Partioinnit pimeässä

Molemmille partioinnit. Urholle maalimies raunioiden takametsään umppariin. Levoton ilmaisu, sinkoili vähän minne sattuu ja huusi samalla, kävi ennakoivasti sivullakin. Pitää muistaa tehdä tuohon jotain vahvistavaa. Liian usein tulee mentyä linjalla "palkkaa sitten kun avaan piilon" tms. Muuten Urho liikkui ja etsi hyvin. 

Oilin hommat enemmän hajubongailun näkökulmasta. Maalimies kanavan harjun taakse piiloon, me kuljettiin harjun toisella puolella. Tuuli harjanteen suuntaisesti, tultiin sen yläpuolelta, joten tuulesta ei suoraan apua. Oili liikkui vaisusti, tallatun alueen läpi kuljettaessakin tuskin nosti edes laukalle. Maalimiehen kohdan merkkasi selvästi, eli haju oli pompannut harjun yli olettamallani tavalla. Oi ei kuitenkaan lähtenyt pientä kierrosta enempää selvittämään hajua. Alle 50 metrin päästä Oi merkkasi soraiselta polulta jäljen harjulle ja tarkkoi sen + nyt myös tuulen tuoman hajun avulla maalimiehelle. N.20-30 haukkua ja palkka. Ihan treeni meni niinkuin pitkin, mutta vaisuus ihmetytti. Olisin ajatellut koiran terästäytyvän kunnolla pelkästä ilmavirran harjun toiselle puolelle vippaamasta hajusta.

Kotona Oi suuntasi heti autosta päästessään puskaan, vaikka oltiin tehty lenkki vielä treenien jälkeenkin. En tiedä mitä siellä puskassa sitten teki. Sisällä näytti kuin haluaisi oksentaa, maha selvästi kipeä. Yöksi kuitenkin rauhoittui, eikä muutenkaan vaikuttanut pienennetyn iltaruuan jälkeen enää kipeältä. Aamuinen luunhotkinta oli siis vetänyt suolen solmuun, ilmankos oli niin vaisuna - hyvä tietää.

Oilin kanssa junareissulla lokakuussa.

Silloin kun oli hetken talvi..

Varikolla

Oilille reagointiharjoitus, vähän kuin vesistötreeni maalla. Maalimies tuulen yläpuolelle alueen reunaan. Kuljettiin poikki tuulen aloittaen kauempaa (n.100m) ja kerta kerralta lähestyen, palkkasin reaktioista. Tuuli pyöri paikoin ja rakennukset tekivät oman lisänsä hajun kulkemiseen, joten reaktioiden perusteella ei ihan alkuun pystynyt suoraan arvioimaan maalimiehen sijaintia. Viimeinen reaktio otettiin n.20m päästä. Sitten palattiin autoille ja odoteltiin koiran rauhoittumista. Kun oli tiputtanut kierroksia, niin päästin eleettömästi irti ja vapautin. Oili pyöri aikansa hoomoilasena, bongaili pupunpapanoita, pyrki lisää tuulen alapuolelle josta kutsuin pois kun olisi suunnannut toisten alueelle. Otin itse vähän liikettä ja koira laajensi myös liikettään oikeaan suuntaan, sai taas hajun nenäänsä ja kävi nostamassa maalimiehen. 

Erittäin kiva harjoitus kokeneelle koiralle. Halusin nimenomaan kokeilla Oilille tätä, että kuinka pyrkii takaisin hajulle silloin kun homma on jo lopetettu, vire laskenut, eikä koiralle anneta mitään uutta käskyä tai viedä suoraan hajukiilaan. Ei mitenkään kaikkein "reiluin" treeni koiralle, mutta kaikkea hauskaahan pitää aina kokeilla :) Voisi tehdä saman toistekin, mutta ehkä sillä muutoksella, että passivoitumisen jälkeen antaa koiralle selkeän käskyn. 

Urholle kaksi ukkoa umppariin/ulottumattomiin. Ur liikkui erittäin hyvin ja näppärästi. Haukkua tuli vähän liikaakin ja jotain vanhoja piiloja haukuttiin (mm. pressuhalli). Mutta muuten ihan luotettava otus se tämmöisessä on.

Jälki

Monta kertaa ollut tämä treeni mielessä, mutta aina vaan jäänyt toteuttamatta. Nyt kaverin fb-päivitys vaan sai jonkin jälkikipinän aikaan ja läksin suorilta pihalle. Otin Urhon mukaan jälkeä tallaamaan ja se sai samalla kusilenkin - kaksi kärpästä yhdellä iskulla :) Pientaloalueen väliin jäävällä n.8ha alueella on tasaisesti kulkijoita ja metsä täynnä koiranulkoiluttajien käyttämiä polkuja, tosin lauantai-iltana kulkijat ovat enää satunnaisia ulkoilijoita. Kiemurtelin lähimetsikössä, vanhalla nurmettuneella kentällä ja lenkkipoluilla, yhteensä jäljelle tuli pituutta lähemmäs 1km. Lenkin jälkeen kävin vaihtamassa kotona koiran ja heti ajelemaan. 

Oili nappasi jäljen ihan näppärästi, vahvistin oikean jäljen nostamista kehulla, alkuun merkkaili myös Urhon juoksenteluita, sitten tarkensi paremmin mun askeleisiin. Meni tosi tiiviillä nenällä. Yllättävästi hankalimpia oli siirtymiset pururadalta metsään, niissä meni useamman metrin ohi ja sitten ilmavainuisesti tarkensi jäljen. Hajukuva oli kai pururadalla ja varvikossa niin erilainen? Kaikkineen jälki meni varsin hienosti, vaikka vaikeuksiakin oli. Yksi isompi jumi sattui hiukan yli puolivälin jälkeen. Jälki tuli metsästä pururadalle ja alustanvaihdon kanssa samaan aikaan vastaan tuli koiranulkoiluttaja, joka oli kävellyt pitkittäin jälkeä pitkin. Sen pätkän Oi haparoi, menetti itsevarmuuden, eikä meinannut millään saada tarkottua 50m jälkeen käännöstä kävelytielle. Jos en olisi tiennyt minne jälki menee, niin siihen homma olisi kyllä tyssännytkin. Onneksi tällä kertaa tiesin ja pystyin tukemaan koiran taas jäljelle, se keräili itsensä ja loppu meni hyvin.

Hälytreeni

Rakennusetsintää. 3 henkilöä kateissa, tarkistettavana tyhjillään oleva entinen koulu/päiväkoti, 70-80 -lukujen sokkeloinen yksikerroksinen rakennus. Muuten tyhjä, mutta aika paljon roskia lattialla, myös  ruokaa. Oili aloitti sisältä, Topi tarkisti piha-alueen - kovin vähän koiria tuli siis tähän harjoitukseen.

Annoin Oilin ensin tsekata paikkoja vapaasti, odotin itse eteisaulassa. Pari kertaa ehti viuhtoa edestakaisin, sitten vasemmalle menevän käytävän päästä kuului ilmaisu. Parvella tokkurainen mieshenkilö (1/3), reilulla puhuttelulla heräili ja taluteltiin alas. Sitten jatkettiin etsintää systemaattisemmin vasemman käden taktiikalla, välillä Oi aina lipesi jonnekin ja jos näytti reagoivan voimakkaammin niin annoin mennä. Topi sai piha-alueen katsottua (sieltä yksi nainen, 2/3) ja tulivat sisälle aloittaen oikealta, eli kun tulisimme toisiamme vastaan, niin rakennus olisi katsottu kokonaan läpi. Välissä tuli tarkennus kadonneiden määrään, yksi lisää, eli yhteensä neljä (joista kaksi yhä kateissa). Isossa salissa Oi taas reagoi ja säntäili hajun perässä. Annoin tarkentaa puuttumatta ja pian Oi ilmaisi vessasta yhden krapulaisen naishenkilön (3/4). Jatkettiin etsintää ja läheltä aloituspistettä bongattiin vessasta Anne-nukke (4/4), Oili ei siihen reagoinut mitenkään. Ja eikun elvyttämään. Koskapa olin edellisviikonloppuna järjestämässä temppukertaa varikolla, jossa tuli koko ryhmälle megapitkä elvytys (yli tunti :D), niin pelkäsin tietysti että tämä oli suloinen kosto… Ei sentään, armahtivat n. 8 minuutin jälkeen. Oli siinäkin kuitenkin jo kahdelle ihmiselle ihan tekemistä :)