Rakennusetsintää

Lulu ja Oili odottaa vuoroaan

Oili teki hommat yhtäaikaa Lulu-snautserin kanssa, sille (siis Oilille) kun on välillä aina ollut vaikeaa orientoitua hommiin kun on enemmän tohinaa ympärillä ja toista koiraa käskytetään. Häiriöherkkyyttä siis ja huono paineensietokyky. Sisäänmentäessä Oili oli just niin vaisu kun olettaa saattaa. Lähti tepsuttamaan hommiin, aivasti (tuli huonosti annettua koira tottua hajumaailmaan) ja ravisteli (jänskääääää). Sitten reagoi hajuun ja alkoi tarkentaa. Hyvin teki homman loppuun ja mm löytyi sähkökaapista. Välissä pidempi pätkä odottelua, piti räpsäistä kuvakin etsintätytöistä.

Toiseen hakuun Oili lähti reippaammin. Taktiikka oli antaa koiran etsiä suht vapaasti ja mä juoksin perässä pyrkien pitämään koiran kokoajan näköpiirissä. Vetäistiin sitten pariin kertaan halli ympäri... Oltiin sovittu, että ei oteta maalimiestä yläkerran koppiin, kun Oililla on vahva taipumus aina hakea portaat ja kiivetä ylös. On oppinut, että ylhäältä löytyy aina jotain! No, sinneppä taas kiipesi ja kohta kuului haukku. Näki heti, että koira merkkasi ylhäältä alas, jossa maalimies kökötti painokoneen välissä. Koiran olisi voinut palkata jo tästä, mutten tajunnut, vaan ohjasin alas ja piti ihan konkreettisesti näyttää, että tuossa, katso nyt. Haju veti ylös, eikä lainkaan sivuille.

Urholle pihalla simppeleitä juttuja ilmaisupainotteisesti. Muut meni ok ja Ur malttoi jopa tarkentaakin hyvin, mutta viimeinen pimeä ja meluinen pannuhuone oli turhan jännittävä ja mudi purkautui turhaan huutoon. Sinne lopuksi vielä näkölähtö, jotta saatiin hyvä onnistuminen loppuun.

Urhon patu!