Tottistelut

Pitkästä aikaa lenkin lomassa käytiin morjenstamassa pk-esteitä. Vähän olivat lumen saartamina, mutta yksi (vajaa) metrinen ja loiva A-este hypittävissä. Urho hyppi muutaman kerran pystyesteen pallon kanssa tasajalkana ja A-esteen liikkeenomaisesti. Lisäksi tehtiin jäävät ja eteenmeno. Jäävät nytkin oikein :) Kunhan vaan muistan aina ottaa ensin namitusta virettä tiputtamaan ja sitten hommat rau-has-sa. Oili teki lyhyen seuraamisen, liikkeestä istumisen ja sai muun ajan makoilla paikallaan.

Kokeilin kotona myös kuuntelutreeniä Urholle. Eri asentoja, noutoa, sohvalle menoa, luoksetuloa jne. sekaisin. Aika hyvin, ainoastaan sohvalle kiipeäminen ei millään meinannut mennä mudin tajuntaan.

Maneesitottis

Oilin juoksu lähenee, mutta Urho se vaan on yllättävän rauhallinen. Olen jo pari kertaa miettinyt matkalla tottistreeneihin, että pitää muistaa ottaa lyhyttä ja ytimekästä kun koira on varmaan piippitilassa. Vaan kun ei ole, ennemminkin aika cool. Outoa.. 

Maneesilla alkuun henkilöryhmää, pallopalkka. Sitten siirto nameihin ja keskittyneesti jäävät - kaikki oikein!!!! Vire alakanttiin, mutta koska se edistää nyt jäävien onnistumista, niin sillä mennään. Eli jäävissä pitää muistaa tiputtaa vire tosi alas. Luoksetuloja kolmet, ensimmäinen ja viimeinen jalkovälipalloon, keskimmäinen eteen. Parempi oli nyt loppuvauhti myös keskimmäisessä. Puiset kapulat jäi kotiin, joten pitkä noudon palautus metallikapulalla. Varovaisemmin tuli metskun kanssa kuin puisen, mutta ihan hyvin kuitenkin, palkkana purutyyny. Lopuksi paikallamakuu, hissuksiin oli, mutta alkuun haisteli maata ja tassujaan.

Moon oikias ja soot vääräs, sano pohojalaanen muti!

Toko

Urho oli vallan oivallisessa vireessä. Aloitettiinkin runsasruokaisella seuraamisella, teki iloisesti, mutta aivasteli taas tuhottoman paljon. Käännöksiä tehostetusti. Oik-käännös tuntuu kamalalta, mutta näyttää kuulemma kuitenkin hyvältä. Kaukoissa saatiin selville, että liikkurin kädennostelu sotkee koiran. Pari maa-is -nousua koematkalta ilman käsiliikkurointia ja lopuksi sama ihan lyhyeltä matkalta käsiliikkuroinnin kanssa. Ruutux2 näyttämisellä. Urholla on koominen kun se kuulee ruudussa naksun, sillä menee ihan oikeasti huulet pyöreäksi ja koko koira on aivan hölmistynyt, että mitä-täh-häh!? 

Luoksarin maahanmenoa veivattiin enemmänkin ja pohdittiin ylipäätään mikä olisi fiksu tapa opettaa Urholle juttuja. Nakitellen maahanmeno menee nyt ok. Perinteisesti takapalkalla ei. Lopulta ihan lyhyeltä matkalta ja to-del-la voimakkaan käskyn ja käsiavun kanssa sain sen menemään maahan. Pohdittiin lopuksi enemmänkin sitä, mikä olisi fiksu tapa opettaa Urholle liikkeitä. Onko tämä "hommat pomminvarmoiksi" nyt se paras? Tuntuu, että Urho ei kuuntele, vaan tietää miten mikäkin menee. Kaikki tai ei mitään. Nolla tai kymppi. Ei ole mitään "pelastuskeinoja" jos liike alkaa mennä pieleen. 

Metallinouto tosi reippaasti ja palkaksi purutyyny. Viimeisenä vielä lyhyehkö paikallamakuu Raikun kanssa, parit piipparoinnit, muuten erittäin ok.

Rakennusetsintää

Linja-autovarikolla, ihan uudessa paikassa. Oilille 3 valmista ja kolmannen noustessa neljäs meni vielä piiloon. Oili liikkui aavistuksen varovasti, mutta muuten reippaasti ja itsenäisesti. Paikansi hajuja yllättävän maltillisesti ja tarkasti. Tasavarma suoritus :) Itsekin maltoin käydä alueen ajatuksella läpi.

Maneesi

Kiloisella kapulalla pari luovutusasentoa ennen pitkää tuontia. Saatiin vinkki ottaa oikein pitkä palautusmatka vauhdin kasvatukseen ja sepä toimikin hyvin. Seuraamisessa vähän hlöryhmää. Jäävissä ensin istumiseen muistuttelu, sitten onnistunut liike, maahanmeno ok, mutta sen erehdyin palkkaamaan pallolla ja sitten seisomisessa alkoikin ylivireessä tarjota istumista.. mrrrr. Loppuun luoksetulo jalkovälipalloon (n. puolivälissä matkaa kehu+vapautus).

Oililla hommat takapalkalla, pl. nouto. Ensin pitkä suora, hyvä. Jäävät kaikki oikein, keskityinkin niihin nyt asiallisesti. Vas.käännöksissä huitelee miten sattuu, niitä vähän skarpimmin siis. Noutoja hanskalla, jumi nyt yllättäen lähtöjä. Luovutukset ok (paikka tosin missä sattuu) ja mä maltoin!

Tokot

Ihan liian pitkä yhtäjaksoinen setti Urhon kanssa ja homma huononi tiivistyen kunnon kaukojumiin. Ei noussut ekalla istumaan ei sitten millään. Tarjoili joko suoraan seisomista (varsin hienoja kyllä...) tai sitten jökitti paikallaan. Är-syt-tä-vää. Ihan ekana aloitettiin kuitenkin ruudulla, joku ajatus siinä oli, mutta hiukan katkonainen. Söi ylipäätään jatkuvasti lunta kun oli mahdollisuus ja siksikin keskittyminen katkeili. Tai koska koira paineistui ja keskittyminen katkeili niin söi sitten sijaistoimintonaan lunta, ennemminkin niin päin. Perimmäinen syy taitaa olla Oili lähestyvät juoksut. Ehkä nippelinappelitoko ei ollut paras lajivalinta just tälle päivälle. 

Jäävät toimi taas kun maltoin itsekin keskittyä, istumisessa oikeasti hitaampi ja töpöttävämpi kävely auttaa koiraa erottamaan. Seuraamisessa täyskäännökset on parantuneet. 2-askelta-vasemmalle ei kuulemma saakaan muuttaa rintamasuuntaa, joten sitä testattiin myös. Koira tulee ihan hyvin, itselle pitää vaan saada askellus selväksi. Ja sitten oli se kaukojumi, josta koira autoon ja uusi yritys myöhemmin. Jätin ruokapurkin koiran taakse, vähän lyhyempi matka, kehuin koko poistumisen ajan (jottei vaipuisi lumensyöntiin) ja nousipas perskeles. Yksi metallinouto myös purutyynypalkalla - toimii! 

Oili teputti yhden seuraamissuoran takapalkalla, teki jäävien istumisen (en muista vaatiko toiston), noudossa ekalla varasti, tokalla ok. Noutoja lyhyeltä matkalta myös parit jotta keskittyisin olemaan kaappaamatta kapulaa koiralta lennosta - ällistyttävän vaikeaa.

Maneesi

Hatarat muistikuvat kertovat, että: tehtiin nouto vain kerran kun meni sen verran reippaasti (siis se paluu), jäävät onnistui kun keskityin asiaan, luoksetuloja parit suoraan jalkovälipalloon (:D), seuraaminen ok:ta tosin henkilöryhmää pitäisi tehdä säännöllisemmin.

Rakennusetsintää

Lulu ja Oili odottaa vuoroaan

Oili teki hommat yhtäaikaa Lulu-snautserin kanssa, sille (siis Oilille) kun on välillä aina ollut vaikeaa orientoitua hommiin kun on enemmän tohinaa ympärillä ja toista koiraa käskytetään. Häiriöherkkyyttä siis ja huono paineensietokyky. Sisäänmentäessä Oili oli just niin vaisu kun olettaa saattaa. Lähti tepsuttamaan hommiin, aivasti (tuli huonosti annettua koira tottua hajumaailmaan) ja ravisteli (jänskääääää). Sitten reagoi hajuun ja alkoi tarkentaa. Hyvin teki homman loppuun ja mm löytyi sähkökaapista. Välissä pidempi pätkä odottelua, piti räpsäistä kuvakin etsintätytöistä.

Toiseen hakuun Oili lähti reippaammin. Taktiikka oli antaa koiran etsiä suht vapaasti ja mä juoksin perässä pyrkien pitämään koiran kokoajan näköpiirissä. Vetäistiin sitten pariin kertaan halli ympäri... Oltiin sovittu, että ei oteta maalimiestä yläkerran koppiin, kun Oililla on vahva taipumus aina hakea portaat ja kiivetä ylös. On oppinut, että ylhäältä löytyy aina jotain! No, sinneppä taas kiipesi ja kohta kuului haukku. Näki heti, että koira merkkasi ylhäältä alas, jossa maalimies kökötti painokoneen välissä. Koiran olisi voinut palkata jo tästä, mutten tajunnut, vaan ohjasin alas ja piti ihan konkreettisesti näyttää, että tuossa, katso nyt. Haju veti ylös, eikä lainkaan sivuille.

Urholle pihalla simppeleitä juttuja ilmaisupainotteisesti. Muut meni ok ja Ur malttoi jopa tarkentaakin hyvin, mutta viimeinen pimeä ja meluinen pannuhuone oli turhan jännittävä ja mudi purkautui turhaan huutoon. Sinne lopuksi vielä näkölähtö, jotta saatiin hyvä onnistuminen loppuun.

Urhon patu!