Olkkaritokoja

Kaukoissa olen yrittänyt keskittyä takapalkalle pääsyn venyttämiseen. Korvat Urholla on pahaenteisen näköisesti takalipassa, mutta vaihdot tekee silti hyvin. Eikä enää käänny olenkaan niin pahasti vinoon kun ei saa heti vaihon jälkeen singota palkalle. Hyvä! Sisällä teen kaukot aina maton reunalla (etutassut lattialla, takatassut matolla), sillä saa hyvin vahvistettua lisää etenemättömyyttä.
Tunnariin mietittiin sotasuunnitelma viimetreenien lopuksi. Oli pakko, muuten olisin sählönnyt kotona taas mitä sattuu. Mut ulos en saa laiskuuttani siirryttyä, eli olkkarinmatto taas alustana. Olen kokeillut pari kertaa siten, että laitan lähekkäin kaksi kapulaa ja ympärille ruokaa. Ja kaikilla kerroilla on ottanut oman, eli ei se nyt ihan pihalla ole. Vireen nousu ja paineen kertyminen vaan tekee sen, että alkaa napsia mitä sattuu. Silti tää liike tuntuu aika mahdottomalta.. Jos koira menee maahan kun sille sanoo "istu", niin sehän on vaan pieni työtapaturma tai korkeintaan erehdys. Mutta kun se ottaa väärän kapulan kun sille sanoo "oma", niin kaikki siihen asti tehty on valunut viemäristä alas. Miten niillä on noin iso merkitysero ohjaajan päässä? En ymmärrä.
Metallikapulalla on myös hupailtu sisällä. Urho on ihan fiilareissa! Kantoasento on edelleen mallia raaka kananmuna, mutta hirmu hauskaa sillä on silti - ja sehän se tärkeintä.
Yksi vakkariprojekti sisällä on sivulletulopompun poisto. Laitan ruokaa tai pallon kädenmitan päähän kello yhteentoista, pyydän koiran eteen, siitä sivulle ja vapautus palkalle kun tekee siististi. Pitäisi muistaa tehdä samaa varsinaisissa treeneissäkin.