Haku ja jälki ja ylimääräistä höpinää

Kokeen (lappalaismestis) jälkeen tuli taas tyypillinen ei-jaksa-treenata-mitään -kausi. Lisäksi koirat olivat viikon hoidossa Lammilla kun me kaksijalkaiset kävimme Espanjassa. Oili oli tullut kerran omatoimisesti 2km lenkiltä pois, kun oli nähnyt äidin (=ruokinta-automaatti) tulossa kotiin samalla kun isä oli lähtenyt viemään koiria lenkille. Oli kuulemma ollut todella haluton lenkkeilemään mukana ja lopulta siellä 2km päässä tehnyt oman ratkaisunsa ja lähtenyt omatoimisesti paluumatkalle. Lisäksi koirista melkein tuli julkkiksia, kun televisio-ohjelmassa esiteltiin katuvalokuvanäyttelyä Helsingissä. Äiti laittoi aiheesta innoissaan tekstaria Espanjaan. Joo, onhan vaalean koiran ilme ihan kuin Urhon, mutta ei koirat muuten osu ihan yksiin.. (kuva: Miika Pirinen). Että ei tullut mun koirista julkkiksia sinäkään päivänä. Tosin Oilihan on jo tepsutellut Nelosen uutisissa, vuosi sitten peko-joukkukatselmuksen aikaan. Katsemus on taas tulevana viikonloppuna ja popekolla on niin tykki joukkue, että jos ei voitto tuu kotiin, niin jo on! :D

Noniin, treeneihin. Ensin haku. Oilille olin valmiina juonimaan jotain, jos ei eka käskyllä meinaa lähteä hommiin (kuten kokeessa), vaan tätipä tykitti ihan tohkeissaan, eikä juonimisia tarvittu. 4 maalimiestä suunnilleen suoraan edessä, alue oli tallaamaton, joten maalimiehet kiersivät etukulmiin kauempaa - silti ihan siedettävän suorat etenemiset. 

Urholle pelkkää ilmaisua x3. Ohjeistin maalimiehet asennoitumaan tyyliin "Jumankauta muhunhan sä et koske" ja homma toimi :) Ekalla törttöili enemmän, toisella ja kolmannella selkeästi vähemmän, lähinnä tarvitsi ihan alkuun muistutuksen ja sitten asettui ilmaisemaan hyvin. 

Oili sai vielä lopuksi ajella ennen treenejä tekemäni pienen jäljen (2h vanha ja 300m pitkä), tai itseasiassa jälkeä tekemässä oli myös Urho, joka sai juoksennella mukana jäljen tallaamisessa. Nosto tieltä, kusaisi tyypilliseen tapaansa heti jäljen alkuun - merkkaus mikä merkkaus. Ekan esineen olisi porhaltanut ohi, toisella vain kevyt merkkaus ja kolmannella oli jo intoa esineen ilmaisuun. Jokaisella kehuin heti kun reagoi enkä vaatinut varsinaista ilmaisua. Ihan hyvä tatsi ajossa, vähän tarkkoi ilmeisesti Urhon jälkien kanssa, mutta piti hyvin jäljestä huolen.

Lappalaiskoirien pk-mestikset, 9.9. Siilinjärvi

Aloitettiin paikallamakuulla (EH/H?), vinkui lähes läpeensä, mutten ok. Seuraaminen (T?) lähti huonosti liikkeelle, kovasti haahuili ekalla suoralla, palatessa paransi ja sakara meni jo jees. Henkilöryhmässä taas haahuilua. Lisäkäskyjä kului reippaasti. Jäävät hyvin (EH:t?), luoksetulossa tuli puoliksi sivulle, puoliksi suoraan, josta vielä korjautin sivulle. Maahanmenossa vinkui kun kävelin pois. Tasamaanouto (T/H?) oli jännitysnäytelmä... kapula holahti pieneen kuoppaan ja Oililla meni tosi kauan sen löytämiseen. Oi lähti myös etsimään sitä vähän liian kaukaa, joten koiraa piti kutsua takaisinpäin. Aika tuntui ikuisuudelta, mutta ei siinä auttanut kuin odotella. Lopulta sai käryn kapulasta ja palautti vieläpä laukkaan nostaen (!) ja hienosti suoraan eteen. Hypyn (P) kiersi mennessä, paluuseen annoin uuden hyppy-käskyn ja se hyppäsi kapula suussa, jes! A-esteen (puuttellinen 0) kiersi molempiin suuntiin, siinä käytin myös toisen kiipee-käskyn, mutta ei auttanut enää kun koira oli jo niin lähellä estettä eikä saanut kerättyä vauhtia/itseluottamusta hommaan, palautti sitten kapulan ilman esteosuutta. Eteenmeno (E) oli sanalla sanoen täydellinen, teki maahanmenon vieläpä nokka menosuuntaan. Oi ei ole ikinäkoskaan treeneissäkään tehnyt noin upeaa eteenmenoa. (Useissa arvosanoissa kysymysmerkit, kun ei noita pysty tallentamaan muistiin siinä arvostelua kuunnellessa) Lopputulos kutkuttava 70p, mutta se riitti maastoon! JES! Kiva fiilis oli kyllä tehdä Oilin kanssa tottista ja sen minkä se teki, niin se teki HYVIN. Ihana töhö-täti :) 

Maastossa odoteltiin aika pitkään omaa vuoroa. Sitten se tuli ja siirryttiin autoilta parisataa metriä eteenpäin radalle. En muista kummalta puolelta aloitin, mutta nihkeästi homma lähti joka tapauksessa liikkeelle, Oili olisi halunnut juosta keskilinjan suuntaisesti tuulen alapuolelle radan loppua kohti. Jouduin pakottamaan sen eteen-käskyllä kohti etukulmia, ihan tervanjuontia oli se homma.. Teki jonkun pitkän käynnin vasemmalla, toisella samanlaisella nosti ukon aika läheltä takakulmaa. Seuraavalla pitkällä hävyksissä ololla oikealle nousi suoraan edestä (oltiin keskilinjalla n. 70metrissä?) toinen maalimies. Yksi ukko jäi siis väliin umppariin vasemmalle radan alkupuolelle (ei kulmassa), sieltä kysyttiin varmistus, että koira ei ollut käynyt piilolla - ei ollut ei. Ilmaisuista ekasta erinomainen, toisesta eh kun kävi tosi reippain ottein hyppäämässä sylissä + pussaamassa lähestyessäni maalia. Työskentelystä lähti jonkinverran pisteitä ja loppupisteet henkilöetsinnästä 160, eli siis näillä oltiin jo kiinni koularissa :) Lähetykset oli nyt kyllä ihan hanurista. Ensimmäisellä ukko-käskyllä koira tuijotti tyhjää, toisella sama juttu, vasta kun kolmannella kerralla käskin eteen, niin koira nytkähti liikkeelle. Ilmeisesti olen niin paljon korjaillut Oilin pistoja, että se reagoi siihen nyt näin. Vähän on jo mielessä lisäjekkuja ;) 

Esineruutu oli tien toisella puolella suhteessa hakurataan ja meni sanalla sanoen hienosti! Tuuli kävi oikealta, joten lähetys vasenta laitaa, sinne koira teki suorahkon (hiukan ruudun ulkopuolelta vauhtia ottavan) piston, bongasi takakulmasta esineen ja toi mulle. Harmillisesti Oili otti alkuun huonon otteen esineenä olleesta lapsen kengästä (riiputti ohuesta remmistä) ja kenkä putosi kyydistä puolivälissä. Oi otti puolen sekunnin miettimishetken kengän vieressä ja sitten onneksi esineen kunnon otteeseen ilman erillistä käskyä ja toi reippaasti loppuun saakka. Piste lähti tuosta kauneusvirheestä tuonnissa, eli esineruudusta 29 p.

Oili-täti odottaa palkintojenjakoa.

Kaik yhes koos 70+160+29=259p ja siis kakkostulos ja koulari HK1. Koko alokasluokan hakukokeessa sillä irtosi sija 3/5 sekä lappalaiskoirien joukosta haun rm2 - kai? Ihan en ole varma noista rotumestissäännöistä. Pytty, ruokaa ja käsityönä tehty hieno lappalaiskoirakirjanmerkki käteen joka tapauksessa tyrkättiin :)

Oli muuten ihan äärimmäisen mukavat ja hyvätunnelmaiset kokeen. Niin, ja treenikaverimme lapinporokoirapoika Raiku (med Leena) sai myös JK1-koularin jäljeltä, jes jes jes! Kaikkiaan lappalaiskoirat tekivät hienosti tuloksia, seitsemästä osallistujasta neljä sai koularin.

Haku/rauniot + kettis/tottis

Oilille etukulmissa haamut, kiepautus hetkeksi pois ja sitten vasta pistoille. Ekalle täydet ilmaisut ja haltuunotto (palkkasin itse), toiselle 40+ haukkua ja mm palkkasi. Oili oli toh-toh-tohkeissaan. 

 Urholle 2 maalimiestä raunioille. Ur haukuskeli vanhoja hajuja, mutta ei juminut pahasti mihinkään valeilmaisuun vaan jatkoi tarkentamista haukkuessaan ja joutui toteamaan, että eihän siellä ollutkaan ketään. Varsinaisille piiloille hyvät ilmaisut. 

 Kentällä Urholle kettistelineitä. Namit ehti loppua, joten tikapuut oli vähän häsläämistä pallopalkalla, putki ok reilusti ohjattuna, pituushyppy yllättävän hyvä. Oilille A-este kertaalleen hetsattuna ja eteenmeno - hyvät.

Tottis vieraalla kentällä

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla -tyyppisesti treenit Kuopion seutulaisten kanssa Simpekin kentällä. Ajeltiin siitä ohi Pohjanmaalta palatessa (ja rapujuhlien jälkeen vähän puolitehoisena). Ykköstarkotuksenna oli ottaa Oililla hypyt ja eteenmeno vieraalla kentällä, mutta siitä tulikin sitten enemmän melkein Urhon ihmettelytreeni.. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen ei. Hillitöntä reagoimista paukkuihin, sinkoilua sinne tänne. Alkaa olla jo sellaista laukausärtyisä -kamaa. En ehdi mitenkään pallottaa sitä paukusta, joten pakko siirtyä sinne siedätyslinjalle. Täytynee ostaa/lainata ase ja ottaa asia työnalle, ööö, tässä joskus? Jatkaen hyppyihin, jossa Urho yritti vissiin tappaa itsensä, tuli niska edellä alas hypyltä ja sen jälkeenkin kaappasi kapulan takaisin luovutusta varten.. Oli tehnyt hyvän ("hyvän") menohypyn, josta ehdin jo iloita. Niin turhaan. En mä saa opetettua sille turvallista hyppyä kapulan kanssa millään. Säännöllisesti se teloo ja sitten tulee epävarmaksi ja teloo todennäköisesti lisää. Kyllä se paluuhyppy saa nyt jäädä, kriteeri on enää menohyppy tai kohta mulla ei ole enää harrastuskoiraa. Jos haluaa joskus hypätä paluun, niin tulkoot, mutta mä en sitä enää vaadi. A-esteellä hukkasi kapulan ja häselsi sitten mitä sattuu (meni lopulta esteen alle syömään ruohoa...), mutta siihen sentäs joku hyvä toisto. Alkuun tehtiin myös ilmo ikivihollis Martin kanssa ja positiivista kyllä Urho ei ollut se ekana murisija ;) Tokana kyllä heti perässä. Toistolla sai hyvän setin ja siitä nopsasti palkka.

Oililla ilmoittautuminen ja sitten pätkä seuraamista. Hypyn pyrki kiertämään ensin useampaan kertaan, sitten joku onnistunut otto. A-esteellä taas paluuvauhdissa uuveloa, muuten ok. Eteenmenossa kaarsi sinnikkäästi paikallamakuutörpöille, toistolla hyvä eteneminen.

Hyviä vinkkejä tuli vaikka ja mihin, aika monet liittyi liikkeiden osasista palkkaamisiin. Ihan liikaa onkin tullut tehtyä kaikkea vain kokonaisina, eikä silloin oikein pysty vahvistamaan jotain tiettyä juttua, vaan palkka tulee aina kovin myöhään suhteessa vaikka siihen, että just se liikkeen alkuosan juttu oli huippuhyvä. Mut tää on taas just sitä, kun treenaa joku koe mielessä ja lukittuu ajattelemaan, että on vaan tehtävä koko kuvio.

 Kiitos Hertta, Terhi ja Mari-liisa!