Osallistuin lihotetun, ruokapöytäaktivoidun ("katso söpösti niin saat leipää & juustoa") ja lähes 2kk tauolla olleen Oilin kanssa etsintäharjoitukseen lentokentän takametsissä. Fiilis oli, että oikeaan etsintään en tämän kanssa nyt just lähtisi, mutta etsintäharjoitus sopi oikein mainiosti. Kiva nähdä, miten perustaidot toimii pitkän tauon jälkeen. No, nehän toimi :)
4 kehitysvammaista oli kadonnut. Alueella oli liikkunut ja liikkui yhä paljon lenkkeilijöitä. Oi bongasi jäljen pienen partoinnin jälkeen. Lumesta näki, että alle 40 kenkä ja ainakin 2 isohkoa koiraa, kuulemma etsijä joka oli nyt itsekin hukassa - eli saatiin lupa jatkaa jälkeä. Suurimmalta osalta matkaa oli lunta, joten meikäläinenkin sai jäljestää. Oili jäljesti ristiin ihmisen ja koiran jälkiä, lumella tosin aika huonosti molempia. Lumettomalla metsäpohjalla jäljesti paljon paremmin, paitsi tiepohjilla, joilla oli liikkunut paljon muuta kansaa, niissä sai tarkkoa tosissaan. Aina päästiin kuitenkin eteenpäin ja lopulta jäljen päähän, jossa oli hanska. Tsekattiin vielä loput annetusta alueesta, ei muita havaintoja kuin toisen partion jäljet ja aiempi pätkä jo jäljestämäämme jälkeä (Oi nosti jäljen syvemmältä metsästä (positiivista), ei siis leikattu sitä partioidessa suoraan päältä). Varsinaiset neljä kadonnuttakin tuli löydetyksi ennen täydellisen pimeän tuloa, hommissa urakoi Lulu-snautseri, Aapo-tervu ja Hinni-labradori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti