keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Jälki

Urholle 200m sykeröinen jälki kangasmetsään, jossa monta kulmaa, 5 filmipurkkia ja loppupurkki. Vanheni rapsakat 3h. Ur iski nenän maahan heti kun sai valjaat niskaan ja kiinnitin niihin liinan, eli vedosta valjaisiin tulevasta paineesta se hoksaa kivasti homman nimen. Lähti hienosti janamaisesti nostamaan, mutta ei kyllä sitten haisuakaan jäljestä vaan vahvaa reagointia jälkimerkkiin. Hö, ei olisi pitänyt laittaa sitä lepattamaan tuuleen. Lopulta sai jostain kiinni ja sen jälkeen tulikin heti purkki. Urho näyttää nyt haluavan ottaa filmipurkin suuhun ja purra sen lommoille samalla kun käy maate. Loppujälki meni hienosti! Urhoa oli helppo tulkata milloin se on jäljellä ja milloin tarkistelee. Hirmuisen esinemotivoitunut se on myös ja tarkisteli huolella kaikki isommat maanrikkoutumat, että onkos tässä nyt sitten jotain. 

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

PEJÄ Joensuu 26.9.

Koepäivä vol.2, muttei ollenkaan kääks, vaan oikein kiva ja rento olo. Tavoitetta en taida enää uskaltaa paljastaa, sillä ylitimme sen roimasti saamalla kokeesta HYVÄKSYTYN tuloksen! Sen vain sanon, että tavoite oli jotain paaaljon vähemmän. Mut ei ollut helppoo ei, juurikin koko 40min käytettiin, osa meni harhailuihin ja parissa kohtaa pistettiin ihan juoksuksi että ehdittäisiin etiäppäin.

Etsintäruudussa Oi lähti nätististi liikkeelle ja veti pian vasempaan jäljelle. Sinne mentiin aika pitkään, ruudun ulkopuolellekin, jossa koira nosteli nokkaa ja näytti epävarmalta. Lopulta kuului käsky takaisin ruutuun (tai janalle, miten se nyt menikään). En tajunnut heti, että kyseessä oli takajälki, vaan palasin itse edellä takaisin ja lähetin koiran uudelleen. Nyt oikealle ja varman oloisesti eteenpäin, sitten takaa kuului autojen starttaukset ja tuomari kera ratamestarin huurruuttelivat pois. Oli vain minä, koira ja metsä - ja kas, siinäpäs on ensimmäinen esinekin (hanska) :) 

Jälki vei kohti hakkuuaukkoa, juuri ennen sitä koira kääntyi vasempaan, juuri kun olin varma, että nyt tulee se maastonmuutos. Ei tullutkaan. Piakkoin tuli toinen esine (paperinen karkkirasia). Sitten mentiin eteenpäin ja hiljalleen meno muuttui epävarmemmaksi. Pistin matkalta jotain paikkoja mieleen missä mielestäni koira oli jäljestänyt vielä kunnolla. Jotenkin koira kääntyi taas vasempaan, meni tielle ja jäi ihmettelemään. Okei, täällä (meidän) jälki ei mene. Jos menisi, niin koira kyllä veisin napakasti tien yli. Palattiin tien laitaa takaisin päin, toivoin jäljen taas nousevan. Joku jälki nousi ja meni tien yli, mutta koira kulki liian löysästi. Tiesin, että täällä on liikkunut sienestäjiä (näin sen jo kokoontumispaikalla), mutta pakko oli vaan yrittää luottaa koiraan. Oili vei pari sataa metriä syvemmälle metsään ja alkoi kääntyä kohti kokoontumispaikkaa, ja nenä ihan liikaa ylhäällä. Lopulta päätin sanoa kiitti vaan, mutta nyt mä näytän minne mennään. Oilikin näytti vähän helpottuneelta, kun siltä otettiin vastuu pois. 

Palattiin (puolijuoksujalkaa) tien lähelle, otin koiran irti ja annoin koiralle käskyn etsiä jälkeä tien laidasta, oletin sen menevän tien yli ja nyt nostettaisiin sitä metsäänmenopuolelta. Tää kohta oli erityisen hieno!! Oi eteni suorassa linjassa eteenpäin, nenä maassa ja ihan oikeasti ETSI jälkeä. Ja pian jotain löysikin, klikkasin koiran liinaan ja jatkettiin eteenpäin. n.100m jälkeen jotain haparointia, koira meinasi mennä vasempaan, mutta kaartoikin sitten pois ja jäi tarkistelemaan jotain... hmmm. Otti kuitenkin uudelleen suunnan vasemmalle ja sinne mentiin, meno varmeni askel askeleelta. Ja tuli esine!!! (hanska). Olin ollut jo varma, että aikaa ei enää ole ja nyt meillä oli minimimäärä esineitä (3) taskussa. Ehkä meillä olisikin vielä hitusen aikaa? Välillä melkein juoksin koiran perässä - tai siis juoksin. Tuli neljäs esine (sukka), melkein teki mieli jättää se siihen ja vain juosta eteenpäin, mutta Oili näytti siltä että palkka tänne ja vähän äkkiä. Juujuu, tässä pikkukoiralle nami ja eiköhän mennä eteenpäin. Tiesin, että meiltä oli hukkaharhoille jäänyt yksi esine, joten tämä oli todellisuudessa viides, eli jälkentekijä on lähellä, pian koirakin nosteli nokkaa ilmavainulla sen merkiksi. Ja samalla minäkin näin jotain maalimieheltä näyttävää. Koira irti, hakukäsky ja koiran lähetys tuulen alapuolelle. Aika heiveröisesti Oili lähti ilmavainulla hakemaan, oli kai niin imuttunut jälkeen. Mutta reagoi koko ajan vahvemmin ja lopulta kiemurteli maalimiehelle ja siellä ehti haukkua muutaman ilmaisuhaukun kunnes olin jo itsekin vieressä. Herranpieksut kun mä olin tyytyväinen! Mikä työvoitto! En todellakaan uskonut meidän pääsevän näin pitkälle tällä jäljellä. Sitten ihmeteltiin aikaa ja sen riittävyyttä, muutenhan meilllä oli hyväksytyn tuloksen palikat kasassa: 4 esinettä ja jäljentekijä. Mutta se aika riitti! :D Oilille pitää tietty antaa pisteet hienosta työstä, mutta pari pistettä tulee kyllä mullekin kun tajusin käyttää päätä ja taktikoida hankalassa paikassa - ei huano!

Laitetaas nyt vielä ne tulosspeksitkin:
Jäljen ylösotto hyvä
Esineet 4/5 hyvä
Henkilö hyväksytty erinomainen
Loppuarvosana hyvä

lauantai 25. syyskuuta 2010

PEHA Joensuu 25.9.

Koepäivä, kääks. Lupasin kyllä itselleni aamulla ajatella vain positiivisia ajatuksia ja pidättäytyä sanomasta kenellekään, että jännittää. Jos sen sanoo, niin ei se ainakaan helpota. Mitä ei sano, ei ole olemassa. Mutta kyllä se siellä silti oli, ja pisti vähän hengästyttämään. Oilille kakkosarpa, eli ekana paikallamakuuseen. Kaveriksi tuli rotutoveri Martti ja tuli oikein kotoinen olo kun kaksi lapinporokoiraa suoritti kimpassa tottista :) Oi pysyi rauhassa paikallaan, ensin vähän ihmetteli siimaleikkurimiestä, joka pärryytti koneettaan kävellen L-muotoista kuviota koiran lähellä (koira jäi kuvitteellisen ällän kainaloon). 6mm paukuista veti korvia vähän viistoon, muttei muuta. Paikkamakuu erinomainen. Seuraaminen meni ihan jees, tuttua väljyyttä käännöksissä, hyvä. Kaikki jäävät liikkeet muuten kuulemma hienosti, mutta ohjaaja antoi vartaloavun kääntämällä pään koiraanpäin heti käskyn jälkeen (pakko oli tarkistaa että menikö). Ei oikeasti mikään isoiso käännös, mutta tarkka tuomari huomasi ja vinkkasi että "luota koiraan". Luoksetuloissa tuli tietty suoraan sivulle, muuten hienot vauhdikkaat luoksarit. Seisomisessa oli ottanut jotain askeleita ilmeisesti pian pysähdyksen jälkeen ja sitten vielä ekasta laukauksesta otti pari, toisesta ei. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno + luoksetulo tyydyttävä, liikkeestä seisominen + luoksetulo tyydyttävä. Nouto hieno, paitsi se luovutusasento suoraan sivulle, hyvä. Ryömi jotenkin, mutta annoin sekä käsiapuja että käskyjä runsaasti, silti koira nousi välillä liian ylös, riittämätön. Eteenmenoon en saanut viriteltyä kunnolla, lähti silti hyvin liikkeelle, mutta kaarsi hetipian paikallamakuumerkeille. Eh, eipä oltu sitä treenattu ja osasinkin ennustaa tämän kun näin merkit, mutta kiva kun kuitenkin tajusi että jonnekin pitää juosta :D Eteenmeno (kuitenkin!) tyydyttävä. Kokonaisuudessaan tyydyttävä suoritus ja siis HYVÄKSYTTY!!!! Voi mikä voitto-olo tuli. Ja sitä nostatti entisestään se, että kaikki kolme koiraa saivat tottiksen läpi ja pääsimme kaikki porukalla maastoon :)

Maasto-osuus ei jännittänyt niin paljoa, siihen oli helpompi orientoitua: me mennään vaan tutkimaan missä ne maalimiehet lymyää. Etsintäsuunnitelma oli aika simppeli tehdä, joskin hiukan houkutti aloittaa toiseen suuntaan kapenevan alueen leveämmästä päästä, mutta kun se oli siellä kauempana ja siirtymienen olisi syönyt etsintäaikaa, niin aloitimpa sitten siitä lähempää. Eli ekat pistot koiralla oli n.20m syviä.. Pian nousi eka maalimies oikealta puolelta aika läheltä. Sitten tyhjäntoimittamista, Oili ei mennyt niin vireästi kuin yleensä, tarkisteli kuitenkin ihan suhtkoht riittävästi. Noustiin rinnettä ylöspäin, tajusin että oikealle jää nyt katsomatta aluetta, mutta sitten kun Oi nosti ukon kauempaa edestä vasemmalta, niin se unohtui. Yhtäkkiä edessä näkyi jo alueen takaraja ja koirakin tuntui siltä, että ei täällä enää mitään oo.. Se oli tehnyt pari hyvää syvää pistoa vasemmalle, ja siinä hahmottelin samalla myös että se vasemmanpuoleinen ukko oli ollut suunnilleen melkein takakulmassa. Oikealle teki myös pistoa, ihan ookoon näköisesti, mutta totuus oli, että ei vaan riittävän pitkälle. Lopulta tuomari jo kertoi, että nyt ei kyllä jäänyt maalimies enää taida nousta, joten jospa lopetetaan ja saat käydä nostamassa sen koiralle palkaksi. No sehän passasi, tuulikaan ei olisi enää koiraa siinä voinut jeesata. Ja se oli just sen tarkistamattoman alueen takana. Toisaalta olin unohtanut paikan, toisaalta taas luotin vähän liikaa koiran nenään. Höh! Etenin liian nopeasti keskilinjaa miettimällä liikaa sitä, että en viitsi kuluttaa Oilia pistottamalla sitä liikaa liian tiheään. Olinhan ajatellut taktiikaksi "kolme pistoa ja kolme maalimiestä" :D Ei ihan mennyt niin.. Mutta. Pettynyt en kyllä ollut, en sitten pätkääkään. Kokemus oli tosi hyvä, jäänyt piilo ei ollut mikään mahdoton, vaan kaikilla olisi ollut mahdollisuudet nostaa se (kaikilta koirilta jäi sama piilo nostamatta, eli harmillisesti kukaan ei saanut tulosta). Meillä oli kuitenkin mukavaa kun saatiin etsiskellä ja päälle tuli vieläpä kehujakin toiminnastamme! Ei se ei-ristelyä-osaavan koirakon toiminta sitten niin kamalaa ollutkaan :)

Hakukokeen arvioinnit:
Koiran ohjattavuus hyvä
Ohjaajan käyttäytyminen erittäin hyvä
Ilmaisut erittäin hyvä (2xeh)

torstai 23. syyskuuta 2010

Kenraalit

Ensin tottista Linnunlahdella ja sitten jälki Viinijärvellä. Tottis muuten hyvin (nouto, eteenmeno, ryömiminen, luoksetulo), mutta reagoi reilusti 9mm jysäyksiin. Seuraamisessa otti paukuista etäisyyttä, mutta korjasi itse paikkansa heti sen jälkeen, tämä vielä jees. Tylsintä oli, että paikallamakuussa nousi ekasta pamauksesta > käskin takaisin maahan, nousi toisesta pamauksesta > käskin takaisin maahan, kolmannesta ei enää noussut ja pienen tovin jälkeen kävin vapauttamassa. Selvittiin siis jotenkin, mutta mulle jäi pepepe-pelko pyllyyn. No, sitten jäljelle (2h, 800m, 4 filmipurkkia, Pasin tekemä, mulla mukana GPS josta näin jäljen kulun), painui jo pimeäksi, mutta suurimman osan 800m jäljestä pystyin kävelemään itse ilman otsalamppua. UPEA jana, täydellinen. Ekat 250m hyvin (+1.esine), sitten meni tien yli ja alkoi syödä jotain p-skaa. Kutsuin pois ja Oi noukki 2. esineen tien tältä puolelta. Jatkoi hakkuuaukean yli haparoiden, sitten tien yli normisti ja sen jälkeen alkoi vetää toistuvasti pois jäljelta. Pystyin katsomaan GPS:tä jäljen oikean kulun ja lopulta mun oli pakko ottaa ohjata koira kulkemaan toista tietä pitkin, jonka tiesin jäljen ylittävän. Siitä Oi nosti jäljen uudelleen ja heti perään 3.esine. Jatko hyvin, mutta sitten mentiin jossain 4.esineestä ohi ja jatkoimme aina jäljen loppuun asti aika huterasti, Oi näytti lopulta siltä, ettei oikein enää huvittanut (ei kai, kun minäkin varmaan jo prässäsin aika paljon). Alueella oli tiettävästi liikkunut paljon sienestäjiä ihan samaan aikaan kun jälki oli tehnyt, eikä Oililla ole valmiuksia selvitellä sieltä seasta sitä omaa ajettavaa jälkeä. Noh, ei siinä mitään, mutta se lopun paineistuminen ja luovuttaminen ei ollut kiva kokemus. Illan loppufiilis oli: PERKELE. Tosi siistii...jihuu.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Autoton päivä

Piti mennä käymään Okun kentällä ottamassa mm. eteenmeno, mutta sitten tulikin aivan yllättävä este kentällepääsyyn: Autoton päivä! KÄÄKS! Murtuneena (juuu-u) jätin teon toteuttamatta ja ryömitytin Oilia vain kostealla kotipihan nurtsilla. Märkä nurmi on pikkukoiralle vähän vaikeampi alusta ryömiskellä kuin esim. hiekkakenttä. Nyt ei mennyt niin kovin hyvin, tarvitsi paljon apuja.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Oili PETOili

Pihalla käyttöesineen nouto, ryömimistä (aika hieno) ja eteenmeno, joka jäi ehkä vähän lyhyeksi, mutta ei haittaa, se oli sitäkin napakampi veto muuten. Ryömimistä sisällä ja ulkona sitten vähän enemmänkin, se kun alkaa todella luonnistua :) Kokeessa liikkeessä sallitaan vain suullinen käsky tai käsimerkki (kumpaakin saa toistella), joita olen tähän asti käyttänyt molempia yhtäaikaa. Nyt testasin pelkästään yhtä kerrallaan ja kyllä käsimerkki on Oilille paljon toimivampi kuin käskysana.

Taajamajälki

Oikulle pieni taajamajälki, eli kiemurtelin n.200m tuossa aseman seutuvilla. Nurmikkoa, tien ylityksiä, asemalaituria pitkin kulkemista ja olipa vähän häiriötäkin kun vieressä vaihtavat ratapölkkyjä uusiin. Siellä täällä yksittäisiä nameja ja kaksi filmipurkkia, joista toiselle lopetus. Ajettaessa jäljellä oli ikää tunteroinen ja Oili ajoi sen oikein kivasti, suurelta osin tosin n. puoli metriä jäljen sivussa tuulen alapuolella, mutta muuten oikein skarpisti.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Tottis ja haut

Ennen hakutreenejä pyörähdin Pärnävaarassa ottamassa pikaisesti tottista. Urho hyppeli esteitä, kertaalleen ensin pk-hypyn ja A-esteen, jonka jälkeen samat vielä lelun kanssa. A-este otettiin ihan noutona, joskin koiran lähdössä palautukseen kävin taputtamassa esteen huippua, että Ur varmasti hoksaisi tulla sitä kautta takaisin. Hoksasi! Hypyssä jätin sen lelu suussa esteen taakse ja sieltä kutsu yli. Ei kolinoita :) Seuraamisia kainalopallopalkalla, alkuun pää hakkasi pahasti reiteen, mutta kun vain kävelin itse vasempaa jalkaa varomatta eteenpäin (mulla on huono tapa luistaa vas. jalka alta pois, jotta Urhon pää ei niin pahasti hakkaisi reiteen...), niin kyllä se mudin pää sieltä irtaantui vähän paremmalle paikalle. Muutoin ihan kivoja pitkiä seuraamispätkiä. Käännökset ei kovin hyviä, jokunen satsi sitten oikealle käännöstä sen tiivistämiseksi. Noutojen palautukset tuntui TAAS löysälle ja mä yritin kovasti olla näkemättä niitä sellaisina ;) No, yksi oli ihan oikeasti löllö.

Oili ryömi ja eteenmeni. Ryöminnässä liikaa virtaa ja liian vähän keskittymistä sekä liikaa vaativa ohjaaja - kroppa siis nousi aika herkästi koiralla ylös. 20-30m mentiin yhteensä, Oi menee tosi kovaa ryöminnässä kun oikein vauhtiin pääsee. Eteemenoon olin vienyt palkan samalla kun vaihdoin koiran ja huomasin nyt, ettei se näkynyt kentän pusikkoiselta reunalta ollenkaan. Aurinkokin paistoi pahasti vastaan. Jätin sitten lähetysmatkan vähän lyhyemmäksi. Hyvin Oi kuitenkin lukkiutui valmistelusta ja lähti pinkomaan eteenpäin, lopussa kaarsi reilusti vasemmalle ja ajautui kauas palkkapurkista joutuen hakemaan sen lopulta nenällään reilusti oikeaan palaten. Ei kovin hyvä treeni ja olisi ehkä kannattanut paikata, mutta alkoi olla jo kiire hakumetsään. Ja se varsinainen eteenmeno-pätkä oli kuitenkin ihan ok.

Ja sitten maastoon - jossa Urho oli hakutykki! Alkuun maalimiehet molemmissa etukulmissa valmiina ja noston jälkeen niistä mielikuvat maastossa eteenpäin siirtyen. Haukkuja ekalle n.15, tokalle täydet, kolmannelle n.15 ja neljännelle palkka aloituksesta. Maasto tällä kertaa aika avointa ja helppoa. 4 lähetystä ja 4 maalimiestä. Urho oli tökkinyt maalimiehiä nenällään etenkin ennen haukun aloitusta ja pulma taitaa olla se, että Ur tahtoo naaman näkyviin, jota sitten haukkua. Eli nyt jatkossa ainakin paljon umppareita niin saadaan tämä "huudan naamalle - ja vain naamalle" -kuvio katkaistua ja sitten ehkä jotain etäisyystreeniä myös. Mut katsotaan eka mitä naamattomien maalimiehien kuuri tekee.

Oilille 2x2 maalimiestä valmiina, tarkoituksen työstää pelkkää suoraa etenemistä. Jos koira lähti kaartamaan alueella eteenpäin liian aikaisin, kutsuin sen pois ja lähetin kaartamispaikasta uudelleen. Ja sain tehdä sen jokaisella 4:llä pistolla... äääh. Kahdella maalilla, kun Oi oli jo saanut varsinaisen palkkansa ...ja jäänyt haukkumaan maalimiestä ihan vain saadakseen lisää ruokaa, otin koiran hallintaan ja tehtiin maalimiehen nosto ns. kokeenomaisesti, jossa ei kummempaa pulmaa kun Oilihan oli jo saanut sen THE palkkansa. Empä tiijä, kai tästä treenistä jotain hyötyä oli, vaikka metsässä tuntui ihan turhan hinkkaamiselta. Oililla on niiiin pitkä oppimishistoria takana jostain ihan muusta taipuakseen enää kunnolla mihinkään viivasuoriin pistoihin... ja ehkä vähän minullakin ;)

lauantai 18. syyskuuta 2010

TOKO, Joensuu

Tänään se sitten oli, Oilin virallinen tokotuokio 4 vuoden tauon jälkeen :) Meillä oli kivaa! Aamun Oili aloitti syömällä lenkillä heinää ja oksentamalla. Koepaikalla pikkukoira ei halunnut syödä nakkia (= aika paineistunut), josta mä meinasin ottaa vähän pulttia, mutten sitten kuitenkaan ottanut, kun Oiliin sai kuitenkin tavallisen käsky-yhteyden. Sillä on nykyisin ihastuttava tapa nostaa keskittymistä ja virettä ihan vaan tekemisen kautta. Eli jos koira laamailee, niin erilaisia temppuja vaan peräperään ja sieltä se into ja rentouskin sitten tulee. 

Luoksepäästävyys 9
Paikallamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen vapaana 9
Liikkeestä maahan 8
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisomien 7
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 9
Yht. 175p, ALO1, sijoitus 4./11

Luoksepäästävyydessä Oili meni tuomaria vastaan, muttei aivan tiukan "sivu" käskyn jälkeen uskaltanut alkaa härveltää täysillä vaan oli ihan 4 tassua maassa. Paikallamakuu meni niin hienosti, että mä vieläkin ihmettelen mikä Oiliin on mennyt noiden ryhmäpaikkamakuiden kanssa - oli siis ihan hiirenhiljaa koko ajan. Ilmeisesti se ottaa sopivasti painetta muista ja keskittyy vain pysymään hengissä, eli siis paikallaan. Näytti, kuin olisi ollut jotenkin tosi hienosti koulutettu hommaan, tietäisivätpä vaan ;) Seuraaminen kytkettynä meni reippaasti, paitsi täyskäännös oli ihan löpsy. Ja samat viat myös vapaana seuraamisessa, jossa myös jumimisia perusasennoissa (saattoi olla sitä myös kyt.seuraamisessa). Maahanmenossa jäi vajaaseen asentoon. Joko sinne jäi ihan oikeasti kyynärten alle ilmaa, tai sitten tuomari hämääntyi muuten vaan Oilin ilmavasta makuuasennosta, sillähän oikein ryhdikkäästi maatessaan rintakehän alle jää hyvinkin muutama sentti tyhjää vaikka kyynärpäät olisikin tukevasti maassa kiinni. Luoksetulossa pilliurku oli jo hyvin auennut ja jättöajan Oili rutisi, muuten oikein priima liike. Liikkeestä seisomisessa, hetken jo seistyään päätti sitten tapsutella vähän eteenpäin ja haistella maata. Ja olikohan perusasennon ottamisessakin taas jotain? Estehypyssä muistaakseni perusasennon ottaminen jotenkin hankalaa. Kokonaisvaikutelmaa tuomari kehui kovin hienoksi ja erinomaiseksi, mutta se ääntely. Pitemmittä puheitta, mukava tuomari tuo Mauri Pehkonen, joskin tiukka. Sääntökirja oli kyllä hallussa ja jos jostain pystyi pisteitä pois ottamaan, niin ne läks heti.


perjantai 17. syyskuuta 2010

Tottikset

Kimppatreenit Päivikin poppoon kanssa :) Vähän niinkö kentsut, eli Oilille 2x paikallamakuu. Ekana Tanhu-rotutoverin kanssa, oli hissuksiin ja rauhassa; sitten Luka-lunnikoiran kanssa, josta urut taas aukesivat. Oili alkoi piipata joko hermostuksissaan (Lukalla teetettiin enemmän häiriötä, mm. luoksetuloja jms.) tai koska Urho päätti puolestaan olla autossa hiljaa (kun Urho rutisee, niin Oili on hiljaa - ja päinvastoin), tai sitten koska se ehti saada hajun taskussa olevista nakeista. Veikkaan kahta viimeistä, sillä paikallamakuu ylipäätään on Oilille pieni hermostuksen aihe eikä se koskaan makaa siellä vapautuneen rennosti. Sillä nämä hiljaiset makuut ovatkin olleet oikein ihmetyksen aiheita. Palkat makuista leikkien, josta Oi innostui kovasti. Muuta Oililla tehtyä: eteenmenot ja ryömiminen. Eteenmenoon tuli lenkkeilijähäiriötä ja kohdekin näkyi huonosti, joten eka meni vinksalleen, toka sitten oikein hyvin. Ryömimistä kosketuskepillä ja käsiavulla, kyyyyllä se sieltä alkaa löytyä :)

Urho hyppeli kainalopallon perässä, ensin kontakteista sellaisenaan ja sitten kontakteista hieman häiriköitynä. Seuraamisia tsekattiin Päivikin kanssa ja tulihan se tuttu "missä asennossa ite oot" -juttu esiin. Eli kroppa suoraan, katse horisonttihin ja niin se vaan koirakin oikenee oli palkka mikä hyvänsä. Nyt ei muuten tullut pylly pohkeeseen -efektiä, aika jännä. Noutoa tsekattiin myös ja todettiin, että löysyys löytyy mun päästä. Urho noutaa ihan hyvin, pl. että luovutusasento tuppaa jäämään vinoksi.

torstai 16. syyskuuta 2010

Haku (Oi) ja jälki (Ur)

Teemana pitkät pistot, ylisyvyyttä. Otettiin näköavuilla niin meni kerralla kunnolla. Tsekattiin ensin etukulmiin lähtevät maalimiehet, pyöräytin koiran pois ja pienen tovin jälkeen Oili sai mennä hommiin. Ekalle vähän kiemurointia, meni perille kuitenkin ilman lisälähetyksiä. Toiselle suoremmin. Sitten haamut, joille ennen lähetystä pieni odotus koiran samalla "poispyöräyttäen". Kolmannelle kaarsi 20m jälkeen tallausten mukaan, kutsuin pois ja kävin lähetämässä kaartamiskohdasta uudelleen, sitten menikin hienosti aivan ylisyvälle, noukki sieltä tuulen alta hajun ja palasi takaisinpäin paikantamaan mm:n. Hienosti! Neljäs yhteen putkeen pötköön ilman mitään lisähärvellyksiä. Haukkuja sekalaisia lyhyitä määriä.

Urholle jälki, kävin tekemässä sen ennen hakuiluja ja pari tuntia se ehti välissä vanheta. Alkuun janalla iski mudille p-hätä. Häsläystä ilmassa, piti kyllä jäljen, mutta kovin heilurina mentiin. Ekan filmipurkin tahtoi tuoda mulle käsiin, seuraavalla vihjaisin maahan ja loput ilmaistui maahanmenolla (+ otti purkit suuhun). Lopussa häslättiin ja mä en muistanut missä jälki meni, tahtoi ajella sitä kovasti tuulen alapuolella. Kokonaisuudessaan "ihan jees, on nähty parempaakin".

Oili pääsi suorittamaan ryhmäpaikallamakuuta uljaiden käyttöbelgien välissä. Pikku-Oikku oli ihan hipihiljaa kun vieressä oli vähän enemmän viettiä, padottuna ja ei-niin-padottuna :D

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

TOKOT (joo-o!), tottikset ja jälki

Tiistaina kilon noutokapulalla yhdet satsit. Oilille enemmän painottaen kapulan tarjoamiseen suoraan luovutusasentoon ja lopuksi vasta yksi varsinainen nouto. Urholla taas alkuun pari suoratarjoilua ja lopuksi useampi nouto. Palkaksi isoja koiranmakkarapaloja (lohella maustettua), joka sai molempien silmät loistamaan. Ja parit pätkät ryömintää Oililla. Kosketuskepin kanssa mentiin - hyvin!

Okun kentällä tänään Oililla alokasluokan tokojuttuja, tuli nääs aivopieru ja ilmoitin Oilin kokeeseen tulevalle lauantaille. Tsekattiin erityisesti hyppyä ja otettiin yksi ryhmäpaikkamakuu. Oili yllätti olemalla tyyni, rauhallinen ja hiljainen! Olin silmät ymmyrkäisinä. Toinen lyhyt paikkamakuu vielä niin, että vierestä koira kutsuttiin luo, pienen nykäyksen aiheutti muttei muuta. Oliskohan ne treenit sitten siinä, heh. No jospa vielä jossakin yksi ryhmäpaikallamakuu.

Urholla kontaktia kainalopallolla, erityisesti toisen koiran tehdessä luoksetuloa ja leikkimistä. Hyppy ja A-este kertaalleen ees-taas, molemmat hienosti. Nyt alkaa näyttää siltä, että näihin voisi lisäillä jotain noudettavaa :) Lopuksi eteenmenopallon vienti, toiseen suuntaan luoksetulo ja sen jälkeen taas toiseen suuntaan se eteenmeno.

Ennen kentälle menoa kävin tekemässä Oilille jäljen, joka ehti vanheta n. tunnin. Palatessa metsän äärelle männikössä vilisi sienestäjiä ja mä kiitin onneani, että olin tehnyt erityisen namirikkaan jäljen. Nyt ei harhat haittaisi ja koira saisi aina omalta jäljeltä vahvisteita. Namit myös rauhoitti tahtia niin, että minusta meno tuntui suorastaan tylsistyttävän hitaalta.. Filmipurkkien ilmaisut parani loppua kohden, eka ja toka oli huonoimpia, loput kaksi sekä loppupurkki noteerattiin ihan hyvin. Pituutta jäljelle tuli vain naftit 200m, nyt pitäisi saada alle kyllä joku pidempikin suikaus.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Haku

Maastona tällä kertaa aika haasteellinen ja hankalakulkuinen mäennyppylä - totaalista rääseikköä, jos suoraan sanotaan. Taimikkoa, sekametsää, raivausjätteitä, jyrkkää kallioista rinnettä, ja päälle vielä miltei tauoton vesisade. Onkotässämitäänjärkeä -treeniolosuhteet siis :) Urhon kanssa tsekattiin ekojen maalimiesten siirtyminen etukulmiin, sitten mudi sai valita mistä aloittaa. Näytti haluavan aloittaa vasemmalta, se meni (kai) ihan hyvin. Toiselle tuli jumanteria, piti lähettää monta kertaa, mutta hyvin Urho jaksoi tsempata ja lopulta sai löytönsä. Ykkösen ja kakkosen noston jälkeen mielikuvat ennen paluuta keskilinjalle. Kolmosesta ei taas muistikuvaa miten se meni, ja nelonenkin on jostain vähän pimennossa. Pääasiassa jäi kuitenkin sellainen fiilis, että tuli hyvä sinnikkyystreeni. Aina vaan pitää jaksaa, vaikkei heti löydykään. Haukkuja sekalaisia määriä kaikilla maaleilla, ihan hyviä sarjoja, pieniä hengenvetotaukoja siellä täällä - en ota pulttia :)

Oilille kokeenomainen. Vaikka Oi taas teki hommat omalla tyylillään, niin mulle hahmottui taas hiukan paremmin se, miten juuri Oilin kanssa kannattaa toimia. Esim. Oilin tapa nostaa maalimies etukulmasta on lähteä juoksemaan kuvitteellista keskilinjaa eteenpäin niin pitkälle että luulen sen olevan jossakin takakulmassa ja aloittaa yhtäkkiä ilmaisu etukulmassa olevalla maalimiehellä. Siis tuli mitä tuli, niin luota koiraan ja anna sen tehdä töitä. Vähemmän on enemmän, varsinkin pistojen määrässä. Kokeenomainen meni kuitenkin "läpi", kaikki kolme maalimiestä löytyi suunnilleen kai oikeassa ajassa ja ilmaisut toimi loppuun asti, joskin viimeisellä tuli hakkujen lomaan jo pientä rutinaa.
 

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Lappalaistottista Okussa, ja jälki

Kuvaaja: Terhi Myöhänen
Sunnuntaina tottisteltiin lapinporokoirajengin kanssa Outokummussa. Älyttömän mukavat treenit kaikenkaikkiaan. Oililla PEKO-tottis kokeenomaisena, paitsi että löysin itseni palkkaamasta sitä kaikkien liikkeiden jälkeen. Mutkun se meni vaan niiin hienosti, etten mä malttanut olla palkkaamatta sitä! Eteenmenoon vein ennen suoritusta palkkapurkin kera näkyvän juomapullon. Paikallamakuun Oili suoritti autojen vieressä tarkoituksena tuottaa sille Riikan autolla starttihäiriö, mutta olosuhteet tuottivat oivan käytännön häiriön kun paikalliset agilityharrastajat tulivat hakemaan kentältä esteitä toisaalla olevaan tapahtumaan ja pari autoa ajoi aivan Oilin edestä sen viereen. Ei mikään helppo häiriö Oikulle, mutta Oi suorastaan kesti sen kuin mies.

Urhon kanssa käytiin muita odotellessa hyppimässä pk-estettä ja hiukan seurailemassa sekä eteenmenemässä. Hypyissä näkyi taas se, että pitkä etäisyyden jättö esteeseen ei sovi Urholle. Vauhdinotto sotkee sen kuviot ja tulee kolinoita. Läheltä hyppää paljon puhtaammin ja keskittyy paremmin. Seuraamiset löysiä. Eteenmeno hieno näkyvälle pallolle. Urho pääsi myös toiselle keikalle kentälle ihan lopuksi, emmin otanko sen kimppapaikkamakuuseen ja otin ja Urho yllätti totaalisesti. Se makasi hiljaa ja rauhassa rivin reunimmaisena, pari kertaa sen oli pakko nuuhkia tyttökoirista päin tulevia tuoksuja, mutta senkin se teki aivan hiljaa. Luulen, että joku oli salaa doupannut mun mudin. Tehtiin myös sekalaisia seuraamisia henkilöryhmässä ja toisen koiran lähistöllä häiriökestomielessä. Aivan lopuksi huippuharkka erityistä häiriötreeniä, kuvio jonka mä olin unohtanut aivan kokonaan treeniarsenaalista. Otin Urhon perusasentoon, laitoin pallon kainaloon ja Hertta ja Mirkku alkoi häiriköidä mudia pyrkimyksenä rikkoa sen kontakti ja saada haksahtamaan paikaltaan. Perushuutelut ja -houkuttelut meni aika hyvin, mutta maahanmenokäskyyn Urho upposi kuin kuuma veitsi voihin - monta kertaa. Hyvät hetket, joita niitäkin kyllä tuli, merkkasin ja tiputin kainalosta pallon palkaksi. Vitsi miten hauska treeni!

Kuvaaja: Terhi Myöhänen
Sillä välin Viinijärven metsissä... Pasi oli tehnyt pikkuisen jäljen, jonka Oili pääsi ajamaan. 400m, 4 esinettä, perushaahuilu. Nosto plörinäksi, Oili nyki jonnekin aivan väärälle suunnalle, joku toinenkin perustavaa laatua oleva hukka-harha-härö sinne tuli, muuten normaalia oili-jälkeä (epätarkkaa, mutta pitää jäljestä huolen). Neljästä esineestä kolme normaalia kankaista nousi hyvin, mutta Werther's Original -karamellin Oili-pentele jätti ja me mentiin siitä ohi! Eli siis pienet esineet kaipaa edelleen harjoitusta, tämä konkretisoitui jotenkin tosi tehokkaasti nyt kun mä en saanut sitä karkkia (nyyh).

Tekstin ohessa pari kuvaa O(i)kun tottiksista.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Jälki

Metsäkeikalla mä tein Oilille jäljen ja Pasi puolestaan Urholle. Molemmille muutaman sadan metrin perusjuttu, esineinä filmipurkkeja. Oilin jälki meni jotenkuten ookoosti, mutta Urhon jälki suorastaan megalomaanisen upeasti! Urho jäljesti uskomattoman tarkasti kun otti huomioon jäljen tuoreuden (1h), kaksi ekaa filmipurkkia se omituisesti meinasi jättää noteeraamatta, mutta kolme seuraavaa Ur ilmaisi hienosti. Ei puhettakaan, ettenkö olisi luottanut koiraan. Olipa ilo olla liinan päässä :D

torstai 9. syyskuuta 2010

Tottis

Tuhdisti tottista Oililla popekon vuorolla Linnunlahden kentällä. Koko rahan edestä kun nyt kerran sinne liikahdettiin ;) Eka seurailuja paukkujen lomassa. 6-millinen sai Oililta korvat viistoon ja kropan vähän nykimään, mutta nakit maistui ja toimintaa pystyi jatkamaan. Mutta ilman paukkuja olis kivempaa, jos Oili saisi päättää. Henkilöryhmää peko-malliin, eli piiripieni pyöri ja siinä oli sääntöjenmukaisen häiriökoiran lisäksi myös yhdet lastenrattaatkin :D Paikallamakuuseen jätin sivummalle, siellä se piipitteli ja teki alapäähuoltoa aina välillä. Tiskiharjan noudot meinasi mennä ihan plörinäksi. Harja hukkui nurmeen, koira jumi milloin nurmitupsuille ja milloin koirankarvatupsuille ja meinasipa kusaistakin! Viimeisimmästä tempauksesta kuuli tiukat kommentit ja sen jälkeen Oi oli vielä hiukan hajamielisempi. Loppuun pelkkää harjan palautusta, joka sekin hiukan vajaalla energialla (löpölaukkaa) kun Oilin kunniaa oltiin kerran jo menty loukkaamaan moisella tiuskaisulla. Maahanmenoja nakitellen, parani huomattavasti kahden session aikana. Eteenmeno vielä koiran nähdessä purkin viennin, seuraamista reilummin poispäin ja siitä takaisin kohti eteenmenopurkkia. Vauhti eteenmenossa ei ihan tykkitäpö, mutta aika hyvä suhteessa koiran aiempaan paineistamiseen.

Urholla eka vaan kontaktia, joka ihan hukassa. Olisi pitänyt tajuta ottaa alkuun leikit ja sitten vasta tekniikkaa nakilla. Kun sitten tajusin leikkiä, niin koirakin rentoutui ja vapautui huomattavasti. Seuraamisia pyrkien suoraan menoon ilman käännöksiä. Maahanmeno jökitti pahasti lelun kanssa, kun tein niin että jätin koiran seisomaan, otin itse etäisyyttä ja siitä käsky "maahan". Urho oli varma että kyseessä on luoksetulo ja hyppäsi aina metrin eteenpäin ennenkuin oikea käsky kirkastui sen pääköpassa ja muuntui toiminnaksi. Pari luoksetuloa sitten myös, en muista missä välissä. Ja eteenmeno, samaan tyyliin kuin Oililla mutta lelun kanssa - ja Urho veti matkan täysillä. Lopuksi Urholla pk-estettä, yhteensä viitisen hyppyä, joista kaksi vapaasti kolisten, kaksi vapaasti puhtaasti ja yksi paluuhyppynä puhtaasti. Hyvin tsemppasi vieraalla esteellä vaikka ihmisiä oli kunnon parvi siinä ihan vieressä.

Kun vielä lopussa joku kaivoi aseen autosta (hauskaa tämä tottis :)), niin otin Oilin toistamiseen kentälle ja vein paikallamakuuseen. Nämä makuupaukut meni huomattavasti paremmin.

Kotona olen edelleen myös ryömityttänyt Oilia. Nyt menee välipalkkaillen kivasti jo useamman metrin pätkä.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Sekalaisia tottiksia

Oililla edelleen ryömintää talossa ja puutarhassa, otin nyt kosketuskepin käyttöön (grillitikun päässä viinipullonkorkki :D) Hyvin hyvin pieniä pätkiä menee. Tehtiin myös eteenistumisia suusta tippuvalla namilla ja asennonvaihtoja matka-arkun päällä. Urho oli ihan että mitäh! kun se ei päässyt tekemään hommia. Mudillakin sitten pikkuisen seuraamisen käännöksiä oikealle ja vasemmalle tiheällä namituksella. Tajusin, että ollaan melkein aina hinkattu vas.käännöstä kun seuraamista on tehty, joten ei ihme että koira tarjoilee pyllynheittoa pohkeisiin myös pitkissä seuraamisissa.

Lenkillä Oililla maahanmeno ihan hukassa. Mihin ne aina välillä oikein katoilee?

tiistai 7. syyskuuta 2010

Esineruutu ja jäljet

Huippukeikka metsään! Aivan paras!

Urho noukki esineruutusuikaleelta 4 esinettä tostanoinvaan, sai alkuun katsella tallauksen, sitten liivit niskaan ja lähelle heittämieni autonavainten tuonti, jonka jälkeen mudi varsinaisiin hommiin. 4 pistoa, 4 esinettä. Voi että mää olin tyytyväinen ja voi että Urho oli aika polleena!

Oilille 300m ja 1h ikäinen jälki, jonne sinne tänne askeleille kuivanappuloita, erityisesti kuitenkin kulmien ja esineiden jälkeen. 4 kulmaa, esineinä 3 suklaamunan muovirasiaa joissa kaikissa nakinpala ja jäljen loppuun kourallinen kuivanappuloita. Maasto vaihteli mäntykankaasta hakkuuaukkoon, aloitus kankaalla, käynti aukolla, takaisin kankaalle ja sitten lopuksi vielä aukolle. Jäljen nosto muutaman metrin päästä hienosti! Kuivanappulat toimi hyvin tarkkuutta lisäten, joskin feidasivat vähän esineiden merkittävyyttä. Maastopohjan vaihtelut meni hyvin, joskin pahimmat ylittämäni risukasat Oili tahtoi kiertää. Pari kulmaa oli u p e i t a, pari taas vähemmän upeita. Yksi hiekkaan kaivettu esinepurkki oli tosi vaikea, päätin kuitenkin että mehän nostetaan se purkki ja vaadin Oililta useampaan otteeseen tarkkuutta ja kas, sieltähän se purkki sitten nousi :)

Urholle 150m ja 1h ikäinen jälki, jossa 3 pikkuesinettä sekä loppupurkki, pari kulmaa. Haparoiva nosto, mutta sen jälkeen heti hyvää jäljestystä. Töksy tuli kuitenkin pian kun Urho ei noteerannut sammaleeseen tungettua piilarikoteloa ja jäin vaatimaan sen huomioimista. Jälkeenpäin tajusin, että esine oli tosi huonosti hajustettu ja se tuli vähän liian pian jäljen nostosta, Urho ei ollut saanut taajuuksia ihan kohdalleen kyetäkseen reagoimaan esineen hajuun. No, pienen häsellyksen jälkeen koira tajusi vihdoin kotelon ja ilmaisi sen hyvin. Jatkot meni hyvin ja seuraavat esineet nousi myös hienosti. Namitin kuivanappuloilla lyhyen pätkän jälkeä ennen tienylitystä ja Urho aivan hyppäsi pois jäljeltä siinä kohtaa (ja sanoi suorastaan hyiyäk). Tien yli hyvin, posotti yli sammaleeseen upotetusta loppupurkista, mutta tarkensi sitten takaisin purkille ja ilmaisi sen.

Haku ja ryyryy

Urholle eka mm valmiina vasemmalle etukulmaan, vaati kaksi lähetystä perille päästäkseen. Keskilinja kulki uoman pohjalla ja sen molemmin puolin nousi rinne ylös, kovin helposti molemmat koirani alkoivat aina kaartaa rinnettä pitkin eteenpäin, eivätkä pinkoneet suoralla pistolla ylös asti. Mutta positiivista oli, että Urho kesti hyvin poiskutsut, korjaukset ja uusintalähetykset - sillä alkaa motivaatio olla todella kohdallaan :D Ekalla maalimiehellä 4 haukkua, jotka tulikin heti hyvällä tasaisella sykkeellä ilman ylinopeaa rypästä. Ehkä se rypäs tuleekin just silloin kun treenataan nimenomaan vain haukkua tosi helpoilla ja näkyvillä maalimiehillä. Ja ehkä mä en jaksa hinkata Urhon haukkua aivan älyttömästi vaan annan huutaa niinkuin siltä itsestä hyvältä tuntuu. Tärkeintä vaan, että haukkuminen tuntuu siitä hyvältä ja se ei jätä maalimiestä vaan jatkaa hengitys- ja ajatuskatkoksen jälkeen itse huutamista. Itseni tuntien mä saattaisin jäädä hinkkaamaan sitä ikuisuuksiksi...

Noh, toiselle maalimiehelle otettiin haamu puolimatkassa keskilinjalle, jätin koiran sinne, palasin itse linjalle ja otettiin siitä yliheitto. Just yliheittäessä piti tulla vielä ääniapu, mut se myöhästyi ja Urholta katkesi ajatus pari metriä yliheiton jälkeen, joten otin koiran takaisin ja uusi lähetys ääniavuilla maalille. Sinne meni ja huusi 20 haukkua perillä. Kolmannelle sama yliheittokuvio ja nyt meni nappiin. Maali oli rinteessä olevien kuoppien luona ja Urhon piti tovi tarkennella hajua - olipa kiva katsoa kuinka se sinnikkäästi etsi ja etsi, kun miettii esim. viime kevättalvea, jolloin se olisi oitis heittänyt pyyhkeen kehään jos ei olisi heti tullut löytöä. Kolmannelle myös 20 haukkua, loppuruokapurkki ja päälle vähän pallottelua. Urholla oli h a u s k a a !

Oilille sillisalaattitreeni :D Mun piti oikein pinnistellä itsekin jotta muistin että mitä seuraavaksi. Eka maalimies vasemmalla etukulmassa valmiina ja tässä vaiheessa ei muita maalimiehiä metsässä vielä ollutkaan. Oilikin vaati heti alkuun kaksi lähetystä kun rinne kutsui niin kovin kääntämään kurssia eteenpäin liian aikaisin. Eka maalimies palkattomana, otin koiran haltuun ja palattiin keskilinjalle kun mm puolestaan jäi maastoon ja piiloutui uudelleen. Oikealle tyhjä, jonka Oi näytti tietävän tyhjäksi, eikä edennyt ei niin millään riittävän syvälle. Senkin telepatiaeläin, tai nenäeläin. Vasemmalle tyhjältä yliheitto, josta en muista miten meni, jotenkin kai.. Tälle toiselle maalimiehelle 20 haukkua ja palkka. Kolmas mm suoraan piston päässä edessä, mutta tälle taas tuli hinkkausta kun Oi eteni liian aikaisin aluetta eteenpäin. Kunhan löysi, niin sai haukkua täydet, otin haltuun ja siitä maalimieheltä palkka. Palatessa jätin koiran odottamaan, palasin keskilinjalle ja tästä otettiin hallittu yliheitto ja peräänjuoksu vasemmalle, josta koiran saatua mm kiinni suorapalkka. Treenissä positiivista: Oi ei pahastunut palkattomuudesta. Treenissä negatiivista: ne suorat pistot!! Ja pistolle syvyysvarmuutta!!!!

Ryömintää on otettu Oililla muutaman kerran niin, että laitan namin n.40-50cm päähän koirasta ja ryömimällä namille koira saa sen, jos nousee ylös niin nappaan namin pois. Menee jotenkuten.

torstai 2. syyskuuta 2010

Tottista, jäljennostoa ja esineruutu

Nyt niitä luoksetulon tiiviyksiä ilman käskyä, koiran omaan ovallukseen perustaen ja naksutellen. Urho tunki kuonoaan mun haaroväliin ja Oili yritti tuoda mulle kaukosäädintä! Vedä siitä nyt sitten jotain johtopäätöksiä.. Namipalkan tiputin aina suusta, josko se suoristaisi Urhonkin kuonon suoraan ylöspäin ja poistaisi tuon tunkemisen? Toisella satsilla Urholle luoksareita käskyn kera eri suunnista ja etäisyyksistä (mitä nyt olkkari kalusteineen ja pyykkitelineineen antoi myöten). Kolmesta metristä olisi tullut ravaten, mutta minäpä en hyväksynyt vaan hetsasin hiukan, otin uusinnan ja mudi sukkuloi laukalla perille. Myös pienessä tilassa sisällä pitää tulla täysillä! Namipalkan jäljeen Urhon oli pakko purkaa hetkessä kertynyt virta iskeytymällä lattialla lojuneeseen leluun.

Oilille aika (liian) pitkä sarja jatkuvasti muuttuvalla kriteerillä sheipaten - eli vähän vinksahtanutta touhua, mutta Oi keksi hyvin juonen. Siinä naksutellessa päätin myös, että riittää kun Oi tulee n.30cm päähän minusta istumaan - se on pikkukoiran mielestä hyvä rako ja jos haluaisin tiiviimmän niin pitäisi hinkuttaa paljon enemmän ja pidempään. Ja jos hinkuttaisin, niin pitäisi jatkuvasti taistella sivulletulon sekoittamisen kanssa. Eli 30cm kelpaa.

Okun kentällä Urholle eka kontaktointia kainalopallolla, sitten ees-taas pk-hyppy (vähän taas törmäilyjä), ees-taas A-este pallon kanssa (jes!) ja palloleikkiä päälle. Sitten Oili kehiin, jolla ihan ekana leikkiä. Oi innostui heti (keväällä aloitettu leikkitreeni on selvästi lisännyt koiran halukkuutta ja intoa leikkimiseen), sen jälkeen seuraamisia 10-20-30-40 askeleen sarjoissa, muut meni hyvin mutta 40 askeleella kun kuljettiin ruohikkoisempaan kohtaan alkoi tulla katkoja. Kentän päässä eteenmenopurkin jättö ja koiran vaihto. Urholla noutokapulaleikkiä, kahden kapulan leikissä fiilisteli kunnolla, mutta kun otin väliin tuonteja niin taas löysäili vähän. Tehtiin aika paljon toistoja eri tavoin ja yksi aika kiva oli se, että heitin kapulan ja kun koira lähti kapulan perään niin lähdin itse juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, josta Urholla tuli tietty hirveä kiire a)hakea kapula ja b) tulla äkkiä mun perään :) Urholla vielä myös kerran pk-este puhtaasti :) ees-taas. Ja vielä kerran Oili, jolla hienot tiskiharjan nouto ja eteenmeno :D

Kotimatkalla poikettiin metsässä jälkeä nostelemassa (Oili) ja esineruutuilemassa (Urho). Nostatin tunnin vanhaa jälkeä Oililla nyt kytkettynä ja vain parin metrin päässä jäljestä. Joka kerta jälki nousi hyvin ja oikeaan suuntaan, itse jäljeä Oi olisi sitten halunnut ajaa metrin tuulen alapuolella. Tai oli melkein tuuletonta, mutta tunnissa haju oli silti valunut hiukan ilmavirtojen vaikutuksesta eteenpäin. Esineet oli ihan supertylsiä koska ne oli mun esineitä. Oi reagoi hanskoihin, sukkaan ja narunpätkään hyvin, mutta olisi sitten jatkanut matkaa kun tuumasi tutkailun jälkeen niiden olevan mun (että kiitti vaan luottamuksesta Oili!).

Esineruudussa hypättiin nyt askeleita taaksepäin Terhin neuvojen mukaan ja rakennetaan uudelleen rutiineja hommaan. Eli otin Urhon ruudun etureunaan katselemaan tallausta ja esineiden vientiä, sen jälkeen oman lähiesineen tuonti ja sitten vasta esine-mantran siivittämänä koira töihin. Mutta olipas vaan silti aika vaikeaa, olosuhteet eivät olleet puolellamme (seisova ilma) ja tein ruudun Oilin jäljennostoharkan päälle, joten se oli todellisuudessa vähän vinkuraisempi. Takaraja ja -esineet hupsahtivat jonnekin yli 60metriin... Urho teki pari hyvää pistoa perälle löytämättä mitään ja seuraavilla lähetyksillä se ajautui aina aivan liikaa alueen oikealle puolelle, niin sinnikkäästi se meni aina n.80m oikealle, että ilmeisesti hajun oli täytynyt kulkeutua siine. Eikä ihmekään, että viilenevässä illassa haju valui maastossa alaspäin - eli tälläkertaa juuri sinne oikealle puolelle. Jätin Urhon uudelleen vartioon ja kävin vielä keikan ruudussa. Urho sai tästä lisää uskoa ja hahmotti aluetta paremmin, joten sinnikkäällä pistottamisella ruudusta saatiin vielä yksi hanska ja yksi köydenpätkä ylös. Parasta treenissä oli ehkä se, että a) mä en hermostunut (kun oli toimintamalli, josta siis kiitos Terhille!) ja b) Urho jaksoi tehdä uudelleen syviä pistoja vaikka haju liikkui ihan pösilösti ja mudilla oli tosi vaikeaa paikantaa esineitä.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Uusi osoite

Milloin on meidän vuoro treenata!?
Vanha blogimme saastui hiljalleen mainoksista ja tuli aika hakea uusi osoite. Toivottavasti löysimme hyvän osoitteen ja täällä voi jatkossa purkaa treenejä ilman "Juuri sinut on valittu - TÄMÄ EI OLE VITSI! Satunnaisgeneraattori on valinnut sinut voittajaksi" -tyyppisiä epäonnenpotkaisuja. Neljän vuoden aikana kertyneitä juttuja tulee kyllä ikävä, mutta onneksi niitä voi käydä kurkkimassa osoitteessa http://kuiskoirat.blogs.fi