Urhon toko ja Oilin tottis

Seuraamisia, ok. Luoksetulon maahanmenoa avustajan kanssa ihan lyhyeltä matkalta, ok sekin. Ruutu kaksi kertaa lyhyeltä matkalta ja näytön kanssa, ekalla ihmetteli, toinen hyvä. Kaukokäskyjä nyt liikkurin kanssa, matkaa vähitellen pidentäen, vain yksi maa-is -nousu. Lopuksi kokeenomainen metallinouto, lähdössä nyki pahasti, tuonti vähän vaisu ja istui varsin kauas - kutosen olisi Leena antanut :) Pitääpä ottaa metskun edessäistumisia olkkarin matolla. 

Oilille 3x seuraaminen askelmäärää pidentäen noin suunnilleen 20-40-60, vapautus takapalkalle. Lähetyksiä lumikasalle ja siitä suuntia. Oikeaan suuntaan mennessään naks ja makupalan heitto koiralle.

Jälki

Käytiin hakemassa Oili juoksuhoidosta Lammilta 15-17.3. Joku päivä seuraavalla viikolla, en muista tarkasti että mikä, tein Oilille lyhyen jäljen Tokmannin parkkiksella. Nameja siellä täällä, 3 pientä esinettä, joista yksi lyhyen paluuperän päässä. Ajo tuoreeltaan. Kerran olisi lähtenyt pokkana ties minne, muuten piti hyvin jäljestä huolen.

Paiholan rakennuksilla vielä kertaalleen

Rakennukset ei ole Urhon juttu, sillä leviää pää niissä ihan totaalisesti. Päättömän rääkymisen väliin saatiin jokunen ihan hyvä pätkä nopeatahtisia asuntotarkistuksia. Mun piti vain luottaa koiraan ja jos se totesi eteisaulassa, että ei ole kiinnostava asunto, niin eikun vaan pois ja seuraavaan kämppään. Mutta sitten seurantaporukkaan tuli henkilö, joka oli saanut oman koiransa anaalirauhasnestettä vaatteilleen ja Urho rakastui oitis... Voi tsiisus. Okei, onhan Urho vähän sekaisin kun Oili juoksuisena lähti pois laumasta, mutta kyllä nyt jotain rajaa voisi poikakoirailussa olla. 

Eli siis hyvin ja huonosti meni rakennukset. Se mikä meni hyvin, meni kyllä aika hienosti hyvin. Yritetään muistaa vain se :)

Tottista ja tokoa

Lenkki tottiskentän ohi ja siellä pitkä luoksetulo suoraan leluun, esteet ja lopuksi eteenmeno. Hyppy x4 lelun kanssa. A-esteellä jätin koiran ylivinoon lelun kanssa ja siitä pelkät palautukset. Eteenmenossa vietiin lelu kimpassa, seurautus poispäin (levotonta, kontakti katkeili), täyskäännös, virittely ja lähetys -> oukkidoukki.

Illalla vielä tokoa Outo-Urhon kanssa.  Namilla autosta ulos ja seuraamisiin, hyviä pieniä pätkiä ja erityisen hyviä käännöksiä :) Kaukoissa otettiin vain maa-is liikkurihäiriön kanssa. Eka läheltä ok, toinen muutaman askelen päästä taas tuotti jumin. Palasin lähemmäs, se ok. Vielä yksi hiukan kauempaa ja kun se onnistui niin jätettiin asia taas muhimaan. 

Ruutu meni ihan plörinäksi, Urho oli kuutamolla ja outona. Kuikuili jonnekin muualle, ei halunnut katsoa kun kävin näyttämässä ruutua ja lähetettäessä meni haukkumaan Leenalle (kuin maalimiestä) tai mulle. Aiemmin sillä sentään on ollut joku ajatus, vaikka ei heti olisikaan honannut ruudun merkitystä. Ihan kuin olisi kytännyt, missä Oili on? Ja siten väistänyt huutamiseen kun ei muutakaan keksinyt. Läheltä jonkinmoinen onnistuminen ja siihen lopetus. Luoksetulon maahanmenot meni samalla huutamislinjalla. Olisi varmaan pitänyt vain lopettaa ja heittää koira autoon, mutten tajunnut. Pari läpijuoksua runsailla kehumisilla sai koiran vähän järkevämpään tilaan ja sitten joku onnistunut maahanmeno. Metallinouto kerran liikemäisesti, jees. Viimeisenä luoksetulo suoraan leluun, toimi ehkä "palauttavana" kaiken vääntämisen jälkeen.

Lopuksi otin Urhon vielä kerran tekemään ruudun ja nyt siinä oli taas se sama ajatuksensiemen mukana kun edellisillä treenikerroillakin, eli yksi onnistunut toisto. Nyt se pystyi katsomaan ruudun näyttämisen, kun aiemmin ei suostunut vilkaisemaankaan, käänsi vaan päätä pois hyvin teatraalisesti. Hyväpä tietää tämäkin jatkossa.

Rakennusetsintää

Samoilla rakennuksilla kuin edellispäivänäkin. Urholle ensin ovimerkkauksia, sitten pari asuntotsekkausta ja lopuksi vielä yksi ovimerkkaus. En epäillyt, etteikö homma olisi Urholle hankalaa, mutta että NIIN hankalaa.. Meni siis ihan huudoksi, ei keskittymiskyvyn ripaustakaan alkuun. Yritin antaa koiralle tilaa tehdä, mutta se tuli silti vain huutamaan mulle, jonka joko jätin huomioimatta tai sitten karjaisin pitämään turpansa kiinni. Huomioimattomuus (tai rauhallinen matalaääninen toteamus "lopeta") toimi luonnollisesti paremmin ja sen jälkeen koiran saattoi lähettää luhtitalon käytävää pitkin pistolle ja markkauksista sai jotain tolkkua. Lopulta molemmille kerroksille (1 & 2) saatiin ihan selvät kerronnat, että tämän oven takana on ihminen. Voihan viirapäämudi kun helpomminkin sen voisi tehdä.... 

Asunnoissa samaa ylivirettä ja keskittymiskyvyttömyyttä, mutta koiraa oli sentään vähän helpompi lukea. Jos Ur on hajulla, niin se haukkuu hajua kohti, jos taas ei ole (ja on enemmänkin paineistunut tms.) niin se haukkuu mulle. 

Ennen kotiinlähtöä halusin ottaa vielä yhden ovimerkkauksen, joka meni samaan tapaan kuin edellisetkin. Alkuun yhtä tahmaa ja lopulta ihan selvä kerronta (nousi ovea vasten ja haukkui sille (eikä mulle)). Urholla pitäisi joskus kokeilla tehdä tämänkaltainen harka tyyliin 20 toistolla, parantaisiko se lopulta tekemistä kun alkaisi tajuta homman jujun ja pahimmat höyryt saisi pois? Toki ylenmääräiset toistot saattaisivat myös laskea motivaatiota ihan liikaa ja koira kyllästyisi? Olispa mielenkiintoista joskus kokeilla.

Hälyharjoitus ja rakennusetsintää

Oili lähti juoksulomalle ja teki minusta ns. koirattoman, joten hälyharjoituksessa napsanti sitäkin varmemmin ryhmyrinakki. Paiholassa touhuttiin rakennusten ja taajamaetsinnän parissa. Kivaa oli! 

Urho kävi lopuksi ilmaisemassa yhden maalimiehen rakennuksessa. Se oli aika viripäänä Oilin tuoksujen jäljiltä (Oililla ehti alkaa parhaat päivät perjantaina ja Ur sai illan, yön ja aamun aikana viritettyä itsensä tiloihin), joten tehokkaasta etsimisestä ei tässä tapauksessa voitu puhua. Käytiin kaksi tyhjää asuntoa (yksiöitä) läpi ja viimeisessä kolmannen asunnon kylpyammeessa maannut mokke sai lopulta hyvät huudot :)