Molemmille partioinnit. Urholle maalimies raunioiden takametsään umppariin. Levoton ilmaisu, sinkoili vähän minne sattuu ja huusi samalla, kävi ennakoivasti sivullakin. Pitää muistaa tehdä tuohon jotain vahvistavaa. Liian usein tulee mentyä linjalla "palkkaa sitten kun avaan piilon" tms. Muuten Urho liikkui ja etsi hyvin.
Oilin hommat enemmän hajubongailun näkökulmasta. Maalimies kanavan harjun taakse piiloon, me kuljettiin harjun toisella puolella. Tuuli harjanteen suuntaisesti, tultiin sen yläpuolelta, joten tuulesta ei suoraan apua. Oili liikkui vaisusti, tallatun alueen läpi kuljettaessakin tuskin nosti edes laukalle. Maalimiehen kohdan merkkasi selvästi, eli haju oli pompannut harjun yli olettamallani tavalla. Oi ei kuitenkaan lähtenyt pientä kierrosta enempää selvittämään hajua. Alle 50 metrin päästä Oi merkkasi soraiselta polulta jäljen harjulle ja tarkkoi sen + nyt myös tuulen tuoman hajun avulla maalimiehelle. N.20-30 haukkua ja palkka. Ihan treeni meni niinkuin pitkin, mutta vaisuus ihmetytti. Olisin ajatellut koiran terästäytyvän kunnolla pelkästä ilmavirran harjun toiselle puolelle vippaamasta hajusta.
Kotona Oi suuntasi heti autosta päästessään puskaan, vaikka oltiin tehty lenkki vielä treenien jälkeenkin. En tiedä mitä siellä puskassa sitten teki. Sisällä näytti kuin haluaisi oksentaa, maha selvästi kipeä. Yöksi kuitenkin rauhoittui, eikä muutenkaan vaikuttanut pienennetyn iltaruuan jälkeen enää kipeältä. Aamuinen luunhotkinta oli siis vetänyt suolen solmuun, ilmankos oli niin vaisuna - hyvä tietää.
 |
| Oilin kanssa junareissulla lokakuussa. |
 |
| Silloin kun oli hetken talvi.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti