Pihatottisviilaus

Urho sai pienen potkarilenkin, Oili puolestaan tokohetken: pureuduttiin täyskäännökseen. Paitsi että Oilin seuraamispaikka on aivan liian edessä, niin täyskäännöksen jälkeen vaikutelman senkus pahenee sillä pikkukoira ei tee käännöstä loppuun vaan aloittaa etenemisen ihan omia aikojaan. Eli pahimmillaan ollaan asetelmassa "Oili menee jo ja Kaisa tulee puolen metrin pääsä perässä". Yritin ensin vain vaatia koiralta tarkkuutta, mutta siinä ei tullut onnistumisia, en päässyt palkkaamaan koiraa ja oltiin jo lähellä, että Oili olisi sanonut sopimuksensa irti. Vaihdoin taktiikkaa ja tehtiin puolikkaita- tai täyskäännöksiä, joiden ohessa annoin koiralle käskyn "sivu" ja pysähdyin heti kääntymisen jälkeen. Tämä toimi ja Oili alkoi löytää pyllynsä oikeaan paikkaan mun viereeni. Näitä juttuja voisi vähän jatkaa, mutta vaan vähän.. Oilin kanssa tottistelun hauskuus on ollut nimittäin just siinä, että Oikku saa tehdä niinkuin tykkää, kunhan meininki on iloinen :)

Pihatokot

Urho teki yhden oton kaukokäskyä m-i, meni hyvin ja osasin olla ottamatta toistoja. Avo-luoksetuloa kahdella lelulla, ekalla pysäytys ja tokalla läpi. Pysähtyi niin hyvin kun vaan liukkaalla pihalla täydestä vauhdista pystyi - matka oli tosin vain puolet koepituudesta. Jääviä kaikki kolme (istu, seiso, maahan), jotka hyviä kaikki. Itsekin olin rauhallinen ja keskittynyt, koira myös - NÄIN sen pitääkin mennä :) Noutoa kiloisella, ekalla vapautus leluun pelkästä tarttumisesta, toisella koko kuvio. Varasteli taas heitoista.. Lopuksi hierottiin eteenistumisen suoruutta, on meinaan vinoutuneet ne aika tavalla. Jätin koiran 0,5-1 metrin päähän noin kello kahteen ja kutsuin siitä luo. Palkka leuan alta kun tuli suoraan, jos ei tullut niin en palkannut ja "liukenin" alta pois.

Oili teki jäävät, joista seisominen ja istuminen hyvät, maahanmenossa jäi suorastaan istumaan, josta siis tietty korjausveto.

Tokokärpänen on ihan tosissaan tainnut herätä, sillä myöhemmin iltalenkin jälkeen vielä yhdet satsit pihalla hommia. Urholla jääviä, joista seisominen ja maahanmeno ok, mut istuminen sitten taas hukassa. Kräh, tarttis suunnitella paremmin, ajatella enemmän, tehdä vaan onnistumisia eikä kokeilla.. NOh, joskus sitten kun ehkä jos. Lopuksi Urholla m-i-kauko, hyvä sellainen. Oililla myös m-i-kauko, ihan okei. Nameilla pystyin tekemään Oilille myös avo-luoksetulon ja sepäs menikin hyvin. Ekalla pysäytys, tokalla läpi.

Tottista

Saatiin Sinna ja Tiia seuraksi tottistelemaan Liperiin - kivaa oli! -17 asteen kylmyyskään ei tuntunut miltään joulunpyhien pakkasten (-33) jälkeen.

Otin taas ekana Urholla tottis-moodauksen palkkaamalla sitä pelkästä rauhallisesta odottelusta auton luona. Ja kas, siitä sen sitten hetken päästä saattoikin napata suoraan seuraamisiin, joita tehtiin sekalaisia pätkiä Sinnan läheisyydessä. Eikä mitään häröilyä! Tää homma kyllä niin toimii :D Toiselle satsille sama virittely, siinä tsekattiin jääviä, joista seisominen ja maahanmeno ihan riittävässä kuosissa, mutta istuminen hukassa - ihan totaalisen hukassa. Noi jäävät pitäisi kyllä erotella kunnolla ja tehdä siihen omat rutiininsa, ei ne muuten toimi Urholla, tai sitten pitäisi antaa vartaloapuja. Mutta jos nyt kuitenkin yrittäisi olla ilman. Viimeisenä vielä nouto.

Oililla ensin leikkiä, siitä jatkaen pariin seuraamispätkään (täyskäännöksiä sais kyllä hioa..) ja sitten eteenmeno. Virittyi eteenmenoon hyvin, mutta alkoi muutaman metrin ennen palkkapurkkia haahuilla. Kutsuin pois, uusi virittely, seurautin nyt vähän pidemmälle ja siitä lähti napakammin mennen perille asti. Ei mikään tykkimeno, mutta "ihan okei". Oili teki myös noudon (650g), liukkaalla pinnalla vähän nössöillen. Jätin ekan ravamalla tuodun palkkaamatta ja toisella innostin paremmin laukkaan (johon nostikin ja sai palkan).

Hukkaharkat

Tapaninpäivänä käytiin Kontiolahdella hukkaharkoissa, eli (pääasiassa) lappalaiskoirien etsintäharjoituksissa Romon kodalla. Partiointina molemmille yksi maalimies. Oili oli lumihangessa ihmeen laiska ja lopulta törmäsi jälkeen, Urho sai paremmin ilmavainut ja tarkenteli aikansa jotta pääsi "käsiksi" maalimieheen. Molemmat huutelivat hetken ennen palkanantoa, Urhokin oli ollut oikein siivosti :)

Ratapihajälki

Tiputtelin namin askeleeseen n. 20-30m välein, jäljen kokonaispituus kai 300m. Pakkasta -20, ajo tuoreeltaan. Oili meni hyvin :) Tosi tarkasti. Luulin, että imppaisi haujuputkeen, mutta menikin nenä alhaalla ja suorastaan askeltarkasti. Eikä varmaan pitäisi ihmetellä 6-vuotiaalla koiralla kuinka se osaakin niin hyvin heittäytyä työmoodiin vaikkapa vain kotipihalla heti kun laitetaan valjaat päälle, mutta ihmettelempä kuitenkin :)

Urho 5v

Päivän sankari

Ajatella, unkarintuliainen on tuonut ääntä elämäämme jo 4,5 vuoden ajan. Ja yhä joka päivä neuvottelemme aiheesta Saako hihnassa vetää. Ja melkein joka päivä saan sanoa "Pasi kato Urhoa", kun mutiainen on taas keksinyt jonkun tempauksen. Joka ikinen päivä vihaan ja rakastan sitä.

Esineitä

Erilaisten esineiden noutoja molemmilla koirilla. Kokoelmassa lompakko, mittanauha, raulalankakerä, avaimet ja pieni metallinen terotin. Ja keksimpäs vielä videoidakin touhut. Urhon video on eka otto, Oililla toinen, Oili kun lennätti ekalla terottimen jääkaapin alle ja siinä tuli vähän sellaista häslinkiä sitten väliin. Eikä se Oilin toinenkaan video ihan putkeen mennyt, kun Urho tuli ovensuuhun kärkkymään ja pikkukoira alkoi sen vuoksi laamailemaan. Mut siitä näkee hyvin, miten Oili reagoi tuon kaltaiseen häiriöön.

Ekalla otolla Oilille oli (odotetusti) kaikkein vaikein tuo lompakko, siksi olikin hassua, että se toisella otolla toi just lompakon ensimmäisenä. Lompakko on siitä hankala, että siihen pitäisi tarttua kunnon ison suun otteella, eikä vaan pienellä etuhammasnipistyksellä.

Kaupunginvarikolla

Perjantaista tutulla teemalla edelleen, eli suorapalkkoja piiloilta, jonne koiran piti vähän ratkoa pääsyä. Urholle neljä maalimiestä ja Oilille kolme. Yhden piilon selvittelystä kutsuin Urhon vahingossa pois ja sinne jäi sitten maalimies. Urho juoksi hajun perässä aluetta rajaavassa aidassa olevasta reiästä läpi ja minä yhtään ajattelematta kutsuin koiran oitis pois, ja ohjasin sen muualle etsimään. Urho (liian) kuuliaisena poikana tuli tietysti pois hajulta. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että selvästihän se siinä johonkin reagoi... !/%"&#%!!

Keittiötokoja ja varikkopekoja

Jääviä, ensin liikkeestä istumisia aika monia toistoja. Urho tarjoili ensin seisomista, Oili teki heti hyviä istuntoja. Sitten Oililla maahanmenoja, teki alkuun ihan supernopeita, kunnes ryhtyi ennakoimaan ja läsähteli maahan mielivaltaisesti. Palkkaisin välissä pelkistä seuraamisista ja sen jälkeen maahanmenot hidastuivat hiukan. Seisominen oli Oililla ihan hukassa, tarjoili urakalla istumista. Peilitreeni olis niin hyvä (tai sitten avustaja naksuttelemassa), mulla on vaikeuksia pitää pää kurissa ja se vaikuttaa koirien tekemiseen myös. Urholla niinikään seisomaan pysähtyminen hukassa, mutta löytyi sentäs lopulta paremmin kuin Oililta.

Urholla noudon palautusta palkaten kapulan revittelyllä. En tiedä kannattiko, leuat alkoi väpättää (sama efekti kuin keppien kanssa heilumisessa, nousee niin kierroksille, että leuat alkaa tekemään pumppuliikettä). Oililla 2x nouto, kiva meininki.

Perjantain PEKO-treenit siirtyivät tänään metsästä varikolle, eli siis betonitehtaan pihaan. Tuumailin molemmille koirille teemaksi "perillemenot", eli siis suorapalkalla sellaisia piiloja, jossa koiran täytyy hypätä/kiivetä/punkea perille maalimiehen luo. Molemmilla kun on tapana aloittaa haukuskelu rakennetussa ympäristössä jo vahvasta hajusta ja tarkentaa sitten sen verran kuin malttaa tarkentaa. On siis tullut otettua ihan liikaa ilmaisupohjaisia treenejä - koirilla on kova kiire aloittaa ilmaisu koska siitä ne on palkittu. Kumpainenkin sai tänään hyvää treeniä tuohon ongelmaan. Ennenaikaisia huutoja siellä jälleen tuli, mutta oppimistakin varmaan tapahtui. Täytyy jatkaa samalla linjalla vielä ainakin parin treenin verran.

Jännää oli nähdä kuinka Urho touhotti menemää varikolla, kun muistaa mitä se touhu oli viime talvikaudella: pelkkää huutoa. Alussa sen piti taas mölytä, samoin ekan maalimiehen jälkeen, mutta sitten ylimääräinen huutelu loppui ja koira keskittyi siihen mihin pitikin.

Kelkkakausi on avattu!

Elämme mielenkiintoisia aikoja. 

Jumalautaaa! Mää pääsen kelkkailemaan!

Pasi on niiiiin hidas. Purasisko? Nopeutuisko?

Mää juoksen! Mää vedän!
Möhömaha hei vähän vipinää siellä perässä.

Tottista

...pihalla. Eli ei onnistunut se Okuun raahautuminen. Viimemetreillä iski akuutti laiskuus.

Oililla seuraamisia, naksuttelin ensin pysähdysten istumisista ja sitten käännöksistä. Yksi 650g nouto kokonaisena liikkenä - hieno! Meni ja tuli reippaalla laukalla. Miksi mä taas epäilin, että tämä olisi Oilille jotenkin vaikeaa? Että pieni säälittävä koira lyhistyisi painavan kapulan kanssa? Palkaksi roiskautin oikein ison kourallisen hirvenmaksapaloja maahan Oilille imuroitavaksi.

Sitten pihalle tuli Urho, jolla ekana pelkkää naksuttelua omatoimisista sivulletuloista, siitä jatkaen seuraamisiin, liikeseis-istumisiin ja käännöksiin. Yksi 650g nouto, oikein ripakka :D Tästä lelupalkka, vaikka muuten pelattiin nameilla. Takapalkkanameilla liikkeestä seisominen ja istuminen, molemmat hyvät. Parit maahamenot sivulla, hyvät plätsit. Sitten hinkkailtiin vielä jotain noutoja, vaikkei pitänyt. Hyvin ne meni, mutta ärsytti taas kun en malttanut jättää aihetta yhteen (vieläpä erinomaisen) hyvään onnistumiseen.

Oili kävi vielä tekemässä noudon toistamiseen (taas hienosti) ja kokeiltiin myös kaukoja (m-i-m-i) takapalkalla. Ensin meinasi istumaannousu olla nihkeää, mutta kun tajusi jujun niin teki hyviä vaihtoja. Jonain takavuosien paikallamakuuhinkkausten muistumana Oili painoi leuan maahanmenoissa maahan, senkus painelee.

Pihatottista

Taas näitä Lenkin jälkeen -treenailuita, jotka käytännössä on enemmän virranpoistoa (mudi) tai aktivointia (lapinporokoira). Käytännössä tänään sitä virranpoistoa, eli siis riekkuilemista Urhon kanssa lelulla. Huonoa näissä epäsuunnitelmallisissa keikkumisissa on se, että liikkeistä tulee palkattua myös sinnepäinvedot ja hyvää taas se, että homma keskittyy hauskanpitoon ja hyvään mieleen. Olkaamme siis tuosta jälkimmäisestä tyytyväisiä ja siirtäkäämme ensinmainittu epäolennaisuus mielestä sivuun :D

Noh, ekana jätin lelun taka- tai sivupalkaksi ja otin Urholla seuraamista vapauttaen hyvässä välissä palkalle ( ...jaa mikä se hyvä väli sitten oli? En minä vaan tiedä. Jotain kivaa meininkiä vissiin, oli kontaktissa tai jotain). Etälelupalkka toimi yllättävän hyvin, ei mudi edes nykinyt sinne. Sitten jääviä samalla palkkaussysteemillä. Seiso ja istu meni hyvin kun lelu jäi taakse, maahan meni aivan vajaaksi kun lelun ollessa edessä. Olisi pitänyt antaa painokkaampi käsky, tai sitten kääntää kulkusuunta niin, että lelu jäisi taakse.

Huomenna yritän raahautua Outokumpuun ihan kentälle tottistelemaan. Saas nähdä kuinka onnistuu.

Leikkiä

Lenkin jälkeen taskuun oli jäänyt pari namia, joten ajattelin tuhota ne Oilin kanssa pikaisesti tottistelemalla. Jätin Oilin pihalle ja vein Urhon sisään. Palasin pihalle ja siellä odotti pikkukoira leikkiinkutsuasennossa villisti keikkuen. Oili halusi leikkiä! Riehuin hetken sen kanssa ihan vain yleisesti heilumalla ja totesin, että parempi hakea sisältä lelu kun koira näyttää siltä, että "Tahtoo purra! Tahtoo repiä!" Oili iski oitis kiinni patukkaan ja repi villisti. Sillä oli ihan hirmuinen leikkifiilis päällä, joka ei tuntunut edes kyllääntyvän. Jos päästin irti patukasta, niin Oi kävi ravistelemassa sitä hetken ja toi uudelleen revitettäväksi. No, lopetin kuitenkin ajoissa, niin jäi fiilarit päälle. Viimeisenä Oili sai taskusta sen namin.

Sitten Oili sisälle ja Urho ulos, samaa hommaa mudilla, eli riekkumista patukan kanssa. Urhosta oli tietty Ihanaa! Parasta!

Sen huomaan, että Oilin kanssa olen paljon vapaamielisempi siitä, millaista leikin pitäisi olla. Se saa olla ihan millaista vaan, kunhan koiralla on hauskaa ja se on aktiivinen. Urholle on paljon enemmän "sääntöjä", Ei saa pennä pureskelemaan patukkaa lumihankeen, Ei saa olla antamatta ottaa kiinni patukasta, Ei saa haukkua repiessä, Ei saa... Äh! Miksei saa? Eiks meillä pitäisi vaan olla hauskaa?

Haku

Pohjois-Karjalaan on tullut talvi. Vaan vielä pääsimme maastotreeneihin ja onneksi poiskin :)

Oilille pitkästä aikaa jotakin muuta kuin vain hiljaa paikallaan makaavia maalimiehiä. Toinen oli liikkuva ja toinen kovasti nyyhkyttävä ja voivotteleva. Liikkuva välipalkkasi, "nyyhkymummolla" täydet haukut. Liikkuvalla tuli pätkäisempää haukkua paitsi palkkausten takia, niin oli se sitä kyllä muutenkin ja nyyhkymummolla hyvät tasaiset huudot.

Urholle yritin taas tuulireagointeja, mutta Urho reagoi enemmän maassa oleviin jälkiin kuin tuulen tuomiin hajuihin. Ja se on niin söhelö, ja sen merkkaukset on niiiiin nopeita, etten mä oikein edes osaa lukea sitä. Noh, kolme maalimiestä kuitenkin nostettiin tuulen yläpuolelta ja viimeisen piiloutumista odotellessa yksi ekstra ihan lähelle haukutusten kera. Muillekin kolmelle reiluja haukkupätkiä. Hyvin tulee huudot pitkinäkin sarjoina (l. ehdin kävellä/juosta 50-80m perille), mutta tökkii tökkii. Kielto menee kyllä perille ja haukku jatkuu hyvin siitä huolimatta, mutta sitten taas pitää tökätä maalimiestä että "Herää jo!".

Olkkaritottista

Noutoja kilon kapulalla - myös Oililla! Hiukan pikkukoiraa hirvitti kovin painava kapula, mutta herkkunamit vei voiton ja kapulan tipahtelusta huolimatta Oikku tsemppasi hyvin nostaen kapulan sen tippumisenkin jälkeen heti uudelleen. Oilille kun on ollut aika tyypillistä, että toiminta loppuu kapulan kanssa siihen, kun se ensimmäisen kerran putoaa suusta - silloin iskee äkillinen ja raju masennus. Mutta ehei tällä kertaa :) Urhon noudot oli innokkaita ja varmoja. Hauska huomio oli se, että kun kehuin Urhoa sanallisesti ja olin valmiina antamaan sille palkkanamin, niin mudi puri tiukemmin kiinni kapulaan. Se odotti vain sitä ainoaa oikeaa irrotusvihjettä, eli sanaa "kiitos". Hikari!

PEHA Salo 13.11.

Piti ihan varsinaiseen Suomeen lähteä vuoden viimeisen pelastushakukokeen perässä. Ja kuulemma olisi moni muukin ollut menossa, puhelimet olivat pirisseet vielä kuluneella viikollakin. Kiitin onneani, että tajusin hommata Oilille paikan hyvissä ajoin.

Ajomatkaa Lammilta Saloon sai varata pari tuntia ja eniten päivässä taisi jännittää kuinka löytäisin perille koepaikalle. Hyvin löytyi ja ihan ajoissakin. Kymmenen koiran kokeessa oli yhdeksän koiraa, yhden ohjaaja tavoitettiin Jyväskylästä ja siinä oletuksessa että koe olisi huomenna.. kakka mäihä siellä päässä. Kahdeksan koiraa lähti maastoon, näillä kaikilla tottikset tehtynä aiemmin - tästäkin huomasi että kyseessä oli tosiaan loppukauden koe. Oilin kanssa nostettiin kolmoskortti. Sopi mulle, sillä on niin paljon mukavampi päästä alkupään porukassa hommiin kuin jännittää koko pitkä päivä omaa vuoroa. Sää oli kovin tuhnuisen kostea ja tuuleton, hajut oletettavasti olla möllötti paikallaan, joskin kosteus mehevöitti niitä kyllä (ihanaa inhimillistää hajumolekyylejä :D).

Hakualue oli aika perussettiä, ei juurikaan korkeuseroja, ennemminkin sitten kasvillisuutta sen verran että koiraa ei aina nähnyt missä se meni milloinkin. Mut hei, siitä on meille kyllä enemmän apua noin niinkuin tyylillisesti, niin ei ihan paljastu se pistojen mutkaisuus ;) Muodoltaan alue oli kartalla miltei neliö, ihan hiukan pidempi toiseen suuntaan. Etelä- ja itälaitoja rajasi metsätiet, läntisellä laidalla kulki heinittynyt tiepohja, pohjoisella laidalla ei ollut mitään luonnollista rajaa, eikä myöskään merkkausta. Etsintäsuunnitelman, eli etsintälinjan vedon tein kuten varmaan kaikki muutkin, eli idästä länteen alueen keskeltä halkaisten (alue oli E-P suunnassa juurikin kapeampi kuin I-L). 

Ekalla pistolla oikealle Oili nosti maalimiehen etukulmasta. Sitten pisto vasemmalle, löysä sellainen ja lopulta koira päätyi tielle ja oli menossa moikkaamaan siellä pällistelevää ihmisletkaa. Jahas ja syvemmälle metsään siis. Pisto oikealle, koira kävi jossain älyttömän kaukana ja olin jo varma että se nostaa mahdollisen takakulman maalimiehen. Mut ei, sieltä Oikku viipotti tovin hiljaisuuden jälkeen takaisin. Löysää pistottelua molemmille puolille (erit. koira oli vähän löysä), Oili olisi mielellään juossut ns. keskilinjaa eteenpäin, olihan siinä tuoreimmat hajuvanat. Välissä Oi kävi juomassa ojassa, annoin rauhassa hörpätä. (Tuomarikin tuntui siinä välissä lähinnä juttelevan ratamestarin kanssa omiaan ja puhuvan puhelimeen, joten olo ei ollut ihan niin tarkkailun alainen ;)). Sitten joku pisto jonnekin, en muista edes kummalle puolelle, koira hävisi niin pian kasvillisuuden sekaan, mutta haukku alkoi kuulua suoraan edestä - maalimies lähellä keskilinjaa. Olin samalla kulkenut vähän liikaa oikealle, joten sain vinkin korjata suuntaa vasempaan. Tämän jälkeen olimmekin yhtäkkiä takarajalla. Lähetin Oilin oikealle, mutta se vaan lähinnä tutkaili alueen ulkopuolista metsää. Ok, ei mitään siellä suunnalla siis. Jälkeenpäin myös tajusin, että Oilihan oli varmaan sillä yhdellä pitkällä pistolla käynyt katsomassa koko oikeanpuoleisen loppualueen, joten se tiesi jo, että alue on tyhjä. Sitten lähetys takalinjaa pitkin vasemmalle ja sinne Oikku sitten viipotti päättäväisesti eteenpäin. Katselin sen menoa niin pitkälle kuin linjaa pitkin oli näkyvyyttä (n.80m?) ja toivoin mielessäni, että "saa haju, saa haju, puikkaa vasemmalle metsään, puikkaa!" ja sitten Oili puikkasi juuri ennen näkyvyyden häviämistä metsään ja hetken päästä kuului tuttu ilmaisuhaukku. Hiihaa!!

Arvioinnit meni seuraavasti:

Koiran ohjattavuus: erittäin hyvä

Ohjaajan käytös: erittäin hyvä

Ilmaisut: erittäin hyvä - erittäin hyvä - erinomainen

Kokonaisarvosana: erittäin hyvä ja koe siis HYVÄKSYTTY :)

Oilin nenä ei tee tenää

Toiset ne pelastuskoiralta uljautta penää,
mutta kyllä tämmöinen säälittävä versiokin voi ihan toimiva olla :)

Oililla on nyt siis niin sanotusti tuplatulokset kasassa, eli hälykelpoisuuteen vaadittavat tulokset kahdesta lajista sekä pelastuskoiraliiton (SPeKL), että palveluskoiraliiton (SPKL) kautta. Nuo kaksi lajia ovat meidän tapauksessa haku ja jälki. 

Väsynyt treenaaja

Jälki ja esineruutu

Ensin esineruutu, kapea suikale jonka perälle kolme esinettä. Urho tuijotteli taas tallauksen, välissä viereistä tietä pitkin käveli koiranlenkittäjä, ooteltiin ne kunnolla ohi ja sitten vasta rutiiniesine, jonka jälkeen koira ruutuun. Urho lähti löysästi hommiin ja se oli selvästi vähän pihalla kun tuuli toi ruutuun ohikävelijöiden hajut. Kutsuin Urhon pois ja lähetin uudelleen, sitten alkoi lyyti kirjoittaa ja esineitä kuskaantua mullepäin. Loppujen lopuksi kaikki kolme saatiin aika nopsaan ylös.

Jälki ehti vanheta vain hiukan alle tunnin, joten odotetusti Urho ajeli sitä paikoin parikin metriä jäljestä sivussa, aika usein kuitenkin ihan yllättävän tarkasti. Maa oli edelleen ihan jäässä ja siinä päällä pieni lumikerros. Jäljellä pituutta noin kilometri ja tein sinne mielenkiinnosta yhden terävän kulman, yhden paluuperän, useampia tienylityksiä ja tietäpitkin kulkemisia. Esineitä viisi sekä kuudentena loppupurkki. Käytännön harhakin sinne tuli edellämainitun koiranulkoiluttajan toimesta. Tiepätkille ja niiden jälkeen laitoin satunnaisesti koiranmakkarapaloja, mikä olikin tosi hyvä juttu ja koira sai just oikeissa paikoissa vahvistusta toiminnalleen. Metsässä Urho puksutti moitteetta, mutta tiepätkät oli odotetusti hankalia. Urholla ei oikein ole vielä tajuntaa jäljestellä jäisellä ja lumisella kovalla pinnalla, siinähän kun ei mikään rikkoutunut maa haise, vaan pelkkä ominaishaju. Terävä kulma ja paluuperä menivät hyvin, jälkimmäisestä näki hyvin miten koira tutkaili jäljen päättymistä ja ihmetteli minne se sitten jatkuu - ja ratkoi ihan oikein palaamalla paluujälkeä takaisin löytäen jatkosuunnan. Viimeisen tienylityksen ohessa oli tuore ihmis- ja koirajälki. Urho veti ihan oikein tien (ja harhan) yli, mutta sitten sen oli pakko palata tarkistelemaan koiran jälkiä tielle. Tien ylityksen jälkeen jälki jatkui aivan tien viertä metsän puolella pari sataa metriä ja vieressä tiellä kulki vieraat jäljet. Urhoa homma selvästi häiritsi ja se alkoi olla väsynyt ja innoton, eikä enää keskittynyt kunnolla vaan haahuili vähän miten sattuu. Onneksi tajusin antaa siinä koiralle vielä enemmän liinaa ja tilaa tehdä hommia. Erityisesti väsyneenä ja epämotivoituneena se näyttää tarvitsevan oman tilansa. Samoin huomasin, että heti ekalla tiepätkällä, kun alusta vaihtui, niin koira olisi mennyt kuselle jäljestämisen sijaan. Just niin miehekästä sijaistoimintaa!

Haku ja jälki

Oilille edelleen ylisyviä pistoja. 6 maalimiestä, yhdet per puoli kerrallaan. 1. ja 2. valmiina, 3. ja 4. peräkkäisinä haamuina, sekä 5. ja 6. myös peräkkäisinä haamuina. Keskilinjana tie ja maasto nousi molemmin puolin (painkoin jyrkästikin) ylös. Haukkuja täydet-15-40-2-täydet-5. Oikein nappiinsa meni hommat kokonaisuudessaan, eikä tökkimistäkään esiintynyt maalimiehillä. Hyvä Oikku!!

Urholle vieraan tekemä jälki, 4 esinettä (solumuovipötkylä, puukeppi, golfpallo, sidetuppo) ja loppupurkki. Pituutta n.500m ja ikää 2,5h. Maassa oli parin sentin kerros lunta, joten askeleet näkyi maassa aika hyvin. Vaan taas huomattiin, että ei se koira jäljestä silmillään (olisikin tajunnut tehdä jossakin kohdin niin). Metsässä meno oli hyvää, mutta muut alustat (tiet, suorakuopan reunat yms. kovemmat pohjat) tuotti hankaluuksia. Ja ihan totaalijumi tuli kun Urho sai nokkaansa ilman tuomat hajut kivikasalta, jossa oli treenattu pari koiraa hetkeä aiemmin. Urho oli vakuuttunut, että etsintä tulee ehdottomasti painottaa tuolle kivikasalle. Tämän jälkeen jäljestys oli kovin katkonaista ja yhä uudelleen mudi yritti ehdottaa, että josko sinne kasalle... Ainiin, eka varsinainen harhakin tehtiin, se meni hienosti, eli koira ei noteerannut sitä mitenkään :)

Perjantain PEKO:t

Oili on kotona!! .. ja heti pikkukoira roudattiin treeneihin :D Pitkän paussin jälkeen Oi oli tietty ihan tohkeissaan kun pääsi ukkoja etsimään. Perjantai-illan treeneissä Oilille teemana syvät pistot. 2x2 maalimiestä, ekat etukulmissa ja tokat tästä n.40m eteenpäin. Kaikki maalit 70+ metrissä, syvin taisi lähennellä jo sataa metriä. 1-3 valmiina, neljännelle ääniapu. Alueella risteili teitä, joten tien ylityksiä tuli myös. Eka, toka ja neljäs meni hienosti yksillä pistoilla, kolmannelle vaati muistaakseni jopa neljä lähetystä, mut siitä huolimatta se oli ehkä treenin paras osuus. Oili teki kyllä kolmosella syviä pistoja, mutta ei aivan riittävän syviä (tämä oli se miltei 100m syvä) ja harhautui monta kertaa teiden mukaan, eikä mennyt tiepohjista välittämättä suoraan eteenpäin niitä viimeisiä paria kymmentä metriä saadakseen maalimiehestä hajun. Oi kesti kuitenkin hyvin uusintalähetykset ja lähti aina yhtä innokkaasti uudelle pistolle, viimeisenä kun mä sanoin sille "on siellä ukko, meet vaan nyt tosi pitkälle tonne suoraan" Oili meni ja teki Täydellisen Piston. Höh! Sille pitää vaan selittää nää asiat ihan konkreettisesti :D Haukkuja sekalaisia määriä ja jokaisella maalilla oli tökkinyt ja pussaillut, eli niihin pitää puuttua.

Urholle ragointiharkka. 100m tiepätkän varteen 3 maalimiestä ihan tien läheisyyteen piiloon ja lähdin koiran kanssa kulkemaan tietä, koira hihnassa. Ekaan tuulen yläpuolella olleen maalimieheen reagoi hyvin ja veti oitis mut hihnassa perille asti. Toiseen myös tuulen yläpuolella olevaan reagoi, mutta ei lähtenyt vetämään piilolle vaan höselsi jotain ja mentiin ohi, tiesin kuitenkin että tässä oli jotain. Tuulen alapuoliseen reagoinut kummemmin kuin ehkä jotain hajuputkea nokittelemalla. Palatessa reagoi tosi voimakkaasti tullessa jääneeseen tuulen yläpuoliseen ja veti mut piilolle. Alapuolinen jäi palatessakin bongaamatta. Otettiin vielä kolmas veto tietä pitkin, nyt päästin koiran irti. Ur lähti ilman käskyä hakemaan maalimiestä tuulen alapuolelta ja jäljesti sen hajuputkea pitkin perille. Hyvä harkka! Simuloi tilannetta, jossa koiran pitää olla valmiina reagoimaan hajuihin silloinkin, kun ei olla puettu liivejä ja annettu mitään etsintäkäskyä. Ja ohjaaja voi olla niin jumissa ja putkiaivo, ettei tajua lukea jatkuvasti koiraa, vaan koiran pitää osata (ja sillä pitää olla pokkaa) vääntää ohjaajalle ihan rautalangasta, että "täällä on JOTAIN!!!" Kadonnut kun ei aina ole siellä varsinaisella etsintäalueella.

Esineruutu

Tutulla kuviolla edelleen, nyt suikaleeseen kolme esinettä taakse (kulmiin ja keskelle), sekä yksi pituus- ja sivuttaissuunnassa keskelle. Esineinä pari heijastinlenkkiä, aurinkolasit ja sormikas. Kaikki esineet nousi hienosti, kolmannen jälkeen koira kävi tekemässä molemmat tarpeensa ruutuun, mutta jos nyt siitä jotain positiivista, niin jatkoi itsenäisesti hommia heti perään. Ei nimittäin ole kovin vierasta, että Urho paskantamisen jälkeen unohtaa ihan kokonaan mikä se toiminnan tarkoitus olikaan.

POPEKOn pelastuskoiraleiri, Lieksa 29-31.10.

Perjantaista sunnuntaihin hyörittiin Lieksassa, tarkemmin Lieksan palveluskoirayhdistyksen majalla ja sen lähiympäristöjen maastoissa. Oili on edelleen Lammilla (juoksut jo ohi, ei vaan ole tullut sopivaa saumaa hakea koiraa pois ja se kuulemma elelee siellä oikein tyytyväisenä), joten mukaan lähti Urho ja se oli hyvä juttu se! Mulla silmät aukeni Urhon suhteen, sehän nimittäin osaa jo vaikka ja mitä. Urho vain jää peko-hommissa aina Oilin varjoon, eikä mulle ole kehittynyt siihen samanlaista luottamusta kuin Oilikkiin.

PERJANTAI

Leiri alkoi klo.18.00 ja hälytysvalmius päräytettiin päälle klo.19.00. Ensimmäiseksi tuli suunnistustehtävä. Porukka jaettiin 4-hengen ryhmiin, koira otettiin mukaan ja saatiin neljän rastin kierros suunnistettavaksi. Eka rasti oli ns. kylmä, mutta valmistelimme sinne tehtävän toiselle ryhmälle. Ripustimme heijastimen puuhun ja ripottelimme 4 esinettä maastoon. Kakkosrastilla meillä oli sitten esineruutu haravoitavana. Urho löysi yhden esineen maasta jo rastille saapuessa (yksin en olisi sitä siitä kyllä äkännyt vaikka vieressä seisoinkin), joten muut koirat (poikalauma Kusti-spk, Ossi-lb ja Sampe-lpk) saivat haeskella loput esineet. Paitsi että metsässä oli jo valmiiksi märkää (&tosi pimeää), niin päätin sitten vielä hankkia lisää elämyksiä tipauttaamalla itseni polvia myöten ojaan matkalla ykköseltä kakkoselle. Tukikäsiäkin ojan ylitykseen olisi ollut tarjolla, mutta ilmoitin pääseväni kyllä yli pitkien jalkojen ansiosta. Justiinsa joo, lipsahdin tietenkin liukkaalta koivunrungolta alas, samalla hankkien vielä kunnon kuhmun ja myöhemmin mustelman reiteeni, joka osui alastullessa samaiseen puunrunkoon. Omalla suunnistusvuorolla sähläsin teiden kanssa ja kävimme etsimässä ensiapua odottavaa nukkea ihan väärästä paikasta. Ja ei kun takaisin tielle marssimaan.. Oikealta kolmoselta nukke sitten löytyi ja sille suoritettiin asianmukainen ensiapu. Aikaa kolmen rastin kiertämiseen oli ryhmiltä kulunut jo reilusti, joten nelosrasti pudotettiin pois ja ryhmät palasivat majalle. Nelosen teema olisi ollut koiran kantaminen, joten Urhoa varmaan vähän harmitti ettei sinne ehditty. Uuuuzhosta on iiiiiihanaa olla sylissä (syleissä).

Välissä purettiin suunnistustehtävä ja pidettiin pieni paussi. Klo.23.30 alkoi taas hälytysvalmius - ja tuli heti odotetusti se hälyytyskin. Mulle napsahti nakki, eli ryhmäjohtajan tehtävä. Kimmo tuli siihen onneksi avuksi ja saatoin kysellä häneltä vinkkejä. Siskokset eivät olleet palanneet ulkoilureissulta takaisin ihmisten ilmoille, eikä heihin saatu kännykällä yhteyttä. Tiedossa oli suunnilleen paikka, josta naiset olivat lähteneet liikkeelle. Käytössä oli aika kokemattomia koiria, mutta ei se mitään, nyt oli erinomainen tilaisuus harjoitella etsinnässä toimimista - ja erityisesti koiranlukutaitoa. Johtoon tipahteli reagointeja ja jälkiäkin ajeltiin, löytyi myös yksi esine, mutta ei yhtään kadonnutta. Yllättävän pian kello osoittelikin jo aamuyön tunteja ja järjestäjät hiukan järjestelivät, jonka myötä saimme tiedon paikasta, jossa oli naisten kanssa käyty viimeisin puhelinkeskustelu sekä toisesta paikasta, josta naisten vanhemmat olivat löytäneen käsineen. Ja eikun painopiste sinne. Tähän asti maastossa olleista koirista 2/3 pääsi lepäilemään, yksi jatkoi etsintää painottaen lähelle puhelinkeskustelupaikkaa ja Kimmon kanssa suuntasimme käsine-kulmille. Tullessa Kimmo oli havainnut etsalampun valoa lähellä havaintopaikkaa. Meillä oli autoissa vielä kaksi levännyttä koiraa: Kusti ja Urho. Jaoimme alueen niin, että Kusti tsekkaisi käsineen löytöpaikan ja Urho tien toisen puolen. Vaan Kustipa jäljesti oitis tien yli suunnitellulle Urhon alueelle ja vaihdoimme siinä lennossa sitten alueet toisin päin. Urhon kanssa suunnitelmana oli sulkea esineen löytöpaikka metsän puolelta. Heti metsään päästyämme mudi lähti viipottamaan määrätietoisesti eteenpäin tien suuntaisesti. Kovasti se vainuilulta näytti, joten huikkasin Urhon takaisin, kytkin liinaan ja vapautin taas hommiin. Ensin meno tuntui vähän huteralta, mutta metri metriltä tuntuma parani ja oli pakko todeta, että jäljellä se on. Jälki kaartoi metsäkoneuralta oikealle ja rinnettä alas. Askelsin oikean jalkani jonnekin koloon tippuen pyllylleni, päästin suustani hienon sanan "perkele" ja samalla hetkellä Urho aloitti ilmaisuhaukun liinan mitan päässä - eli toinen kadonneista löytyi hyväkuntoisena. Urhon jäljestämä parin sadan metrin pätkä oli noin tunnin ikäinen, todennäköisesti enemmän alle kuin yli. Toinen koira oli jäljestänyt tien toisella puolella kimuranttia jälkeä, mutta hukannut jäljen jossain kohtaa. Koska maastosta näkyi kuitenkin edelleen valomerkkejä, niin ohjaaja lähti vielä tarkistamaan alueen hakuna ja mä pinkaisin apuohjaajaksi perään. Sieltä se viimeinenkin, suorastaan karkuun pinkova, kadoksissa oleva henkilö lopulta saatiin talteen.

RJ-toimintakokemusta tuli taas rutkasti ja ah niin miljoona nippeliä siinä kyllä on muistettavana. Osa unohtui iloisesti tällä kertaa, osan osasin muistaa ja ottaa huomioon. Alku lähti liikkeelle vähän kankeasti, sitten rullautui ihan mukavasti, lopussa meinasi taas levähtää ihan kokonaan kun olin itsekin maastohommissa. Sanoinkin, että sitä kaksoisroolia en kyllä kykene pyörittämään. Samalla tuli radiopuhelinten kuuluvuusongelmien vuoksi kommunikointikatkoksia ja sen vuoksi tuskastumisia, kun info ei kulkenut kumpaankaan suuntaan. (Se yksi unohtunut asia oli mm. kerätä kännykkänumerot kaikilta toimijoilta.) Etsinnän päättyessä kello oli yli neljän ja nukkumaan päästiin lähempänä viittä. Olotila oli aika hörvelöinen ja nukkuminen jonkin verran katkonaista.

LAUANTAI

Ja sitä nukkumisen iloa kestikin kokonaiset kolme tuntia, sillä klo 9.00 oli aamupala :) Maastohommat aloitettiin tekemällä jälkiä, välissä käytiin ottamassa koirille reagointiharjoituksia ja sen jälkeen ajettiin jäljet. Urhon reagointihomma ei mennyt just niin kuin piti koska tuulen suunta osoittautuikin piilossa ihan toiseksi kuin olimme sen ensin päätelleet, mutta mutiainen sai paikantaa maalimiehen puoliksi hajuputkeen ja puoliksi tuulen tuomiin hajuihin tukeutuen. Kivasti Urho irtosi hajuille, mutta aivan itsenäisesti se ei vielä ratko pulmia, vaan tarvitsee multa tuen tekemisiinsä, tosin hyvin pienillä jutuilla kuten kropan liikkeellä tai kehusanalla sopivassa kohtaa se jatkaa toimintaa.

Jäljelle ikää kertyi n.2,5h ja se oli n.500m pitkä sisältäen kaksi esinettä, lopussa jäljen tekijä. Jäljen nosto tapahtui 100m pätkältä, joka kuljettiin partioiden. Noin 70m tyhjän jälkeen Urho alkoi reagoida hajuihin, muttei vielä aivan kiinnittynyt mihinkään jälkeen. Laitoin sen kuitenkin liinaan ja Urho porskutti eteenpäin, nappasi jäljen ja alkoi ajaa sitä. Reilun 100m jälkeen nousi esine, pieni avainnauha mytättynä. Urho toi esineen mulle käteen. "Tein ilmoituksen johtoon", eli selitin hommat perässä kulkeville ihmisille. Saatiin lupa jatkaa jälkeä ja Urho lähti napakasti taas hommiin luvan saatuaan. Pari sataa metriä kiemurreltiin ja nousi toinen esine, pieni minigrip-pussi. Sitten vielä toiset pari sataa metriä ja jäljen tekijä löytyi ojasta makaamasta. Maalilla vielä haukkuilmaisut, otin koiran hallintaan, palkkasin ja vasta sitten Ur sai maalimieheltä palkan. Kerrassaan hieno jälkisuoritus Urholta, se meni tarkasti ja motivointuneesti, vaikka oli selvästi samaan aikaan aika väsynyt edellisillan ja -yön touhuista. Pystyin lukemaan hyvin koiraa ja tämä nosti luottamusta mutiaiseen ehkä potenssiin kymmenen! Vitsi, hieno fiilis :)

Iltapäivällä heitettiin vapaalle ja alkoi yhdistyksen pikkujoulujen vietto, joka kesti niinkin hurjiin kellolukemiin, kuin 23.30. Sitten kaikki simahti petiin ja edessä oli täydellisen pitkät yöunet aina aamuyhdeksään asti. Koska kelloja siirrettiin tuona yönä talviaikaan, niin saimme vielä yhden ekstratunnin lisää ja siitäkin olin oikein kiitollinen :)

SUNNUNTAI

Aamupalan jälkeen järjesteltiin maja luovutuskuntoon ja siirryttiin koko porukalla Pankakoskelle varikkoalueelle treenaamaan. Puolet meni ensin halliin ja puolet ympäröivään maastoon. Urholle kaksi valmista maalimiestä 20x50m kokoiseen halliin, en halunnut tietää piiloja. Urho lähti heti viipottamaan hallissa sinne tänne, intoa oli ehkä enemmän kuin keskittymistä. Aika pian se kuitenkin reagoi vasemmassa etukulmassa hajuun ja alkoi haukkua, sillä ei kuitenkaan ollut ihan vielä kunnon havaintoa maalimiehestä. Menin itse lähemmäs ja kehoitin tarkentamaan, Urho huuteli ja haki tarkennuspaikkaa ja tunki itsensä lopulta pikkurakosesta lähemmäs maalimiestä ja sai sitä kautta palkan. Palattiin aloituspaikkaan ja päästin koiran taas etsimään. (Olisin kyllä päästänyt jo aiemmin, mutta Urho on itsepintaisesti sitä mieltä, että aina maalimiehen noston jälkeen pitää olla hallinnassa ja odottaa lähetyskäskyä... ) Jossain vaiheessa Urho reagoi selvästi oikeassa etukulmassa hajuun, muttei saanut tarkennettua, vaan merkkasi muiden koirien tapaan kovasti hallin seinille. Lopulta siltä tuli turhautuessaan jo haukkumistakin, kun se ei yrityksestä huolimatta saanut tarkennettua hajun lähdettä. Mä hoksasin jo siinä vaiheessa, että mm täytyy olla läheisessä roskalaatikossa. Kehuin ja palkkasin koiran reagoinnista, kävimme nopsasti pihalla tuulettamassa nenää ja palasimme halliin samaan paikkaan, välissä muut olivat raottaneet roskiksen aukkoa hiukan suuremmaksi niin koiran olisi helpompi tarkentaa maali. Kovasti Ur taas merkkaili seinille, mutta kevyellä ohjailulla se sai ratkottua pulman ja löysi maalin roskiksesta. Koiran piti osata nousta roskista vasten ja sen suuaukon yläpuolelle saadakseen haju maalista. Vitsi että Urholla raksutti kun se yritti selvittää hommaa. Hyvä treeni tämäkin niin koiralle kuin itselle, koira oppi tarkentamista ja minä puolestani koiran lukemista.

Pihalla otettiin vielä lyhykäinen ilmaisutreeni Urholle ja tsekattiin sen toimintaa kun kuonolla tökkimisestä näyttää tulleen sille tapa. Maalimies sanoi rauhallisen napakasti koiralle "ei" aina kun se koski maalimieheen kuonolla tai tassuilla ja kehui kun se otti sopivan etäisyyden. Varsinainen pulmapala tässä taitaa olla kasvojen hakeminen, eli Urho haluaa haukkua naamalle ja jos naama ei ole näkyvissä, niin se yrittää tökkiä sitä näkyviin. Eli nyt paljon peitettyjä naamoja kera tämän kieltämisen ynnä kehumisen.

Kaikkiaan siis huippuviikonloppu! Mä opin niin paljon mudista ja sen kanssa toimimisesta. Ja ennen kaikkea, Urhon kanssa oli hauskaa tehdä hommia :)

Mudi hälytysvalmiudessa.

>> Lisää kuvia viikonlopulta

Tokottelua - aatteles!

Treenitreffit Päivikin kanssa Joensuussa tuulessa ja tuiskussa, mukana edelleen vain mutiainen. Tuumasin sopivaa lähestymistapaa Urhon kanssa näihin tottisteluihin ja päätin palata vanhaan, eli ei enää suoraan autosta lentoon lähtevää mudia hommiin, vaan alle joku tyynempi aloitus. Mä tykkään kun koira on järkevässä vireessä ja tuntumaltaan sellainen "yhteiskuntakelpoinen". (Tykkään kyllä myös vireestä ja vietistä, mutta yritän malttaa mieleni). Eli Urho ulos ja saman tien kiinni hihnoineen kiinni auton peräkoukkuun. Palkkailin Urhoa rauhallisesta odottamisesta. Sitten vasta, kun koira oli tottunut ajatukseen rauhallisesta odottelusta ja sen saattoi inhimillistäen ajatella ajattelevan, että "ompas tylsää kun täällä ei tapahdu mitään", oli aika ottaa mudi irti ja tarjota sille jotain kivempaa tekemistä MUN kanssa. Toimi! Urho oli ihan että "jee me tehdään sun kanssa kimpassa!!?!!?!" Olipas mukavaa, kuin vanhaan hyvään aikaan kun kaikki koirat härvelsi kentällä ja kuluttivat aikaa juoksentelemalla ympäriinsä todellisuudessa odottaen, että "milloin tulee mun vuoro päästä tekemään juttuja?" Noh, sanotaan samalla että häiriömäärä oli tänään kyllä melko matala. Mutta nyt kun on ajatusta toimintamallista, niin voidaan hakea niitä häiriöitäkin.

Mut ihan oikeesti me tokoteltiin. Urho otti luoksetulon pysäytystä ja kaukokäskyjä, molempia treenimalliin takapalkoilla. Luoksareita läpi-seiso-läpi, muuten ok, mut istumaanjäämisessä alkaa olla puutteita (nousee, ennakoi kutsua tai menee maahan). Pitäis palkata joskus pelkästä paikallaan istumisesta. Kakeissa ekalla pelkkä m-i, tokalla m-i-m-i. Mutiainen muisti :) Vähän elämöi-äänteli ja oli kovin herkillä, mut muuten kiva.

Esineruutu

Piti oikein päättää tehdä esineruutua, kun ei sitä näköjään muuten tehdyksi saa. Siispä metsään ja Terhiltä aiemmin saadut opit yhä käyttöön. Mudi puuhun kiinni yleisöksi ja minä marssimaan ruutua kera esineiden. Vähän vinksale ruutu tuli, 3 esinettä takarajalle ja kaksi reiluun 30 metriin reunoille. Sitten mudi irti, rutiiniesineen viskaisu lähelle, mudi sitä hakemaan sekä tuomaan ja näiden kuvioiden jälkeen varsinaisen ruudun kimppuun. Kaksi ensimmäistä esinettä nousi upeasti, sen jälkeen vähän vaisumpaa työskentelyä, mutta uusintalähetysten (ja "siellä on ESINE, ihan varmasti on ESINE" kehoitusten) kera kaikki viisi esinettä saatiin ylös. Eikä siihen mennyt edes kovinkaan kauaa. Tuonnit ja luovutukset kerrassaan priimoja :D

Lappalaistottis med mudi

Nyt mentiin Varkauteen, tosin mulla kainalossa Oilin sijaan Urho, sillä Oikku tasaa edelleen hormoonejaan Lammilla. Urhon kanssa oli tarkoitus tehdä häiriöharkkaa, hyppyjä ja laukauksia, joita siis tehtiinkin, mutta lisäksi vielä pari paikallamakuuta. Ur oli odotetusti aika pihalla ja häiriöherkkänä. Maa haisi, koiria piti tuijottaa ja kontaktia sai odotella ikuisuuksia - meni siis ihan möllömoodiin kokonaan. Yäk, ei kiva, mut mä sain jotenkin hermoni pysymään kurissa ja olemaan tinttaamatta koiraa pajukkoon. Muut hommat meni mukavasti, mutta häiriöiden kanssa sai jankata jatkuvasti, ihan alkaen siitä, että saisi kytkettyä kontaktin päälle. Urho ei kertakaikkiaan ehtinyt katsomaan minuun kun sen piti keskittyä skannaamaan ympäristöä. Pakotetta mä en haluaisi tähän käyttää, vielä vähemmän houkuttelua. Kyllä sen yhteydenpidon pitäisi tulla sieltä koiran päästä itsestään. Vietinnostolla lukon saa avattua, mutta ei Urho kuitenkaan pidä viettiä niin hirmuisen kestävästi, eikä se kuitenkaan poista sitä pohjalla olevaa epävarmuutta. Kuitenkin niin helposti tulee jotain ja koko homma leviää käsiin - kuten tällä kertaa esim. Martin murina (pojat ovat ottaneet joskus kunnolla yhteen ja Urho näyttää muistavan tällin vielä erinomaisesti). Kylläpä tuli Oilia ikävä siinä Urhoa paikallamakuuseen säätäessä kun se oli sitä mieltä, että ei jumalauta tää ei ole luotettavaa touhua. Mistä mä saisin nykäistyä itsestäni sen virran ja päättäväisyyden, että totuttaisin Urhon uudelleen sietämään kaikenlaista (erityisesti uros-) häiriötä!?

Jälki

Nyt on reissattu! Viinijärvi-Posio-Viinijärvi-Lammi-Helsinki-Espanja-Helsinki-Lammi-Viinijärvi. Ensin rospuuttovaellus Riisitunturin kansallispuistossa ja sitten löhöloma Espanjan aurinkorannikolla, ensinmainitulle reissulle Urho pääsi mukaan, jälkimmäiselle ei kumpikaan karvakorvista, vaan olivat molemmat vanhemmillani hoidossa. Oili tempaisi viikon päätteeksi vielä juoksutkin päällensä (allensa), joten otimme Lammilta mukaamme vain päässilmäisen mudin ja lapinporokoira jäi tasaamaan hormoonitoimintaansa Lammille. Pari päivää kesti Urholla palautua höyryistä ynnä yleisestä laumahäslingistä ja maisemanvaihdoista, jäljellä se oli vielä aika pihalla.

Tein Urholle n.300m pitkän jäljen, joka sai vanheta vesisateessa 2h ja pääsimme ajamaan sitä vasta pimeällä. Otin vähän liian pitkän janan, joka sitten meni ketuiksi ja tuli sanomista ja koko lähtöfiilis jäljelle oli huono. No noh, liikkeelle päästiin, pari ekaa purkkia nousi jees. Sitten kulmassa ihmettelyä ja kaukaisuuteen piipittämistä ("Missä Oili on?" oli Urho kysyvinään). Liikkeelle päästyä ok, välillä taas jotain haaveilua. Ja sitten tienylitys ihan tohlona, mudi ei edes yrittänyt vaan lähti pokkana tepastelemaan tietä pitkin autolle päin. Voe.. Olin hiljaa ja vein mudin tien toiselle puolelle nostamaan jälkeä uudelleen. Nosti perhana, vaikka ei se paljon siltä näyttänyt. Loppupurkilla ilmaisu, imaisi pari namia ja tuumasi että eiköhän mennä - "niin, missäs se Oili muuten on?"

Haut

Oilille 2x2 maalimiestä; 1., 2., 4. haamuina ja 3. valmis. Ihan jees, kolmosella teki piikkipiston ja tuli pois - omituista. Lähetin uudestaan pari metriä edempää ja sitten ok.

Urholle kuvitteellinen 50x100m alue, jossa yksi maalimies. Partioiden liikkeelle, ilmavirta toi kivasti hajuja ja Ur reagoikin pian hajuun ja lähti vimmatusti paikantamaan. Maalilla 30 haukkua, joiden välissä oli tökkinyt maalimiestä päähän. Jepsutijee.

Jälkiä taas

Pasi teki Urholle ja mä Oilille, molemmat n.300-500m pituiset kiemurtelut muuten ihan mukavassa maastossa, mutta sammaleen alla oli kivimukkelikkoja, joten liinan päässä sai tarkkaan katsoa askeleille paikat ettei nilkka muljahda. Yhdellä Oilin esineellä se katsominen unohtui ja kesken koiran kehunnan tipahdin yhtäkkiä puolimetriä alaspäin. Hassu tunne kun maailma samaan aikaan nytkähtää puolimetriä puolestaan ylöspäin. Oili katsoi mua vähän kieroon ja jatkoi esinetouhotustaan. Ikää jäljille kertyi Oilille 1,5h ja Urholle 2h, enemmänkin olisi saanut kertyä, mutta piti kiirehtiä saunaan. Oilin jälki oli selkeämmin normaalikulmainen, mutta Urholla sienestäjän epämääräistä haahuilua, jossa mentiin milloin minnekin ja kiemurreltiin aika tavalla - kaikkia ihania epäloogisuuksia joita vain ei-koiraharrastaja pystyy tekemään :D Mut hyvä jälki kuitenkin, juuri sellainen jossa piti ihan oikeasti luottaa koiraan.

Oikku ajoi siis eka. Hyvä nosto, siellä täällä jäljellä olleet namit tarkensi ja rauhoitti kivasti, niitä täytyy kyllä jatkossakin pitää Oilin jäljillä vähän mukana. Filmipurkkeja Oili näyttää mielellään viskovan ilmaan.

Sitten Urho, joka nosti jäljen tosi hienosti, eikä loppujäljessäkään mitään moittimista. Kaikenlaiset kiemurat ja koukerot se selvitteli itsenäisesti, sekä merkkaili ne paikat, josta Pasi oli jäänyt noukkimaan sieniä. Parissa kohtaa vedin sen vahingossa pois jäljeltä, kun kuulin Pasin sanovan, ettei jälki mene sinne, vaikka P nimenomaan sanoi, että sinne se jälki menee. Voi vee. Herkästi Urhon saa kyllä pois jäljeltä ihan vain sillä että mä en lähde sen mukaan. Eli, yksinkertaisesti, luottoa mudille!

Jälki

Urholle 200m sykeröinen jälki kangasmetsään, jossa monta kulmaa, 5 filmipurkkia ja loppupurkki. Vanheni rapsakat 3h. Ur iski nenän maahan heti kun sai valjaat niskaan ja kiinnitin niihin liinan, eli vedosta valjaisiin tulevasta paineesta se hoksaa kivasti homman nimen. Lähti hienosti janamaisesti nostamaan, mutta ei kyllä sitten haisuakaan jäljestä vaan vahvaa reagointia jälkimerkkiin. Hö, ei olisi pitänyt laittaa sitä lepattamaan tuuleen. Lopulta sai jostain kiinni ja sen jälkeen tulikin heti purkki. Urho näyttää nyt haluavan ottaa filmipurkin suuhun ja purra sen lommoille samalla kun käy maate. Loppujälki meni hienosti! Urhoa oli helppo tulkata milloin se on jäljellä ja milloin tarkistelee. Hirmuisen esinemotivoitunut se on myös ja tarkisteli huolella kaikki isommat maanrikkoutumat, että onkos tässä nyt sitten jotain. 

PEJÄ Joensuu 26.9.

Koepäivä vol.2, muttei ollenkaan kääks, vaan oikein kiva ja rento olo. Tavoitetta en taida enää uskaltaa paljastaa, sillä ylitimme sen roimasti saamalla kokeesta HYVÄKSYTYN tuloksen! Sen vain sanon, että tavoite oli jotain paaaljon vähemmän. Mut ei ollut helppoo ei, juurikin koko 40min käytettiin, osa meni harhailuihin ja parissa kohtaa pistettiin ihan juoksuksi että ehdittäisiin etiäppäin.

Etsintäruudussa Oi lähti nätististi liikkeelle ja veti pian vasempaan jäljelle. Sinne mentiin aika pitkään, ruudun ulkopuolellekin, jossa koira nosteli nokkaa ja näytti epävarmalta. Lopulta kuului käsky takaisin ruutuun (tai janalle, miten se nyt menikään). En tajunnut heti, että kyseessä oli takajälki, vaan palasin itse edellä takaisin ja lähetin koiran uudelleen. Nyt oikealle ja varman oloisesti eteenpäin, sitten takaa kuului autojen starttaukset ja tuomari kera ratamestarin huurruuttelivat pois. Oli vain minä, koira ja metsä - ja kas, siinäpäs on ensimmäinen esinekin (hanska) :) 

Jälki vei kohti hakkuuaukkoa, juuri ennen sitä koira kääntyi vasempaan, juuri kun olin varma, että nyt tulee se maastonmuutos. Ei tullutkaan. Piakkoin tuli toinen esine (paperinen karkkirasia). Sitten mentiin eteenpäin ja hiljalleen meno muuttui epävarmemmaksi. Pistin matkalta jotain paikkoja mieleen missä mielestäni koira oli jäljestänyt vielä kunnolla. Jotenkin koira kääntyi taas vasempaan, meni tielle ja jäi ihmettelemään. Okei, täällä (meidän) jälki ei mene. Jos menisi, niin koira kyllä veisin napakasti tien yli. Palattiin tien laitaa takaisin päin, toivoin jäljen taas nousevan. Joku jälki nousi ja meni tien yli, mutta koira kulki liian löysästi. Tiesin, että täällä on liikkunut sienestäjiä (näin sen jo kokoontumispaikalla), mutta pakko oli vaan yrittää luottaa koiraan. Oili vei pari sataa metriä syvemmälle metsään ja alkoi kääntyä kohti kokoontumispaikkaa, ja nenä ihan liikaa ylhäällä. Lopulta päätin sanoa kiitti vaan, mutta nyt mä näytän minne mennään. Oilikin näytti vähän helpottuneelta, kun siltä otettiin vastuu pois. 

Palattiin (puolijuoksujalkaa) tien lähelle, otin koiran irti ja annoin koiralle käskyn etsiä jälkeä tien laidasta, oletin sen menevän tien yli ja nyt nostettaisiin sitä metsäänmenopuolelta. Tää kohta oli erityisen hieno!! Oi eteni suorassa linjassa eteenpäin, nenä maassa ja ihan oikeasti ETSI jälkeä. Ja pian jotain löysikin, klikkasin koiran liinaan ja jatkettiin eteenpäin. n.100m jälkeen jotain haparointia, koira meinasi mennä vasempaan, mutta kaartoikin sitten pois ja jäi tarkistelemaan jotain... hmmm. Otti kuitenkin uudelleen suunnan vasemmalle ja sinne mentiin, meno varmeni askel askeleelta. Ja tuli esine!!! (hanska). Olin ollut jo varma, että aikaa ei enää ole ja nyt meillä oli minimimäärä esineitä (3) taskussa. Ehkä meillä olisikin vielä hitusen aikaa? Välillä melkein juoksin koiran perässä - tai siis juoksin. Tuli neljäs esine (sukka), melkein teki mieli jättää se siihen ja vain juosta eteenpäin, mutta Oili näytti siltä että palkka tänne ja vähän äkkiä. Juujuu, tässä pikkukoiralle nami ja eiköhän mennä eteenpäin. Tiesin, että meiltä oli hukkaharhoille jäänyt yksi esine, joten tämä oli todellisuudessa viides, eli jälkentekijä on lähellä, pian koirakin nosteli nokkaa ilmavainulla sen merkiksi. Ja samalla minäkin näin jotain maalimieheltä näyttävää. Koira irti, hakukäsky ja koiran lähetys tuulen alapuolelle. Aika heiveröisesti Oili lähti ilmavainulla hakemaan, oli kai niin imuttunut jälkeen. Mutta reagoi koko ajan vahvemmin ja lopulta kiemurteli maalimiehelle ja siellä ehti haukkua muutaman ilmaisuhaukun kunnes olin jo itsekin vieressä. Herranpieksut kun mä olin tyytyväinen! Mikä työvoitto! En todellakaan uskonut meidän pääsevän näin pitkälle tällä jäljellä. Sitten ihmeteltiin aikaa ja sen riittävyyttä, muutenhan meilllä oli hyväksytyn tuloksen palikat kasassa: 4 esinettä ja jäljentekijä. Mutta se aika riitti! :D Oilille pitää tietty antaa pisteet hienosta työstä, mutta pari pistettä tulee kyllä mullekin kun tajusin käyttää päätä ja taktikoida hankalassa paikassa - ei huano!

Laitetaas nyt vielä ne tulosspeksitkin:
Jäljen ylösotto hyvä
Esineet 4/5 hyvä
Henkilö hyväksytty erinomainen
Loppuarvosana hyvä

PEHA Joensuu 25.9.

Koepäivä, kääks. Lupasin kyllä itselleni aamulla ajatella vain positiivisia ajatuksia ja pidättäytyä sanomasta kenellekään, että jännittää. Jos sen sanoo, niin ei se ainakaan helpota. Mitä ei sano, ei ole olemassa. Mutta kyllä se siellä silti oli, ja pisti vähän hengästyttämään. Oilille kakkosarpa, eli ekana paikallamakuuseen. Kaveriksi tuli rotutoveri Martti ja tuli oikein kotoinen olo kun kaksi lapinporokoiraa suoritti kimpassa tottista :) Oi pysyi rauhassa paikallaan, ensin vähän ihmetteli siimaleikkurimiestä, joka pärryytti koneettaan kävellen L-muotoista kuviota koiran lähellä (koira jäi kuvitteellisen ällän kainaloon). 6mm paukuista veti korvia vähän viistoon, muttei muuta. Paikkamakuu erinomainen. Seuraaminen meni ihan jees, tuttua väljyyttä käännöksissä, hyvä. Kaikki jäävät liikkeet muuten kuulemma hienosti, mutta ohjaaja antoi vartaloavun kääntämällä pään koiraanpäin heti käskyn jälkeen (pakko oli tarkistaa että menikö). Ei oikeasti mikään isoiso käännös, mutta tarkka tuomari huomasi ja vinkkasi että "luota koiraan". Luoksetuloissa tuli tietty suoraan sivulle, muuten hienot vauhdikkaat luoksarit. Seisomisessa oli ottanut jotain askeleita ilmeisesti pian pysähdyksen jälkeen ja sitten vielä ekasta laukauksesta otti pari, toisesta ei. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno + luoksetulo tyydyttävä, liikkeestä seisominen + luoksetulo tyydyttävä. Nouto hieno, paitsi se luovutusasento suoraan sivulle, hyvä. Ryömi jotenkin, mutta annoin sekä käsiapuja että käskyjä runsaasti, silti koira nousi välillä liian ylös, riittämätön. Eteenmenoon en saanut viriteltyä kunnolla, lähti silti hyvin liikkeelle, mutta kaarsi hetipian paikallamakuumerkeille. Eh, eipä oltu sitä treenattu ja osasinkin ennustaa tämän kun näin merkit, mutta kiva kun kuitenkin tajusi että jonnekin pitää juosta :D Eteenmeno (kuitenkin!) tyydyttävä. Kokonaisuudessaan tyydyttävä suoritus ja siis HYVÄKSYTTY!!!! Voi mikä voitto-olo tuli. Ja sitä nostatti entisestään se, että kaikki kolme koiraa saivat tottiksen läpi ja pääsimme kaikki porukalla maastoon :)

Maasto-osuus ei jännittänyt niin paljoa, siihen oli helpompi orientoitua: me mennään vaan tutkimaan missä ne maalimiehet lymyää. Etsintäsuunnitelma oli aika simppeli tehdä, joskin hiukan houkutti aloittaa toiseen suuntaan kapenevan alueen leveämmästä päästä, mutta kun se oli siellä kauempana ja siirtymienen olisi syönyt etsintäaikaa, niin aloitimpa sitten siitä lähempää. Eli ekat pistot koiralla oli n.20m syviä.. Pian nousi eka maalimies oikealta puolelta aika läheltä. Sitten tyhjäntoimittamista, Oili ei mennyt niin vireästi kuin yleensä, tarkisteli kuitenkin ihan suhtkoht riittävästi. Noustiin rinnettä ylöspäin, tajusin että oikealle jää nyt katsomatta aluetta, mutta sitten kun Oi nosti ukon kauempaa edestä vasemmalta, niin se unohtui. Yhtäkkiä edessä näkyi jo alueen takaraja ja koirakin tuntui siltä, että ei täällä enää mitään oo.. Se oli tehnyt pari hyvää syvää pistoa vasemmalle, ja siinä hahmottelin samalla myös että se vasemmanpuoleinen ukko oli ollut suunnilleen melkein takakulmassa. Oikealle teki myös pistoa, ihan ookoon näköisesti, mutta totuus oli, että ei vaan riittävän pitkälle. Lopulta tuomari jo kertoi, että nyt ei kyllä jäänyt maalimies enää taida nousta, joten jospa lopetetaan ja saat käydä nostamassa sen koiralle palkaksi. No sehän passasi, tuulikaan ei olisi enää koiraa siinä voinut jeesata. Ja se oli just sen tarkistamattoman alueen takana. Toisaalta olin unohtanut paikan, toisaalta taas luotin vähän liikaa koiran nenään. Höh! Etenin liian nopeasti keskilinjaa miettimällä liikaa sitä, että en viitsi kuluttaa Oilia pistottamalla sitä liikaa liian tiheään. Olinhan ajatellut taktiikaksi "kolme pistoa ja kolme maalimiestä" :D Ei ihan mennyt niin.. Mutta. Pettynyt en kyllä ollut, en sitten pätkääkään. Kokemus oli tosi hyvä, jäänyt piilo ei ollut mikään mahdoton, vaan kaikilla olisi ollut mahdollisuudet nostaa se (kaikilta koirilta jäi sama piilo nostamatta, eli harmillisesti kukaan ei saanut tulosta). Meillä oli kuitenkin mukavaa kun saatiin etsiskellä ja päälle tuli vieläpä kehujakin toiminnastamme! Ei se ei-ristelyä-osaavan koirakon toiminta sitten niin kamalaa ollutkaan :)

Hakukokeen arvioinnit:
Koiran ohjattavuus hyvä
Ohjaajan käyttäytyminen erittäin hyvä
Ilmaisut erittäin hyvä (2xeh)

Kenraalit

Ensin tottista Linnunlahdella ja sitten jälki Viinijärvellä. Tottis muuten hyvin (nouto, eteenmeno, ryömiminen, luoksetulo), mutta reagoi reilusti 9mm jysäyksiin. Seuraamisessa otti paukuista etäisyyttä, mutta korjasi itse paikkansa heti sen jälkeen, tämä vielä jees. Tylsintä oli, että paikallamakuussa nousi ekasta pamauksesta > käskin takaisin maahan, nousi toisesta pamauksesta > käskin takaisin maahan, kolmannesta ei enää noussut ja pienen tovin jälkeen kävin vapauttamassa. Selvittiin siis jotenkin, mutta mulle jäi pepepe-pelko pyllyyn. No, sitten jäljelle (2h, 800m, 4 filmipurkkia, Pasin tekemä, mulla mukana GPS josta näin jäljen kulun), painui jo pimeäksi, mutta suurimman osan 800m jäljestä pystyin kävelemään itse ilman otsalamppua. UPEA jana, täydellinen. Ekat 250m hyvin (+1.esine), sitten meni tien yli ja alkoi syödä jotain p-skaa. Kutsuin pois ja Oi noukki 2. esineen tien tältä puolelta. Jatkoi hakkuuaukean yli haparoiden, sitten tien yli normisti ja sen jälkeen alkoi vetää toistuvasti pois jäljelta. Pystyin katsomaan GPS:tä jäljen oikean kulun ja lopulta mun oli pakko ottaa ohjata koira kulkemaan toista tietä pitkin, jonka tiesin jäljen ylittävän. Siitä Oi nosti jäljen uudelleen ja heti perään 3.esine. Jatko hyvin, mutta sitten mentiin jossain 4.esineestä ohi ja jatkoimme aina jäljen loppuun asti aika huterasti, Oi näytti lopulta siltä, ettei oikein enää huvittanut (ei kai, kun minäkin varmaan jo prässäsin aika paljon). Alueella oli tiettävästi liikkunut paljon sienestäjiä ihan samaan aikaan kun jälki oli tehnyt, eikä Oililla ole valmiuksia selvitellä sieltä seasta sitä omaa ajettavaa jälkeä. Noh, ei siinä mitään, mutta se lopun paineistuminen ja luovuttaminen ei ollut kiva kokemus. Illan loppufiilis oli: PERKELE. Tosi siistii...jihuu.

Autoton päivä

Piti mennä käymään Okun kentällä ottamassa mm. eteenmeno, mutta sitten tulikin aivan yllättävä este kentällepääsyyn: Autoton päivä! KÄÄKS! Murtuneena (juuu-u) jätin teon toteuttamatta ja ryömitytin Oilia vain kostealla kotipihan nurtsilla. Märkä nurmi on pikkukoiralle vähän vaikeampi alusta ryömiskellä kuin esim. hiekkakenttä. Nyt ei mennyt niin kovin hyvin, tarvitsi paljon apuja.

Oili PETOili

Pihalla käyttöesineen nouto, ryömimistä (aika hieno) ja eteenmeno, joka jäi ehkä vähän lyhyeksi, mutta ei haittaa, se oli sitäkin napakampi veto muuten. Ryömimistä sisällä ja ulkona sitten vähän enemmänkin, se kun alkaa todella luonnistua :) Kokeessa liikkeessä sallitaan vain suullinen käsky tai käsimerkki (kumpaakin saa toistella), joita olen tähän asti käyttänyt molempia yhtäaikaa. Nyt testasin pelkästään yhtä kerrallaan ja kyllä käsimerkki on Oilille paljon toimivampi kuin käskysana.

Taajamajälki

Oikulle pieni taajamajälki, eli kiemurtelin n.200m tuossa aseman seutuvilla. Nurmikkoa, tien ylityksiä, asemalaituria pitkin kulkemista ja olipa vähän häiriötäkin kun vieressä vaihtavat ratapölkkyjä uusiin. Siellä täällä yksittäisiä nameja ja kaksi filmipurkkia, joista toiselle lopetus. Ajettaessa jäljellä oli ikää tunteroinen ja Oili ajoi sen oikein kivasti, suurelta osin tosin n. puoli metriä jäljen sivussa tuulen alapuolella, mutta muuten oikein skarpisti.

Tottis ja haut

Ennen hakutreenejä pyörähdin Pärnävaarassa ottamassa pikaisesti tottista. Urho hyppeli esteitä, kertaalleen ensin pk-hypyn ja A-esteen, jonka jälkeen samat vielä lelun kanssa. A-este otettiin ihan noutona, joskin koiran lähdössä palautukseen kävin taputtamassa esteen huippua, että Ur varmasti hoksaisi tulla sitä kautta takaisin. Hoksasi! Hypyssä jätin sen lelu suussa esteen taakse ja sieltä kutsu yli. Ei kolinoita :) Seuraamisia kainalopallopalkalla, alkuun pää hakkasi pahasti reiteen, mutta kun vain kävelin itse vasempaa jalkaa varomatta eteenpäin (mulla on huono tapa luistaa vas. jalka alta pois, jotta Urhon pää ei niin pahasti hakkaisi reiteen...), niin kyllä se mudin pää sieltä irtaantui vähän paremmalle paikalle. Muutoin ihan kivoja pitkiä seuraamispätkiä. Käännökset ei kovin hyviä, jokunen satsi sitten oikealle käännöstä sen tiivistämiseksi. Noutojen palautukset tuntui TAAS löysälle ja mä yritin kovasti olla näkemättä niitä sellaisina ;) No, yksi oli ihan oikeasti löllö.

Oili ryömi ja eteenmeni. Ryöminnässä liikaa virtaa ja liian vähän keskittymistä sekä liikaa vaativa ohjaaja - kroppa siis nousi aika herkästi koiralla ylös. 20-30m mentiin yhteensä, Oi menee tosi kovaa ryöminnässä kun oikein vauhtiin pääsee. Eteemenoon olin vienyt palkan samalla kun vaihdoin koiran ja huomasin nyt, ettei se näkynyt kentän pusikkoiselta reunalta ollenkaan. Aurinkokin paistoi pahasti vastaan. Jätin sitten lähetysmatkan vähän lyhyemmäksi. Hyvin Oi kuitenkin lukkiutui valmistelusta ja lähti pinkomaan eteenpäin, lopussa kaarsi reilusti vasemmalle ja ajautui kauas palkkapurkista joutuen hakemaan sen lopulta nenällään reilusti oikeaan palaten. Ei kovin hyvä treeni ja olisi ehkä kannattanut paikata, mutta alkoi olla jo kiire hakumetsään. Ja se varsinainen eteenmeno-pätkä oli kuitenkin ihan ok.

Ja sitten maastoon - jossa Urho oli hakutykki! Alkuun maalimiehet molemmissa etukulmissa valmiina ja noston jälkeen niistä mielikuvat maastossa eteenpäin siirtyen. Haukkuja ekalle n.15, tokalle täydet, kolmannelle n.15 ja neljännelle palkka aloituksesta. Maasto tällä kertaa aika avointa ja helppoa. 4 lähetystä ja 4 maalimiestä. Urho oli tökkinyt maalimiehiä nenällään etenkin ennen haukun aloitusta ja pulma taitaa olla se, että Ur tahtoo naaman näkyviin, jota sitten haukkua. Eli nyt jatkossa ainakin paljon umppareita niin saadaan tämä "huudan naamalle - ja vain naamalle" -kuvio katkaistua ja sitten ehkä jotain etäisyystreeniä myös. Mut katsotaan eka mitä naamattomien maalimiehien kuuri tekee.

Oilille 2x2 maalimiestä valmiina, tarkoituksen työstää pelkkää suoraa etenemistä. Jos koira lähti kaartamaan alueella eteenpäin liian aikaisin, kutsuin sen pois ja lähetin kaartamispaikasta uudelleen. Ja sain tehdä sen jokaisella 4:llä pistolla... äääh. Kahdella maalilla, kun Oi oli jo saanut varsinaisen palkkansa ...ja jäänyt haukkumaan maalimiestä ihan vain saadakseen lisää ruokaa, otin koiran hallintaan ja tehtiin maalimiehen nosto ns. kokeenomaisesti, jossa ei kummempaa pulmaa kun Oilihan oli jo saanut sen THE palkkansa. Empä tiijä, kai tästä treenistä jotain hyötyä oli, vaikka metsässä tuntui ihan turhan hinkkaamiselta. Oililla on niiiin pitkä oppimishistoria takana jostain ihan muusta taipuakseen enää kunnolla mihinkään viivasuoriin pistoihin... ja ehkä vähän minullakin ;)

TOKO, Joensuu

Tänään se sitten oli, Oilin virallinen tokotuokio 4 vuoden tauon jälkeen :) Meillä oli kivaa! Aamun Oili aloitti syömällä lenkillä heinää ja oksentamalla. Koepaikalla pikkukoira ei halunnut syödä nakkia (= aika paineistunut), josta mä meinasin ottaa vähän pulttia, mutten sitten kuitenkaan ottanut, kun Oiliin sai kuitenkin tavallisen käsky-yhteyden. Sillä on nykyisin ihastuttava tapa nostaa keskittymistä ja virettä ihan vaan tekemisen kautta. Eli jos koira laamailee, niin erilaisia temppuja vaan peräperään ja sieltä se into ja rentouskin sitten tulee. 

Luoksepäästävyys 9

Paikallamakuu 10

Seuraaminen kytkettynä 9

Seuraaminen vapaana 9

Liikkeestä maahan 8

Luoksetulo 9

Liikkeestä seisomien 7

Estehyppy 8

Kokonaisvaikutus 9

Yht. 175p, ALO1, sijoitus 4./11

Luoksepäästävyydessä Oili meni tuomaria vastaan, muttei aivan tiukan "sivu" käskyn jälkeen uskaltanut alkaa härveltää täysillä vaan oli ihan 4 tassua maassa. Paikallamakuu meni niin hienosti, että mä vieläkin ihmettelen mikä Oiliin on mennyt noiden ryhmäpaikkamakuiden kanssa - oli siis ihan hiirenhiljaa koko ajan. Ilmeisesti se ottaa sopivasti painetta muista ja keskittyy vain pysymään hengissä, eli siis paikallaan. Näytti, kuin olisi ollut jotenkin tosi hienosti koulutettu hommaan, tietäisivätpä vaan ;) Seuraaminen kytkettynä meni reippaasti, paitsi täyskäännös oli ihan löpsy. Ja samat viat myös vapaana seuraamisessa, jossa myös jumimisia perusasennoissa (saattoi olla sitä myös kyt.seuraamisessa). Maahanmenossa jäi vajaaseen asentoon. Joko sinne jäi ihan oikeasti kyynärten alle ilmaa, tai sitten tuomari hämääntyi muuten vaan Oilin ilmavasta makuuasennosta, sillähän oikein ryhdikkäästi maatessaan rintakehän alle jää hyvinkin muutama sentti tyhjää vaikka kyynärpäät olisikin tukevasti maassa kiinni. Luoksetulossa pilliurku oli jo hyvin auennut ja jättöajan Oili rutisi, muuten oikein priima liike. Liikkeestä seisomisessa, hetken jo seistyään päätti sitten tapsutella vähän eteenpäin ja haistella maata. Ja olikohan perusasennon ottamisessakin taas jotain? Estehypyssä muistaakseni perusasennon ottaminen jotenkin hankalaa. Kokonaisvaikutelmaa tuomari kehui kovin hienoksi ja erinomaiseksi, mutta se ääntely. Pitemmittä puheitta, mukava tuomari tuo Mauri Pehkonen, joskin tiukka. Sääntökirja oli kyllä hallussa ja jos jostain pystyi pisteitä pois ottamaan, niin ne läks heti.

Tottikset

Kimppatreenit Päivikin poppoon kanssa :) Vähän niinkö kentsut, eli Oilille 2x paikallamakuu. Ekana Tanhu-rotutoverin kanssa, oli hissuksiin ja rauhassa; sitten Luka-lunnikoiran kanssa, josta urut taas aukesivat. Oili alkoi piipata joko hermostuksissaan (Lukalla teetettiin enemmän häiriötä, mm. luoksetuloja jms.) tai koska Urho päätti puolestaan olla autossa hiljaa (kun Urho rutisee, niin Oili on hiljaa - ja päinvastoin), tai sitten koska se ehti saada hajun taskussa olevista nakeista. Veikkaan kahta viimeistä, sillä paikallamakuu ylipäätään on Oilille pieni hermostuksen aihe eikä se koskaan makaa siellä vapautuneen rennosti. Sillä nämä hiljaiset makuut ovatkin olleet oikein ihmetyksen aiheita. Palkat makuista leikkien, josta Oi innostui kovasti. Muuta Oililla tehtyä: eteenmenot ja ryömiminen. Eteenmenoon tuli lenkkeilijähäiriötä ja kohdekin näkyi huonosti, joten eka meni vinksalleen, toka sitten oikein hyvin. Ryömimistä kosketuskepillä ja käsiavulla, kyyyyllä se sieltä alkaa löytyä :)

Urho hyppeli kainalopallon perässä, ensin kontakteista sellaisenaan ja sitten kontakteista hieman häiriköitynä. Seuraamisia tsekattiin Päivikin kanssa ja tulihan se tuttu "missä asennossa ite oot" -juttu esiin. Eli kroppa suoraan, katse horisonttihin ja niin se vaan koirakin oikenee oli palkka mikä hyvänsä. Nyt ei muuten tullut pylly pohkeeseen -efektiä, aika jännä. Noutoa tsekattiin myös ja todettiin, että löysyys löytyy mun päästä. Urho noutaa ihan hyvin, pl. että luovutusasento tuppaa jäämään vinoksi.

Haku (Oi) ja jälki (Ur)

Teemana pitkät pistot, ylisyvyyttä. Otettiin näköavuilla niin meni kerralla kunnolla. Tsekattiin ensin etukulmiin lähtevät maalimiehet, pyöräytin koiran pois ja pienen tovin jälkeen Oili sai mennä hommiin. Ekalle vähän kiemurointia, meni perille kuitenkin ilman lisälähetyksiä. Toiselle suoremmin. Sitten haamut, joille ennen lähetystä pieni odotus koiran samalla "poispyöräyttäen". Kolmannelle kaarsi 20m jälkeen tallausten mukaan, kutsuin pois ja kävin lähetämässä kaartamiskohdasta uudelleen, sitten menikin hienosti aivan ylisyvälle, noukki sieltä tuulen alta hajun ja palasi takaisinpäin paikantamaan mm:n. Hienosti! Neljäs yhteen putkeen pötköön ilman mitään lisähärvellyksiä. Haukkuja sekalaisia lyhyitä määriä.

Urholle jälki, kävin tekemässä sen ennen hakuiluja ja pari tuntia se ehti välissä vanheta. Alkuun janalla iski mudille p-hätä. Häsläystä ilmassa, piti kyllä jäljen, mutta kovin heilurina mentiin. Ekan filmipurkin tahtoi tuoda mulle käsiin, seuraavalla vihjaisin maahan ja loput ilmaistui maahanmenolla (+ otti purkit suuhun). Lopussa häslättiin ja mä en muistanut missä jälki meni, tahtoi ajella sitä kovasti tuulen alapuolella. Kokonaisuudessaan "ihan jees, on nähty parempaakin".

Oili pääsi suorittamaan ryhmäpaikallamakuuta uljaiden käyttöbelgien välissä. Pikku-Oikku oli ihan hipihiljaa kun vieressä oli vähän enemmän viettiä, padottuna ja ei-niin-padottuna :D

TOKOT (joo-o!), tottikset ja jälki

Tiistaina kilon noutokapulalla yhdet satsit. Oilille enemmän painottaen kapulan tarjoamiseen suoraan luovutusasentoon ja lopuksi vasta yksi varsinainen nouto. Urholla taas alkuun pari suoratarjoilua ja lopuksi useampi nouto. Palkaksi isoja koiranmakkarapaloja (lohella maustettua), joka sai molempien silmät loistamaan. Ja parit pätkät ryömintää Oililla. Kosketuskepin kanssa mentiin - hyvin!

Okun kentällä tänään Oililla alokasluokan tokojuttuja, tuli nääs aivopieru ja ilmoitin Oilin kokeeseen tulevalle lauantaille. Tsekattiin erityisesti hyppyä ja otettiin yksi ryhmäpaikkamakuu. Oili yllätti olemalla tyyni, rauhallinen ja hiljainen! Olin silmät ymmyrkäisinä. Toinen lyhyt paikkamakuu vielä niin, että vierestä koira kutsuttiin luo, pienen nykäyksen aiheutti muttei muuta. Oliskohan ne treenit sitten siinä, heh. No jospa vielä jossakin yksi ryhmäpaikallamakuu.

Urholla kontaktia kainalopallolla, erityisesti toisen koiran tehdessä luoksetuloa ja leikkimistä. Hyppy ja A-este kertaalleen ees-taas, molemmat hienosti. Nyt alkaa näyttää siltä, että näihin voisi lisäillä jotain noudettavaa :) Lopuksi eteenmenopallon vienti, toiseen suuntaan luoksetulo ja sen jälkeen taas toiseen suuntaan se eteenmeno.

Ennen kentälle menoa kävin tekemässä Oilille jäljen, joka ehti vanheta n. tunnin. Palatessa metsän äärelle männikössä vilisi sienestäjiä ja mä kiitin onneani, että olin tehnyt erityisen namirikkaan jäljen. Nyt ei harhat haittaisi ja koira saisi aina omalta jäljeltä vahvisteita. Namit myös rauhoitti tahtia niin, että minusta meno tuntui suorastaan tylsistyttävän hitaalta.. Filmipurkkien ilmaisut parani loppua kohden, eka ja toka oli huonoimpia, loput kaksi sekä loppupurkki noteerattiin ihan hyvin. Pituutta jäljelle tuli vain naftit 200m, nyt pitäisi saada alle kyllä joku pidempikin suikaus.

Haku

Maastona tällä kertaa aika haasteellinen ja hankalakulkuinen mäennyppylä - totaalista rääseikköä, jos suoraan sanotaan. Taimikkoa, sekametsää, raivausjätteitä, jyrkkää kallioista rinnettä, ja päälle vielä miltei tauoton vesisade. Onkotässämitäänjärkeä -treeniolosuhteet siis :) Urhon kanssa tsekattiin ekojen maalimiesten siirtyminen etukulmiin, sitten mudi sai valita mistä aloittaa. Näytti haluavan aloittaa vasemmalta, se meni (kai) ihan hyvin. Toiselle tuli jumanteria, piti lähettää monta kertaa, mutta hyvin Urho jaksoi tsempata ja lopulta sai löytönsä. Ykkösen ja kakkosen noston jälkeen mielikuvat ennen paluuta keskilinjalle. Kolmosesta ei taas muistikuvaa miten se meni, ja nelonenkin on jostain vähän pimennossa. Pääasiassa jäi kuitenkin sellainen fiilis, että tuli hyvä sinnikkyystreeni. Aina vaan pitää jaksaa, vaikkei heti löydykään. Haukkuja sekalaisia määriä kaikilla maaleilla, ihan hyviä sarjoja, pieniä hengenvetotaukoja siellä täällä - en ota pulttia :)

Oilille kokeenomainen. Vaikka Oi taas teki hommat omalla tyylillään, niin mulle hahmottui taas hiukan paremmin se, miten juuri Oilin kanssa kannattaa toimia. Esim. Oilin tapa nostaa maalimies etukulmasta on lähteä juoksemaan kuvitteellista keskilinjaa eteenpäin niin pitkälle että luulen sen olevan jossakin takakulmassa ja aloittaa yhtäkkiä ilmaisu etukulmassa olevalla maalimiehellä. Siis tuli mitä tuli, niin luota koiraan ja anna sen tehdä töitä. Vähemmän on enemmän, varsinkin pistojen määrässä. Kokeenomainen meni kuitenkin "läpi", kaikki kolme maalimiestä löytyi suunnilleen kai oikeassa ajassa ja ilmaisut toimi loppuun asti, joskin viimeisellä tuli hakkujen lomaan jo pientä rutinaa.
 

Lappalaistottista Okussa, ja jälki

Kuvaaja: Terhi Myöhänen

Sunnuntaina tottisteltiin lapinporokoirajengin kanssa Outokummussa. Älyttömän mukavat treenit kaikenkaikkiaan. Oililla PEKO-tottis kokeenomaisena, paitsi että löysin itseni palkkaamasta sitä kaikkien liikkeiden jälkeen. Mutkun se meni vaan niiin hienosti, etten mä malttanut olla palkkaamatta sitä! Eteenmenoon vein ennen suoritusta palkkapurkin kera näkyvän juomapullon. Paikallamakuun Oili suoritti autojen vieressä tarkoituksena tuottaa sille Riikan autolla starttihäiriö, mutta olosuhteet tuottivat oivan käytännön häiriön kun paikalliset agilityharrastajat tulivat hakemaan kentältä esteitä toisaalla olevaan tapahtumaan ja pari autoa ajoi aivan Oilin edestä sen viereen. Ei mikään helppo häiriö Oikulle, mutta Oi suorastaan kesti sen kuin mies.

Urhon kanssa käytiin muita odotellessa hyppimässä pk-estettä ja hiukan seurailemassa sekä eteenmenemässä. Hypyissä näkyi taas se, että pitkä etäisyyden jättö esteeseen ei sovi Urholle. Vauhdinotto sotkee sen kuviot ja tulee kolinoita. Läheltä hyppää paljon puhtaammin ja keskittyy paremmin. Seuraamiset löysiä. Eteenmeno hieno näkyvälle pallolle. Urho pääsi myös toiselle keikalle kentälle ihan lopuksi, emmin otanko sen kimppapaikkamakuuseen ja otin ja Urho yllätti totaalisesti. Se makasi hiljaa ja rauhassa rivin reunimmaisena, pari kertaa sen oli pakko nuuhkia tyttökoirista päin tulevia tuoksuja, mutta senkin se teki aivan hiljaa. Luulen, että joku oli salaa doupannut mun mudin. Tehtiin myös sekalaisia seuraamisia henkilöryhmässä ja toisen koiran lähistöllä häiriökestomielessä. Aivan lopuksi huippuharkka erityistä häiriötreeniä, kuvio jonka mä olin unohtanut aivan kokonaan treeniarsenaalista. Otin Urhon perusasentoon, laitoin pallon kainaloon ja Hertta ja Mirkku alkoi häiriköidä mudia pyrkimyksenä rikkoa sen kontakti ja saada haksahtamaan paikaltaan. Perushuutelut ja -houkuttelut meni aika hyvin, mutta maahanmenokäskyyn Urho upposi kuin kuuma veitsi voihin - monta kertaa. Hyvät hetket, joita niitäkin kyllä tuli, merkkasin ja tiputin kainalosta pallon palkaksi. Vitsi miten hauska treeni!

Kuvaaja: Terhi Myöhänen

Sillä välin Viinijärven metsissä... Pasi oli tehnyt pikkuisen jäljen, jonka Oili pääsi ajamaan. 400m, 4 esinettä, perushaahuilu. Nosto plörinäksi, Oili nyki jonnekin aivan väärälle suunnalle, joku toinenkin perustavaa laatua oleva hukka-harha-härö sinne tuli, muuten normaalia oili-jälkeä (epätarkkaa, mutta pitää jäljestä huolen). Neljästä esineestä kolme normaalia kankaista nousi hyvin, mutta Werther's Original -karamellin Oili-pentele jätti ja me mentiin siitä ohi! Eli siis pienet esineet kaipaa edelleen harjoitusta, tämä konkretisoitui jotenkin tosi tehokkaasti nyt kun mä en saanut sitä karkkia (nyyh).

Tekstin ohessa pari kuvaa O(i)kun tottiksista.

Jälki

Metsäkeikalla mä tein Oilille jäljen ja Pasi puolestaan Urholle. Molemmille muutaman sadan metrin perusjuttu, esineinä filmipurkkeja. Oilin jälki meni jotenkuten ookoosti, mutta Urhon jälki suorastaan megalomaanisen upeasti! Urho jäljesti uskomattoman tarkasti kun otti huomioon jäljen tuoreuden (1h), kaksi ekaa filmipurkkia se omituisesti meinasi jättää noteeraamatta, mutta kolme seuraavaa Ur ilmaisi hienosti. Ei puhettakaan, ettenkö olisi luottanut koiraan. Olipa ilo olla liinan päässä :D

Tottis

Tuhdisti tottista Oililla popekon vuorolla Linnunlahden kentällä. Koko rahan edestä kun nyt kerran sinne liikahdettiin ;) Eka seurailuja paukkujen lomassa. 6-millinen sai Oililta korvat viistoon ja kropan vähän nykimään, mutta nakit maistui ja toimintaa pystyi jatkamaan. Mutta ilman paukkuja olis kivempaa, jos Oili saisi päättää. Henkilöryhmää peko-malliin, eli piiripieni pyöri ja siinä oli sääntöjenmukaisen häiriökoiran lisäksi myös yhdet lastenrattaatkin :D Paikallamakuuseen jätin sivummalle, siellä se piipitteli ja teki alapäähuoltoa aina välillä. Tiskiharjan noudot meinasi mennä ihan plörinäksi. Harja hukkui nurmeen, koira jumi milloin nurmitupsuille ja milloin koirankarvatupsuille ja meinasipa kusaistakin! Viimeisimmästä tempauksesta kuuli tiukat kommentit ja sen jälkeen Oi oli vielä hiukan hajamielisempi. Loppuun pelkkää harjan palautusta, joka sekin hiukan vajaalla energialla (löpölaukkaa) kun Oilin kunniaa oltiin kerran jo menty loukkaamaan moisella tiuskaisulla. Maahanmenoja nakitellen, parani huomattavasti kahden session aikana. Eteenmeno vielä koiran nähdessä purkin viennin, seuraamista reilummin poispäin ja siitä takaisin kohti eteenmenopurkkia. Vauhti eteenmenossa ei ihan tykkitäpö, mutta aika hyvä suhteessa koiran aiempaan paineistamiseen.

Urholla eka vaan kontaktia, joka ihan hukassa. Olisi pitänyt tajuta ottaa alkuun leikit ja sitten vasta tekniikkaa nakilla. Kun sitten tajusin leikkiä, niin koirakin rentoutui ja vapautui huomattavasti. Seuraamisia pyrkien suoraan menoon ilman käännöksiä. Maahanmeno jökitti pahasti lelun kanssa, kun tein niin että jätin koiran seisomaan, otin itse etäisyyttä ja siitä käsky "maahan". Urho oli varma että kyseessä on luoksetulo ja hyppäsi aina metrin eteenpäin ennenkuin oikea käsky kirkastui sen pääköpassa ja muuntui toiminnaksi. Pari luoksetuloa sitten myös, en muista missä välissä. Ja eteenmeno, samaan tyyliin kuin Oililla mutta lelun kanssa - ja Urho veti matkan täysillä. Lopuksi Urholla pk-estettä, yhteensä viitisen hyppyä, joista kaksi vapaasti kolisten, kaksi vapaasti puhtaasti ja yksi paluuhyppynä puhtaasti. Hyvin tsemppasi vieraalla esteellä vaikka ihmisiä oli kunnon parvi siinä ihan vieressä.

Kun vielä lopussa joku kaivoi aseen autosta (hauskaa tämä tottis :)), niin otin Oilin toistamiseen kentälle ja vein paikallamakuuseen. Nämä makuupaukut meni huomattavasti paremmin.

Kotona olen edelleen myös ryömityttänyt Oilia. Nyt menee välipalkkaillen kivasti jo useamman metrin pätkä.

Sekalaisia tottiksia

Oililla edelleen ryömintää talossa ja puutarhassa, otin nyt kosketuskepin käyttöön (grillitikun päässä viinipullonkorkki :D) Hyvin hyvin pieniä pätkiä menee. Tehtiin myös eteenistumisia suusta tippuvalla namilla ja asennonvaihtoja matka-arkun päällä. Urho oli ihan että mitäh! kun se ei päässyt tekemään hommia. Mudillakin sitten pikkuisen seuraamisen käännöksiä oikealle ja vasemmalle tiheällä namituksella. Tajusin, että ollaan melkein aina hinkattu vas.käännöstä kun seuraamista on tehty, joten ei ihme että koira tarjoilee pyllynheittoa pohkeisiin myös pitkissä seuraamisissa.

Lenkillä Oililla maahanmeno ihan hukassa. Mihin ne aina välillä oikein katoilee?

Esineruutu ja jäljet

Huippukeikka metsään! Aivan paras!

Urho noukki esineruutusuikaleelta 4 esinettä tostanoinvaan, sai alkuun katsella tallauksen, sitten liivit niskaan ja lähelle heittämieni autonavainten tuonti, jonka jälkeen mudi varsinaisiin hommiin. 4 pistoa, 4 esinettä. Voi että mää olin tyytyväinen ja voi että Urho oli aika polleena!

Oilille 300m ja 1h ikäinen jälki, jonne sinne tänne askeleille kuivanappuloita, erityisesti kuitenkin kulmien ja esineiden jälkeen. 4 kulmaa, esineinä 3 suklaamunan muovirasiaa joissa kaikissa nakinpala ja jäljen loppuun kourallinen kuivanappuloita. Maasto vaihteli mäntykankaasta hakkuuaukkoon, aloitus kankaalla, käynti aukolla, takaisin kankaalle ja sitten lopuksi vielä aukolle. Jäljen nosto muutaman metrin päästä hienosti! Kuivanappulat toimi hyvin tarkkuutta lisäten, joskin feidasivat vähän esineiden merkittävyyttä. Maastopohjan vaihtelut meni hyvin, joskin pahimmat ylittämäni risukasat Oili tahtoi kiertää. Pari kulmaa oli u p e i t a, pari taas vähemmän upeita. Yksi hiekkaan kaivettu esinepurkki oli tosi vaikea, päätin kuitenkin että mehän nostetaan se purkki ja vaadin Oililta useampaan otteeseen tarkkuutta ja kas, sieltähän se purkki sitten nousi :)

Urholle 150m ja 1h ikäinen jälki, jossa 3 pikkuesinettä sekä loppupurkki, pari kulmaa. Haparoiva nosto, mutta sen jälkeen heti hyvää jäljestystä. Töksy tuli kuitenkin pian kun Urho ei noteerannut sammaleeseen tungettua piilarikoteloa ja jäin vaatimaan sen huomioimista. Jälkeenpäin tajusin, että esine oli tosi huonosti hajustettu ja se tuli vähän liian pian jäljen nostosta, Urho ei ollut saanut taajuuksia ihan kohdalleen kyetäkseen reagoimaan esineen hajuun. No, pienen häsellyksen jälkeen koira tajusi vihdoin kotelon ja ilmaisi sen hyvin. Jatkot meni hyvin ja seuraavat esineet nousi myös hienosti. Namitin kuivanappuloilla lyhyen pätkän jälkeä ennen tienylitystä ja Urho aivan hyppäsi pois jäljeltä siinä kohtaa (ja sanoi suorastaan hyiyäk). Tien yli hyvin, posotti yli sammaleeseen upotetusta loppupurkista, mutta tarkensi sitten takaisin purkille ja ilmaisi sen.

Haku ja ryyryy

Urholle eka mm valmiina vasemmalle etukulmaan, vaati kaksi lähetystä perille päästäkseen. Keskilinja kulki uoman pohjalla ja sen molemmin puolin nousi rinne ylös, kovin helposti molemmat koirani alkoivat aina kaartaa rinnettä pitkin eteenpäin, eivätkä pinkoneet suoralla pistolla ylös asti. Mutta positiivista oli, että Urho kesti hyvin poiskutsut, korjaukset ja uusintalähetykset - sillä alkaa motivaatio olla todella kohdallaan :D Ekalla maalimiehellä 4 haukkua, jotka tulikin heti hyvällä tasaisella sykkeellä ilman ylinopeaa rypästä. Ehkä se rypäs tuleekin just silloin kun treenataan nimenomaan vain haukkua tosi helpoilla ja näkyvillä maalimiehillä. Ja ehkä mä en jaksa hinkata Urhon haukkua aivan älyttömästi vaan annan huutaa niinkuin siltä itsestä hyvältä tuntuu. Tärkeintä vaan, että haukkuminen tuntuu siitä hyvältä ja se ei jätä maalimiestä vaan jatkaa hengitys- ja ajatuskatkoksen jälkeen itse huutamista. Itseni tuntien mä saattaisin jäädä hinkkaamaan sitä ikuisuuksiksi...

Noh, toiselle maalimiehelle otettiin haamu puolimatkassa keskilinjalle, jätin koiran sinne, palasin itse linjalle ja otettiin siitä yliheitto. Just yliheittäessä piti tulla vielä ääniapu, mut se myöhästyi ja Urholta katkesi ajatus pari metriä yliheiton jälkeen, joten otin koiran takaisin ja uusi lähetys ääniavuilla maalille. Sinne meni ja huusi 20 haukkua perillä. Kolmannelle sama yliheittokuvio ja nyt meni nappiin. Maali oli rinteessä olevien kuoppien luona ja Urhon piti tovi tarkennella hajua - olipa kiva katsoa kuinka se sinnikkäästi etsi ja etsi, kun miettii esim. viime kevättalvea, jolloin se olisi oitis heittänyt pyyhkeen kehään jos ei olisi heti tullut löytöä. Kolmannelle myös 20 haukkua, loppuruokapurkki ja päälle vähän pallottelua. Urholla oli h a u s k a a !

Oilille sillisalaattitreeni :D Mun piti oikein pinnistellä itsekin jotta muistin että mitä seuraavaksi. Eka maalimies vasemmalla etukulmassa valmiina ja tässä vaiheessa ei muita maalimiehiä metsässä vielä ollutkaan. Oilikin vaati heti alkuun kaksi lähetystä kun rinne kutsui niin kovin kääntämään kurssia eteenpäin liian aikaisin. Eka maalimies palkattomana, otin koiran haltuun ja palattiin keskilinjalle kun mm puolestaan jäi maastoon ja piiloutui uudelleen. Oikealle tyhjä, jonka Oi näytti tietävän tyhjäksi, eikä edennyt ei niin millään riittävän syvälle. Senkin telepatiaeläin, tai nenäeläin. Vasemmalle tyhjältä yliheitto, josta en muista miten meni, jotenkin kai.. Tälle toiselle maalimiehelle 20 haukkua ja palkka. Kolmas mm suoraan piston päässä edessä, mutta tälle taas tuli hinkkausta kun Oi eteni liian aikaisin aluetta eteenpäin. Kunhan löysi, niin sai haukkua täydet, otin haltuun ja siitä maalimieheltä palkka. Palatessa jätin koiran odottamaan, palasin keskilinjalle ja tästä otettiin hallittu yliheitto ja peräänjuoksu vasemmalle, josta koiran saatua mm kiinni suorapalkka. Treenissä positiivista: Oi ei pahastunut palkattomuudesta. Treenissä negatiivista: ne suorat pistot!! Ja pistolle syvyysvarmuutta!!!!

Ryömintää on otettu Oililla muutaman kerran niin, että laitan namin n.40-50cm päähän koirasta ja ryömimällä namille koira saa sen, jos nousee ylös niin nappaan namin pois. Menee jotenkuten.

Tottista, jäljennostoa ja esineruutu

Nyt niitä luoksetulon tiiviyksiä ilman käskyä, koiran omaan ovallukseen perustaen ja naksutellen. Urho tunki kuonoaan mun haaroväliin ja Oili yritti tuoda mulle kaukosäädintä! Vedä siitä nyt sitten jotain johtopäätöksiä.. Namipalkan tiputin aina suusta, josko se suoristaisi Urhonkin kuonon suoraan ylöspäin ja poistaisi tuon tunkemisen? Toisella satsilla Urholle luoksareita käskyn kera eri suunnista ja etäisyyksistä (mitä nyt olkkari kalusteineen ja pyykkitelineineen antoi myöten). Kolmesta metristä olisi tullut ravaten, mutta minäpä en hyväksynyt vaan hetsasin hiukan, otin uusinnan ja mudi sukkuloi laukalla perille. Myös pienessä tilassa sisällä pitää tulla täysillä! Namipalkan jäljeen Urhon oli pakko purkaa hetkessä kertynyt virta iskeytymällä lattialla lojuneeseen leluun.

Oilille aika (liian) pitkä sarja jatkuvasti muuttuvalla kriteerillä sheipaten - eli vähän vinksahtanutta touhua, mutta Oi keksi hyvin juonen. Siinä naksutellessa päätin myös, että riittää kun Oi tulee n.30cm päähän minusta istumaan - se on pikkukoiran mielestä hyvä rako ja jos haluaisin tiiviimmän niin pitäisi hinkuttaa paljon enemmän ja pidempään. Ja jos hinkuttaisin, niin pitäisi jatkuvasti taistella sivulletulon sekoittamisen kanssa. Eli 30cm kelpaa.

Okun kentällä Urholle eka kontaktointia kainalopallolla, sitten ees-taas pk-hyppy (vähän taas törmäilyjä), ees-taas A-este pallon kanssa (jes!) ja palloleikkiä päälle. Sitten Oili kehiin, jolla ihan ekana leikkiä. Oi innostui heti (keväällä aloitettu leikkitreeni on selvästi lisännyt koiran halukkuutta ja intoa leikkimiseen), sen jälkeen seuraamisia 10-20-30-40 askeleen sarjoissa, muut meni hyvin mutta 40 askeleella kun kuljettiin ruohikkoisempaan kohtaan alkoi tulla katkoja. Kentän päässä eteenmenopurkin jättö ja koiran vaihto. Urholla noutokapulaleikkiä, kahden kapulan leikissä fiilisteli kunnolla, mutta kun otin väliin tuonteja niin taas löysäili vähän. Tehtiin aika paljon toistoja eri tavoin ja yksi aika kiva oli se, että heitin kapulan ja kun koira lähti kapulan perään niin lähdin itse juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, josta Urholla tuli tietty hirveä kiire a)hakea kapula ja b) tulla äkkiä mun perään :) Urholla vielä myös kerran pk-este puhtaasti :) ees-taas. Ja vielä kerran Oili, jolla hienot tiskiharjan nouto ja eteenmeno :D

Kotimatkalla poikettiin metsässä jälkeä nostelemassa (Oili) ja esineruutuilemassa (Urho). Nostatin tunnin vanhaa jälkeä Oililla nyt kytkettynä ja vain parin metrin päässä jäljestä. Joka kerta jälki nousi hyvin ja oikeaan suuntaan, itse jäljeä Oi olisi sitten halunnut ajaa metrin tuulen alapuolella. Tai oli melkein tuuletonta, mutta tunnissa haju oli silti valunut hiukan ilmavirtojen vaikutuksesta eteenpäin. Esineet oli ihan supertylsiä koska ne oli mun esineitä. Oi reagoi hanskoihin, sukkaan ja narunpätkään hyvin, mutta olisi sitten jatkanut matkaa kun tuumasi tutkailun jälkeen niiden olevan mun (että kiitti vaan luottamuksesta Oili!).

Esineruudussa hypättiin nyt askeleita taaksepäin Terhin neuvojen mukaan ja rakennetaan uudelleen rutiineja hommaan. Eli otin Urhon ruudun etureunaan katselemaan tallausta ja esineiden vientiä, sen jälkeen oman lähiesineen tuonti ja sitten vasta esine-mantran siivittämänä koira töihin. Mutta olipas vaan silti aika vaikeaa, olosuhteet eivät olleet puolellamme (seisova ilma) ja tein ruudun Oilin jäljennostoharkan päälle, joten se oli todellisuudessa vähän vinkuraisempi. Takaraja ja -esineet hupsahtivat jonnekin yli 60metriin... Urho teki pari hyvää pistoa perälle löytämättä mitään ja seuraavilla lähetyksillä se ajautui aina aivan liikaa alueen oikealle puolelle, niin sinnikkäästi se meni aina n.80m oikealle, että ilmeisesti hajun oli täytynyt kulkeutua siine. Eikä ihmekään, että viilenevässä illassa haju valui maastossa alaspäin - eli tälläkertaa juuri sinne oikealle puolelle. Jätin Urhon uudelleen vartioon ja kävin vielä keikan ruudussa. Urho sai tästä lisää uskoa ja hahmotti aluetta paremmin, joten sinnikkäällä pistottamisella ruudusta saatiin vielä yksi hanska ja yksi köydenpätkä ylös. Parasta treenissä oli ehkä se, että a) mä en hermostunut (kun oli toimintamalli, josta siis kiitos Terhille!) ja b) Urho jaksoi tehdä uudelleen syviä pistoja vaikka haju liikkui ihan pösilösti ja mudilla oli tosi vaikeaa paikantaa esineitä.