sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Temppuvarikot

Varikoilla tänään ns. temppukerta ja ohjelmassa "pentutreeniä", eli ihan perinteistä sosiaalistamista, häiriötreeniä, miljöbaanaa yms. mukavaa :) Kaikilla koirat koko treenien ajan (reilut 1,5h) mukana. Itse vein Urhoa, mutta Oilikin pääsi mukaan touhuihin kun Tarja otti sen ohjattavakseen (kiitos!!). Ihan huippuhomma siis, molemmat koirat tuli treenattua samalla kertaa :) Ja Oilille tuli vieraan ohjaajan treeniä, joskin eipä siinä näyttänyt mitään hämminkiä olevan - hyyyvin sujuvasti Oi huuteli Tarjaa olemaan hiukkasen nopeampi sen namikäden kanssa. Urho elämöi alkuun äänellään varsin reippaasti, mutta hiljeni tovin (ja yhden kunnon maahanrunttauksen) jälkeen kivasti. Uroshäiriöt oli sille ehdottomasti päivän parasta antia, eli mutiainen pääsi taas huomaamaan, että ei se mitään vaikka joutuu olemaan kylkikyljessä poikain kanssa, sopu sijaa antaa. Aloitimme hyörimällä porukalla ensin ringissä ja kujamuodostelmassa jne., siitä jatkettiin kiipeilemään jonossa kasoille. Peränurkan hallissa kiipeilyä romujen ja sekalaisten putkikasojen päällä, sekä ahtautuminen kahdeksan koirakon vahvuudella muutaman neliömetrin huoneeseen. Jatkettiin vielä kiipeilyllä ja möyrinnällä varikon kasoilla ja kujilla. Välissä ohjaustreeniä, eli koira istumaan ja siitä lähetys/vapautus välillä oikealle ja välillä vasemmalle lelulle/ihmiselle (Ur ja Oi juoksenteli namitettujen ihmisten luo). Lopuksi vielä luoksetulo koirakkokujan läpi ja viimeisenä vielä askel askeleella pienentyvässä ringissä perusasentoa likitysten.

Lopputuloksena kaksi kovasti väsynyttä koiraa ja ohjaaja joka hokee "mahtava treeni, näitä pitäisi tehdä paljon useammin" :D

perjantai 28. tammikuuta 2011

Tottikset ja varikot

Otin vain Urhon mukaan asemalle tottistelemaan. Ennen Sinnan porukan saapumista tehtiin sekalaisia seuraamisia ja ne tuntui ihan tosi hyvälle. Lelupalkallakin pysyi pakka kasassa, kunhan ei ihan älyttömästi alkanut revittelemään. Kokeilin käyttöesineen noutoa kylmiltään, eli siis Oilin tiskiharjaa ja Urho ei meinannut tajuta sitä lainkaan noudettavaksi esineeksi vaikka näki heiton ja kaikki. Olisi mielummin tuonut melkein jonkun lumipaakun. Toistolla älysi paremmin. Yksi noutokapulan tuonti, tälläkertaa vähän painavammalla eli kiloisella. Juoksutuksia Tiian ja mun välillä, kolme pysäytystä, joista kaksi hyvää (vartaloapu) ja yksi huono (ei vartaloapua). Lopuksi otettiin vähän kokeenomaista kamaa, eli tuomarille ilmoittautuminen ja siitä jatko seuraamiskaavioon (henkilörymässä Sinna mukana), sen jälkeen eteenmeno. Nämä loppurimpsut meni kerrassaan kivasti ja pitkät seuraamiset tuntui myös tosi hyviltä :) Ainoastaan jossain käännöksissä tuli jotain harhailuja ja välillä Ur ennakoi täyskäännöstä. Eteenmeno myös mainio :) Koo, ii, vee, aa - KIVAA!

Popekon varikkotreeneissä Urholle kolme maalimiestä valmiina, teemana taas tarkennus ja palkat suoraan ilman ilmaisua. Eka meni huipusti, korvat vaan valahti alas törmätessään hajuun ja se suikkasi suoraan betonikasan sisään maalimiehen luo. Toisella pääsi pari hajuhaukahdusta ja sitten tarkenteli loppuun puulavojen väliin. Kolmannella jumi kunnolla haukkumaan.. grrrrr. Maalimies oli betonikasan toisella puolella pienessä kolossa, muttei mitenkään umpparissa, eikä edes näkymättömissä - päinvastoin. Urho kiersi kerran kasan ja jäi edelleen haukkumaan kasan vastakkaiselle puolelle paikkaan, jossa se oli ensimmäisenä hajuun törmännyt ja johon se selvästi myös tuulen mukana pakkautui. Mun piti lopulta lähteä itse kiertämään kasaa ympäri ja ohjata se siten kropalla mukaan. Sitten vasta Ur tarkensi loppuun ja sai palkan. Meinasi pirulainen vielä jäädä sinne pomppimaan maalimiehen päälle, joka haisi ei-vielä-sukukypsälle teininartulle (joita Urho niin kovin rakastaa) Grrrr vol.2 !!! Olisi pitänyt ehkä ottaa vielä neljäs paikkaavana, mutten sitten hoksannut. Hö.

Oilille kaksi valmista maalimiestä, ihan tavallinen pieni etsintä ilman mitään teemoitusta. Ei huomautettavaa, paitsi että on se Oikku vaan aika kiva pieni elukka :D

Pulmiainen lähti sitten takaisin kotiin ja omat koirat tuntuu yhtäkkiä ihan kamalan rauhallisilta. Urhokin! Mutiaiselle tuli muuten vähän ikävä teinihelikopteria, sillä se meni pariin otteeseen illan aikana keittiön ulko-oven eteen hölmistyneenä makoilemaan. Muuten Ur ei hengaile siellä koskaan, varsinkaan jos kukaan ihmisistäkään ei ole keittiössä.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kylävieras Pulmu

Saaran Pulmu 9kk on meillä tämän arkiviikon hoidossa. Suloinen, hassu ja kiltti otus, josta on paljon iloa ja hyvin vähän harmia. Urhon kanssa leikkiä keikkuvat ja Oili ylenkatsoo sivusta.



Tokotukset Joensuussa

Parinkympin pakkasessa tokoteltiin tunteroinen Leenan (lpk:t Aihki ja Raiku) kanssa, ja hyvät tokotukset tulikin! Ekana poikienjuttuja, eli Urho ja Raiku areenalle tekemään häiriöharkkaa (seuraamisia, perusasentoa, yleistä kontaktia) toistensa lomassa. Meni tosi hienosti :) Urholta unohdin kokonaan moodauksen ja lähinnä vain runttasin sen maihin kun alkoi heti autosta tullessa huutelemaan, sitten pikapissatus ja suoraan hommiin. Toimihan se näinkin. Ehkä muutenkin kaipaisi enemmän mustavalkoisuutta sen suhteen, että mikä on sallittua. Nyt kielsin tiukasti kaikista kontaktikatkoista ja sen sellaisista. Liikaa tulee imutettua ja häslättyä muutenkin nami kädessä. Joskus nami toimii lähinnä kontaktivälineenä enemmän kuin palkkana. Tämmöisiä sitä taas hoksailee hyvän treenin äärellä.

Häiriöharjoituksen jälkeen pojat meni vielä paikallamakuuseen, unkarilainen pääsi tekemään sen matolle kun jo liikkuvissa jutuissa alkoi pakkanen nipistelemään tassuja. Hyvä, rauhallinen makuu. Kielsin jos kurkki Raikun suuntaan, maanhaistelua ei edes kokeillut. Urho jatkoi yksikseen. Juoksutusta mun ja Leenan välillä, joka 2-3. pysäytys seisomaan ja palkka niistä Leenalta. 2x noutokapulan tuonti, vauhdikkaita oli, mutta loppuasento alkaa olla kroonisesti vino.

Oili aloitti leikillä, riekui oikein innoissaan. Lelun kanssa myös seuraamista ja pari luoksetuloa suoraan eteen, ekan törmäsi omituisesti sivuittain, toisella parempi (himpan vino tosin, mutta "ajatus" oli jo suora sivulletulon sijaan). Luoksetuloissa lelupalkka oli uusi juttu, mutta kyllä sekin näytti kelpaavan :) Oililla myös samaa juoksuttelua kahden ihmisen välillä ja siinä muutamat top:it - joista osa hyviä ja osa huonoja. Oilin kanssa mun on todellisia vaikeuksia sanoa TOP aina yhtenäisellä tavalla, välillä kurkusta pääsee vallan omituisia kiljahduksia. Harkitsen vakavasti koko käskysanan muuttamista. Urhon kanssa käsky on sama, mutta siinä ei mitään häikkää sen ulostulon kanssa. Omituista!! Lopuksi Oililla vielä noutokapulan tuonti x2.

torstai 20. tammikuuta 2011

Tokopiiperryksiä

Seisomispysäytyksiä molemmilla. Tavanomaista nakittelua ja sitten namin kanssa peruuttelua (mä peruutin, koira eteni), joista sanallisellaa käskyllä koiran pysäytys ja namin heitto taakse. Jälkimmäinen tekniikka toimi yllättävän hyvin ja molemmat pysähtyi käskystä napakasti (Urhokin ilman mitään teputtelua), vaikka namikäsi jatkoi matkaa eteenpäin. Oili tuoskenteli myös noutokapulaa suoraan eteen, näitä pitäis tehdä paaaaaljon pieninä toistoina.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Lpk-johdannaiset tottistelut

Urho yritti moodauksessa tarjota kovasti perusasentoa, positiivista sekin, mutta pidän silti jotenkin enemmän tuosta maahanmenon tarjoilusta. Henkilöryhmää, oikealle kaartaessa tuntuu, että koira jää jonnekin ihan etäälle, se ei taida ihan osata kiristää tahtiaan kun joutuu ulkokaarteeseen? Luoksetulon pysäytystä useammat. Ekalla pysähtymisessä ei kunnon yritystä eikä siis palkkaakaan, toisella säädyllinen pysäytys (tosin kyllä se yksi oma mitta siinä paukkuu pahasti, ärh). Sitten yksi läpijuoksu ja viimeisellä taas pysäytys johon tuli vielä seisomistreeniäkin mukaan, kun takaa ajoi auto enkä voinut vapauttaa koiraa takapalkalle ennenkuin auto oli mennyt ohi. Urho teki myös paikallamakuun ryhmässä, joka ei mennyt kovin hyvin. Tai meni se hyvin kun yritän muistaa tämän ryhmäpm-lähitreenihistorian, joka siis on olematon. Eli ei voi koira osata, jos ei olla opeteltu. Ur seurasi hyvällä fiiliksellä paikalle, mutta sitten kun viereinen narttu pyrki nuuskumoikkaamaan ennen koirien jättöä, niin mudilla meni taas pakka sekaisin ja sitten olikin jo tass nupit kaakossa.. ja piti säätää taas uudestaan. Jätin namit tassujen väliin. Vinkui aika rankasti, vielä rankemmin sitten kun muut kävi vapauttamassa koiransa ja jäin odottamaan, että Ur hiljenee jotta voin myös käydä vapauttamassa sen.

Oili seuraili myös henkilöryhmän ympäri samoin huomioin kuin Urhokin. Noutokapulan tuonnit vauhdikkaasti, ekalla pyrki kovasti sivulle ja toisella sain paremmin ohjattua eteen. Luoksetulon pysäytyksessä luulin aivan liikoja Oilin osaamistasosta, eihän se nimittäin osannut sitä alkuunkaan, enkä minä osannut myöskään käskyttää sitä oikealla äänensävyllä. Nakitellen top:it meni paljon paremmin.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Tottikset

Treenit kotikulmilla, eli ihan tuossa aseman parkkiksella kera Sinnan jengin. Lunta tuli tunteroisen aikana ihan hillittömän paljon, jäljet peittyi hetkessä lumeen ja koirakin oli lyhyen paikallamakuun jälkeen kokonaan valkoinen.

Oili aloitti seuraamisilla ja tuplatäyskäännöksillä. Portaittaisesta paikanhakemisesta on nyt päästy eroon ja Oili pykää itsensä oikeaan paikkaan suunnilleen jatkuvalla liikkeellä. Mua sensijaan alkoi pyörryttää kun veivattiin niin monta rinkulaa - yök. Vauhdikas noutokapulan palautus avustajan avustamana otettiin myös ja se meni taas oikein mainiosti, myös se eteenistuminen. Kapulan tuonti suoraan eteen on Oilille selvästi paljon helpompaa kuin sivulletuonti, varsinkin jos kapulalla on vähän painoa. Joten eiköhän tämä jalostus ole loppujenlopuksi aika helppo tehdä. Lisäksi Oili teki vielä pari luoksetuloa kera nostatusten, ekan tuli ihan vinoon kun en antanut yhtään käsiohjausta, toisen paremmin suoraan eteen. Erikseen vielä useampia yksittäisiä ottoja eteenistumisia ja siinä myös vähän liikaa porrastamista ja korjailua mun osalta. Eli kriteeri nyt vaan selväksi (sallin siis aika reilun väljyyden) ja sillä mennään. Tuolitreeniä sisällä pitäisi kyllä muistaa ottaa, siitä ei varmasti olisi haittaa. Eteenmenoa ennen jäävät ja kaikki kivasti oikein, maahanmenoa pitäisi vain hitusen nopeuttaa, se alkaa olla aika hidas (Oi pystyy nopeampaakin). Eteenmenopurkista Oi sai hajun seuratessa, joten siinä tuli vähän sellainen tahaton apu, mut olipahan varma meno.

Purhosella eka moodaus, eli palkkailin ruualla itse tarjoamistaan maahanmenoista. Tämä näyttää kyllä sopivan sille hyvin, tuottaa kivan keskittymisen ja "sinuiksiolemisen" ympäristön kanssa. Pelkkä nostatus ja hetsaaminen jättää Urhon paljon helpommin aika herkäksi häiriöiden suhteen, tai ainakin mun on hyvinpaljon vaikeampaa tulkata onko koira rento vai ei. Itsellenikin toimii paljon paremmin tämä, rauhoittaa myös ohjaajaa ;) Jatkettiin seuraamisiin, muuten jees, mutta koiraa aivastutti aivan kamalasti aina kuivanappulan nielemisen jälkeen. Henkilöryhmää Tiian ja Arton ympäri. Perusasennossa sanottu "seuraa" aiheutti tepastelua ja vingahtamisen, siitä vähän hinkkausta. Jonkun välin palkkasin pallolla ja se kainalossa vielä muutamat kiekat hlöryhmää. Yksi noutokapulan palautus samalla avustussysteemillä, mudi oikeen sujahti paikalle - törmäsikin, mutten välittänyt kun se ei yleensä kuitenkaan ole sillä kaplan kanssa tapana. Tokon avo-luoksetuloa useita (muistaakseni) top-läpi-top-top-läpi -järjestyksellä. Kovaa se tulee ja pysähtyminen siksi (+liukkaan maan vuoksi) venyy aika pitkäksi, mutta yritys pysähtyä on aika hyvä. Hmm, hmm, en taida kuitenkaan kiristää kriteeriä. Ennakoimista ei ole näkynyt pitkään aikaan, joten se on tosi jees! Paikallamakuuseen vein Urhon eka (namit jalkoihin) ja sitten vasta Arto toi Sinnan riviin. Sinnan liikuttelu aiheutti piiiippaamista, mutta muut välit oli rauhallinen. Käväisin lyhyesti piilossa. Eteenmenokujan "hajustuksena" tein liikkeestä istumisen, joka hyvä :) Eteenmenossa pelkkä viritys ja perillä motskari näkyvästi lumipenkassa. Tuntui, ettei Urho ihan kunnolla virittynyt eteenmenoon, mutta hyvin se silti lähti, matkalla ihan aavistuksen epäröimisestä johtuvaa hidastusta, mutta kiihdytti sitten vielä loppuun - eli oikein hyvin loppujenlopuksi :)

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Kaupunginvarikko

Oililla kaksi maalimiestä helpoissa piiloissa, eka hätisteli koiraa kauemmas ja toinen taas silitteli sitä. Palkkaus kun koira haukkui näistä häirinnöistä välittämättä. Molemmat meni noin niinkun teknisesti ihan jees, mutta kyllä Oikusta näki, että kovin on koira taas tottunut maalimiehiin, jotka vaan olla möllöttää paikallaan. Lisää näitä omituisempia tapauksia siis! Jossun, eli sen tyrkkivän maalimiehen, löytämisen jälkeen Oilin piti vielä monta kertaa palata Jossun luo hytkymään ja mielistelemään, että ethän vaan enää oo mulle vihainen.

Urholle kinkkisiä piiloja kolme kappaletta, eikä tänään havaittavissa oikein edistymistä edelliskertaan nähden. Etenkin viimeisellä piilolla Urho ihan vaan jumahti haukkumaan selvää hajua, vaikka ihan pienellä vaivannäöllä se olisi kyllä löytänyt perillekin. Muuten motivaatio sillä on kyllä ihan mallillaan, tarkennus jää vain ihan puolitiehen. Ens kerralla ehkä vähän helpompia piiloja, jos nyt vaan osaa sellaisia edes kunnolla määritellä. Sitä kun ei aina oikein tajua, että mikä on helppoa ja mikä taas ei - ja miten ne hajut ylipäätään varsinkin rakennetussa ympäristössä kuljeskelee.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Malttia..

..tai patoamista tai jotain. Mudi istumaan, saalisärsykettä patukalla itsetuotettuna ja maltista vapautussana, josta mudi sai iskeytyä patukkaan. Voehan kenkku kun oli känkkyä mudista, sen teki ihan hillittömästi mieli sinkoilla sinne tänne patukan perässä, ja aika monta kertaa se sinkoilikin. Aina vaan uudestaan kielto, ohjaus takaisin istumaan ja lopussa se kesti jo pahimmatkin, eli heittoliikkeet.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Kimppatottikset

Vaikka tuulee ja pyryttää niin maan perskeleesti, niin tokokärpänen se vaan surraa! Ajettiin tänään asteroidisateessa (tiedättehän: lumipyry+autonvalot+liike = illuusio avaruusmatkasta tähtien läpi) Liperiin kimppatottistelemaan jälleen Sinnan jengin kanssa.

Urholla ekana nopea moodaus, sitten seuraamisia ja perusasentopönötystä häiriössä, eli Arto ja Tiia haksautteli Urhoa jättämään paikkansa ja mä puolestaan palkkasin aina kun mudi pysyi kuosissa. Ihan oukei, pysyi suhtkoht kuosissaan, mutta vilkuili kyllä jatkuvasti ympärillä olevaa tohinaa. Kaksi hetsattua luoksetuloa, ekalla törmäsi niin pahasti, että oli pakko ottaa toinen, joka olikin sitten kerrassaan priima.

Oili otti eka täyskäännöksiä, joista tuplapyörähdykset oli ehkä toimivimpia ja niiden teho näkyi heti myöhemmin myös eteenmenoa edeltävissä seuraamispätkissäkin. Niitä karusellejä siis ehdottomasti jatkamme! Oililla myös yksi hetsattu luoksetulo ja ohjasin sen nyt suoraan eteen. Noudon tuontiosuutta myös hetsaten, eli avustaja piti koiraa ja tarjosi (/tyrkkäsi? ;)) sille kapulan suoraan suuhun just ennen kuin päästi kaulapannasta irti. Ihan sikahieno tuonti oli se! Oikku pinkoi täpöllä 650grammainen suussaan :) Ohjasin tämänkin suoraan eteen.

Urho teki myös samanlaisen vauhtituontinoudon, kahteenkin kertaan. Urholla myös paikallamakuu Sinnan kanssa, tosin S oli aika etäällä. Urho tuntui imuuntuvan kovasti maahan, joten jätin sille nameja jalkojen viereen, joita sen piti sitten väistää ja pää pysyi hyvin ylhäällä. Eka n.30sek oli ok, mutta sitten Urho alkoi piippailla ja kitinä senkun yltyi kun Sinna vietiin sen editse autoon. (Naapurustossa on nyt jossain juoksunarttu ja Ur on muutenkin aika veepää piipparoija)

Oililla vielä eteenmeno, jossa ekstrahäiriötä, kun just virittelyn jälkeen ihan eteenmenopurkkia viistäen ajoi auto viereiseen parkkiin. Siinä piti sitten hetki ootella, että ajuri mallaa autonsa paikalleen ja on turvallista laitella koira eteenmenoon. Hyvin mänt ja koirakin pääsi ehjänä purkille. Sinna sai myös osansa häiriöistä heti omien eteenmenojensa jälkeen, kun samainen ajuri marssi pelkät uimapöksyt jalassaan (siinä hirveässä lumipyryssä!) vierestä ohi. Omituisten häiriötreenien listaan voidaan lisätä nyt siis myös avantouimarit.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Lappalaiskoirien tottistreenit Kuopiossa

Nää on niiiin kivat treenit aina vaan :) Tällä kertaa oltiin Kuopiossa, Terhi oli järkännyt meille ihan luksushallin neljäksi tunniksi käyttöömme. Parasta! Kuvituksena Tuikku-porokoiran omistajan Hanna Suomalaisen ottamia kuvia, tai niin ainakin muistelisin, kamera kiersi vuorojen vaihtuessa aika monissa käsissä.

Oili aloitti pienillä seuraamispätkillä parin muun koiran lomassa. Sen jälkeen taidettiin ottaa hetki leikkiä ja Oilin mielestä oli aika sikakivaa repiä nahkalätkää. Toi leikkiminen on kyllä parantunut ihan huimasti, sillä normaalisti (lue: ennen) ei olisi Oili todellakaan alkanut riekkumaan patukalla heti ruokapalkkauksen jälkeen, vieläpä kun sillä on valeraskauskin päällä ja nisissä vähän maitoa. Vaan nytpä riekkuu ja se on kiva se :) Sitten tsekattiin jääviä, jotka ei olleet kovin hääviä. Annoin käskyt milloin milläkin äänenpainolla ja aika monta meni plörinäksi, eikä koirakaan aivan keskittynyt hommaan. Noutoja tsekattiin myös ja Hertalta tuli hyvää noottia mun löysäilyistä kriteerien suhteen. Joko kapula tulee sivulle tai sitten eteen (joka pitäisi myös ihan oikeasti opettaa koiralle), mutta skarpisti, oli luovariasento mikä hyvänsä - ni! Ja jos haluan että palautus tulee laukalla, niin sitten siitä innostamisesta pitäisi päästä pois.

Välissä yksi kimppapaikkamakuu, max. parin minuutin mittainen ja kävin välillä piilossa. Hyvin mänt ja pillikin oli jälleen kiinni. Tämän perusteella voisi hyvin tuumata avo-tokoja :)

Viimeisellä satsilla tsekattiin täyskäännöstä sekä hyppyä. Täyskäristä on mun mielestä tullut vähän kummallinen ja Oili oikoo kovasti, pylly ei työskentele loppuun. A) Hertan mielestä se ei ollut niin pahan näköinen ja B) jatketaan täyskäännöksen jälkeisiä pysähdyksiä tai tuplakierroksia, joissa koiran pitää kunnolla pyörähdellä mukana perspuolensa kanssa. Hyppyä (n.80cm?) Oili hyppeli eessuntaassun mun ja Hertan välillä, ihan hyvin se hyppää kunhan vaan löytää oikean ponnistuskohdan. Sille pitää antaa reilu matka vauhdinottoon. 


perjantai 7. tammikuuta 2011

Varikolla

Molemmat tessut teki edelleen kinkkisiä piiloja suorapalkoilla. Ja taas kuultiin huutoja..., mutta paikoin ihan ymmärrettävissä kohdin. Jos kerran haju pakkautuu seinään, niin sitten se pakkautuu ja koira sen siitä ilmaisee. Kummallekin saatiin kuitenkin hyviä pähkinöitä purtavaksi ja Urhokin alkoi kerta kerralta ratkoa niitä paremmin.

torstai 6. tammikuuta 2011

Tottistaa(s)

Kimppatottistelut jälleen Sinnan jengin kanssa ja mä olin valmistautunut hommaan ihan paperille kirjatun suunnitelman kanssa - oijojoi! Siinä luki:

Urho:
-eteenmeno
-paikallamakuu (kimp.)
-kaukokäskyt
-luoksetulo (avo)
-seuraaminen häiriö

Oili:
-eteenmeno
-paikallamakuu
-kaukokäskyt
-nouto
-seuraaminen täysk.

Ja jotakuinkin kaikki me tehtiin, eri järjestyksissä tosin kuin mitä listoissa lukee. Eteemenot meni molemmilta ihan hyvin. Paikallamakuun Oili suoritti sivummalla samalla kun Sinna teki luoksetuloja, Urho taas Sinnan kanssa yhtäaikaa. Koirien tehdessä paikallamakuuta lähti parkkipaikan toisesta päästä lähti auto joka oli selvästi aikeissa ajaa vierestä ohi. Tuumasin, että hyvin on tilaa ja päätin pitää Urhon makaamassa paikallaan, eli auto menisi siis minun ja koiran välistä. Kovin vaan läheltä koiraa viisti papparainen autollaan.. Urhonkin oli ihan pakko nousta ylös kun luuli kaaran tulevan päälle (käskin heti takaisin maate). En heti tajunnut, kuinka läheltä auto meni koirasta, mutta palatessani takaisin näki hyvin, että auton renkaiden jälki oli n.40cm koiran etutassuista! Joko papparainen halusi protestoida koirien harjoittamista kyseisellä parkkipaikalla, tai sitten se ei edes havainnut koiraa. Olen aika varma, että se kyllä näki koiran, varsinkin kun Tiia seisoi siinä aika lähellä myös. Että semmosta. Älä ikinä vastaavassa tilanteessa luota autoilijoihin!! Noh, paikallamakuu meni Urholta muuten ihan jees, jonkin verran se piippaili. Kaukokäskyt myös molemmilta oikein, Oilin maahanmeno sivulla tosin oli nihkeä. Urho teki avo-luoksetuloja kahdella pallolla 4 ottoa, eka läpijuoksu, toinen ja kolmas pysäytyksellä ja neljäs läpijuoksu. Urhon seuraamiset tein namipalkaten Sinna-häiriössä, ihan mukiin meni ne. Oili seuraili täsmänä täys- ja puolikäännöksiä sivulletulopysähdyksin - njaa, menihän ne, mutta kovin portaittaisesti. Oilin nouti kaksi kertaa, ekalla otti huonon otteen kapulasta ja palautti ravilla, toisella hyvä ote ja laukkatuonti, innostettuna tosin.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Pihatokot

Molemmat koirat teki aikalailla samat jutut vuorotellen. Kaukokäsky m-i, hyvät. Jäävät (istu, seiso, maahan) molemmilla kaikki oikein - erityisesti Oilin seisominen oli huippuhieno. Seurautin rauhassa ja itsekin keskittyneesti, Urholle istumiseen lievät avut. Täyskäännöksen istumisia Oililla, parani kerta kerralta. Urholla myös, se vähän hötkyili mutta muuten osasi kyllä. Noudossa Oili yritti palauttaa ravilla, kolmannella vasta nosti laukkaan ja sai siansaparonsa. Urho teki hyvin heti ekalla, eikä varastanut - ja sai pallonsa. Viimeisenä hupinumerona Oililla häiriöseuraamista siten, että Urho pärräsi oikeassa kädessä olevassa narupallossa kiinni samalla kun Oi teki seuraamista vasemmalla.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Otteita sääli-Oilin elämästä

Valeraskausoireilla kuorrutettu pikkukoira on aika onneton otus. Otettiin 650g kapulalla (paitsi, että punnitsin männäpäivänä, että tuo kapula on oikeasti 560g - vitsi mitä kusetusta!) noutoja keittiössä. Ekan Oili toi ok:sti, mutta toiselle jumi. Oi osaa noudon oikeastaan vaan kokonaisena liikkeenä tai sitten tarjotulla kapulalla, eli ei esimerkiksi kuviolla, jossa jätän koiran istumaan, kapulan sen eteen ja siitä tuontikäsky. Kun tähän osaamattomuusyhtälöön kera valeraskausmasennusten lisättiin vielä hikarimudi, joka yrittää viereisestä huoneesta tulla kärkkymään kapulalle, saadaan sääliOili, joka tärisee paikallaan tai haluaa paeta kokonaan pois. Varsinkin kun minäkin siinä sitten jo korottelin ääntäni mudille. Mutta eikä mitä, näistä on vaan selvittävä ja pikkukoira pakotettiin tuomaan kapula mulle. Pienet kehut heti kun koira vaan vilkaisikin kapulaan sai Oilin toimintakyvyn palaamaan ja kapulan nouto tapahtui lopulta ihan reippaasti. Ehkä aika turha treeni, ehkä ei.