tykätä siitä. Luoksetulo hyvä, samoin yksi m-i kauko lyhyeltä matkalta. Jäävät (m, s, i) oikein, istumisessa reilu vartaloapu. Oililla samoja juttuja, luoksetuloja useampi eteen reilusti vielä ohjaten. Oilin jäävät jumahti seisomiseen, jossa tarjoili sarjana hienoja istumisia. Oikein tosi hienoja! Muistuttelulla saatiin seisominenkin taas esiin ja siitä pari toistoa palkaten.

Sunnuntaivarikko

2011-03-27T04:28:00.000-07:00

Mulla ja Katilla temppuvuoro. Kehiteltiin kolme rastipistettä, yhdellä tuuli-ilmaisua, toisella etsintää häiriöissä (ruokaa+leluja), kolmannella hallinta- ja käsittelyjutuja (mm. koiran vetämistä pulkan kyydissä :D). Lopuksi Oili ja Urho pääsivät myös kokeilemaan samoja juttuja. Urho merkkasi tuuli-ilmaisussa oikean paikan oikein kivasti. AIka nopea se sen merkkaus on, mutta ihan selkeä kun vaan muistaa lukea koiraa. Ekalla kierroksella oli tarkoitus vaan lukea koiran merkkaus ja toisella kerralla palata koiran kanssa nostamaan ukko. Innoissaan Urho palasi roskiksille, hyppäsi yhden päällekin, aloitti tyylilleen uskollisesti haukun ennenkuin edes oli tarkentanut oikeaan roskikseen, tarkensi siinä samalla ja jatkoi sitten huutoa tasaisemmalla sykkeellä.

Oi ja Ur pääsivät molemmat vieraiden ihmisten kannettavaksi. Urho on helppo kannettava, se sopivasti jäykistyy, mutta on kuitenkin rento. Oili on enemmän kokonaisjäykkä ja saattaa tehdä äkkinäisempiä liikkeitä, toisaalta se on niin kevyt, että se on helppo sitoa pitävään otteeseen. Pulkka oli Urhon mielestä ihan nollajuttu, kiipesi kyytiin, istui ja nautiskeli kun naiset veti eteenpäin ja syötteli ja kehui. Oili yritti sinnillä olla tulematta pulkkaan, mutta kun namivirta saatiin nieluun tasaiseksi, niin siinähän se sitten istui - mutta ei kyllä erityisemmin fanittanut harjoitusta.

Urho pääsi viimeisenä käymään häiriöhallissa ja bongasikin sieltä onnellisena oman patukkansa. Reilusti sai käskyttää jättämään patun rauhaan (patu oli sidottuna seinään ja kyllä mudia ihmetytti kun se ei lähtenyt kovalla repimiselläkään mukaan). Vähän Urho hoomoilaili patuepisodin jälkeen, mutta palasi sitten hakemaan ukkoa, joka löytyi huteran etsimisen jälkeen yhdestä vaunusta. Ur taas huusi ilmaisujaan hyvissä ajoin ennenkuin oli edes tarkentanut maalimiehen sijainnin.

Varikolla - jälkeä!

2011-03-25T11:56:00.000-07:00

Päästiin piiiiitkästä aikaa treeneihin! Kävi vaan niin harmillisesti, että just silloin kukaan muu ei tullut. Tein sitten koirille pienet (n.100m) jäljet tehdasalueelle. Nameja sinne tänne muutamia, parit esineet ja loppupurkit. Ei kummoisia kulmia. Pohjana jäätä, asvattia, lunta; tuuleskeli aika tasaiseen.

Urholla ei aluksi hajuakaan hommasta, piipitti ja pyöri liinan päässä kun ei vaan tajunnut. Sitten löysi ekan namin ja alkoi jotenkin pätkäisesti jäljestää. Lumikohdat meni paremmin, niissä haisi vähän enemmän. Kovat alustat: ei mitään ymmärrystä. Olisi pitänyt laittaa ruokaa ihan joka askeleelle. Esineet hoksasi ja ilmaisi erinomaisesti - jotain hyvää sentään :D

Oili oli alkuu melkein yhtä ulalla kaikesta kuin Urhokin ja liivitkin näytti liiskaavan pikkukoiran ketoon. Ekan namin jälkeen alkoi pelittää ja Oi haki sinnikkäästi nenä maata raapaten jälkeä, tekis mieli sanoa, että oli ihan Deep Nose se homma :D Siksakkasi paljon, mutta jotenkin sai pidettyä jäljestä kiinni, bongaili ja ilmaisi esineet hyvin. Ja Oililla sama juttu, jälki oli tosi vaikea kovalla pinnalla, lumella helpompi. Jospas me tästä innostuttaisiin tekemään vähän enemmän noita kovan pinnan harkkoja :)

Ainiin, Murulla ei pentuja kyydissä :( Astuminen ei ollut ihan priima (ei nalkkia), mutta jotain toivoa mahdollisista pennuista silti oli. Mikä kumma siinä on, että tänä keväänä ei ne just kivat pentueet voi toteutua ollenkaan? Lapinporokoirissakin on simmoset hauskat just jääneet tyhjiksi.

Esineitä

2011-03-10T00:02:00.000-08:00

Oli pakko järkätä koirille edes jotain puuhaa, muuten niillä poksahtaa päät. Erityisesti Oili käy ihan ylikierroksilla, se on nyt tekemässä juoksuaan ja menossa on villit leikkitädin päivät kun tekisi mieli paitsi leikkiä kaikella liikkuvalla, niin myös vähän paneskella kaikkea liikkuvaa..

Levitin esineitä (sormikas, hammasharja, kännykkä, pussukka...) pihaan ja molemmat koirat sai vuorotellen käydä löytämässä ja tuomassa ne mulle. Urho hoiti homman kerrassaan korrektisti, Oilin piti vähän viskellä erityisesti pehmeitä esineitä ilmaan.

Ei ehi

2011-03-04T03:01:00.000-08:00

Remppaa, muuttoa (Joensuuhun :)), astutuspuuhia stadissa, äitiä kylässä.. muunmuassa niistä on helmikuu ja maaliskuu tehty. Koirat piukeilee pienestäkin leikkihetkestä, mutta yhtään enempään ei nyt vaan ehdi/jaksa. Vaan onneksi kelit on lämmenneet ja piskit voi pistää pihalle maalaistuulia nuuskimaan.

Unkarilainen käsitys solidaarisesta tasajaosta:
"Mä otan kaks, niin ota sä nolla."

Porokoirahumpat

2011-02-09T11:20:00.001-08:00

Eli tottistouhuja taas porokoiraporukalla ja olipa mukana yllätysvieras saksanpaimenkoirakin. Ja tietty vakiovääränrotuinen Urho, joka aloitti eka kontakteilla ja seuraamisilla häiriöissä. Kielsin kaikista katkoista, kehuin ja palkkasin kontakteista. Urho oli aika taitsu ja koko homma tuntui muutenkin hyvältä :) Toisella satsilla Urho sai eka ihan vaan roikkua lämpimikseen patukassa, jonka jälkeen hyppyä (n.80cm - Katjalla oli ihan superkätevä vesivanerinen retkihyppyeste, semmoinen pitää tehdä itsellenkin!) ees-taas-tekniikalla. Aikamoista roiskintaa ja hutkintaa oli ne (pari hyvääkin sattui kyllä mukaan), koko ees-taas-tekniikkakin oli Urholla hukassa, joten nappasin sitten yhden laudan pois tehtiin vielä parit hypyt ihan vaan sitä treenimallin ajatusta vahvistaen. Lopuksi kimppapaikallamakuu, muuten hyvä, mutta tuulen nenään tuomia Morra-hajumolekyylejä piti tarkasti napata nenään analysoitaviksi. Yritin kieltää, mutta kovin epätoivoista oli se. Yritin sitten olla tyytyväinen äänettömyydestä ja muuten levollisesta makuusta.

Oili teki pk-seuraamiskaavion (hyvin, sen kanssa on kyllä ilo tehdä pitkiä seuraamisia), lennokkaita ees-taas-hyppyjä (80cm) ja kaksi noutoa (650g), jotka olisi tosi mielellään tuonut suoraan sivulle. Vieläkään ei palautus tullut omaehtoisesti laukalla, eli siinä riittää vielä touhua jos sellaiseksi sen haluan - mahdottomalta homma ei kyllä tunnu.

Tottikset

2011-02-08T05:29:00.000-08:00

Liperi oli harvinaisen ruuhkainen paikka tiistai-iltana, ei millään meinattu löytää hyvää paikkaa treeneille. Lopulta päädyttiin yhden (suljetun) koulun pihalle lumivallien väliin auratulle pienelle läntille. Urholla eka pelkkää kontaktia ja seurauttelua samalla kun Sinna teki omiaan. Hyvin mänt niin kauan kun itse keskityin hommaan, sitten kun aloitin höpöttämään muuta, niin herpaantui koirakin touhuamaan omiaan - tietty. Eli itse saisin keskittyä vähän paremmin. Toisella satsilla oli tarkoitus ottaa jäävät, mutta ne tyssäsi heti alkuunsa kun yritin ottaa ilman vartaloapua istumista ja Urho tarjoili sinnikkäästi seisomista. Mä ärsyynnyin ja molemmilta katosi rentous. Koira autoon ja hetken päästä uusi yritys pienten vartaloapujen kera. Nyt saatiin kaikki tehtyä (myös seiso ja maahan), sekä lopuksi vielä yksi kiloisen kapulan tuontikin. Loppupalkkauksessa viskaisin hämärässä narupallon syvään lumihankeen ja sinnikkäistä etsintäyrityksistä huolimatta (osallistujina niin koirat kuin ihmisetkin) piti myöntää tappio. Ja se oli vielä se paras narupallo!

Oili kävi välissä leikkimässä (mun narulelu oli tylsä, mut Sinnan patukka tosi kiva) ja siinä lomassa luoksetulon eteenistumisia, tekemässä täyskäännöksiä (pylly hakee paikan nyt tosi hyvin) ja viimeisenä kaksi kiloisen tuontia.

Tottikset ja varikot

2011-02-06T00:18:00.000-08:00

Tulipa tarpeeseen nämä tottistelut. Välistä on jäänyt kahdet treenit milloin mistäkin syystä käymättä ja Urho alkoi osoittaa arjessa ärsyttäviä piirteitä (hinkuvinkuu ja hötkyilee). Sinna aloitti omilla hommillaan ja namittelin sivussa makoilevaa Urhoa. Varsinaiset hommat Ur aloitti juoksentelemalla mun ja Arton välillä, siitä n. joka kolmannella kerralla pysäytys suullisen käskyn ja käsimerkin kera. Pysäytykset osui ns. kriteeristöön, joten korjailuja ei tarvittu :) Välissä paikallamakuu 4min samalla kun Sinna teki omiaan. Toisella satsilla kokeenomaisia, ilmoittautumisesta jääviin. Huomatut mokat: lipesi ekalla tuomari-Tiian luo, seuraamisissa paikoin härveltämistä paikan kanssa, istumaan jäämisessä mulla edelleen iso vartaloapu, maahanmeno himpan hidas. Plussaa taas: hyvä kontakti, jäävät oikein, hyvät luoksetulot ja ennen kaikkea kiva fiilis! Lopuksi (hieno) eteenmeno :)

Myös varikolle otin mukaan vain Urhon. Pakkasin mukaan 8 ruokapurkkia suunnitelmana ottaa useampi maalimies kuin ne (aivan liian perinteiset) 3-4. Maalimiehiä oli rajallinen määrän, joten ekat kolme valmiissa piiloissa suorapalkoilla, Urho haeskeli näennäisen hyvin, mutta yhtä helppoakin piiloa se haki ihan luvattoman kauan. Ohjattavuus oli kuitenkin jees ja niin vain näytti motivaatiotakin olevan. Hajuun törmättyään se aina sanoi "HAU!" tai sitten "n x HAU!" Seuraavat neljä myös valmiina, näille tuli huomattavasti vähemmän hajuhaukuntaa, joskin yhdeltä piilolta se pääsi lipeämään toiselle ennenkuin oli tarkentanut hajua loppuun. Osalla otettiin muutamia ilmaisuhaukkujakin. Mun pitää muistaa vaatia Urholta kaikkien hajujen loppuuntyöstäminen.

Tottikset ja varikot

2011-02-04T00:18:00.000-08:00

Temppuvarikot

2011-01-30T08:14:00.000-08:00

Varikoilla tänään ns. temppukerta ja ohjelmassa "pentutreeniä", eli ihan perinteistä sosiaalistamista, häiriötreeniä, miljöbaanaa yms. mukavaa :) Kaikilla koirat koko treenien ajan (reilut 1,5h) mukana. Itse vein Urhoa, mutta Oilikin pääsi mukaan touhuihin kun Tarja otti sen ohjattavakseen (kiitos!!). Ihan huippuhomma siis, molemmat koirat tuli treenattua samalla kertaa :) Ja Oilille tuli vieraan ohjaajan treeniä, joskin eipä siinä näyttänyt mitään hämminkiä olevan - hyyyvin sujuvasti Oi huuteli Tarjaa olemaan hiukkasen nopeampi sen namikäden kanssa. Urho elämöi alkuun äänellään varsin reippaasti, mutta hiljeni tovin (ja yhden kunnon maahanrunttauksen) jälkeen kivasti. Uroshäiriöt oli sille ehdottomasti päivän parasta antia, eli mutiainen pääsi taas huomaamaan, että ei se mitään vaikka joutuu olemaan kylkikyljessä poikain kanssa, sopu sijaa antaa. Aloitimme hyörimällä porukalla ensin ringissä ja kujamuodostelmassa jne., siitä jatkettiin kiipeilemään jonossa kasoille. Peränurkan hallissa kiipeilyä romujen ja sekalaisten putkikasojen päällä, sekä ahtautuminen kahdeksan koirakon vahvuudella muutaman neliömetrin huoneeseen. Jatkettiin vielä kiipeilyllä ja möyrinnällä varikon kasoilla ja kujilla. Välissä ohjaustreeniä, eli koira istumaan ja siitä lähetys/vapautus välillä oikealle ja välillä vasemmalle lelulle/ihmiselle (Ur ja Oi juoksenteli namitettujen ihmisten luo). Lopuksi vielä luoksetulo koirakkokujan läpi ja viimeisenä vielä askel askeleella pienentyvässä ringissä perusasentoa likitysten.

Lopputuloksena kaksi kovasti väsynyttä koiraa ja ohjaaja joka hokee "mahtava treeni, näitä pitäisi tehdä paljon useammin" :D

Tottikset ja varikot

2011-01-28T08:45:00.000-08:00

Otin vain Urhon mukaan asemalle tottistelemaan. Ennen Sinnan porukan saapumista tehtiin sekalaisia seuraamisia ja ne tuntui ihan tosi hyvälle. Lelupalkallakin pysyi pakka kasassa, kunhan ei ihan älyttömästi alkanut revittelemään. Kokeilin käyttöesineen noutoa kylmiltään, eli siis Oilin tiskiharjaa ja Urho ei meinannut tajuta sitä lainkaan noudettavaksi esineeksi vaikka näki heiton ja kaikki. Olisi mielummin tuonut melkein jonkun lumipaakun. Toistolla älysi paremmin. Yksi noutokapulan tuonti, tälläkertaa vähän painavammalla eli kiloisella. Juoksutuksia Tiian ja mun välillä, kolme pysäytystä, joista kaksi hyvää (vartaloapu) ja yksi huono (ei vartaloapua). Lopuksi otettiin vähän kokeenomaista kamaa, eli tuomarille ilmoittautuminen ja siitä jatko seuraamiskaavioon (henkilörymässä Sinna mukana), sen jälkeen eteenmeno. Nämä loppurimpsut meni kerrassaan kivasti ja pitkät seuraamiset tuntui myös tosi hyviltä :) Ainoastaan jossain käännöksissä tuli jotain harhailuja ja välillä Ur ennakoi täyskäännöstä. Eteenmeno myös mainio :) Koo, ii, vee, aa - KIVAA!

Popekon varikkotreeneissä Urholle kolme maalimiestä valmiina, teemana taas tarkennus ja palkat suoraan ilman ilmaisua. Eka meni huipusti, korvat vaan valahti alas törmätessään hajuun ja se suikkasi suoraan betonikasan sisään maalimiehen luo. Toisella pääsi pari hajuhaukahdusta ja sitten tarkenteli loppuun puulavojen väliin. Kolmannella jumi kunnolla haukkumaan.. grrrrr. Maalimies oli betonikasan toisella puolella pienessä kolossa, muttei mitenkään umpparissa, eikä edes näkymättömissä - päinvastoin. Urho kiersi kerran kasan ja jäi edelleen haukkumaan kasan vastakkaiselle puolelle paikkaan, jossa se oli ensimmäisenä hajuun törmännyt ja johon se selvästi myös tuulen mukana pakkautui. Mun piti lopulta lähteä itse kiertämään kasaa ympäri ja ohjata se siten kropalla mukaan. Sitten vasta Ur tarkensi loppuun ja sai palkan. Meinasi pirulainen vielä jäädä sinne pomppimaan maalimiehen päälle, joka haisi ei-vielä-sukukypsälle teininartulle (joita Urho niin kovin rakastaa) Grrrr vol.2 !!! Olisi pitänyt ehkä ottaa vielä neljäs paikkaavana, mutten sitten hoksannut. Hö.

Oilille kaksi valmista maalimiestä, ihan tavallinen pieni etsintä ilman mitään teemoitusta. Ei huomautettavaa, paitsi että on se Oikku vaan aika kiva pieni elukka :D

Pulmiainen lähti sitten takaisin kotiin ja omat koirat tuntuu yhtäkkiä ihan kamalan rauhallisilta. Urhokin! Mutiaiselle tuli muuten vähän ikävä teinihelikopteria, sillä se meni pariin otteeseen illan aikana keittiön ulko-oven eteen hölmistyneenä makoilemaan. Muuten Ur ei hengaile siellä koskaan, varsinkaan jos kukaan ihmisistäkään ei ole keittiössä.

Kylävieras Pulmu

2011-01-26T23:10:00.000-08:00

Saaran Pulmu 9kk on meillä tämän arkiviikon hoidossa. Suloinen, hassu ja kiltti otus, josta on paljon iloa ja hyvin vähän harmia. Urhon kanssa leikkiä keikkuvat ja Oili ylenkatsoo sivusta.

Tokotukset Joensuussa

2011-01-26T23:08:00.000-08:00

Parinkympin pakkasessa tokoteltiin tunteroinen Leenan (lpk:t Aihki ja Raiku) kanssa, ja hyvät tokotukset tulikin! Ekana poikienjuttuja, eli Urho ja Raiku areenalle tekemään häiriöharkkaa (seuraamisia, perusasentoa, yleistä kontaktia) toistensa lomassa. Meni tosi hienosti :) Urholta unohdin kokonaan moodauksen ja lähinnä vain runttasin sen maihin kun alkoi heti autosta tullessa huutelemaan, sitten pikapissatus ja suoraan hommiin. Toimihan se näinkin. Ehkä muutenkin kaipaisi enemmän mustavalkoisuutta sen suhteen, että mikä on sallittua. Nyt kielsin tiukasti kaikista kontaktikatkoista ja sen sellaisista. Liikaa tulee imutettua ja häslättyä muutenkin nami kädessä. Joskus nami toimii lähinnä kontaktivälineenä enemmän kuin palkkana. Tämmöisiä sitä taas hoksailee hyvän treenin äärellä.

Häiriöharjoituksen jälkeen pojat meni vielä paikallamakuuseen, unkarilainen pääsi tekemään sen matolle kun jo liikkuvissa jutuissa alkoi pakkanen nipistelemään tassuja. Hyvä, rauhallinen makuu. Kielsin jos kurkki Raikun suuntaan, maanhaistelua ei edes kokeillut. Urho jatkoi yksikseen. Juoksutusta mun ja Leenan välillä, joka 2-3. pysäytys seisomaan ja palkka niistä Leenalta. 2x noutokapulan tuonti, vauhdikkaita oli, mutta loppuasento alkaa olla kroonisesti vino.

Oili aloitti leikillä, riekui oikein innoissaan. Lelun kanssa myös seuraamista ja pari luoksetuloa suoraan eteen, ekan törmäsi omituisesti sivuittain, toisella parempi (himpan vino tosin, mutta "ajatus" oli jo suora sivulletulon sijaan). Luoksetuloissa lelupalkka oli uusi juttu, mutta kyllä sekin näytti kelpaavan :) Oililla myös samaa juoksuttelua kahden ihmisen välillä ja siinä muutamat top:it - joista osa hyviä ja osa huonoja. Oilin kanssa mun on todellisia vaikeuksia sanoa TOP aina yhtenäisellä tavalla, välillä kurkusta pääsee vallan omituisia kiljahduksia. Harkitsen vakavasti koko käskysanan muuttamista. Urhon kanssa käsky on sama, mutta siinä ei mitään häikkää sen ulostulon kanssa. Omituista!! Lopuksi Oililla vielä noutokapulan tuonti x2.

Tokopiiperryksiä

2011-01-20T23:05:00.000-08:00

Seisomispysäytyksiä molemmilla. Tavanomaista nakittelua ja sitten namin kanssa peruuttelua (mä peruutin, koira eteni), joista sanallisellaa käskyllä koiran pysäytys ja namin heitto taakse. Jälkimmäinen tekniikka toimi yllättävän hyvin ja molemmat pysähtyi käskystä napakasti (Urhokin ilman mitään teputtelua), vaikka namikäsi jatkoi matkaa eteenpäin. Oili tuoskenteli myös noutokapulaa suoraan eteen, näitä pitäis tehdä paaaaaljon pieninä toistoina.

Lpk-johdannaiset tottistelut

2011-01-19T03:58:00.000-08:00

Urho yritti moodauksessa tarjota kovasti perusasentoa, positiivista sekin, mutta pidän silti jotenkin enemmän tuosta maahanmenon tarjoilusta. Henkilöryhmää, oikealle kaartaessa tuntuu, että koira jää jonnekin ihan etäälle, se ei taida ihan osata kiristää tahtiaan kun joutuu ulkokaarteeseen? Luoksetulon pysäytystä useammat. Ekalla pysähtymisessä ei kunnon yritystä eikä siis palkkaakaan, toisella säädyllinen pysäytys (tosin kyllä se yksi oma mitta siinä paukkuu pahasti, ärh). Sitten yksi läpijuoksu ja viimeisellä taas pysäytys johon tuli vielä seisomistreeniäkin mukaan, kun takaa ajoi auto enkä voinut vapauttaa koiraa takapalkalle ennenkuin auto oli mennyt ohi. Urho teki myös paikallamakuun ryhmässä, joka ei mennyt kovin hyvin. Tai meni se hyvin kun yritän muistaa tämän ryhmäpm-lähitreenihistorian, joka siis on olematon. Eli ei voi koira osata, jos ei olla opeteltu. Ur seurasi hyvällä fiiliksellä paikalle, mutta sitten kun viereinen narttu pyrki nuuskumoikkaamaan ennen koirien jättöä, niin mudilla meni taas pakka sekaisin ja sitten olikin jo tass nupit kaakossa.. ja piti säätää taas uudestaan. Jätin namit tassujen väliin. Vinkui aika rankasti, vielä rankemmin sitten kun muut kävi vapauttamassa koiransa ja jäin odottamaan, että Ur hiljenee jotta voin myös käydä vapauttamassa sen.

Oili seuraili myös henkilöryhmän ympäri samoin huomioin kuin Urhokin. Noutokapulan tuonnit vauhdikkaasti, ekalla pyrki kovasti sivulle ja toisella sain paremmin ohjattua eteen. Luoksetulon pysäytyksessä luulin aivan liikoja Oilin osaamistasosta, eihän se nimittäin osannut sitä alkuunkaan, enkä minä osannut myöskään käskyttää sitä oikealla äänensävyllä. Nakitellen top:it meni paljon paremmin.