Ohi on! Nimittäin pejä-kokeet Oilin kanssa, saatiin homma vihdoin läpi. Täti veti pelastusjälkikokeen läpi tänään 9v iässä - eikä mitenkään helpoimman kautta - tietenkään. Oilin kaivoin kokeeseen sohvan alta pesimästä ja pennuista haaveilemasta, samalla kun itse työnsin nappia naamaan oman maha- ja pääkipuni kurissapitämiseksi. Ja niin Team Naistenvaivat lähti liikenteeseen kohti Kulhoa :D
Tottis ahdisti eniten. Paukut ahdisti Oilia ja mua jännitti ahdistunut Oili. Oli vaan pakko yrittää rämpiä läpi. Jotenkin me se rämmittiinkin, ei liike virheitä, koira teki suunnilleen kaiken mitä pitikin, vauhti ja meininki vaan ei ollut kummoinen. Paikallamakuu oli kaikkein hasardein, kun Oi nousi toisella laukauksella seisomaan. Huusin sille uuden maahan-käskyn, mistä tuli tietty noottia, ja ihan turhaan huusin, ei Oili mitään kyennyt rekisteröimään. Muutaman sekunnin välein Oi otti pienenpienen askeleen aina eteenpäin ja lopulta kävi uros-merkin kohdalle istumaan ja oli siinä loppuun. Eteenmeno oli maailman hitain! Koominen suorastaan. Täti lompsutteli suoraa linjaa eteenpäin hidasta kävelyvauhtia, päätyen kuitenkin lopulta riittävän matkan päähän ja kahdella käskyllä meni maahan. Tottiksen loppuarvosanaksi nippanappa Tyydyttävä, eli alin mahdollinen millä pääsee maastoon - JES!
Sitten ei enää jännittänytkään. Metsään päästessä Oili vinkui autossa, mikä tarkoitti että kytöä hommiin oli, hyvä! Lähetin nostamaan jälkeä ruudun keskeltä, lähti hyvin ja suoraan liinan mitan verran, sitten kaartoi hissuksiin vasemmalle ja noukki jäljen. Takajälki, käänsin koiran ja päästiin pienen suttaamisen jälkeen liikenteeseen. Kulman jälkeen eka esine. Toinen kulma, mentiin tien yli, muttei niin johdonmukaisesti että oltaisiin oltu selvästi vielä jäljellä. Olin päättänyt olla säätämättä omiani, joten menin kiltisti perässä. Taimikossa kurvailtiin ilmavainulla ja palattiin takaisin tien toiselle puolelle metsään. Toinen esine. Kulma vasempaan, epäilin harhaksi ja yritin tarkistaa koiralla, mutta ei merkannut jäljeä eteenpäin vaan halusi vasempaan. Okei, mentiin sinne, reipasta vauhtia. Pitkä suora, kun esineitä ei alkanut kuulua otin kuljetun suunnan tiedoksi kompassiin. Yli 400m jälkeen tultiin isommalle hiekkatielle ja tsekattiin vielä toinen puoli tiestä: ei jälkeä. Selvä pyy, tämä oli siis harha. Juosten samat 400m takaisin (onneksi oli suhteellisen tasaista maastoa!) ja jäljen nostoon. Oi tarjoili yhtä jälkeä silloiseen vasempaan, muutaman kymmenen metrin jälkeen näin askeleen maassa, kärki meidän tulousuuntaan. Yritin kääntää koiran, mutta sitä ei kiinnostanut, oltiin sutattu paikka jo itsekin kunnolla. Jatkoin alueen leikkaamista suunnitelman mukaan ja tultiin tielle ilman jälkibongausta. Autot näkyi kauempana vasemmalla. Kello näytti, että 10 minuuttia aikaa jäljellä. Periksi ei anneta, prkl! Lähdettiin rivakkaan tahtiin leikkaamaan metsää tien toiselta puolelta. Jossain 100-200m välissä Oili nosti jäljen vasemmalle, veti heti samalla sykkeellä kuin alussa nostettua jälkeä. Kello näytti muistaakseni 7min aikaa jäljellä. Irrotin liinan ja annoin koiran ajaa vapaana jälkeä just niin kovaa kuin itse haluaa ja juoksin perässä. 3. esine! (Hyvin Oi ilmaisi esineet vaikka juostiin jälkeä eteenpäin) Lisää vauhtia masiinaan. 4. esine! Nyt täysiiiiii! Koira kurvasi vasempaan ja pian sillä hytkyi pylly - me oltiin MAALISSA!
Hieno suoritus ei tämä tulos ollut missään muodossa, mutta suoritus se oli. Mikäänhän ei sinänsä tuloksen myötä muutu, eikä Oili ole sen avulla yhtään parempi jälkikoira - valitettavasti, mut nyt on tulokset kasassa taas pari vuotta eteenpäin. Oilin tapauksessa lopun sen potentiaalisen käyttöiän.
 |
| Etsi kuvasta pelastuskoira. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti