Mudien tokomestaruuskoe 7.9. Janakkala

Eka voittajan koe niin koiralle kuin ohjaajalle.

Paikallamakuu 6 Aluksi vinkui, sitten kirputti ja lopuksi suoritti alapesun. Ja loppuajan oli hiljaa.
Seuraaminen 8 Tosi kivaa seuraamista kaikkinensa. Parissa kohtaa vähän vinkui ja askeleet vasemmalle kirvoitti haukut.
Istuminen 9 Mun mielestä bueno, tuomari olisi halunnut vielä nopeamman istumisen.
Luoksetulo 8 Itselle kympin liike, mutta eihän pysäykset toki _täydellisiä_ olleet.
Ruutu 6 Ekalla käskyllä kurvasi kehän reuna-aitaa ihmettelemään, toisella käskyllä ONNEKSI suuntasi ruutuun päin, mutta sivusta sisään. Nopeasti käskystä maahan ja loppuosa hyvin.
Hyppynouto 7 Varasti noutoon ja tuttua epävarmuutta paluuhypyssä.
Metallinouto 8 Hyvin Urhoksi! Ihan tuli jopa melkein reipasta ravia palautuksen ja riittävän lähelle.
Tunnari 7 Varasti tässäkin, tönäisi/nuolaisi tms. väärää, mutta tarkensi oman ja toi hyvin. Vinkui taas aika paljon odottelussa ja lähti vähän liian lujalla laukalla kapuloille ja varastaminenkin päälle. Intoa alkaa olla liikaa.
Kauko-ohjaus 0 Kaksi käskyä ekaan istumiseen. Ja seuraavan seisomisen rynni yli oman mittansa. Muuten hyviä vaihtoja ja ei juminut :)
Kokonaisvaikutus 10 Kyllä, kymppifiiliksellä mentiin :)
Yht. 207p VOI3 

Olipas kiva koepäivä! Oli hyvä fiilis ennen, jälkeen ja suorituksen aikana. Ei mitään suorituspaineita, vaan vain kivaa harrastamista. Ehkä tämmöinen veteraanitoko on just siisteintä. Koska pisteet riittivät tulokseen ja niitä sattui tulemaan vielä 7 pojoa enemmän kuin kanssakisaajallamme, hurmaavalla Matti-kroaatilla, niin voitimme luokan ja samalla vielä luokan mudimestaruudenkin.

PAHA2, Joensuu

Vihdoinkin jatkoa Urhon pk-kokeille. Aloitettiin tottiksella (tuom. E.Koistinen) jossa kolmen hakuosallistujan kierrätys siten, että ekana meille paikallamakuu, sitten huilivuoro ja lopuksi liikkeet. Mielummin olisin tehnyt just toisinpäin :) Suluissa olevat arvosanat suunnilleen sinne päin, en muista tarkasti kuin ne mistä tuli erinomainen. Paikallamakuussa levottomuutta, vinkui paukuille, kaksi käskyä sivulle (P/T). Seuraamisen paukkuja jännitin näemmä niin paljon, että unohdin paluusuoralla juoksun+hitaan, onneksi sentään tajusin mokan just ennen kääntöpaikkaa ja sitten vaan mietin koko sakaran, että otanko ne vielä vai enkö ota?! Otin sitten ennen henkilöryhmää. Paukuissa seuraamispaikka levisi, muuten jees fiilis ja paransi loppua kohden (T). Liikkeestä istu todella nopea, pomppu sivulle (EH). Liikkeestä maahan + luoksetulo sanalla sanoen erinomainen (E). Liikkeestä seisomisessa tuli yllärinä, että siinähän palataan koiran sivulle, luulin että tehdään luoksetulo loppuun. Onneksi näin edellisen koiran suorituksen ja tajusin kysyä asiaa. Ei suurta ressiä siitä silti, kyllä Urhon pitäisi paluukin osata, mutta mudipa yllätti ja veti suorituksen puihin ihan vaan menemällä sulavasti maahan top-käskystä :D (P). Tasamaanouto ok, hiukan nyki heitossa ja sivullesiirtymässä pomppu (EH). Hyppynoudossa menossa reilu kosketus, paluun kiersi, hitautta myös, sivulle pompulla (P). Estenoudossa kiersi paluun, sivulle pompulla (P). Eteenmeno upea (E). Kehuja energisestä suorituksesta, mutta tarttis vielä hioa tekemistä viimeistellymmäksi. Yhteispisteet 76 - jee! Maastoon! 

Esineruudussa (tuom. E.Koistinen) koira työskenteli muka ihan kivasti (liian laajasti kyllä), mutta vasta n. kolmannella pistolla nousi eka esine (kenkä). Ja enempää ei sitten noussutkaan. Parit kuset ehti ruutuun ruikata. Esineruudusta 13p. 

Henkilöetsintä (tuom. V.Häkkinen) ei sujunut, vain yksi ukko nousi. Työskentely tuntui taas näennäisesti mukavalta, koira hallinnassa, lähti kiltisti pistoille, teki yliheittoja jne. Kaikki pistot paria poikkeusta lukuunottamatta vain aivan riittämättömän syviä. Jo etukulmat jäi katsomatta kunnolla kun Ur ei vaan edennyt tarpeeksi syvälle. Päätin kuitenkin olla hinkkaamatta, siitä kun ei olisi mainittavaa hyötyä. (Siitäpä ne ainoat kehut sitten irtosikin: "Ohjaaja ohjaa koiraa kauniisti ja vähäeleisesti"). Voimakas tuuli kävi takaa, joten edempää koira saisi myös paremmin ja laajemmin hajua (tosin työskentelisi sitten todennäköisemmin taaksepäin). Puolivälistä oikealta nousi lopulta maalimies kangashäkistä, loppua kohden pätkivämpi haukku (jos oikein muistan, niin siitä arvosanaksikin T). Jatkettiin matkaa ja päästyämme radan loppuun Urholta loppui viimeinenkin luottamus maalimiesten olemassaoloon ja enempää se ei olisi kyllä töitä tehnyt - jos nyt oli tehnyt kunnolla töitä siihenkään asti. Pari kertaa radalla se näytti saavan pienen käryn nenäänsä, muttei kummallakaan kerralla ryhtynyt tekemään hommia hajun paikallistaakseen. Kuvaa hyvin Urhon motivaation puutetta, sillä ei ole mitään suurta paloa maalimiesten noukkimiseen. Juokseminen on ihan jees, Kaisan totteleminen on ihan jees, ruoka on jees, pallot on jees, mutta ihan jee on myös vaan hengata messissä ja näyttää siltä että olisi muka tekemässä jotain. 58 pistettä siis saaliina henkilöetsinnästä ja arvatenkin ei tulosta näistä kemuista :) 

Jatketaan harjoituksia, koitetaan nostaa etsimisen merkitystä ja mielenkiintoa koiralle siihen. Kokonaiset kaksi hakutreeniä kerettiin tehdä ennen kokeita ja nekin taisi mennä vähän liian isoilla avuilla, eikä koiran tarvinnut käyttää kunnolla nenäänsä maalimiehet löytääkseen. Joten nyt pitää yrittää valjastaa juuri se etsiminen motivaation lähteeksi, ja sama pätee myös esineruutuun, jossa muuten pitäisi tehdä treeniä nimenomaan vierailla esineillä.

Pejä-B, Joensuu

Ohi on! Nimittäin pejä-kokeet Oilin kanssa, saatiin homma vihdoin läpi. Täti veti pelastusjälkikokeen läpi tänään 9v iässä - eikä mitenkään helpoimman kautta - tietenkään. Oilin kaivoin kokeeseen sohvan alta pesimästä ja pennuista haaveilemasta, samalla kun itse työnsin nappia naamaan oman maha- ja pääkipuni kurissapitämiseksi. Ja niin Team Naistenvaivat lähti liikenteeseen kohti Kulhoa :D 

Tottis ahdisti eniten. Paukut ahdisti Oilia ja mua jännitti ahdistunut Oili. Oli vaan pakko yrittää rämpiä läpi. Jotenkin me se rämmittiinkin, ei liike virheitä, koira teki suunnilleen kaiken mitä pitikin, vauhti ja meininki vaan ei ollut kummoinen. Paikallamakuu oli kaikkein hasardein, kun Oi nousi toisella laukauksella seisomaan. Huusin sille uuden maahan-käskyn, mistä tuli tietty noottia, ja ihan turhaan huusin, ei Oili mitään kyennyt rekisteröimään. Muutaman sekunnin välein Oi otti pienenpienen askeleen aina eteenpäin ja lopulta kävi uros-merkin kohdalle istumaan ja oli siinä loppuun. Eteenmeno oli maailman hitain! Koominen suorastaan. Täti lompsutteli suoraa linjaa eteenpäin hidasta kävelyvauhtia, päätyen kuitenkin lopulta riittävän matkan päähän ja kahdella käskyllä meni maahan. Tottiksen loppuarvosanaksi nippanappa Tyydyttävä, eli alin mahdollinen millä pääsee maastoon - JES! 

Sitten ei enää jännittänytkään. Metsään päästessä Oili vinkui autossa, mikä tarkoitti että kytöä hommiin oli, hyvä! Lähetin nostamaan jälkeä ruudun keskeltä, lähti hyvin ja suoraan liinan mitan verran, sitten kaartoi hissuksiin vasemmalle ja noukki jäljen. Takajälki, käänsin koiran ja päästiin pienen suttaamisen jälkeen liikenteeseen. Kulman jälkeen eka esine. Toinen kulma, mentiin tien yli, muttei niin johdonmukaisesti että oltaisiin oltu selvästi vielä jäljellä. Olin päättänyt olla säätämättä omiani, joten menin kiltisti perässä. Taimikossa kurvailtiin ilmavainulla ja palattiin takaisin tien toiselle puolelle metsään. Toinen esine. Kulma vasempaan, epäilin harhaksi ja yritin tarkistaa koiralla, mutta ei merkannut jäljeä eteenpäin vaan halusi vasempaan. Okei, mentiin sinne, reipasta vauhtia. Pitkä suora, kun esineitä ei alkanut kuulua otin kuljetun suunnan tiedoksi kompassiin. Yli 400m jälkeen tultiin isommalle hiekkatielle ja tsekattiin vielä toinen puoli tiestä: ei jälkeä. Selvä pyy, tämä oli siis harha. Juosten samat 400m takaisin (onneksi oli suhteellisen tasaista maastoa!) ja jäljen nostoon. Oi tarjoili yhtä jälkeä silloiseen vasempaan, muutaman kymmenen metrin jälkeen näin askeleen maassa, kärki meidän tulousuuntaan. Yritin kääntää koiran, mutta sitä ei kiinnostanut, oltiin sutattu paikka jo itsekin kunnolla. Jatkoin alueen leikkaamista suunnitelman mukaan ja tultiin tielle ilman jälkibongausta. Autot näkyi kauempana vasemmalla. Kello näytti, että 10 minuuttia aikaa jäljellä. Periksi ei anneta, prkl! Lähdettiin rivakkaan tahtiin leikkaamaan metsää tien toiselta puolelta. Jossain 100-200m välissä Oili nosti jäljen vasemmalle, veti heti samalla sykkeellä kuin alussa nostettua jälkeä. Kello näytti muistaakseni 7min aikaa jäljellä. Irrotin liinan ja annoin koiran ajaa vapaana jälkeä just niin kovaa kuin itse haluaa ja juoksin perässä. 3. esine! (Hyvin Oi ilmaisi esineet vaikka juostiin jälkeä eteenpäin) Lisää vauhtia masiinaan. 4. esine! Nyt täysiiiiii! Koira kurvasi vasempaan ja pian sillä hytkyi pylly - me oltiin MAALISSA! 

Hieno suoritus ei tämä tulos ollut missään muodossa, mutta suoritus se oli. Mikäänhän ei sinänsä tuloksen myötä muutu, eikä Oili ole sen avulla yhtään parempi jälkikoira - valitettavasti, mut nyt on tulokset kasassa taas pari vuotta eteenpäin. Oilin tapauksessa lopun sen potentiaalisen käyttöiän.

Etsi kuvasta pelastuskoira.

PEJÄ-B:t Joensuu ja Salo, sekä (liian) vähän treenejä

20.10. PEJÄ-B Joensuu, Oili

Ei läpi, ei lähellekään läpi. Nosto ok, 2 esinettä, harhalle meno x2 ja yliaika. En luottanut koiraan vaan tarkistutin sillä kahteen kertaan suunnilleen kaiken ja Oili kosti viemällä harhalle kaksi kertaa (no ei se oikeasti kostanut). Aikaa tarkisteluun ja harhalla käyntiin kului niin paljon, että lopulta ei keretty edes nostaa jäljeä uudelleen. Tosi tylsä fiilis kokeen jälkeen, kaikkea hölmöä sitä kokeessa keksiikin tehdä. 

Treeniä

Välissä treenattiin jokunen jälki, yksi taisi olla nurmella ja toinen metsässä. Nurtsilla tein itse harhat, niistä Oili ei kummemmin kiinnostunut, vain jälkimmäisen (lähempänä jäljen omaa ikää olevan) ylityksen merkkasi. Metsäjäljen tein itse pimeässä gepsin ja Urhon kanssa, harhat siihen vieraalta. Nosti hienosti ja oikein, sitten suttasi jotain epämääräistä ja itse olin gepseilyn vuoksi pihalla kuin lumiukko (en havainnoinut maastoa vaan pelkästään gepsiä). Filmipurkit jäi metsään, olisiko Urhon juoksentelut kuitenkin häirinneet niin paljon? Ajoi muutenkin kovassa tuulessa reilusti sivussa. Harhat ylittyi jotenkuten, pimeässä oli vaikea tietää missä ne oikeasti oli ja kun koira korjaili koko ajan sivussa ajamaansa jälkeä "härppien", niin loppufiilis oli taas iso kysymysmerkki. Urho sai ajaa 200m tuoreen jäljen hakkuuaukolla. Yhtä varmasti kuin se eteni jälkeä etiäppäin, niin yhtä varmasti se myös piti huolen, ettei edennyt jäljen päällä :D Jäljellä oli isoja koiranmakkarapaloja ainakin 20 kpl, niistä Ur söi ehkä kaksi. Okei, tuore jälki, kova tuuli. Iloinen ja reipas suoritus se silti oli, ja Urhoa oli helppo lukea. 

4.11. PEJÄ-B Salo, Oili

Ei taaskaan läpi, mutta hyvä mieli tuli. Nosto ok (pyyhkeitä lähinnä ohjaajalle joka ei luottanut heti koiraan). Maasto todella märkää ja koira harhautui heti ekassa terävässä kulmassa. Pian kuitenkin takaisin kiinni jälkeen ja sen jälkeen ok menoa aina ensimmäiselle esineelle. Sitten reipasta menoa, en ollut ihan varma ollaanko jäljellä, välillä meni niin nokka pystyssä. Vaan olin päättänyt, että en puutu koiran tekemiseen (kuten edellisessä kokeessa), joten nöyrästi kipitin perässä. Käytiin jossain, jossa Oi näytti lopettavan jäljestyksen, pyysin takaisinpäin ja sitten Oi suunti taas pätevämmin eteenpäin. Hakkuuaukolla toinen esine ja sitten pian - täh, häh? Voe..... maalimies!? Kaksi esinettä on yksi liian vähän hyväksyttyyn tulokseen. Hanuri! 

Mitä nyt?

Sittenpä piskit ei ole tehneet mitääään. Ei edes palauttavia tms. Vielä voisi käydä jonkun jäljen tallomassa kun ei tuo talvi näytä tulevan. Itse olin tosin hetken puolikuntoisena, kun kaatua mätkäytin lähimetsässä itseni kantoon ja hommasin haavan silmäkulmaan, turvonneen posken ja mustan silmän. Viikossa pahin turvotus ja väritys on hävinnyt, enää jäljellä on haavan rupi (liimaus) sekä osin verestävä silmänvalkuainen. Urho on tekemisen puutteesta varsin ärsyttävä olento, jotkut tottistreenit tms. sen kanssa täytyy kyllä lähiaikoina kyhätä kokoon.

PEHA-B, Imatra 14.10.

Kello soi 4.30, aamupala meni alas eikä tullut ylös, kamat kasautui, koirat kiipesi autoon ja starttasimme kohti Imatraa 5.30. Jossain Kitee-Parikkala -välillä radiosta tuli: "Nurkaan tuulilasin kyyneleet jääksi muuttuu niinkuin itsestään. Ohi kiitää pellon pientareet ja kylät joissa kohta herätään." Taivaalla tuikki tähtiä ja joku iso planeetta, oli sumupilviä tiellä, auton mittari vilkutti ulkolämpötilaa vaihtelevasti +3, +2, +1, 0 ja -1, alla kesärenkaat. Ja mää menin ja tirautin pari kyyneltä kun oli jotenkin vaan niin tunteellista. 

Ensin tottikseen, jossa luulin olevani yksistään, vaan ei, seitsemästä koirasta peräti viisi halusi myös tottistella ennen maastoa. Oltiin viimeisessä parissa, tai siis kolmikossa. Ensin Oili paikallamakuuseen, sitten huilimaan ja lopuksi suorittamaan. Mua jännitti ja Oilia ahdisti, pyrki aika paljon nuuskimaan maata. Käskin maahan ja näin, että jäi kyynärpäät 5cm ilmaan, mutta en tajunnut antaa uutta maahan-käskyä. Oli sitten heti koiranjättäessäni noussut enemmän istumaan, tosin sellaiseen älyttömän hankalaan puoli-istunta-asentoon. Yritin huomaamattomasti huitoa Oilille uutta maahanmenovinkkiä, mutta huomaamaton kun olin, niin eihän se Oili muuttanut asentoaan. Oilin ilmeestä näki, että se oli ihan kysymysmerkkinä ja ahdistuneena kun ei ihan tiennyt miten tässä oikeasti kuuluu toimia, könötti vaan oudossa asennossa. Nyt just en muista oliko ne laukaukset vai toisen koirakon luoksetulokäsky, mutta jompi kumpi sai Oilin nousemaan ylös ja ottamaan muutaman hitaan askeleen eteenpäin, kunnes annoin Oilille kunnon uusintakäskyn ja se meni maahan + pysyi siinä vihdoinkin paikallaan loppuun asti. Huh. Seuraamisen eka suora lähti huonosti, koira kuutamolla, reagoi myös laukaukseen ja tarvitsi lisäkäskyn. Käännöksen jälkeen paransi ja loput ookoohkosti, arvosana H. Liikkeestä istumisessa meinasi jäädä seisomaan ja sadasosasekunnin miettimisen (kyllä, osaan olla nopeakin) tein ratkaisun antaa lisäkäskyn, jota koira totteli (P). Maahanmeno ja luoksetulo ok, tuli tietty suoraan sivulle vähän vinoon (EH). Seisomisessa vähän valumista, luoksetulossa suoraan sivulle vinoon (H). Noudossa otti huonon kärkiotteen tiskiharjasta ja palautti siksi varovasti ravaten (EH). Eteenlähetys hieno, viivasuora, vauhdikas ja ekalla käskyllä maahan (E). Loppuarvosana tottiksesta H :) Jes, olin tyytyväinen vaikka vähän ahdistunut koirakaveri käsissä olikin. Olisi nimittäin harmittanut ihan sikana ajaa Imatralle asti ilman, että pääsisi edes maastoon. Hassu Oili kun se ahdistuksestaan huolimatta pystyy kuitenkin tekemään hommat eikä lyö hanskoja tiskiin. 

Tottisten jälkeen saimme tilannetiedotuksen ja kartat. Ensimmäistä kertaa kokeessa tuli vastaan tämmöinen käytäntö ja se oli ilahduttavaa :) "Nuorisojoukko ollut edellisenä iltana juhlimassa ja 2 nuorta varmuudella kateissa. Yhtä nuorta ei olla tavoitettu kotoa, vanhemmat ovat matkoilla eikä heihin saa yhteyttä." Etsintäalue oli saaressa, alue muodoltaan tyypillinen pk-haun kolmosen hakurata, mitat n. 120x250m. Olimme varmoja, että saareen mennään venekyydillä, karttaan ei nimittäin oltu merkitty mitään silta- tai lauttayhteyttä. Siinä odotellessa ehti mietiskellä kaikenlaisia hauskoja skenaarioita. Odotellessa ehti myös ottaa vähän tottista Urholla :) Maastoon siirryttiin koirien (3kpl B-luokassa) kanssa kimpassa polkuja pitkin, matkaa odotuspaikalle tuli n.600m. Mulla ja Oililla oli viimeinen suoritusvuoro, joten odottelua maastossa tuli reilustikin, ainakin 1,5h . Aikansa Oili pyöri vähän malttamattomana ja lopulta laittoi kettukerälle, työnsi nenän pyllyynsä ja alkoi nukkumaan. Viimeinkin sitten tuli meidän vuoro, herättelin Oilin uniltaan, puin liivit päälle ja kipitimme siltaa pitkin hakuosuudelle. 

Alue tukeutui oikealta (idästä) järveen, josta myös tuuli, muut sivut olivat merkitty maastoon, eikä tukeutuneet mihinkään luonnollisiin maaston muotoihin- tai muutoksiin. Etsintäsuunnitelmanani oli käyttää yhtä alueen pitkittässuunnassa halkaisevaa etsintälinjaa, eli radasta tuli hyvin voittajaluokan hakurataa vastaava kuvio. Mielestäni ratamestari vei vähän liikaa oikealle, mutta ne uskaltanut alkaa mukista enempää, vaan aloitimme siitä. Yritin suorittaessa korjata linjaa keskemmälle, eli vasemmalle, mutta aina tuli takaa heti käsky ottaa enemmän oikealle. Ensimmäinen maalimies nousi ekalla pistolla oikealta etukulmasta kivilohkareikon välistä, Oi merkkasi paikan jo saavuttaessa aloituspisteeseen. Joitain pistoja molemmille puolille. Välissä piti korjata Oilin liivejä, jotka olivat menneet ihan solmuun koiran päällä. Maharemmi oli pompannut koiran takajalkojen yli pyllyyn ja kolmiokohdat sijaitsi lonkkien päällä. Oili teki ihan tyytyväisenä hommia, vaikka liivit puristi koiraa eestä ja takaa :) Onneksi eivät kuitenkaan olleet tippuneet päältä, kuulemma kokeen suorittaminen keskeytyy siihen. Huh. Homma jatkui ja vasemmalta puolivälistä toinen maalimies umpipiilossa. Sitten tuli etsintäteknistä häslikiä. Väärinkäsitysten (molemminpuolisten, mutta sitähän ei saa osoittaa kokeessa, sillä tuomarithan eivät ole koskaan väärässä ;) sarja aiheutti sen, että luulin olevani alueen takarajalla, vaikka olimme puolivälissä. Oili oli juuri katsonut molemmat puolet, eikä siinä kohdin ollut enää mitään. Pojotettiin siinä aikamme, kunnes mulle aika selväsanaisesti sanottiin, että alue jatkuu vielä. Oilista näki, että oikea puoli on tyhjä, joten eikun koira vasemmalle myötätuuleen pistolle. Sinne meni ja tovin odottelun jälkeen kuului ilmaisu, maalimies umpipiilossa takakulmassa. Aikaa hommaan kului reilut 15min, tai se on arvio. Viimeisen maalimiehen jälkeen palattiin aloituspaikkaan, kuultiin arvostelu (koiran ohjattavuus H, ohjaajan käyttäytyminen EH, kaikki 3 ilmaisua E, maaston loppuarvosana H), käveltiin toimistolle 600m, vein paperit sisälle ja vielä jotain lyhyttä tarinointia pihallakin, kunnes tuomari huikkasi, että teillä on vieläkin etsintäaikaa jäljellä. 

Elikkä siis PEHA-B hyväksytysti läpi. Oli tosi kivasti järjestetty koe, mukava tunnelma ja pisteenä iin päällä ilahduttamassa hyväksytyn tuloksen tehneiden saamat EA-laukut :)

Lappalaiskoirien pk-mestikset, 9.9. Siilinjärvi

Aloitettiin paikallamakuulla (EH/H?), vinkui lähes läpeensä, mutten ok. Seuraaminen (T?) lähti huonosti liikkeelle, kovasti haahuili ekalla suoralla, palatessa paransi ja sakara meni jo jees. Henkilöryhmässä taas haahuilua. Lisäkäskyjä kului reippaasti. Jäävät hyvin (EH:t?), luoksetulossa tuli puoliksi sivulle, puoliksi suoraan, josta vielä korjautin sivulle. Maahanmenossa vinkui kun kävelin pois. Tasamaanouto (T/H?) oli jännitysnäytelmä... kapula holahti pieneen kuoppaan ja Oililla meni tosi kauan sen löytämiseen. Oi lähti myös etsimään sitä vähän liian kaukaa, joten koiraa piti kutsua takaisinpäin. Aika tuntui ikuisuudelta, mutta ei siinä auttanut kuin odotella. Lopulta sai käryn kapulasta ja palautti vieläpä laukkaan nostaen (!) ja hienosti suoraan eteen. Hypyn (P) kiersi mennessä, paluuseen annoin uuden hyppy-käskyn ja se hyppäsi kapula suussa, jes! A-esteen (puuttellinen 0) kiersi molempiin suuntiin, siinä käytin myös toisen kiipee-käskyn, mutta ei auttanut enää kun koira oli jo niin lähellä estettä eikä saanut kerättyä vauhtia/itseluottamusta hommaan, palautti sitten kapulan ilman esteosuutta. Eteenmeno (E) oli sanalla sanoen täydellinen, teki maahanmenon vieläpä nokka menosuuntaan. Oi ei ole ikinäkoskaan treeneissäkään tehnyt noin upeaa eteenmenoa. (Useissa arvosanoissa kysymysmerkit, kun ei noita pysty tallentamaan muistiin siinä arvostelua kuunnellessa) Lopputulos kutkuttava 70p, mutta se riitti maastoon! JES! Kiva fiilis oli kyllä tehdä Oilin kanssa tottista ja sen minkä se teki, niin se teki HYVIN. Ihana töhö-täti :) 

Maastossa odoteltiin aika pitkään omaa vuoroa. Sitten se tuli ja siirryttiin autoilta parisataa metriä eteenpäin radalle. En muista kummalta puolelta aloitin, mutta nihkeästi homma lähti joka tapauksessa liikkeelle, Oili olisi halunnut juosta keskilinjan suuntaisesti tuulen alapuolelle radan loppua kohti. Jouduin pakottamaan sen eteen-käskyllä kohti etukulmia, ihan tervanjuontia oli se homma.. Teki jonkun pitkän käynnin vasemmalla, toisella samanlaisella nosti ukon aika läheltä takakulmaa. Seuraavalla pitkällä hävyksissä ololla oikealle nousi suoraan edestä (oltiin keskilinjalla n. 70metrissä?) toinen maalimies. Yksi ukko jäi siis väliin umppariin vasemmalle radan alkupuolelle (ei kulmassa), sieltä kysyttiin varmistus, että koira ei ollut käynyt piilolla - ei ollut ei. Ilmaisuista ekasta erinomainen, toisesta eh kun kävi tosi reippain ottein hyppäämässä sylissä + pussaamassa lähestyessäni maalia. Työskentelystä lähti jonkinverran pisteitä ja loppupisteet henkilöetsinnästä 160, eli siis näillä oltiin jo kiinni koularissa :) Lähetykset oli nyt kyllä ihan hanurista. Ensimmäisellä ukko-käskyllä koira tuijotti tyhjää, toisella sama juttu, vasta kun kolmannella kerralla käskin eteen, niin koira nytkähti liikkeelle. Ilmeisesti olen niin paljon korjaillut Oilin pistoja, että se reagoi siihen nyt näin. Vähän on jo mielessä lisäjekkuja ;) 

Esineruutu oli tien toisella puolella suhteessa hakurataan ja meni sanalla sanoen hienosti! Tuuli kävi oikealta, joten lähetys vasenta laitaa, sinne koira teki suorahkon (hiukan ruudun ulkopuolelta vauhtia ottavan) piston, bongasi takakulmasta esineen ja toi mulle. Harmillisesti Oili otti alkuun huonon otteen esineenä olleesta lapsen kengästä (riiputti ohuesta remmistä) ja kenkä putosi kyydistä puolivälissä. Oi otti puolen sekunnin miettimishetken kengän vieressä ja sitten onneksi esineen kunnon otteeseen ilman erillistä käskyä ja toi reippaasti loppuun saakka. Piste lähti tuosta kauneusvirheestä tuonnissa, eli esineruudusta 29 p.

Oili-täti odottaa palkintojenjakoa.

Kaik yhes koos 70+160+29=259p ja siis kakkostulos ja koulari HK1. Koko alokasluokan hakukokeessa sillä irtosi sija 3/5 sekä lappalaiskoirien joukosta haun rm2 - kai? Ihan en ole varma noista rotumestissäännöistä. Pytty, ruokaa ja käsityönä tehty hieno lappalaiskoirakirjanmerkki käteen joka tapauksessa tyrkättiin :)

Oli muuten ihan äärimmäisen mukavat ja hyvätunnelmaiset kokeen. Niin, ja treenikaverimme lapinporokoirapoika Raiku (med Leena) sai myös JK1-koularin jäljeltä, jes jes jes! Kaikkiaan lappalaiskoirat tekivät hienosti tuloksia, seitsemästä osallistujasta neljä sai koularin.

TOKO Joensuu 3.6.

Joskus kokeissa kaikki osuu kivasti nappiin. Tänään oli sellainen koe :) Kyseessä siis Joa:n järkkäämä toko Kulhon pesiskentällä, tuomarina Anne Nokelainen. 

Urho oli koepaikalla heti varsin joviaalilla tuulella. Käytin sen metsässä pissalla ja kun mentiin kentän laidalle niin naksuttelin sille alkuun toisten koirien katsomisesta. Ei oikein edes jaksanut tsekkailla muita, eikä myöskään hinkunut hirveästi namien perään, söi kyllä sen minkä nenän eteen tarjoili. Oli ehkä jopa aavistuksen löysä, mutta keskittyi kuitenkin riittävällä tavalla tekemiseen, eikä häröillyt muuta. Kaikkiaan mukavassa tokovireessä. Ennen kehäänmenoa vielä hiukan leikkimistä lelulla, perusasento, lelun tiputus selän taakse ja eikun kehään. Itse jännitin vähäsen, mutta enemmän sellaista hyvää jännitystä kuin huonoa. Kevyttä hengästymistä ilman oikeita hengitysvaikeuksia :) 

Paikallamakuu: 10 (Kiitos eläväisempien paikallamakoilijoiden tuomari ei pystynyt kuulemaan Urhon mahdollista piippailua ja oli siis pakotettu antamaan täydet :D) 

Seuraaminen: 9 (Ainakin vähän pomppua juoksuosuudessa) 

Maahanmeno: 9,5 ("Maahanmeno voisi olla nopeampi", nuuskaisi maata palatessani) 

Luoksetulo: 9 (Hiukan vino eteenistuminen (en tiedä rokottiko tuomari siitä vai jälkimmäisestä) +sivulletulopomppu) 

Seisominen: 8 (Kaksi käskyä perusasentoon) 

Nouto: 9 (Sivulletulopomppu, ehkä myös vino palautus?) 

Kauko-ohjaus: 9 (Toiseen istumiseen 2 käskyä) 

Estehyppy: 10 (Päätti tulla kiitollisesti pelkällä hyppykäskyllä suoraan sivulle :))

Kokonaisvaikutus: 10 

Yht. 185p, AVO1 + KP + sij.1/6 

Urho teki kaikki juuri niin kuin se parhaimmillaan osaa. Hienosti, hauskasti ja vauhdilla :) Väkisin muistui mieleen se kaukokäskyjen (maahan>istu) aloitustreeni, jossa painoin jalalla Urhon hännän ja sen jatkona olevan persauksen lattiaan kiinni ja kuono namissa kiinni nostatin koiraa istumaan. Mitenkään muuten Urho ei tajunnut sitä istumaannousuversiota, jossa pyllyn pitäisi pysyä paikallaan. Nyt se teki kokeessa ihan sikahienot ja -nopeat kaukot! (Okei, vaati yhden tuplakäskyn, mutta silti :D)

PEHA-A 15.5. Joensuu

Ei tulosta Urholle, ei edes tottistulosta (PETO). Onneksi sentään pari tuttua koiraa teki hyväksytyt tulokset ja hälyryhmäänkin saatiin samalla lisää koiria :)

Ensin tottikset, nykäisin numeron 3 eli suoritus toisessa parissa joka pyöritettiin kolmella koiralla. Me ensin liikkeisiin, sitten tauolle ja lopuksi paikallamakuuseen. 

Aloitettiin seuraamisella, lähti ihan napakasti mutta jossain vaiheessa alkoi tulla kontaktikatkoja. Selvät reagoinnit myös laukauksiin, Ur pomppasi mun eteen haukkumaan. Seuraamisesta tyydyttävä. Liikkeestä maahan + luoksetulo ok - tyydyttävä, en oikeastaan tiedä miksi niin huono arvosana? Ehkä tuomari ei vaan pitänyt meistä. Ja todella tiukalla linjalla hän tuomaroi muutkin, myös sellaiset jotka esitti todella hienoa tottista. Liikkeestä istumiseen en tajunnut antaa ennakoivaa vihjettä (suhisutan ennen liikkeen aloittamista) ja Ur jäi seisomaan, loput ok - puutteellinen. Liikkeestä seisominen + luoksetulo vissiinkin ihan ok - hyvä. Nouto ok ja siitä myös hyvä. Eteenmenossa kiepsahti lähdössä itsensä ympäri ennenkuin tajusi että mikä liike on kyseessä, eteni hiukan vinoon ja meni kentän reunan hiekkakasoille joten ekan maahanmenokäskyn aikaan oli ties minkä hiekkaromukasan päällä eikä mennyt maahan. Toisella käskyllä siis vasta maahan - eteenmenosta puutteellinen. Välissä hypättiin tauolle kun tottis kierrätettiin kolmella koiralla. Paikallamakuussa sitten tuli kunnon ylläri: Urho lähti laukauksista kipittämään mun luo , olin samalla juuri menossa suorittavalle koiralle henkilöryhmään. Paikallamakuusta siis puuttellinen. Voihan video... Kytkin koiran ja jäin sitten sivummalle. Siis voihan arse! Tuohon lähtemiseen sitten kaatui se tottis eikä päästy jatkamaan maastoon. 

Jälkeenpäin on helppo todeta, että vaikka koira kuinka laukausvarma olisikin, niin olisihan se ihan reilua koiralle, että niitä laukauksia myös treenattaisiin. Urho oli aiemmin kuullut noita 9mm jysäyksiä luonnetestissä, eli palttiarallaa 3 vuotta sitten. Että jippiajjee taas tätä ohjaajan typeryyttä...

PAHA1 Leppävirta 5.5.

Karmea keli koko päivän, tuli vettä, räntää ja lunta iloisesti sekaisin, loppupäivästä tosin enää vain vettä. Koepaikalle saavuttuamme käytin Urhon tarpeillaan ja sitten vaan ooteltiin kokeen starttia.

Aloitettiin maastoilla, nykäisin ykkösnumeron. Ensin henkilöetsintä ja sitten esineruutu. Mukana oli yksi avoimen luokan koira joten se starttasi, sitten tuli meitin vuoro (10 koiran kokeessa siis vain 3 osallistujaa!). Alue simppeliä havumetsää, aika avointa. Ja se 100x100m näytti järjettömän pieneltä! Ekalla pistolla vasemmalle koira jäi varttiavaille kulmaa nuuskimaan... kielsin, ja sitten kusi... Hitto kun ärsytti. Oikealle lähti fiksummin pistolle, mutta kaarsi aika pian liikaa eteenpäin ja kutsuin pois. Uusi lähetys samasta paikasta ja sitten eteni hyvin - ei luotisuoraan mutta aivan riittävän näppärästi kuitenkin. Näin että sai hajun kun kurvasi aluetta eteenpäin ja annoin mennä. Haukahti kaksi kertaa, mutta näin kun Ur teki pienen kaarroksen ja sitten aloitti kunnon ilmaisun, jonka sitten vasta ilmoitin ilmaisuksi. Yksi lyhyt katko haukussa kun puikkasi kuonolla pressun alle. Paluu keskilinjalle ja sitten pisto oikeaan, josta taas nopeasti löytö ja hyvä ilmaisu umpipiilolle, vähän tökki tassulla piiloa. Ja kas, siinäpä se sitten olikin. Olisi ollut kiva jatkaa pidempään, tuntui että tässähän vasta lähti kone käyntiin. Pisteitä hausta 156. Tuomari tulkitsi ekalle maalimiehelle jätön, vaikka en ollut hyväksynyt ilmaisua niistä kahdesta haukahduksesta vaan tiesin koiran haukkuvan siinä vasta hajua (Urholla on usein tapana). Lisäksi tuota ensimmäistä ilmaisua alensi se kuonopuikkaus, toinen ilmaisu sentäs erinomainen. Muita vähennyksiä tuli työskentelystä, erityisesti kai koiran tottelematta jättämisestä siinä ekalla pistolla. 

Esineruutuun virittelin näyttämällä koiralle kuinka käyn viemässä yhden hanskan piiloon. Ruudussa Urho teki hienoja pistoja ja sitä oli mukava lähetellä ruutuun ja kovin hienolta homma näytti muutenkin, mutta... se ei vaan löytänyt/tuonut esinettä! Kunnes viimein kellon näyttäessä n.4min 40sek (etsintäaika 5min) Ur nappasi keskeltä lastentossun ja toi mulle. Pudotti lähellä, mutta korjasi ilman lisäkäskyjä. Yhden tai kaksi kertaa ehti kyllä myös kusaista ruutuun. Pisteitä 27. 

Tottis meinasi ensin vähän hirvittää kamalan sään vuoksi, mutta kenttä olikin yllättävän kuiva ja koirakin leppoisassa vireessä, joten ihan hyvällä fiiliksellä asteltiin ilmoittautumiseen. Parina rotikkauros, jolle Ur keksi murista - voe mutiaisenprsk! Aika maltillista murinaa, mutta silti... Seuraaminen lähti löysästi, koira vaelteli sivusuunnassa ja kurkkaili laukaukset, täyskäännöksen jälkeen homma parani, mutta tuomari laski mun kävelleen liian vähäiset määrät juoksu- ja hidaskäytiaskelia. Ja mä olin laskevinani ihan oikein vähän yli kymmenen! Sakara ihan ok, noutokapulatelineen lähellä koira vimpautti jossain takana käymään ja taisin huikata lisäkäskyn. Toinen lisäkäsky henkilöryhmässä. Liikkeestä istu ok, liikkeestä maahan + luoksetulo myös, jäi aavistuksen etäälle istumaan. Tasamaanoudossa heitin korkean heiton liian lähelle, mutten saanut uusia heittoa. Ihan siisti nouto muuten. Hyppynoudossa taisi hipaista mennessä ja paluun kiersi korvat lintassa. A-esteellä hyvä meno, mutta oli omituisen pitkään esteen takana ja tuli kiertäen jälleen korvat päätämyöten takaisin. Urho oli kuulemma tiputtanut kapulan ennen estettä ja mennyt nuuskimaan sitä, kunnes oli herännyt unestaan ja napannut kapulan suuhun ja suunnannut palaukseen. Eteenmenoon en kehdannut viritellä kunnolla kun tuomari seisoi ihan vieressä ja eihän se koira sitten minnekään lähtenyt. Kerran teki kiepahduksen lähellä, kaksi kertaa kaarsi esteille ja neljännellä läksi eteenpäin kaartaen kuitenkin paikallamakuupisteelle, sinne tuomarin kehoituksesta maahanmenokäsky, jota totteli hienosti :) Paikallamakuussa oli nuuskinut pari kertaa, muuten ok. Parina ollut koira veti aikamoisen ääntely- ja ylivireshown, joten kiva että paikallamakuu meni noin näppärästi. Tuomari pudotteli puutteellista, tyydyttävää, hyvää ja erittäin hyvää sekaisin, noiden alempien ollessa ehdottomasti runsaslukuisempia, joten arvostelun lähestyessä loppuaan hitusen pisti jännittämään. Lisäksi kun saatoin selvästi aistia, että eipä kyllä ollut sen päiväinen esityksemme ylipäätään hänen makuunsa sitten ollenkaan. Noh, pisteitä kuitenkin 73 :) 

Eli siis 2-tulos 256p (maasto 156/27, tottis 73), HK1 sij.1/2 :D Tuomarina toimi Leila Weide.

Urhon kanssa tokokokeessa 23.3. Joensuussa

Tuloksellisesti koe ei ollut mitenkään hieno (AVO 134, sij. 6/6), mutta fiilis oli huippu! Tavoite, eli mukava tunnelma ja tekemisen riemu, täyttyi yllin kyllin - kokeessa oli kivaa :)

Pisteet:

Paikallamakuu 8 (nuuskintaa ja mahdollisesti piippailua, kaksi käskyä perusasentoon)

Seuraaminen taluttimetta 9,5 (pari kontaktikatkoa + pomppua juoksussa)

Maahanmeno 9 (hitusen hidas maahanmeno)

Luoksetulo 9 (pompaten sivulle)

Seisominen 0 (palatessa läks teputtamaan mukaan ja mä nollailin liikkeen liioilla käskyillä)

Nouto 9 (pompaten sivulle)

Kauko-ohjaus 6 (TEKI VAIHDOT!! JEE! mutta vähän pomputellen ja palatessa taisi sinkaista ylös)

Hyppy 0 (kurvasi hypyn ohi suunnitelmanaan mennä nuuskimaan pisteenlaskijan varpaita (Urholla on varvasfetissi) kun hän niin ottavasti piti jalkojaan kehäaidan päällä aivan hypyn vieressä, uudella hyppykäskyllä loppuliike vinoa perusasentoa lukuunottamatta ihan jees)

Kokonaisvaikutus 10

134p AVO3

Moni liikeosa meni todella hienosti, mutta sitten (yleensä lopussa) tuli jotain härilöilyä ja pisteet tippui/nollautui. Eli liikkeet pitäisi paketoida vielä loppuun, tähän astihan on tehty paljon sitä liikkeen varsinaista osaa (luoksetulon stop, kakevaihdot, seisomisen pys. jne.), eikä kovinkaan paljon paluita perusasentoon yms. Paikallamakuuseen pitää luonnollisesti myös saada paaaaljon lisää kokemusta ja tuota tuusaamista pois. Paikkahan oli siitä hankala, että halliin pääsi koiran kanssa vasta kun oli menossa itse kehään, eli jos koira ei ollut koskaan aiemmin käynyt hallissa, niin nyt se vietiin sinne ensimmäisen kerran suoraan paikallamakuuseen. Ja pl. alokasluokka myös jätettiin koira sinne suorilta yksin makoilemaan. Muuten kyllä kiitollinen koehalli, kun yleisö oli vain yhdellä sivulla ja muita koiria ei saanut tuoda halliin ollenkaan - eli varsin rauhallinen suorituspaikka.

Pelastuskoirien joukkuekatselmus 16-18.9.2011 Helsinki

Ja me otettiin sieltä perskutarallaa hopeaa!! Ja brassailtiin telkkarissakin (tai siis Oili vähän tepsutti raunioilla Martin ja Topin kanssa, sekä Lea vastaili toimittajan kysymyksiin erinomaisen selkeästi). Tapahtuma oli todella hieno kokemus ja antoi monta hyvää tilaisuutta oppia itsestä ja koirasta. Joukkueemme oli rento ja osaava, siinä oli mukava olla mukana.

Koska tämä oli itselle ensimmäinen katselmuskokemus (ylipäätään minkään liiton alaisuudessa), en osaa verrata sitä muihin. Monipuolisia tehtäviä viikonloppuun oli kuitenkin saatu mahtumaan, joista osassa koiralla ei varsinaisesti ollut edes roolia. Tehtävien taustoilla oli erilaisia painotuksia, oli ryhmänjohtajarastia, ea-rasti, tehtäviä jossa tarkkailtiin miten ohjaajat osaavat hallita hermonsa käskyttäessää koiria ns. puolimahdottoman tehtävän edessä. Toki mukana oli myös selkeitä etsintätehtäviä, joissa koirat tekivät nenätyön. Oili ei toiminut näissä omalla tasollaan, vaan onneksi joukkueesta löytyi kaksi upeaa koiraa, flätit Martti ja Topi, jotka tekivät työtä rutiinilla. Minä saatoin kyllä olla aika rasittava toistellessani samaa "tajuuttehan te, että mä tajuun, että tää meni nyt huonosti" eri sanakääntein :D Sori joukkuetoverit! Kovuutta saisi siis omasta päästä löytyä vähän lisää, jotta epäonnistumiset tulisi nopeammin kuitatuksi ja unohdetuksi. Niiden veivaamisesta ei seuraavassa hetkessä ole enää mitään hyötyä.

Erityisen nautittavaa joukkueessamme olivat sosiaaliset koirat, jotka pystyivät työskentelemään yhtäaikaa esim. pihapiiri- ja raunioetsinnässä. Sitä oli sikasiistiä esitellä tuomareille. Koirien kanssa oli myös helppo liikkua kaupugilla ja julkisissa liikennevälineissä, joilla pääasiassa liikuimme paikasta toiseen perjantaina ja lauantaina.

Yksi erityispiirre tehtävistä jäi mieleni: ne olivat todella hektisiä. Tilanne tuli yhtäkkiä PAM! ja vaati täyttä toimintaa. Käytettävissä oleva aika oli usein jotain viidestä viiteentoista minuuttiin. Aikaa ei ollut mihinkään nykertelyyn ja tarkisteluun, vaan tehtävä piti suorittaa ripeästi koiraan luottaen. Erittäin haastavaa itselleni! Tilanne on toki kaukana todellisuudesta, mutta sitäkin parempaa harjoitusta koiranlukuun ja luottamuksen syväntämiseen. Oma paha tapani on myös jäädä nykertämään jotain, kun en luota koiran toimintaan. Samalla koira ei selvästi luota minuun, vaan alkaa myös nykertää jotain yhtä epäolennaista.. Mä kaipaan siis ehdottomasti jotain tiukasti aikataulutettua treeniä ja muutekin harjoitusta otsikolla "tehokas toiminta".

Tässä vielä sekalaisia kuvia katselmuksesta eri kuvaajien räpsimänä:

Virallinen joukkuekuva
(Kuvaaja: Eeva Oinonen)

Kaikki osallistuvat joukkueet avajaisissa
(Kuvaaja: Eeva Oinonen)

Martti ilmaisee Lapinlahden sairaalan rakennusrastilla
(Kuvaaja: Eeva Oinonen)

Joukkueemme odottamassa puistorastin tehtävänantoa
(Kuvaaja: Mirja Lauronen)

Joukkue valmiina hommiin
(Kuva: Sonja Bärlund)

Oilin kanssa henkilöryhmässä
(Kuvaaja: Mirja Lauronen)

Oili kettisesteillä
(Kuva: Sonja Bärlund)

Oili kettiksessä
(Kuvaaja: Sonja Bärlund)

Palkitut: 1. Tassut (Salo), 2. Popeko (Joensuu), 3. Hepeko (Helsinki)
(Kuvaaja: Sonja Bärlund)

'

Ja tässä vielä ne Nelosen uutis- ja videoklipit:

OSE:n pelastuskoirakokeet, Kajaani 19-20.8.

Kajjjaanin kokkeissa taas, Oilin kanssa jäljen loppukokeen päiväosuudella alkuillasta ja sen jälkeen aina kolmeen asti aamuyöllä ratamestarina hakukokeessa, tuli lentävä nakki siihen pestiin varsinaisen rm:n sairastuttua. SPeKLin loppupäivän speksit on seuraavat: 4 esinettä ja jyrkkiä suunnanmuutoksia (teräviä kulmia) sisältävä 4h ikäinen 2km pituinen jälki. Voi sisältää myös tienylityksiä. Koeaika päivällä 60min.

Jäljen nosto oli tosi takkuinen. Nostolaatikko oli miltei läpintunkematonta tienvarsipusikkoa, eikä tienvartta saanut käyttää nostoon. Oili nosteli yli 50m matkalla ainakin 3 jälkeä, tai oli nostelevinaan ja aina kuului tieto "väärä jälki" ja koira piti kutsua takaisin. Lopulta Oi alkoi selvästi painestua (kai ny, kun joku vähän paineisti...) ja syödä mutustaa heinää. Sitten vihdoin koira taas puikkasi oikealle ja saatiin lupa jatkaa matkaa. Hetipian piti koira taas pysäyttää hallintaosuuden vuoksi. Ja sitten taas lupa jatkaa matkaa. Jäljenajo tuntui tosi epävarmalta ja jo nostoruudussa mieleen hiipinyt ajatus siitä ettei me edes päästä jälkeen kiinni vaan vahvistui. Vaan sitten veto liinassa alkoi vahvistua ja koira paineli johdonmukaisesti eteenpäin. Ajoimme tukevasti jälkeä :) Oma olo vielä vahvistui, kun ensimmäinen esine nousi vaaranrinteeltä. Ja MUN oli pakko pitää silloin hiulihetki ja hörpätä vettä, meinasin hyytyä tuohon rinteeseen ihan totaalisesti. 

Jälki jatkui ja välissä kyselin suunnistajalta, että ihmettelee gepsistään onko jälki tosiaan ihan loogisen näköinen, minusta kun tuntui, että jälki kääntyili milloin minnekin ja vähän joka Oili kääntyi sellaiseen suuntaan, mistä oltiin juuri tultu.. Kuulemma loogiselta näytti ja koska liinassa oli edelleen napakka veto, niin perässä se oli vaan mentävä. Toinen esine nousi huterammin, koira selvästi reagoi johonkin hajuun, jonka ansiosta minä terästin silmäni, ja jonka ansiosta löysin sitten maasta sukan :) Koska koira oli kuitenkin ihan lähellä vielä, niin ohjeistin sitä tarkentamaan ja ilmaisemaan. Matka jatkuin pitkin ryteikköä, monin paikoin mun oli pakko päästää liinasta irti, jotta löysin itselleni kulkureitin - maasto oli paikoin aika hankalakulkuista. Ja sitten piti taas pinkaista koiran perään ja hamuta uusi ote liinaan. Hirmuisesti en uskaltanut enää pysäytellä koiraa nostolaatikkokokemuksesta pelästyneenä. 

Jälki laskeutui alas saman tien varteen, josta se oli nostettu ja jatkui tien toisella puolella. Pian tuli kolmas esine ja fiilis oli kerrassaan kiva :) Nyt oli vaadittu esinemäärä kasassa ja jos koira alkaisi nokittaa, niin sen voisi päästää myös ilmavainuilemaan maalimiehen luo. Jälki vei aika leveän ja vuolaasti virtaavan ojan varteen ja siinä koira tuumaili hetken. Mä mietin, ettei jälki voi mennä noin virrakkaan ojan yli, mutta koska koira sinne meni, niin pakkohan se oli mennä mukana. Ojan toista puolta mentiin parin sadan metrin verran, välillä koira nokitteli siinä reunalla, mutta palasi taas jäljestämään, joten en lähettänyt koiraa hakuilemaan. Sitten Oili palasi taas ojan toiselle puolelle ja alkoi pian nokitella kunnolla sekä kirsti vauhtiaan. Ja sielläpä se maalimies sitten lymyili :)

Aikaa jäljen ajoon kului 35min, eli aika haipakkaa oltiin tultu, sillä jäljentekijältä vastaavan matkan kulkemiseen oli kulunut 50min. Mittoja hiukan siinä ihmeteltiin, sillä gepsin luvuissa oli yli 100m heitto, meillä alakanttiin verrattuna jäljentekijän tietoihin. Ja se ojan toisella puolella käynti, se oli extraa - jälki ei kulkenut sinne, vaan oli kääntynyt ojan varressa kulkemaan sen suuntaisesti vasempaan. Eli jossain oltiin oiottu reilummin, koska ylimääräinen pätkä ojan toisella puolellakaan ei ollut kerryttänyt pituutta suunnistajan gepsissä pidemmäksi kuin jäljentekijän, päinvastoin. Neljäs esine oli jäänyt ojaepisodin vuoksi väliin, olisiko jopa koira nokitellut sen kohdalla ojan toisella puolella? Hiukan harmittaa, että siellä käytiin muka pätevästi ajamassa olematonta jälkeä. Lopputulos oli kuitenkin oikea, eli löytynyt maalimies, mutta etten osannut lukea koiraa.. grr. Toisaalta vesistöt on vähän hankalia hajujen kannalta, on Oili siinä kuitenkin jotain "hajuvirtaa" seurannut, koska oikeaan suuntaan on kokoajan määrätietoisesti menty. Iloinen kokemus jälki kaikkiaan oli, erityisesti se, että niin hankalan alun jälkeen päästiin liikkeelle ja tukevasti tekemisen makuun :)

PEHA Salo 13.11.

Piti ihan varsinaiseen Suomeen lähteä vuoden viimeisen pelastushakukokeen perässä. Ja kuulemma olisi moni muukin ollut menossa, puhelimet olivat pirisseet vielä kuluneella viikollakin. Kiitin onneani, että tajusin hommata Oilille paikan hyvissä ajoin.

Ajomatkaa Lammilta Saloon sai varata pari tuntia ja eniten päivässä taisi jännittää kuinka löytäisin perille koepaikalle. Hyvin löytyi ja ihan ajoissakin. Kymmenen koiran kokeessa oli yhdeksän koiraa, yhden ohjaaja tavoitettiin Jyväskylästä ja siinä oletuksessa että koe olisi huomenna.. kakka mäihä siellä päässä. Kahdeksan koiraa lähti maastoon, näillä kaikilla tottikset tehtynä aiemmin - tästäkin huomasi että kyseessä oli tosiaan loppukauden koe. Oilin kanssa nostettiin kolmoskortti. Sopi mulle, sillä on niin paljon mukavampi päästä alkupään porukassa hommiin kuin jännittää koko pitkä päivä omaa vuoroa. Sää oli kovin tuhnuisen kostea ja tuuleton, hajut oletettavasti olla möllötti paikallaan, joskin kosteus mehevöitti niitä kyllä (ihanaa inhimillistää hajumolekyylejä :D).

Hakualue oli aika perussettiä, ei juurikaan korkeuseroja, ennemminkin sitten kasvillisuutta sen verran että koiraa ei aina nähnyt missä se meni milloinkin. Mut hei, siitä on meille kyllä enemmän apua noin niinkuin tyylillisesti, niin ei ihan paljastu se pistojen mutkaisuus ;) Muodoltaan alue oli kartalla miltei neliö, ihan hiukan pidempi toiseen suuntaan. Etelä- ja itälaitoja rajasi metsätiet, läntisellä laidalla kulki heinittynyt tiepohja, pohjoisella laidalla ei ollut mitään luonnollista rajaa, eikä myöskään merkkausta. Etsintäsuunnitelman, eli etsintälinjan vedon tein kuten varmaan kaikki muutkin, eli idästä länteen alueen keskeltä halkaisten (alue oli E-P suunnassa juurikin kapeampi kuin I-L). 

Ekalla pistolla oikealle Oili nosti maalimiehen etukulmasta. Sitten pisto vasemmalle, löysä sellainen ja lopulta koira päätyi tielle ja oli menossa moikkaamaan siellä pällistelevää ihmisletkaa. Jahas ja syvemmälle metsään siis. Pisto oikealle, koira kävi jossain älyttömän kaukana ja olin jo varma että se nostaa mahdollisen takakulman maalimiehen. Mut ei, sieltä Oikku viipotti tovin hiljaisuuden jälkeen takaisin. Löysää pistottelua molemmille puolille (erit. koira oli vähän löysä), Oili olisi mielellään juossut ns. keskilinjaa eteenpäin, olihan siinä tuoreimmat hajuvanat. Välissä Oi kävi juomassa ojassa, annoin rauhassa hörpätä. (Tuomarikin tuntui siinä välissä lähinnä juttelevan ratamestarin kanssa omiaan ja puhuvan puhelimeen, joten olo ei ollut ihan niin tarkkailun alainen ;)). Sitten joku pisto jonnekin, en muista edes kummalle puolelle, koira hävisi niin pian kasvillisuuden sekaan, mutta haukku alkoi kuulua suoraan edestä - maalimies lähellä keskilinjaa. Olin samalla kulkenut vähän liikaa oikealle, joten sain vinkin korjata suuntaa vasempaan. Tämän jälkeen olimmekin yhtäkkiä takarajalla. Lähetin Oilin oikealle, mutta se vaan lähinnä tutkaili alueen ulkopuolista metsää. Ok, ei mitään siellä suunnalla siis. Jälkeenpäin myös tajusin, että Oilihan oli varmaan sillä yhdellä pitkällä pistolla käynyt katsomassa koko oikeanpuoleisen loppualueen, joten se tiesi jo, että alue on tyhjä. Sitten lähetys takalinjaa pitkin vasemmalle ja sinne Oikku sitten viipotti päättäväisesti eteenpäin. Katselin sen menoa niin pitkälle kuin linjaa pitkin oli näkyvyyttä (n.80m?) ja toivoin mielessäni, että "saa haju, saa haju, puikkaa vasemmalle metsään, puikkaa!" ja sitten Oili puikkasi juuri ennen näkyvyyden häviämistä metsään ja hetken päästä kuului tuttu ilmaisuhaukku. Hiihaa!!

Arvioinnit meni seuraavasti:

Koiran ohjattavuus: erittäin hyvä

Ohjaajan käytös: erittäin hyvä

Ilmaisut: erittäin hyvä - erittäin hyvä - erinomainen

Kokonaisarvosana: erittäin hyvä ja koe siis HYVÄKSYTTY :)

Oilin nenä ei tee tenää

Toiset ne pelastuskoiralta uljautta penää,
mutta kyllä tämmöinen säälittävä versiokin voi ihan toimiva olla :)

Oililla on nyt siis niin sanotusti tuplatulokset kasassa, eli hälykelpoisuuteen vaadittavat tulokset kahdesta lajista sekä pelastuskoiraliiton (SPeKL), että palveluskoiraliiton (SPKL) kautta. Nuo kaksi lajia ovat meidän tapauksessa haku ja jälki. 

PEJÄ Joensuu 26.9.

Koepäivä vol.2, muttei ollenkaan kääks, vaan oikein kiva ja rento olo. Tavoitetta en taida enää uskaltaa paljastaa, sillä ylitimme sen roimasti saamalla kokeesta HYVÄKSYTYN tuloksen! Sen vain sanon, että tavoite oli jotain paaaljon vähemmän. Mut ei ollut helppoo ei, juurikin koko 40min käytettiin, osa meni harhailuihin ja parissa kohtaa pistettiin ihan juoksuksi että ehdittäisiin etiäppäin.

Etsintäruudussa Oi lähti nätististi liikkeelle ja veti pian vasempaan jäljelle. Sinne mentiin aika pitkään, ruudun ulkopuolellekin, jossa koira nosteli nokkaa ja näytti epävarmalta. Lopulta kuului käsky takaisin ruutuun (tai janalle, miten se nyt menikään). En tajunnut heti, että kyseessä oli takajälki, vaan palasin itse edellä takaisin ja lähetin koiran uudelleen. Nyt oikealle ja varman oloisesti eteenpäin, sitten takaa kuului autojen starttaukset ja tuomari kera ratamestarin huurruuttelivat pois. Oli vain minä, koira ja metsä - ja kas, siinäpäs on ensimmäinen esinekin (hanska) :) 

Jälki vei kohti hakkuuaukkoa, juuri ennen sitä koira kääntyi vasempaan, juuri kun olin varma, että nyt tulee se maastonmuutos. Ei tullutkaan. Piakkoin tuli toinen esine (paperinen karkkirasia). Sitten mentiin eteenpäin ja hiljalleen meno muuttui epävarmemmaksi. Pistin matkalta jotain paikkoja mieleen missä mielestäni koira oli jäljestänyt vielä kunnolla. Jotenkin koira kääntyi taas vasempaan, meni tielle ja jäi ihmettelemään. Okei, täällä (meidän) jälki ei mene. Jos menisi, niin koira kyllä veisin napakasti tien yli. Palattiin tien laitaa takaisin päin, toivoin jäljen taas nousevan. Joku jälki nousi ja meni tien yli, mutta koira kulki liian löysästi. Tiesin, että täällä on liikkunut sienestäjiä (näin sen jo kokoontumispaikalla), mutta pakko oli vaan yrittää luottaa koiraan. Oili vei pari sataa metriä syvemmälle metsään ja alkoi kääntyä kohti kokoontumispaikkaa, ja nenä ihan liikaa ylhäällä. Lopulta päätin sanoa kiitti vaan, mutta nyt mä näytän minne mennään. Oilikin näytti vähän helpottuneelta, kun siltä otettiin vastuu pois. 

Palattiin (puolijuoksujalkaa) tien lähelle, otin koiran irti ja annoin koiralle käskyn etsiä jälkeä tien laidasta, oletin sen menevän tien yli ja nyt nostettaisiin sitä metsäänmenopuolelta. Tää kohta oli erityisen hieno!! Oi eteni suorassa linjassa eteenpäin, nenä maassa ja ihan oikeasti ETSI jälkeä. Ja pian jotain löysikin, klikkasin koiran liinaan ja jatkettiin eteenpäin. n.100m jälkeen jotain haparointia, koira meinasi mennä vasempaan, mutta kaartoikin sitten pois ja jäi tarkistelemaan jotain... hmmm. Otti kuitenkin uudelleen suunnan vasemmalle ja sinne mentiin, meno varmeni askel askeleelta. Ja tuli esine!!! (hanska). Olin ollut jo varma, että aikaa ei enää ole ja nyt meillä oli minimimäärä esineitä (3) taskussa. Ehkä meillä olisikin vielä hitusen aikaa? Välillä melkein juoksin koiran perässä - tai siis juoksin. Tuli neljäs esine (sukka), melkein teki mieli jättää se siihen ja vain juosta eteenpäin, mutta Oili näytti siltä että palkka tänne ja vähän äkkiä. Juujuu, tässä pikkukoiralle nami ja eiköhän mennä eteenpäin. Tiesin, että meiltä oli hukkaharhoille jäänyt yksi esine, joten tämä oli todellisuudessa viides, eli jälkentekijä on lähellä, pian koirakin nosteli nokkaa ilmavainulla sen merkiksi. Ja samalla minäkin näin jotain maalimieheltä näyttävää. Koira irti, hakukäsky ja koiran lähetys tuulen alapuolelle. Aika heiveröisesti Oili lähti ilmavainulla hakemaan, oli kai niin imuttunut jälkeen. Mutta reagoi koko ajan vahvemmin ja lopulta kiemurteli maalimiehelle ja siellä ehti haukkua muutaman ilmaisuhaukun kunnes olin jo itsekin vieressä. Herranpieksut kun mä olin tyytyväinen! Mikä työvoitto! En todellakaan uskonut meidän pääsevän näin pitkälle tällä jäljellä. Sitten ihmeteltiin aikaa ja sen riittävyyttä, muutenhan meilllä oli hyväksytyn tuloksen palikat kasassa: 4 esinettä ja jäljentekijä. Mutta se aika riitti! :D Oilille pitää tietty antaa pisteet hienosta työstä, mutta pari pistettä tulee kyllä mullekin kun tajusin käyttää päätä ja taktikoida hankalassa paikassa - ei huano!

Laitetaas nyt vielä ne tulosspeksitkin:
Jäljen ylösotto hyvä
Esineet 4/5 hyvä
Henkilö hyväksytty erinomainen
Loppuarvosana hyvä

PEHA Joensuu 25.9.

Koepäivä, kääks. Lupasin kyllä itselleni aamulla ajatella vain positiivisia ajatuksia ja pidättäytyä sanomasta kenellekään, että jännittää. Jos sen sanoo, niin ei se ainakaan helpota. Mitä ei sano, ei ole olemassa. Mutta kyllä se siellä silti oli, ja pisti vähän hengästyttämään. Oilille kakkosarpa, eli ekana paikallamakuuseen. Kaveriksi tuli rotutoveri Martti ja tuli oikein kotoinen olo kun kaksi lapinporokoiraa suoritti kimpassa tottista :) Oi pysyi rauhassa paikallaan, ensin vähän ihmetteli siimaleikkurimiestä, joka pärryytti koneettaan kävellen L-muotoista kuviota koiran lähellä (koira jäi kuvitteellisen ällän kainaloon). 6mm paukuista veti korvia vähän viistoon, muttei muuta. Paikkamakuu erinomainen. Seuraaminen meni ihan jees, tuttua väljyyttä käännöksissä, hyvä. Kaikki jäävät liikkeet muuten kuulemma hienosti, mutta ohjaaja antoi vartaloavun kääntämällä pään koiraanpäin heti käskyn jälkeen (pakko oli tarkistaa että menikö). Ei oikeasti mikään isoiso käännös, mutta tarkka tuomari huomasi ja vinkkasi että "luota koiraan". Luoksetuloissa tuli tietty suoraan sivulle, muuten hienot vauhdikkaat luoksarit. Seisomisessa oli ottanut jotain askeleita ilmeisesti pian pysähdyksen jälkeen ja sitten vielä ekasta laukauksesta otti pari, toisesta ei. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno + luoksetulo tyydyttävä, liikkeestä seisominen + luoksetulo tyydyttävä. Nouto hieno, paitsi se luovutusasento suoraan sivulle, hyvä. Ryömi jotenkin, mutta annoin sekä käsiapuja että käskyjä runsaasti, silti koira nousi välillä liian ylös, riittämätön. Eteenmenoon en saanut viriteltyä kunnolla, lähti silti hyvin liikkeelle, mutta kaarsi hetipian paikallamakuumerkeille. Eh, eipä oltu sitä treenattu ja osasinkin ennustaa tämän kun näin merkit, mutta kiva kun kuitenkin tajusi että jonnekin pitää juosta :D Eteenmeno (kuitenkin!) tyydyttävä. Kokonaisuudessaan tyydyttävä suoritus ja siis HYVÄKSYTTY!!!! Voi mikä voitto-olo tuli. Ja sitä nostatti entisestään se, että kaikki kolme koiraa saivat tottiksen läpi ja pääsimme kaikki porukalla maastoon :)

Maasto-osuus ei jännittänyt niin paljoa, siihen oli helpompi orientoitua: me mennään vaan tutkimaan missä ne maalimiehet lymyää. Etsintäsuunnitelma oli aika simppeli tehdä, joskin hiukan houkutti aloittaa toiseen suuntaan kapenevan alueen leveämmästä päästä, mutta kun se oli siellä kauempana ja siirtymienen olisi syönyt etsintäaikaa, niin aloitimpa sitten siitä lähempää. Eli ekat pistot koiralla oli n.20m syviä.. Pian nousi eka maalimies oikealta puolelta aika läheltä. Sitten tyhjäntoimittamista, Oili ei mennyt niin vireästi kuin yleensä, tarkisteli kuitenkin ihan suhtkoht riittävästi. Noustiin rinnettä ylöspäin, tajusin että oikealle jää nyt katsomatta aluetta, mutta sitten kun Oi nosti ukon kauempaa edestä vasemmalta, niin se unohtui. Yhtäkkiä edessä näkyi jo alueen takaraja ja koirakin tuntui siltä, että ei täällä enää mitään oo.. Se oli tehnyt pari hyvää syvää pistoa vasemmalle, ja siinä hahmottelin samalla myös että se vasemmanpuoleinen ukko oli ollut suunnilleen melkein takakulmassa. Oikealle teki myös pistoa, ihan ookoon näköisesti, mutta totuus oli, että ei vaan riittävän pitkälle. Lopulta tuomari jo kertoi, että nyt ei kyllä jäänyt maalimies enää taida nousta, joten jospa lopetetaan ja saat käydä nostamassa sen koiralle palkaksi. No sehän passasi, tuulikaan ei olisi enää koiraa siinä voinut jeesata. Ja se oli just sen tarkistamattoman alueen takana. Toisaalta olin unohtanut paikan, toisaalta taas luotin vähän liikaa koiran nenään. Höh! Etenin liian nopeasti keskilinjaa miettimällä liikaa sitä, että en viitsi kuluttaa Oilia pistottamalla sitä liikaa liian tiheään. Olinhan ajatellut taktiikaksi "kolme pistoa ja kolme maalimiestä" :D Ei ihan mennyt niin.. Mutta. Pettynyt en kyllä ollut, en sitten pätkääkään. Kokemus oli tosi hyvä, jäänyt piilo ei ollut mikään mahdoton, vaan kaikilla olisi ollut mahdollisuudet nostaa se (kaikilta koirilta jäi sama piilo nostamatta, eli harmillisesti kukaan ei saanut tulosta). Meillä oli kuitenkin mukavaa kun saatiin etsiskellä ja päälle tuli vieläpä kehujakin toiminnastamme! Ei se ei-ristelyä-osaavan koirakon toiminta sitten niin kamalaa ollutkaan :)

Hakukokeen arvioinnit:
Koiran ohjattavuus hyvä
Ohjaajan käyttäytyminen erittäin hyvä
Ilmaisut erittäin hyvä (2xeh)

TOKO, Joensuu

Tänään se sitten oli, Oilin virallinen tokotuokio 4 vuoden tauon jälkeen :) Meillä oli kivaa! Aamun Oili aloitti syömällä lenkillä heinää ja oksentamalla. Koepaikalla pikkukoira ei halunnut syödä nakkia (= aika paineistunut), josta mä meinasin ottaa vähän pulttia, mutten sitten kuitenkaan ottanut, kun Oiliin sai kuitenkin tavallisen käsky-yhteyden. Sillä on nykyisin ihastuttava tapa nostaa keskittymistä ja virettä ihan vaan tekemisen kautta. Eli jos koira laamailee, niin erilaisia temppuja vaan peräperään ja sieltä se into ja rentouskin sitten tulee. 

Luoksepäästävyys 9

Paikallamakuu 10

Seuraaminen kytkettynä 9

Seuraaminen vapaana 9

Liikkeestä maahan 8

Luoksetulo 9

Liikkeestä seisomien 7

Estehyppy 8

Kokonaisvaikutus 9

Yht. 175p, ALO1, sijoitus 4./11

Luoksepäästävyydessä Oili meni tuomaria vastaan, muttei aivan tiukan "sivu" käskyn jälkeen uskaltanut alkaa härveltää täysillä vaan oli ihan 4 tassua maassa. Paikallamakuu meni niin hienosti, että mä vieläkin ihmettelen mikä Oiliin on mennyt noiden ryhmäpaikkamakuiden kanssa - oli siis ihan hiirenhiljaa koko ajan. Ilmeisesti se ottaa sopivasti painetta muista ja keskittyy vain pysymään hengissä, eli siis paikallaan. Näytti, kuin olisi ollut jotenkin tosi hienosti koulutettu hommaan, tietäisivätpä vaan ;) Seuraaminen kytkettynä meni reippaasti, paitsi täyskäännös oli ihan löpsy. Ja samat viat myös vapaana seuraamisessa, jossa myös jumimisia perusasennoissa (saattoi olla sitä myös kyt.seuraamisessa). Maahanmenossa jäi vajaaseen asentoon. Joko sinne jäi ihan oikeasti kyynärten alle ilmaa, tai sitten tuomari hämääntyi muuten vaan Oilin ilmavasta makuuasennosta, sillähän oikein ryhdikkäästi maatessaan rintakehän alle jää hyvinkin muutama sentti tyhjää vaikka kyynärpäät olisikin tukevasti maassa kiinni. Luoksetulossa pilliurku oli jo hyvin auennut ja jättöajan Oili rutisi, muuten oikein priima liike. Liikkeestä seisomisessa, hetken jo seistyään päätti sitten tapsutella vähän eteenpäin ja haistella maata. Ja olikohan perusasennon ottamisessakin taas jotain? Estehypyssä muistaakseni perusasennon ottaminen jotenkin hankalaa. Kokonaisvaikutelmaa tuomari kehui kovin hienoksi ja erinomaiseksi, mutta se ääntely. Pitemmittä puheitta, mukava tuomari tuo Mauri Pehkonen, joskin tiukka. Sääntökirja oli kyllä hallussa ja jos jostain pystyi pisteitä pois ottamaan, niin ne läks heti.