Nyt niitä luoksetulon tiiviyksiä ilman käskyä, koiran omaan ovallukseen perustaen ja naksutellen. Urho tunki kuonoaan mun haaroväliin ja Oili yritti tuoda mulle kaukosäädintä! Vedä siitä nyt sitten jotain johtopäätöksiä.. Namipalkan tiputin aina suusta, josko se suoristaisi Urhonkin kuonon suoraan ylöspäin ja poistaisi tuon tunkemisen? Toisella satsilla Urholle luoksareita käskyn kera eri suunnista ja etäisyyksistä (mitä nyt olkkari kalusteineen ja pyykkitelineineen antoi myöten). Kolmesta metristä olisi tullut ravaten, mutta minäpä en hyväksynyt vaan hetsasin hiukan, otin uusinnan ja mudi sukkuloi laukalla perille. Myös pienessä tilassa sisällä pitää tulla täysillä! Namipalkan jäljeen Urhon oli pakko purkaa hetkessä kertynyt virta iskeytymällä lattialla lojuneeseen leluun.
Oilille aika (liian) pitkä sarja jatkuvasti muuttuvalla kriteerillä sheipaten - eli vähän vinksahtanutta touhua, mutta Oi keksi hyvin juonen. Siinä naksutellessa päätin myös, että riittää kun Oi tulee n.30cm päähän minusta istumaan - se on pikkukoiran mielestä hyvä rako ja jos haluaisin tiiviimmän niin pitäisi hinkuttaa paljon enemmän ja pidempään. Ja jos hinkuttaisin, niin pitäisi jatkuvasti taistella sivulletulon sekoittamisen kanssa. Eli 30cm kelpaa.
Okun kentällä Urholle eka kontaktointia kainalopallolla, sitten ees-taas pk-hyppy (vähän taas törmäilyjä), ees-taas A-este pallon kanssa (jes!) ja palloleikkiä päälle. Sitten Oili kehiin, jolla ihan ekana leikkiä. Oi innostui heti (keväällä aloitettu leikkitreeni on selvästi lisännyt koiran halukkuutta ja intoa leikkimiseen), sen jälkeen seuraamisia 10-20-30-40 askeleen sarjoissa, muut meni hyvin mutta 40 askeleella kun kuljettiin ruohikkoisempaan kohtaan alkoi tulla katkoja. Kentän päässä eteenmenopurkin jättö ja koiran vaihto. Urholla noutokapulaleikkiä, kahden kapulan leikissä fiilisteli kunnolla, mutta kun otin väliin tuonteja niin taas löysäili vähän. Tehtiin aika paljon toistoja eri tavoin ja yksi aika kiva oli se, että heitin kapulan ja kun koira lähti kapulan perään niin lähdin itse juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, josta Urholla tuli tietty hirveä kiire a)hakea kapula ja b) tulla äkkiä mun perään :) Urholla vielä myös kerran pk-este puhtaasti :) ees-taas. Ja vielä kerran Oili, jolla hienot tiskiharjan nouto ja eteenmeno :D
Kotimatkalla poikettiin metsässä jälkeä nostelemassa (Oili) ja esineruutuilemassa (Urho). Nostatin tunnin vanhaa jälkeä Oililla nyt kytkettynä ja vain parin metrin päässä jäljestä. Joka kerta jälki nousi hyvin ja oikeaan suuntaan, itse jäljeä Oi olisi sitten halunnut ajaa metrin tuulen alapuolella. Tai oli melkein tuuletonta, mutta tunnissa haju oli silti valunut hiukan ilmavirtojen vaikutuksesta eteenpäin. Esineet oli ihan supertylsiä koska ne oli mun esineitä. Oi reagoi hanskoihin, sukkaan ja narunpätkään hyvin, mutta olisi sitten jatkanut matkaa kun tuumasi tutkailun jälkeen niiden olevan mun (että kiitti vaan luottamuksesta Oili!).
Esineruudussa hypättiin nyt askeleita taaksepäin Terhin neuvojen mukaan ja rakennetaan uudelleen rutiineja hommaan. Eli otin Urhon ruudun etureunaan katselemaan tallausta ja esineiden vientiä, sen jälkeen oman lähiesineen tuonti ja sitten vasta esine-mantran siivittämänä koira töihin. Mutta olipas vaan silti aika vaikeaa, olosuhteet eivät olleet puolellamme (seisova ilma) ja tein ruudun Oilin jäljennostoharkan päälle, joten se oli todellisuudessa vähän vinkuraisempi. Takaraja ja -esineet hupsahtivat jonnekin yli 60metriin... Urho teki pari hyvää pistoa perälle löytämättä mitään ja seuraavilla lähetyksillä se ajautui aina aivan liikaa alueen oikealle puolelle, niin sinnikkäästi se meni aina n.80m oikealle, että ilmeisesti hajun oli täytynyt kulkeutua siine. Eikä ihmekään, että viilenevässä illassa haju valui maastossa alaspäin - eli tälläkertaa juuri sinne oikealle puolelle. Jätin Urhon uudelleen vartioon ja kävin vielä keikan ruudussa. Urho sai tästä lisää uskoa ja hahmotti aluetta paremmin, joten sinnikkäällä pistottamisella ruudusta saatiin vielä yksi hanska ja yksi köydenpätkä ylös. Parasta treenissä oli ehkä se, että a) mä en hermostunut (kun oli toimintamalli, josta siis kiitos Terhille!) ja b) Urho jaksoi tehdä uudelleen syviä pistoja vaikka haju liikkui ihan pösilösti ja mudilla oli tosi vaikeaa paikantaa esineitä.
Oilille aika (liian) pitkä sarja jatkuvasti muuttuvalla kriteerillä sheipaten - eli vähän vinksahtanutta touhua, mutta Oi keksi hyvin juonen. Siinä naksutellessa päätin myös, että riittää kun Oi tulee n.30cm päähän minusta istumaan - se on pikkukoiran mielestä hyvä rako ja jos haluaisin tiiviimmän niin pitäisi hinkuttaa paljon enemmän ja pidempään. Ja jos hinkuttaisin, niin pitäisi jatkuvasti taistella sivulletulon sekoittamisen kanssa. Eli 30cm kelpaa.
Okun kentällä Urholle eka kontaktointia kainalopallolla, sitten ees-taas pk-hyppy (vähän taas törmäilyjä), ees-taas A-este pallon kanssa (jes!) ja palloleikkiä päälle. Sitten Oili kehiin, jolla ihan ekana leikkiä. Oi innostui heti (keväällä aloitettu leikkitreeni on selvästi lisännyt koiran halukkuutta ja intoa leikkimiseen), sen jälkeen seuraamisia 10-20-30-40 askeleen sarjoissa, muut meni hyvin mutta 40 askeleella kun kuljettiin ruohikkoisempaan kohtaan alkoi tulla katkoja. Kentän päässä eteenmenopurkin jättö ja koiran vaihto. Urholla noutokapulaleikkiä, kahden kapulan leikissä fiilisteli kunnolla, mutta kun otin väliin tuonteja niin taas löysäili vähän. Tehtiin aika paljon toistoja eri tavoin ja yksi aika kiva oli se, että heitin kapulan ja kun koira lähti kapulan perään niin lähdin itse juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, josta Urholla tuli tietty hirveä kiire a)hakea kapula ja b) tulla äkkiä mun perään :) Urholla vielä myös kerran pk-este puhtaasti :) ees-taas. Ja vielä kerran Oili, jolla hienot tiskiharjan nouto ja eteenmeno :D
Kotimatkalla poikettiin metsässä jälkeä nostelemassa (Oili) ja esineruutuilemassa (Urho). Nostatin tunnin vanhaa jälkeä Oililla nyt kytkettynä ja vain parin metrin päässä jäljestä. Joka kerta jälki nousi hyvin ja oikeaan suuntaan, itse jäljeä Oi olisi sitten halunnut ajaa metrin tuulen alapuolella. Tai oli melkein tuuletonta, mutta tunnissa haju oli silti valunut hiukan ilmavirtojen vaikutuksesta eteenpäin. Esineet oli ihan supertylsiä koska ne oli mun esineitä. Oi reagoi hanskoihin, sukkaan ja narunpätkään hyvin, mutta olisi sitten jatkanut matkaa kun tuumasi tutkailun jälkeen niiden olevan mun (että kiitti vaan luottamuksesta Oili!).
Esineruudussa hypättiin nyt askeleita taaksepäin Terhin neuvojen mukaan ja rakennetaan uudelleen rutiineja hommaan. Eli otin Urhon ruudun etureunaan katselemaan tallausta ja esineiden vientiä, sen jälkeen oman lähiesineen tuonti ja sitten vasta esine-mantran siivittämänä koira töihin. Mutta olipas vaan silti aika vaikeaa, olosuhteet eivät olleet puolellamme (seisova ilma) ja tein ruudun Oilin jäljennostoharkan päälle, joten se oli todellisuudessa vähän vinkuraisempi. Takaraja ja -esineet hupsahtivat jonnekin yli 60metriin... Urho teki pari hyvää pistoa perälle löytämättä mitään ja seuraavilla lähetyksillä se ajautui aina aivan liikaa alueen oikealle puolelle, niin sinnikkäästi se meni aina n.80m oikealle, että ilmeisesti hajun oli täytynyt kulkeutua siine. Eikä ihmekään, että viilenevässä illassa haju valui maastossa alaspäin - eli tälläkertaa juuri sinne oikealle puolelle. Jätin Urhon uudelleen vartioon ja kävin vielä keikan ruudussa. Urho sai tästä lisää uskoa ja hahmotti aluetta paremmin, joten sinnikkäällä pistottamisella ruudusta saatiin vielä yksi hanska ja yksi köydenpätkä ylös. Parasta treenissä oli ehkä se, että a) mä en hermostunut (kun oli toimintamalli, josta siis kiitos Terhille!) ja b) Urho jaksoi tehdä uudelleen syviä pistoja vaikka haju liikkui ihan pösilösti ja mudilla oli tosi vaikeaa paikantaa esineitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti