Oili 11v

Taas täti vanheni vuodella!

Jumppapäiväkirja

Fyssarikeikan saalista:

• Peitsaaminen pitää lopettaa. Lupasin yrittää. 
• Muutaman vuoden takainen selkätälli hyvin mahdollisesti spondarin alkulaukauksena. 
• Muutokset onneksi (heh) molemminpuolisia, eli näkyy kuvista myös yläsuunnasta. Ei tee rankaan sivuttaisvääntöä, vaan kuormittaa tasaisesti. 
• Keskiselkä yllättävän ok kunnossa. 
• Takaa kovasti jumissa: selkä, reidet, vatsa. 
• Vastaanotolla tutkimuksen, venytysten ja jumppaopastuksen lisäksi Urholle fasciamobilisaatiota vatsa- ja lannekalvoille, oikean kyynärpään ojentajalle ja etureisille (jotka erityisen kireät). 
• Jumppaus aloitetaan yhdellä simppelillä liikkeellä: etutassujen nostot x10, 2krt päivässä. Vaikeammat liikkeet ohjelmaan kunhan on ensin saatu tämä sisään. 
• Venytyksiin neljä erilaista liikettä. 1-2krt päivässä liikunnan jälkeen. 
• Liikunta ekat pari päivää vähäisesti, sitten normaalisti. Ei liikuntaa kinnertä syvemmässä hangessa. 15min lämmittely hihnassa aina ennen vapaana juoksemista. (Masennus!) 

Real Life: Fyssarin jälkeen Urho meni niin hyvin ravilla, ettei siihen edes tarvinnut puuttua. Aavistuksen peitsaus lisääntynyt parin päivän jälkeen käsittelystä. TODELLA vaikea keskittyä mudin askellajitukseen. Oman mielenterveyden vuoksi en edes yritä kunnolla. Jumppausten ja venytysten ohjelmaan orientoituminen otti itsellä pari päivää. Nyt menee jo jees. Laiskuuksissani päästin Urhon kahtena päivänä lenkkeilemään lumiseen metsään, jossa hanki pääosin kantoi, mutta ei sitten ihan aina kuitenkaan. Tuloksena: vasen takareisi niin arka, että sen venyttely-yritykset saa Oilinkin huolestumaan. Oili on megatarkka fiiliksistä ja huomaa heti jos Urhoa sattuu, vaikka Urho ei edes kertoisi sitä muuten kuin pienellä huolestuneella ilmeellä. Ja näkyihän arkuus toki siinäkin, että Ur veti jatkuvasti jalkaa pois minimaalisimmastakin käsittelystä.

Spondyloosi-Urho ja kaihi-Oili

Emme edelleenkään treenaa oikein mitään. Vain kaukokäskyjä nojatuolista, kun Urho tuo leluja syliin. Pyydän (=saalistan) lelun koiran suusta, heitän sen koiran taakse, teetän vaihtoja ja vapautan lelulle. Sikasiistii sanoo Urho. Muut jutut on sitten enemmän perusaktivointia (namin etsintää, lyhyitä seuraamispätkiä), mutta nuo kaket on ainoita jossa on edes pieni treeniajatuksen murunen mukana. 

Jouluna Urhon selkä jälleen kipeytyi, siis akuutimmin kuin koko syksyn ollut jumi. Tammikuun alussa vein koiran eläinlääkäriin. Kuvista näkyi selvä silloittuma (lannerangan 6-7. nikamaväli) ja hieman myöhemmin varsinaisen ortopedin toimesta myös toinen alkava muutos (lannerangan ja ristiluun välinen nikamaväli). Ensihoitona Urtsi sai 14 päivän tulehduskipulääkekuurin (Dolagis). Kennelliitto lausui selkäkuvat seuravasti: 

• LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne) 
• SP1 (aste 1, lievä) 
• VA0 (normaali) 

Postin kautta tulleissa lausuntopapereissa vielä tarkennukset: Ikä huomioon otettu ja Viimeinen lannenikama on lyhyt ja sijaitsee takana. 

Seuraavaksi fyssarin pakeille ja noudetaan hätävara-kipulääkkeet. 

 Entäs Oili sitten? Näkö heikkenee :( Pasi kertoi yhden pimeän metsärämmintälenkin jälkeen kuinka oli yhtäkkiä huomannut Oilin jääneen ja kuuli sen vinkuvan surkeana kauempana takana. Siellä se oli yhden ojan reunalla ja etsi hätääntyneenä ylityspaikkaa. Oja oli alle metrin levyinen, mutta tulosuunnasta hyvin jyrkkäreunainen. Oili ei todennäköisesti nähnyt kunnolla alhaalla olevaa laskeutumispaikkaa ja siksi ei uskaltanut hypätä, herkkä kun kuitenkin on.

Ensin jo meinasin että nyt se sitten alkaa rajoittunut elämänmeno näiden otusten kanssa. No, kuten moiset ajatuskaavat yleensäkin, löysi sekin umpikujansa. Ei jaksa ressata!