Fan i helvete, eli Broke Back Mudi

Oijoijoi, minne katosi lokakuu? Treenirintamalla oli vähän masentavaa, ei oikein mitään kivoja onnistumisen kokemuksia. Siksi kai tämänkin päivittäminen jäi. Oili ajoi kyllä jotkut jäljet ihan kivasti, oli yksi yönylijälki, yksi multapeltojälki ja yksi nyt ihan lähiaikoina tehty tienvarsijälki. Niihin pitää vaan itselle saada ajatus kirkkaaksi ja keskittyminen kympille. Mun pitää ihan oikeasti tarkkailla tuota koiraa ja seurata että milloin se ajaa ja milloin se ei aja. Vaatia oikeaa tekemistapaa, mutta lempeästi.

Urho taas... täräytti sitten alaselkänsä kuun puolivälissä ja joutui lepokuurille. Juoksi pallon perään ja tuli uikuttaen luo. En saanut tilanteessa paikannettua kipua ja koira kaahasi normaaliin tapaa loppulenkin ns. päässilmänä. Saman päivän iltana vingahteli mennessään makuulle ja noustessaan makuulta, erit. jälkimmäistä. Seuraavana päivänä vielä vingahteli nousuissa ja yrittäessään hypätä sohvalle. Ei venytellyt takapäätä. Kolmantena päivänä ei enää vingahdellut, mutta oli vielä kotioloissa hiukan jäykän näköinen. Eläinlääkärissä hyppi ilmaan ja pyöri ympyrää samalla kun minä yritin vakuuttavasti kuvailla, kuinka "tämän koiran selkä on kipeä". Selästä napattiin kolme kuvaa, ei huomautettavaa kuvissa. Kipulääkkeet+lihasrelaksantti+lepokuuri 3 viikkoa. Kahden viikon lenkittämättömyyden ja etenkin treenaamattomuuden jälkeen mudi alkoi nähdä pikku-ukkoja nurkissa, syöksyili sinne tänne kuin hiiren perässä. Samaan aikaan porokoira makasi tyynenä sohvalla, joten oikeasti hiirtä ei ollut olemassakaan. Tänään Ur sai osaavat fyssarin kädet turkkiinsa ja lenkkeilylupa irtosi. Vasemman lonkan puolella ja hännäntyvessä sillä juili joku, mutta ei hirmuisen pahasti. Nyt siis hiljalleen liikuntaa - PARASTA! huutaa Urho.

Urhon syyskuun deitillä Murulla oli kuulemma ainakin kuusi mutiaisenpoikasta kyydissä :)

S. Korrin tottiskoulutus 22-23.10.

Suski Korri kävi Joensuussa kouluttamassa tottelevaisuutta ja olin kurssilla mukana Oilin kanssa. Ilmoitin sinne Urhon, mutta sitten tuli se selkähomma. Harmitti hirmuisesti etten saanut Urhoa mukaan, mutta nou kän duu. Oilinkin kanssa oli hauska osallistua :)

Liikkeiksi valitsin all time favouriten, eli seuraamisen ja toisena liikkeenä luoksetulon/noudon eteenistumiset. Jälkimmäiseen resepti oli perinteinen "treeniä", sivulletulon sijaan koiralle on vain opetettava uusi toimintamalli, eikä siihen ole olemassa mitään erikoisvinkkeja. Raakaa treeniä. Noudossa uusi tapa on kyllä alkanut porautumaan Oilin päähän, ilmeisesti se on huomannut kuinka kätevää oikeastaan onkaan tuoda kapula suoraan eteen kipsahduksen sijaan.

Seuraamisessa muistuteltiin koiran paikkaa ja sitä tehtiin perusasennon kautta. Kaksi askelta ja tiukka pysähdys. Jos koira valui eteen, niin käskytettiin oikeaan paikkaan sivulle ja korjauksesta rauhallinen kehu. Uudelleen liikkeelle ja sama juttu, pari askelta ja terävä pysähdys. Aina korjauskäsky (ja huom. käsky ennen mitään vartaloapua, jos sitä vartaloapua edes aikoo käyttää) väärästä paikasta. Vasta kun koira itse piti paikkansa oikein, tuli (naksu ja) palkka. No Oilihan hoksasi homman aika nopeasti - ja kas - alkoi tehdä oikein nättiä seuraamista. Oma ongelmani vain on, että kun Oili tekee korrektia seuraamista, mä en käytännössä pysty näkemään sitä. Enkä mä myöskään pysty tuntemaan sitä, koska se ei paina. Se on vaan niin kertakaikkisen korrekti :D No, palkatessa (namilla tietty) kannattaa kuulemma vielä ehkä vähän ohjata koiraa painamaan lavalla jalansivuun, niin Oilin tyyppinen koira oppii vielä enemmän hakeutumaan ohjaajaan kiinni ja jopa hiukan nauttimaan siitä. Lisäksi sain kehoituksen tehdä koiralla enemmän kaikenlaista häiriöseuraamista, etenkin kaikkea sellaista jossa koira joutuu vähän "ahtaalle". Oili väistää helposti paikaltaan jos pitää seurata jonkun esteen/seinän/auton tms. vieressä ja ne on just niitä paikkoja joita harjoittelemalla saa entistä vakaamman seuraamisen. Kun koira kestää erilaiset häiriöt, niin se keskittyy vielä paremmin tekemiseen - ja pitää paikkansa entistä tiiviimmin.

Suski puhui yleisesti paljon koiran "voimasta" ja sen keskittämisestä tekemiseen. Jos tavoitteena olisi 100p. tottis, niin varmasti niissä neuvoissa olisi se siemen, mutta kun ihan irtoa tästä koneesta sellaista tavoitteellisuutta. Vähempi riittää ja heinähatumpi tekeminen kelpaa mainiosti :) Hitsin mukava kurssi kyllä, siitä onkin aikaa kun viimeksi on ollut mukana missään tottisaiheisessa koulutuksessa. Hyvä kurinpalautus/vaatimis/muistutus -kurssi itsellekin :)

Btw, Oili 7-v kannattaisi kuulemma ilmoittaa pentukurssille ja näyttää siellä pokkana "tyypillisen puolivuotiaan pennun osaamistasoa" :D

Pelastuskoiraleiri 7-9.10. Liperi

PERJANTAI-ILTA

Katin ja Henriikan järkkäämä etsintäharjoitus; naispuolinen avohoitopotilas ei ollut päässyt mökille asti vaan jäänyt harhailemaan jonnekin kylän ja mökin välisiin maastoihin. Ja kas, kortteerimme metsästysmajahan se oli siinä puolivälin tienoilla :) Oilin kanssa suunnattiin maastoon pimeän jo laskeuduttua ja tehtävänä tavallinen tienvarsitarkistus. Oili aloitti tehtävänsä tankkaamalla puronvarresta heinää.. Ennustin näkevämme saman päivän aikana vielä oksennuksenkin. No ei, Oi nosti pienen kävelyn (n.100m?) jälkeen jäljen länteen. Ja suoraan ihan karmeaan ryteikköön... Koira veti vakuuttavasti, mutta maasto oli osastoa "ei kukaan järkevä ihminen", jotenkin en siinä taas muistanut kadonneen taustoja. Välillä meno on tosi varmaa ja tiesin olevamme ihmisen jäljellä, välillä ajattelin että tää oli nyt kyllä tässä, myyn Oilin jollekin hirvimiehelle - justiinhan se on kausikin alkanut. Alle 500m (tuntui siinä maastossa PALJON pidemmältä matkalta) jälkeen koira alkoi sytätä tosissaan, käännyttiin moneen kertaan takaisin omille jäljillemme. H#?"&tin turhauttavaa! Oli pidettävä tuumaustaukoja ja kerran vielä lähdimme nostamaan jälkeä "potentiaalisesta" suunnasta. Sieltä jotain taas nousi ja jatkoimme matkaa kunnes koira hukkasi jäljen hakkuuaukon reunaan. Yhteydenotto johtoon tuotti käskyn palata johtopaikalle.

Kuviohan meni todellisuudessa niin, että Oili oli nostanut takajäljen ja ajanut sitä "normaalisti" aina syttäykseen asti. Joko se ei osannut ajaa jälkeä pidemmälle, tai sitten se yritti kääntymisillään viestittää, että "tää menis kyllä oikeesti tohon suuntaan". Tokihan mun tekisi mieli ajatella, että jälkimmäinen, mutta who knows. Jälki oli iältään 4-5h. Tokihan takajäljen ajo huvitutti (huvitti ja vitutti), mutta hiukan olin myös iloinen, että olimme olleet ihmisjäljellä. Oili sai siis vielä luvan jatkaa pekoiluitaan.

Tehtävän kimpussa hääri 4 hälykoirakkoa, yksi aloitteleva koira, 4 apuohjaajaa ja yksi ryhmänjohtaja. Ryhmyrinpestiä hoiteli tosin kolme eri henkilöä vuorollaan, minäkin siinä pienen hetken istahtaen. Kadonnut tuli lopulta löydetyksi ns. hakutehtävän kautta.

LAUANTAI

Lauantaina leiriporukka jaettiin kahteen ryhmään ja suunnittelimme toisillemme etsintäharjoituksia. Kaikki saivat myös esittää mahdollisia toiveita harjoitusten sisällöstä. En muista kunnolla omaa toivettani muuten kuin, että maalimies olis kiva. Siis että koira saisi ihmislöydön. Ja ehkä myös sitä varmistusta, että enää emme ainakaan ajelisi takajälkeä.

...vaan kuinka kävikään? ;) Noh, tehtävänannossa sattui jotain hämminkiä, tai sitten ei, mutta sitä meille tarkoitettua jälkeä emme alkuunkaan nostaneet. Sen sijaan Oili nosti jonkin jäljen ja ajoi sitä erittäin hennosti (en saanut lainkaan liinaan vetoa). Saimme kuitenkin luvan jatkaa jäljestystä, joten siinä sitä sitten mentiin. 100-200m jälkeen tuli hukkaa, siitä Oi kuitekin jatkoi tielle, tien yli ja siinä taas hukkaa. Laatikoitiin paikka, jälki nousi uudelleen ja saimme taas luvan jatkaa. Kovin oli vaan epävarmaa meno, ei lainkaan tuntumaa. Aina välillä kuitenkin selvää jäljestystä. Tosi omituista. Sitten tultiin taas tielle, Oi teputti sitä laitaa ja nuuh, sai hajun tien toiselta puolelta. Empi hiukan, mutta nokka veti kuitenkin väkisin tien toiselle puolelle. Lähti määrätietoisesti lompsimaan vanhaa sammaleista tiepohjaa. Saatiin tähänkin lupa, jatkettiin siis sinne. 50m jälkeen Oi nappasi vasempaan jäljen, ihan selvän tuoreen jäljen - vihdoinkin se kunnon tuntuma. Pian keppi. Ja pian yllättyneen näköinen maalimies, odotti kuulemma ihan jotain toista koiraa saapuvaksi. No voe..

Huoh. Oili oli alussa napannut edellisiltaisen toiselle koiralle tehdyn jälkitehtävän tallaukset ja kuinkas muutenkaan kuin takajälkenä...! Eli alkupätkä oli tuota vajaa 20h ikäistä jälkeä, ilmankos oli aika epävarmaa jäljestystä, varsinkin kun siitä oli kulkenut 3 ihmistä (jäljentekijä, koiranohjaaja ja appari) sekä yksi koira. Mäellä Oi oli ilmeisesti hukannut jäljen ja napannut jonkin muun jäljen tai sitten vaihtanut jäljeä. Tien toisella puolella se oli nostanut jälleen jonkin muun jäljen, silläkin alueella oli liikuttu edellisenä iltana hakupartiointina, joten olihan sielläkin Oilille jotain jäljestettävää. Ja seuraavan kerran tiellä Oi oli saanut ilmavainun 50m päästä toiselle koiralle tehdystä tunnin-kahden ikäisestä jäljestä ja käytiin sitten vielä ajamassa se loppuun. Eli siis yksi harjoitus ja ainakin 4 eri jäljen ajamista. Voe helevettiläenen! Olisi pitänyt luottaa itseensä siinä ihan alussa ja osata ilmoittaa, että nostettu jälki oli vanhempi kuin saman päivän aikana tehty, sillä olisi jo säästytty paljolta kun johdossa oltaisiin osattu keskeyttää se homma siihen ja antaa jatko-ohjeet sen meille tarkoitetun jäljen nostamiseksi. Ok, kiva kun vanhempienkin jälkien ajo näköjään onnistuu, mutta aika paljon tässä nyt on kaikkea epätoivottavaa häröä (takajäljet, jälkien vaihto (l. harhat), osaamattomuus koiranluvussa).

Käytiin vielä ihan lopuksi sitten nostamassa se Oilille tarkoitettu jälki ja ajamassa loppuun. Mikäs siinä, se meni ihan kivasti.

SUNNUNTAI

Oilille täsmäharjoituksia jäljestyksestä, ekana lyhyt yönylijälki, joka meni pääosin ihan passelisti. Toisena parin tunnin ikäinen tienylityksiä sisältävä harkka, jossa näkyi taas hyvin Oilin ilmavainuinen tapa ajaa jälkeä ja ongelmat tienylityksissä tai ylipäätään missään erikoisemmissa paikoissa. Oi merkkaa jäljen kulkusuunnan usein ihan oikein tullessaan tielle tms. alustanvaihdolle, mutta se ei jotenkin luota merkkaukseensa, vaan lähtee yhtäkkiä haahuamaan jonnekin ihan muualle ja nappaa jäljen sitten uudelleen vasta kunhan on ensin vähän hermostuttanut mua ja tehnyt kunnon jäljennostolenkin. Miksi se ei pidä noissa kohdissa jäljestä kiinni ja jatka sinne minne sen nokka on alun perin osoittanutkin? Ihme otus.

Ja taas tiedetään mitä treenataan.

Haku

Oi näki etukulmiin menevät ukot, niistä oik.puoleinen tuli pois. Ensin vasemmalle hieno pisto kera löydön. Oikealle tyhjä, jolta yritystä yliheittoon - ei oikein onnannut. Vasemmalta sitten taas löytö, joka oli liikkuva maalimies. Ja taas yliheittoyritystä, eikä tämäkään oikein onnannut. Vähän ehkä jotain typerää hinkkausta siinä harrastin, en edes muista kunnolla että mitä. Vas. takakulmassa sitten ukko telttapiilossa ja sinne täydet haukut.

Urholle purkkihaukkuja. Jos ottaa yhtään pidempää ilmaisua, niin alkaa haukkumaan päätä (tms. maalimiehen ruumiinosia) liian läheltä, mutta lyhyillä kohdentaa hyvin. Eikä raappaile purkin kanssa.

Tokot syysmyräkässä

Urhon kohdalla mielikuvitus jumahti ja päätin ottaa tokon avoimen luokan liikkeet läpi (pl. paikallamakuu). Seuraaminen tuttua epätasaista menoa. Liikkeestä maahan ok. Luoksetuloa useampi otto, kokeilin suullisen käskyn ja käsimerkin eroja, jälkimmäinen toimi ehkä paremmin. ur tulee liian kova pystyäkseen pysähtymään napakasti ja muutenkin stoppi tarttis paljon enemmän treeniä. Nouto ok. Kaukokäskyissä teki omalla rytmillään kuuntelematta käskyjä, eli se vaatisi myös treeniä. Hypyssä epävarmuutta ja istuminen hukassa.

Oili leikki eka. Se on nykyään kiva kun syttyy heti leikkiin ja voi leikittää namipalkkauksen lomassa, eikä "kiinnity" liikaa pelkkiin nameihin. Seuraamisen käännöksiä (+peruutusaskel) naksutellen ja johan meni hienosti. Loppuun vielä seuraamiskäännösten tsekkaus (ilman peruutusaskelta) ja oli tosi hienot käännökset :) Hyppynoutoa tokoesteellä. Kaukokäskyissä ei ihan malttanut kuunnella kun se takapalkka nami pisti pikkukoiran pään hyrräämään, tuli mooooonta tuplakäskyä.

Jälki + haku

Oilille harhatreeniä, pohjalla tunnin ikäinen simppeli jälki. Esineille pysäytys (oli muuten sikahyvät ilmaisut nyt!) ja siinä odoteltiin kun avustaja teki tuoreen harhan jäljen yli. Neljä harhaharkkaa saatiin mahdutettua jäljelle. Ekalla Oili olisi niiiiin halunnut paukata harhalle, toisellakin vielä kutkutti, kolmannella tyytyi merkkaamaan ja neljättä mä en edes huomannut. Hyvä hyvä.

Urhon kanssa ihmeteltiin ilmaisuja. Terhiltä saatiin siihen neuvoja, jälleen kerran niistä kiitos! Eli kokeiltiin taas kerran jotain muuta, tällä kertaa purkki selvästi näkyviin ja kunnon ärähdys kun tulee törkkimään. Ongelma vaan oli, että Urho ei tullut törkkimään. Noh, sitten piti palkata koira muuten vaan hyvästä toiminnasta. Tämähän on Urholle sinänsä tuttua juttua muutaman vuoden takaa kun purkit oli vallan näkyvissä. Erona se, että nyt purkki lentää koirasta poispäin ja se kiikuttaa purkin mulle avattavaksi. Kosketusalustakin varmasti toimisi, mutta mun on vaikea saada itseni motivoitumaan sen tarpeeksi aktiivisesta treenaamisesta.