Tottista ja tokoa

Lenkki tottiskentän ohi ja siellä pitkä luoksetulo suoraan leluun, esteet ja lopuksi eteenmeno. Hyppy x4 lelun kanssa. A-esteellä jätin koiran ylivinoon lelun kanssa ja siitä pelkät palautukset. Eteenmenossa vietiin lelu kimpassa, seurautus poispäin (levotonta, kontakti katkeili), täyskäännös, virittely ja lähetys -> oukkidoukki.

Illalla vielä tokoa Outo-Urhon kanssa.  Namilla autosta ulos ja seuraamisiin, hyviä pieniä pätkiä ja erityisen hyviä käännöksiä :) Kaukoissa otettiin vain maa-is liikkurihäiriön kanssa. Eka läheltä ok, toinen muutaman askelen päästä taas tuotti jumin. Palasin lähemmäs, se ok. Vielä yksi hiukan kauempaa ja kun se onnistui niin jätettiin asia taas muhimaan. 

Ruutu meni ihan plörinäksi, Urho oli kuutamolla ja outona. Kuikuili jonnekin muualle, ei halunnut katsoa kun kävin näyttämässä ruutua ja lähetettäessä meni haukkumaan Leenalle (kuin maalimiestä) tai mulle. Aiemmin sillä sentään on ollut joku ajatus, vaikka ei heti olisikaan honannut ruudun merkitystä. Ihan kuin olisi kytännyt, missä Oili on? Ja siten väistänyt huutamiseen kun ei muutakaan keksinyt. Läheltä jonkinmoinen onnistuminen ja siihen lopetus. Luoksetulon maahanmenot meni samalla huutamislinjalla. Olisi varmaan pitänyt vain lopettaa ja heittää koira autoon, mutten tajunnut. Pari läpijuoksua runsailla kehumisilla sai koiran vähän järkevämpään tilaan ja sitten joku onnistunut maahanmeno. Metallinouto kerran liikemäisesti, jees. Viimeisenä luoksetulo suoraan leluun, toimi ehkä "palauttavana" kaiken vääntämisen jälkeen.

Lopuksi otin Urhon vielä kerran tekemään ruudun ja nyt siinä oli taas se sama ajatuksensiemen mukana kun edellisillä treenikerroillakin, eli yksi onnistunut toisto. Nyt se pystyi katsomaan ruudun näyttämisen, kun aiemmin ei suostunut vilkaisemaankaan, käänsi vaan päätä pois hyvin teatraalisesti. Hyväpä tietää tämäkin jatkossa.