Treenitreffit Päivikin kanssa Joensuussa tuulessa ja tuiskussa, mukana edelleen vain mutiainen. Tuumasin sopivaa lähestymistapaa Urhon kanssa näihin tottisteluihin ja päätin palata vanhaan, eli ei enää suoraan autosta lentoon lähtevää mudia hommiin, vaan alle joku tyynempi aloitus. Mä tykkään kun koira on järkevässä vireessä ja tuntumaltaan sellainen "yhteiskuntakelpoinen". (Tykkään kyllä myös vireestä ja vietistä, mutta yritän malttaa mieleni). Eli Urho ulos ja saman tien kiinni hihnoineen kiinni auton peräkoukkuun. Palkkailin Urhoa rauhallisesta odottamisesta. Sitten vasta, kun koira oli tottunut ajatukseen rauhallisesta odottelusta ja sen saattoi inhimillistäen ajatella ajattelevan, että "ompas tylsää kun täällä ei tapahdu mitään", oli aika ottaa mudi irti ja tarjota sille jotain kivempaa tekemistä MUN kanssa. Toimi! Urho oli ihan että "jee me tehdään sun kanssa kimpassa!!?!!?!" Olipas mukavaa, kuin vanhaan hyvään aikaan kun kaikki koirat härvelsi kentällä ja kuluttivat aikaa juoksentelemalla ympäriinsä todellisuudessa odottaen, että "milloin tulee mun vuoro päästä tekemään juttuja?" Noh, sanotaan samalla että häiriömäärä oli tänään kyllä melko matala. Mutta nyt kun on ajatusta toimintamallista, niin voidaan hakea niitä häiriöitäkin.
Mut ihan oikeesti me tokoteltiin. Urho otti luoksetulon pysäytystä ja kaukokäskyjä, molempia treenimalliin takapalkoilla. Luoksareita läpi-seiso-läpi, muuten ok, mut istumaanjäämisessä alkaa olla puutteita (nousee, ennakoi kutsua tai menee maahan). Pitäis palkata joskus pelkästä paikallaan istumisesta. Kakeissa ekalla pelkkä m-i, tokalla m-i-m-i. Mutiainen muisti :) Vähän elämöi-äänteli ja oli kovin herkillä, mut muuten kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti