Koska oltiin Linnunlahdella, piti tietysti ottaa pk-noudot. Ensin Urho sai paikallamaata Raikun noutojen ajan. Tasaista pientä piipitystä sieltä kuului melkein koko ajan, mutten kiinnittänyt siihen kummempaa huomiota, kunnes sitten puolivälissä huomasin koiran seisovan ja haistelevan maata metrin verran alkuperäisestä edenneenä. Käskin takaisin maahan ja siellä pysyi hyvin lopun aikaa. Kauankohan lie ehti tepastella? Urhon noudot sitten: Tasamaa ok. Hyppyssä mennessä nätin kosketuksen sijaan ruma kosketus, palatessa kohdisti ensin esteeseen, mutta kun kehuin heti ekalla kiertoajatuksella, niin tuli lopun reippaasti ohi. A-esteellä pelkkää paluuta isoin avuin, eli taputin estettä ennen tuontia (jätin koiran ja kapulan apparille). Kolme toistoa ja kaikilla oli kuulemma hieman epävarman oloinen, vaikka lopulta kiipesi reippaasti kuitenkin. A-esteen paluu taitaa sittenkin olla aika hepreaa Urholle..
Tokohommat aloitettiin ruudulla, kolme toistoa (kolme lelua :)), kaikille jonkinasteinen näyttö. Kaukokäskyjä ihan läheltä, palkka 1-3 vaihdosta, vähemmän ääntä kuin ennen, mutta joku ääni kuitenkin. Kuvaa hyvin fiiliksiä eri liikkeissä, kun perusasennosta maahan käskiessä Urho tekee luoksetulossa maahanmenon tyyliin "pläts" ja kaukoissa omituisesti vääntyen ja etutassuja eri tahtiin asetellen. Kaukoissa ollaan lähtöjäänkin siis paineessa. Luoksetulossa jätin ensin seisomaan ja siitä kutsu + maahan. Vaan ei mennyt maahan, jäi seisomaan, niiasi kyllä. Käsky on nyt ollut pelkkä "maa". Toistoja muodossa "maa-han", jolla sai varmistettua maahanmenon. Noinkohan on jo oppinut liikkeen asentojärjestyksen ja tämä rikottu kuvio ei uponnut? Ei varmaan, kunhan yleisesti on vaan vielä epävarma koko liike. Välissä yksi läpijuoksi ja lopuksi vielä seisomisesta maahanmeno. Eli seisomista ei tänään ollenkaan. Tunnistunut onnari x2 :) Ja ihan lopuksi vielä tuuripelinä lähetys tyhjään ruutuun - meni! - ja lentävä pallo palkaksi. Nyt oli muuten standardina kasi narupalloa käytössä ja sehän toimi hyvin. Yleensä vaan tyydyn käyttämään yhtä, jolloin hommiin tulee aina väkisin turhia välejä kun Urho juoksee pallon kanssa hankeen, josta se sitten pitää taas kutsua pois. Kahdella pallolla pelailemalla Ur pysyy luontevammin hollilla ja valmiina seuraavaan hommaan (yleensä lopuksi vaihdan pallon namiin).
Oili juoksi lentävien namien perässä, ei ensin osannut istumista (meni maahan) ja sitten seisomista (istui), sekä leikki patukalla, joka oli Oilin mielestä huippuhauskaa. Urhokin kykeni olemaan Oilin leikkiessä hiljaa. Ja vielä eteenmeno yhdessä jätetylle purkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti