Taas koostetta

Nyt on taas vähän hakusessa, että mitä ollaan tehty ja milloin. Varmaa on vain, että tottista ei olla tehty yhtään. Ja sen kyllä huomaa Urhosta. 

 Ennen lumientuloa ajeltiin jotain jälkiä. Urho veti yhden kilometrisen paikoin aika mukavasti, paino sanalla paikoin. Nosti hyvin (vapaasti), kerran hutki pahemmin ja annoin liikaa hutkimistilaakin. Otin sitten tiukempaan tuntumaan ja päin vastoin kuin pelkäsin, niin vastasi siihen tosi hyvin. Toisessa hukkapaikassa esitti tosi motivoitunutta jäljen etsintää! Toki ideaaliahan olisi, ettei koira edes hukkaisi jälkeä, mutta tässä tapauksessa juuri tuon jäljen etsinnän näkeminen Urholta oli erittäin ilahduttavaa. 

Oili sai toisella kertaa tehdä ihan yksinkertaisen jäljenpätkän, jossa muutama keppi ja jäljentekijällä koira mukana. Lopputulos ei kuitenkaan ihan niin yksinkertainen kun latoin vahingossa viimeisen kepin jälkeen koiran jatkamaan jälkeä ja se meni suoraan tielle ja siinä Oililla oli kamalan vaikeaa, sinkoili vain laidasta laitaan. Mentiin melkein autoille asti, kunnes sain koiralta viimein sellaisen kunnon jäljestyspätkän, jonka palkata. Metsäosuus ja keppien nostot meni erittäin ok. 

Rakennuksessa käytiin kertaalleen, siellä mukana vain Oili. Kolme maalimiestä vapaalla sijoittelulla ja tarkoituksena käydä sokkeloinen koulu/päiväkoti nopealla temmolla läpi, vähän hankalaa oli kun Oi aina sinkaisi jonnekin muualle kuin mun suunnitelma odotti. Eka maali löytyi pikkuhuoneesta. Seuraavan, takan päällä olevan maalin Oili haukkui vastakkaiselle ikkunalle/seinälle, pyysin tarkentamaan ja sitten bongasikin toisen samassa huoneessa lattiatasossa olleen maalimiehen. Ensin ilmaistu haju ei jäänyt mitenkään Oilin mieleen, vaan olisi lähtenyt jatkamaan muualle. Palatessa haukkui taas takkamaalimiehen sinne ikkunalle. Ei pystynyt tarkentamaan ja otti minun turhasta käskytyksestä painetta ja alkoi syömään lattialla lojuvia popcorneja… Takkamaali hivuttautui vähän alemmas ja kun nyt oltiin tälle "tarkasti!" tielle lähdetty, niin ohjasin koiraa ihan kunnolla katsomaan takan vierustaa, jossa sitten vihdoin bongasi maalin. EI kovin järkevää toimintaa itsellä. Rakennukset kun on sellaisia, että hajun perusteella hommia tekevä koira ei vaan kertakaikkiaan pysty tarkentamaan loppuun asti, jos haju kerran menee katon kautta seinälle. 

 Tuoreimpana treeninä varikkokeikka. Urho oli kerrassaan surkea. Heti lähdössä keskittyi syömään lunta ja kuseksimaan… Itseä ärsytti koko sen treenin ajan, kerran olin jo valmis viemään sen suorilta autoon. Sillä siis 3 maalimiestä valmiina. Eka nousi pressuhallista, ihan ok. Jatkettiin eteenpäin. Sai reaktion takaisin tulosuuntaamme, mutta oli menossa toisten alueelle, joten huusin pois. Ja koska kerran kielsin, niin ei mennyt kunnolla hajulle enää uudestaan. Jotenkin kuitenkin päädyttiin takaisin pressuhallille, siellä reagoi taas, haukkui hyvin epämääräisesti hallin sisällä, muttei kohdistunut mihinkään. Vielä hallista ulos, kiertämään ympäri ja sitten teki selvän merkkauksen päätyyn, jossa seinän ja maan välissä rako. Sisällä taas haukkui epämääräisemmin. Sieltä seinänvierustalta maalimies lopulta ihan oikein löytyi. Välissä taas tyhjän tarkistelua, paikoin Ur etsi paremmin ja luotinkin siihen. Viimeinen maali oli takanurkan kioskeissa. Ensin Ur taas haukkui yhtä kioskia varsin häröilevästi. Tuli lopulta pois ja minä tietysti että nyt se sitten jätti maalin! Palasi itse tarkentamaan, vaihtoi toiselle kioskille ja sinne sitten paljon kunnon haukku paremmalla fokuksella. 

 Oilille myös 3 maalia valmiina, ilman tarkempia ohjeistuksia. Vaan olivatpa jekkuilleet kaikki kolme maalimiestä samaan pieneen (5x15m?) melkein tyhjään sivuhalliin, jonne en edes tiennyt pääsevän. Ensin Oi meni paikasta ohi. Ok, juuri samaan aikaan vastaan tuli ylimääräinen henkilö, jota kävi moikkaamassa, mutta oli se aika tyylikäs ohitus silti… prsk. Otti uudelleen hajun paikasta vasta kauempaa, tarkensi, sujahti seinän alta halliin ja ilmaisi oven vierestä henkilön. Jatkettiin pitkään muualla ilman löytöjä, kunnes koira taas otti kaukaa hajun, tarkensi samaan halliin ja ilmaisi sieltä maalimiehen. Poislähtiessä sanoin "jos se kolmas maalimies on myös tuolla ja koira ei sitä nyt ota, niin saa kyllä jäädä eläkkeelle…", johon sain kommentin katsoa se halli nyt vielä kerran kuitenkin ;) Oilia ei näyttänyt halli kiinnostavan sisältä, nuuski vain palkkaruuanmuruja maasta. Otettiin vauhtia pihalta, sieltä se oli kahdella aiemmallakin kerralla hajut lopulta saanut. Koko hallikompleksin päädyssä taas reagointi ja sitten aika epämääräistä ilmaisua ulkoseinälle - huomaamattani taas päädyin painostamaan koiraa. Tarkkoi halliin ja siellä lisää haukkua seinille. Ohjasin katsomaan seinää tarkemmin läpi myös toiselta puolelta ja - naps! - maalimies ihan saman kohdan vieressä kuin missä koira aiemmin tuusasi ruuanmuruja maasta. Vähän heikolta tuo "imu" hajuille koirassa nyt tuntuu. Onhan sillä toki valeraskaus pahimmillaan (sisällä pesii, nisissä maitoa), mutta en mä ihan kaikkea senkään syyksi laita - ruuanhankintavietti kun on varsin mehevänä kuitenkin.

----------

Marraskuussa käytiin rokotus- ja tiedonhankintakeikka eläinlääkärissä.

Oilin silmistä löytyi HC, eli kortikaalinen katarakta, eli perinnöllinen kaihi (ei vanhuuden kaihi). Sukurasitettahan Oilin takana on ("tunnettua HC:tä" yhdistettynä tuntemattomampiin sukuihin) ja nyt syksyllä tullut tietoon lisää kun velipojalla ja samaisen veljen tyttärellä todettiin sama vaiva. 7,5-vuotiaanahan Oililla oli vielä puhtaat silmät, mutta ei enää nyt 9,5-vuotiaana. Oletettavasti kaihi ei ennätä alkaa haittaamaan näköä, eli hyvä juttu sen puolesta. Parit erilaiset patit näytettiin myös, toinen niistä rasvapatti ja toinen ihon pinnassa oleva näppy, josta kasvaa karvaakin. Molemmat saivat jäädä paikoilleen ja jos joskus alkavat koiraa vaivaamaan niin otetaan pois. Laaja verenkuva oli ok, kaikki arvot normaaleja. 

Oilin mielestä koko keikka oli hanurista. Ensin meinasi kuolla silmätippoihin ja myöhemmin verinäyteneulaan.

Urholta tarkistettiin vain silmät, jotka oli puhtaat edelleen ja tyrkättiin rokote niskaan. Nyt jo harmittaa, ettei tullut otettua Urhostakin verenkuvaa samalla, olisi ollut niin pieni vaiva muun ohessa ja onhan sekin ihan kohta 8-vuotias.