Pekot

Oilille jälleen näyttö kun 3 maalinaista lähti alueelle. 1 raunioille, 1 torniin, 1 taka-alueelle. Tuttu peko-Oikku oli taas takaisin ja poimi maalimiehet supernopeasti. Torniinkin kipitti suoraan ylös, vaikka olin varma että yrittää ensin ilmaista alhaalta. 

Urholle jälki. 2h vanha, hieman alle 1km. Meni osastoon "opetellaan koiranlukua". Eli aikamoista sählinkiä, siinä sitten vaan tulkattiin, että milloin on jäljellä ja milloin ei. Jos jotain positiivista, niin suhteellisen hyvin voin sanoa kehittyneeni tässä tulkitsemisessa :) Pari kertaa Ur yritti lyödä hanskat tiskiin (mm. söi heinää), pari kertaa häiriköityi jostain muusta hajusta (koira? riista?). Toisaalta taas jaksoi välillä tarkkoa yllättävän sinnikkäästi. Keli tosi kostea, joten jälkikin haisi varmaan vähän liian muhevasti, töytäili sitten hajuputkea laidasta laitaan. Välillä taas ei millään reagoinut jälkeen vaikka ihan motivoituneen oloisesti teki tarkennuslenkkiä siitä päältä. 2 ekaa keppiä nosti ok, 2 viimeistä jäi nostamatta kun kiersi liian kaukaa ohi (en jäänyt junnaamaan > enemmän haittaa kuin hyötyä). Nosto huono ja loppu huono, sinne väliin jäi niitä parempia pätkiä.

Tokot

Luoksetulon seisomista namijuoksuna, löysiä edelleen. Mut löysältä tuntui koko koirakin, joten annoin olla ja jatkettiin eteenpäin. Ruutu ensin hukassa, vein lopulta koiran sinne itse (Leenan saama vinkki jos koira ei ekalla löydä ruutua). Toistolla ok, maahan ja vein palkan. Jätettiin vielä yhdessä namit ja lähetys sinne. Kaukot lyhyesti ja kerrankin suht hyvinkin! Tunnari ok. Paikallamakuussa jäätiin näkösälle sopivan piilon puututtua. Mut aika sitäkin pidempi (varmaan 8min) ja häiriönä lentävä ruutu (ei järjestetty) sekä tottisteleva Solja-koira (järjestetty).

Oililla tiheästi palkaten seuraamista, seisomaan pysäytyksiä, liikkeestä istu, vähän suuntia ja noutoa.

Pelastuskoiraleiri 23-25.5., Kaatamo

Oilille suunnitelmana ottaa pelkästään motivoivia juttuja, joten Oikun tekemiset jäivät varsin lyhyiksi. Mut just hyviä juttuja saatiin otettua. Perjantai-iltana tehtiin muille harjoitus, silloin ei omille mitään (mistä Urho kiitti huutamalla läpi yön...). Käytiin vain polkemassa yönylijäljet, joiden ajo lauantaina aamupäivällä. Oilille alle 50m nosto, hyvin nousi ja tarkasti ajoin lyhyen jäljenpätkän esineelle. Ikää jäljellä n.12h. Iltapäivällä Oilille nostattava tuuliharjoitu, näytettiin kun mm lähti ruokapurkin kanssa tietä pitkin eteenpäin, kiersi sieltä lenkin maastoon tuulen yläpuolelle (n. 40m tiestä). Sitten hihnassa tietä eteenpäin ja merkkasi hajun, niin päästin tarkentamaan. Urho sai ajella illalla tuoreehkon jäljen, joka oli tehty koiran kanssa. Urho ajoi jäljen ihan huippuhienosti! Taas tuli se fiilis, että miten hyvä jälkikoira siinä olisikaan, jos se vaan olisi hyvä jälkikoira. Parhaimmillaan tarkka, olennaiseen keskittyvä ja ennenkaikkea helppolukuinen (ei ehkä muille, mutta liinanpäässä roikkujalle kyllä). Pahimmillaan ihan uskomattoman epämotivoitunut sählä - valitettavasti. Kiva pitkä päivä monenmoisten pekoharkkojen parissa. Oli virtavesijuttuja, jäljennostoa, isoa partiointia jne. 

Sunnuntaina "loppusota". Ryhmät tekivät toisilleen harjoituksia, listattiin ennen suunnittelua vain ylös jos jollain oli jotain mitä Ei saa tehdä. Oilin harkkaan pelkästään tieto "Ei saa olla ei-motivoivaa" :D Saatiin n.250m linja metsän läpi, josta piti tsekata onko kukaan kulkenut läpi. Laitoin Oilin jo alussa liinaan, mut mm nousi läheltä linjaa ilmavainulla. Jäljen yli ei siis edes keritty kulkea.

Hakuhommat

Oilille 3 maalimiestä raunioille kunnolla nostatellen. Täti ei meinannut pysyä pöksyissään, kun maalimiehet lähtivät ruokapurkkien kanssa piiloon. Nyt oli Oililla jälleen tuttu kähinä ja ilme päällä. Mutta vanhaksi se on silti tullut, ei voi mitään. Liikkuminen oli reippaimmillaankin paljon rauhallisempaa kuin nuorena. 

Urholle pistoja, keskilinjan toisella puolella rauniot, toisella metsä. Ekat kolme hyvin, tosin syvyydet vain n.30m. Sitten neljännellä, joka meni metsään ja syvyys oli yli 50m, tuli taas töksy. Ajoin eteenpäin, löysi ja ilmaisi. Pakko oli ottaa korjaava, joka ei kyllä paljon korjannut vaan toisti edellisen entistä huonompana - eli piti ajaa vielä voimakkaammin (tein vähän liiankin voimakkaasti ja itse hermostuen -> väärin!). Lopulta sitten se löytö ja ilmaisu. Tätä voi tehdä, mutta tästä ei pitäisi tulla tapa. Seuraavalla kerralla voisi ottaa mukaan paremmin vahvistetta oikeasta tekemisestä, negatiivisen painottamisen sijaan. Lopuksi Urholla vielä paikallamakuu Rimpin leikkisession ajan ja kerran A-este pallolla.

Toko

Urhon kanssa tokottamassa. Paikallamakuu, vähän vinkui Närrin poistuessa rivistä (ottavat lyhyempänä), muuten ok. Ruutu x2, namialusta perillä, ei nähnyt vientiä. Tunnarissa Hannele vei kapulat, muuten normi. Reagoi omaan, mutta jäi pitkäksi aikaa tarkistelemaan, otti kuitenkin lopulta oman - huh! Luoksetulossa edelleen seisomisesta nopea palkka (vapautus). Kaukoja pelkkä yksi istumaannousu. Metallikapulalla koitin vauhtinoutoa, mutta eihän se tajunnut ollenkaan, vaan juoksi lähinnä ruutuun.. Normisti sitten ja tuttu meininki. Pelkkää luovutusasentoa myös parit.

Partiointi ja pistot

Oilille n. 8ha alue, jonne 1 maalimies. Oili ei ollut lainkaan normikunnossa. Kesän eka hellepäivä, yöllä ja päivällä koiraa vaivannut löysä vatsa (tai ei tiedetä oliko se löysä kun käy aina näkymättömissä asioilla, mutta usein sen piti pihalle päästä), vanhuus? Mikälie oli ongelma, mutta ikuisuus tarvottiin aluetta läpi. Suunnitelma ei ollut fiksuin ja paljon tarvottiin tuulen kannalta huonossa kohdassa, mutta kyllä Oililla olisi ollut mahdollisuus nostaakin maalimies. Nosti lopulta vasta parin kymmenen metrin päästä. Oli kuitenkin lopulta löydöstä ja löydön jälkeen oikein iloinen - ihan kuin olisi vasta sitten herännyt eloon? Pitää ihmetellä tätä lisää. 

Urhon vuorolle tuuli tyyntyi, joten en saanut otettua tuulireagointia. Otettiin sitten pelkkää lähettämistä 50m päässä olevalle maalimiehelle (jota niitäkin oli enää vain yksi käytössä). Urho teki juuri niinkuin on tottunut tekemään: 30m suoraan ja sitten "eikun emmää sittenkään…" kurvaten takaisin. Koska millään ei ole enää mitään väliä :D niin kolmen tynkälähetyksen jälkeen ilmoitin Urholle, että jo nyt on "#&/"=)"!!!!! sähän menet sinne minne minä sanon. Ur yritti vastata lepyttelyllä, mutta meni lopulta riittävän pitkälle, sai hajun ja löysi maalimiehen. Toistoilla ei niin mitään ongelmaa, sinne paineli kyselemättä ja syvälle. Mitään apuja ei käytetty, vain sen verran, että tokihan koira saattoi päätellä saman maalimiehen jääneen alueelle ja edenneen uuteen piiloon. En kyllä kuuna päivänä suosisi tämmöistä tapaa juuri millekään koiralle, mutta eipähän näyttänyt ainakaan Urhoa hetkauttavan. Ihme otus.

Toko ja jäljet

Ruutunauhat jäi kotiin, joten virittelin kontista löytyneestä muovinauhasta ruudun, siitä tuli vain normaalia pienempi ja jäi ilman kulmatörppöjä. Ensin läheltä keskikohdan naksuttelua, sitten pari kauempaa. Tunnari meni tälläkertaa taas pieleen, luulin että onnistuisi (en siis tosiaan osaa tunnistaa oikeaa virettä). 

Molemmille 500m pätkät raunioradan kuiviin maastoihin. Oilille parit askelnamitukset (meni kyllä muurahaisille) ja 2 filmipurkkia, Urholle 3 keppiä + loppupurkki. Molemmilla tienvarsinosto. Oililla jälki lähti tielle ja yli, ja Oi olisi tietysti mielummin lähtenyt takajäljelle (=metsään). Urhon nostopaikka ja koko alkujälki kulki soramonttua vastaavalla pohjalla, ei kasvillisuutta. Ur reagoi vahvasti, todennäköisesti käsittelemääni lahoon koivunpätkään ja puuhun ripustamaani pieneenvessapaperinpalaseen (jotenkin yritin merkitä jäljen itselle), mutta oikealle lähtevän jäljen nostoa sai odottaa ikuisuuden.. Sitten kun Ur vihdoin tajusi homman, niin näppärästihän se ajoi ja nosti kiltisti kaikki kepit. Vaikka oli ihan läähpuuh. Oililla taas hankaluuksia terävässä kulmassa, on ennen selvittänyt ne näppärämmin.

Jälki ja tottelut

Koska Oili on back, niin se pääsi on track. Laulurinteen nurtseilla, noin 400m? Ruokaa siellä täällä muutaman askeleen pätkissä. Lopussa filmipurkki. Nosto ja alkupätkä hyvät, merkkaili harhat (niitä tuli tuoreita lenkkeilijöiden toimesta). Terävä kulma oli yllättävän hankala ja teki pari tarkistuskierrosta ennenkuin pääsi takaisin kiinni oikeaan. Sen jälkeen haksahteli harhoihinkin pahemmin ja häiriintyi koiranjuoksuttajista. Mutta ajeli ihan noin niinkun kelvollisesti lopunkin. Hyvä treeni. 

Urholle kentällä ruutua, tunnari, paikallamakuu (Voiton kanssa), liikkeestä istuminen. Pk-hypyt ja tokohyppy pallon kanssa.

Tokokooste

Nyt on taas jäänyt useampi treeni kirjaamatta, kokoan siis yhteen. 

Paikallamakuuta tehty edelleen liian vähän ja liian tutussa seurassa. On yritetty kompensoida lisäämällä häiriötä, mikä tosin lisää aina valitettavasti myös ääntelyä. 

Metallissa menee, ottaa ja lähtee tuomaan reippaasti, mutta viimeistään 5m ennen alkaa hidastua radikaalisti ja luovutusasentoon asettuminen on hidas. Aivan kuin kapula alkaisi polttaa suussa. Otettu on sekalaisesti vapaata rallaamista, pelkkää palautusta hetsingin kanssa, pelkkää luvutusasentoa, palkkaushetkeä vaihdellen… Lennosta palkkaamiset ovat ehkä eniten reipastuttaneet. 

Ruutuun olen lisännyt maahanmenoa, mennään matalasta kohtaa aitaa. Sekalaisesti vielä näyttöjä (naminvientejä). Vauhti on ruuan myötä hiipunut, mutta varmuus kasvanut. Tarttis ottaa sitä loppuosaakin. Edes ruudusta irrallisena. Vieläkin aina välillä Urho tekee sen, että etenee hyvin suoraan kohti ruutua, sitten loppumetreillä kurvaa vierestä ohi ja menee sivusta/takaa sisään. Ihan kuin siinä olisi näkymätön este edessä. Ärsyttävää kun saa sitten kuitenkin palkan ruudusta tämän kiemurtelun jälkeen..  

Tunnari seilaa ääripäästä toiseen. Välillä onnistuu, välillä ei. Kaikki kiteytyy vireeseen. Tajusin, että liikettä ei varmaan koskaan edes saa sellaiseen tilaan, että pystyisi tekemään korkeammassa vireessä. Sen vaan pitää olla matala. Oikeassa vireessä tekee useamman toiston oikein, väärässä vireessä ei yhtä ainoaa. Vähän pelottaa onko oppinut tunnarin vain Leenan liikkuroimana. Nimittäin jos ottaa vaikkapa Minnan kehiin, niin heti falskaa. 

Kaukokäskyt ahdistaa eniten, molempia. Teknisesti jees-tasolla (=riittää mulle), mutta painetta on koiran kuupassa liikaa. Kääntää silmiinpistävästi päätä sivuun aina kun tehdään kaukovalmistelut. Siksipä ei edes tehdä kaukovalmisteluja, vaan yritän ottaa mahdollisimman vapaamuotoisesti. 

Luoksari on ollut jees, mutta seisominen on nyt löpsähtänyt. Lukkojarru hukassa. Viimeksi siitä paljon nopeeta palkkaa (vapautusta taakse), jospa se sieltä taas löytyisi. 

Liikkeestäistumisen olin unohtanut treenistä pitkäksi aikaa ja kertakokeilulla ei näyttänyt asiaa muistavan Urhokaan. Olkkarinmatolla ei selkeesti ole sama asia kuin kentällä. 

Seuraamista tulee (liian) harvoin tehtyä treeniajatuksella, enemmänkin se on "otetaan nyt tässä ekaks" tms. Kaikessa muussa tuntuu olevan niin paljon tekemistä. 

Hyppynoutoa otettu silloin tällöin, lähinnä samalla kun otetaan pk-hyppyäkin. Ja lähinnä vain siksi, että tajuaa asetelman: ison palautus kiertäen, pienen hypäten.

Pekot

Perinteinen partiointiharkka Urholla, avoimessa kangasmetsässä ja taimikossa, tuuli muttei liikaa - eli aika ideaalit olot. Tutut pulmat näkyvissä, eli tarvitsee voimakkaan hajun jotta lähtee kunnolla tarkentamaan. Pienistä merkkauksista ei kone lähde vielä lainkaan käytiin. Molemmat maalimiehet nousi vain 50-100m etäisyyksillä, vaikka ekat merkkaukset teki tuplamatkojen päästä. Näitä pitää ottaa Urholle lisää ja seurata kehittyykö. Nyt Urholle tuli myös hirvee hiki ja jano - ja mä unohdin tietty juottaa ennen tai ottaa edes vesipulloa mukaan.

Ilmaisut ja jälki

Vappumarssilla - treeneihin

Jälkien vanhenemista odotellessa Urholla parit huudot. Ainoa purkki meni jäljen loppuun, joten palkkaus patukalla (jaloissa). Ei tainnut edes tajuta patukan olemassaoloa. Muuten siivot huudot, mutta loppua kohden alkoi tulla ronskimmin maalimiehelle ("oho, kato sä olitkin jo siinä"). Ei hiukkaakaan motivaatiopulaa ainakaan tässä.

Jos edellinen jälki meni "Urhoksi hyvin", niin tämä meni suorastaan loistavasti! Erona tosin helpompi alusta ja esineiden tilalla namikasat. Miksi jälkimmäinen, niin halusin kokeilla voisiko kasat vähän "harmonisoida" menoa. Urhon esinemotivaatiohan on ihan ok, ongelmaa on enemmän esineeltä lähdössä, siinä tulee helposti suttaamista puolin ja toisin. Nyt lähti tosi kivasti aina namikasoilta jatkamaan, eli näitä kantsii silloin tällöin ottaa (+ tietty hoitaa palkkaus samaan tapaan). Tosin kohta on muurahaiset kiusana. Jäljennosto taas yhtä härdelliä, mut jäljen nappasi tosi hienosti ja lähti varmoin ottein jäljestämään. Häiriötä toi loppusuoran edessä tiellä mennyt hevonen ja poni, mut ajoituksellisesti osui just hyvään paikkaan ja häiriön ihmettelyn jälkeen Ur sai vielä hyvin jäljestä kiinni.

Voi källi että Urho osaa parhaimmillaan jäljestää kivasti, ja niin paljon tarkemmin kuin Oili - joka siis on edelleen juoksulomalla.