Maneesitottis

Häiriöitä kontaktissa ja seuraamisessa. Tosi hyvin kesti kaikki lähellähiipparoinnit ja taputukset, ilme alkoi olla juuri oikeanlainen pikkuvanha "mua ette hämää!" :D Jäävät oikein, tosin otin muistuttelut istumiseen ja maahanmenoon. Luoksetulo hyvä. Seuraamisessa yritti kiekua alussa, johon puutuin ehkä turhan fyysisesti, namittelu toimisi paremmin (rauhoittaisi). Täyskäännökset huo-no-ja.. plääh kun niitä tarttis edelleen hioa.

Tokot Metlalla

Ur aloitti paikkamakuulla, mitä pitäisi tehdä enemmän. Yleensä Ur saa aina ensin tehdä jotain ja purkaa virtaa, mikä tietty varmistaa paremman mielentilan. Silti. Varsin levoton makoilu paitsi siksi, että se tuli heti alkuun, niin myös piilopaikan vuoksi. Aihki-pappa huuteli kiihkeästi mielipiteitään autossa, jonka takana olimme piilossa ja Urhon mielestä se oli varsin huolestuttavaa. Hyvä häiriö kyllä! Otettiin ihan lyhyt makuutus. Jäävät, joista kaikki muistaakseni oikein - tai sitten ei. Ehkä yksi prakasi, mutten muista mikä. (Kovin on hyödyllistä tämä treenipäiviksen pito....)

Maahanmenoja nakitellen, alkaa honaamaan. Kaukot varmistuu, lisää pitäisi vaan jumpata kotona niin saisi vietyä ne paremmin myös muihin ympäristöihin (1treeni/vko ei vie asiaa eteenpäin - yllätys!). Noudossa häslinkiä. Ensin varasti jo heittäessä (nykii/pompahtaa eteenpäin), kuten on alkanut tekemään enemmissä määrin. Tein sitten niin, että heitin kapulan, palkkasin namilla ja sitten vasta noutoon. Sitten alkoi sylki kapulan suusta ilman vapautusta (ennakoi palkkaa) ja taas piti ottaa uusinta.

Lopuksi otettiin erikseen pelkkä tuontiosuus, Leena piti koiraa kiinni ja tarjosi kapulan suuhun. Seuraamista pätkät. Eteenmenossa näki palkan viennin, hyvin meni. Juoksi päin erästä autoa kun kaappasi purutyynyn suuhunsa ja kääntyi lähteäkseen pinkomaan takaisin, eikä huomannut että siinä on auto edessä. Klonks ja eteenpäin, ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui. Onneksi autossa ei mennyt varashälytin päälle :)

Oililla kaikkea aaahdistavaaaa... nimittäin seurauttamista paineistavissa paikoissa kuten aidan vieressä, lumihankeen kahlaten ("alustanvaihto") ja auton vieressä. Lumihanki meni ok, mutta aita oli hankala ja auto ihan kaikista kamalin! Kun Oilin piti tulla sivulle mun ja auton väliin, niin se yritti tarjota sivulletuloa oikealle puolelle ja lopulta mennä maahan + passivoitua. Eikun pikkukoiran nosto käsketylle paikalle (vähän rumasti raiveleista), kehut ja palkkaa. Ja taas heräsi Oili eloon :)

Sitten vielä toinen ärsyttävä homma, nimittäin erilaisten tavaroiden noutaminen. Laitoin väljästi riviin Raikun kumisen namialustan, pehmolelun, tunnarikapulan, nylonhihnan ja noutokapulan, jotka kaikki Oilin piti järjestyksessä tuoda. Muut meni ok, mutta nylonhihnan olisi mielellään ohittanut ja juossut suoraan noutokapulalle.

Tokmannitokot

Oili leikki, teki seuraamista ja pari eteenmenoa. Täti oli tohkeissaan ja ääntely sen mukaista.. Eteenmenossa ekalla haparointia, toiseen näytin selvemmin palkan paikan ja sinne suora juoksu (ekalla otin maahanmenon). 

Urholla luoksarin maahanmenoa ihan vaan nakitellen. Kaukojen seisomaannousua edelleen ihan läheltä. Ruutu on Urhon mielestä "vie kosketusalusta Kaisalle", eli siis nyt vaan sitä alustaa treeniin jotta sitä pystyy ylipäätään hyödyntämään. Nouto vähän vaisua. Seuraaminen kivaa. Perusseuraaminen sujuu tosi mukavasti, enemmän nyt vaan niitä erilaisia askelsiirtymiä, käännöksiä ja muita vauhtivaihtoehtoja. Paikallamakuu poikaporukassa jees, piiloa ei käytössä joten oltiin näkyvillä.

Maneesitottis

Ur oli hyvin heti mukana hommassa ja tarjosi tekemistä. Aluksi pelailua pallolla, lyhyitä kontakteja, seuraamisia jne. Sitten vähän häiriötä muilta, liikkumisia lähinnä. Välissä pari luoksetuloa (1 eteen, 1 palloon). Häiriötä taas, enemmän myös ääntä. Mitä äkkinäisempää, sitä helpommin haksahtaa. Lopuksi pitkähkö seuraaminen, jota ennen annoin nuuhkaista ruokarasiaa. Pari ekaa pätkää painoi, sitten irtosi ja teki tosi nättiä seuraamista - > palkka.

Haku + jälki

Urholle ilmaisujuttuja raunioilla ja takamaastossa. Kaksi ekaa ihan tavispiiloja, joissa pääsi kieltämään räppäämisestä. Kolmas kelassa, eli umppari. Neljäs tornissa, siinä kahdelta koiralta kovin samanlaiset suoritukset. Ensimmäisestä hajusta ääntelyä (toinen koira "iyyngh" ja mudi tietysti "hauhauhauhauahau"), sitten vimmaista tarkentamista ja lopulta asettuminen kunnon ilmaisuun. Palkkasin itse Urhon hyvästä haukusta ja ohjasin sitten kiipemään itse torniin, josta loppupalkka. 

Oilille jäljennostoja lumiselta tieltä. Sai tepsuttaa vapaana, pysäytys heti jäljen alkuun (oooottaaaaa), liina kiinni ja lupa jatkaa. Neljä nostoa, kaikki ekalla oikeaan suuntaan, vaikka yksi jälki tuli tien yli viistosti vastaan :) Ensimmäiseltä olisi kääntynyt taas 2m jälkeen pois, eli joku epäusko siinä on. Loppua kohden parani ja oli muutenkin hommasta ihan intona. Teillä oli tuoreita harhoja, mutta niistä ei tuntunut olevan häiriötä (olisi varmaan ollut, jos seurattava jälki olisi kulkenut tiellä, mutta nyt tehtiin vaan nostoja tieltä, eli mentiin aina lopulta metsään - joka on Oilille mieluista). Hyvä harkka!

Tottis/toko + talvisuunnitelmaa

Oikku leikki ensin. Intoa oli, muttei ytyä, kun mudi vinkui kateuksissaan lähellä ja siksi piti leikkiä ihan va-ro-vas-ti. Seuraamisia sekä jäälammikoiden että nurmikon yli, hyvin pystyi Oi olemaan välittämättä alustan vaihdoksesta. Sillähän katkeaa normisti kontakti ihan vaan siitä, että siirtyy hiekalta nurmelle. Pitkiä seuraamisia takapalkalla, jonne sinnekin oli aika vaisu kipitys kun se mudi... 

Urho sai aluksi vain rällätä patukan kanssa ja mä treenasin hermojani. Perusasentoa, ja patoamista - kai? Luoksetuloja, vauhdikkaita. Treeniseuran tultua alettiin tokoilla. Ensin ruutua alustan kanssa, jotenkin se kai meni. Mulla kädet aivan jäässä ja räpelsin namien kanssa ja ajatus katkeili. Pitkä seuraaminen, jossa paljon juoksua, meni ihan sairaan hienosti! Tuntui, että sitä voisi vaan jatkaa ja jatkaa... Palkkana ruokapurkki, toimi :) Kaukokäskyistä m-i-m peruskauraa, seisomisesta näki että epävarmaa vielä on. Muuta ei kyetty tekemään, pakkanen hyydytti. Hullua miten -8 astetta voi tuntua äkkiseltään niin järjettömän kylmältä.

Ensi viikolla alkaa maneesitottikset :) Olen huomaamatta alkanut työstää päässä pientä talvikauden tottissuunnitelmaa. Oilille vaan reipasta menoa, asennetta, pitkiä seuraamispätkiä megapalkalla ja laukauksiakin pitäisi muistaa säännöllisesti kuunnella. Tavoitteena vain saada tehtyä pelastustottis, ei enää todennäköisesti pk-tottista. Liikeosat se osaa kyllä ja ne ehtii muistutella keväällä mieleen.  

Urho voisi maneesissa keskittyä häiriötreeniin, hakea tosissaan kestävyyttä erilaisiin häiriöihin, siitä saisi huomattavasti varmuutta ja kestoa kaikkeen tottistekemiseen. Laukauksia ei maneesissa pysty treenaamaan, mutta kaikenlaista muuta äänihäiriötä kyllä. Sehän sekoaa myös esim. terävästä taputuksesta. Hyppyä, mutta siinä voi olla järjestelyhankaluuksia. Muissa treeneissä sitten tokoilua ja se tukee myös pk-liikkeiden teknistä puolta (jäävät yms.). 

Kirjoittaja pidättää itsellään oikeuden olla toteuttamatta suunnitelmaa jos nyt vaan yhtään sattuu tuntumaan siltä.

Kotitokoa

Hissuksiin yritän aktivoitua opettamaan Urholle tokon voi-luokan liikkeitä. Olkkarin matolla seisomisen liittämistä kaukokäskyihin (menee ihan kivasti) ja metsälenkillä käpyjen etsintää (= alkeistunnari). Tänään toteutin käpyetsinnät siten, että jätin koiran makuulle, otin kävyn ja pyörittelin pikaisesti käsissä, laitoin muiden käpyjen joukkoon, otin koiran kytkettynä ja ohjasin rauhassa käymään läpi polunreunaa. Kun koira äkkäsi oikean kävyn, niin naks ja nami. Ongelma vaan oli että en hihnasta huolimatta saanut estettyä koiraa ottamasta käpyä suuhunsa. Haluasin, että Ur oppisi ensin vain etsimisen ja merkkaamisen, ottaminen + palautus tuskin muodostuu ongelmaksi. Sen sijaan voin helposti kuvitella, että se sählärimielentilassa kahmaisee suuhunsa ensimmäisen kohdalle sattuvan kapulan ja tuo sen. 

Pitäisi vielä tehdä hiukan hankintoja: isompi metallinoutokapula ja ruutunauha + törpöt. Ja tietysti niitä varsinaisia tunnarikapuloita.

Jälki + ilmaisu

Oilille jälki, alkuun harhat (n. jäljen ikäiset) ja loppuun harhat (tuoreet). Nosto tieltä, mutta se meni ihan mönkään kun jäljen aloituskohdassa oli ilmeisesti kuljettu tuoreeltaan (auto parkissa tienvarressa). Samaan sotkuun tuli ekat harhatkin ja kovin valitettavan tutunoloista suttaamista Oililla. Sitten pääsi jälkeen kiinni, mutta tien ylityksen jälkeen taas joku hankaluus, oli ihan simppeli paikka ja tien oli tullut järkevästi yli. Outoa. No, loput sentään jotenkin ok, jälkimmäisistä harhoista ensimmäisen mitenkään huomioimatta, toiselle olisi lähtenyt mielellään. 

Urho sai huutaa. 5x sekalaiset määrät haukkuja, maalimiehiltä kiellot rääpinnöistä/tassutteluista (mitenkä sen nyt haluaa ilmaista... ;D). Parani toisto toistolta loppua kohden.

Tottis

Lappalaiskoiratottiksilla alkaa olla enää hyvin vähän tekemistä lappalaiskoirien kanssa. Lyhykäisesti illalla Riikan ja villakoira Viksun, sekä tietysti myös pienen kennelapulaistytön, kanssa raviradalla. Piti saada treenit aikaan kun Urhosta on tulossa varsin ärsyttävä otus treenien puutteessa. (Enkä oikein osaa enää treenailla itsekseni ilman seuraa).

Ihan tavallista arkitottistreeniä, kuljeskelua eestaas villakoirahärvelin kanssa. Meidän epäonneksemme villakoira ei vain härvelöinyt juuri ollenkaan vaan meni niin sievästi että! Urho oli ihan fiilareissa kun pääsi treenaamaan ja kuivanappulatkin maistui vissiin maailman parhaille. Pari metallinoutoa myös. Kapula on liian pieni ja matala, Ur ei pysty ottamaan kunnon otetta siitä maasta. Pitää hankkia isompi. Oili touhuili samoja. Lopuksi Urhon kanssa myös vähän erilaisia askelsiirtymiä, muut ok, mutta peruutus pitäisi opetella kunnolla.

PEJÄ-B:t Joensuu ja Salo, sekä (liian) vähän treenejä

20.10. PEJÄ-B Joensuu, Oili

Ei läpi, ei lähellekään läpi. Nosto ok, 2 esinettä, harhalle meno x2 ja yliaika. En luottanut koiraan vaan tarkistutin sillä kahteen kertaan suunnilleen kaiken ja Oili kosti viemällä harhalle kaksi kertaa (no ei se oikeasti kostanut). Aikaa tarkisteluun ja harhalla käyntiin kului niin paljon, että lopulta ei keretty edes nostaa jäljeä uudelleen. Tosi tylsä fiilis kokeen jälkeen, kaikkea hölmöä sitä kokeessa keksiikin tehdä. 

Treeniä

Välissä treenattiin jokunen jälki, yksi taisi olla nurmella ja toinen metsässä. Nurtsilla tein itse harhat, niistä Oili ei kummemmin kiinnostunut, vain jälkimmäisen (lähempänä jäljen omaa ikää olevan) ylityksen merkkasi. Metsäjäljen tein itse pimeässä gepsin ja Urhon kanssa, harhat siihen vieraalta. Nosti hienosti ja oikein, sitten suttasi jotain epämääräistä ja itse olin gepseilyn vuoksi pihalla kuin lumiukko (en havainnoinut maastoa vaan pelkästään gepsiä). Filmipurkit jäi metsään, olisiko Urhon juoksentelut kuitenkin häirinneet niin paljon? Ajoi muutenkin kovassa tuulessa reilusti sivussa. Harhat ylittyi jotenkuten, pimeässä oli vaikea tietää missä ne oikeasti oli ja kun koira korjaili koko ajan sivussa ajamaansa jälkeä "härppien", niin loppufiilis oli taas iso kysymysmerkki. Urho sai ajaa 200m tuoreen jäljen hakkuuaukolla. Yhtä varmasti kuin se eteni jälkeä etiäppäin, niin yhtä varmasti se myös piti huolen, ettei edennyt jäljen päällä :D Jäljellä oli isoja koiranmakkarapaloja ainakin 20 kpl, niistä Ur söi ehkä kaksi. Okei, tuore jälki, kova tuuli. Iloinen ja reipas suoritus se silti oli, ja Urhoa oli helppo lukea. 

4.11. PEJÄ-B Salo, Oili

Ei taaskaan läpi, mutta hyvä mieli tuli. Nosto ok (pyyhkeitä lähinnä ohjaajalle joka ei luottanut heti koiraan). Maasto todella märkää ja koira harhautui heti ekassa terävässä kulmassa. Pian kuitenkin takaisin kiinni jälkeen ja sen jälkeen ok menoa aina ensimmäiselle esineelle. Sitten reipasta menoa, en ollut ihan varma ollaanko jäljellä, välillä meni niin nokka pystyssä. Vaan olin päättänyt, että en puutu koiran tekemiseen (kuten edellisessä kokeessa), joten nöyrästi kipitin perässä. Käytiin jossain, jossa Oi näytti lopettavan jäljestyksen, pyysin takaisinpäin ja sitten Oi suunti taas pätevämmin eteenpäin. Hakkuuaukolla toinen esine ja sitten pian - täh, häh? Voe..... maalimies!? Kaksi esinettä on yksi liian vähän hyväksyttyyn tulokseen. Hanuri! 

Mitä nyt?

Sittenpä piskit ei ole tehneet mitääään. Ei edes palauttavia tms. Vielä voisi käydä jonkun jäljen tallomassa kun ei tuo talvi näytä tulevan. Itse olin tosin hetken puolikuntoisena, kun kaatua mätkäytin lähimetsässä itseni kantoon ja hommasin haavan silmäkulmaan, turvonneen posken ja mustan silmän. Viikossa pahin turvotus ja väritys on hävinnyt, enää jäljellä on haavan rupi (liimaus) sekä osin verestävä silmänvalkuainen. Urho on tekemisen puutteesta varsin ärsyttävä olento, jotkut tottistreenit tms. sen kanssa täytyy kyllä lähiaikoina kyhätä kokoon.

Jälki

Oilille n.300m jälki, nameja siellä täällä, 3 filmipurkkia (sis. kissanruokaa) + loppupurkki. Ikää jäljellä 1h, loppupuolella kaksi 20min ikäistä harhaa, joiden jälkeen namitus. Nosti jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan kun kehuin heti reagoinnista. Ilmeisesti tarvitsee tuon vahvisteen nostossa, muuten empii ja kääntyy takajäljelle. Filmipurkit nousi hyvin ja kissanruoka oli hitti. Harhat merkkasi selvästi, mutta kääntyi itsenäisesti pois, joko namien vetovoimasta tai sitten on oppinut jotain.. Veikkaan ensin mainittua.

Tottistokot

Tottistelua mulle uudessa paikassa, Metlan parkkiksella. Urholle ruokaseuraamista, eli sitä siistimpää menoa. Luoksetulon seisomaan pys. hyvä. Myös maahanmenoa kokeiltiin, ensin vain käskin sen suorilta jaloilta maate, seuraavat kokeilut pyrki ennakoimaan sellaisella tehokkuusprosentilla, että totesin, jotta tätä pitää miettiä jotenkin paremmin ennenkuin tekee.. Kaukokäskyt (m-i) oli edelleen muistissa. Paikallamakuu Raikun kanssa hyvä + pääosin hiljainenkin, jäin näkyviin ja palkkasin tiheästi.  

Oili teki pekotottiksia takapalkalla, ajatuksena "palauttelu". Kokeilimme myös kaukokäskyjä, ei toiminut kovin hyvin varsinkaan kun Urho härdelöi takana. Eteemenoon vaati monta toistoa, että meni lopulta sinne minne pitikin.

PEHA-B, Imatra 14.10.

Kello soi 4.30, aamupala meni alas eikä tullut ylös, kamat kasautui, koirat kiipesi autoon ja starttasimme kohti Imatraa 5.30. Jossain Kitee-Parikkala -välillä radiosta tuli: "Nurkaan tuulilasin kyyneleet jääksi muuttuu niinkuin itsestään. Ohi kiitää pellon pientareet ja kylät joissa kohta herätään." Taivaalla tuikki tähtiä ja joku iso planeetta, oli sumupilviä tiellä, auton mittari vilkutti ulkolämpötilaa vaihtelevasti +3, +2, +1, 0 ja -1, alla kesärenkaat. Ja mää menin ja tirautin pari kyyneltä kun oli jotenkin vaan niin tunteellista. 

Ensin tottikseen, jossa luulin olevani yksistään, vaan ei, seitsemästä koirasta peräti viisi halusi myös tottistella ennen maastoa. Oltiin viimeisessä parissa, tai siis kolmikossa. Ensin Oili paikallamakuuseen, sitten huilimaan ja lopuksi suorittamaan. Mua jännitti ja Oilia ahdisti, pyrki aika paljon nuuskimaan maata. Käskin maahan ja näin, että jäi kyynärpäät 5cm ilmaan, mutta en tajunnut antaa uutta maahan-käskyä. Oli sitten heti koiranjättäessäni noussut enemmän istumaan, tosin sellaiseen älyttömän hankalaan puoli-istunta-asentoon. Yritin huomaamattomasti huitoa Oilille uutta maahanmenovinkkiä, mutta huomaamaton kun olin, niin eihän se Oili muuttanut asentoaan. Oilin ilmeestä näki, että se oli ihan kysymysmerkkinä ja ahdistuneena kun ei ihan tiennyt miten tässä oikeasti kuuluu toimia, könötti vaan oudossa asennossa. Nyt just en muista oliko ne laukaukset vai toisen koirakon luoksetulokäsky, mutta jompi kumpi sai Oilin nousemaan ylös ja ottamaan muutaman hitaan askeleen eteenpäin, kunnes annoin Oilille kunnon uusintakäskyn ja se meni maahan + pysyi siinä vihdoinkin paikallaan loppuun asti. Huh. Seuraamisen eka suora lähti huonosti, koira kuutamolla, reagoi myös laukaukseen ja tarvitsi lisäkäskyn. Käännöksen jälkeen paransi ja loput ookoohkosti, arvosana H. Liikkeestä istumisessa meinasi jäädä seisomaan ja sadasosasekunnin miettimisen (kyllä, osaan olla nopeakin) tein ratkaisun antaa lisäkäskyn, jota koira totteli (P). Maahanmeno ja luoksetulo ok, tuli tietty suoraan sivulle vähän vinoon (EH). Seisomisessa vähän valumista, luoksetulossa suoraan sivulle vinoon (H). Noudossa otti huonon kärkiotteen tiskiharjasta ja palautti siksi varovasti ravaten (EH). Eteenlähetys hieno, viivasuora, vauhdikas ja ekalla käskyllä maahan (E). Loppuarvosana tottiksesta H :) Jes, olin tyytyväinen vaikka vähän ahdistunut koirakaveri käsissä olikin. Olisi nimittäin harmittanut ihan sikana ajaa Imatralle asti ilman, että pääsisi edes maastoon. Hassu Oili kun se ahdistuksestaan huolimatta pystyy kuitenkin tekemään hommat eikä lyö hanskoja tiskiin. 

Tottisten jälkeen saimme tilannetiedotuksen ja kartat. Ensimmäistä kertaa kokeessa tuli vastaan tämmöinen käytäntö ja se oli ilahduttavaa :) "Nuorisojoukko ollut edellisenä iltana juhlimassa ja 2 nuorta varmuudella kateissa. Yhtä nuorta ei olla tavoitettu kotoa, vanhemmat ovat matkoilla eikä heihin saa yhteyttä." Etsintäalue oli saaressa, alue muodoltaan tyypillinen pk-haun kolmosen hakurata, mitat n. 120x250m. Olimme varmoja, että saareen mennään venekyydillä, karttaan ei nimittäin oltu merkitty mitään silta- tai lauttayhteyttä. Siinä odotellessa ehti mietiskellä kaikenlaisia hauskoja skenaarioita. Odotellessa ehti myös ottaa vähän tottista Urholla :) Maastoon siirryttiin koirien (3kpl B-luokassa) kanssa kimpassa polkuja pitkin, matkaa odotuspaikalle tuli n.600m. Mulla ja Oililla oli viimeinen suoritusvuoro, joten odottelua maastossa tuli reilustikin, ainakin 1,5h . Aikansa Oili pyöri vähän malttamattomana ja lopulta laittoi kettukerälle, työnsi nenän pyllyynsä ja alkoi nukkumaan. Viimeinkin sitten tuli meidän vuoro, herättelin Oilin uniltaan, puin liivit päälle ja kipitimme siltaa pitkin hakuosuudelle. 

Alue tukeutui oikealta (idästä) järveen, josta myös tuuli, muut sivut olivat merkitty maastoon, eikä tukeutuneet mihinkään luonnollisiin maaston muotoihin- tai muutoksiin. Etsintäsuunnitelmanani oli käyttää yhtä alueen pitkittässuunnassa halkaisevaa etsintälinjaa, eli radasta tuli hyvin voittajaluokan hakurataa vastaava kuvio. Mielestäni ratamestari vei vähän liikaa oikealle, mutta ne uskaltanut alkaa mukista enempää, vaan aloitimme siitä. Yritin suorittaessa korjata linjaa keskemmälle, eli vasemmalle, mutta aina tuli takaa heti käsky ottaa enemmän oikealle. Ensimmäinen maalimies nousi ekalla pistolla oikealta etukulmasta kivilohkareikon välistä, Oi merkkasi paikan jo saavuttaessa aloituspisteeseen. Joitain pistoja molemmille puolille. Välissä piti korjata Oilin liivejä, jotka olivat menneet ihan solmuun koiran päällä. Maharemmi oli pompannut koiran takajalkojen yli pyllyyn ja kolmiokohdat sijaitsi lonkkien päällä. Oili teki ihan tyytyväisenä hommia, vaikka liivit puristi koiraa eestä ja takaa :) Onneksi eivät kuitenkaan olleet tippuneet päältä, kuulemma kokeen suorittaminen keskeytyy siihen. Huh. Homma jatkui ja vasemmalta puolivälistä toinen maalimies umpipiilossa. Sitten tuli etsintäteknistä häslikiä. Väärinkäsitysten (molemminpuolisten, mutta sitähän ei saa osoittaa kokeessa, sillä tuomarithan eivät ole koskaan väärässä ;) sarja aiheutti sen, että luulin olevani alueen takarajalla, vaikka olimme puolivälissä. Oili oli juuri katsonut molemmat puolet, eikä siinä kohdin ollut enää mitään. Pojotettiin siinä aikamme, kunnes mulle aika selväsanaisesti sanottiin, että alue jatkuu vielä. Oilista näki, että oikea puoli on tyhjä, joten eikun koira vasemmalle myötätuuleen pistolle. Sinne meni ja tovin odottelun jälkeen kuului ilmaisu, maalimies umpipiilossa takakulmassa. Aikaa hommaan kului reilut 15min, tai se on arvio. Viimeisen maalimiehen jälkeen palattiin aloituspaikkaan, kuultiin arvostelu (koiran ohjattavuus H, ohjaajan käyttäytyminen EH, kaikki 3 ilmaisua E, maaston loppuarvosana H), käveltiin toimistolle 600m, vein paperit sisälle ja vielä jotain lyhyttä tarinointia pihallakin, kunnes tuomari huikkasi, että teillä on vieläkin etsintäaikaa jäljellä. 

Elikkä siis PEHA-B hyväksytysti läpi. Oli tosi kivasti järjestetty koe, mukava tunnelma ja pisteenä iin päällä ilahduttamassa hyväksytyn tuloksen tehneiden saamat EA-laukut :)

Jälki, tottikset (+pampam) ja esineruutu

 Ensin käytiin tallomassa Urhon kanssa Oilille jälki, kiersi raunioalueen ympäri metsän puolella ja pituutta tuli n. 500m. Esineinä filmipurkkeja, joissa makkaraa sisällä. Nameja siellä täällä. 

 Sitten kentälle Oilin ja 9mm pyssyn kanssa. Ensin heitin koiralle nameja maahan ja siinä parit paukut (menin toki kauemmas), hiukan muuttui varauksellisen näköiseksi mutta jatkoi namien syömistä. Seuraavaksi koira paikallamakuuseen ja siinä myös pari pamausta, oli ok. 

 Sitten Urho. Ensin annoin sen juoksennella ympäriinsä ja paukuttelin, ok. Ur ei olisi taatusti keskittynyt syömiseen ja toisaalta jos ahdistuisi, niin en haluaisi sen liittävän paukkuja ruokaan, siksi tämä vapaana juoksentelu. Kääntyi usein paukusta juoksemaan takaisinpäin, muttei ahdistunut vaan piti sitä ikäänkuin käskynä. Vein paikallamakuuseen ja siinä taas paukkuja, ekalla lähti saman tien tulemaan luo > käsky maahan. Palkkailin tiheään nameilla. Paukusta pyrki nousemaan, mutta käskin aina uudelleen maahan, jota totteli hyvin. Ilme semmoinen odottava ja vähän rauhaton, ei pelokas. Lisää vaan paukuttelua, parempi tietysti olisi kun saisi jokun muun laukomaan niin voisi palkata koiraa täsmällisemmin. Sitten tehtiin vähän tottista, lähinnä seuraamista, oli kyllä selvästi kuormittunut laukauksista ja teki alkuun aika rauhattomasti hommia, mutta rentoutui tehdessä. Lopuksi superihieno eteenmeno, ei välittänyt mitään kentällä olevista kettistelineistä yms, joiden läpi sen piti pinkoa eteen. Kettistelineitä myös vähän, tikapuita ja liikkuvaa tynnyrisiltaa, hyvin mänt. 

 Esineruudun talloin täyssyväksi ja puolileveäksi. Takakulmiin esineet ja keskelle yksi. Urho veti taas sikahyvin :) Kaksi ekaa esinettä tuli suorilta, kolmatta paikansi piiiiiiiiiiiiiiitkään ja hartaasti, kokoajan hommia tehden. Olipa ilo katsella sen sinnikkyyttä etsimisessä, harvinaista herkkua. 100m päässä olevalta ampumaradalta tuli kunnon jyssäyksiä, eikä Ur välittänyt niistä lainkaan. Lopulta tiskiharjakin löytyi ja mudi toi sen tohkeissaan luo. Huomaan myös, että Ur ei enää pyri tuodessa pysähtymään parin metrin päähän esinettä mälvämään, vaan tuo ilman lisäkäskyjä esineen innokkaasti perille asti. 

 Oilin jäljelle ikää kertyi n.1,5h ja se ajeli sen hiukan häröillen, mutta ihan oikeaan suuntaan pyrkien. Selvästi sitä häiritsi Urhon juoksentelut. Filmipurkit bongasi kaikki hyvin. Yhdessä paikassa pyrki kovasti Urhon jäljelle, siinä Ur oli toistuvasti juossut rinnettä ylös ja alas suunnilleen samasta paikasta (ilmeisesti halusi kanavalle juomaan ja uimaan, mutta kutsuin aina sen pois kun muuten olisi kadonnut näkyvistä).

(Ai miten niin me innostutaan treenailemaan enemmän aina ennen koetta?)

Jäljestämistä ja tottelua

Jälkeä puistonurtsilla. Oilille reilusti namitettu suora myötätuuleen, pari kävelytien ylitystä ja yksi tuoreempi harha. Ajo aika tuoreeltaan sekin. Ajo hirveellä hingulla häntä koipien välissä, pikkukoiralla oli palo nameihin ja jälkeen, mutta myös kova ahdistus kun mudi huuteli puussa työnjaon epäoikeudenmukaisuutta. Harhaa en huomannut, liekö positiivista vai ei. 

Urholla tottelua ja ei taas mennyt oikein putkeen. Vaadin alussa hiljaisuutta "seuraa" käskystä ja mudi meni jumiin eikä osannut enää liikkeestä istumista. Kaikki jäävät räpeltäen läpi isojen apujen kera. Olen tainnut nostella liikaa virettä hallitsematta kokonaisuutta, pakka leviää käsiin. Urholle lopuksi vielä lyhyt jälki. Sen keskittymiskyky jälkeen on kyllä tasan nolla. Motivaatiota oli jonkin verran, mutta kuten kaveri sanoi, niin 3sek jaksaa keskittyä ja sitten katkeaa. Minkä menee hyvin, niin menee tosi hyvin, tarkasti ja syvähköllä nenälläkin, mutta sitten taas pätkää ja sohlaa mitä sattuu. Aika koominen otus. 

Illalla vielä kenttätottiksia, nyt otin Urholla toisen systeemin. Ihan jo se, että en varasta/irrotuta palloa lennosta, vaan istutan, siirryn itse koiran sivulle, irrotus ja "seuraa" toimii paljon paremmin. Homma oli tasapainoisempaa. Myös jäävät toimi paremmin. Luoksetulo vauhdikas ja suoraan. Ja mikä kivointa, sain kosketushyppyyn sellaisia toistoja mitä kaivattiinkin. Vein sen nyt ihan esteen taakse seisomaan ja näin miten se alkoi tarjoamaan ponnistusta siinä (väärin) oppimassaan paikassa, siirsin vielä lähemmäs ja siitä vauhditon (ja turvallinen!) hyppy reilulla kosketuksella yli. Parit ilman patukkaa ja pari patukan kanssa. 

Oilille ehkä vähän liikaa tekemistä, kävi 3 kertaa kentällä. Ekalla seuraamispätkiä naksutellen, vähän häröili kun kentällä oli paljon tapahtumia (monta eri ryhmää treenaamassa tottista tai puruja). Jäävissä ei istunut ekalla, muut oikein. Nouto ok. henkilöryhmässä vähän katkeilua, mutta toistoilla ok. Toisella satsilla 9mm paukkuja, ensin syöttelin, sitten seuraamisessa, jossa vähän ahdistui ja katkaisi kontaktin. Uusinta vielä ja siitä ei enää kontaktikatkoa. Paikallamakuusta lähti oudosti ennen kuin edes ehdin pysähtyä, ihan kuin olisi tehnyt luoksetuloa. Vein moittien takaisin ja siitä ok pysyminen myös paukussa. Vielä pitää paukutella, niin tottuu laukauksiin paremmin.

Jälki+esineruutu ja illan etsintäharjoitus

Aamupäivällä kävimme puolukassa ja tein meno- sekä paluujälkien päälle Oilille poikittaisen jäljen reilustin namitettuna. Nostossa en taaskaan muistanut kehua heti kun nostaa jäljen oikeaan suuntaan. Jälleen teki siis tutut: reagointi > askeleen verran markkaus oikeaan suuntaan > suunnan vaihto ja tyytyväisenä takajäljelle josta mun oli pakko torpata se pois. Merkkasi hiukan jälkeä vanhemmat harhat, mutta pysyi jäljellä. 

Urholle esineruutusuikale, jossa 2 esinettä. Tykkisuoritus med 1 kakka ja 1 pissa. Tuolla koiralla se on kyllä suolitoiminnassa viettiä!Etsintäharjoituksessa sohlasin ensin suunnistuksessa.

Iltapäivällä suuntasin etsintäharjoitukseen. Ensin apparointia, välissä odottelua ja lopuksi Oililla partiointi. Oli sikavaikeaa lukea karttaa tutusta alueesta, jossa on lenkkipolkuja vierivieressä - Lykynlammella siis. Oilille helppo pieni harjoitus, joka potentiaalin koetreeninä mä missasin ihan kokonaan, hiukan harmitti koonnissa tämä kämmi. Olin nimenomaan miettinyt aiemmin, että semmoinen kokeenomainen olisi vielä näpsäkkä ottaa, voisi treenata kahden keskilinjan systeemiä. Nousi ne ukot partioimallakin, kierrettiin päivällä ahkerasti tallailtu 150x350m (n.5,25ha) alue ympäri ja Oi noukki maalimiehet siitä ilmavainuillen. Kerran laitoin pistolle alueelle, jottei väliin jäävä notko jää tarkistamtta ja Oi tempaisi hienon viivasuoran 100m piston alueelle. Ehkä se riittää pistotreeniksi :D

Jälki ja esineruutu

Oilille suunnilleen kokeenomainen (pejä) jälki. Aavistuksen tuoreempi ja inasen pidempi (2,5km). Ei tuoretta harhaa, mutta sitäkin enemmän samaan aikaan maastossa kulkeneiden koiranjuoksuttajien jälkiä. Oili jäljesti kerrassaan hienosti :) Tarkasti ja motivointuneesti. Lopussa oli jo selvästi vähän väsynyt, mutta hyvin veti silti loppuun asti. 

Urholla esineruutu vierailla esineillä. Ensin meni kuselle ja ajatus katkesi, uusi lähetys > esine. Toista etsi pidempään, mutta ihan hienosti teki kuitenkin hommia.

Jälki ja esineruutu

Käytiin puolukassa ja tein meno- sekä paluujälkien päälle Oilille poikittaisen jäljen reilustin namitettuna. Nostossa en taaskaan muistanut kehua heti kun nostaa jäljen oikeaan suuntaan. Jälleen teki siis tutut: reagointi > askeleen verran markkaus oikeaan suuntaan > suunnan vaihto ja tyytyväisenä takajäljelle josta mun oli pakko torpata se pois. Merkkasi hiukan jälkeä vanhemmat harhat, mutta pysyi jäljellä. 

Urholle esineruutusuikale, jossa 2 esinettä. Tykkisuoritus med 1 kakka ja 1 pissa. Tuolla koiralla se on kyllä suolitoiminnassa viettiä!

Tottis

Pelastustottiksen palasia Oilille, seuraamista, henkilöryhmää, noutoa, jääviä. Istumisessa tarjoili seisomista kun yritin olla tekemättä mitään vartaloapuja, äänensävykin muuttui mulla samalla. Eli menköön tutulla tyylillä kaikkine apuineen.

Urholla meni runttatottikseksi, ei ollut kivaa. Nostatin liikaa ja koira kävi liian kuumana. Samalla kuitenkin myös sievisteli märkää nurmikenttää ja sluibaili maahanmenosta ja luoksetulon loppuasentokin oli _pakko_ vääntää vinoon.. Hypyssä kokeilin Terhin neuvomaa kosketushyppyä ja seKIN oli karmeeta, mäiski tuttuun tyyliin.

Tottikset

Ihan alkuun, ennenkuin muut olivat tulleet kentälle, kokeilin Urholla miten se suhtautuu jos naksuttelen sille omasta aktiivisuudesta. Tulos: eipä paljon mutiaista kiinnosta! Urho kulki hölmistyneenä mukana, ihan löysänä, kävi välillä seuraamispaikassa/sivulla, josta naks > nami, kunnes lopulta totesi homman ihan typeräksi ja juoksi vesilammikolle juomaan. Minä puolestani juoksin sitten ryntäillen poispäin, aina metsän puolelle ja näin kuinka mudi pojottaa edelleen tyynen rauhallisena lammikolla. Kutsuin lopulta koiran luokse ja vaihdoin käskymuotoiseen tekemiseen, jolloin Urho oli heti innoissaan messissä. 

Varsinaisella hukilla Urholla seuraamista, Riikka naksutteli. Pääosin tänään namipalkalla, niin seuraaminenkin oli varsin siistiä ja perusiloista. Juoksu edelleen hankalaa, sitä ei ollakaan ajatuksella treenattu aikoihin. Pitkä luoksetulo hyvä. Nouto vauhdista palloon. Häiriönä pieni juoksenteleva ihmispoika, johon urho ei positiivista kyllä kiinnittänyt mitään erityisempää huomiota. Toisella setillä jäävät läpi. Istuminen ja maahanmeno buenot, seisomiseen ensin muistuttelua peruutellen ja sitten vasta ns. liikkeenä > hyvä :) 

Oili ilmoittautui Viksu-villakoiran kanssa ja sitten meni paikallamakuuseen vinkumaan ja volisemaan. Seuraamisen pitkä suora lähti huonosti, harhautui heti etsimään maasta makupaloja.. Huomautus, korjaus ja loput meni hyvin. Palkkasin käännöksistä ja perusasennosta. Hitaassa ei pidä kävellä liian hitaasti jottei tarjoa istumista. Nouto innokas, hauskaa että noudon (650g) palautus alkaa vakiosti olla laukka :) Henkilöryhmä ok, myös koirahäiriöllisenä. Ohi kävelleen hoffin yhtäkkiseen vahtihaukkuun piti Oilinkin tosin vastata huudolla, mutta sitä saattoikin jo pitää ylivoimaisena häiriönä - häkellyin tilanteesta itsekin.

Haku ja jälki ja ylimääräistä höpinää

Kokeen (lappalaismestis) jälkeen tuli taas tyypillinen ei-jaksa-treenata-mitään -kausi. Lisäksi koirat olivat viikon hoidossa Lammilla kun me kaksijalkaiset kävimme Espanjassa. Oili oli tullut kerran omatoimisesti 2km lenkiltä pois, kun oli nähnyt äidin (=ruokinta-automaatti) tulossa kotiin samalla kun isä oli lähtenyt viemään koiria lenkille. Oli kuulemma ollut todella haluton lenkkeilemään mukana ja lopulta siellä 2km päässä tehnyt oman ratkaisunsa ja lähtenyt omatoimisesti paluumatkalle. Lisäksi koirista melkein tuli julkkiksia, kun televisio-ohjelmassa esiteltiin katuvalokuvanäyttelyä Helsingissä. Äiti laittoi aiheesta innoissaan tekstaria Espanjaan. Joo, onhan vaalean koiran ilme ihan kuin Urhon, mutta ei koirat muuten osu ihan yksiin.. (kuva: Miika Pirinen). Että ei tullut mun koirista julkkiksia sinäkään päivänä. Tosin Oilihan on jo tepsutellut Nelosen uutisissa, vuosi sitten peko-joukkukatselmuksen aikaan. Katsemus on taas tulevana viikonloppuna ja popekolla on niin tykki joukkue, että jos ei voitto tuu kotiin, niin jo on! :D

Noniin, treeneihin. Ensin haku. Oilille olin valmiina juonimaan jotain, jos ei eka käskyllä meinaa lähteä hommiin (kuten kokeessa), vaan tätipä tykitti ihan tohkeissaan, eikä juonimisia tarvittu. 4 maalimiestä suunnilleen suoraan edessä, alue oli tallaamaton, joten maalimiehet kiersivät etukulmiin kauempaa - silti ihan siedettävän suorat etenemiset. 

Urholle pelkkää ilmaisua x3. Ohjeistin maalimiehet asennoitumaan tyyliin "Jumankauta muhunhan sä et koske" ja homma toimi :) Ekalla törttöili enemmän, toisella ja kolmannella selkeästi vähemmän, lähinnä tarvitsi ihan alkuun muistutuksen ja sitten asettui ilmaisemaan hyvin. 

Oili sai vielä lopuksi ajella ennen treenejä tekemäni pienen jäljen (2h vanha ja 300m pitkä), tai itseasiassa jälkeä tekemässä oli myös Urho, joka sai juoksennella mukana jäljen tallaamisessa. Nosto tieltä, kusaisi tyypilliseen tapaansa heti jäljen alkuun - merkkaus mikä merkkaus. Ekan esineen olisi porhaltanut ohi, toisella vain kevyt merkkaus ja kolmannella oli jo intoa esineen ilmaisuun. Jokaisella kehuin heti kun reagoi enkä vaatinut varsinaista ilmaisua. Ihan hyvä tatsi ajossa, vähän tarkkoi ilmeisesti Urhon jälkien kanssa, mutta piti hyvin jäljestä huolen.

Lappalaiskoirien pk-mestikset, 9.9. Siilinjärvi

Aloitettiin paikallamakuulla (EH/H?), vinkui lähes läpeensä, mutten ok. Seuraaminen (T?) lähti huonosti liikkeelle, kovasti haahuili ekalla suoralla, palatessa paransi ja sakara meni jo jees. Henkilöryhmässä taas haahuilua. Lisäkäskyjä kului reippaasti. Jäävät hyvin (EH:t?), luoksetulossa tuli puoliksi sivulle, puoliksi suoraan, josta vielä korjautin sivulle. Maahanmenossa vinkui kun kävelin pois. Tasamaanouto (T/H?) oli jännitysnäytelmä... kapula holahti pieneen kuoppaan ja Oililla meni tosi kauan sen löytämiseen. Oi lähti myös etsimään sitä vähän liian kaukaa, joten koiraa piti kutsua takaisinpäin. Aika tuntui ikuisuudelta, mutta ei siinä auttanut kuin odotella. Lopulta sai käryn kapulasta ja palautti vieläpä laukkaan nostaen (!) ja hienosti suoraan eteen. Hypyn (P) kiersi mennessä, paluuseen annoin uuden hyppy-käskyn ja se hyppäsi kapula suussa, jes! A-esteen (puuttellinen 0) kiersi molempiin suuntiin, siinä käytin myös toisen kiipee-käskyn, mutta ei auttanut enää kun koira oli jo niin lähellä estettä eikä saanut kerättyä vauhtia/itseluottamusta hommaan, palautti sitten kapulan ilman esteosuutta. Eteenmeno (E) oli sanalla sanoen täydellinen, teki maahanmenon vieläpä nokka menosuuntaan. Oi ei ole ikinäkoskaan treeneissäkään tehnyt noin upeaa eteenmenoa. (Useissa arvosanoissa kysymysmerkit, kun ei noita pysty tallentamaan muistiin siinä arvostelua kuunnellessa) Lopputulos kutkuttava 70p, mutta se riitti maastoon! JES! Kiva fiilis oli kyllä tehdä Oilin kanssa tottista ja sen minkä se teki, niin se teki HYVIN. Ihana töhö-täti :) 

Maastossa odoteltiin aika pitkään omaa vuoroa. Sitten se tuli ja siirryttiin autoilta parisataa metriä eteenpäin radalle. En muista kummalta puolelta aloitin, mutta nihkeästi homma lähti joka tapauksessa liikkeelle, Oili olisi halunnut juosta keskilinjan suuntaisesti tuulen alapuolelle radan loppua kohti. Jouduin pakottamaan sen eteen-käskyllä kohti etukulmia, ihan tervanjuontia oli se homma.. Teki jonkun pitkän käynnin vasemmalla, toisella samanlaisella nosti ukon aika läheltä takakulmaa. Seuraavalla pitkällä hävyksissä ololla oikealle nousi suoraan edestä (oltiin keskilinjalla n. 70metrissä?) toinen maalimies. Yksi ukko jäi siis väliin umppariin vasemmalle radan alkupuolelle (ei kulmassa), sieltä kysyttiin varmistus, että koira ei ollut käynyt piilolla - ei ollut ei. Ilmaisuista ekasta erinomainen, toisesta eh kun kävi tosi reippain ottein hyppäämässä sylissä + pussaamassa lähestyessäni maalia. Työskentelystä lähti jonkinverran pisteitä ja loppupisteet henkilöetsinnästä 160, eli siis näillä oltiin jo kiinni koularissa :) Lähetykset oli nyt kyllä ihan hanurista. Ensimmäisellä ukko-käskyllä koira tuijotti tyhjää, toisella sama juttu, vasta kun kolmannella kerralla käskin eteen, niin koira nytkähti liikkeelle. Ilmeisesti olen niin paljon korjaillut Oilin pistoja, että se reagoi siihen nyt näin. Vähän on jo mielessä lisäjekkuja ;) 

Esineruutu oli tien toisella puolella suhteessa hakurataan ja meni sanalla sanoen hienosti! Tuuli kävi oikealta, joten lähetys vasenta laitaa, sinne koira teki suorahkon (hiukan ruudun ulkopuolelta vauhtia ottavan) piston, bongasi takakulmasta esineen ja toi mulle. Harmillisesti Oili otti alkuun huonon otteen esineenä olleesta lapsen kengästä (riiputti ohuesta remmistä) ja kenkä putosi kyydistä puolivälissä. Oi otti puolen sekunnin miettimishetken kengän vieressä ja sitten onneksi esineen kunnon otteeseen ilman erillistä käskyä ja toi reippaasti loppuun saakka. Piste lähti tuosta kauneusvirheestä tuonnissa, eli esineruudusta 29 p.

Oili-täti odottaa palkintojenjakoa.

Kaik yhes koos 70+160+29=259p ja siis kakkostulos ja koulari HK1. Koko alokasluokan hakukokeessa sillä irtosi sija 3/5 sekä lappalaiskoirien joukosta haun rm2 - kai? Ihan en ole varma noista rotumestissäännöistä. Pytty, ruokaa ja käsityönä tehty hieno lappalaiskoirakirjanmerkki käteen joka tapauksessa tyrkättiin :)

Oli muuten ihan äärimmäisen mukavat ja hyvätunnelmaiset kokeen. Niin, ja treenikaverimme lapinporokoirapoika Raiku (med Leena) sai myös JK1-koularin jäljeltä, jes jes jes! Kaikkiaan lappalaiskoirat tekivät hienosti tuloksia, seitsemästä osallistujasta neljä sai koularin.

Haku/rauniot + kettis/tottis

Oilille etukulmissa haamut, kiepautus hetkeksi pois ja sitten vasta pistoille. Ekalle täydet ilmaisut ja haltuunotto (palkkasin itse), toiselle 40+ haukkua ja mm palkkasi. Oili oli toh-toh-tohkeissaan. 

 Urholle 2 maalimiestä raunioille. Ur haukuskeli vanhoja hajuja, mutta ei juminut pahasti mihinkään valeilmaisuun vaan jatkoi tarkentamista haukkuessaan ja joutui toteamaan, että eihän siellä ollutkaan ketään. Varsinaisille piiloille hyvät ilmaisut. 

 Kentällä Urholle kettistelineitä. Namit ehti loppua, joten tikapuut oli vähän häsläämistä pallopalkalla, putki ok reilusti ohjattuna, pituushyppy yllättävän hyvä. Oilille A-este kertaalleen hetsattuna ja eteenmeno - hyvät.

Tottis vieraalla kentällä

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla -tyyppisesti treenit Kuopion seutulaisten kanssa Simpekin kentällä. Ajeltiin siitä ohi Pohjanmaalta palatessa (ja rapujuhlien jälkeen vähän puolitehoisena). Ykköstarkotuksenna oli ottaa Oililla hypyt ja eteenmeno vieraalla kentällä, mutta siitä tulikin sitten enemmän melkein Urhon ihmettelytreeni.. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen ei. Hillitöntä reagoimista paukkuihin, sinkoilua sinne tänne. Alkaa olla jo sellaista laukausärtyisä -kamaa. En ehdi mitenkään pallottaa sitä paukusta, joten pakko siirtyä sinne siedätyslinjalle. Täytynee ostaa/lainata ase ja ottaa asia työnalle, ööö, tässä joskus? Jatkaen hyppyihin, jossa Urho yritti vissiin tappaa itsensä, tuli niska edellä alas hypyltä ja sen jälkeenkin kaappasi kapulan takaisin luovutusta varten.. Oli tehnyt hyvän ("hyvän") menohypyn, josta ehdin jo iloita. Niin turhaan. En mä saa opetettua sille turvallista hyppyä kapulan kanssa millään. Säännöllisesti se teloo ja sitten tulee epävarmaksi ja teloo todennäköisesti lisää. Kyllä se paluuhyppy saa nyt jäädä, kriteeri on enää menohyppy tai kohta mulla ei ole enää harrastuskoiraa. Jos haluaa joskus hypätä paluun, niin tulkoot, mutta mä en sitä enää vaadi. A-esteellä hukkasi kapulan ja häselsi sitten mitä sattuu (meni lopulta esteen alle syömään ruohoa...), mutta siihen sentäs joku hyvä toisto. Alkuun tehtiin myös ilmo ikivihollis Martin kanssa ja positiivista kyllä Urho ei ollut se ekana murisija ;) Tokana kyllä heti perässä. Toistolla sai hyvän setin ja siitä nopsasti palkka.

Oililla ilmoittautuminen ja sitten pätkä seuraamista. Hypyn pyrki kiertämään ensin useampaan kertaan, sitten joku onnistunut otto. A-esteellä taas paluuvauhdissa uuveloa, muuten ok. Eteenmenossa kaarsi sinnikkäästi paikallamakuutörpöille, toistolla hyvä eteneminen.

Hyviä vinkkejä tuli vaikka ja mihin, aika monet liittyi liikkeiden osasista palkkaamisiin. Ihan liikaa onkin tullut tehtyä kaikkea vain kokonaisina, eikä silloin oikein pysty vahvistamaan jotain tiettyä juttua, vaan palkka tulee aina kovin myöhään suhteessa vaikka siihen, että just se liikkeen alkuosan juttu oli huippuhyvä. Mut tää on taas just sitä, kun treenaa joku koe mielessä ja lukittuu ajattelemaan, että on vaan tehtävä koko kuvio.

 Kiitos Hertta, Terhi ja Mari-liisa!

Tottis ja esineruutu

Oilille aluksi lyhyt leikkihetki kentällä, sitten Raikun kanssa pk-tottiskaavio läpi. Oili aluksi paikallamakuuseen. Oili vinkui ja käh-käh-kähisi läpi ihan koko homman, myös paikallamakuun (+pari haukahdusta rullaluistelijoille paikallamakuussa). Kaikki palikat sinänsä varmoja ja vauhdikkaita, mutta kokonaisuus on tosi levoton. Laukaukset ok. Eteenmenossa pyrki ekalla paikallaoloämpäreille, toisella suoraan. Ekalla maahan, palkkaus multa. Nyt pitää vaan muistaa jatkossa ottaa läpijuoksuja. Hyppynouto ok, esteellä valui palatessa alas, korjautin vauhdissa enkä uusinut enää liikkeenä. 

Urhoa nostattelin alkuun taas reilusti. Seuraamispätkässä härdellöintiä, ylivirettä ja epäkeskittymistä. Kuulemma hitaan jälkeen tekee aina parempaa, eli pitää muistaa oma vauhti mm. siirtymissä. Olin päättänyt tehdä pääosin palkatta aina eteenmenoon asti, mutta jäävissä seisominen hukkaantui kokonaan (liikaa viettiä, tarjosi istumista -> lisää jäävien treeniä korkeammassa vietissä), joten siinä tuli häslinkiä. Sikamakee luoksetulo! Noudot ok, Urhon silmät alkoi pullistua päästä kun palkkaa ei kuulunutkaan - hitto sehän nousee :D Myös välihaukahteluja tuli mukaan. Urholle ei ole kovin tyypillistä nostattaa itseään palkattomuudesta, joten vielä en huolestu.. Eteenmenossa sai avun siitä, että seuraamisen tapissa kävin viemässä purutyynyn kentän laitaan ja siksipä varmaan eteenmeno oli hieno, eikä koira välittänyt paikallamakuumerkeistä. Lopuksi paukkuja, pomppii pomppii, äh. Koira hyppää mun eteen ja sitä on vaikea pallottaa ajoissa ennenkuin ehtii singota. Jatkossa tehdään pallottamista vaan perusasennossa, kun se onnistuu niin otetaan mukaan liike. Nyt palkka tulee ihan väärästä asiasta.

Esineruutu meni pimeälle. 30x50 ruudussa 3 esinettä takana. Oili ekana hakemaan, oli löysää menoa eikä esinettä kuulunut. Alkoi vain kuulua metsästä jotain tupeltamista ja kähinää.. Lopulta oli pakko huutaa "tuo" ja vihdoin pikkukoira tajusi tuoda esineen mulle. Höh, tän piti olla jo ohitettu vaihe. Urho sai hakea kaksi viimeistä esinettä ja Urhon asenne alkaa olla hommaan just oikea. Se saa hakea esineitä, eikä joudu hakemaan niitä :) Ilmeisesti sekä palkka on ollut hommassa riittävää (superherkkuja ja purutyynyä) sekä tietty johdonmukaisuus on mennyt koiralle läpi (en tuskastu ja tekemiseen ei ole vaihtoehtoja).

Haku ja esineruutu

Oili näki etukulmiin kulkijat. 3:sta ja 4:sta mielikuvat. 5:s valmiina. Haukkuja suunnilleen 10-40-30-haltuunotto-aloitus. Muuten ihan ok:sti, mutta kakkosella oikeaan etukulmaan hinkkaamista - Oili olisi todella itsepintaisesti halunnut kurvata aluetta eteenpäin heti lähetyksestä lähtien. Motivaatio kyllä tosi kohillaan :) Pitkissä ilmaisuissa käy puikkimassa välissä kuonolla maalimiestä varsinkin jos mm erehtyy yhtään liikkumaan. 

Urholle yksi mm maapiiloon ja sinne reilut haukut. Urho teki samaa kuin Oili, eli keskellä avointa mäntykangasta ollut n.20x20m vesakkopusikko imi koiraa kovasti puoleensa. Urho tosin uskoi haluamani lähetyssuunnan kertakorjauksella. Olisikohan pusikko imenyt hajuja puoleensa?

Lopuksi esineruutusuikale, jonka taakse 3 esinettä. Oili haki yhden ja Urho kaksi. Urhon esineruutu pelittää nyt tosi kivasti :)

PEKO-viikonloppu

Perjantain hälyharjoitus Riistavedellä

"Kadonnut kello 7-15 välillä läheisestä talosta 60-vuotias naishenkilö. Lähtenyt sienimetsälle, ei tarkempaa tietoa kulkusuunnasta. Hyväkuntoinen ja tottunut maastossaliikkuja, ei tunne alueen maastoja." 

Näillä tiedoin lähdettiin purkamaan kuopiolaisten meille suunnittelemaa etsintäharjoitusta. Mukana menossa mää+Oili, Arto+Lulu, Timo+Zena ja Kati. Paikalle kokoonnuttiin 18.00, etsintä aloitettiin noin 19.00 ja lopetettiin 3.00 lauantain puolella. Maastot olivat sanalla sanoen kamalia. Vatukot vaihtoivat nimeä vitukoiksi. Itse raavin monta kertaa päätäni ryhmyrin roolissa kun piti miettiä minne suunnata etsintää. Merkkailuja saatiin, mutta langat eivät oikein vieneet eteenpäin. Kello kulki ja väki alkoi väsyä. Hauskaa kyllä oli, mutta lopulta toiminnasta tuli todellisuudessa varsin tehotonta. Itse mm. tarkistin Oilin kanssa puolen yön jälkeen erään tiepätkän, mutta toimintakyky ja sitä myötä asenne oli siinä vaiheessa ihan hukassa, joten ei ihme, että tuore jälki jäi noteeraamatta sekä myöhemmin järvenrannassa vielä vanhempi jälkikin. Etenkin jälkimmäisessä koira kyllä kertoi hyvin selväsanaisesti asiasta (katosi toviksi hävyksiin..). Lopulta järjestäjät kuroivat hommaa niin reippaasti kokoon, että kadonnut saatiin nostettua maastosta ns. täsmäiskulla :) Oli helpottavaa nähdä Oilin hännänvispaus ja lopulta haukku.

Opittiin miljoonasti. Itsestä, koirasta, systeemistä, rajoista. Oli haastavaa pyörittää kahta roolia, rj:tä ja koiranohjaajaa. Ei ollut helppo raportoida omista tekemisistä itselle, ilman että pystyy keskustelemaan jonkun muun kanssa jatkoratkaisuista tai saamaan selkeitä "tee näin" -ohjeita.

Ps. Aivan sairaan isoja hämähäkkejä Riistaveden öisissä metsissä, meinasin kävellä useampaa seitissä kyttääjää päin. Ja ihan pöhköjä kanalintuja, jotka meinasi lentää apparit kumoon.

 Lauantain yhteistreenit Riistavedellä

Oilille pieni jäljennostoharjoitus. Kulkua heinittyneellä metsätiellä, josta yli kulkki n.4-6h(?) jälki n.300m kohdalla. Oili merkkasi jäljen selkeästi, mutta kevyeen tyyliinsä. Osoitti "nenän mitallisen" verran metsään ja pysähtyi siihen. Pysähdyin samalla itse. Koira tuli merkkaukselta pois ja sitten ihmeteltiin pari sekuntia. Samalla kun olin sanomassa Oilille jotain tyyliin "onko vai eikö oo", niin Oili puikkasi takaisin merkkaukselle ja lähti tepsuttamaan jälkeä. Jäljellä oli 3 keppiä. Toivoin kovasti, että koira olisi ilmaissut ekan kepin jotta pääsisin palkkaamaan sen ja jälkeä ei tarvitsisi kulkea loppuun. Paitsi että maasto oli hankalakulkuista, niin mulla oli mehut kropasta ihan lopussa (edellisillan rämpimiset, 4h yöunet, muiden treenit). Tietenkään Oili ei ilmaissut ekaa keppiä, eikä toistakaan ja harhautuipa pois oikealta jäljeltäkin jyrkän kallion alle (joko haju oikeasti kertyi kallion alapuolelle, tai sitten Oi vaan hutiloi). Saatiin jälki takaisin näppeihin ja edelleen koira kolmannen kepin yli. Voi video..... Eikun koira takaisin ja toisella kerralla keppikin tuli noteeratuksi ja ilmaistuksi.

Sunnuntain viranomaistesti Lapinlahdella

Osallistuin apuohjaajana viranomaistestin testiin, eli pelastuskoirille tulevaan käyttöönottotarkastukseen. Testi oli vallan pätevä :) Vajaat 20ha alue, joka rajoittui kahdelta sivulta tiehen. Aikaa 2h, jota ei tosin kelloteta mitenkään tarkasti - testin on tarkoitus olla mahdollisimman etsintätehtävän kaltainen. Alueella kulki kaksi jälkeä (ns. tuore ja vanha), sisältäen yhden esineen ja yhden maalimiehen. Hinni selvitti hommat hienosti ja sai hyväksytyn. Oli kivaa - ja helpottavaa! - olla apuohjaajana.

Tottis

Urholla seuraamista, pitkä suora. N.30 askeleessa edelleen alkaa putoilla, se pitäisi saada kaiveltua pois ts. venytettyä kummaria. Jäävät jätettiin pois, eli sitten suoraa noutoihin. Tasamaalla hukkasi kapulan, mutta kunhan löysi niin lähti ripeään palautukseen. Kaikista noudoista suorapalkka (l. palloon ilman luovutusta), näyttää sopivan Urholle kun sillä on muuten luovutus ihan vahva. Tällä tyylillä saa vauhdin pidettyä hyvänä. Hypyssä yritti ekalla palatessa kiertää, toistolla hyppäsi. A-estellä kiipesi molemmat suunnat, kai (hittoakonäitä enää muistaa parin päivän päästä? :D ). Eteenmeno bueno. Toisella satsilla Urholla täsmänä paukkuja, kaikista paukuista pallo. Alkuun reagoi enemmän (hyppää mun eteen ja pyrkii katsomaan taakse josta ääni tuli), loppuun vähemmän ja oli kauttaaltaan fiilareissa helposta palkasta. Jatketaan tällä paukku-pallo -systeemiä, niin siitä saa lisäpontta seuraamiseenkin. 

Oililla samaa kamaa, mutta jäävien kanssa. Ilmoittautumisessa havaittavissa selvää malttamattomuutta ja emännällä turhautumista vinkuvaan koiraan. Pitää vaan muistaa olla välittämättä, ei Oilille enää mistään uusia aivoja saa. Seuraamisessa häröilee, sitä ei ole tullut treenattuakaan täsmällisesti pitkään aikaan. Eikä treenattu nytkään... Jäävät hyvin, vauhdikkaat luoksarit pääosin suoraan sivuille. Tasamaanoudossa Oilikin kadotti kapulan, oli isompi kivi hämäävästi lähellä. Hyppynouto kosketuksin näppärästi, samoin estenouto, hyvä Oili! Eteenmenoja kaksi, ekalla maahan (hieno!) ja palkkaus minulta, toisella läpi purkille asti. Paukkuja seuraamisessa palkaten heti paukusta.

Haku

Oilille piti tulla pelkkä ilmaisuharkka, mutta päädyimmekin tappelemaan tätikoiran lanssa suorista pistoista... Haukkuja siis neljälle maalimiehelle 15-5-50-10, ne meni tavalliseen tapaan hyvin. Pistotus alueella ei mennyt hyvin. Oi suostui juoksemaan 20-40m suoraan ja kääntymään sitten aluetta eteenpäin. Koska rata oli hiukan ylisyvä, niin etukulmathan sillä jäi ihan suvereenisti katsomatta ja siellä lymynneiden maalimiesten nostamiseksi tarvittiin molemmin puolin ainakin 4-5 lähetystä. Kolmannelle ja neljännellekin maalimiehelle säätöä. Oili prkl! Koira oli kyllä muuten ihan käh-käh-käh-fiilareissa, eikä edes kovin pahasti masentunut mun nillityksestä.

Urho oli ihana. Yliheittotreeni on tehnyt tosi hyvää muutenkin kuin vain yliheittojen osalta ja Urho tykitti hommia ihan täysillä, koiralla oli oikein hullunkiilto jatkaa seuraavalle pistolle. Näki etukulmiin menijät, ne valmiina aka pimeinä. Kakkosen noustua otettiin kolmoselle haamu ja jätin koiran alueen takarajalle odottamaan, sieltä yliheittona kolmoselle. Sama kuvio neloselle. Välissä tyhjä, joka piti toistaa kolme kertaa sillä kahdella ekalla Ur lähti työskentelemään niin voimakkaasti taaksepäin, että se palasi aina takaisin pätkän keskilinjaa pitkin. Ur kesti hyvin uudelleenlähetykset :) Kun tyhjä pisto viimein onnistui haluamaani tapaan, niin siitä yliheitto viitoselle, joka oli peräänjuoksu. Ilmaisuja ei otettu ja siltikin Ur ehti törttöilemään vähän kokemattomalla maalimiehellä.. Eli imaisuja ja sitä käytöstä muutenkin pitää päästä taas hiomaan kokeneilla maalimiehillä. Nyt on ihan oikeasti sellainen fiilis Urhon hakuilussa, että sitä voidaan treenata, eikä vain varmistella että motivaatio kestää ja koira keskittyy asiaan. Huippua!

Esineruutu

3 esinettä (omaa) kapealle, täyssyvälle suikalelle. Kaikki esineet aikalailla takalaitaan. Oili haki ensin yhden. Lähetyksessä se käy aina vähän hitaalla, istuu käskyn jälkeen puoli sekuntia paikallaan ja lähtee vasta sitten etenemään - nyt sentään nopsasti kiihdyttäen laukkaan, usein kun lompsuttelee melkein puoliväliin kävelyvauhtia. Nopsa löytö, viskaisi hanskan kerran ilmaan ja lähti sitten tuomaan luo ilman eri käskyä. Hyvä nopea tuonti. Urho haki loput kaksi esinettä (tassutossu ja kapea heijastinsuikale). Hirrrrveee motivaatio Urholla, vähän semmoista yliyrittämistä ja tykitystä, ettei nenäkään oikein toiminut. Eka esine kuitenkin näppärästi ekalla pistolla, toista joutui hakemaan pitkään ja vaadittiin useampi lähetys. Mut meininkin muuten tosi jees :)

Jäljet

Oilile taas parisataametrinen ja parituntinen omatekemä, lisänä Pasin tuoreet harhat. Harhan jälkeen aina esine. Ekalla harhalla olisi lähtenyt oikein hanakasti molempiin suuntiin, toisella harhalla myös. Kolmannella oli maltillisempi, mutta kolmosen jälkeinen palkkaloppupurkki jäi matkalle ja sitä piti palata etsimään, eli ihan tollosti meni sitten palkkaus siitä.. Toisella harhalla kokeilin kieltää koiraa väärästä ja voisunherttileijaa kun se oli kamalaa... "Jälki" kehoituksesta Oi vaan osoitti masentuneena uudelleen Pasin harhaa ja näytti ihan pöyristyneeltä kun en vieläkään hyväksynyt sen tarjoamaa vaihtoehtoa. Lopulta äkkäsi sen oman jäljen ja porskutti normaalisti eteenpäin. On tää tiukassa... Ja janalla taas sama juttu, ekalla merkkaus oikeaan suuntaan ja sitten näpsästi takajäljelle.

Urholle oli ihan lyhyt jäljenpätkä, joka kiersi pienen mäennyppylän. Nosto janalta, yksi esine ja loppupurkki, osa jäljestä kulki metsätien keskellä (vähän kasvillisuutta). Urho oli hyvä! Tiellä vähän seilailua, muuten selvää menoa (ei täysin tarkkaa, mutta ihan riittävää).

Haku + jälki

Eka etukulma valmiina, seuraavat 4 yliheitoin samaan tyyliin kuin viimeksi yliheittotreenissä. Eli koira keskilinjan toiselle puolen, itse linjalle, mokke 20-40 metriin riippuen näkyvyydestä. Yliheitettäessä mm pinkaisi juoksuun. Ei ilmaisuja. Urhosta homma oli sikasiistii. Hassua, sen pää ei todellakaan olisi kestänyt tällaista treenitapaa pari vuotta sitten kun hakuhaukkujumitus oli pahimmillaan. Nyt koira oli ihan fiilareissa ja keskittyi hienosti.

Oilille omatekemä n.200m jälki, ikää hakutreenien verran eli 3h. Joitakin tienylityksiä ja tietäpitkin kulkemisia, muuten peruskauraa. 4 esinettä + loppupurkki. Nosto janalta, merkkasi puolenmittansa verran oikein ja sitten "korjasi" takajäljelle. Ihan motivoitunutta menoa, tiepätkillä tuttua epätarkkuutta. Lenkkipoluilla oli jälkeä tehdessä paljon liikennettä, joten oli ihan mukava seurata kuinka Oi kuitenkin tarkkoi omaa jälkeä eikä lähtenyt merkkausta enempää harhoille.

Lopuksi heittelin pari esinettä metsään ja Oi sai hakea ne. Ekan haki innokkaasti, toiselle sai patistella enemmän. Tuonnit suhteellisen varmoja :)

Tervemenoa kesä...

...tervetuloa syksy ja treenit! Kesän aikana ei keretty tehdä MITÄÄN, eikä oikein huvittanutkaan. Urho sentään kävi maahantuojansa ja pallinomistajansa Sannan (Takkutukan kennel) luona moikkaamassa lampaita, mutta siinäpä suunnilleen kaikki. Eikä sekään ollut treeniä, vaan ihan pelkkä "tsekki". 

Kuulemma jotain ajatuksia paimennuksesta oli, en ole varma näinkö niitä hetkiä kunnolla itse. Kovin kiltti oli kuulemma myös lampaille - samaa mitä on pennuissaankin (pl. Ihku?). Välillä Urho yritti vain huutaa mulle kun ei tiennyt mitä täällä oikein tehdään? Välillä taas keskittyi nätisti itse asiaan. Annettiin lopulta humputtaa aika vapaasti, jotta sai kasvatettua itsevarmuutta asiaan. Kaksi kertaa käytiin aidassa, ensin liinassa, mutta aika pian jätettiin liina pois (kiltteys). Videota on, mutta niin isossa koossa, etten tiedä saanko aikaiseksi laittaa sitä näytille. Tosi mielenkiintoinen keikka, itse sain ehkä eniten muiden treenien seuraamisesta. Paimennus kun on lajina ihan vieras, eikä aiemmin ole ollut hajuakaan mitä siellä varsinaisesti tehdään. No käppäillään lampaiden kanssa aidassa ja yritetään omalla liikkeellä+kehuin vahvistaa/heikentää koiran jotain toimintaa. Kuinka yksinkertaista :) No ei sitten yhtään.... 

Muuten lähinnä reissailtiin ristiin rastiin (Länsirannikko, Häme, (ihmisillä Viro), Lappi). Oili oli heinäkuussa juoksuhoidossa Lammilla, eli seuraavan kerran sitä riesaa odotetaan tulevaksi alkuvuodesta.

Tottis ja jälki

Ilmoittautuminen Raikun kanssa A-esteelle, siitä palkkaus. Paikallamakuuseen, kääntyi jossain vaiheessa lonkalle ja kerran yhytin sen tuusaamasta pyllyään, muuten rauhallinen makoilu. Seuraamisia kääntyillen vähän kaikkiin suuntiin. Jäävät läpi, nyt taisi kaikki mennä oikein? Maahanmeno on edelleen hidas, epävarma kai. Sitä täytyisi tehdä kuurimaisemmin, kuitenkin varoen ettei sotkeennu muihin kun muuten kaikki kolme alkaa olla ns. tasapainossa. Noudot vissiinkin ok. Eteenmenossa taas lähtiessä jumia, lähti vasta toisella käskyllä ja kiihdytti laukkaan 5m päässä. 

Jälki sorapohjalla, paikoin sammaletta. 4 esinettä, loppupurkki metsässä. Jäljessä tuttua hapuilua, merkkaa jäljen muttei luota tekemiseensä - tai ei huvita? Joitain pätkiä ok. Esineiltä lähdöt alkaa olla taas aktiivisia.

Haku (yliheitot) ja esineruutu

Haussa täsmänä yliheittoja. Eka oik.kulma valmis, siitä jatkaen seuraavat neljä yliheitoin. Jätin koiran tullessa 10-20m keskilinjasta, menin itse keskilinjalle ja kutsuin koiraa. Hiukan ennen tai juuri lähetyksen hetkellä maalimies lähti pinkomaan syvemmälle n. puolivälissä aluetta. Kaikki neljä ottoa tosi kivasti ja Urho tykkäsi :)

Esineruudussa 4 esinettä, joista haetutin kaksi. Teki ihan siistejä pistoja, kerran yritti kusaista. Vaati useamman kuin kaksi lähetystä kahteen esineeseen. Palkkana purutyyny, välipalkan jälkeen ei meinannut jatkaa, joten ehkä kannattaa pitää tyyny vain loppupalkkana.

Tottis ja jälki issekseen

Seuraamisia eri pätkissä (10-15-40-kontakti, tjsp). Sitten oli koira jo läähpuuh ei-niin-lämpimässä mutta sitäkin kosteammassa kelissä. Tasamaanoutoon kaivoin pitkästä aikaa kiloisen ja siihen iloisia vauhtijuttuja. Täytyy varmistaa, että asenne on 10+ ennen kuin ottaa teknisemmin. Hyppynoudossa vaati paluussa vahvistuskäskyn, oli juuri valitsemassa kiertämistä. A-este ok. Eteenmenossa tuntui valmistelevassa hyvältä, mutta lähetettäessä ihan hoomoilasena, toinen käsky - sama juttu. Sitten mudilla välähti, se lähti lönkyttelemään oikeaan suuntaan ja pian nosti täyteen vauhtiin ja paineli perille (suoraan palkalle).

Tein kentälle ja rinteeseen jäljen, joka alkoi kentältä, meni asvalttibaanojen yli rinteeseen ja kiemurteli siellä lähemmäs autoa. Epätoivoinen ylösotto, koira läähätti ihan kuumissaan eikä varmaan edes kyennyt haistelemaan kunnolla. Eka esine reippaasti koiraa ohjaillen (tiedän, typerää). 40m jälkeen se sai jonkun sytytyksen ja jäljesti pätkän kunnes harhautui asvaltilla. Toinen esine nousi näppärästi. Harhaannus taas asvaltilla. Rinteessä skarppasi ja kolmas esine ok. Ennen loppupurkkia tekaisi tortut. Loppupurkista söi ehkä puolet, eikä lelukaan ollut kovin kova juttu. Kaikkein siisteintä oli kun sai kiivetä syliin ja keikkua siinä.

Sitten lopuksi ihan aivopierutreeni. Nimittäin agilityä pk-esteillä :D (Pärnällä on kaksi paria esteitä) Hiukkasen kolisi. Hiukkasen tuli keskustelua oota-käskystä. Hiukkasen koira juoksi suoraan jalkoihin. Urholle pointsit yritteliäisyydestä. Jos nyt jotain hyvää, niin A-esteelle tuli sopivaa "raivoa" mukaan :)

Jälki

Mökkiolosuhteissa tiepohjajälki, lyhyehkö pätkä ja ajo tuoreeltaan. Kävi kerran metsän puolella. Ei nameja eikä esineitä, lopussa ruokapurkki. Ur jäljesti varsin kivasti :) Alussa sitä häiritsi tuulen yläpuolella olevan poistulojälkeni hajut, mutta kun päästiin siitä ohi, niin keskittyi mukavasti hommaan. Fiksu piski kuitenkin kun merkkasi niin selvästi kaikkein tuoreimmat hajut.

Jälki, tottis ja esineruutu

Tehokasta toimintaa jälleen Leenan kanssa Pärnän suunnalla. Mulla mukana nyt luonnollisesti vain Urho.

Jälki sorakentällä, nami joka 3:lla askeleella, n.100m. Ajo tuoreeltaan. Ei syönyt ainuttakaan namia, maistoi yhtä lihapullanpalasta ja sylkäsi pois.. Alussa ihan hyvä pätkä, välissä jokunen toinen myös. Paljon kuitenkin katkoja ja yrittämistä puskan puolelle. Kai tuota ruokaa pitää kuitenkin näissä mukana pitää, vaikkei yhtään syökään? Auttaa se jäljen päällä pysymisessä kuitenkin. Yhden voisi kokeilla siten, että ruokaa on joka askeleella ja "vaatii" syömisen. Jos ei sittenkään syö, niin ei sitten. 

Tottiksissa kokeenomaista. Ilmoittautuminen ilman paria, siitä seuraamiseen jossa pk-suora ilman sakaroita ja henkilöryhmää. 40 askelta meni hyvin, sitten alkoi pätkimään - eli gumminauhaa saisi venyttää täsmällisemmin. Ekan istumisen seisoi, toisen istui. Maahanmeno hitaahko, muuten ok. Luoksetulo loppuun asti vauhdikas. Seisominen ok ja luoksetulo aavistuksen lopussa hitaampi kuin edellinen. Tasamaanoudon palkkasin suorilta, ok. Hyppynouto ok, meno on suht varma ja vauhdikaskin (ei kuitenkaan vauhdikas), mutta paluussa tiputtaa vauhdin kokonaan pois ihan esteen edessä ja hyppää "tasajalkaa". Varmaan niin paljon kolinoita muistissa, että haluaa ottaa varmanpäälle. A-este hyvä meno, mutta palautti hypyn kautta. WOT!?!? Kiitin (hämmentyneenä) iloisesti ja annoin toistolla toisen "kiipee" käskyn ennen paluuta, sitten homma ok. Eteenmenoon lähti hyvin ja meni suoraan valmiille lelulle. Purutyyny on pop! 

Esineruutu tallaltiin täyssyväksi, mutta puolileveäksi. Sinne perälle 3 vierasta esinettä. Ekalla pistolla toi yhden esineen, sitten kaksi pistoa joilla toinen esine talteen. Neljännellä pistolla yritti emmäjaksaeikämuahuvita-toimintaa, viidennellä tömpsytteli syvälle ja toi kolmannen esineen. Aika voimakkaasti Urho kyllä paineli ruudusta ulos tuulen alapuolelle, mutta kun kerran teki töitä, niin olkoon. Palkkana kaikilla esineillä purutyyny. Jaiks, se kyllä kuluu tällä menolla "loppuun" jos en malta säästellä sitä.

Haku + esineruutu

Ennen varsinaisia pistotteluja yksi ilmaisutreeni ihan lähelle pusikoituneelle maalimiehelle. Kiersin maalimiehen ympäri samalla kun Ur ilmaisi, hyvin huuteli. Sitten 6:n ukon treeni, jossa näki ensin etukulmiin menijät, seuraavista aina mielikuva ennen piilolta poislähtöä. Ukot aina lähetettäessä suoraan edessä. Meni kaikkiaan tosi hyvin! Ainoastaan harmina yhä törttöily maalimiehellä.. Vaikka kielsivät napakasti kaikesta tökkimisestä. Palkkana perinteiset herkkupurkit, viimeiseltä vielä lopuksi purutyyny (kunhan ensin tajusi, että ruuan jälkeen voi tulla jotain lisääkin) - oli aika päheetä poikaa sen kanssa.

Kapean esineruutusuikaleen tallaamisen Urho näki autosta. Kaksi vierasta ensinettä takakulmiin. Hyvin haki molemmat, palkaksi purutyyny. Urho on siitä kyllä aika fiiliksissä vaikkei meinaa repiessä kiinni (pentu!)tyynyssä pysyäkään vaan valuu irti :D

Haku

Eka (1) oikealle valmiina. Toinen (2) vasemmalle haamuna. Oikealle vielä haamu (3) ja sitten vasemmalle valmis (4). Lopuksi oikealle haamu (5). Muut ok, mutta ekalle lähetykselle taas kusiaismutiaisena, eli juoksi 40 ja pysähtyi reitille sattuneen mukavan pienen kuusen juurelle nostamaan jalkaa. Ärjäisin ja Ur tuli lippakorvana takaisin. Sitten ainakin viisi uusintalähetystä jotta koira meni riittävän pitkälle oikeaan suuntaan. Yritti väistää tilannetta palaamalla mun luo / haukkumalla. Yhden yrityksen teki muuten ihan mukavan syvälle, mutta totaalisen väärään suuntaan. Ilme ei tietysti paras mahdollinen tuon ärjäisyn jälkeen, mutta muuten ihan varmalla tyylillä teki loput, toki olihan noi ihan helppoja haamutteluja. Täytynee jatkossa ottaa aina alkuun haamu / mielikuva tms, että jutun juoni vahvistuu. Jos on jotain uutta treenattavaa (mitä kyllä riittää..), niin ne vasta etukulmien jälkeen.

-----

Oili lähti taas juoksulomalle porukoille. Mielelläni olisin itsekin hypännyt lauantaina samaan kyytiin ja viettäisin nyt leppoisat pari viikkoa mökillä tepsutellen. Epäreilua!

Monitoimitreenit

Koska saimme vieraita etelästä, ja vieläpä treenilinjaisia, niin pykäsimme pystyyn pienet ja kevyet 7 tunnin harkat. Ohjelmassa koirille hakua, jälkeä ja tottista, ohjaajille välissä motivointihetki makkaranpaiston ja muun herkuttelun muodossa. Treenauksessa porokoirat Arwo, Kaiku, Raiku, Aihki, Aika, Oili ja tottunut porokoiraporukan kuokkija mudi Urho.

Urholle omatekemä tiepohjajälki, alle 100m. Loppupuollella saman ikäinen harha. Nakkeja joka 3. askeleelle. Ihan pihalla alussa, sitten alkoi bongailla nakkeja (joissa tosin muurahaisia) ja pääsi jyvälle. Söi yhteensä ehkä 3 nakinpalaa, mutta ei haittaa kun kuitenkin niiden avulla keksi lopulta homman idean. Lopussa varsin hyvä 20m pätkä, muuten huteraa. Harhan merkkasi ja olisi muutenkin mielinyt metsän puolelle kun sieltä tuli toisen jäljentekijän hajuja.

Oili A-esteellä
Kuva: Leena K.

Oilille ajatuksissa pelkkää ilmaisua, mutta tuli siitä vähän pistotustakin. Ja tokihan, kun tarkoitus on harkata ilmaisua niin Oili päättää ekalla maalilla olla hipihiljaa... Siis täh!? Juoksi maalille, bongasi maasta jonkin hajun jota tutki piiiiiitkään, sitten kävi kusella, kieriskeli ja lopulta meni ilmaisemaan normaalisti. Omituista. Toinen ukko oli itseasiassa tuplamiehitetty, seisovalla maalimiehellä oli pieni lapsi selkärepussa. Ihan siistit haukut. Kolmas peitetty ok. Neljäntenä toinen otto aikuinen+lapsi-kombinaatiolle, ok sekin.

Tottiksissa Oilille ensin leikkiä, sitten vähän seuraamispätkää, mukana juoksu+hidas+henkilöryhmä. Yksi kunnon katko pitkällä suoralla, lipesin "alta pois" ja jatkolla teki hyvin. Noudot kaikki (tasamaa, hyppy, vinoeste) mukavasti. Yksi "vauhtinouto" myös, eli siis koira ja kapula avustajalle, itse etäälle ja sieltä koira tuontikutsulla kapulan kanssa luovutukseen. Hyvä vauhti :) Paikallamakuu poikaseurassa (Kaiku & Raiku).

Urho A-esteellä
Kuva: Leena K.

Urho teki myös tosi hyvällä fiiliksellä omat hommansa. Vähän seuraamisia, kivoja. Jäävät kaikki oikein ja kun näin ne illalla vielä videolta, niin joko ne oli ihan sairaan hienot, tai sitten kuohuviini sai ne näyttämään sairaan hienoilta :D Hyppynouto epävarmasti ja kosketuksin, mutta kuitenkin ihan jokseenkin suoritusvarmasti. Hyppynoudossa ei ottanut paluussa kunnon vauhtia ja valui alas. Uusinnalla hyvä. Loppuun pitkä luoksetulo suorapalkalla.

Leena nappaili treeneistä kivoja kuvia.

Haku

Oili:

1. vasemmalla valmis, pitkä haukutus, mielikuva poislähtiessä

2. oikealla valmis, lyhyt haukku, mielikuva poislähtiessä vasemmalle tyhjä

3. oikealle valmis, yliheitto, lyhyt haukku

4. vasemmalle valmis, lyhyt haukku

Oililla alkaa olla motivaatio taas kohdallaan, sen huomaa hyvin siitä, kun koira ei meinaa pysyä näpeissä hallintaosuuksilla ja se käh-käh-kähisee kulkiessaan :) Sellainenkin pikku juttu, kuin että namit syötellään sille yksitellen, eikä anneta hotkaista suoraan purkista, toimii tosi hyvin. Oilihan suorastaan luuli jääneensä ilman palkkaa varmaan useamman kerran viime syksynä, kun se hotkaisi palkat purkista ja oli sitä mieltä, että niin missä se mun palkka oli !?! ja senkun jatkoi haukkumista. Ilmaisuja täytyy treenata välissä täsmällisemmin, jotta pitkissä paukutteluissa ei tule maalimiehen päällä pomppimista... Aika tehokkaan näköisen ensiapupainalluksen nimittäin vetäisi ekalla maalimiehellä.

Urho:

1. Vasemmalle valmis, ok

2. oikealle valmis, vaati 2(-3?) lähetystä jotta meni suoraan.

3. vasemmalle valmis

4. oikealle valmis, 2 lähetystä

Olin itse taas edellisen kusiaismutiaistreenin jälkeen vähän kipsissä ja varma että mikään ei onnistu. Vaan onnistuipas, Urho teki ihan hyvällä tatsilla hommia. Pistoihin tarvittiin uusintalähetyksiä, että meni kumpuilevassa maastossa ja jyrkillä rinteillä suoraan eteenpäin, eikä kaarrellut oman fiiliksen mukaan. Ykdellä maalilla oli ainakin törkkinyt, muilla ilmeisesti ei.

Haut

Oili. Etukulmat valmiit (1&2), seuraavista mielikuvat (3&4), viimeinen haamuna (5) kun halusin varmistuksen tiehässäkän ylitykseen. Kaikki maalimiehet aina suoraan edessä. Aloitus oikealta (1), sinne vaati pari pistoa että meni riittävän syvälle suoraan. Vasemmalle (2) vähän kiemurrellen, mutta muuten varmasti. Oikealle (3) täydellinen pisto, tässä mm ei ollutkaan suoraan edessä, vaan mukaan tuli just nappi eteneminen. Vasemmalle (4) otin yliheittona, mutta kaarsi taas 30m jälkeen ihan toisaalle, eli se vaati uusinnan - ellei jopa kaksi? Oikealle viimeinen (5) haamutellen hyvin. Mielikuvatreeni sopii kyllä Oilille tosi kivasti. Haukkuja muille sekalaisia määriä, viimeiselle täydet ja kiertelin lähellä ennen palkkauslupaa.

Ja Urho... voe Urho! Samanlainen treeni kuin Oilille pl. viimeinen viides haamu. Ekalla pistolla oikealle meni heti kuselle 40 metrissä. Kutsuin pois ja vein autolle. Ajatustauko. Hain takaisin hommiin. Silkkaa jankkaamista että saatiin etukulman ukot ylös. Lea isona apuna kun mulla meinasi tiltata, heitteli hyviä käskyjä, piti laittaa koira hommiin. 1, 2 ja 3 siis tahkoamalla ja lopulta 4 viimeinen siistillä pistolla suoraan ylös. Tsiisus! Mä en tiennyt että se on NOIN kieroluikero!?! Motivaatio-ongelmahan tuo pohjimmiltaan lienee, mutta olkoon mikä vaan niin onhan ne työt tehtävä eikä härvättävä mitä sattuu. Urho PRKL. Ei muuten tuonut kertaakaan palkkapurkkia mulle avattavaksi, vaan vei aina takaisin maalimiehelle. En vissiin ollut niin kiva tänään Urhon mielestä ;)

Popekon jälkileiri 15-17.6.

Kouluttajana Keijo Rautanen. Keskityin treeneihin vain Oilin kanssa, mudi hengasi huutojoukoissa. Pe-illan se jaksoikin huutaa, mutta sitten terä taittui ja mudi malttoi pitää suunsa pääosin kiinni.

PERJANTAI

Jälki1 

Jälkitarha (harhaharjoitus) pellolla. Omatekemä n.50m. Nameja (frolic) sinne tänne, vahvistaen omalla jäljellä pysymistä suhteessa harhoihin. Oi keskitty hyvin, tykkäsi kovin kun oli pitkästä aikaa ruokaa jäljellä. Oli kiinnostunut harhoista, olisi ehkä valinnutkin yhden jos olisin antanut. Palasi kuitenkin omalla jäljelle ja sai siitä vahvistuksen namien muodossa.

LAUANTAI

Jälki2 

Tiepohjajälki, vieraan tekemä alle 100m. Lihapullaa joka 3.askeleella. Oili taas ihan fiilareissa lihapullasta, keskittyi hyvin.

Jälki3 

Tiepohjalla, kuten edellinen mutta nyt mukana saman ikäinen harha. Hyvin taas, reagoi jälkeen mutta pysyi omalla.

Jälki4 

Jälkitarha pellolla, edelleen ruokaa mukana. Jälki jatkui pellolta 10m metsään. Ei moittimista.

SUNNUNTAI

Jälki5 

Yönylijälki, vieraan tekemä n.300m, 4 esinettä. Yön aikana satoi runsaasti, joten jäljessä varsin vähän hajua. Reagoi kyllä jälkeen, mutta nostossa todella paljon hankaluuksia ja hankaluudet jatkui läpi jäljen. Vasta viimeinen pätkä, eli jatko 3 esineeltä meni hyvin, siinä Oi pääsi jälkeen kiinni. Muuten jälki meni pitkälti "närppimällä" ja esineiden hajua paikantamalla (haisivat enemmän kuin jälki).

Jälki6 

Jälkitarha, kuten edelliset. Selvästi jo väsymystä ilmassa, mutta tottahan Oili lihapullat halusi käydä syömässä. Reagoi harhoihin, mutta pysytteli omalla jäljellä.

Summa summarum: erinomainen leiri! Tässä sekaisin sekä kouluttajan, että omia ajatuksia. Oilille täytyy vahvistaa motivaatiota jälkeen ja palata siihen aikaisempaan ajatukseen jäljen nostojen vahvistamisesta. Kovan pinnan harjoitukset tuo jälkitarkkuutta. Kaikki harhatreeni yms. on erittäin tarpeellista myös, mutta etsintöjen kannalta kaikkein oleellisinta on itse motivaatio merkata ja nostaa jälki. Pelto- ja tiepohjaharjoitukset menivät todella hyvin ja niissä kuulemma näkyi, että koiran pohjakoulutus on tehty hyvin. Tämä oli ällistyttävää kuulla! Olen ollut itse täysin päinvastaisessa käsityksessä ja olen aika vahvasti edelleenkin.. Siksikin oli tosi hyvä, että teimme välissä yhden yönyliharjoituksen, jotta niitä ongelmiakin saatiin esiin. Toki juuri tuo jälki oli tosiaan erityisen haastava sateiden jäljiltä, mutta hyvin se kertoi silti koirasta. Oili ei ole koira, jolla lähdetään ajamaan ns. kuumaa jälkeä, siihen on sopivampia koiria. Vaan ne jäljet on kuitenkin saatava ylös. 8-vuotiaalla koiralla ei tietenkään tehdä enää ihmeitä ja muutenkin liikuskellaan ihan koiran kapasiteetin rajoilla. Vaan ihan mukavan pitkälle on näillä palikoilla tultu ja vielä jaksetaan touhuilla :) Ainiin, loppukaneettina: "Sun täytyy oppia luottamaan siihen koiraan ennenkuin se kuolee". Jep jep!

Jäljet

Molemmille aika tuoreet 1-1,5h ikäiset tienvarsi+polkujäljet. 

Oilille n.300m omatekemä, kulki metsätienvarsia, polkuja, välissä lyhyitä metsäpätkiä. Yksi paluuperä ja yksi terävä kulma, paluuperän ohitti kokonaan ja kulman meni näpsäkästi. Kerran häröili kun jälkiliinan pää rapisi puskassa, oli varma että siellä on jotain mielenkiintoista ja ehkä vähän epäilyttävää. Kepeistä 2 nousi hyvin, 2 vaati käskytettyä tarkentamista. Maahan piilotettu loppuruokapurkki vaati myös sitä käskytettyä tarkentamista.

Urholle n.1,5km pasintekemä, meni pelkästään valmiita uria (tiepohjia/polkuja/hiekkakuopan reunoja). Ekat 3 keppiä nousi, loput 3 ei. Merkkasi pari sellaista kohtaa josta P oli tutkinut kiveä tai nostanut uuden kepin hajustettavaksi. Hiukan yli puolenvälin tuli polulla koirakko vastaan, hypättiin sivuun ja laitoin Urhon makuulle. Ur suhtautui asiaan yllättävän viileästi, vinkistä vain jatkoi suoraan jäljestystä - wow! Tosin sotkeentui tuoreesta jäljen päällä kulkevasta harhasta niin, että harhaannuttiin väärälle polulle aika pitkälle ennenkuin ymmärsin, että koira ei ole enää sillä oikealla jäljellä. Urhosta myös alkoi tuntua siltä, ettei jäljestäminen oikein enää kiinnosta.. Uusi nosto täsmäpaikasta ja Ur sai taas jäljestä kiinni ja jäljesti ihan jees loppuun. Vastaantulijoiden jälkeen kepit eivät enää nousseet, joten aika paljon se kuitenkin sitten sotki koiraa, vaikka alkuun näytti että ei muka sotkisi. Kepeiltä jatkot meni nyt aika hyvin. Palkkasin koiran tuodusta kepistä nameilla, lput pari namia heitin maahan ja kun Ur oli syönyt viimeisetkin, otin askeleen kulkusuuntaan ja Ur lähti itsenäisesti jatkamaan jälkeä. Hyvä harkka ja lopussa oli onnellinen koira ja ehkä vielä vähän onnellisempi emäntä.

Haku

Oilin vuoro hakuilla. Näki etukulmiin menevät ukot, sitten niiden noukinta aloittaen oikealta. Molemmista poislähtiessä mielikuvat. Eli yht. 4 ukkoa jotka löytyi aina suoraan edestä. Joka kerralla pistot suoristuivat ja viimeinen oli suorastaan perfecto. Haukkuja sekalaisia määriä aloituksesta pariinkymmeneen.

Haku + tottis

Urho näki etukulmiin menevät ukot, siitä sitten kulmista ensimmäinen ja toinen. Kolmas ja neljäs etenevinä haamuina. Kaikki mänt justiinsa mukavasti. Urho oli muka läkähtynyt/väsynyt (haamun jälkeen kävi lepäilemään mättäälle), mutta kun käsky kävi niin lähti innokkaasti hommiin. Ilmaisuja lyhyehköjä pätkiä, ekalla oli törttöillyt, muilla ei. 

Kentällä Oikku teki pätkät seuraamista (ihan ok) ja hyppyjä. Ensin molemmat esteet ilman kapulaa ja lopuksi kapulan kanssa. A-esteellä saattaa edelleen paluussa valahtaa. 

Urholle taas aluksi vire ylös, sitten kentälle meno, pätkä seuraamista ja hittoko olikin hyvä! Kävelin kai vähän hitaammin ja siitä tuli just kiva jännite hommaan. Hyppy patukalla kerran, tekniikka on edelleen hanurista eikä tällä tyylillä miksikään muutu, mutta paluuhyppy varmistuu koko ajan. A-este kaksi kertaa, ekalla meinasi valua paluussa alas, mutta pinnisteli väkisin yli. Toisella ei ongelmaa. Eteenmenolelun (uusi hieno purutyyny :)) kävin viemässä kun Urho paikallamakasi piilossa hyppyesteen takana. Tehtiin homma kentän reunalla ja menomatkalle osui isoja vesilammikoita (nurmikolla laajoja painanteita joihin vesi kertyy) sekä toisella laidalla iso kasa leikattua nurmea. Eli siis meni jankkaamiseksi kun Ur milloin mistäkin syystä kaarsi milloin minnekin... Edettiin vaan lähemmäs ja lähemmäs lelua, kunnes viimein 10m päästä eteni minne pitikin ja bongasi lelun. Jätin lelun samaan paikkaan ja uusi otto. Taas hoomoilastelua ja suunnilleen sama kuvio. Kolmas vielä, heitin lelun näyttävästi paikalleen, paluu alkupisteeseen ja siitä lähetys joka viimein oli normaaliversio aiheesta eteenmeno.

Pärnäsessio

Jälkee, ruutuu, tottista.. kahden hengen voimin neljälle koiralle. Eli siis Leenan komppanian kanssa Pärnävaarassa. L teki Oilille n.500m jäljen sorarinteeseen, joka ajettiin tuoreeltaan. Kuivasta pohjasta huolimatta Oi humpsutteli sen vähän noin niinkuin vasemmalla tassulla. Parissa kohdassa paukutteli yli ja toisaalta parissa kohdassa tarkkoi ihan oikein, vaan ei luotettu koiraan ja pakotettiin pois jäljeltä. Kaikkiaan hyvä harkka jonka Oili selvitti kivasti :)

Esineruudussa Urhon kanssa taas neuvotteluita... niin, että onko ruutu mutiaisille suunniteltu pissa- ja kakkanäytealusta? Kusista ärjäisin, sitten uusi lähetys. Välillä meinasi jumia eteen, mutta sitten kuitenkin taas lähti lompsuttelemaan perälle, etsi esineen ja toi. Kapealla suikaleella 2 esinettä takana ja 1 edessä jotta nähdään onko nenä auki. Oli auki :) ja eka esine nousi hienosti siitä edestä. Toiselle esineelle tuli tätä takkuamista ja päätin että kolmaskin otetaan sitten sinnillä. Lopulta neuvotteluiden jälkeen saatiin loputkin esineet ihan näppärästi talteen.

Oilille näytettiin ensin takalaidalla olevat esineet. Ekan haki näppärästi, tarvitsi tosin tuontikehoituksen kun oli esineellä. Toiselle lähti nihkeämmin, mutta tepsutteli ohjeistuksen myötä kuitenkin syvemmälle. Toisen esineen otto ja tuonti vielä varmempi.

Tottiksissa Urholle reilu nostatus ennen hommia. Ensin vähän seuraamista. Sitten noutoa x2 suorapalkaten, toisella otolla nähtävissä palautuksessa hyvä kiihdytys - just sitä mitä haettiin :) Menot edelleen vähän löllöjä... Esteet patukan kanssa vain kertaalleen. Hypyssä kosketukset, mutta muuten aika siistit Urhoksi. A-este oikein hyvä. Eteenmenossa palkka valmiina kentän päässä (eli n.100 metrissä) ja sinne sikahyvä eteneminen!

Oili leikki narupallolla, teki narupallon kanssa hypyn ja kiipeili namipalkan perässä A-estettä eestaas Leenan ja mun väliä. Kerran vauhti hiipui kiivetessä ja Oi valui alas, mutta ei masentunut vaan ponkaisi heti uuteen yritykseen :) Hyvä hyvä!

Hypyt

Iltalenkillä kenttäpiipahdus. Satoi vettä koko lenkin ajan, joten a) olimme läpimärkiä ja b) kenttä oli läpimärkä. Itseasiassa satoi vettä koko päivän. Tai siis vettä on satanut nyt lähes tauotta semmoiset 3 päivää...

Ensin Urholla hetsinkiä pallolla ja siitä lennosta perusasentoon, pari askelta seuraamista ja palkka. Näiden jälkeen hyppyjä eri tyyleillä. Halusin kokeilla vielä hyppyä ruokapalkalla, eli jätin hypyn toiselle puolelle purkin, jonka päälle namin. Koira sinne ja sitten takaisin. Ohjauslaudat laitoin myös molemmin puolin estettä. Teki vähän innottomammin, mutta aavistuksen siistimmin. Otti selkeämmin tuen esteestä, mikä on sinänsä nätimmän ("rehellisemmän") näköistä kun se päinmäiskiminen. Sitten pallon kanssa sama ilman nameja, into nousi, muuten ei kummempaa eroa. Oili teki myös yhden edestakaisen namipurkin kanssa.

TOKO Joensuu 3.6.

Joskus kokeissa kaikki osuu kivasti nappiin. Tänään oli sellainen koe :) Kyseessä siis Joa:n järkkäämä toko Kulhon pesiskentällä, tuomarina Anne Nokelainen. 

Urho oli koepaikalla heti varsin joviaalilla tuulella. Käytin sen metsässä pissalla ja kun mentiin kentän laidalle niin naksuttelin sille alkuun toisten koirien katsomisesta. Ei oikein edes jaksanut tsekkailla muita, eikä myöskään hinkunut hirveästi namien perään, söi kyllä sen minkä nenän eteen tarjoili. Oli ehkä jopa aavistuksen löysä, mutta keskittyi kuitenkin riittävällä tavalla tekemiseen, eikä häröillyt muuta. Kaikkiaan mukavassa tokovireessä. Ennen kehäänmenoa vielä hiukan leikkimistä lelulla, perusasento, lelun tiputus selän taakse ja eikun kehään. Itse jännitin vähäsen, mutta enemmän sellaista hyvää jännitystä kuin huonoa. Kevyttä hengästymistä ilman oikeita hengitysvaikeuksia :) 

Paikallamakuu: 10 (Kiitos eläväisempien paikallamakoilijoiden tuomari ei pystynyt kuulemaan Urhon mahdollista piippailua ja oli siis pakotettu antamaan täydet :D) 

Seuraaminen: 9 (Ainakin vähän pomppua juoksuosuudessa) 

Maahanmeno: 9,5 ("Maahanmeno voisi olla nopeampi", nuuskaisi maata palatessani) 

Luoksetulo: 9 (Hiukan vino eteenistuminen (en tiedä rokottiko tuomari siitä vai jälkimmäisestä) +sivulletulopomppu) 

Seisominen: 8 (Kaksi käskyä perusasentoon) 

Nouto: 9 (Sivulletulopomppu, ehkä myös vino palautus?) 

Kauko-ohjaus: 9 (Toiseen istumiseen 2 käskyä) 

Estehyppy: 10 (Päätti tulla kiitollisesti pelkällä hyppykäskyllä suoraan sivulle :))

Kokonaisvaikutus: 10 

Yht. 185p, AVO1 + KP + sij.1/6 

Urho teki kaikki juuri niin kuin se parhaimmillaan osaa. Hienosti, hauskasti ja vauhdilla :) Väkisin muistui mieleen se kaukokäskyjen (maahan>istu) aloitustreeni, jossa painoin jalalla Urhon hännän ja sen jatkona olevan persauksen lattiaan kiinni ja kuono namissa kiinni nostatin koiraa istumaan. Mitenkään muuten Urho ei tajunnut sitä istumaannousuversiota, jossa pyllyn pitäisi pysyä paikallaan. Nyt se teki kokeessa ihan sikahienot ja -nopeat kaukot! (Okei, vaati yhden tuplakäskyn, mutta silti :D)

Tokot ja tottikset

Paikallamakuu 3min meni mukavasti ja mudi oli vissiin ihan hiljaakin. Liikkeistä muut ok (palkkailin kaikesta), mutta seisomisessa tuli teputtelua siinä paluussa ja siitä tuli huomauteltua ja mudi muuttui epävarmemmaksi ja teputteli ja ja ja... Pk-hyppynoutoa muutamat ja aika karmeeta kolinaa jälleen. Tekniikka on kyllä niin hanurista, että heikompia hirvittää. 

Oililla pk-liikkeet, pl. seuraamiskaavio ja A-estettä ilman kapulaa. Reipasta menoa kaikkiaan. Ja vitsi se osaa tehdä hienon hyppynoudon! Varsinkin jos vertaa mutiaiseen... A-este otettiin edelleen avustajan kanssa ja nyt lyhyemmällä matkalla -> oli paremmat kiipeilyt. Täytynee ottaa sitä jatkossa myös lelun kanssa.

Tottikset ja tokot

Oili starttasi, ensin leikittiin ja sitten vähän seuraamista + henkilöryhmää. Lopuksi A-estettä ees-taas ilman kapulaa. Kentälle tullessa näki, että ihan tavallisia kehääntuloja tarttis ottaa, vahvistaa enemmän koiran omaa aktiivisuutta. Nyt otti kontaktia vain käskystä. Seuraamisia jotain hyvin ja jotain liveten paikaltaan - oma pää tarttis saada ojennukseen sen osalta, mä niin haluaisin kävellä sitä normaalia reipasta vauhtia enkä töpöttää lyhyttä askelta. Henkilöryhmä ihan passelisti. A-esteellä hyppäsi aika korkealle, eikä tekniikka ollut ihan ideaali. Meni paljon paremmin kun juoksin rinnalla (agityyliin). 

Urho teki ilmoittautumisen Martin kanssa, aika paljon sai huomautella kontaktista, tosin ihan kunnon vireennostoakaan en (jälleen) muistanut tehdä siinä alkuun. Paikallamakuu 3min keskimmäisenä, vähän oli taas vinkunut mutta muuten erittäin ok. Kaukokäskyt sikahyvät! Hyppyä avo-tyyliin kaksi kertaa, ekalla palkkasin esteen taakse, toisella kokeenomaisesti. Muuten tosi mukavat mutta palatessa jää vähän vinoon istumaan - ei haittaa jos muuten menee noin näppärästi. Nouto kaksi kertaa, eka kokeenomaisesti, toinen palkaten paluusta. Kivasti molemmat. Kaikkiaan Ur oli tosi mukavassa vireessä :)

Tottista ja jälkiä

Minnan kanssa Onttolassa. Ensin poljettiin koko porukalle jäljet, sitten tottis/tokoiltiin. Koirien näkökulmasta siis eka tottis, sitten jälki. 

Oili kävi kentällä vain kuuntelemassa vähän laukauksia (6mm, kaikki ok) ja tosi lyhyesti seuraamassa + juoksenteli A-esteen pari kertaa ees-taas mun ja Minnan välillä. 

Urho teki ensin Martin kanssa kehääntulon, meni hyvin kunhan muistin nostattaa vireen lelulla ennen aloitusta. Palkka suoraan kehääntulosta. Pojat paikallamakuuseen ja Minna kävi hakemassa siihen myös Voiton mukaan. Piipitteli vähän kun menin piiloon, muuten ok. Seuraamisia pienet pätkät, luoksetuloa yksi takapalkalle vapauttaen (oli hyvä), liikkeestä maahan kertaalleen ja liikkeestä seisomista useampi toista vahvistaen pysymistä paluussa (pysyi hienosti). Seisominen taisi pari kertaa mennä istumiseksi, mutta kun sain käskyn "taajuuden" kohdilleen, niin toimi; on tää herkkää.. Kaukokäskyissä vähän jumimista ja vähän ennakointia, kaikkiaan mielentila vähän väärä, mut ei mitään kunnon jumia kuitenkaan. (Toim. huom. iltaruualla teki upeat täydelliset kaukot!) Urholle otettiin myös paukkuja leikin lomassa sekä seuraamisessa, pienet niiaukset/höristelyt se tekee, muttei mitään fataalia. Lissee vuan paukkuja kehiin, niin saadaan niihin immuniteetti :) 

Urho sai jäljestellä eka. Vieraan tekemä, n.400m simppeli jälki muutamin esinein+kepein. Ajettiin varsin tuoreena, mikä näkyi metsässä sivussa ajamisena, mutta karummalla alustalla hiekka/sora/jäkälikkö tarkensi hyvin. Alku taas takkuinen, janalla piti käydä p-skalla.. ja muutenkin hutera nosto (> nostotreeniä). Loppua kohden paransi kokoajan ja lopuksi oli jopa oikein kivaa roikkua Urhon liinan päässä :) Esineiltä jatkot myös taas takkuisia. Yhdellä esineellä päätettiin vain odottaa koiran omaa aktiivisuutta -> ei mitään. Sitten otin askeleen eteenpäin, oikeastaan parikin askeletta ja Ur lähti liikkeelle, nappasi jäljen ja jatkoi hommia. Seuraavalta esineeltä lähtö jo huomattavasti aktiivisempi :) Eli näin me koitetaan nyt jatkaakin. 

Oilille nostoharkkaa x 2. Nosteli ensin jotain muita jälkiä, mutta meni lopulta siitä varsinaisesta ohi. Reagoi vähän, muttei "imaissut". Palattiin takaisin ja sitten onnistunut nosto. Toinen nosto erinomainen :) Jäljet oli lyhykäisiä pätkiä joissa palkkapurkki lopussa, mutta sielläkin etenkin jälkimmäisellä Oi ehti jo tupeltaa harhalle...

Näistä karkeloista saatiin vähän kuviakin:

Oili ja persasento!

Poikolainen venyyyyy.

Oi seuraa.

Pojat paikallamakuussa: Martti (vas.), Urho, Voitto.

Urho seuraa hienosti ja sitten...

... puikkaa!!!

Voitto ja maailman ihanin esine.

Martti, "työnteko kuivin suin on teeskentelyä".