Ja me otettiin sieltä perskutarallaa hopeaa!! Ja brassailtiin telkkarissakin (tai siis Oili vähän tepsutti raunioilla Martin ja Topin kanssa, sekä Lea vastaili toimittajan kysymyksiin erinomaisen selkeästi). Tapahtuma oli todella hieno kokemus ja antoi monta hyvää tilaisuutta oppia itsestä ja koirasta. Joukkueemme oli rento ja osaava, siinä oli mukava olla mukana.
Koska tämä oli itselle ensimmäinen katselmuskokemus (ylipäätään minkään liiton alaisuudessa), en osaa verrata sitä muihin. Monipuolisia tehtäviä viikonloppuun oli kuitenkin saatu mahtumaan, joista osassa koiralla ei varsinaisesti ollut edes roolia. Tehtävien taustoilla oli erilaisia painotuksia, oli ryhmänjohtajarastia, ea-rasti, tehtäviä jossa tarkkailtiin miten ohjaajat osaavat hallita hermonsa käskyttäessää koiria ns. puolimahdottoman tehtävän edessä. Toki mukana oli myös selkeitä etsintätehtäviä, joissa koirat tekivät nenätyön. Oili ei toiminut näissä omalla tasollaan, vaan onneksi joukkueesta löytyi kaksi upeaa koiraa, flätit Martti ja Topi, jotka tekivät työtä rutiinilla. Minä saatoin kyllä olla aika rasittava toistellessani samaa "tajuuttehan te, että mä tajuun, että tää meni nyt huonosti" eri sanakääntein :D Sori joukkuetoverit! Kovuutta saisi siis omasta päästä löytyä vähän lisää, jotta epäonnistumiset tulisi nopeammin kuitatuksi ja unohdetuksi. Niiden veivaamisesta ei seuraavassa hetkessä ole enää mitään hyötyä.
Erityisen nautittavaa joukkueessamme olivat sosiaaliset koirat, jotka pystyivät työskentelemään yhtäaikaa esim. pihapiiri- ja raunioetsinnässä. Sitä oli sikasiistiä esitellä tuomareille. Koirien kanssa oli myös helppo liikkua kaupugilla ja julkisissa liikennevälineissä, joilla pääasiassa liikuimme paikasta toiseen perjantaina ja lauantaina.
Yksi erityispiirre tehtävistä jäi mieleni: ne olivat todella hektisiä. Tilanne tuli yhtäkkiä PAM! ja vaati täyttä toimintaa. Käytettävissä oleva aika oli usein jotain viidestä viiteentoista minuuttiin. Aikaa ei ollut mihinkään nykertelyyn ja tarkisteluun, vaan tehtävä piti suorittaa ripeästi koiraan luottaen. Erittäin haastavaa itselleni! Tilanne on toki kaukana todellisuudesta, mutta sitäkin parempaa harjoitusta koiranlukuun ja luottamuksen syväntämiseen. Oma paha tapani on myös jäädä nykertämään jotain, kun en luota koiran toimintaan. Samalla koira ei selvästi luota minuun, vaan alkaa myös nykertää jotain yhtä epäolennaista.. Mä kaipaan siis ehdottomasti jotain tiukasti aikataulutettua treeniä ja muutekin harjoitusta otsikolla "tehokas toiminta".
Tässä vielä sekalaisia kuvia katselmuksesta eri kuvaajien räpsimänä:
 |
| Virallinen joukkuekuva (Kuvaaja: Eeva Oinonen) |
 |
| Kaikki osallistuvat joukkueet avajaisissa (Kuvaaja: Eeva Oinonen) |
 |
| Martti ilmaisee Lapinlahden sairaalan rakennusrastilla (Kuvaaja: Eeva Oinonen) |
 |
| Joukkueemme odottamassa puistorastin tehtävänantoa (Kuvaaja: Mirja Lauronen) |
 |
| Joukkue valmiina hommiin (Kuva: Sonja Bärlund) |
 |
| Oilin kanssa henkilöryhmässä (Kuvaaja: Mirja Lauronen) |
 |
| Oili kettisesteillä (Kuva: Sonja Bärlund) |
 |
| Oili kettiksessä (Kuvaaja: Sonja Bärlund) |
 |
| Palkitut: 1. Tassut (Salo), 2. Popeko (Joensuu), 3. Hepeko (Helsinki) (Kuvaaja: Sonja Bärlund) |
Ja tässä vielä ne Nelosen uutis- ja videoklipit:
Oli varmasti mukava kokemus kokonaisuudessaan :) Ja kiva nähdä kuviakin ja videoklippejä.
VastaaPoistaMe puolestaan olimme toisen liiton vastaavassa katselmuksessa ja siellä meno taisi olla vähän leppoisampaa (yhteen rastiin käytettävä aika tunti + siirtymiset) kuin teillä :D
ihan mahtavaa! onnea!
VastaaPoista