Toko

Kun en keksinyt muuta, niin otettiin "kokeenomainen". Kaikki liikkeet palkattomana läpi, lopuksi vasta ruokapurkki. Liikkeiden aikana kehuja jos tuntui, että teki mieli kehua kun osasi niin hyvin. Numeroarviot hatusta, arvostepuperusteet eivät ole ihan hanskassa. 

Seuraaminen, 9:n luokkaa. Tosi nättiä "tokoseuraamista". Täyskäännöksissä törmäilyä.

Luoksetulo, noin 7-8. Kaksi lähtökäskyä, pysähtymiset löysähköjä, mutta vauhtikin oli löysä, joten etenemistä ei tullut kamalasti. 

Tunnistusnouto 9-10, paluu ravilla. 

Metallinouto n.8, ravipaluu ja huono ote. 

Istuminen, 0. Ei istunut, ei sitten millään. 

Ruutu, 5? Tai 0? Sivusta sisään, kehuin maassapysymisessä. Useampi seuraamiskäsky (ei olla ikinä otettu) ja seuraaminen muutenkin haahuten. 

Kaukokäskyt 0. Jumi heti alkuunsa. Ei noussut niin seisomaan kuin istumaankaan. Seisomasta istumiset ja kaikki maahanmenot hyviä.

 Eli jos kesä(loma)n aikana muistaisi, niin näitä kannattaisi tehdä: 

- täyskäännöksiä 

- liikkeestä istuminen 

- ruutuun meno ja loppuosa (vaikka sitten pelkkiä seuraamaan lähtöjä sieltä sun täältä ilman ruudun olemassaoloa) 

- kaukokäskyjä (TÄRKEIN ja näitä voisi alkaa tehdä myös tuolla tunnariasenteella: eli jos en kerran osaa opettaa oikein, niin sitten vaan opetan, ihan sama mikä on koiralla milloinkin mielentila ja meininki. Kaukot vaan tehdään.) 

 Oili hömpsytti. Ja näytti vanhalta.

Sekalaiset raunioalueella

Urholle 4 maalimiestä raunioille yksi kerrallaan. Kusi aina kun tuli ajatuskatkos, muuten ok. Hyvä harjoitus kyllä, joutui kunnolla tarkentamaan. Urholla myös pk-ilmoittautuminen toisen koiran kanssa sekä heille häiriönä seuraamista ja luoksetulot. A-estettä pallolla, sinnikkästä kiertämisyritystä.. Aika pahasti yritti myös imuttaa hajuja toisesta koirasta, kaula pitkällä jne. 

Oilille namitettu (joka-3. tai joka-5. askel) jälki tuoreeltaan tallatun alueen läpi, n.200m. Vähän sellaista namilta namille menoa. Mutta edelleen tähän väliin ihan hyvä treeni.

Että näin (Oililla juoksut)

Oilin emätintulehdus olikin sitten juoksut. Diagnoosin teki narttukoirien hormonikierron asiantuntija Urho. Tärpit oli keskiviikkona ja torstaina, ehkä myös pe, ja elämä sekalaumataloudessa yhtä hel-vet-tiä. Meillä kun ei oikein saa koiria eroteltua edes eri huoneisiin. Eri kerroksissakin pysyvät vain jos on valvovia ihmisiä paikalla. Niimpä keskiviikkona töistä palatessa löysin Urhon seisomasta läkähtyneenä keskeltä olohuoneen lattiaa, vehkeet pihalla (nahka rullalla ympärillä, ns. jumissa), kuolaa hillittömästi joka paikassa, matot rullalla jne. Oili levottomana nojatuolissa nuolemassa itseään, niska kuolassa, poskessa pieni reikä. Joko Urho oli astunut Oilin, tai sitten siellä oli ollut vain ihan hillitön yritys. Torstaina yritin olla viisaampi ja laittaa Oilin kangashäkkiin (jota kumpikaan koira ei ole koskaan repinyt) ja ympärille vielä tuoleja suojamuuriksi. Tuloksena tuolit levällään, reikä häkin kyljessä, kaksi koiraa häkissä ja tällä kertaa Urholla huulen sisäpuolella ja leuassa reiät. Molempina iltoina koirat olivat päivän härdelleistä aivan rättiväsyneitä ja vetivät täysillä unta palloon. Loppuviikolla koiria ei onneksi enään tarvinut jättää yksin. Pe ja la olivat vielä eroteltuina, lauantaina illalla Urho alkoi näyttää välinpitämättömämmältä Oilia kohtaan, joten saivat palata yhteen. Sunnuntaina tilanne normaali. 

Mutta mitä ihmettä oli se kuukausi sitten ollut "juoksu"? Kuulemma hieman normaalia kevyempi se oli ollut, Oili ei ollut niin ahkerasti tyydyttänyt itseään. Minähän en varsinaisesti edes tiedä millainen Oili on juoksuaikana, kun on niin täsmällisesti ollut aina hoidossa. Ja vanhempani eivät niin kovin kiinnostuneita asiasta, kunhan nauttivat nelijalkaisesta lenkkikaverista. Mutta nyt se on sitten koettu. Aika sietämätöntä, sanoisin. Ei Oilin käytös, mutta viriili poikakoira samassa taloudessa.

Terveydenhoitoa

Oilille oli ti-aamulle oli varattu eläinlääkäriaika. Viimeisten juoksujen jälkeen sen peräpää ei ole ns. asettunut, vaan koira on jatkanut lenkillä merkkailua sekä putsaa ahkerasti alapäätään. Viikon sisään huomasin turvotusta ja hieman ylimääräistä kosteutta (ei varsinaisesti vuotoa). Poikkeuksellisesti Oili myös antaa Urhon tutkia takapäätään ja kääntää häntänsä komeasti sivuun Urhon nuollessa. Sitä iloahan täti ei todellakaan suo Urholle normaaleissa juoksuissa. Oili itse on normaalin reipas (niin reipas kun juoksujen jälkeinen Oili nyt vaan pystyy olemaan…), hyvällä ruokahalulla varustettu ja juo normaalisti. Samalla ajattelin myös kopeloituttaa pari kyljestä löytyvää ihonalaista nuppineulanpään kokoista pattia.  

Oili meinasi jälleen kerran mielestään kuolla eläinlääkärissä. Ulisi jo verinäyttettä valmistellessa, mutta viimeistään vaginoskopoinnissa koko talo sai kuulla ja luulla, että toimenpidehuone ykkösessä tapetaan porokoiraa. Ihan psykedeelinen huuto! 

Todennäköisenä diagnoosina emätintulehdus. Pissa- ja verinäytteet normaalit. Emättimessä ei mitään epänormaalilta vaikuttavaa. Hoitona ihan vaan odottelua, josko menisi parissa viikossa itsestään ohi. Jos ei mene, tai pahenee, niin sitten taas ihmetellään lisää. Patit voivat olla kasvaimia (nisä- tai jotain muita), mutta niillekään ei tullut mitään toimintasuunnitelmaa kuin että seurataan.

Pistot

Molemmilla puolilla mm valmiina. Tarkoituksena tehdä hipheit, eli mm hihkaisee piilostaan kun koira on edennyt n.30m, suunnilleen siinä kohdassa missä Ur yleensä kurvaa pois linjalta. Eka meni pieleen. Keskilinjana käytettyä tietä pitkin käveli sauvakävelijä suoraan kohti ja valitsin väärin, eli en välittänyt häiriöstä vaan lähetin koiran pistolle (samalla kun kävelijä meni just selkäni takaa). Urho ei ollut ollenkaan menossa hakumetsään, vaan kurvasi lähimmälle kuuselle kuselle. Sitten tein toisen väärän valinnan ja ajoin koiran maalimiehelle. Noh, kaikesta huolimatta seuraavat kolme samanlaista lähetystä meni juuri niinkuin pitikin. Urho oli treeninsä jälkeen purutyyny suussa sen jälkeen kuin olisi suuurenkin urotyön käynyt tekemässä metsässä. Tää on vähän niinkuin kuntatason hommia: koira leikkii että teki töitä ja me ihmiset leikitään, että se meni hienosti.