Kaksi kärpästä yhdellä iskulla -tyyppisesti treenit Kuopion seutulaisten kanssa Simpekin kentällä. Ajeltiin siitä ohi Pohjanmaalta palatessa (ja rapujuhlien jälkeen vähän puolitehoisena). Ykköstarkotuksenna oli ottaa Oililla hypyt ja eteenmeno vieraalla kentällä, mutta siitä tulikin sitten enemmän melkein Urhon ihmettelytreeni.. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen ei. Hillitöntä reagoimista paukkuihin, sinkoilua sinne tänne. Alkaa olla jo sellaista laukausärtyisä -kamaa. En ehdi mitenkään pallottaa sitä paukusta, joten pakko siirtyä sinne siedätyslinjalle. Täytynee ostaa/lainata ase ja ottaa asia työnalle, ööö, tässä joskus? Jatkaen hyppyihin, jossa Urho yritti vissiin tappaa itsensä, tuli niska edellä alas hypyltä ja sen jälkeenkin kaappasi kapulan takaisin luovutusta varten.. Oli tehnyt hyvän ("hyvän") menohypyn, josta ehdin jo iloita. Niin turhaan. En mä saa opetettua sille turvallista hyppyä kapulan kanssa millään. Säännöllisesti se teloo ja sitten tulee epävarmaksi ja teloo todennäköisesti lisää. Kyllä se paluuhyppy saa nyt jäädä, kriteeri on enää menohyppy tai kohta mulla ei ole enää harrastuskoiraa. Jos haluaa joskus hypätä paluun, niin tulkoot, mutta mä en sitä enää vaadi. A-esteellä hukkasi kapulan ja häselsi sitten mitä sattuu (meni lopulta esteen alle syömään ruohoa...), mutta siihen sentäs joku hyvä toisto. Alkuun tehtiin myös ilmo ikivihollis Martin kanssa ja positiivista kyllä Urho ei ollut se ekana murisija ;) Tokana kyllä heti perässä. Toistolla sai hyvän setin ja siitä nopsasti palkka.
Oililla ilmoittautuminen ja sitten pätkä seuraamista. Hypyn pyrki kiertämään ensin useampaan kertaan, sitten joku onnistunut otto. A-esteellä taas paluuvauhdissa uuveloa, muuten ok. Eteenmenossa kaarsi sinnikkäästi paikallamakuutörpöille, toistolla hyvä eteneminen.
Hyviä vinkkejä tuli vaikka ja mihin, aika monet liittyi liikkeiden osasista palkkaamisiin. Ihan liikaa onkin tullut tehtyä kaikkea vain kokonaisina, eikä silloin oikein pysty vahvistamaan jotain tiettyä juttua, vaan palkka tulee aina kovin myöhään suhteessa vaikka siihen, että just se liikkeen alkuosan juttu oli huippuhyvä. Mut tää on taas just sitä, kun treenaa joku koe mielessä ja lukittuu ajattelemaan, että on vaan tehtävä koko kuvio.
Kiitos Hertta, Terhi ja Mari-liisa!
Opeta se paluuhyppy hallitulla kosketuksella, kuten esim. Muru ja Miska tekevät. Näin koira ei satuta itseään ja saa vielä ihan hyvät pisteet, toisin kuin kiertäessään takaisin :-). Tulehan taas käymään täällä, niin opetan teille sen kosketushypyn ja hiotaan hyppynouto lopullisesti kuntoon ;-).
VastaaPoista-Terhi-
Emmää tiedä.. Jotenkin tympii koko liike. Mä olen jo hyväksynyt kosketukselliset paluut ja silti tekeminen on ihan karmivaa katsottavaa. Pitäisikö vauhti ottaa (paluussa) ihan kokonaan pois, ohjata ihan lähelle estettä ja siitä vahvalla kosketuksella pomppu yli? Vai miten? Nyt Urho yrittää ottaa vauhtia kapulan ottamisen jälkeen, sitten alkaa estettä lähestyessä empimään, liikkuu nykien ja lopulta hyppää ties mistä eritasoisesti päin estettä. Ja tietysti yrittää myös kiertää esteen, koska haluaisi palauttaa kapulan vauhdikkaasti ja este on esteenä ;) Toki kyllä me jokainen irtoava piste haluttaisiin, mutta olisihan se kiva jos koira pysyisi elossakin.
VastaaPoista