Esineruutu ja jälki

Kevään toka esineruutu. Eka oli unohtunutkin kirjailla, se tehtiin ekojen jälkien tapaan myös pääsiäiskeikalla. Eka meni jotenkuten, koira hyydähti viimeisillä esineillä. Tämä toka taas onnistui just eikä melkeen. Kaava tuttu: koira näki alueen (suikale) tallauksen ja esineiden viennin, sitten virittelyesine ja lopulta hommiin. Kolme pistoa, kolme esinettä, ei puhettakaan että Urho olisi homma yhden tai kahden esineen jälkeen alkanut kyllästyttää. VAIKKA me oltiin samalla pienellä kävelyllä ja VAIKKA se oli hetki sitten keskittynyt lähinnä naaraskoirien kulkureittien selvittämiseen meidän pissilenkkimetsässä.

Ja sitten kevään toka jälki, vieläpä pellolle :) Siitä kiitos Saaralle, jonka kulmille päästiin jäljestelemään. Ja huoh, peltojälki on niin raakaa, niin totuuden kertovaa.. Oli siis aika häsellystä ja itsekin olin keskittymätön. Urho jäljesti aika paljon sivussa. Jälki oli alle 100m ja noin tunnin ikäinen, pari kulmaa, lopussa serpentiiniä. Nakkia noin joka kolmannella, paljon jäi syömättä yksinkertaisesti jo siitä syystä, että koira meni niin sivussa itse jäljestä (hmm.. miksi ihmeessä mä annoin sen mennä!??!) Esineilmaisut hyviä kunhan vaan sellaiselle osui, yksi purkki viidestä jäi löytämättä sivussakulkemisen vuoksi.

Tottikset

I h a n a a treenailla, kun on sulaa, kuivaa (joskin myös vähän pölisevää), valoisaa ja lämmintä! Mulla oli ottaa kaveriksi lpk-kimppatottiksiin vain mudi, sillä Oili jatkoi pääsiäisreissulta Lammille juoksuhoitoon, ja treenailee siellä ilmeisesti erittäin ahkerasti kerjäämistä, esitiskausta ja kompostointia. 

Ekana Urholla leikkiä, joista syttyi koira, muttei oikein emäntä - en tiijä, ei vaan oikein löytynyt iteltä tatsia. Edellisenä iltana olin todennut koiralta kadonneen maahanmenon, ihan tyhjää vain kolisi Urholla päässä kun kuuli "maahan". Suunnitelmana oli ottaa namilla ja naksutellen maahanmenon muistutuksia, mutta jostain syystä yritin samaa leikin keskellä ilman nameja ja naksua. Ehkä noin yksi kappale onnistui ja sitten alkoi mudin päässä taas humista, ei mennyt maahan, tai sitten meni maahan ja haukahti oikein painokkaasti, eli siis kiroili ja meni maahan. No eihän se nyt käy. Kun viimein tuli haukuton maahanmeno, niin äkkiä lopetus. Seuraavassa satsissa sitten suunnitelman mukaisesti ja heti alkoi maahanmeno toimia. Välissä vähän myös seisomisia ja sen jälkeenkin maahanmenot onnistui taas. Ilmeisesti Urholla vaan välillä hirttää jostain kiinni? Varsinkin jos tulee viettiä. Pitää muistaa naminakkinaksutella näitä eri asentoja taas. Vanhaa linttanaa kenkää testailtiin noutoalkeissysteemillä, olisko siitä meille peko-käyttöesineeksi. Kyllä Urho ihan sitä otti ja toi, mutta ihan paras mahdollinen se ei ollut; Ur otti siitä helposti pelkästään hellän etuhammasotteen. Joko täytyy kaivella sille joku vielä parempi esine, tai sitten naksutella Oilin tiskiharja myös Urhon käyttöön. Nyt Ur ottaisi tiskiharjasta otteen mieluiten siitä harjaosasta..

Loppuun paikallamakuu yksistään (olin selin, mutta vain muutaman metrin päässä), välipalkkasin kerran. Piippaili kun Aihki pinkoi lentävän pallon perään, muuten ok. Eteenmenolelun vientiä ei oletettavasti nähnyt, lähti silti oikein mainiosti :)

Kauden ekat metsäjäljet

Molemmille koirille samanlaiset lyhyet, alle 100m pitkät jäljet parilla kulmalla ja reilulla nakituksella sekametsään. Urholle kolme keppiä+loppupurkki, Oilille pelkkä loppupurkki. Molemmat jäljesti ihmeellisen rauhassa ja keskittyneesti, oli ilo tulla perässä. Pienet janalähetyksetkin lieviä vinouksia lukuunottamatta oli aika hyvät, kumpikin oikein rauhoittui siinä lähetyksen hetkellä etsimään jälkeä. Vau vau vau!

Kaupunginvarikko

Oililla kaksi maalimiestä ja häiriöhenkilöt molempien maalimiesten lähellä. Toinen häiriö paukutteli metalliputkia ja toinen käveleskeli edestakaisin, molemmat Oi noteerasi, muttei alkanut ilmaisemaan vaan haki piiloutuneiden hajut ja ilmaisi vasta ne. Homma meni siis just niinkuin pitikin :)

Urholla haettiin vahvistettiin pituuksia, nimittäin pistojen ja ilmaisujen pituuksia. Neljä pistoa haamujen kera ja perillä (noin lukuina) 20-40-50-10 haukkua. Koiran syvyysnäkö osottautui taas erinomaisen huonoksi ja miltei kaikilla pistoilla Ur kurvasi viimeistään 20m ennen "päätepysäkkiä" johonkin suuntaan sivuun. Yritystä, intoa ja motskaria oli tosi kivasti, joten en kummemmin puuttunut noihin kaarteluihin kun perusmeno maittoi. Ilmaisut hyviä, hauskan huomion toinen maalimiehistä kuitenkin teki: Urho ei katso maalimiestä silmiin tai ole siihen kontaktissa muutenkaan ilmaistessaan, vaan haukkuu aina ohi jompaan kumpaan suuntaan. Seisovaa maalimiestä se näytti haukkuvan enemmän kohti kasvoja, mutta nämä samassa tasossa olevat meni tosiaan sivuhuudannalla. Samoin lähetyksissä Timo teki huomion, että Ur "väistää" lähetyskättä ja pyrkii siitä sivuun, eli liikaa vasemmalle. Kun lähetän sen liioitellusti oikealle, se lähtee juurikin suoraan eteenpäin. Toi ilmaisun kontaktittomuus on hiukan omituista, koska koira on siinä toisaalta perin pedättyväisen oloinen maalimiestä kohtaan, mutta vetää samalla kerrassaan hyvää ilmaisuhaukkua. Hassu otus Urho!

Pystykorvatokot

Enää ei voi puhua ihan täysin lpk-tokoista, kun 33,33333% tottelijoista oli ei-porokoiria. Pystyt korvat löytyi kyllä kaikilta, tai no, Raikun korvien pystyys on vähän niin ja näin :D Linnunlahden tyhjällä kentällä tehtiin wanhanajan rivitottiksia. Mulla pääasiassa Urho niissä messissä, Ur olikin tosi kivalla meiningillä mukana. Jos joku sen huomion vei, niin naiset, mutta miehet ei ja se on miellyttävää. Ekana koirilla vähän kontaktiharkkaa, namittelin Urhoa. Asettuminen ympyrään, koirat paikallamakuuseen. Sama myös paikallaistumisena. Vielä samaa häiriköintien kera, vein Urhon pois ja häiritsin muita, sitten Leena kävi pallon kanssa härnäämässä Urhoa joka oli kontaktissa sivulla. Seuraamispujottelua koirakoiden välissä ja vielä luoksetulo koirakujan läpi, välissä vaihdoin koiran Oiliin joka pääsi pujottelemaan+luoksetulemaan.

Urho pääsi vielä hyppimään pallon kanssa matalaa estettä ja olisi niin halunnut kiertää aina tullessa esteen. Se oli ihan ihmeissään, että "miten niin mä en saa tulla täältä toista kautta sun luo?!" Pakotin pois ja hypyn kautta takas, sitten meni jakeluun. Vikana vielä eteenmeno, Ur näki pallon viennin.

Itä-Suomen lappalaistottikset

Vuorossa Savonlinna, jossa hallintatreeniä - nimittäin omankehonhallintatreeniä - extremekentällä. Oili aloitti leikillä, sitten vähän n.80cm hyppyä eestaas, noutoa kaksi tuontia ja lopuksi eteenmeno seuraamispätkän kera. Eteenmenossa kunnon törppötoteemi merkkinä, juoksumatkan vieressä kun oli ruutu omine törppöineen. Kävin ruudun vieressä näyttämässä eteenmenosuunnan, oli ekalla lukitsevinaan kohteen, mutta silti ruututörpöt imi luokseen. Korjausliike ja sitten meni nappiin.

Urholla pelkästään leikkiä, kentällä pari muuta urosta myös, joista yhtenä kamalista kamalin Martti. Ur keskittyi patukanrevintään, eikä kerennyt noteeraamaan muita poikia. Leikin lomassa ihan vähän istumisia, kontaktia ylipäätään, pieni pätkä seuraamista. Niin ja n.80cm hyppyä eestaas.

Betonivarikko

Oilille esine ja maalimies, eli mm jätti tiedettyyn paikkaan esineen (jotta pääsin varmistamaan sen noston) ja jatkoi matkaa piiloon. Oili noukki jäljen, bongasi huterasti esineen ja jouduin vaatimaan sen ilmaisun (olisi mielummin jatkanut matkaa). Loput jatkui samalla haahuilulinjalla, tuuli puski hajuja ties minne ja samaan tyyliin juoksenteli koirakin. Lopulta mä bongasin maalin ennen koiraa kun se vasta selvitteli hajun kulkemisia tuulen alapuolella, kai...?

Urho oli ihan villinä omassa treenissään ja juoksenteli myös ties missä. Mudi oli ihan fiiliksissä! Ekan bongaamansa hajun (jolle ehti sanoa HAU) se kuitenkin jätti näissä vauhtifiiliksissään ja kävi noukkimassa edempänä olevan maalimiehen. Hmm.. Urho tarttis ehkä vähän järjestystä hommaan? Palattiin hakemaan eka maalimies ja sen tarkentaminen tehtiin tutussa huutokonsertissa. Maalimiehellä vielä ilmaisut - jotka siis oli koko treenin teema, eli sekalaisia ilmaisuja palkaten siitä kun koira jättää mun liikkumiset huomiotta ja keskittyy maalimiehen huutamiseen. Kaksi viimeistä maalimiestä toteutui sitten paremmin ja pääsin ylipäätään lähistölle hyörimään (kävin lähellä ja poistuin) samalla kun Urho ilmaisi. Ihan sikakivasti meni ne!