Pelastuskoiraleiri 7-9.10. Liperi

PERJANTAI-ILTA

Katin ja Henriikan järkkäämä etsintäharjoitus; naispuolinen avohoitopotilas ei ollut päässyt mökille asti vaan jäänyt harhailemaan jonnekin kylän ja mökin välisiin maastoihin. Ja kas, kortteerimme metsästysmajahan se oli siinä puolivälin tienoilla :) Oilin kanssa suunnattiin maastoon pimeän jo laskeuduttua ja tehtävänä tavallinen tienvarsitarkistus. Oili aloitti tehtävänsä tankkaamalla puronvarresta heinää.. Ennustin näkevämme saman päivän aikana vielä oksennuksenkin. No ei, Oi nosti pienen kävelyn (n.100m?) jälkeen jäljen länteen. Ja suoraan ihan karmeaan ryteikköön... Koira veti vakuuttavasti, mutta maasto oli osastoa "ei kukaan järkevä ihminen", jotenkin en siinä taas muistanut kadonneen taustoja. Välillä meno on tosi varmaa ja tiesin olevamme ihmisen jäljellä, välillä ajattelin että tää oli nyt kyllä tässä, myyn Oilin jollekin hirvimiehelle - justiinhan se on kausikin alkanut. Alle 500m (tuntui siinä maastossa PALJON pidemmältä matkalta) jälkeen koira alkoi sytätä tosissaan, käännyttiin moneen kertaan takaisin omille jäljillemme. H#?"&tin turhauttavaa! Oli pidettävä tuumaustaukoja ja kerran vielä lähdimme nostamaan jälkeä "potentiaalisesta" suunnasta. Sieltä jotain taas nousi ja jatkoimme matkaa kunnes koira hukkasi jäljen hakkuuaukon reunaan. Yhteydenotto johtoon tuotti käskyn palata johtopaikalle.

Kuviohan meni todellisuudessa niin, että Oili oli nostanut takajäljen ja ajanut sitä "normaalisti" aina syttäykseen asti. Joko se ei osannut ajaa jälkeä pidemmälle, tai sitten se yritti kääntymisillään viestittää, että "tää menis kyllä oikeesti tohon suuntaan". Tokihan mun tekisi mieli ajatella, että jälkimmäinen, mutta who knows. Jälki oli iältään 4-5h. Tokihan takajäljen ajo huvitutti (huvitti ja vitutti), mutta hiukan olin myös iloinen, että olimme olleet ihmisjäljellä. Oili sai siis vielä luvan jatkaa pekoiluitaan.

Tehtävän kimpussa hääri 4 hälykoirakkoa, yksi aloitteleva koira, 4 apuohjaajaa ja yksi ryhmänjohtaja. Ryhmyrinpestiä hoiteli tosin kolme eri henkilöä vuorollaan, minäkin siinä pienen hetken istahtaen. Kadonnut tuli lopulta löydetyksi ns. hakutehtävän kautta.

LAUANTAI

Lauantaina leiriporukka jaettiin kahteen ryhmään ja suunnittelimme toisillemme etsintäharjoituksia. Kaikki saivat myös esittää mahdollisia toiveita harjoitusten sisällöstä. En muista kunnolla omaa toivettani muuten kuin, että maalimies olis kiva. Siis että koira saisi ihmislöydön. Ja ehkä myös sitä varmistusta, että enää emme ainakaan ajelisi takajälkeä.

...vaan kuinka kävikään? ;) Noh, tehtävänannossa sattui jotain hämminkiä, tai sitten ei, mutta sitä meille tarkoitettua jälkeä emme alkuunkaan nostaneet. Sen sijaan Oili nosti jonkin jäljen ja ajoi sitä erittäin hennosti (en saanut lainkaan liinaan vetoa). Saimme kuitenkin luvan jatkaa jäljestystä, joten siinä sitä sitten mentiin. 100-200m jälkeen tuli hukkaa, siitä Oi kuitekin jatkoi tielle, tien yli ja siinä taas hukkaa. Laatikoitiin paikka, jälki nousi uudelleen ja saimme taas luvan jatkaa. Kovin oli vaan epävarmaa meno, ei lainkaan tuntumaa. Aina välillä kuitenkin selvää jäljestystä. Tosi omituista. Sitten tultiin taas tielle, Oi teputti sitä laitaa ja nuuh, sai hajun tien toiselta puolelta. Empi hiukan, mutta nokka veti kuitenkin väkisin tien toiselle puolelle. Lähti määrätietoisesti lompsimaan vanhaa sammaleista tiepohjaa. Saatiin tähänkin lupa, jatkettiin siis sinne. 50m jälkeen Oi nappasi vasempaan jäljen, ihan selvän tuoreen jäljen - vihdoinkin se kunnon tuntuma. Pian keppi. Ja pian yllättyneen näköinen maalimies, odotti kuulemma ihan jotain toista koiraa saapuvaksi. No voe..

Huoh. Oili oli alussa napannut edellisiltaisen toiselle koiralle tehdyn jälkitehtävän tallaukset ja kuinkas muutenkaan kuin takajälkenä...! Eli alkupätkä oli tuota vajaa 20h ikäistä jälkeä, ilmankos oli aika epävarmaa jäljestystä, varsinkin kun siitä oli kulkenut 3 ihmistä (jäljentekijä, koiranohjaaja ja appari) sekä yksi koira. Mäellä Oi oli ilmeisesti hukannut jäljen ja napannut jonkin muun jäljen tai sitten vaihtanut jäljeä. Tien toisella puolella se oli nostanut jälleen jonkin muun jäljen, silläkin alueella oli liikuttu edellisenä iltana hakupartiointina, joten olihan sielläkin Oilille jotain jäljestettävää. Ja seuraavan kerran tiellä Oi oli saanut ilmavainun 50m päästä toiselle koiralle tehdystä tunnin-kahden ikäisestä jäljestä ja käytiin sitten vielä ajamassa se loppuun. Eli siis yksi harjoitus ja ainakin 4 eri jäljen ajamista. Voe helevettiläenen! Olisi pitänyt luottaa itseensä siinä ihan alussa ja osata ilmoittaa, että nostettu jälki oli vanhempi kuin saman päivän aikana tehty, sillä olisi jo säästytty paljolta kun johdossa oltaisiin osattu keskeyttää se homma siihen ja antaa jatko-ohjeet sen meille tarkoitetun jäljen nostamiseksi. Ok, kiva kun vanhempienkin jälkien ajo näköjään onnistuu, mutta aika paljon tässä nyt on kaikkea epätoivottavaa häröä (takajäljet, jälkien vaihto (l. harhat), osaamattomuus koiranluvussa).

Käytiin vielä ihan lopuksi sitten nostamassa se Oilille tarkoitettu jälki ja ajamassa loppuun. Mikäs siinä, se meni ihan kivasti.

SUNNUNTAI

Oilille täsmäharjoituksia jäljestyksestä, ekana lyhyt yönylijälki, joka meni pääosin ihan passelisti. Toisena parin tunnin ikäinen tienylityksiä sisältävä harkka, jossa näkyi taas hyvin Oilin ilmavainuinen tapa ajaa jälkeä ja ongelmat tienylityksissä tai ylipäätään missään erikoisemmissa paikoissa. Oi merkkaa jäljen kulkusuunnan usein ihan oikein tullessaan tielle tms. alustanvaihdolle, mutta se ei jotenkin luota merkkaukseensa, vaan lähtee yhtäkkiä haahuamaan jonnekin ihan muualle ja nappaa jäljen sitten uudelleen vasta kunhan on ensin vähän hermostuttanut mua ja tehnyt kunnon jäljennostolenkin. Miksi se ei pidä noissa kohdissa jäljestä kiinni ja jatka sinne minne sen nokka on alun perin osoittanutkin? Ihme otus.

Ja taas tiedetään mitä treenataan.