Ilmavainuja ja jälkeä

Maastohommia ollaan tehty pari kertaa. Oilille ilmavainuja ja Urholle jälkiä. Etenkin Oilin jälkimmäinen harjoitus oli tosi hyvä perusjuttu. Lähdettiin perus jäljennostoon tien oikeaa laitaa hieman metsän puolella. Oili nosteli joitain jälkiä, joista kiitin ja jatkettiin matkaa, nimittäin treenin pointti tuli n.500m kohdalla, kun tien vasemmalle puolelle rinteeseen reilun 100m syvyyteen sijoitetun maalimiehen hajuvaluma tuli tien yli. Oili merkkasi hajun ensin ikäänkuin ajaen jälkeä metsästä tielle (ihan editseni), vielä tien yli ja vasta tien toisella puolella nosti selvästi nokan ilmaan ilmavainun merkiksi. Eteni varovaisen oloisesti n.20m, sen jälkeen kiihdyttäen ja lopulta kadoten rinteeseen ja mm luo. Aika paljon nöyrää koiraa sotkee se, että on tehty paljon jälkeä ja jäljen nostoa ja sitten tuleekin ilmavainu ns. väärältä puolta. Eli näköjään luontaisesti varsin ilmavainuinen koirakin saadaan aivopestyä jälkien pariin kun riittävästi asiaa paukutetaan. 

Urhon jäljet ovat olleet perusjuttuja myös. Eka n. 500m kolmella kepillä (maasta poimittuja ja nopeasti hajustettuja) + loppupurkilla, hyvin meni mutta 2.keppi jäi. Toinen 200m keppitreeni, jossa 5 keppiä (aiemmin pätkitty, eli hyvin myös hajustettu. Nosti muut kepit hyvin, mutta viimeisen aurinkoisen hakuuaukon laidassa olevan kepin ohitti ilman reagointiakaan. Aurinko teki siinä siis temput hajuille, l. hajukuva muuttui, joten keppikin jäi huomiotta.

Sekalaiset raunioalueella

Urholle 4 maalimiestä raunioille yksi kerrallaan. Kusi aina kun tuli ajatuskatkos, muuten ok. Hyvä harjoitus kyllä, joutui kunnolla tarkentamaan. Urholla myös pk-ilmoittautuminen toisen koiran kanssa sekä heille häiriönä seuraamista ja luoksetulot. A-estettä pallolla, sinnikkästä kiertämisyritystä.. Aika pahasti yritti myös imuttaa hajuja toisesta koirasta, kaula pitkällä jne. 

Oilille namitettu (joka-3. tai joka-5. askel) jälki tuoreeltaan tallatun alueen läpi, n.200m. Vähän sellaista namilta namille menoa. Mutta edelleen tähän väliin ihan hyvä treeni.

Pistot

Molemmilla puolilla mm valmiina. Tarkoituksena tehdä hipheit, eli mm hihkaisee piilostaan kun koira on edennyt n.30m, suunnilleen siinä kohdassa missä Ur yleensä kurvaa pois linjalta. Eka meni pieleen. Keskilinjana käytettyä tietä pitkin käveli sauvakävelijä suoraan kohti ja valitsin väärin, eli en välittänyt häiriöstä vaan lähetin koiran pistolle (samalla kun kävelijä meni just selkäni takaa). Urho ei ollut ollenkaan menossa hakumetsään, vaan kurvasi lähimmälle kuuselle kuselle. Sitten tein toisen väärän valinnan ja ajoin koiran maalimiehelle. Noh, kaikesta huolimatta seuraavat kolme samanlaista lähetystä meni juuri niinkuin pitikin. Urho oli treeninsä jälkeen purutyyny suussa sen jälkeen kuin olisi suuurenkin urotyön käynyt tekemässä metsässä. Tää on vähän niinkuin kuntatason hommia: koira leikkii että teki töitä ja me ihmiset leikitään, että se meni hienosti.

Pekot

Oilille jälleen näyttö kun 3 maalinaista lähti alueelle. 1 raunioille, 1 torniin, 1 taka-alueelle. Tuttu peko-Oikku oli taas takaisin ja poimi maalimiehet supernopeasti. Torniinkin kipitti suoraan ylös, vaikka olin varma että yrittää ensin ilmaista alhaalta. 

Urholle jälki. 2h vanha, hieman alle 1km. Meni osastoon "opetellaan koiranlukua". Eli aikamoista sählinkiä, siinä sitten vaan tulkattiin, että milloin on jäljellä ja milloin ei. Jos jotain positiivista, niin suhteellisen hyvin voin sanoa kehittyneeni tässä tulkitsemisessa :) Pari kertaa Ur yritti lyödä hanskat tiskiin (mm. söi heinää), pari kertaa häiriköityi jostain muusta hajusta (koira? riista?). Toisaalta taas jaksoi välillä tarkkoa yllättävän sinnikkäästi. Keli tosi kostea, joten jälkikin haisi varmaan vähän liian muhevasti, töytäili sitten hajuputkea laidasta laitaan. Välillä taas ei millään reagoinut jälkeen vaikka ihan motivoituneen oloisesti teki tarkennuslenkkiä siitä päältä. 2 ekaa keppiä nosti ok, 2 viimeistä jäi nostamatta kun kiersi liian kaukaa ohi (en jäänyt junnaamaan > enemmän haittaa kuin hyötyä). Nosto huono ja loppu huono, sinne väliin jäi niitä parempia pätkiä.

Pelastuskoiraleiri 23-25.5., Kaatamo

Oilille suunnitelmana ottaa pelkästään motivoivia juttuja, joten Oikun tekemiset jäivät varsin lyhyiksi. Mut just hyviä juttuja saatiin otettua. Perjantai-iltana tehtiin muille harjoitus, silloin ei omille mitään (mistä Urho kiitti huutamalla läpi yön...). Käytiin vain polkemassa yönylijäljet, joiden ajo lauantaina aamupäivällä. Oilille alle 50m nosto, hyvin nousi ja tarkasti ajoin lyhyen jäljenpätkän esineelle. Ikää jäljellä n.12h. Iltapäivällä Oilille nostattava tuuliharjoitu, näytettiin kun mm lähti ruokapurkin kanssa tietä pitkin eteenpäin, kiersi sieltä lenkin maastoon tuulen yläpuolelle (n. 40m tiestä). Sitten hihnassa tietä eteenpäin ja merkkasi hajun, niin päästin tarkentamaan. Urho sai ajella illalla tuoreehkon jäljen, joka oli tehty koiran kanssa. Urho ajoi jäljen ihan huippuhienosti! Taas tuli se fiilis, että miten hyvä jälkikoira siinä olisikaan, jos se vaan olisi hyvä jälkikoira. Parhaimmillaan tarkka, olennaiseen keskittyvä ja ennenkaikkea helppolukuinen (ei ehkä muille, mutta liinanpäässä roikkujalle kyllä). Pahimmillaan ihan uskomattoman epämotivoitunut sählä - valitettavasti. Kiva pitkä päivä monenmoisten pekoharkkojen parissa. Oli virtavesijuttuja, jäljennostoa, isoa partiointia jne. 

Sunnuntaina "loppusota". Ryhmät tekivät toisilleen harjoituksia, listattiin ennen suunnittelua vain ylös jos jollain oli jotain mitä Ei saa tehdä. Oilin harkkaan pelkästään tieto "Ei saa olla ei-motivoivaa" :D Saatiin n.250m linja metsän läpi, josta piti tsekata onko kukaan kulkenut läpi. Laitoin Oilin jo alussa liinaan, mut mm nousi läheltä linjaa ilmavainulla. Jäljen yli ei siis edes keritty kulkea.

Hakuhommat

Oilille 3 maalimiestä raunioille kunnolla nostatellen. Täti ei meinannut pysyä pöksyissään, kun maalimiehet lähtivät ruokapurkkien kanssa piiloon. Nyt oli Oililla jälleen tuttu kähinä ja ilme päällä. Mutta vanhaksi se on silti tullut, ei voi mitään. Liikkuminen oli reippaimmillaankin paljon rauhallisempaa kuin nuorena. 

Urholle pistoja, keskilinjan toisella puolella rauniot, toisella metsä. Ekat kolme hyvin, tosin syvyydet vain n.30m. Sitten neljännellä, joka meni metsään ja syvyys oli yli 50m, tuli taas töksy. Ajoin eteenpäin, löysi ja ilmaisi. Pakko oli ottaa korjaava, joka ei kyllä paljon korjannut vaan toisti edellisen entistä huonompana - eli piti ajaa vielä voimakkaammin (tein vähän liiankin voimakkaasti ja itse hermostuen -> väärin!). Lopulta sitten se löytö ja ilmaisu. Tätä voi tehdä, mutta tästä ei pitäisi tulla tapa. Seuraavalla kerralla voisi ottaa mukaan paremmin vahvistetta oikeasta tekemisestä, negatiivisen painottamisen sijaan. Lopuksi Urholla vielä paikallamakuu Rimpin leikkisession ajan ja kerran A-este pallolla.

Partiointi ja pistot

Oilille n. 8ha alue, jonne 1 maalimies. Oili ei ollut lainkaan normikunnossa. Kesän eka hellepäivä, yöllä ja päivällä koiraa vaivannut löysä vatsa (tai ei tiedetä oliko se löysä kun käy aina näkymättömissä asioilla, mutta usein sen piti pihalle päästä), vanhuus? Mikälie oli ongelma, mutta ikuisuus tarvottiin aluetta läpi. Suunnitelma ei ollut fiksuin ja paljon tarvottiin tuulen kannalta huonossa kohdassa, mutta kyllä Oililla olisi ollut mahdollisuus nostaakin maalimies. Nosti lopulta vasta parin kymmenen metrin päästä. Oli kuitenkin lopulta löydöstä ja löydön jälkeen oikein iloinen - ihan kuin olisi vasta sitten herännyt eloon? Pitää ihmetellä tätä lisää. 

Urhon vuorolle tuuli tyyntyi, joten en saanut otettua tuulireagointia. Otettiin sitten pelkkää lähettämistä 50m päässä olevalle maalimiehelle (jota niitäkin oli enää vain yksi käytössä). Urho teki juuri niinkuin on tottunut tekemään: 30m suoraan ja sitten "eikun emmää sittenkään…" kurvaten takaisin. Koska millään ei ole enää mitään väliä :D niin kolmen tynkälähetyksen jälkeen ilmoitin Urholle, että jo nyt on "#&/"=)"!!!!! sähän menet sinne minne minä sanon. Ur yritti vastata lepyttelyllä, mutta meni lopulta riittävän pitkälle, sai hajun ja löysi maalimiehen. Toistoilla ei niin mitään ongelmaa, sinne paineli kyselemättä ja syvälle. Mitään apuja ei käytetty, vain sen verran, että tokihan koira saattoi päätellä saman maalimiehen jääneen alueelle ja edenneen uuteen piiloon. En kyllä kuuna päivänä suosisi tämmöistä tapaa juuri millekään koiralle, mutta eipähän näyttänyt ainakaan Urhoa hetkauttavan. Ihme otus.

Pekot

Perinteinen partiointiharkka Urholla, avoimessa kangasmetsässä ja taimikossa, tuuli muttei liikaa - eli aika ideaalit olot. Tutut pulmat näkyvissä, eli tarvitsee voimakkaan hajun jotta lähtee kunnolla tarkentamaan. Pienistä merkkauksista ei kone lähde vielä lainkaan käytiin. Molemmat maalimiehet nousi vain 50-100m etäisyyksillä, vaikka ekat merkkaukset teki tuplamatkojen päästä. Näitä pitää ottaa Urholle lisää ja seurata kehittyykö. Nyt Urholle tuli myös hirvee hiki ja jano - ja mä unohdin tietty juottaa ennen tai ottaa edes vesipulloa mukaan.

Ilmaisut ja jälki

Vappumarssilla - treeneihin

Jälkien vanhenemista odotellessa Urholla parit huudot. Ainoa purkki meni jäljen loppuun, joten palkkaus patukalla (jaloissa). Ei tainnut edes tajuta patukan olemassaoloa. Muuten siivot huudot, mutta loppua kohden alkoi tulla ronskimmin maalimiehelle ("oho, kato sä olitkin jo siinä"). Ei hiukkaakaan motivaatiopulaa ainakaan tässä.

Jos edellinen jälki meni "Urhoksi hyvin", niin tämä meni suorastaan loistavasti! Erona tosin helpompi alusta ja esineiden tilalla namikasat. Miksi jälkimmäinen, niin halusin kokeilla voisiko kasat vähän "harmonisoida" menoa. Urhon esinemotivaatiohan on ihan ok, ongelmaa on enemmän esineeltä lähdössä, siinä tulee helposti suttaamista puolin ja toisin. Nyt lähti tosi kivasti aina namikasoilta jatkamaan, eli näitä kantsii silloin tällöin ottaa (+ tietty hoitaa palkkaus samaan tapaan). Tosin kohta on muurahaiset kiusana. Jäljennosto taas yhtä härdelliä, mut jäljen nappasi tosi hienosti ja lähti varmoin ottein jäljestämään. Häiriötä toi loppusuoran edessä tiellä mennyt hevonen ja poni, mut ajoituksellisesti osui just hyvään paikkaan ja häiriön ihmettelyn jälkeen Ur sai vielä hyvin jäljestä kiinni.

Voi källi että Urho osaa parhaimmillaan jäljestää kivasti, ja niin paljon tarkemmin kuin Oili - joka siis on edelleen juoksulomalla.

Hakuiluja

Viikolla lähimetsässä, eli taajamametsässä, nopea yhden maalimiehen treeni. Oili vähän sillä hilkulla oliko naapuruston koirien terveisiä kartoittamassa vaiko etsimässä. Hyvin kuitenkin lopulta löysi ja etenkin ilmaisi. 

Perjantaina varikolla Oilille 2 maalimiestä. Ensin hihnassa tuulireagointi, sitten vapaana tarkennus ja ilmaisu. Oili nosti maalit väärässä järjestyksessä, mutta tuulen liikkeille nyt ei vaan mahda mitään. Eka ajatukseni mukaisesti: reagointi -> tarkennus. Jälkimmäinen oli ylhäällä ajoliuskalla, joten haju olisi pitänyt hakea kai paljon kauempaa. Se siis meni lopulta perinteisemmin partioiden. 

Urholle pelkkiä ilmaisuja. Nyt purkki maalimiesten jaloissa. Haukkui sinnikkäästi kasvoja vaikka purkkia näytettiin moneen kertaan, mutta ei tyrkkinyt! Eli siis jatkamme purkin pitämistä jaloissa, ei siitä haittaakaan ole. Purutyynyä jaloissa ei kestänyt, vaan yritti sinnikkäästi viedä tyynyn ennen aikojaan.

Tottis ja taajamaetsintää

Urholle noutohyppelyt kentällä. Pk-esteellä läheltä estettä heitto, menohyppy siistillä kosketuksella, paluussa valitsi itsenäisesti hypyn ja kolautti polvet. Toisen heitin reilusti vinoon ja kehut suorasta tuonnista. A-esteellä pelkästään lelun kanssa rälläten. Tein vinoja heittoja ja Ur yritti remakasti kiertää koko laitoksen myös mennessä. Pienet sulkeiset siis siitä aiheesta.

Oilille taajamaharjoitus Marjalassa. Otin koiran valjaista huomio- ja tunnuspalat pois, joten ei herätetty turhaa huomiota ulkopuolisissa. Kytkemisvälineenä käytössä fleksi. Alue sisälsi pari korttelia kerros- ja rivitaloja, mutta rajattiin varsinaiset piha-alueet pois, joten aika vähän sitä tarkempaa tongittavaa jäi kuitenkaan jäljelle. Oi nosti heti Minnan jäljet tieltä, mutta pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa ottaa homma ilmavainuillen, joten kiitin & palkkasin nostosta ja jatkoimme tuulen alta kiertäen sovitun alueen. Leikkipuiston tienoilla pieni reagointi, tarkistettiin se, mutta mitään ei löytynyt. Kierrettiin ensin koko alue ympäri, pari kertaa Oi noukki jäljet jotka vei kerrostalojen oville, muuten ei mitään. Ensimmäisen käsittelyyn otetun alueen poikki vievän kadun alussa Oi meni mutkalle ja veti kadun varren kuusen luo, jonka takana kadonnut yritti olla piilossa (aiheuttamatta taaskaan ulkopuolisissa ylimääräistä huomiota :D). Tuuli kävi tässä selkämme takaa, mutta joku haju pääsi katua pitkin kulkemaan vääräänkin suuntaan.

Rakennusetsintää

Rakennuksella Oilille onkopokkaa- ja tarkennusharkka. Eka maalimies ulko-ovien vasemmalle puolelle mäntypensaan lomaan piiloon, toinen sisälle käytävävessaan. Molemmissa ihmisjoukko siinä vieressä häiriönä. Voisi tietysti vaan sanoa, että koira oli tosi huono, mutta kai sitä pitää jotain selityksiäkin yrittää etsiä.

Otin koiran autosta ilman hihnaa ja pidin sitä tiukalla käskytyksellä hollilla yleisessä härdellissä (koiria ja ihmisiä tulossa ja menossa), ovelle tultaessa Oi oli paineessa ja fokus vain sisälle menemisessä, ei siis reagoinut mitenkään puskamaalimieheen. Kerran reagoi ihan pikkiriikkisen, mutta ei lähtenyt selvittämään. Käytiin pyörähtämässä sisällä, tultiin takaisin pihalle. Vasta kun siirryttiin koko lauma pari metriäovilta pois, niin sai paremmin hajun, noukki jäljet ja nosti ukon. 

Sisällä annoin mennä vapaasti …kunnes löysin syömästä popcornia popcorniluokasta. Otin pois, Oi kiipesi itsenäisesti yläkertaan, palasin takaisin ihmisjoukon luo. Mielestäni tarkkailin koiran paluuta alas, mutta ilmeisesti en tarpeeksi tiheään, sillä koira löytyi taas syömästä popcornia. Ja välissä Oi kävi turhautuneena haukkumassa ihmisjoukkoa. Ovia sulkemalla rajattiin koiran etsintäalue selkeämmin aulaan, mutta yhä vaan Oi meni toistuvasti vessan oven ohi ilman reaktioita. Vessan ovi avattiin kokonaan auki. Lopulta Oi kävi vessassa pyörähtämässä ilman reaktiota ja palatessa ilmeisesti itse pyöräytti ilmavirtaa sen verran, että sai hajun maalimiehestä, teki U-käännöksen ja sai iloisen löytönsä. Halusin kokeeksi mennä toiselle koiralle piiloon samaan vessaan ja se olikin tosiaan hankala piilo. Katossa olevat ilmastointiputket imivät tuntuvalla voimalla ilmavirtaa sisuksiinsa, joten hajua täytyi tulla todella vähän vessasta ulos. Hyvä tietää.

Haku ja jälki

Urholle useamman kk tauon jälkeen pk-hakua kaavalla jonka tiesin toimivan: sekametsä kuudella maalimiehellä. Toimi. Ilmaisut... niin no, huusihan se. 

Oilille jäljennostoharkka. Eka jälki meni tielle, toinen metsään ja kolmas tielle. Ja Oi veti taas 6-0 omalla tyylillään. Otti ekasta ilmavainun, veti oikeaan suuntaan tielle, tarkkoi jäljen tieltä kunnolla nenäänsä ja kurvasi suoraan takajäljelle. Tajusin virheen just ennen ojassa olevia nameja. Enkä tasan päästänyt koiraa niille! Toinen ok, tietenkin - menihän se metsään, tosin ilmavainuili senkin niin pahasti että esine jäi. Kolmannen merkkasi päällä oikein ja paineli takajäljelle, päästin vielä vähän liian pitkälle kun en taas tajunnut ollenkaan. Tien ylitti ok, mutta loppupurkista pokkana ohi. Koska en halunnut palauttaa sitä taas taaksepäin palkalle, niin otin purkin mukaan ja hetken jäljestyksen jälkeen kehuin + palkkasin. 

Jos koirien kanssa voisi joskus jutella tällä ihmisten kielellä, niin olisi mielenkiintoista kysyä Oililta, että mitähän se ajatteli että tässä treenattiin?

Taas koostetta

Nyt on taas vähän hakusessa, että mitä ollaan tehty ja milloin. Varmaa on vain, että tottista ei olla tehty yhtään. Ja sen kyllä huomaa Urhosta. 

 Ennen lumientuloa ajeltiin jotain jälkiä. Urho veti yhden kilometrisen paikoin aika mukavasti, paino sanalla paikoin. Nosti hyvin (vapaasti), kerran hutki pahemmin ja annoin liikaa hutkimistilaakin. Otin sitten tiukempaan tuntumaan ja päin vastoin kuin pelkäsin, niin vastasi siihen tosi hyvin. Toisessa hukkapaikassa esitti tosi motivoitunutta jäljen etsintää! Toki ideaaliahan olisi, ettei koira edes hukkaisi jälkeä, mutta tässä tapauksessa juuri tuon jäljen etsinnän näkeminen Urholta oli erittäin ilahduttavaa. 

Oili sai toisella kertaa tehdä ihan yksinkertaisen jäljenpätkän, jossa muutama keppi ja jäljentekijällä koira mukana. Lopputulos ei kuitenkaan ihan niin yksinkertainen kun latoin vahingossa viimeisen kepin jälkeen koiran jatkamaan jälkeä ja se meni suoraan tielle ja siinä Oililla oli kamalan vaikeaa, sinkoili vain laidasta laitaan. Mentiin melkein autoille asti, kunnes sain koiralta viimein sellaisen kunnon jäljestyspätkän, jonka palkata. Metsäosuus ja keppien nostot meni erittäin ok. 

Rakennuksessa käytiin kertaalleen, siellä mukana vain Oili. Kolme maalimiestä vapaalla sijoittelulla ja tarkoituksena käydä sokkeloinen koulu/päiväkoti nopealla temmolla läpi, vähän hankalaa oli kun Oi aina sinkaisi jonnekin muualle kuin mun suunnitelma odotti. Eka maali löytyi pikkuhuoneesta. Seuraavan, takan päällä olevan maalin Oili haukkui vastakkaiselle ikkunalle/seinälle, pyysin tarkentamaan ja sitten bongasikin toisen samassa huoneessa lattiatasossa olleen maalimiehen. Ensin ilmaistu haju ei jäänyt mitenkään Oilin mieleen, vaan olisi lähtenyt jatkamaan muualle. Palatessa haukkui taas takkamaalimiehen sinne ikkunalle. Ei pystynyt tarkentamaan ja otti minun turhasta käskytyksestä painetta ja alkoi syömään lattialla lojuvia popcorneja… Takkamaali hivuttautui vähän alemmas ja kun nyt oltiin tälle "tarkasti!" tielle lähdetty, niin ohjasin koiraa ihan kunnolla katsomaan takan vierustaa, jossa sitten vihdoin bongasi maalin. EI kovin järkevää toimintaa itsellä. Rakennukset kun on sellaisia, että hajun perusteella hommia tekevä koira ei vaan kertakaikkiaan pysty tarkentamaan loppuun asti, jos haju kerran menee katon kautta seinälle. 

 Tuoreimpana treeninä varikkokeikka. Urho oli kerrassaan surkea. Heti lähdössä keskittyi syömään lunta ja kuseksimaan… Itseä ärsytti koko sen treenin ajan, kerran olin jo valmis viemään sen suorilta autoon. Sillä siis 3 maalimiestä valmiina. Eka nousi pressuhallista, ihan ok. Jatkettiin eteenpäin. Sai reaktion takaisin tulosuuntaamme, mutta oli menossa toisten alueelle, joten huusin pois. Ja koska kerran kielsin, niin ei mennyt kunnolla hajulle enää uudestaan. Jotenkin kuitenkin päädyttiin takaisin pressuhallille, siellä reagoi taas, haukkui hyvin epämääräisesti hallin sisällä, muttei kohdistunut mihinkään. Vielä hallista ulos, kiertämään ympäri ja sitten teki selvän merkkauksen päätyyn, jossa seinän ja maan välissä rako. Sisällä taas haukkui epämääräisemmin. Sieltä seinänvierustalta maalimies lopulta ihan oikein löytyi. Välissä taas tyhjän tarkistelua, paikoin Ur etsi paremmin ja luotinkin siihen. Viimeinen maali oli takanurkan kioskeissa. Ensin Ur taas haukkui yhtä kioskia varsin häröilevästi. Tuli lopulta pois ja minä tietysti että nyt se sitten jätti maalin! Palasi itse tarkentamaan, vaihtoi toiselle kioskille ja sinne sitten paljon kunnon haukku paremmalla fokuksella. 

 Oilille myös 3 maalia valmiina, ilman tarkempia ohjeistuksia. Vaan olivatpa jekkuilleet kaikki kolme maalimiestä samaan pieneen (5x15m?) melkein tyhjään sivuhalliin, jonne en edes tiennyt pääsevän. Ensin Oi meni paikasta ohi. Ok, juuri samaan aikaan vastaan tuli ylimääräinen henkilö, jota kävi moikkaamassa, mutta oli se aika tyylikäs ohitus silti… prsk. Otti uudelleen hajun paikasta vasta kauempaa, tarkensi, sujahti seinän alta halliin ja ilmaisi oven vierestä henkilön. Jatkettiin pitkään muualla ilman löytöjä, kunnes koira taas otti kaukaa hajun, tarkensi samaan halliin ja ilmaisi sieltä maalimiehen. Poislähtiessä sanoin "jos se kolmas maalimies on myös tuolla ja koira ei sitä nyt ota, niin saa kyllä jäädä eläkkeelle…", johon sain kommentin katsoa se halli nyt vielä kerran kuitenkin ;) Oilia ei näyttänyt halli kiinnostavan sisältä, nuuski vain palkkaruuanmuruja maasta. Otettiin vauhtia pihalta, sieltä se oli kahdella aiemmallakin kerralla hajut lopulta saanut. Koko hallikompleksin päädyssä taas reagointi ja sitten aika epämääräistä ilmaisua ulkoseinälle - huomaamattani taas päädyin painostamaan koiraa. Tarkkoi halliin ja siellä lisää haukkua seinille. Ohjasin katsomaan seinää tarkemmin läpi myös toiselta puolelta ja - naps! - maalimies ihan saman kohdan vieressä kuin missä koira aiemmin tuusasi ruuanmuruja maasta. Vähän heikolta tuo "imu" hajuille koirassa nyt tuntuu. Onhan sillä toki valeraskaus pahimmillaan (sisällä pesii, nisissä maitoa), mutta en mä ihan kaikkea senkään syyksi laita - ruuanhankintavietti kun on varsin mehevänä kuitenkin.

----------

Marraskuussa käytiin rokotus- ja tiedonhankintakeikka eläinlääkärissä.

Oilin silmistä löytyi HC, eli kortikaalinen katarakta, eli perinnöllinen kaihi (ei vanhuuden kaihi). Sukurasitettahan Oilin takana on ("tunnettua HC:tä" yhdistettynä tuntemattomampiin sukuihin) ja nyt syksyllä tullut tietoon lisää kun velipojalla ja samaisen veljen tyttärellä todettiin sama vaiva. 7,5-vuotiaanahan Oililla oli vielä puhtaat silmät, mutta ei enää nyt 9,5-vuotiaana. Oletettavasti kaihi ei ennätä alkaa haittaamaan näköä, eli hyvä juttu sen puolesta. Parit erilaiset patit näytettiin myös, toinen niistä rasvapatti ja toinen ihon pinnassa oleva näppy, josta kasvaa karvaakin. Molemmat saivat jäädä paikoilleen ja jos joskus alkavat koiraa vaivaamaan niin otetaan pois. Laaja verenkuva oli ok, kaikki arvot normaaleja. 

Oilin mielestä koko keikka oli hanurista. Ensin meinasi kuolla silmätippoihin ja myöhemmin verinäyteneulaan.

Urholta tarkistettiin vain silmät, jotka oli puhtaat edelleen ja tyrkättiin rokote niskaan. Nyt jo harmittaa, ettei tullut otettua Urhostakin verenkuvaa samalla, olisi ollut niin pieni vaiva muun ohessa ja onhan sekin ihan kohta 8-vuotias.

Partioinnit pimeässä

Molemmille partioinnit. Urholle maalimies raunioiden takametsään umppariin. Levoton ilmaisu, sinkoili vähän minne sattuu ja huusi samalla, kävi ennakoivasti sivullakin. Pitää muistaa tehdä tuohon jotain vahvistavaa. Liian usein tulee mentyä linjalla "palkkaa sitten kun avaan piilon" tms. Muuten Urho liikkui ja etsi hyvin. 

Oilin hommat enemmän hajubongailun näkökulmasta. Maalimies kanavan harjun taakse piiloon, me kuljettiin harjun toisella puolella. Tuuli harjanteen suuntaisesti, tultiin sen yläpuolelta, joten tuulesta ei suoraan apua. Oili liikkui vaisusti, tallatun alueen läpi kuljettaessakin tuskin nosti edes laukalle. Maalimiehen kohdan merkkasi selvästi, eli haju oli pompannut harjun yli olettamallani tavalla. Oi ei kuitenkaan lähtenyt pientä kierrosta enempää selvittämään hajua. Alle 50 metrin päästä Oi merkkasi soraiselta polulta jäljen harjulle ja tarkkoi sen + nyt myös tuulen tuoman hajun avulla maalimiehelle. N.20-30 haukkua ja palkka. Ihan treeni meni niinkuin pitkin, mutta vaisuus ihmetytti. Olisin ajatellut koiran terästäytyvän kunnolla pelkästä ilmavirran harjun toiselle puolelle vippaamasta hajusta.

Kotona Oi suuntasi heti autosta päästessään puskaan, vaikka oltiin tehty lenkki vielä treenien jälkeenkin. En tiedä mitä siellä puskassa sitten teki. Sisällä näytti kuin haluaisi oksentaa, maha selvästi kipeä. Yöksi kuitenkin rauhoittui, eikä muutenkaan vaikuttanut pienennetyn iltaruuan jälkeen enää kipeältä. Aamuinen luunhotkinta oli siis vetänyt suolen solmuun, ilmankos oli niin vaisuna - hyvä tietää.

Oilin kanssa junareissulla lokakuussa.

Silloin kun oli hetken talvi..

Varikolla

Oilille reagointiharjoitus, vähän kuin vesistötreeni maalla. Maalimies tuulen yläpuolelle alueen reunaan. Kuljettiin poikki tuulen aloittaen kauempaa (n.100m) ja kerta kerralta lähestyen, palkkasin reaktioista. Tuuli pyöri paikoin ja rakennukset tekivät oman lisänsä hajun kulkemiseen, joten reaktioiden perusteella ei ihan alkuun pystynyt suoraan arvioimaan maalimiehen sijaintia. Viimeinen reaktio otettiin n.20m päästä. Sitten palattiin autoille ja odoteltiin koiran rauhoittumista. Kun oli tiputtanut kierroksia, niin päästin eleettömästi irti ja vapautin. Oili pyöri aikansa hoomoilasena, bongaili pupunpapanoita, pyrki lisää tuulen alapuolelle josta kutsuin pois kun olisi suunnannut toisten alueelle. Otin itse vähän liikettä ja koira laajensi myös liikettään oikeaan suuntaan, sai taas hajun nenäänsä ja kävi nostamassa maalimiehen. 

Erittäin kiva harjoitus kokeneelle koiralle. Halusin nimenomaan kokeilla Oilille tätä, että kuinka pyrkii takaisin hajulle silloin kun homma on jo lopetettu, vire laskenut, eikä koiralle anneta mitään uutta käskyä tai viedä suoraan hajukiilaan. Ei mitenkään kaikkein "reiluin" treeni koiralle, mutta kaikkea hauskaahan pitää aina kokeilla :) Voisi tehdä saman toistekin, mutta ehkä sillä muutoksella, että passivoitumisen jälkeen antaa koiralle selkeän käskyn. 

Urholle kaksi ukkoa umppariin/ulottumattomiin. Ur liikkui erittäin hyvin ja näppärästi. Haukkua tuli vähän liikaakin ja jotain vanhoja piiloja haukuttiin (mm. pressuhalli). Mutta muuten ihan luotettava otus se tämmöisessä on.

Päivän nopeat

Oikku sai pikaisesti reagoida (pieneen) ruumispurkkiin. Ilmaisi kuten ihmisen/esineen. En tiedä pitikö kohdetta vain esineenä, sillä merkkasi selvällä reagoinnilla myös laudanpätkästä kohdan, josta Kati oli purkkia viedessään ottanut kädellä kiinni.

 Urholle omatekemä ja -esineinen esineruutu(=suikale). Neljällä pistolla kolme esinettä, eli siis hyvin.

Haku ja jälki

Urholle samalla kaavalla kun hakutreeneissä viimeiksi. Taaskaan ei tallattu, joten viipotti sujuvasti hajuputkia pitkin. Jos vielä keretään hakuilla, niin pitää muistaa talloa. Kolmen naisen treenissä meni alue vähän sekaisin, joten lähettelin välillä maastosta keskilinjan yli, siten saikin aika näppärästi myös tienylityksiä. Hyvä motskari, sopiva kiilto silmissä keskilinjaa ylittäessään ;) Viitosta etsi pitkään, haju jumitti suolle ja siitä olisi pitänyt edetä paremmin syvemmälle. Eli siis pisto ei ole hanskassa, mutta nenä oli hommassa mukana - pitää aina yrittää nähdä nämä positiiviset puolet.. 

Oilille tiejälki ja tosi hienosti tätikoira veti :) Nyt saa talvi tulla, tuommoisen jäljen jättää mielellään lumiajaksi koiran päähän muhimaan. Tosin tokihan me käydään talvellakin jotain jälkiä tekemässä. Tienvarsinostatus, mutta jälki menikin nyt metsästä tien yli, eikä tieltä metsään kuten yleensä. Kuinka sitä ei ole tätäkään tajunnut tehdä enempää treeneissä? Monesti ollut mielessä, mutta käytännön toteutus uupunut. Oili nokitti ensin ilmavainulla metsään, sitten merkkasi parin askeleen verran jälkeä hyvin selvästi oikeaan suuntaan, kehuin, mutta silti kääntyi vielä ympäri ja pyrki takajäljelle. Estin takajäljeelle menon, joten Oi kääntyi takaisin oikeaan meni sujuvasti tien yli. Onko vähän hei opetettu koiralle, että jälki menee aina metsään...? Lyhyelle metsäpätkälle jäi filmipurkki, meni niin tohinalla enkä tajunnut siinä himmata vähän vauhtia. Loput 300m meni tiepohjalla (välillä hiekkaisempi, välillä karikkeisempi), siellä täällä nameja. Eipä ole hetkeen aikaan tätskä vetänyt noin syvällä nenällä jälkihommia!

Ilmaisua ja jälki

Urholle piti kokeilla palkan poistoa jos räpsii ilmaisussa, mutta sehän ei ketale kokeillut tassulla maalimiestä kertaakaan! Otettiin pelkkiä haukkumisia pellonlaidassa. 

Oilille n.500m jälki pellolla. Muutama lyhyt namitettu pätkä, 2 filmipurkkia ja loppupurkki. Tosi nätisti ajoi! Pysähtyi purkeillekin, vaikka kasvatti vauhtia homman edetessä. Kunnolla pidättämällä tiivisti paremmin jälkeen ja ajoi yllättävän syvällä nenällä, vaikkei jäljelle kertynyt ikää tuntiakaan. Parissa kulmassa veti yli ennenkuin tajusin kunnolla torpata vauhtia pois.

Haku + jälki

Urho hakuili. Näki etukulmiin menevät ukot, ne sitten valmiina. Loput neljä ukkoa haamuina + yliheittoina (katsoi edellisellä ukolla haamun, jätin koiran metsään, palasin keskilinjalle, kutsu ja heittäen yli). Hyvä treeni, tekee hyvää etenemiselle ja fokuselle. Ilmaisun räpsiminen mietitytti taas. Kielletty tässä nyt on jo pari vuotta - ei vaikutusta. Kokeillaan jos vaan poistaisi palkan mahdollisuuden jos rääppii, talvella voisi keskittyä hyvin vain siihen. Ihan mukava testailla, aikuinen koira, ei enää suuria urasuunnitelmia :) 

Oili is bäk! Jäljennosto tienvarresta, pikavetona kun emännälle tuli kyytien kanssa kiire. Oilille kiire sopi, en jäänyt hinkkaamaan sen kanssa mitään vaan edettiin reippaasti.