Tottis/toko + talvisuunnitelmaa

Oikku leikki ensin. Intoa oli, muttei ytyä, kun mudi vinkui kateuksissaan lähellä ja siksi piti leikkiä ihan va-ro-vas-ti. Seuraamisia sekä jäälammikoiden että nurmikon yli, hyvin pystyi Oi olemaan välittämättä alustan vaihdoksesta. Sillähän katkeaa normisti kontakti ihan vaan siitä, että siirtyy hiekalta nurmelle. Pitkiä seuraamisia takapalkalla, jonne sinnekin oli aika vaisu kipitys kun se mudi... 

Urho sai aluksi vain rällätä patukan kanssa ja mä treenasin hermojani. Perusasentoa, ja patoamista - kai? Luoksetuloja, vauhdikkaita. Treeniseuran tultua alettiin tokoilla. Ensin ruutua alustan kanssa, jotenkin se kai meni. Mulla kädet aivan jäässä ja räpelsin namien kanssa ja ajatus katkeili. Pitkä seuraaminen, jossa paljon juoksua, meni ihan sairaan hienosti! Tuntui, että sitä voisi vaan jatkaa ja jatkaa... Palkkana ruokapurkki, toimi :) Kaukokäskyistä m-i-m peruskauraa, seisomisesta näki että epävarmaa vielä on. Muuta ei kyetty tekemään, pakkanen hyydytti. Hullua miten -8 astetta voi tuntua äkkiseltään niin järjettömän kylmältä.

Ensi viikolla alkaa maneesitottikset :) Olen huomaamatta alkanut työstää päässä pientä talvikauden tottissuunnitelmaa. Oilille vaan reipasta menoa, asennetta, pitkiä seuraamispätkiä megapalkalla ja laukauksiakin pitäisi muistaa säännöllisesti kuunnella. Tavoitteena vain saada tehtyä pelastustottis, ei enää todennäköisesti pk-tottista. Liikeosat se osaa kyllä ja ne ehtii muistutella keväällä mieleen.  

Urho voisi maneesissa keskittyä häiriötreeniin, hakea tosissaan kestävyyttä erilaisiin häiriöihin, siitä saisi huomattavasti varmuutta ja kestoa kaikkeen tottistekemiseen. Laukauksia ei maneesissa pysty treenaamaan, mutta kaikenlaista muuta äänihäiriötä kyllä. Sehän sekoaa myös esim. terävästä taputuksesta. Hyppyä, mutta siinä voi olla järjestelyhankaluuksia. Muissa treeneissä sitten tokoilua ja se tukee myös pk-liikkeiden teknistä puolta (jäävät yms.). 

Kirjoittaja pidättää itsellään oikeuden olla toteuttamatta suunnitelmaa jos nyt vaan yhtään sattuu tuntumaan siltä.

Kotitokoa

Hissuksiin yritän aktivoitua opettamaan Urholle tokon voi-luokan liikkeitä. Olkkarin matolla seisomisen liittämistä kaukokäskyihin (menee ihan kivasti) ja metsälenkillä käpyjen etsintää (= alkeistunnari). Tänään toteutin käpyetsinnät siten, että jätin koiran makuulle, otin kävyn ja pyörittelin pikaisesti käsissä, laitoin muiden käpyjen joukkoon, otin koiran kytkettynä ja ohjasin rauhassa käymään läpi polunreunaa. Kun koira äkkäsi oikean kävyn, niin naks ja nami. Ongelma vaan oli että en hihnasta huolimatta saanut estettyä koiraa ottamasta käpyä suuhunsa. Haluasin, että Ur oppisi ensin vain etsimisen ja merkkaamisen, ottaminen + palautus tuskin muodostuu ongelmaksi. Sen sijaan voin helposti kuvitella, että se sählärimielentilassa kahmaisee suuhunsa ensimmäisen kohdalle sattuvan kapulan ja tuo sen. 

Pitäisi vielä tehdä hiukan hankintoja: isompi metallinoutokapula ja ruutunauha + törpöt. Ja tietysti niitä varsinaisia tunnarikapuloita.

Jälki + ilmaisu

Oilille jälki, alkuun harhat (n. jäljen ikäiset) ja loppuun harhat (tuoreet). Nosto tieltä, mutta se meni ihan mönkään kun jäljen aloituskohdassa oli ilmeisesti kuljettu tuoreeltaan (auto parkissa tienvarressa). Samaan sotkuun tuli ekat harhatkin ja kovin valitettavan tutunoloista suttaamista Oililla. Sitten pääsi jälkeen kiinni, mutta tien ylityksen jälkeen taas joku hankaluus, oli ihan simppeli paikka ja tien oli tullut järkevästi yli. Outoa. No, loput sentään jotenkin ok, jälkimmäisistä harhoista ensimmäisen mitenkään huomioimatta, toiselle olisi lähtenyt mielellään. 

Urho sai huutaa. 5x sekalaiset määrät haukkuja, maalimiehiltä kiellot rääpinnöistä/tassutteluista (mitenkä sen nyt haluaa ilmaista... ;D). Parani toisto toistolta loppua kohden.

Tottis

Lappalaiskoiratottiksilla alkaa olla enää hyvin vähän tekemistä lappalaiskoirien kanssa. Lyhykäisesti illalla Riikan ja villakoira Viksun, sekä tietysti myös pienen kennelapulaistytön, kanssa raviradalla. Piti saada treenit aikaan kun Urhosta on tulossa varsin ärsyttävä otus treenien puutteessa. (Enkä oikein osaa enää treenailla itsekseni ilman seuraa).

Ihan tavallista arkitottistreeniä, kuljeskelua eestaas villakoirahärvelin kanssa. Meidän epäonneksemme villakoira ei vain härvelöinyt juuri ollenkaan vaan meni niin sievästi että! Urho oli ihan fiilareissa kun pääsi treenaamaan ja kuivanappulatkin maistui vissiin maailman parhaille. Pari metallinoutoa myös. Kapula on liian pieni ja matala, Ur ei pysty ottamaan kunnon otetta siitä maasta. Pitää hankkia isompi. Oili touhuili samoja. Lopuksi Urhon kanssa myös vähän erilaisia askelsiirtymiä, muut ok, mutta peruutus pitäisi opetella kunnolla.

PEJÄ-B:t Joensuu ja Salo, sekä (liian) vähän treenejä

20.10. PEJÄ-B Joensuu, Oili

Ei läpi, ei lähellekään läpi. Nosto ok, 2 esinettä, harhalle meno x2 ja yliaika. En luottanut koiraan vaan tarkistutin sillä kahteen kertaan suunnilleen kaiken ja Oili kosti viemällä harhalle kaksi kertaa (no ei se oikeasti kostanut). Aikaa tarkisteluun ja harhalla käyntiin kului niin paljon, että lopulta ei keretty edes nostaa jäljeä uudelleen. Tosi tylsä fiilis kokeen jälkeen, kaikkea hölmöä sitä kokeessa keksiikin tehdä. 

Treeniä

Välissä treenattiin jokunen jälki, yksi taisi olla nurmella ja toinen metsässä. Nurtsilla tein itse harhat, niistä Oili ei kummemmin kiinnostunut, vain jälkimmäisen (lähempänä jäljen omaa ikää olevan) ylityksen merkkasi. Metsäjäljen tein itse pimeässä gepsin ja Urhon kanssa, harhat siihen vieraalta. Nosti hienosti ja oikein, sitten suttasi jotain epämääräistä ja itse olin gepseilyn vuoksi pihalla kuin lumiukko (en havainnoinut maastoa vaan pelkästään gepsiä). Filmipurkit jäi metsään, olisiko Urhon juoksentelut kuitenkin häirinneet niin paljon? Ajoi muutenkin kovassa tuulessa reilusti sivussa. Harhat ylittyi jotenkuten, pimeässä oli vaikea tietää missä ne oikeasti oli ja kun koira korjaili koko ajan sivussa ajamaansa jälkeä "härppien", niin loppufiilis oli taas iso kysymysmerkki. Urho sai ajaa 200m tuoreen jäljen hakkuuaukolla. Yhtä varmasti kuin se eteni jälkeä etiäppäin, niin yhtä varmasti se myös piti huolen, ettei edennyt jäljen päällä :D Jäljellä oli isoja koiranmakkarapaloja ainakin 20 kpl, niistä Ur söi ehkä kaksi. Okei, tuore jälki, kova tuuli. Iloinen ja reipas suoritus se silti oli, ja Urhoa oli helppo lukea. 

4.11. PEJÄ-B Salo, Oili

Ei taaskaan läpi, mutta hyvä mieli tuli. Nosto ok (pyyhkeitä lähinnä ohjaajalle joka ei luottanut heti koiraan). Maasto todella märkää ja koira harhautui heti ekassa terävässä kulmassa. Pian kuitenkin takaisin kiinni jälkeen ja sen jälkeen ok menoa aina ensimmäiselle esineelle. Sitten reipasta menoa, en ollut ihan varma ollaanko jäljellä, välillä meni niin nokka pystyssä. Vaan olin päättänyt, että en puutu koiran tekemiseen (kuten edellisessä kokeessa), joten nöyrästi kipitin perässä. Käytiin jossain, jossa Oi näytti lopettavan jäljestyksen, pyysin takaisinpäin ja sitten Oi suunti taas pätevämmin eteenpäin. Hakkuuaukolla toinen esine ja sitten pian - täh, häh? Voe..... maalimies!? Kaksi esinettä on yksi liian vähän hyväksyttyyn tulokseen. Hanuri! 

Mitä nyt?

Sittenpä piskit ei ole tehneet mitääään. Ei edes palauttavia tms. Vielä voisi käydä jonkun jäljen tallomassa kun ei tuo talvi näytä tulevan. Itse olin tosin hetken puolikuntoisena, kun kaatua mätkäytin lähimetsässä itseni kantoon ja hommasin haavan silmäkulmaan, turvonneen posken ja mustan silmän. Viikossa pahin turvotus ja väritys on hävinnyt, enää jäljellä on haavan rupi (liimaus) sekä osin verestävä silmänvalkuainen. Urho on tekemisen puutteesta varsin ärsyttävä olento, jotkut tottistreenit tms. sen kanssa täytyy kyllä lähiaikoina kyhätä kokoon.