Harjoituspäiväkirja, ehhehehe.
Joten laitetaan sitten kuvia.
 |
| Mökkeilijät kottareissa, Urho omaehtoisesti, Oili käskytettynä. |
 |
| Suoretkellä, autiotuvalla. |
 |
| Suolammella, jollain linnustajalla jäänyt kuvat mättäälle. Oilin juoksut lähestyy. |
 |
| Viiksikarvat. |
 |
| Lumirämminnät kipeyttivät taas Urhon selän, kuvasta näkee miten vetää makuullakin takajalkoja alleen. Koko syksyn mun piti viedä se tsekkiin ja hoidettavaksi, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Ja kun ei ollut mitenkään isosti kipeä vaan porhalsi kaikki lenkit läpi täysillä. Risuja mulle ja heti joulun jälkeen nyt sitä aikaa varailemaan. |
 |
| Oili kymmenentenä joulunaan. |
No niinpä! Oikein paljon risuja sulle!!! Urhon selkä oli jo silloin tokomestiksissä tosi jumissa ja kipeä, kun sitä palpoin... Muista, että Urho on kohtuullisen kova koira, joka ei kipua helposti näytä. Usein mudeilla on jo yksi jalka haudassa siinä vaiheessa, kun oireet alkavat näkyä ulospäin. En halua pelotella, mutta kuitenkin... Veikkaan, että Urho muuttuu melko paljon joko kipulääkityksen, tai muun hoidon vaikutuksesta. Nyt hemmetti vieköön viet sen ihanan koiran tutkimuksiin ja hoitoon! Urho ei ole ansainnut jatkuvaa kipua ja jomotusta. Urhon näennäinen rauhoittuminen, mitä olet ihmetellyt, on tod. näk. kivusta johtuvaa. Myös ilotulituspelko voi liittyä kipuun. Ei tuon ikäinen, hyväkuntoinen mudiuros vielä oikeasti osoita mitään vanhuuden merkkejä (vrt. Urhon "velipoika" Urkki).
VastaaPoistaAika varattu, vihdoinkin. Risut toimi. Kerron sitten mitä selvisi ja mitkä on jatkotoimenpiteet.
PoistaHienoa! :-)
Poista