sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Viikonlopun pekoilut ja tottis

Perjantain pimeissä 3 maalimiestä valmiina raunioalueen takametsään, 2 umpparissa. Haukkuja "täydet", käytännössä jotain ehti huutaa jotain 30-40?. Ilmaisuissa näkyi vähäinen treenaus ja lääppimiseneston hinkkaus, koira oli aika levoton eikä oikein tiennyt, että minne keskittää haukkunsa. Muuten hommaili mukavasti, oli motivoitunut ja käytti nenäänsä :)

Sunnuntaina ilmaisutreeniä.. kai se ihan hyvin meni. Ekalla kerralla oli rääppäissyt, toistoilla ei.

Su myös jälki, n.500m ja alle 2h ikäinen "perussettii" jälki. Nostatin tienvarsihommana, juuri kun päästiin jäljen lähtökohtaan vastaan tuli joku lenkkeilijä megakokoisten lastenrattaiden kanssa. Ei Urho niistä näyttänyt tuumaavan mitään, mutta ei se kyllä myöskään jälkeä saanut nostettua, ihan aavistuksen merkkasi. Palattiin takaisin ja merkkasi paremmin, huterahko nosto. Jäljesti kuitenkin tosi pari lyhyttä katkoa matkalla, yksi isompi joka sekin saatiin selätettyä nostamalla harkitusti jälki uudelleen. Esineitä löysi 4, en muista oliko niitä se neljä vai viisi. Ur nostaa esineet hyvin, mutta niiden jälkeen tulee aina katkos. Pitää suunnilleen ilmoittaa koiralle, että mitä täällä oltiin tekemässä. Kaikkineen kuitenkin onnistunut jälki!

Perään vielä tottistelut. Seuraaminen alkoi näyttää tosi mainiolta perusasentotreenin kautta. Eli 2 askelta, tiukka pysähdys, palkka vain jos istuu suoraan tai korjaan itsenäisesti oikeaan paikkaan perusasentoon. Muuten korjaus ja kehut sekä perään uutta yritystä. Jäävissä istuminen ihan hukassa, totaalisesti. Pari noutoa, vissiin okei.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Ohjattu tottis

Maneesilla ohjattua tottistelua, kiitos Riikka järkkäilystä! Pieni lepsuileva treeniryhmämme sai Susanna Maksimaiselta arvokasta muistuttelua kriteereistä ja niistä kiinni pitämisestä. Oltiin kaikki ihan nolona kun tajusimme, että mitä kaikkea me katsomme toisiltamme läpi sormien sillä selityksellä, että on  tärkeintä, että on mukavaa :D No onhan se ihan kiva, että on kivaa, mutta kun siinä samalla liikkeistä voisi tehdä Täydellisiä, eikä vaan Ihan kivoja.

Urhon kanssa tuumattiin ensin mielentilaa ja sitä kokonaisuutta, jolla kokeenomainen suoritus tehdään - ja todettiin, että siihen pitää rakentaa joku systeemi. Ei voi tuudittautua siihen, että kyllähän Urholla motivaatio riittää. Häiriötä kestääkseen sen motivaation pitää olla super! Varsinaista häiriötreeniä ei nyt tehty, mutta sitä pitää alkaa tosissaan hommailemaan, jos mielii joskus taas kokeisiin.

Jäävissä neuvona oli aloittaa aina vaikeimmasta ja jokaisen kohdalla ensin muistutellen. Urtsilla siis istumisia ensin vapaasti liikehtien, sitten vasta liikkeestä. Ja sitten, mun pitää vaan LOPETTAA sen vartaloavun käyttö, koira ei sitä tarvitse. Otettiin pari toistoa, viimeisellä koira teki hienon istumisen ilman että venkuroin omalla kropalla mitään. Luottoa, luottoa! Ja niitä apusilmiä, jotta mun ei tartte kurkkia koiraa. Maahanmenoon ja seisomiseen samat jutut. Seisomisessa voisi myös lennättää enemmän palkkaa suoraan taakse heti käskyn perään, niin siitä saa näyttävämmän.

Aika meni ihan sikanopeasti, emmekä ehtineet vetäistä neljällä koiralla kuin yhden kierroksen, vaikka alunperin piti yrittää kahta.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Haku & jälki

Lyhyesti: Urho on selättänyt selkävaivan hyvin, liikuntaa on lisätty eikä kivut ole palanneet. Oili teki taas juoksunsa ja meni Lammille hoitoon.

Sitten: rasti seinään - me treenatiin! Sunnuntaipekoiluissa Urholle ilmaisuja ja jälki. Lentävä purkki -palkkasysteemi toimii ja saatiin ihan hyviä toistoja aikaan. Vaan perhanan kiero otus se mutiainen on, keksii mitä ihmeellisempiä variaatioita yksinkertaisesta aiheesta. Mä aina yritän määrittää jonkun kriteerin ja sitten mudi tekee jotain just sellaisella harmaalla alueella, että salliako vai eikö sallia.. Ei ihme, että niitä ongelmia on päässyt syntymään.

Jälki tehtiin niin, että Ur sai sekä nähdä jäljentekijän lähdön maastoon, että tyyppi löytyi myös lopuksi sieltä jäljen päästä, motivaation sais vähän kohentua nääs. Välissä jälki vanheni pari tuntia. Maasto oli pakkasesta kohmettunut. Alussa suuria vaikeuksia, merkkasi jäljen, muttei imuuntunut sille. Ja heti perään harhautui hirvenjäljille.. Yritettiin nostaa jälkeä uudelleen ja jotain Ur siinä nappailikin, muttei juuri sitä oikeaa. Kunnes sitten tiedustelujen jälkeen päästiin oikean jäljen äärelle ja mudihan setvi homman loppuun oikein mallikkaasti. Nosti matkalta sinne tiputetun esineen ja merkkasi tarkasti myös jyrkän rinteen, missä jäljentekijä oli joutunut ottamaan käsillä kiinni maasta ylös kivutessaan.

ps. Urhon deitti Muru pyöräyttänee keltaisia mudinpoikasia maailmaan ensi viikolla! Tai sitä seuraavalla. Toivottavasti Muru pysyy yhtenä muruna pyöräytellessään, eikä halkea kahtia.

Väsynyt mudi on onnellinen mudi.