Hakuiluja

Viikolla lähimetsässä, eli taajamametsässä, nopea yhden maalimiehen treeni. Oili vähän sillä hilkulla oliko naapuruston koirien terveisiä kartoittamassa vaiko etsimässä. Hyvin kuitenkin lopulta löysi ja etenkin ilmaisi. 

Perjantaina varikolla Oilille 2 maalimiestä. Ensin hihnassa tuulireagointi, sitten vapaana tarkennus ja ilmaisu. Oili nosti maalit väärässä järjestyksessä, mutta tuulen liikkeille nyt ei vaan mahda mitään. Eka ajatukseni mukaisesti: reagointi -> tarkennus. Jälkimmäinen oli ylhäällä ajoliuskalla, joten haju olisi pitänyt hakea kai paljon kauempaa. Se siis meni lopulta perinteisemmin partioiden. 

Urholle pelkkiä ilmaisuja. Nyt purkki maalimiesten jaloissa. Haukkui sinnikkäästi kasvoja vaikka purkkia näytettiin moneen kertaan, mutta ei tyrkkinyt! Eli siis jatkamme purkin pitämistä jaloissa, ei siitä haittaakaan ole. Purutyynyä jaloissa ei kestänyt, vaan yritti sinnikkäästi viedä tyynyn ennen aikojaan.

Tottis ja taajamaetsintää

Urholle noutohyppelyt kentällä. Pk-esteellä läheltä estettä heitto, menohyppy siistillä kosketuksella, paluussa valitsi itsenäisesti hypyn ja kolautti polvet. Toisen heitin reilusti vinoon ja kehut suorasta tuonnista. A-esteellä pelkästään lelun kanssa rälläten. Tein vinoja heittoja ja Ur yritti remakasti kiertää koko laitoksen myös mennessä. Pienet sulkeiset siis siitä aiheesta.

Oilille taajamaharjoitus Marjalassa. Otin koiran valjaista huomio- ja tunnuspalat pois, joten ei herätetty turhaa huomiota ulkopuolisissa. Kytkemisvälineenä käytössä fleksi. Alue sisälsi pari korttelia kerros- ja rivitaloja, mutta rajattiin varsinaiset piha-alueet pois, joten aika vähän sitä tarkempaa tongittavaa jäi kuitenkaan jäljelle. Oi nosti heti Minnan jäljet tieltä, mutta pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa ottaa homma ilmavainuillen, joten kiitin & palkkasin nostosta ja jatkoimme tuulen alta kiertäen sovitun alueen. Leikkipuiston tienoilla pieni reagointi, tarkistettiin se, mutta mitään ei löytynyt. Kierrettiin ensin koko alue ympäri, pari kertaa Oi noukki jäljet jotka vei kerrostalojen oville, muuten ei mitään. Ensimmäisen käsittelyyn otetun alueen poikki vievän kadun alussa Oi meni mutkalle ja veti kadun varren kuusen luo, jonka takana kadonnut yritti olla piilossa (aiheuttamatta taaskaan ulkopuolisissa ylimääräistä huomiota :D). Tuuli kävi tässä selkämme takaa, mutta joku haju pääsi katua pitkin kulkemaan vääräänkin suuntaan.

Rakennusetsintää

Rakennuksella Oilille onkopokkaa- ja tarkennusharkka. Eka maalimies ulko-ovien vasemmalle puolelle mäntypensaan lomaan piiloon, toinen sisälle käytävävessaan. Molemmissa ihmisjoukko siinä vieressä häiriönä. Voisi tietysti vaan sanoa, että koira oli tosi huono, mutta kai sitä pitää jotain selityksiäkin yrittää etsiä.

Otin koiran autosta ilman hihnaa ja pidin sitä tiukalla käskytyksellä hollilla yleisessä härdellissä (koiria ja ihmisiä tulossa ja menossa), ovelle tultaessa Oi oli paineessa ja fokus vain sisälle menemisessä, ei siis reagoinut mitenkään puskamaalimieheen. Kerran reagoi ihan pikkiriikkisen, mutta ei lähtenyt selvittämään. Käytiin pyörähtämässä sisällä, tultiin takaisin pihalle. Vasta kun siirryttiin koko lauma pari metriäovilta pois, niin sai paremmin hajun, noukki jäljet ja nosti ukon. 

Sisällä annoin mennä vapaasti …kunnes löysin syömästä popcornia popcorniluokasta. Otin pois, Oi kiipesi itsenäisesti yläkertaan, palasin takaisin ihmisjoukon luo. Mielestäni tarkkailin koiran paluuta alas, mutta ilmeisesti en tarpeeksi tiheään, sillä koira löytyi taas syömästä popcornia. Ja välissä Oi kävi turhautuneena haukkumassa ihmisjoukkoa. Ovia sulkemalla rajattiin koiran etsintäalue selkeämmin aulaan, mutta yhä vaan Oi meni toistuvasti vessan oven ohi ilman reaktioita. Vessan ovi avattiin kokonaan auki. Lopulta Oi kävi vessassa pyörähtämässä ilman reaktiota ja palatessa ilmeisesti itse pyöräytti ilmavirtaa sen verran, että sai hajun maalimiehestä, teki U-käännöksen ja sai iloisen löytönsä. Halusin kokeeksi mennä toiselle koiralle piiloon samaan vessaan ja se olikin tosiaan hankala piilo. Katossa olevat ilmastointiputket imivät tuntuvalla voimalla ilmavirtaa sisuksiinsa, joten hajua täytyi tulla todella vähän vessasta ulos. Hyvä tietää.

Tokot

Viikolla kotona: 

1 x onnistunut tunnari, 1 x katastrofitunnari. Jälkimmäinen ennen kimppatreenejä, joten päätin että jos on yhtään koiralla väärä mielentila, niin tunnaria ei oteta. Tai ohjaajalla. 

Ja sitten treeneissä: 

Seuraamista, ensin lyhyttä teputtelua ja hlöryhmää, sitten pidempi liikkuroitu, johon jätin takapalkkapurkin. Erittäin kivasti teki eikä äännellytkään, vaikka takapalkka oli odottamassa. 

Ruutua sunnuntain opeilla pari kertaa. Lähtee vähän vaisusti, mutta kiihdyttää loppuun. 

Luoksetulon maahanmenoa juoksutellen ihan lyhyellä matkalla, ennakoi ja pahasti. Saako sen lukea positiiviseksi asiaksi jos toinen vaihtoehto on seisomisen iänikuinen tarjoaminen?

Koska mielentila alkoi olla koiralla ja ohjaajalla sopiva myös tunnariin, niin otettiin se. Samaan tyyliin kuin sunnuntainakin. Onnistui! :) Vitsit, osaa Urho sen, mutta jos on yhtään ylivirettä tai painetta, niin ei pysty tekemään haistellen, vaan kahmii äkkiä ekan kapulan suuhunsa. Kaikki tai ei mitään, jälleen kerran.

Oililla oli vähän liian hyvät palkat (kinkkua, maksalaatikkoa) ja niin kovin vaikeaa keskittyä käskyihin takapalkan sijaan. Katsottiin tokon avo-liikkeitä. Luoksetulon stoppi treeniin. Kaukokäskyt osaa, mutta takapalkka häiritsee. Liikkeestä seisominen ok, takapalkkasin pian pysäyksen jälkeen. Nouto ok, mutta luovutuksessa hankaluuksia sekä koiralla että ohjaajalla (kapulan ottaminen sivulla istuvalta koiralta). Lopuksi vähän leikkiä, vähän väkinäistä kun oli treenit jo tehty ja Aihki humppasi omia hommiaan vieressä.

Mudiholskutokot

Pikkuporukalla Varkaudessa VARPS Areenalla. 4 ihmistä, 1-2 koiraa/hlö, 3 tuntia. Aikaa aivan liian vähän! Molemmat mukana, mutta vain Urho pääsi hommiin. Eikä ehditty millään katsoa kaikkea mitä piti. 

Paikallamakuu: 

Piippasi, tosi paljon. Haisteli ainakin jätettäessä, josta huomautin. Kurkatessa ja välipalkatessa ei näyttänyt haistelevan vaan oli kaula ylipitkällä pystyssä. Välipalkka oli huono idea, piippasi paljon pahemmin sen jälkeen. Voi että, enemmän tätä, vierammassa seurassa, ja voisihan siihen ääntelyyn puuttuakin. Haistelu on toinen hankala, kun ei olla totuttu treenaamaan mojovasti koirahajuisissa paikoissa (kuten halleissa), niin maa vetää Urhoa kuin magneetti. 

Ruutu: 

1. vein itse lelun 

2. avustaja vei lelun 

3. avustaja vei lelun, vähän hetsaamistakin 

4. -''-, vähemmän hetsinkiä Lähetys nopeammin, vähemmän hallinnasta. Kannattaa tehdä kaksi ruutua jos on mahdollista. 

 Kaukokäskyt: 

Ekan jumi. Sitten teknikkaa surkeaa ja haukahtelikin vielä. Jäätiin tilanteeseen "hanurista on" kun oma aika jo loppui :D Takapalkka ihan liian lähellä koiraa. Toisella satsilla jatkettiin kaukoista. Namivahti, ruokaa etutassujen kaikille puolille, kuten paikallamakuun haistelunestotreenissä. Otettiin lähempää ja teki muutenkin siistimpiä vaihtoja. Laura näytti takapäätä painottavaa treenitekniikkaa, pomputetaan namilla istumasta seisomaan, naksu melkeimpä kun koira seisoo takajaloillaan. Ajatus "raskaista takajaloista", kaikki paino takana. Koira jää suppuun seisomaan. Kiva treeni, ei tee ainakaan mitään haittaa jos nyt vaikka alkaisikin laiskottaa ja jättäisin kaukot muutenkin karmeaan kuntoon. 

Tunnari: 

Kokeiltiin suorilta kokeenomainen, pl. tapa jolla vein koiran kapuloille. Imutin namilla ja päästin kohdalla ilman käskyä tutkimaan kapuoloita. Haisteli ja reagoi omaan -> naksu, ei mitään häikkää. Vauuu! Tähän pitää ottaa nyt rutiinit mukaan. Kertoa koiralle mitä tehdään ("tehdään OMA"), keskittyä asiaan, keskittyä koiraan. 

Viimeinen lause pätee muutenkin ihan kaikkeen. Voi kettu! Minä kun aattelin että jotain kivoja kikkakolmosia...

Tottelemiset

Ruutu. Ekassa vein itse lelun, toisessa vei avustaja ja kolmannessa koira ei nähnyt kun avustaja vei lelun. Kaikki meni kivasti. Babyruutu rules jee :D 

Kaukoissa taisi taas jumia ekan, otin tällä kertaa pitkää matkaa pelkällä yhdellä vaihdolla. Uusinnalla onnistuneita (m-i, m-s). Läheltä vielä joku satsi, muistaakseni ok. 

Tunnarissa ekana kaksi kapulaa, oma ja vieras sekä namit ympärillä. Toistoissa kolmas vieras. Taisi mennä taas niin, että eka floppasi, seuraavat saatii paikattua ja loppufiilis taas "En kyllä tiedä tuleeko tästä ikinä yhtään mitään."
Luoksetulossa muiden kanssa sama kaava, eka ei onnistu. Ollappa kokeissakin aina kaksi yritystä... 

Hyppynouto (pk) ihan esteen läheltä. Teki tosi siistin ja nätin kosketushypyn mennessä, palatessa jäi epävarmana esteen taakse seisomaan. Kannustin tuomaan, kiersi esteen ja palkkasin. Paluuhyppy on historiaa. 

Estenoutosuoritus näytti vähän ruosteiselta, vaikka teoriassa ihan hyvin menikin. Varmistin paluun. 
Lopuksi vielä hyppynouto matalalla esteellä ja siinä Urho toi hyvin selvästi esille kuinka paljon sitä ahdistaa hyppynoudon paluun tekeminen. Jäi nimittäin ekalla otolla 50cm esteenkin taakse nykimään.

Oili leikki patukalla, tykkäsi kun sai riehua ilman Urhoa. Seuraamispätkä takapalkalla, ok. Pk-hypyt huonot. Hakeutui kyllä hyvin ja mielellään hypylle, mutta teki semmoiset ruman näköiset selkää taivuttavat kosketushypyt ja kerran kolautti polvet. Myös A-esteellä puuttui voima ja pikkukoira valui esteeltä alas kuin räkä. Tsempaten siitäkin kuitenkin ylitys. Lopuksi matalalla esteellä hauskoja hyppyjä. Jääköön pk-esteet unholaan Oilin kanssa.

Olkkaritokoja

Kaukoissa olen yrittänyt keskittyä takapalkalle pääsyn venyttämiseen. Korvat Urholla on pahaenteisen näköisesti takalipassa, mutta vaihdot tekee silti hyvin. Eikä enää käänny olenkaan niin pahasti vinoon kun ei saa heti vaihon jälkeen singota palkalle. Hyvä! Sisällä teen kaukot aina maton reunalla (etutassut lattialla, takatassut matolla), sillä saa hyvin vahvistettua lisää etenemättömyyttä.
Tunnariin mietittiin sotasuunnitelma viimetreenien lopuksi. Oli pakko, muuten olisin sählönnyt kotona taas mitä sattuu. Mut ulos en saa laiskuuttani siirryttyä, eli olkkarinmatto taas alustana. Olen kokeillut pari kertaa siten, että laitan lähekkäin kaksi kapulaa ja ympärille ruokaa. Ja kaikilla kerroilla on ottanut oman, eli ei se nyt ihan pihalla ole. Vireen nousu ja paineen kertyminen vaan tekee sen, että alkaa napsia mitä sattuu. Silti tää liike tuntuu aika mahdottomalta.. Jos koira menee maahan kun sille sanoo "istu", niin sehän on vaan pieni työtapaturma tai korkeintaan erehdys. Mutta kun se ottaa väärän kapulan kun sille sanoo "oma", niin kaikki siihen asti tehty on valunut viemäristä alas. Miten niillä on noin iso merkitysero ohjaajan päässä? En ymmärrä.
Metallikapulalla on myös hupailtu sisällä. Urho on ihan fiilareissa! Kantoasento on edelleen mallia raaka kananmuna, mutta hirmu hauskaa sillä on silti - ja sehän se tärkeintä.
Yksi vakkariprojekti sisällä on sivulletulopompun poisto. Laitan ruokaa tai pallon kädenmitan päähän kello yhteentoista, pyydän koiran eteen, siitä sivulle ja vapautus palkalle kun tekee siististi. Pitäisi muistaa tehdä samaa varsinaisissa treeneissäkin.

Toko

Parkkis oli kovin sohjoinen ja mudia ällötti. Oli siis toisin sanoen myös aika rauhallinen :) 

Eka ruutua, ihan vaan edelleen sitä lelun viemistä näkyvästi minun tai avustajan toimesta. Nyt ei sentään enää hylkinyt ruutua. Mut vaisu oli (koska loska).
Luoksetulossa ensin orientoivaa nakitellen, sitten juoksutellen, jossa eka taas huti (seisoi), toka onnistui.
Kaukokäskyissä päästän edelleen palkalle ihan liian nopeasti, heti vaihdon jälkeen. Mutta kun olen vaan niin innoissani jos joku vaihto on menny tosi hyvin! Pari kaukaa otettua yhtä vaihtoa, ja läheltä sitten useamman vaihdon sarja. En muista enää mitä.. Edelleen muut toimii paitsi sei-maa (ja is-maa) etenee reilummin kun vaan lätsähtää alas.
Seuraamista lyhyet pätkät. Käsien liikkeellä näyttää tosian olevan iso vaikutus juoksuseuraamiseen. Leenan sanoin: "juokset vaan silleen kädet liikkumatta ja kiinni kropassa kuten normaalistikin juostaan" :D
Tunnari in my ass. Niin hanurista kun olla ja vaan voi… Nenäliike on historiaa ja mudin mielestä se on noutoliike - ihan sama mitä sieltä noutaa.
Lopuksi leikittiin metallikapulalla. On se sen verran ällö Urhon mielestä, että siihen täytyy saada vähän parempaa fiilistä mukaan, joten nyt vaan pidetään hauskaa sen kanssa. Toimii!
Paikallamakuussa pitkästä aikaa vakiotoveri Raikun lisäksi narttukoira, joka teki lyhyempiä pätkiä. Hyvää häiriötä, tosin Urhon vinkuminen oli sitten aikamoista.

Jäljennosto

Oililla taas jäljennostoa. Kävin ennen metsälenkkiä talsimassa itse jäljen. Nostopätkä n.80m, sitten 2h ikäinen jälki metsästä tielle päin. Otin aika tiukalla tuntumalla, enkä päästänyt ilmavainukaahotukselle, vaikka olikin saanut ilmavainun jäljestä jo 10m aiemmin. Törmäsi jälkeen, reagoi hyvin, tarkasti n.3 askeletta ihan oikeaan suuntaan (kehuin kovasti) ja sitten taas päätti että "eeeeeemminä sinne, kun minä menen metsään!". Torppasin liinalla ja kropalla aikeet. Tosi vastahankaisesti tarkisti askeleita tielle päin, sen kolmannen jälkeen lähti normisti käyntiin, sai ojasta namit ja tienylitys + loppujälki ok.

Tämä maastotreeniajan jatkuminen lienee ainoa lumettoman talven suoma ilo.

Haku ja jälki

Urholle useamman kk tauon jälkeen pk-hakua kaavalla jonka tiesin toimivan: sekametsä kuudella maalimiehellä. Toimi. Ilmaisut... niin no, huusihan se. 

Oilille jäljennostoharkka. Eka jälki meni tielle, toinen metsään ja kolmas tielle. Ja Oi veti taas 6-0 omalla tyylillään. Otti ekasta ilmavainun, veti oikeaan suuntaan tielle, tarkkoi jäljen tieltä kunnolla nenäänsä ja kurvasi suoraan takajäljelle. Tajusin virheen just ennen ojassa olevia nameja. Enkä tasan päästänyt koiraa niille! Toinen ok, tietenkin - menihän se metsään, tosin ilmavainuili senkin niin pahasti että esine jäi. Kolmannen merkkasi päällä oikein ja paineli takajäljelle, päästin vielä vähän liian pitkälle kun en taas tajunnut ollenkaan. Tien ylitti ok, mutta loppupurkista pokkana ohi. Koska en halunnut palauttaa sitä taas taaksepäin palkalle, niin otin purkin mukaan ja hetken jäljestyksen jälkeen kehuin + palkkasin. 

Jos koirien kanssa voisi joskus jutella tällä ihmisten kielellä, niin olisi mielenkiintoista kysyä Oililta, että mitähän se ajatteli että tässä treenattiin?

Olkkaritokoa

Parina päivänä Urholla olkkaritokoissa tunnaria ja kaukokäskyjä. Yhden tunnarin tunaroin ihan täysin. Hajustin kapulan huonosti, en tajunnut naksauttaa heti kun koira reagoi siihen, sitten hiillyin kun koira rouskutti vääriä ja painostin rouskuttamaan vielä pahemmin… Lopulta en enää itsekään tiennyt mikä on oikea ja otin koiran pois. Vaihdoin kaikki kapulat ja uusinnalla onnistunut otto - ihme kyllä! Viimeisin onnistunut olkkarinmattotunnari oli sellainen, että jätin namit kapuloiden ja koiran väliin, 4 väärää, taaimmaisena oma. Hyvin mänt! 

Kaukokäskyt sujuu myös hyvin, jonkin verran tuppaa kääntymään vaihdoissa sivuttain ennakoidessaan takapalkkaa.

Tokot!

Roudasin tunnarikapuloita joululomilla 1000km käyttämättä niitä kertaakaan. Oli semmoinen olo, että myyn kaikki tokopalikat pois, ei kiinnostanut yhtään. Mutta sitten jostain tuli taas inspis ja eiku treenaamaan!

Päätin yrittää päästä pois vakiintuneista kaavoista ja aloitin kaukokäskyillä - aika järisyttävää :D Urhopa teki ihan näppärästi :) Etäisyys puolet tai vähemmän kokeenomaisesta. Kääntyi vähän takapalkalle, muuten reippaat vaihdot eikä edennytkään pahasti. Vähän se toki etenee kun tekee vaihdot hieman pompahtaen. 

Luoksetulo kokonaisena. Seisominen käsimerkillä tosi hyvä, maahanmeno tutusti tökki. Kun sain koiran lopulta maahan, niin takanani viiletti muovipussi tuulessa ja mudilla alkoi taas olla mahdotonta pitää kyynärpäitään maassa. Perään pelkkä maahanmeno suullisella- ja kokovartalokäskyllä, vapautus takapalkalle. 

Seuraamista ensin pelkässä perusasennossa, "seuraa" ja kontaktista palkka. Sitten kävelyä ja lopuksi juoksua. Mun pitää muistaa olla heiluttamatta käsiä kovasti juoksussa, ei pompi silloin niin pahasti. 

Tunnaria pari erilaista ottoa. Ensin jono vieraita asvaltilla, välissä nameja ja nurmikon puolella oma piilossa. Otti muutamat namit, jatkoi jonon loppuu ja löysi oman nurtsilta jonka otti (kehuin), mutta bongasi sitten syömättömiä nameja, tiputti oman ja jäi syömään loput namit. Meni jonon vielä pari kertaa edestakaisin, en muista kokeiliko väärää suuhunsa, mutta otin koiran pois koska olin varma että kohta haksahtaa väärään. Uusinnalla taisi viimeistään vähän maistaa väärää, tiputti itse sen pois ja etsi oman + toi. Kolmas tehtiin niin, että oma väärien sekaan jonoon, ruokaa muutama pala ennen koko tunnarijonoa ja naksautin heti kun reagoi omaan. Tämä viimeinen meni hienosti! Lähti naksusta huolimatta tuomaan heti omaansa. Pitääpä muistaa käyttää naksua oman merkkaamiseen, pelkkä kehuminen on auttamatta liian hidasta. 

Viimeisenä ruutu ja täysin epätoivoinen suoritus siinä. Näki lelun viennin ruutuun ja juoksi monta kertaa suoraan ohi… Ruutu oli tuulen vuoksi pakko tehdä hämärämmälle sivunurmikolle, mutta se nyt ei taida käydä selitykseksi. Urho suorastaan vältteli ruutua. Viidestä tai kuudesta toistosta kaksi viimeistä saatiin lopulta onnistumaan, eli Urho juoksemaan suoraan ruutuun lelulle. Uskomattoman tunari mudi… 

Mut kaikkiaan kivat treenit ja tokokärpänenkin alkaa taas heräillä :)

Jälki ja esineruutu - vuoden ekat

Erittäin pitkästä aikaa Urholle esineruutua. Ruudussa vierasta 4 esinettä. Ur näki kun edellinen koira teki hommia ja samoin kun vein esineitä takaisin ruutuun. Huusi tuttuun tapaan liivit päälle saatuaan, tajusin hiljentää ruualla enkä takaisinrääkymällä. Orientaatioesine ok, sitten ruutuun. Ekan esineen nosti nopsaan etualalta. Toisella lähetyksellä meni kuselle ja meinasi jäädä lumeen tuusaamaan. Uudella lähetyksellä irtosi paremmin ja toi takaa toisen esineen, siihen lopetus. Hyvin näytti olevan nenä auki Urholla. 

Oilille jälki, basic 1km, jossa muutamissa kohdin useammalla peräkkäisellä askeleella namivahviste. Tienvarsinostatus (n. 100m), vaan jälkipä lähti tielle eikä pois päin. Teki taas tutut: reagoi jälkeen ihan oikein oikeaan suuntaan päätä kääntämällä (ehdin vähän kehumaan), mutta kurvasi kuitenkin takajäljelle. Estin, joten korjasi suunnan (kehuin lisää) ja otti jäljen hyvin tien yli ja siitä eteenpäin. Hyvin ajeli  jäljen häiriöistä huolimatta (koiranulkoiluttaja (harhat), sauvakävelijä (kuljettiin pätkä rinta rinnan, sauvoja tiellä ja me 20m päässä metsässä)) ja nosti kolme filmipurkkia sekä loppupurkin. Koiranulkoiluttajan tekemät tuoreemmat harhat yhdellä tiepohjalla vähän häiritsi, mutta Oi korjasi itse takaisin jäljelle. 

Päivän - ja koko vuoden ensimmäiset (!) - harkat menivät siis erittäin kivasti :)

Koirat ovat syöneet nyt noin vuoden verran Hau Hau Championin Extra Energiaa. Sopii muutoin sekä koirille että lompakolle, mutta Urho on ollut varsinainen kaasulaitos ja tavaraa tulee toisesta päästä miltei saman verran kun laitokseen on laitettukin. Tätä ennen söivät Jahti & Vahti Energiaa / Extra Energiaa, mutta kyllästyin katsomaan kun mudi meinasi tukehtua liian isoihin nappuloihin (ei pureskele vaan vetää kaiken kokonaisena) ja kaasutteli mudi silläkin sekä teki jätti-isoja läjiä.

Koska suoraan sanottuna hävetti lähteä piereskelevän mudin kanssa joululomareissulle, niin päätin tehdä sille oman joulumenun. Riisiä, sika-nauta-jauhelihaa/naudan mahaa, pakastekasviksia (herne-papu-porkkana-kukkakaali) ja kermaviiliä. Ja kas, kaasut katosivat ja jätösten määräkin väheni reilulla puolella. Nyt yritän etsiä jonkun sopivamman kuivamuonan ja tehdä siinä sivussa näitä omiakin pöperöitä. Oili saa syödä Hau Hau:t loppuun ja syödä sitten samaa kuin Urhokin, helpointa täyttää molempien kupit samasta astiasta.

Ainiin ja Urho täytti 22.joulukuuta 8-vuotta. Talouden koirien keski-ikä on siis 8,75-vuotta. Jos Urho pitää lupauksensa juosta rekan alle 15-vuotiaana, niin eihän tässä siinä tapauksessa olla kuin vasta vähän yli mudinelämän puolivälin.