lauantai 1. maaliskuuta 2014

Leikkikoulutuspäivä

Taas näitä juttuja, joissa olisi ollut hyvä käydä 6 vuotta sitten. Tai no, kyllähän sitä silloin jo vähän tiesi mitä tarttis tehdä, mutta ei sitten tehnyt kuitenkaan… Tosi vaikea kirjata päivän antia ylös, mutta koitetaan nyt jotenkin. Ja videotakin on, en tiedä onko niistä tosin iloa muille kuin itselle. 

Urho 8-v siis sai osallistua Popekon leikkikoulutuspäivään, jossa tarkoituksena oppia lisää koirastaan ja erityisesti sen kanssa leikkimisestä. Koutsina Juha Venäläinen. Urhon leikkimiset ja leikkipalkkaamiset ovat varsin rutinoituneita. Joko heitän sille lelun, se saa iskeä kädessäni olevaan leluun kiinni. Ja sitten revitään tai Ur tuo lelua revittäväksi. Välillä Ur vie lelun hankeen ja välillä, tai oikeastaan tosi usein, tulee lelu suussa pylly edellä toiveenaan pyllyrapsutukset. Jos kukaan ei rapsuta pyllyä, niin ryhtyy omatoimisesti hinkkaamaan pyllyään ihmisiä vasten. Olen miettinyt paineistuuko leikkiessä kun haluaa mielellään kääntyä lelun kanssa pois ja tarjota takapäätä. Ei useinkaan ihan omatoimisesti työnnä lelua tarjolle uuteen taisteluleikkiin, vaan minä teen sen aloitteen, jolla sitten pomppii vasten ja taistelu jatkuu. 

Eka kierros ihan vaan perusleikkimistä patukalla. Ur pärräsi ja haukkui taistellessa (kuten usein tekee), sain ohjeen heittää lelua pari kertaa, jonka jälkeen hiljeni. Nyt en sitten taas muista mistä tuo ääntely taistellessa kertoi, mutta koska ilme oli vapautunut ja häntä heilui, niin ei se pahasti paineistunutkaan ole. Ylivirettä (+ hermot ei pidä) kenties, hiljeni kuitenkin selvästi kun sai pari kertaa juosta lentävän lelun perään. Perusvirhe taisi kaikilla, myös itsellä, olla että nostaa lelua taistellessa liian ylös > koiran etutassut ei pysy maassa ja se ei pääse kunnolla taistelemaan, vaan pelkästään roikkuu lelussa. Eli itseä alemmas, olkapää joustaa ja kunnon vedosta voitto. Sen jälkeen rintaan (omaan :)) taputtamalla taas koiraa kannustetaan uudelleen haastamaan ohjaajaa leikkiin. Tavoitteena, että koira alkaa itse haastaa ohjaajaa. Ja tuo halu haastaa käännetään sitten esim. tottiksen moottoriksi. Eka kierros oli Urhon mielestä ehkä siistein. Sai vaan käydä leikkimässä ilman mitään muita vaateita :) 

Toisella kierroksella halusin tsekattavan patoamista. Ongelma kun on, että lelulla palkatessa en aina oikein osaa toimia koiran nousevan vireen kanssa, koirasta tärähtää huutamaan ja sitten meitä onkin jo kaksi huutajaa… Ur ei siis osaa padota, ts. keskittyä oikein, vaan pakka leviää käsiin ja koira möykkää. Kokeiltiin kuviota: leikki > "irti" > "istu" > otan hitaasti pari askelta taaksepäin > "sivu" ja siitä palkka. MUTTA tuossa jo koira rävähti sivulle käskiessä huutamaan. Joten jätettiin sivulletulo pois ja kun koira istuessaan loksautti leuan kiinni (siis ei huutanut, vaan vain meni siihen hyvään keskittymisen tilaan), niin heti palkka > leikkiä. Pari toistoa saatiin myös otettua luoksetuloa, se oli Urholle suoraviivaisempi suorittaa. Ja nyt kun mietin, niin ehkäpä juuri sivulletulo onkin sellainen liike, jossa on ylipäätään jotain klikkiä. Se on usein just se hetki, kun tulee huutoa. Esim. leikin jälkeen jos pyydän sivulle ennen uuden liikkeen aloittamista. Ehkä taustalla on myös koiran epävarmuus ylipäätään palkan saamiseen? Sivulletulosta tulee kuitenkin harvoin ihan ajatuksella palkattua. Se on semmoinen "tuu nyt sivulle, niin päästään aloittamaan liike" -liike. 

Kolmannella kierroksella kutakuinkin samaa kuin ekalla, pl. otin siihen palkaksi narupallon enkä patua. Siinä Ur esitti ihan kattavan "osaan haukkua narupallo suussa" -sarjan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti