Maastohommia ollaan tehty pari kertaa. Oilille ilmavainuja ja Urholle jälkiä. Etenkin Oilin jälkimmäinen harjoitus oli tosi hyvä perusjuttu. Lähdettiin perus jäljennostoon tien oikeaa laitaa hieman metsän puolella. Oili nosteli joitain jälkiä, joista kiitin ja jatkettiin matkaa, nimittäin treenin pointti tuli n.500m kohdalla, kun tien vasemmalle puolelle rinteeseen reilun 100m syvyyteen sijoitetun maalimiehen hajuvaluma tuli tien yli. Oili merkkasi hajun ensin ikäänkuin ajaen jälkeä metsästä tielle (ihan editseni), vielä tien yli ja vasta tien toisella puolella nosti selvästi nokan ilmaan ilmavainun merkiksi. Eteni varovaisen oloisesti n.20m, sen jälkeen kiihdyttäen ja lopulta kadoten rinteeseen ja mm luo. Aika paljon nöyrää koiraa sotkee se, että on tehty paljon jälkeä ja jäljen nostoa ja sitten tuleekin ilmavainu ns. väärältä puolta. Eli näköjään luontaisesti varsin ilmavainuinen koirakin saadaan aivopestyä jälkien pariin kun riittävästi asiaa paukutetaan.
Urhon jäljet ovat olleet perusjuttuja myös. Eka n. 500m kolmella kepillä (maasta poimittuja ja nopeasti hajustettuja) + loppupurkilla, hyvin meni mutta 2.keppi jäi. Toinen 200m keppitreeni, jossa 5 keppiä (aiemmin pätkitty, eli hyvin myös hajustettu. Nosti muut kepit hyvin, mutta viimeisen aurinkoisen hakuuaukon laidassa olevan kepin ohitti ilman reagointiakaan. Aurinko teki siinä siis temput hajuille, l. hajukuva muuttui, joten keppikin jäi huomiotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti