Porokoirahumpat

Eli tottistouhuja taas porokoiraporukalla ja olipa mukana yllätysvieras saksanpaimenkoirakin. Ja tietty vakiovääränrotuinen Urho, joka aloitti eka kontakteilla ja seuraamisilla häiriöissä. Kielsin kaikista katkoista, kehuin ja palkkasin kontakteista. Urho oli aika taitsu ja koko homma tuntui muutenkin hyvältä :) Toisella satsilla Urho sai eka ihan vaan roikkua lämpimikseen patukassa, jonka jälkeen hyppyä (n.80cm - Katjalla oli ihan superkätevä vesivanerinen retkihyppyeste, semmoinen pitää tehdä itsellenkin!) ees-taas-tekniikalla. Aikamoista roiskintaa ja hutkintaa oli ne (pari hyvääkin sattui kyllä mukaan), koko ees-taas-tekniikkakin oli Urholla hukassa, joten nappasin sitten yhden laudan pois tehtiin vielä parit hypyt ihan vaan sitä treenimallin ajatusta vahvistaen. Lopuksi kimppapaikallamakuu, muuten hyvä, mutta tuulen nenään tuomia Morra-hajumolekyylejä piti tarkasti napata nenään analysoitaviksi. Yritin kieltää, mutta kovin epätoivoista oli se. Yritin sitten olla tyytyväinen äänettömyydestä ja muuten levollisesta makuusta.

Oili teki pk-seuraamiskaavion (hyvin, sen kanssa on kyllä ilo tehdä pitkiä seuraamisia), lennokkaita ees-taas-hyppyjä (80cm) ja kaksi noutoa (650g), jotka olisi tosi mielellään tuonut suoraan sivulle. Vieläkään ei palautus tullut omaehtoisesti laukalla, eli siinä riittää vielä touhua jos sellaiseksi sen haluan - mahdottomalta homma ei kyllä tunnu.

Tottikset

Liperi oli harvinaisen ruuhkainen paikka tiistai-iltana, ei millään meinattu löytää hyvää paikkaa treeneille. Lopulta päädyttiin yhden (suljetun) koulun pihalle lumivallien väliin auratulle pienelle läntille. Urholla eka pelkkää kontaktia ja seurauttelua samalla kun Sinna teki omiaan. Hyvin mänt niin kauan kun itse keskityin hommaan, sitten kun aloitin höpöttämään muuta, niin herpaantui koirakin touhuamaan omiaan - tietty. Eli itse saisin keskittyä vähän paremmin. Toisella satsilla oli tarkoitus ottaa jäävät, mutta ne tyssäsi heti alkuunsa kun yritin ottaa ilman vartaloapua istumista ja Urho tarjoili sinnikkäästi seisomista. Mä ärsyynnyin ja molemmilta katosi rentous. Koira autoon ja hetken päästä uusi yritys pienten vartaloapujen kera. Nyt saatiin kaikki tehtyä (myös seiso ja maahan), sekä lopuksi vielä yksi kiloisen kapulan tuontikin. Loppupalkkauksessa viskaisin hämärässä narupallon syvään lumihankeen ja sinnikkäistä etsintäyrityksistä huolimatta (osallistujina niin koirat kuin ihmisetkin) piti myöntää tappio. Ja se oli vielä se paras narupallo!

Oili kävi välissä leikkimässä (mun narulelu oli tylsä, mut Sinnan patukka tosi kiva) ja siinä lomassa luoksetulon eteenistumisia, tekemässä täyskäännöksiä (pylly hakee paikan nyt tosi hyvin) ja viimeisenä kaksi kiloisen tuontia.

Tottikset ja varikot

Tulipa tarpeeseen nämä tottistelut. Välistä on jäänyt kahdet treenit milloin mistäkin syystä käymättä ja Urho alkoi osoittaa arjessa ärsyttäviä piirteitä (hinkuvinkuu ja hötkyilee). Sinna aloitti omilla hommillaan ja namittelin sivussa makoilevaa Urhoa. Varsinaiset hommat Ur aloitti juoksentelemalla mun ja Arton välillä, siitä n. joka kolmannella kerralla pysäytys suullisen käskyn ja käsimerkin kera. Pysäytykset osui ns. kriteeristöön, joten korjailuja ei tarvittu :) Välissä paikallamakuu 4min samalla kun Sinna teki omiaan. Toisella satsilla kokeenomaisia, ilmoittautumisesta jääviin. Huomatut mokat: lipesi ekalla tuomari-Tiian luo, seuraamisissa paikoin härveltämistä paikan kanssa, istumaan jäämisessä mulla edelleen iso vartaloapu, maahanmeno himpan hidas. Plussaa taas: hyvä kontakti, jäävät oikein, hyvät luoksetulot ja ennen kaikkea kiva fiilis! Lopuksi (hieno) eteenmeno :)

Myös varikolle otin mukaan vain Urhon. Pakkasin mukaan 8 ruokapurkkia suunnitelmana ottaa useampi maalimies kuin ne (aivan liian perinteiset) 3-4. Maalimiehiä oli rajallinen määrän, joten ekat kolme valmiissa piiloissa suorapalkoilla, Urho haeskeli näennäisen hyvin, mutta yhtä helppoakin piiloa se haki ihan luvattoman kauan. Ohjattavuus oli kuitenkin jees ja niin vain näytti motivaatiotakin olevan. Hajuun törmättyään se aina sanoi "HAU!" tai sitten "n x HAU!" Seuraavat neljä myös valmiina, näille tuli huomattavasti vähemmän hajuhaukuntaa, joskin yhdeltä piilolta se pääsi lipeämään toiselle ennenkuin oli tarkentanut hajua loppuun. Osalla otettiin muutamia ilmaisuhaukkujakin. Mun pitää muistaa vaatia Urholta kaikkien hajujen loppuuntyöstäminen.

Tottikset ja varikot

Tulipa tarpeeseen nämä tottistelut. Välistä on jäänyt kahdet treenit milloin mistäkin syystä käymättä ja Urho alkoi osoittaa arjessa ärsyttäviä piirteitä (hinkuvinkuu ja hötkyilee). Sinna aloitti omilla hommillaan ja namittelin sivussa makoilevaa Urhoa. Varsinaiset hommat Ur aloitti juoksentelemalla mun ja Arton välillä, siitä n. joka kolmannella kerralla pysäytys suullisen käskyn ja käsimerkin kera. Pysäytykset osui ns. kriteeristöön, joten korjailuja ei tarvittu :) Välissä paikallamakuu 4min samalla kun Sinna teki omiaan. Toisella satsilla kokeenomaisia, ilmoittautumisesta jääviin. Huomatut mokat: lipesi ekalla tuomari-Tiian luo, seuraamisissa paikoin härveltämistä paikan kanssa, istumaan jäämisessä mulla edelleen iso vartaloapu, maahanmeno himpan hidas. Plussaa taas: hyvä kontakti, jäävät oikein, hyvät luoksetulot ja ennen kaikkea kiva fiilis! Lopuksi (hieno) eteenmeno :)

Myös varikolle otin mukaan vain Urhon. Pakkasin mukaan 8 ruokapurkkia suunnitelmana ottaa useampi maalimies kuin ne (aivan liian perinteiset) 3-4. Maalimiehiä oli rajallinen määrän, joten ekat kolme valmiissa piiloissa suorapalkoilla, Urho haeskeli näennäisen hyvin, mutta yhtä helppoakin piiloa se haki ihan luvattoman kauan. Ohjattavuus oli kuitenkin jees ja niin vain näytti motivaatiotakin olevan. Hajuun törmättyään se aina sanoi "HAU!" tai sitten "n x HAU!" Seuraavat neljä myös valmiina, näille tuli huomattavasti vähemmän hajuhaukuntaa, joskin yhdeltä piilolta se pääsi lipeämään toiselle ennenkuin oli tarkentanut hajua loppuun. Osalla otettiin muutamia ilmaisuhaukkujakin. Mun pitää muistaa vaatia Urholta kaikkien hajujen loppuuntyöstäminen.