Monta kertaa ollut tämä treeni mielessä, mutta aina vaan jäänyt toteuttamatta. Nyt kaverin fb-päivitys vaan sai jonkin jälkikipinän aikaan ja läksin suorilta pihalle. Otin Urhon mukaan jälkeä tallaamaan ja se sai samalla kusilenkin - kaksi kärpästä yhdellä iskulla :) Pientaloalueen väliin jäävällä n.8ha alueella on tasaisesti kulkijoita ja metsä täynnä koiranulkoiluttajien käyttämiä polkuja, tosin lauantai-iltana kulkijat ovat enää satunnaisia ulkoilijoita. Kiemurtelin lähimetsikössä, vanhalla nurmettuneella kentällä ja lenkkipoluilla, yhteensä jäljelle tuli pituutta lähemmäs 1km. Lenkin jälkeen kävin vaihtamassa kotona koiran ja heti ajelemaan.
Oili nappasi jäljen ihan näppärästi, vahvistin oikean jäljen nostamista kehulla, alkuun merkkaili myös Urhon juoksenteluita, sitten tarkensi paremmin mun askeleisiin. Meni tosi tiiviillä nenällä. Yllättävästi hankalimpia oli siirtymiset pururadalta metsään, niissä meni useamman metrin ohi ja sitten ilmavainuisesti tarkensi jäljen. Hajukuva oli kai pururadalla ja varvikossa niin erilainen? Kaikkineen jälki meni varsin hienosti, vaikka vaikeuksiakin oli. Yksi isompi jumi sattui hiukan yli puolivälin jälkeen. Jälki tuli metsästä pururadalle ja alustanvaihdon kanssa samaan aikaan vastaan tuli koiranulkoiluttaja, joka oli kävellyt pitkittäin jälkeä pitkin. Sen pätkän Oi haparoi, menetti itsevarmuuden, eikä meinannut millään saada tarkottua 50m jälkeen käännöstä kävelytielle. Jos en olisi tiennyt minne jälki menee, niin siihen homma olisi kyllä tyssännytkin. Onneksi tällä kertaa tiesin ja pystyin tukemaan koiran taas jäljelle, se keräili itsensä ja loppu meni hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti