Oilille n. 8ha alue, jonne 1 maalimies. Oili ei ollut lainkaan normikunnossa. Kesän eka hellepäivä, yöllä ja päivällä koiraa vaivannut löysä vatsa (tai ei tiedetä oliko se löysä kun käy aina näkymättömissä asioilla, mutta usein sen piti pihalle päästä), vanhuus? Mikälie oli ongelma, mutta ikuisuus tarvottiin aluetta läpi. Suunnitelma ei ollut fiksuin ja paljon tarvottiin tuulen kannalta huonossa kohdassa, mutta kyllä Oililla olisi ollut mahdollisuus nostaakin maalimies. Nosti lopulta vasta parin kymmenen metrin päästä. Oli kuitenkin lopulta löydöstä ja löydön jälkeen oikein iloinen - ihan kuin olisi vasta sitten herännyt eloon? Pitää ihmetellä tätä lisää.
Urhon vuorolle tuuli tyyntyi, joten en saanut otettua tuulireagointia. Otettiin sitten pelkkää lähettämistä 50m päässä olevalle maalimiehelle (jota niitäkin oli enää vain yksi käytössä). Urho teki juuri niinkuin on tottunut tekemään: 30m suoraan ja sitten "eikun emmää sittenkään…" kurvaten takaisin. Koska millään ei ole enää mitään väliä :D niin kolmen tynkälähetyksen jälkeen ilmoitin Urholle, että jo nyt on "#&/"=)"!!!!! sähän menet sinne minne minä sanon. Ur yritti vastata lepyttelyllä, mutta meni lopulta riittävän pitkälle, sai hajun ja löysi maalimiehen. Toistoilla ei niin mitään ongelmaa, sinne paineli kyselemättä ja syvälle. Mitään apuja ei käytetty, vain sen verran, että tokihan koira saattoi päätellä saman maalimiehen jääneen alueelle ja edenneen uuteen piiloon. En kyllä kuuna päivänä suosisi tämmöistä tapaa juuri millekään koiralle, mutta eipähän näyttänyt ainakaan Urhoa hetkauttavan. Ihme otus.
Mikä vissa tossa maalimiehelle irtoamisen pakottamisessa on? Jos koira oikeasti osaa homman?
VastaaPoistaVissa? Siis vika vai? Mun mielestä koiralla pitää olla halu löytää maalimies, ei velvollisuus. Se "päästetään" pistolle, ei laiteta. Eli ennemminkin haluttomalle koiralle pitäisi rakentaa motivaatiota, ei paikata vaatimalla. Tietysti jos näkee haun tottelevaisuussuorituksena, niin tokihan vaaditut kuviot pitää voida vaatia, mutta mä näen sen ensisijaisesti etsintänä johon koiralla pitää olla palo! Mutta koska Urholla ei ole ja sillä voi kaikenlaista kokeilla, niin kokeiltiin sitten tätä.
VastaaPoistaApua, osaan kirjoittaa. :D Vika siis tietysti.
VastaaPoistaNiin mäkin näen, että ensin pitää olla se mahdollisimman suuri tunteen palo ja motivaatio (niin kuin joka lajissa?), mutta koska koirat on energiataloudellisia eläimiä ja ketään ei aina huvita tai ne keksii jotain omia sovelluksia, niin sitten vaan vaaditaan että tehdään kuten on opetettu. Ihan samahan se on tottiksessa ja kaikessa muussakin. Jos koiraa ei huvita seurata vaan se haluisi nuuhkia treenikaverin juoksuisen nartun hajustamia housuja, niin sille sanotaan että nyt haloo töihin siitä. Jos koiraa ei huvita lähteä etsimään ukkoa koska on kuume, kylmä, väsymys, mikä vaan, niin miksi siellä ei voisi samalla tavalla huomauttaa, että herätys, nyt työt kutsuu?
Miten osasitkin valita juuri juoksunartun hajuiset housut esimerkiksi? :D Joo, niinhän se on, välillä pitää laittaa toiminnalle raamit. Sitten tulee pelastuskoiraharrastajan mutta. Kun koira on tehnyt monta tuntia töitä ja alkaa olla väsynyt, niin vain sillä sisältä lähtevällä motivaatiolla se lopulta laittaa koneen käyntiin saadessaan hennon reaktion kaukaa tulevasta hajusta. En missään nimessä haluaisi vaarantaa tuota motivaatiota ohjaajalta tulevalla prässillä (tai joskus aiemmin tulleella). Mut sit se toinen mutta - Urho ei olekaan pelastuskoira :) Ja me siis treenataan pekoporukoissa, joissa koesuoritus harvemmin on se tavoite, vaan yleensä vain välietappi.
VastaaPoistaNo jotenkin se nyt vain oli mielessä... :D
VastaaPoistaKyllä mä ton pointin ymmärrän, mutta uskon kyllä myös siihen, että tarvittaessa ohjaajalta oikeassa määrässä tuleva paine vaan lisää sitä halua päästä sinne ukolle "turvaan" missä on rauha. Mun toukokuun alun leirimuistiinpanoissa on tästä, tykkäsin kouluttajan näkemyksestä tässä asiassa.
Mut jos koiralla on painetta, se ei myöskään ole täysin vapautunut ja ideaalissa nenätyöskentelymoodissa.
VastaaPoistaTämä mun pekohöpinä nyt on toisaalta vähän turhaa, koska a) Urho ei ole eikä siitä tule pelastuskoira ja b) ko. menetelmä lienee käytössä vain kisatavoitteellisessa pk-haussa. Tää on kuitenkin väkisinkin se näkökulma josta asiaa katson. Mutta voi ne olosuhteet siellä hakuradallakin olla satunnaisesti niin haastavat, että koiran pitää todella pystyä reagoimaan ihan hentoonkin hajuun pystyäkseen paikantamaan maalimiehen. Vaikka koiralla olisi paineen kautta tehty halu päästä maalimiehelle ja rauhaan, niin se ei välttämättä pysty "löytämään reittiään" sinne koska ohjaajalta tuleva paine estää työskentelemään sitä vapautuneesti ja tarkasti. Onko toki koiria, joiden hermot kestävät tämmöisen ohjaajalta tulevan paineen ja ne tosiaan skarppaavat, mutta harvassa. Siis jotka pystyvät kantamaan sitä painetta myös pitkäkestoisesti. No, tullaan taas siihen, että hakurata ei ole kovin pitkäkestoinen suoritus..
Heh, onhan tämä tietysti huvittavaa, että kritisoin tätä kun justhan sitä itse käytän ;)