Piti ihan varsinaiseen Suomeen lähteä vuoden viimeisen pelastushakukokeen perässä. Ja kuulemma olisi moni muukin ollut menossa, puhelimet olivat pirisseet vielä kuluneella viikollakin. Kiitin onneani, että tajusin hommata Oilille paikan hyvissä ajoin.
Ajomatkaa Lammilta Saloon sai varata pari tuntia ja eniten päivässä taisi jännittää kuinka löytäisin perille koepaikalle. Hyvin löytyi ja ihan ajoissakin. Kymmenen koiran kokeessa oli yhdeksän koiraa, yhden ohjaaja tavoitettiin Jyväskylästä ja siinä oletuksessa että koe olisi huomenna.. kakka mäihä siellä päässä. Kahdeksan koiraa lähti maastoon, näillä kaikilla tottikset tehtynä aiemmin - tästäkin huomasi että kyseessä oli tosiaan loppukauden koe. Oilin kanssa nostettiin kolmoskortti. Sopi mulle, sillä on niin paljon mukavampi päästä alkupään porukassa hommiin kuin jännittää koko pitkä päivä omaa vuoroa. Sää oli kovin tuhnuisen kostea ja tuuleton, hajut oletettavasti olla möllötti paikallaan, joskin kosteus mehevöitti niitä kyllä (ihanaa inhimillistää hajumolekyylejä :D).
Hakualue oli aika perussettiä, ei juurikaan korkeuseroja, ennemminkin sitten kasvillisuutta sen verran että koiraa ei aina nähnyt missä se meni milloinkin. Mut hei, siitä on meille kyllä enemmän apua noin niinkuin tyylillisesti, niin ei ihan paljastu se pistojen mutkaisuus ;) Muodoltaan alue oli kartalla miltei neliö, ihan hiukan pidempi toiseen suuntaan. Etelä- ja itälaitoja rajasi metsätiet, läntisellä laidalla kulki heinittynyt tiepohja, pohjoisella laidalla ei ollut mitään luonnollista rajaa, eikä myöskään merkkausta. Etsintäsuunnitelman, eli etsintälinjan vedon tein kuten varmaan kaikki muutkin, eli idästä länteen alueen keskeltä halkaisten (alue oli E-P suunnassa juurikin kapeampi kuin I-L).
Ekalla pistolla oikealle Oili nosti maalimiehen etukulmasta. Sitten pisto vasemmalle, löysä sellainen ja lopulta koira päätyi tielle ja oli menossa moikkaamaan siellä pällistelevää ihmisletkaa. Jahas ja syvemmälle metsään siis. Pisto oikealle, koira kävi jossain älyttömän kaukana ja olin jo varma että se nostaa mahdollisen takakulman maalimiehen. Mut ei, sieltä Oikku viipotti tovin hiljaisuuden jälkeen takaisin. Löysää pistottelua molemmille puolille (erit. koira oli vähän löysä), Oili olisi mielellään juossut ns. keskilinjaa eteenpäin, olihan siinä tuoreimmat hajuvanat. Välissä Oi kävi juomassa ojassa, annoin rauhassa hörpätä. (Tuomarikin tuntui siinä välissä lähinnä juttelevan ratamestarin kanssa omiaan ja puhuvan puhelimeen, joten olo ei ollut ihan niin tarkkailun alainen ;)). Sitten joku pisto jonnekin, en muista edes kummalle puolelle, koira hävisi niin pian kasvillisuuden sekaan, mutta haukku alkoi kuulua suoraan edestä - maalimies lähellä keskilinjaa. Olin samalla kulkenut vähän liikaa oikealle, joten sain vinkin korjata suuntaa vasempaan. Tämän jälkeen olimmekin yhtäkkiä takarajalla. Lähetin Oilin oikealle, mutta se vaan lähinnä tutkaili alueen ulkopuolista metsää. Ok, ei mitään siellä suunnalla siis. Jälkeenpäin myös tajusin, että Oilihan oli varmaan sillä yhdellä pitkällä pistolla käynyt katsomassa koko oikeanpuoleisen loppualueen, joten se tiesi jo, että alue on tyhjä. Sitten lähetys takalinjaa pitkin vasemmalle ja sinne Oikku sitten viipotti päättäväisesti eteenpäin. Katselin sen menoa niin pitkälle kuin linjaa pitkin oli näkyvyyttä (n.80m?) ja toivoin mielessäni, että "saa haju, saa haju, puikkaa vasemmalle metsään, puikkaa!" ja sitten Oili puikkasi juuri ennen näkyvyyden häviämistä metsään ja hetken päästä kuului tuttu ilmaisuhaukku. Hiihaa!!
Arvioinnit meni seuraavasti:
Koiran ohjattavuus: erittäin hyvä
Ohjaajan käytös: erittäin hyvä
Ilmaisut: erittäin hyvä - erittäin hyvä - erinomainen
Kokonaisarvosana: erittäin hyvä ja koe siis HYVÄKSYTTY :)
 |
| Oilin nenä ei tee tenää |
 |
| Toiset ne pelastuskoiralta uljautta penää, mutta kyllä tämmöinen säälittävä versiokin voi ihan toimiva olla :) |
Onnittelut! Ja nyt sitten kohti tositilanteita!
VastaaPoista