Hälytreeni, Lieksa

Ensin laanilla, itse siinä semiryhmyrinä ja koiranohjaajana. Oililla hyvin pienen metsäpläntin tarkistus, se tyhjä, mutta koira merkkasi viereiselle alueelle isojen puukasojen suuntaan. Pyydettiin lupa tsekata se, Oili pujahti puukasojen väliin ja sieltä saaliina yksi kadonnut. Maastossa saimme vielä metsäalueen tarkistuksen, mutta sieltä ei yhtä erikoista ilmavainureaktiota enempää havaintoja (Oi kurvaili itsenäisesti risteillen nokka pystyssä useamman sata metriä rinnettä pitkin valuvaa kylmää ilmaa vastaan, ilman mitään tietoa mistä haju tuli - ja mikä se oli). Tälle tehtävälle lähdettiin tiedolla "voidaanhan me mennä, mutta koira ei ole luotettava". Oletetut jäljet kun olivat jo vuorokauden vanhoja ja niihin Oililla ei vaan haastavissa oloissa (kuiva maasto) riitä rahkeet. Jälkihän sielläkin siis meni, mutta siihen ei kyllä saatu mitään merkittäviä reaktioita. Osaavilla jälkikoirillammekin oli hankaluuksia saman (yli 6km mittaisen :)) jäljen kanssa.

Sivutoimitokot ja jälki

Lentokentällä Pasia odotellessa Urho sai tehdä tunnarin, vähän seuraamista ja jäävistä istu sekä maahan. Ja tunnari meinaan pelittää :) Asfaltilla ei ollut ruohoa mihin laittaa omaa piiloon, joten pistin vain hieman sivuun valopylvään varjoon. Ekalla kerralla reagoi heikommin omaan, mutta reagoi kumminkin. Toisella kävi tarkemmin kaikki läpi (siis söi namit) ja sitten nuuskutellen etsi oman. Jipii! Varsin nopeasti tästäkin on alkanut kehkeytyä Liike (siis Melkein Liike). Seuraamiset ok ja jäävät myös. Oikku seuraili myös vähäsen (ja vaisusti, tosin sitäkin korrektimmalla paikalla). 

Jäljet ei vanhenneet metsässä paljon mitään, hyvä jos edes tunnin. Oilille esineharkka, 50m matkalle 5 filmipurkkia jossa pinaattiletun paloja sisällä. Ekalla ja toisellakin purkilla oli vielä plaaaah, mutta kolmannella muuttui ilme ja asenne purkkeja kohtaan. Loput nousi oikein tarkasti ja reippaasti. Molemmat koirat saa nykyisin ilmaista esineet/kepit ihan omanmaunmukkaan, kunhan reagoivat riittävän selvästi ja mun on helppo lukea ilmaisu niiden eleistä. Eli Oili stoppaa, heiluttaa häntää ja hytkyy, ehkä vähän myös heittää esinettä ilmaan, välillä irtoaa haukku, välillä ei. Urho taas kiikuttaa esineen luo. 

Urholle jälki mallia alokasluokka, eli n.500m, 5 keppiä + loppupurkki, kulmia ehkä reilummin kuin koejäljissä on yleensä. Urho veti jälkensä humppaveikko-tyylillä, eli ei mitenkään tarkasti ja tunnollisesti, mutta niin vaan nousi kaikki kepit hienosti :) No, oli se kyllä tosi tuore jälkikin.

Pikatokot, hakutreenit, jälki ja esineruutu

Tunnari x 2, sama tyyli kuin aiemmin, mutta nyt Urho alkaa jo oikoa. Ei jaksa syödä nameja loppuun vaan etsiin itsenäisesti omaa. Tää on varmaan ihan positiivista oikomista :) Luoksarin maahanmeno ei toimi ollenkaan, ei ajatustakaan Urholla, että kesken luoksetulon voisi mennä maahan - pysähtyä seisomaan korkeintaan tai ehkä joskus harvoin kun on riittävän hämmentynyt niin istua. Ihan kuin se ei edes ymmärtäisi mitä tarkoittaa "maahan", sama sana joka muissa tilanteissa on ihan vesiselvä ja koira toteuttaa käskyn innolla. Joku uusi ajatus sen treenaamiseen pitäisi saada, ei tällä hinkkaamisella ole mitään tulosta.. Nytkin meni lähinnä hermostumisen puolelle, varsinkin kun siinä hinkatessa Oilikaan ei millään pysynyt maaten paikallaan vaikka useamman kerran kävin sanomassa. 

Saatiin omakin pienryhmä pyörähtämään käyntiin, eli pk-hakutreeneissä (vihdoinkin!) Urholle 4 maalimiestä. Näki maalimiesten lähdön kohti etukulmaa, vasen eteni takalinjaa n. 50m isoon kuoppaan, oikea jäi kulmaan. Eka oikea, ihan ok, kävi aika etäällä ulkona alueelta noukkimassa hajun - Urhokin osaa siis jo käyttää tuulta hyväkseen ja hakeutua sen alapuolelle :) (Vain pekoharrastaja osaa iloita tämmöisistä :D) Vasemmalle eka pisto ihan liru, toisella ajatui taas vähän liikaa tuulen alle, oli pakko kutsua pois. Kolmannella läks hornantuuttiin ja paikansi sieltä piilon. Kolmas maalimies etenevänä haamuna, erittäin ok. Neljäs mm jäniksenä, ja hiton nopeana sellaisena! Urholla meni kotva ennenkuin sai Jossun kiinni :) Kokonaisuudessaan muuten jees, mutta pistoista ei kunnon käsitystä. Eikai ne niin tärkeitä ole? Ehh. 

Oilin jälki (n.600m) happani kuivassa metsässä hakutreenien ajan 3h. Tein jäljen Urhon kanssa, 4 esinettä + loppupurkki, useita tien/lenkkipolun/uranylityksiä ja niitä pitkin kulkemisia. Nosto taas tieltä, merkkasi tulojäljen vain pienellä pään kääntämisellä, eli siis ei pyrkinyt takajäljelle :) Menojälkeen ensin pieni päänkääntö, jatkoi ohi ja parin metrin jälkeen kurvasi tarkistamaan asiaa paremmin - kehuin heti. Just sellainen tilanne, joka menee helposti ohi, jos olen itsekin epävarma, enkä lue koiraa kunnolla. Esineisiin reagoinnit kauttaaltaan heikkoja, eli niitä pitää vahvistaa. Parissa kohtaa paineli selvästi Urhon jäljillä eikä mun, kerran siitä huomautin ja sen jälkeen ihan kuin olisi parantanut. Tieosuudet ok, eihän se mielellään tiellä jälkeä aja, vaan paremminkin toteaa, että "ei mene tonne metsään, eikä tonne". Ja kun jälki taas poistuu metsään, niin noukkii sen heti. Vähän vaisua jäljestystä kauttaaltaan, ei edes ahminut loppupurkin ruokaa sillä innolla mitä yleensä. Kuumuus? Valeraskaus? Pitäisi kyllä olla nälkäinen sen vuoksi, nisistä tulee vielä vähän maitoakin. Mun tekemän jäljen tylsyys? 

Urholle vielä esineruutu, kapea suikale lenkkipolun varteen, takakulmiin esineet (toinen niistä siis ihan uran viereen). Sinkoili sinne tänne, ulos ruudustakin. Kakkasi ruutuun, missä ei sinänsä mitään uutta, mutta että jaksoi jatkaa esineen tarkennusta sen jälkeen, niin se oli uutta! Siis sai esineestä hajun, tarkensi aikansa, tuli p-hätä, kävi p:llä, jatkoi tarkennusta, löysi esineen ja toi luo. Molemmat esineet oli vähän tavallista pienempiä, joten aika pitkään sai tarkennella että löysi. Kantoi molempia myös vähän huonosti, tuli niin tohinalla, että risukasan yli hyppäyksissä pudotti ja sitten paniikkipaniikkipaniikki piti äkkiä palata etsimään esinettä kun meni kuitenkin 3m yli ihan vaan jarrutuksessakin. Ei paras suoritus, mutta motivaatio on edelleen bueno :)

. . . . . . . .

Alla pari kuvaa viime viikonlopun melontaretkeltä Suomujärvelle (Patvinsuon kansallispuisto)

Kurkilahdessa, EVVK-Oili.

Urho nuokkuu, suuntana Virtaniemen leiripaikka.

Jälki ja esineruutu

Nyt vähän tolkumpi jälkiharkka Oilille. Kilometrin pituinen, 5h ikäinen jälki, lopussa mun ja Urhon tekemä tuore harha. Ensin mentiin vapaasti tietä pitkin, ei reagointia vasemmalle metsään poistuvaan jälkeen (maasto sellainen että on taatusti muitakin liikkujia, koiran kusettajia yms.). Metsän puolta palatessa noukki jäljen hyvin. Alku vähän epävarmaa, ekan esineen jälkeen alkoi pelittää kunnolla. Toinen esine myös ok. Sitten 800m jälkeen tuli jotain humppaamista, todennäköisesti joku koira tms. oli rallannut jäljen päällä. Ja pian perään ne mun harhat, jossa pahempi tyssäys. Tutki pitkään tuoretta jälkeäni edestakaisin, en huomannut mitään reaktiota omaan jälkeen josta kehua ja vahvistaa koiraa. Palasi sitten jotenkuten ajettavaan jälkeen, toinen harha ylittyi vähän paremmin, mutta ei mitenkään hyvin kyllä sekään. Kerpeleen harhat, muuten veti täti kyllä hyvin.

Urholle esineruutusuikale, jonka takakulmissa 2 esinettä. Eka hyvin, ei välipalkkaa, toista tarkensi pidempään, mutta hyvin kyllä sekin ja sitten vasta palkka. Kylläpäs tämä esineruutu on nyt napsahtanut just eikä melekeen kohilleen :)

Jälki ja esineruutu

Jotain jälkireeniä oli palkko rääpiä kasaan kun tuli mahdollisuus. En tiedä oliko tästä suurempaa hyötyä, mutta saipahan koira vähän hommailla. 1/2h (!) ikäinen 200m (!) jälki, jossa lopussa tuorettakin tuoreempi harha. Poukkoilevaa jäljestystä, kerran lähti selvästi jollekin vanhemmalle harhalle (ai miten niin tylsää jäljestää ohjaajan tekemää jälkeä?) ja jouduin tosissani torppaamaan sen menon, seuraavalla samanlaisella teki tarkistuksen ja palasi sentään itsenäisesti omalle jäljelle. Tehdyllä harhalla reilu tarkistus, palasi sitten omalle. Loppupurkista meinasi mennä yli. Aika huono treeni, ei sovi tämmöinen "ryntäillen pissitty" homma Oilille. 

Urholle esineruutu ja voi video että se meni hyvin! Kaksi esinettä takakulmissa, yksi keskellä. 3 pistoa, 3 esinettä - suit sait noin vaan. LoistoUUU!

Tottelevaisuudet

Urho eka. Luoksetulon maahanmeno onnistui heti ekalla, tosin voimakkain vartaloavuin yhä. Ruudussa laskin nyt ihan askeleita miltä etäisyydeltä lähetin, nyt pelattiin etäisyydellä 4-6 askelta. Vielä vähän epävarmaa, mutta ajatusta on kyllä hyvin mukana. Tykkään nyt tästä "avuttomasta" tavasta, koiran pitää itse osata tarjota toimintaa ja keksiä mistä palkka tulee. Metallinouto muuten ok, mutta jäi todella kauas istumaan ja sitä piti vähän korjata. Tunnari x2, oma erillään ruohikossa ja naksu pelkästä merkkaamisesta. Kaukokäskyjä vapaamuotoisemmin n.4-6 askeleen etäisyydeltä, joku pikkuhärö+pomppu joukossa, muuten hyviä vaihtoja (muut pl. s-m, jota pitäisi alkaa kyllä jo ajamaan myös sisään). 

Oili oli mahdottoman hyvällä ja iloisella tuulella. Toki se oli valeraskauksissaan (nisistä tulee maitoa ja sisällä koira vaan pesii) ruuan perään, mutta into ei ollut pelkästään ruokaan vaan ylipäätään Tekemiseen. Ehkä viikonloppu pelkkänä turistikoirana leirillä pisti siihen ekstrapuhtia kun joutui seuraamaan sivusta miten Voitto kerta toisensa jälkeen pääsi hommiin? Oililla pk-tottiksen pitkä suora ok. Liikkeestä maahan+luoksetulo ok, paitsi luoksarissa kannattaa antaa suoraan sivu-käsky, tulee siistimmin suoraan sivulle eikä sellaiseen puolittaisasentoon niin kuin tule-käskyllä - olisi vaan kannattanut olla koskaan yrittämättä korjaillakaan liikettä. Käyttöesineeksi Leenan autosta löytyi hanska ja viskelemiseksihän se meni. Pitää kaivaa oma tiskiharja käyttöön, sillä tekee siistimmät noudot. Paikallamakuu unohtui ottaa ihan kokonaan, niitä pitää muistaa tehdä. Ja paukkuja tietysti myös, kuten tarttis Urhollekin tehdä.

Omaa oppia

Avustajakurssi 11-12.5. 

Tämä kurssi olisi pitänyt käydä 7 vuotta sitten. Ja sen jälkeen toimia apparina kokeneille pelastuskoiranohjaajille. Sitten koulutella samaan aikaan omaa koiraa, aikanaan tehdä sille tulokset ja suunnata hissuksiin hälyryhmään itse koiranohjaajana. Että tässä on tullut kuljettua vähän niinkun persus edellä puuhun. 

VAPEPA-leiri 17-19.5.  

Kolmatta kertaa leirillä ja nyt vihdoin just oikeilla asetuksilla siellä mukana: apuohjaajana. Palikoita loksahteli paljon paikalleen näiden peräkkäisten viikonloppujen aktiviteettien myötä. Touhuttiin koko viikonloppu samalla pienellä partiolla, Voitto-flätti pelastuskoirana, Minna koiranohjaajana ja minä apparina. Aivan huikean hyvää oppia meikäläiselle! On se kumma miten teoriassa voi tietää ja osata muka kaikenlaista, mutta käytäntö viimein osoittaa, ettei ole oikeastaan tajunnut kunnolla mitään. No, jospa nyt taas piirun verran viisaampana jatkaisi tätä mielenkiintoista harrastusta :)

Jäljet

Lyhyehköt (300-400m) ja tuoreet (1h) jäljet, tehtiin ne Pasin kanssa ristiin toistensa yli. Urholle tuli siis heti alkuun Pasin tekemä harha, saman ikäinen kuin oma ajettava jälkensä ja Oilille loppuun minun jäljen kanssa samanikäinen sekä vielä ihan tuore minun ja Urhon tekemä harha. Urho ei oikein edes noteerannut harhaa, Oili merkkasi mutta pysyi omalla. Urholla oli peruskierros metsässä, muttama esine. Oilille tuli enemmän tienylityksiä ja tiepohjaa. Molemmat jäljesti tosi hyvin, selkeälukuisesti. Ihmeen tarkasti myös, vaikka jäljet olivat niin tuoreita.

Urhon kanssa viuhahdetaan metsään

Oili tiepohjalla

Oili tarkkoo

Palkkaa!

Ennen jäljenajoa käydyllä lenkillä Oili onnistui hankkimaan jonkun eläimen kusipaikasta/makuulta karmean ödöörin... Palkaksi kellistin sen suolutakkoon, siksi turkki näyttää kuvissa niin karmealta.

Tottikset ja tokot Linnunlahden kentällä

Tottis tuntui hyvältä, yllättävän hyvältä. Ihan koko settiä ei otettu. 50 askeleen suora, välissä palkka ja paluupätkä, hitaan jälkeen palkka. Pari kontaktikatkoa pitkällä suoralla, muuten kiva. Jäävistä maahan + luoksetulo. Kaikki noudot, esteet tosin reiluin avuin. Tasamaalla yritti varastaa, muuten ok. Hyppyesteellä vein kiinni esteeseen, se kiipeillen. A-esteellä ohjasin paluun esteen kautta. Noutojen jälkeen päästin Urhon juoksemaan patukan kanssa ja se päätti itsenäisesti kiivetä A-esteen päälle. Kun sitten mumisin puoliääneen, että "ai sä päätit sitten mennä sinne", niin Ur hyppäsi A-esteen harjalta pois sivuun, eli siis kiva pumppu 180cm korkeudesta maahan ilman loivan paluupuolen hyödyntämistä. Eteenmeno kokeenomaisesti muuten jees, mutta maahanmenoon vaati 3 käskyä ja kaarsi ekan maahan-käskyn jälkeen iiiiisosti vasemmalle. Paikallamakuu Raikun hommien ajan, muuten ok, mutta kun Raiku siirtyi noutohommiin, niin vinkui vienosti (vaikka esteet oli tosi etäällä pm-paikasta). Eli paukkuja ja pomppuja, ne kun saisi hanskaan niin voisi hipsiä kokeeseen.

Oikku tottisteli pitkän seuraamissuoran, josta palkka. Pari kertaa silläkin kontaktikatkoja, paikka nippanappa ok, Oiliksi maltillisesti edistämistä. Liikkeestä istu ok. Eteenmeno ok, paitsi silläkin 3 käskyä maahanmenoon. 

Toko taas ei tuntunut hyvältä. Mulla ei ollut isoja ruokanameja ruudun tekemiseen, joten piti tehdä pallolla. Ja kun vielä lisättiin matkaa hommaan, niin Ur tippui kärryiltä ja tarjoili tunnarirasiaa merkkinä, Leenalle juoksemista ja yleistä huutelua. Tiputin matkaa pois ja sillä sai onnistuneita toistoja. Kaukoissa koira väärässä fiiliksessä (paineistunu), joten sekin takkusi. Ihan lyhyellä matkalla sai sitten maa-is, is-sei, maa-sei ja sei-is -vaihtoja onnistumaan. Sei-maa on nyt se, jota ei olla otettu vielä arsenaaliin, pitäisi päättää opettaako uusiksi (tassut paikallaan, ns. hissinä) vai antaako tehdä luonnollisella tyylillään (tipahtaen alas). Tunnari x 2, namit väärien välissä ja oma edemmäksi ruohikkoon piilotettuna - hyvin mänt. Maahanmenoa juoksennellen, vissiin meni ihan ok kun en muista tarkemmin :) Metallinouto lopuksi erikseen. Eka pelkkä pito, sählinkiä kun palkka meinasi tippua ennenaikojaan suuhun. Toisella liikkeenä, pudotti matkalla vaikka pidin suuni kiinni, otti toi itsenäisesti loppuun, mutta jäi seisomaan, istui vasta käskystä. Kolmas ja myös liikemäinen meni puhtaasti. Va-ro-vas-ti kyllä pitää kapulaa, ottaa hyvin, lähtee hyvin tuomaan, mutta viimeistään puolivälissä alkaakin varoa kapulaa suussaan ja tuo kuin jos mä toisin kananmunaa teelusikalla. Vinkkejä? Miksi se alkaa ahdistaa vasta hetken kantamisen jälkeen? Toistaiseksi olen päättänyt, etten työstä asiaa kovin (jotten suurentelisi ongelmaa). Kunhan tuo ilman tiputuksia, oli tyyli mikä tahansa. Tekeminen tuo kuitenkin itsessään varmuutta. Mut silti, outo kuvio.

Tokot

Eikä vaan tokot, vaan HYVÄT tokot Metlalla. Urho starttasi tunnarilla. Ekana kokeilin, että jonossa on vieraat väärät väleissää ruokaa ja jonon viimeisenä oma. Jos reagoi omaan niin naksautan. Ei reagoinut. Sitten vieraat väärät ja oma erikseen nurmikon puolella. Käskyttä nuuskasi namit väärien välistä, sitten oma-käskyllä ohjasin nurmikolle etsimään. Tämä kaksi kertaa erittäin onnistuneesti. Ruutuun hyppelehti n kertaa hyvällä onnistumisprosentilla. Pari kertaa äityi huutamaan, niistä kiellot. Kaukoja takapallon kanssa maa-is ja maa-sei-is, kaikki oikein hyvällä vireellä. ISO hymynaama tähän. Yhtään enempää en uskaltanut ottaa kun meni niin mainiosti. Kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa entistä idioottirinkiä, eli nykyistä Z:taa. Halusin tietää "miltä se tuntuu". Palkkasin ohikävellessä ja liikkeellelähdöistä. Hyvältä tuntui :) Metalli ei mennyt niin hyvin, meni ja otti ok, mutta tiputti aina kun kehuin. Vaikeaa muistaa olla harmistumatta kun kantaa metallia kovin varovasti. Lopuksi pelkkiä tuonteja ja siinäkin tiputti kun kehuin.. No, pakkoko sitä on sitten kehua? Siististi (varovasti) lopulta toi hyvään luovutuspaikkaan kun vaan pidin suuni kiinni. Paikallamakuu 3min ok poikarivissä (Raiku, Martti, Urho). 

Oili paikallamakasi myös, Voiton kanssa. Ja hipihiljaa. Jäävissä teki istumisen (takapalkka) ja maahanmeno+luoksetulon. Reipas meininki, muistin antaa sen tarvitsemat avut (katsekontakti käskiessä).

Jäljet

Molemmille :) Vanhenivat sen aikaa kun kävin heittämässä Pasin Outokumpuun, eli vajaat 2h. 

Urholle omatekemä n.300m, jossa 4 esinettä. Urho jäljesti hienosti! Ja hyvin nousi kaikki esineet. 

Oilille Pasin tekemä lyhyt jäljenpätkä, jossa pointtina saada jälki nostettua oikeaan suuntaan. Jälki tuli metsätielle oikealta, kulki tiellä 20m ja sen jälkeen poistui vasemmalle metsään. Eli ensin koira siis törmäsi metsästä tulevaan takajälkeen, joka tietenkin veti Oilia puoleensa. Estin kulun pidemmälle ja koira palasi tielle tarkkomaan. Merkkasi sitten jäljen kulun oikein tien vasemmalle puolelle, mutta estämisen seurauksena oli sen verran epävarma, ettei ekalla merkkauksella tohtinut lähteä jäljelle suoraan. Tarkkoi vielä yhden tarkistuslenkin ja sitten jäljelle, lopussa esine.

Ja minä taas, niin maan perusteellisen epävarmana kun ei mukana ole ketään joka tietää jäljen tarkan kulun. Oma epävarmuus heijastuu Oiliin heti, en edes ymmärrä miten, mutta jotenkin vaan. Hyvä harkka kuitenkin, tämmöisiä lisää.

Pe-pekot

Urho taas raunioilla. 2+1 maalimiestä, ensin kaksi valmiina ja lopuksi vielä kolmas piiloon. Aavistuksen enemmän kyseli apuja kuin vapputreeneissä, mutta mukavasti teki hommat kuitenkin. Urholla alkaa näkyä ilmaisuissa vaahtoefekti, suu täyttyy kuolasta kun odottaa ruokapalkkaa ja louskuttaessa se muuttuu vaahdoksi ;D 

Oilille lyhykäinen (n. 300m) jälki, joka lähti rauniradan sivustan metsästä (hyvä nosto) ja päättyi radan taakse, jossa jäljentekijä piilossa. Tarkoituksena vahvistaa motivaatiota ja päämäärähakuisuutta (maalissa jäljentekijä), vaikka tulee pulmapaikkoja (häiriöhajut raunioradan takana). Hyvällä motskarilla Oili vetikin! Yksi pulma tuli, mutta Oi ratkoi sen itsenäisesti ja minä vieläpä osasin lukea koiraakin :) Lopun oikoi ilmavainulla, mutta sepäs ei tässä tapauksessa haitannut. Oili oli ihan toh-toh-toh-tohkeissaan treenin jälkeen :) Hyvä harkka.

Vappumaastot

Urho teki hommansa raunioilla, jossa kaksi maalimiestä suht lähekkäisissä piiloissa. Urhon kanssa oli ilo etsiä :) Se oli motivoitunut, ohjattava, irtoava, liikkuva - pomppi erilaisilla pinnoilla kuin kotonaan. En muistanutkaan, kuinka luontevaa Urholla on keikkua raunioilla. Ainoa (eikä kovin vähäpätöinen..) hankaluus on tarkennus, se haukkuu niin aikaisessa vaiheessa hajua, että tarkentaminen jää usein puolitiehen. Mutta tänään tarkenteli varsin pätevästi ja oli selkeälukuinen. 

Oilille haastava jälki kovassa tuulessa erilaisilla pohjilla (tie, hiekkakuoppa, kuiva jäkälikkö ja tietty perusmetsä). Hyvä nosto tieltä maastoon. Alun ja lopun meni hyvin, välissä enemmän hakemista. Annoin mennä ison osan matkaa liinansa kanssa vapaasti, teki niin paljon tarkistuslenkkiä ja liinassa roikkumalla olisi ollut vain painolastina. Pari kertaa piti puuttua kulkusuuntaan, muuten mentiin suunnilleen oikeaan suuntaan, vaikkei koiran tekeminen aina jäljestämiseltä näyttänytkään. Koira nokitti jatkuvasti tuulen suuntaan, eikä suotta: jälki kulki tuulen yläpuolella vielä kahteen kertaan vain n. 100m säteellä. Oikeastaan vähän outoa, ettei tarjonnut oikotietä. Esineistä nousi 4/5, pari niistä tosin pienen vänkäämisen seurauksena.