tiistai 13. toukokuuta 2014

Tokokooste

Nyt on taas jäänyt useampi treeni kirjaamatta, kokoan siis yhteen. 
Paikallamakuuta tehty edelleen liian vähän ja liian tutussa seurassa. On yritetty kompensoida lisäämällä häiriötä, mikä tosin lisää aina valitettavasti myös ääntelyä. 
Metallissa menee, ottaa ja lähtee tuomaan reippaasti, mutta viimeistään 5m ennen alkaa hidastua radikaalisti ja luovutusasentoon asettuminen on hidas. Aivan kuin kapula alkaisi polttaa suussa. Otettu on sekalaisesti vapaata rallaamista, pelkkää palautusta hetsingin kanssa, pelkkää luvutusasentoa, palkkaushetkeä vaihdellen… Lennosta palkkaamiset ovat ehkä eniten reipastuttaneet. 
Ruutuun olen lisännyt maahanmenoa, mennään matalasta kohtaa aitaa. Sekalaisesti vielä näyttöjä (naminvientejä). Vauhti on ruuan myötä hiipunut, mutta varmuus kasvanut. Tarttis ottaa sitä loppuosaakin. Edes ruudusta irrallisena. Vieläkin aina välillä Urho tekee sen, että etenee hyvin suoraan kohti ruutua, sitten loppumetreillä kurvaa vierestä ohi ja menee sivusta/takaa sisään. Ihan kuin siinä olisi näkymätön este edessä. Ärsyttävää kun saa sitten kuitenkin palkan ruudusta tämän kiemurtelun jälkeen..  
Tunnari seilaa ääripäästä toiseen. Välillä onnistuu, välillä ei. Kaikki kiteytyy vireeseen. Tajusin, että liikettä ei varmaan koskaan edes saa sellaiseen tilaan, että pystyisi tekemään korkeammassa vireessä. Sen vaan pitää olla matala. Oikeassa vireessä tekee useamman toiston oikein, väärässä vireessä ei yhtä ainoaa. Vähän pelottaa onko oppinut tunnarin vain Leenan liikkuroimana. Nimittäin jos ottaa vaikkapa Minnan kehiin, niin heti falskaa. 
Kaukokäskyt ahdistaa eniten, molempia. Teknisesti jees-tasolla (=riittää mulle), mutta painetta on koiran kuupassa liikaa. Kääntää silmiinpistävästi päätä sivuun aina kun tehdään kaukovalmistelut. Siksipä ei edes tehdä kaukovalmisteluja, vaan yritän ottaa mahdollisimman vapaamuotoisesti. 
Luoksari on ollut jees, mutta seisominen on nyt löpsähtänyt. Lukkojarru hukassa. Viimeksi siitä paljon nopeeta palkkaa (vapautusta taakse), jospa se sieltä taas löytyisi. 
Liikkeestäistumisen olin unohtanut treenistä pitkäksi aikaa ja kertakokeilulla ei näyttänyt asiaa muistavan Urhokaan. Olkkarinmatolla ei selkeesti ole sama asia kuin kentällä. 
Seuraamista tulee (liian) harvoin tehtyä treeniajatuksella, enemmänkin se on "otetaan nyt tässä ekaks" tms. Kaikessa muussa tuntuu olevan niin paljon tekemistä. 
Hyppynoutoa otettu silloin tällöin, lähinnä samalla kun otetaan pk-hyppyäkin. Ja lähinnä vain siksi, että tajuaa asetelman: ison palautus kiertäen, pienen hypäten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti