perjantai 29. heinäkuuta 2011

Pörisee!

Treenikärpänen nimittäin :) Tuntuu varsin kivalta touhuta taas pienen tauon jälkeen jotain. Jäljilla ollaan virittäydytty tunnelmaan, molemmilla on edelleen samat puutteet näkyvissä, mutta ohjaajalla ei enää sellaista "mä en ala" -fiilistä. Oililla on tehty jotain kulma- ja harhatreenejä, joita saa jatkaa edelleenkin. Terävä kulma saa Oilin usein ihan liian pihalle. Tuoreet harhat houkuttaa myös.. Ja milloin ihan oikeasti pääsisi tekemään niitä vanhoja jälkiä? Parintuntisen hinkkaamisesta ei opi juuri mitään.

Harhoihin kuulin hyvän treenivinkin jota voi käyttää erityisesti pentutreenissä, mutta mikä jottei se osaamattomille aikuisillekin sovi. Tai siis sopii se, kokeiltu on (Oililla). Kun koira jäljestää, niin pysäytetään homma hetkeksi ja joku muu kuin jäljentekijä käy kävelemässä kolmion muotoisen lenkin jäljen yli, etäisyydellä ei kai ole niin väliä, voi mennä ihan läheltä tai sitten kauempaakin. Eli harhantekijä lähtee viistosti eteen oikealle tai vasemmalle; kääntyy kohtisuoraan kohti jälkeä ja menee siitä yli; lopulta harhailija kääntyy takaisin kohti koiraa; eli koira jää kuvitteellisen kolmion yhteen kärkeen (tai sen kärjen sisään). Tämän jälkeen koiralle annetaan lupa jatkaa jäljestämistä ja kas, siihen on saatu ihan tuoreeltaan harha ja koira saa ratkoa sen. Samalla koira tottuu myös erilaisiin häiriöihin ja siitä tulee ihan luonnollinen juttu, että jäljen yli voi mennä tai on mennyt kaikenlaista hiipparia, eikä niistä tartte välittää vaan keskitytään seuraamaan vain sitä valittua jälkeä ja sen ominaishajua.

Urholla on haettu keppimotivaatiota maksalaatikolla ja sitä alkaa nyt löytymään. Enemmän, paljon enemmän, pitäisi mudin päätä rasittaa jäljestämisellä. Ei nääs voi osata, jos ei ole opetettu, tai jos ei edes anneta mahdollisuutta oppia, kuten usein käy jos olen yksin liinan päässä ja vedän herneen nenään jostain. 

Pienen partiointihakuharkankin Urho pääsi vetäisemään eilen. Maalimies meni metsälammen toiselle puolelle piiloon. Rivakasti mutiainen haki, löysi ja vielä ilmaisikin kunhan maalimies oli kieltänyt lähentelystä.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Jälki, esineruutu

Oili jäljesti ihan hyvin, Urho esineruutuili aika huonosti. Oilille n.300m jälki pellolle, vanheni tunteroisen. Pari kulmaa, niistä yksi terävä, feikki-frolickeja noin joka 3-10 askeleella. Jäljen kanssa saman ikäinen harha jäljen alkupäässä. Pari esinettä, joista eka (filmipurkki) tuntui kadonneen tuhkana tuuleen. Ei löytänyt/ilmaissut sitä koira, enkä minäkään vaikka pariin kertaan kävin oikeasta paikasta katsomassa.

Urho kokeili ensimmäistä kertaa koskaan esineruutua pellolla ja johan oli mudilla aivot narikassa. Pari turhaa kierrosta kävi alkuun tekemässä ruudussa ja sitten alkoi sijaistoimintojen kavalkaadi, vaikka pieni ruutu oli suorastaan täynnä esineitä (6kpl). Saara kävi pellolla mudin nähden kävelykierroksen, sen jälkeen nousi eka esine ja siitä sinnillä pusertaen vielä kolme lisää. Positiivista oli, että meno parani loppua kohden ja luovutukset hyviä. Negatiivista, että kaikki muu olikin sitten huonoa. Enemmän vaan perinteisestä metsästä poikkeavia esineruutupohjia!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Jotain jälkiä, jotain tottiksia

Sellaisia touhuttiin vielä heinäkuun alkupuolella. Jäljet eivät menneet erityisen hyvin. Ollappa joskus hyvä jälkikoira.. tai siis omistaappa.

Loppukuun meno on ollut enemmän tätä:




Saas nähdä milloin treenikärpänen taas pörähtää.