Tokoo

Treenien tarkempi kirjaaminen on taas jäänyt. Yritän siis muistella, menee liikekohtaisesti.

Tunnari toimii perustasolla, myös pienen vireen kanssa jo. Liikoja kikkailuja ei kestä. Esim. jos kapulat ovat normaalia laajemmalle alueelle levitettynä ja niitä on reilusti enemmän, silloin hätääntyy jossain kohtaa ja ottaa minkä sattuu. Samoin treeni, jossa oli kolme kasaa, huononi loppua kohden. Ekan teki hyvin, toisessa hämmentyi ja kolmannessa oli jo pakka kokonaan sekaisin. Mietin, jos ihan perusjuttu lähes kokeenomaisena (syötän vielä välissä nameja ja lähetysetäisyys on lyhyempi) toimii, niin kannattaako tehdä outoja variaatioita ja hakea niitä rajoja? Ehkäpä ei. Välissä meinaso liian kikkailun vuoksi mennä nimittäin solmuun taas koko homma, nyt on saatu sitä perustreenillä auottua.
    Ruutu ei ole edennyt kummoisesti. Välillä näytti että eteni, sitten ahnehdin liikaa ja nyt taas pitää palata rutiinin luomiseen. Edelleenkin kysyn, miksi ruutua ei voi treenata olkkaritokoissa!?! Hanurista.
    Kaukoissa koitetaan nyt tehdä varmuutta vaan läheltä. Osaa teknisesti kuitenkin mulle ihan riittävällä tavalla, mutta liikkeessä on liikaa painetta. No eipä ihmekään, kun on ohjaajan inhokkiliike. 
    Paikallamakuun osaa hienosti Raikun kanssa. Vaan vieraammassa seurassa piippittää heti ja on kirahvina.
     Metskulla on edelleen leikitty ja kivaa on. Myös kahden metallin leikkinä. Ei oikein tohdi tiputtaa vapautuksesta, vaan hakeutuu luovutusasentoon. Ihan kiva tatsi hommaan muuten, mutta just ne viimeiset metrit ennen palautusta näyttää varovaisimmalta.
     Luoksetulossa alkoi ennakoimaan. Tajusin, ettei ole aikoihin otettu läpijuoksuja ja muutenkin pallo puuttunut minun päästä. Joten nyt siis pallo molempiin päihin ja vaihtelevuutta treeniin. Mahtavaa, että se maahanmeno on kuitenkin loksahtanut paikoilleen. Seisominen on hiukan huonontunut, ei ole enää niin topakka.

Oilin tottistelut ovat jääneet minimiin. Vähän on höntsäilty jotain ja kaikenlaiset kriteerit löystyy kokoajan… :) Kerran kun palattiin Urhon kanssa treeneistä, niin Pasi ilmoitti, että Oilikin osaa tunnarin! Päätin kuvata tämän pikatreenauksen ihmetuloksen:

Kolilla

Vesivaaralla lumikenkäilemässä, Soikkelin pihassa maggarat.

Kotona Oili nukkui 2h ja heräsi silmät kirkkaina kun kaadoin valmiit popcornit kulhoon. Urho veti hirsiä koko illan ja yön. Toinen menee pisaralla pisimmälle ja toinen polttaa kynttilää molemmista päistä. On ne vaan niin erilaisia.

Linnunlahdella tokot ja tottikset

Urho ja Raiku teki kaikki hommat liike kerrallaan vuorotellen. Luulin, että Ur olisi ollut joihinkin liikkeisiin ylivireinen kun näkee joka välissä jonkun muun suorittavan, mutta ei sitten ollutkaan - ainakaan yhtään normaalia enempää :) 

  Luoksetulo on loksahtanut kohdalleen, meni pelkällä käskyn muokkauksella. Jätin kokeenomaisesti, seisomisesta vapautus takapalkalle. Hieman napakammin olisi vielä voinut pysähtyä, mutta vauhtiin nähden ok. Sitten jätin seisomaan ja siitä luokse + maahan ja vapautus takapalkalle. 

 Kaukokäskyt junnaa paikallaan, samat virheet kerrasta toiseen. Jumii ekalla, pomppaa liikaa, ääntelee… Tähän pitäisi saada joku ajatus. Se voisi olla vaikka liikeratojen vahvistaminen olkkaritokoissa, välillä pidempää matkaa kertaluontoisesti ja pihalla/treeneissä vaihtoja ihan lyhyeltä matkalta apujen kanssa. Namivahti on jees, se kannattaa käyttää lyhyen matkan harkoissa. Pidemmällä matkalla liian suuri vaara, että koira kähveltää namin tai pari. 

   Ruudussa Ur livahti matkaan jo virittelysanasta, mut annoin mennä kun eteni niin hyvin. Hieman hapuillen loppumatka. Naksautin ja Leena heitti lelun vierestä palkaksi. Toisella kerralla joko näytettiin tai sitten ei näytetty, en muista, kuitenkin taas naksu ja lentävä lelu. Lopuksi vielä lelu valmiiksi ruutuun ja yksi lähetys sinne. 

   Metallinoutokapulalla ensin yleistä ilonpitoa ja lopuksi yksi viritelty tuontipätkä (koira ja kapula apparille, hetsausta, appari antoi kapulan koiralle), jossa palkka reippaasta laukasta. Hyvin nosti viimeisessä laukalle, vaikka tuossa vapaassa kapulaleikissä ei meinaakaan millään laukata. 

   Tunnariin taas siten, että koira nuohoaa ensin runsaasti nameja maasta. Reagoi nyt tosi huonosti omaan, mutta ei kuitenkaan haksahdellut pahemmin vääriinkään (kerran yritti ottaa, josta kielsin ja kesti sen hyvin). Ekalla kerralla ei siis ottanut mitään (pl. toi josta kielsin), toiselle lähetykselle hajustin kapulaa paremmin -> otti hyvin. Ja kolmas lähetys vielä onnistuneesti. Mutta tässä virejutussa ollaan tosi kiinni. Näitä pitää vaan tehdä Urholla kyllästymiseen asti, ihan järjettömästi rutiinia. Siten se alkaa hiljalleen kestää myös hieman korkeamman vireen. Ehkä. 

   Hyppynoudossa (toko) nyki heitosta ja palatessa jännäsi hyppyä, muuten erittäin ok. Paluuhypyt rentoutui vähän toistoilla ja nykimiseen auttoi välipalkkaus heiton jälkeen. 

   Lopuksi vielä kertakokeiluna ruutu, jossa palkka valmiina. Sinne mänt mutiainen :) 

   Pk-esteillä tein hypyssä vinoja heittoja ja kannustin tulemaan paluun reippaasti esteen ohi. No arvaahan sen sitten miten Ur ajatteli homman toimivan myös vinoesteellä… Sinne lopulta pari onnistumista seuraavanlaisella systeemillä: koira ja kapula apparille suoraan linjaan esteeseen nähden, minä vinoon esteeseen nähden jotta näen koiran koko kulkumatkalla. Kutsu tuoda kapula ja vahva kiipee-käsky jos yrittää kiertää.

Hallitokot

Tarjoutui tilaisuus päästä JOA:n halliin ottamaan tokotreeniä. Siitä on ikuisuus kun on viimeksi treenattu hallissa, jossa viereisellä puoliskolla vihtoo agikoiria, ja sen kyllä huomasi! Urho alkuun ihan karmit kaulassa ja minä hermona. Otettiin eka lyhyt satsi pelkkää orientoitumista uuteen paikkaan, perusasentoa, lyhyttä seuraamista ja paljon palkkaa. Tosi nopsaan Urho vääntyi hyvään moodiin, tosin mitään tunnaria en uskaltanut ekalla satsilla tosiaankaan.. 

Toisella kiekalla sitten enemmän itse liikkeitä. Ruutua parit lelunnäytöllä, hyvin. Jäävät kaikki käskyttäen, hyvät. Kaikkiin koiran kierrot, seisomisessa toistin kiertäessä käskyä ja kehuin, kaikissa pysyi hyvin. Maahanmenosta kokeilin ottaa suoraan seuraamaan, lähti hitaasti mukaan. Ennen tunnaria keitin kourallisen kuivaruokaa maahan, Ur söi niitä hiekasta erotellen hitaasti mutta varmasti ja saatiin samalla valmisteltua tunnari. Lähetys kapuloille suoraan ruualta ja teki homman hienosti! Pitkä käskytetty (voi-)seuraaminen, teki älyttömän hyvin ja ihan ideaalissa vireessä. Jos nyt virheitä hakee, niin täyskäännökset saisi olla siistimpiä ja juoksusta pysähdyksessä hidas istuminen. Paikallamakuu rivin reunimmaisena, minuutti-pari vain, jäin näkyviin. Vieras kierteli koirat häiriöksi. Pysyi hyvällä ilmeella ja hiljaa. Tuo sama pitäisi saada myös silloin kun olen piilossa, nyt on usein ihan kirahvina ja vinkuu. Ja taaskin kaksi (vai kolme?) käskyä sivulle. Ei pidä palkata enää aina maahan.

Kotitunnaria

Urho osaa tehdä tunnaria Oilin ympäriltä, sohvalta, itsensä ympäriltä, useilla väärillä ja vähillä väärillä. Vaan Urho ei osaa tehdä tunnaria jos esim. otan sen sivulle ennen lähetystä. Kuten aiemmin todettua, kaikki on kiinni vireestä. Sen pitää olla suunnilleen nolla, niin Ur kykenee tekemään homman. Vireet saa nolliin tarvittaessa heittämällä kourallisen nappuloita sille maasta nuohottavaksi. Urho syö kuuliaisesti namit, ei innostu niistä liikaa ja päätyy parempaan mielentilaan tunnarin kannalta.

Tunnaria ja tokoa, Oilille jälki

Tunnaritreenit jatkuu. Käytiin pihalla väärissä olosuhteissa (koiralla liikaa virettä) tekemässä taas surkea epäonnistuminen. Sisällä paikkaukset. Huomaan, että on jo jääty kiinni siihen, että kaipaa heti kehua kun on omalla. Jos en kehu, jää varmistelemaan ja joskus saattaa myös pinna katketa jolloin ottaa minkä sattuu tuontiin. Eli siis Ei Osaa. Nyt alan pitämään suutani kiinni ja koitetaan kerätä toistoja myös kodin ulkopuolella. 

Tokmannilla tänään kaikkineen oikein onnistuneet treenit. Pitkästä aikaa sellainen fiilis, että tästä tulee jotain :) 

Luoksarissa saatiin ehkä harppaus eteenpäin. Sen sijaan, että käsky on painokas ja nopea MAAHAN (miltei MAHAN), niin toimiikin paremmin, kun sanon pidemmin MAAA-han, josta loppuosan voi melkein hönkäistä ja aikanaan jättää muutenkin pois. Täh!? Älytöntä jos ratkaisu on todella näin yksinkertainen. Ekalla jätin seisomaan ja siitä pelkkä maahanmeno, tokalla koko liike, maahanmenosta vapautus takapalkalle. 

Ruutuihin juoksentelut kuten ennenkin, näki lelun viennin. Yksi välissä ilman näyttöä ja heti oli pihalla kuin lumiukko. Seuraavalla kerralla voisi tehdä vaihteeksi sheipaten. 

Kaukoissa ääntelee, reilusti. Mikähän lie siinä nyt taas? Painetta tuntuu olevan, väistää päällä vaihtojen välissä. 

Tunnari………….. onnistui!!!!!!! Kaksi kertaa!!!!!! Ekalla taisi pahemmin maistella muita, mutta toka bueno! !!!!!!!!!! !!!!!!! !!!!!!!!! Ja vielä !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sai sivummalla imuroida nameja maasta sen aikaa kun laitettiin kapuloita, siitä sitten suoraan lähetys kapuloille. 

Oilille vieras tuore jälki, tehty koiran kanssa, kiersi Tokmannin rakennuksen ympäri. Kaksi välipurkkia ja loppupurkki. Alussa luottamuspulaa koiraan, kun aloin luottaa niin meni paremmin (tietenkin…). Hyvin väljää menoa kyllä, haju pakkautui rakennusten seinille ja lumipenkoille.

Etsintäharjoitus

Minna oli suunnitellut meille taajamaetsinnän. Saatiin paikannuspuhelin mukaan, joten M sai pääkalloluolassa hihitellä/tuskastella meidän menoa. Ensimmäinen tarkastettava alue oli Bunkkerimuseo niemeke. Siellä oli jälkiä, paljon jälkiä. Tuoreitakin. Aika pian oli pakko todeta, että jäljillä ei täällä tee kyllä mitään. Oili juoksenteli kuitenkin niiden perässä ja juoksuhaudoissa oli selvästi tuoreita hajuja. Reilut puolet saatiin käytyä kunnes saatiin kysymys onko alue tyhjä. "Nooo kyyyyyyllä kai se on siltä osin mitä ollaan käyty, pohjoiskärki vielä käymättä".

Saimme uuden alueen, korttelipätkän. Iltakasilta oli vieläaika paljon liikkujia Marjala-cityssä, joten ei ihan ollut luotto kympissä koiraan. Mut koulun kulmilla Oili reagoi selvästi johonkin, mä keskityin vain työmaakoppien avoinaisiin alusiin, mutta appari osasi katsoa kokonaisuutta paremmin ja veikkasi autoja. Oili siinä sitten tarkkoi selvemmin kohti autoja, reagoi aina vaan vahvemmin ja sitten jo itsekin huomattiin niin kovin tutun näköinen auto, vieläpä sivulasi raollaan. Oili tarkensi loppuun ja lopulta ilmaisi auton, josta kadonnut (Minna) löytyi :)

Bunkkerimuseo oli tyhjä, tosin takuuvarmasti siellä oli ollut kulkijoita päivän mittaan ja ennen meitä. 

Hauska harjoitus!

Tunnari

Tunnaria vähän joka välissä. Vire pidetty pohjalukemissa. Kun Ur nukuskelee, niin laitan kapulat valmiiksi ja siitä suoraan lähetys kapuloilla (vältetään sivulta/vierestä lähdön jännite). Maistelee vielä herkästi muita, mutta lukitsee lopulta oman ja lähtee tuomaan. Jes! Näen valoa tunnarin päässä. 

Nyt hissuksiin mukaan koemaisia elementtejä, eli lähetystä viereltä/sivulta, liikkuroija jne. Ja pihallekin pitäisi mennä. Hmm.. pitäisiköhän alkaa kantaa lenkeillä mukana tunnariboksin retkiversiota :) 

Voi kun saisi ruututreeninkin toteutumaan joskus tällä tiheydellä.

Tokoa ja jälki

Tokoilut eivät ole menneet kummoisesti. Tunnari on semmoinen liike from hell, että kun se epäonnistuu niin kaikki muukin tuntuu ihan hanuristaolevalta. Ja se on epäonnistunut surkeasti, monta kertaa. Ruutu menee edelleen alkeismallilla, joten siinä ei vielä näykään mitään kehitystä. Tai no eilen torstaina Ur juoksi ensin ruutuun ja sitten alkoi vasta ihmetellä että missä lelu, harhautui ruudusta pois ja paikansi sen viimein ruudun takalaidasta. Luen tämän onnistumiseksi, pienestä on ilot otettava. Luoksetulon maahanmeno menee hiukan paremmin, ehkä. Tärkeintä ettei anna koiran vetää itseään täyteen kiitoon, vaan käskyttää ajoissa. Kaukokäskyissä ruvennut haukahtelemaan, vireet vinossa. 

Mut se tunnari, tuo tokoliikkeiden pieni kiusankappale - ainakin jos omistaa hieman keskittymiskyvyttömän mudin, jolle on niin kovin luontaista kahmia tavaraa suuhunsa HETI. Sain pienen oivalluksen viime treenien jälkeen kun juteltiin treenitoverin noutotreeneistä. Nouto kun on just sellainen liike jota helposti alkaa stressata ennen sen aloittamistakaan, että tuleeko siitä nyt mitään ja miten sen tekee, takapakit ahistaa jne. Olen kehittänyt tästä tunnarista ihan samanlaisen, varon ongelmia niin paljon, että en oikeastaan edes uskalla treenata. Päätin muuttaa asennetta, ottaa tunnarin hevitreeniin, vaikka sitten silläkin uhalla että pilalle menee. Tai siis kun sehän on jo pilalla, huonommaksi ei voi mennä. 

Eläinkokeiden perusteella Ur edelleenkin teoriassa tietää liikkeen juonen, muttei keskity tekemiseen vain yrittää nopeaa ja helppoa ratkaisua kahmaisemalla suuhunsa "äkkiä vaan jonkun". Tai sitten maistelee kaikki ja tuo vasta oman. Pahimman pohjanoteerauksen jälkeen tehtiin toistoja ja toistoja ja toistoja, ja vihdoin Ur alkoi taas esittää jotain järjellistä. Voi olla ettei tästä tule edelleenkään koskaan mitään, mutta sitten ei tule. Pääasia että nyt sentään tehdään jotain. 

Oili sai nuuskia tokotreenien jälkeen Tokmannin parkkiksella jäljen. Alue oli jo hiljentynyt, joten yhtään harhaa ei päälle tullut, alla päivän marketeissa kävijöiden tepastelut. Tein jäljen itse ja ajoin tuoreeltaan, alussa vähän ruokaa ja kerran välissä, lopussa ruokapurkki. Hieno nosto vaikka autosta tuli vielä piestyn näköisenä, haukutin vähän vireen nostamiseksi ennen nostoa. Kova tuuli häiritsi välillä hieman, mutta palasi aina hyvin kiinni jälkeen. Hauska pieni - ja ihan pätevä - koira :)