tiistai 20. joulukuuta 2011

Maneesitottis

Ekalla satsilla seuraamista, hyvä meiniki mut pää puikkailee haaroväliin. Kun nyt vaan malttais hinkata sitä paria askelta jne. Istumisiin muistuttelut, sitten seuraamisesta ja hjuva! Seisomisessa tutusti tömpsäyttelee, maahanmeno ok. Luoksetulossa tuli muuten oikein hienosti, mutta jää aavistuksen verran liian etäälle, on tehnyt sitä jo pidempään. Läheltä ja vinoista kulmista sitten muutamia. Palkkaukset narupallolla ja maneesista poistuessa tajusin, että nyt meni palkkaukset robottimaisesti samalla kaavalla. Urho saa napsauttaa kiinni palloon, sitten joko revitään tai se saa elvistellä pallon kanssa ja lopuksi mä käsken sen siitä irti, ja sitten mudi alkaa hyppiä ilmaan / vasten. Ihan hauskaa joo, mutta jos vetää jatkuvasti samalla kaavalla niin kyllä siinä vähän puutuu.

Toisella lyhyellä satsilla pelkät noudot. Ensin kaksi kertaa suorapalkka tuonnista. Kolmannella tuonti loppuun asti. Hyvät palautusvauhdit :)

Hassua treenata pk-tottispainotteisesti, tuntuu että treenattavaa on muka kamalan vähän. Tokossa on jos sun kaikenlaista nippeliä ja nappelia. Pk-puolella vain seuraa, istu, maahan, seiso, nouto - that's it :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Etsintäharjoitus

Osallistuin lihotetun, ruokapöytäaktivoidun ("katso söpösti niin saat leipää & juustoa") ja lähes 2kk tauolla olleen Oilin kanssa etsintäharjoitukseen lentokentän takametsissä. Fiilis oli, että oikeaan etsintään en tämän kanssa nyt just lähtisi, mutta etsintäharjoitus sopi oikein mainiosti. Kiva nähdä, miten perustaidot toimii pitkän tauon jälkeen. No, nehän toimi :)

4 kehitysvammaista oli kadonnut. Alueella oli liikkunut ja liikkui yhä paljon lenkkeilijöitä. Oi bongasi jäljen pienen partoinnin jälkeen. Lumesta näki, että alle 40 kenkä ja ainakin 2 isohkoa koiraa, kuulemma etsijä joka oli nyt itsekin hukassa - eli saatiin lupa jatkaa jälkeä. Suurimmalta osalta matkaa oli lunta, joten meikäläinenkin sai jäljestää. Oili jäljesti ristiin ihmisen ja koiran jälkiä, lumella tosin aika huonosti molempia. Lumettomalla metsäpohjalla jäljesti paljon paremmin, paitsi tiepohjilla, joilla oli liikkunut paljon muuta kansaa, niissä sai tarkkoa tosissaan. Aina päästiin kuitenkin eteenpäin ja lopulta jäljen päähän, jossa oli hanska. Tsekattiin vielä loput annetusta alueesta, ei muita havaintoja kuin toisen partion jäljet ja aiempi pätkä jo jäljestämäämme jälkeä (Oi nosti jäljen syvemmältä metsästä (positiivista), ei siis leikattu sitä partioidessa suoraan päältä). Varsinaiset neljä kadonnuttakin tuli löydetyksi ennen täydellisen pimeän tuloa, hommissa urakoi Lulu-snautseri, Aapo-tervu ja Hinni-labradori.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Maneesitottis

Aloitus kontakteilla, tai oikeastaan ihan sillä, että Urho pystyi tekemään lyhyestä paikkamakuusta perusasennoitumisen ilman äännähdystä. Kontakteja hieman häirittynä, siitä jatkaen pariin askeleeseen ja edelleen askeleita lisäten. Välillä palkka (kainalopallo) liikkeestä, välillä perusasennosta. Tuntuu, että seuraaminen on varsinainen ikuisuusaihe.. eikä me edes vielä katsottu sitä juoksuseuraamista. Luoksetuloista eka väljä, uusinnalla tuli tehommin ja parempaan paikkaan. Toisella satsilla parit pitemmät häiriköidyt kontaktit (n.10sek) ja lelun kanssa töhönä autolle.

Fiilis kerrassaan mainio. Ihan alkaa tuntua siltä, että sitähän voisi joskus kokeisiinkin :)

---

Oili is back!

Ryläyksellä päiväretkellä, Oili-Gremlinsin vuoro olla rapsuteltavana.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Ihku!

Muru pungersi lauantainan 27.11. pikkutunneilla maailmaan kaksi kappaletta tyttöpuolista mudinkeltuaista, toinen elävä ja toinen kuollut. Näitä ennen ulos tuli myös pieni muumioitunut sikiö. Eläväinen vaaleahko blondimudinpoikanen on nimeltään Ihku ja Terhin fb-päivityksien perusteella Viikissä ollaan siihen ihan pöhköinä :)

Ihku 8,5vrk

tiistai 6. joulukuuta 2011

Tottis

Itsenäisyyspäivänä pyörähti käyntiin maneesitottistelut. Urholla ensin pelkkää tunnelmointia, koira hanskaan ja silleen. Namittelin, mutta koira veti kauuula piiiiiitkällä kohti oikeanpuoleisesta taskusta roikkuvaa narupallon narua. Loput siis pallolla ja se oli Urtsista PALJON hauskempaa. Uusilta ihmisiltä (tai ei uusilta, mutta en ole paljon tottistellut heidän kanssaan) tuli kommenttia koiran sikailusta. Eehhh, sitä se Urhon keikkuminen taitaa vähän olla (ei kuuntele vaan hyppii, heiluu ja tarjoilee vähän mitä lystää). Mulla myös kaikenlaista turhaa säätöä. Sivulleottoja tietyllä kaavalla, epäjohdonmukaisuuksia palkkaamisessa.. jne.

..........

Oili on siis vieläkin Lammilla. Juoksut alkanee olla ohi, arviointia on kamalan vaikea tehdä kun hoitoväki ei halua kurkkia koiran hännän alle "kun se nyt nukkuu tuossa niin rauhassa". Ihan kun se koira loukkaantuisi yksityisyyteensä kajoamisesta.. Pitää tuumata haenko Oilin kotiin ennen joulua, vai saako se olla siellä ulkoiluaktivaattorina joululomille asti. Urho on sairaan helppo koira yksinään. Huomaa, että sillä ei varsinaisesti ole tarvetta lenkeillä reagoida toisiin koiriin mitenkään kummemmin, mutta kun Oili tekee omat jäykistelynsä, niin mudin on pakko ottaa homma hanskaan ja huudella mitä mieltä meillä ollaan vastaantulevista koirista.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Pohjanmaalla

Mökillä vajaa esineruutu, jätin koiran odottamaan saunan rappusille kun tallailin ja vein esineet (3). Hyvä motskari ja siistiä työtä.

Yönyli jälki (19h, 250m) sai yllätyksekseni yöllä kevyen lumipeitteen, mutta koska krepit piti joka tapauksessa noukkia metsästä, niin mikseipä sitä samalla ota koirankin mukaan.. Eli odotukset miinuksella laitoin Urhon jäljelle. Vaan Urhopa reagoikin jälkeen ja lähti sitä ajelemaan. Huteraa ja hentoa oli meno, jatkuvaa tarkistelua, mutta kyllä kyllä Urho sen jotenkin jäljesti. Huippua!