lauantai 25. syyskuuta 2010

PEHA Joensuu 25.9.

Koepäivä, kääks. Lupasin kyllä itselleni aamulla ajatella vain positiivisia ajatuksia ja pidättäytyä sanomasta kenellekään, että jännittää. Jos sen sanoo, niin ei se ainakaan helpota. Mitä ei sano, ei ole olemassa. Mutta kyllä se siellä silti oli, ja pisti vähän hengästyttämään. Oilille kakkosarpa, eli ekana paikallamakuuseen. Kaveriksi tuli rotutoveri Martti ja tuli oikein kotoinen olo kun kaksi lapinporokoiraa suoritti kimpassa tottista :) Oi pysyi rauhassa paikallaan, ensin vähän ihmetteli siimaleikkurimiestä, joka pärryytti koneettaan kävellen L-muotoista kuviota koiran lähellä (koira jäi kuvitteellisen ällän kainaloon). 6mm paukuista veti korvia vähän viistoon, muttei muuta. Paikkamakuu erinomainen. Seuraaminen meni ihan jees, tuttua väljyyttä käännöksissä, hyvä. Kaikki jäävät liikkeet muuten kuulemma hienosti, mutta ohjaaja antoi vartaloavun kääntämällä pään koiraanpäin heti käskyn jälkeen (pakko oli tarkistaa että menikö). Ei oikeasti mikään isoiso käännös, mutta tarkka tuomari huomasi ja vinkkasi että "luota koiraan". Luoksetuloissa tuli tietty suoraan sivulle, muuten hienot vauhdikkaat luoksarit. Seisomisessa oli ottanut jotain askeleita ilmeisesti pian pysähdyksen jälkeen ja sitten vielä ekasta laukauksesta otti pari, toisesta ei. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno + luoksetulo tyydyttävä, liikkeestä seisominen + luoksetulo tyydyttävä. Nouto hieno, paitsi se luovutusasento suoraan sivulle, hyvä. Ryömi jotenkin, mutta annoin sekä käsiapuja että käskyjä runsaasti, silti koira nousi välillä liian ylös, riittämätön. Eteenmenoon en saanut viriteltyä kunnolla, lähti silti hyvin liikkeelle, mutta kaarsi hetipian paikallamakuumerkeille. Eh, eipä oltu sitä treenattu ja osasinkin ennustaa tämän kun näin merkit, mutta kiva kun kuitenkin tajusi että jonnekin pitää juosta :D Eteenmeno (kuitenkin!) tyydyttävä. Kokonaisuudessaan tyydyttävä suoritus ja siis HYVÄKSYTTY!!!! Voi mikä voitto-olo tuli. Ja sitä nostatti entisestään se, että kaikki kolme koiraa saivat tottiksen läpi ja pääsimme kaikki porukalla maastoon :)

Maasto-osuus ei jännittänyt niin paljoa, siihen oli helpompi orientoitua: me mennään vaan tutkimaan missä ne maalimiehet lymyää. Etsintäsuunnitelma oli aika simppeli tehdä, joskin hiukan houkutti aloittaa toiseen suuntaan kapenevan alueen leveämmästä päästä, mutta kun se oli siellä kauempana ja siirtymienen olisi syönyt etsintäaikaa, niin aloitimpa sitten siitä lähempää. Eli ekat pistot koiralla oli n.20m syviä.. Pian nousi eka maalimies oikealta puolelta aika läheltä. Sitten tyhjäntoimittamista, Oili ei mennyt niin vireästi kuin yleensä, tarkisteli kuitenkin ihan suhtkoht riittävästi. Noustiin rinnettä ylöspäin, tajusin että oikealle jää nyt katsomatta aluetta, mutta sitten kun Oi nosti ukon kauempaa edestä vasemmalta, niin se unohtui. Yhtäkkiä edessä näkyi jo alueen takaraja ja koirakin tuntui siltä, että ei täällä enää mitään oo.. Se oli tehnyt pari hyvää syvää pistoa vasemmalle, ja siinä hahmottelin samalla myös että se vasemmanpuoleinen ukko oli ollut suunnilleen melkein takakulmassa. Oikealle teki myös pistoa, ihan ookoon näköisesti, mutta totuus oli, että ei vaan riittävän pitkälle. Lopulta tuomari jo kertoi, että nyt ei kyllä jäänyt maalimies enää taida nousta, joten jospa lopetetaan ja saat käydä nostamassa sen koiralle palkaksi. No sehän passasi, tuulikaan ei olisi enää koiraa siinä voinut jeesata. Ja se oli just sen tarkistamattoman alueen takana. Toisaalta olin unohtanut paikan, toisaalta taas luotin vähän liikaa koiran nenään. Höh! Etenin liian nopeasti keskilinjaa miettimällä liikaa sitä, että en viitsi kuluttaa Oilia pistottamalla sitä liikaa liian tiheään. Olinhan ajatellut taktiikaksi "kolme pistoa ja kolme maalimiestä" :D Ei ihan mennyt niin.. Mutta. Pettynyt en kyllä ollut, en sitten pätkääkään. Kokemus oli tosi hyvä, jäänyt piilo ei ollut mikään mahdoton, vaan kaikilla olisi ollut mahdollisuudet nostaa se (kaikilta koirilta jäi sama piilo nostamatta, eli harmillisesti kukaan ei saanut tulosta). Meillä oli kuitenkin mukavaa kun saatiin etsiskellä ja päälle tuli vieläpä kehujakin toiminnastamme! Ei se ei-ristelyä-osaavan koirakon toiminta sitten niin kamalaa ollutkaan :)

Hakukokeen arvioinnit:
Koiran ohjattavuus hyvä
Ohjaajan käyttäytyminen erittäin hyvä
Ilmaisut erittäin hyvä (2xeh)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti