perjantai 27. toukokuuta 2011

Rauniot

Urholle ilmiasupainotteista harkkaa, vaikka kyllä sielle tuli vähän etsintääkin kasoilla. Kaikki avopiiloina kun tarkoitus oli puuttua erityisesti tassukosketukseen. Haukutin eka itse tiellä aika pitkään, pidin namia nyrkissä ja nyrkkiä eteenojennettuna maassa. Aina välillä Ur nosti toista tassua ylös ja oli melkein huitaisemassa sillä. Ihan tassun antamiselta se mun silmiin näyttää, tyyli on sama. Hommat Urho teki melko rauhallisesti, mutta varmasti. Haukkuja kaikilta sekalaisia 10-40 sarjoja. Jollain oli kokeillut tassukontaktia, jollain ei.

Oilille "etsintä". Alueena rauniot ja maastoa, 2-3 kadonnutta. Kaksi löytyi nopeasti kasoilta. Yllättävän epävarmasti Oili liikkui laatoilla, kerran se jopa tipahti palanmatkaa alas. Kiva kun nyt pääsee taas enemmän raunioille, niin siihenkin tulee varmuutta. Kolmas mm löytyi maastosta umpipiilosta, Oili kävi touhaamassa sen sieltä itsenäisesti ylös, vaikka mielestäni lähetin sen ihan toiselle suunnalle.. Oikku oli ihan fiilareissa treenin jälkeen, naama näkkärillä koko koira :D

maanantai 23. toukokuuta 2011

Tottistaas

Nyt vähän enemmän ajatuksen kanssa niitä Urhon hyppyjä. Palautussuunta tuntuu olevan vaikein, ihan matalallakin esteellä Urho kiertää minkä kerkiää.. Eli eestakaisia namitellen molemmissa päissä. Ponnistuspaikkaa ohjaamaan laitettiin myös pari lautaa ja se paransi vähän tuotakin ongelmaa. Lisäksi Urholla pk-seuraamiskaavio ja kaikki jäävät (varmistellen); muuten jees, mutta istuminen oli ekalla kadoksissa.

Oili teki tokon avo-luokan liikkeet läpi poislukien paikallamakuun. Oi toksotti okein innokkaasti ja oikein kovasti piipaten. 


sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Jäljet

Varsin tuoreet 300-400m jäljet molemmille, Urhon vanheni vain puolituntia, Oilin kolme varttia. Molemmissa esineinä sekalaisia autosta löytyneitä pikkuroskia: kuitteja, karkkipapereita jne. Tein jäljet itse, sellaiset perushaahuilut, ei mitään skarppeja kulmia, yritin olla kummemmin edes painamatta mieleeni jäljen kulkua, jotta joutuisin luottamaan koiriin. Urho nosti jäljen hyvin, kaksi esinettä se nosti hyvin, kaksi meinasi ohittaa ja yksi jäi kokonaan löytymättä. Moneen otteeseen se keskeytti jäljestämisen ja jäi tuijottamaan jonnekin, vaikkei ihan lähistöllä mitään näkyvää häiriötä ollutkaan. Muutaman sadan metrin päässä lammen rannassa jotkut posautteli pyssyllä ja kai treenasivat noutajaa/noutajia? Ei sellainen häiriö, minkä nyt pitäisi noin kovasti vaikuttaa.

Oili nosti jälkensä myös hyvin, mutta lähti ajamaan jonnekin ihan toisaalle (ei siis edes takajäljelle), korjaili jotenkin kuitenkin. Esineistä useampi meinasi saada ohituksen, päädyin sitten kehumaan koiraa heti, kun reagoi esineeseen ja loppua kohden ilmaisut parani. Lopussa myös annoin koiran jäljestellä vapaammin ilman liinassaroikkumista - ehkä pitäisi tehdä sitä satunnaisesti lisää niin oppisi paremmin lukemaan koiraa?

perjantai 20. toukokuuta 2011

(Juntta)tottikset

Hyppyjä Urholla. Niin maan perkeleesti hyppyjä, ja vielä tosi huonoja. Videoitiin niitä ja kyllähän se nyt vaan on niin, että sen ponnistuspaikka on ihan hanurista. Koko tekniikka on ihan hanurista. Leuka rintaan ja perusasioiden äärelle, mars. A-estenouto menee mukavasti, jotain ilonaiheita sentäs :) Seuraamisessa eloa ja kyllä myös iloa, pyllypuikkaus on saatu kuriin vähentämällä pikatreenailua runsain täyskäännöksin ja tuomalla tilalle enemmän käännöksiä oikealle. Eteenmeno harvinaisen hukassa. Lähti kovasti vinoon ja mun oli pakko keskeyttää eteneminen, sitten ei lähtenyt enää oikein minnekään. Uusi lelun vienti > meni paremmin.

Oili teki seuraamispätkän ja noudon - ihan tohkeissaan!

Videoita:

Urhon seuraamista

Yksi Urhon hankalista hypyistä (näkee hyvin, että ponnistusmatka on liian lyhyt)

Urhon A-estenouto

Oilin sekalaisia seuraamispätkiä

Oilin nouto

maanantai 16. toukokuuta 2011

Tottis ja hakuilut

Ennen hakutreenejä pyörähdys Pärnävaaran kentällä. Urho hyppeli esteitä ja Oili kävi pikaisesti leikkimässä. Urhon estehommat etenee kivasti! Parit hypyt eka ilman kapulaa ja loput sitten täysinä noutoina. Hypyssä saattaa tulla pieniä kosketuksia, mutta kiertämisiä ei nyt ollut juurikaan. A-esteellä oli pari kertaa riittämätön vauhti ylipääsyyn ja siinä pitääkin muistaa jättää pidempi kiihdytysmatka koiralle. Molemmilla telineillä täytyy vielä varmistaa paluuhyppyä, muuten homma on mukavalla mallilla. Kiva nähdä, kuinka koira motivoituu itse esteistä ja etenkin noudosta niihin yhdistettynä. Ja lelupalkka toimii tässä nyt erinomaisesti.

Hakumetsässä Oilille tallaamattomalle alueelle kaksi maalimiestä, toinen oli hiukan edempänä ja toinen hiukan ylisyvällä. Molemmat mm:t kiersivät piiloon takakautta, eli varsinainen alue oli ihan hajuton. Oi teki ekana kivan piston vasemmalle, mutta (ylisyvä) ukko ei noussut. Ok, pisto oli kiva ja päätin ottaa sitten toisen oikealta, sinne aloitushaukut. Takaisin lähettelemään vasemmalle ja jo oli nihkeää, Oi olisi halunnut edetä aluetta menemättä yhtään 50 metriä syvemmälle. Sinnillä vaan ja lopulta syvyyttä tuli riittävästi ja maalimies nousi, 20 haukkua. Kolmas ja viimeinen mm. otettiin aika lähelle, siihen reilut haukut, mä kävin kiertelemässä lähellä ja palasin takaisin kohti keskilinjaa. Pari kertaa Oi äityi pussailemaan ja sai tietty kiellon moisesta, muuten ihan jees haukut.

Urholla siirtyviä haamuja (5kpl). Homma meinasi tosin tyssätä ihan alkuun.. Ur on hiukan liikaa erotix-moodissa Oilin palattua (joskin juoksuttomana, mutta ilmeisesti vielä vähän hyvänhajuisena) kotiin. Katsoi taas mua sillä silmällä treenin aluksi. Eka pisto hyvin ja hyvä löytö, mutta sitten maalimiehellä haukkui suunnilleen yhden-kaksi haukkua ja lähti pois. En tehnyt mitään, palasi sinne ja taas sama. Maalimies huuteli koiraa takaisin, Urhon mielestä evvk. No johan nyt vee-ittu. Jätin koiran maahan ja otettiin ekan maalimiehen kanssa tuumaustauko. Päätin, että hommat hoidetaan, mitään ei nyt helpoteta (ts. lähdetä jee-jee-linjalle), vaan pysytään treenisuunnitelmassa kiinni. Haukkujen määriä vain vähän vähennetään. Loput meni sitten putkeen niitä osin, että koira teki hommat. Tassurääpintää oli edelleen, mutta niihin tietty puututtiin. Maalimiehellä, jolla oli mun suojapeite (joka haisi Oilille), yritti paneskeluliikkeitä. Tää saattoi olla paljon parempi treeni, kuin miltä se metsässä tuntuikaan. Jospa mudin päässä vähän taas muhisi nää jutut ;)

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

VAPEPA-leiri 13-15.5. Tikkakoski

Lammin kautta koukaten Oikku mukaan ja sieltä Tikkakoskelle. Pelkäsin vähän Oilin olevan maisemanvaihdoksista nuupahtanut ja sitä se sitten aikalailla olikin. No, olipahan rauhallinen reissukaveri. Leirillä tehtiin pääasiassa isoja etsintäharjoituksia eri ryhmäkokoonpanoissa. Lauantaina teemana oli miltei kauttaaltaan yliyön jäljet ja sunnuntaina koirat saivat sitten jäljestellä tuoreempia jälkiä. En hinkunut Oililla hirveästi isoihin harjoituksiin sen väsymyksen vuoksi, mutta yksi tienvarsitarkistustehtävä saatiin lauantaille - eikä se mennyt odotetusti kovin hyvin. Oililla ei paitsi olla otettu, niin ehkä myöskään ole hirveästi työkalupakkia selvitellä, yönylijälkiä. Pienen reagoinnin se kuitenkin teki jälkeen ja maalimieskin löydettiin, siitä kunnia tosin tarkkasilmäiselle minulle :) Kivaa oli toimia kaikissa ryhmissä ja porukka oli muutenkin vallan mainiota.

Kettisesteitä kokeiltiin pariin otteeseen kun sellaiset aivan majoituspaikan vierestä löytyi. Varsin pienellä treenillä niistä näyttäisi saavan koevalmiit (pl. pöydät, joita ei tajuttu ollenkaan ottaa).

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Jälki

Tunnin ikäinen, Pasin tekemä n.500m jälki rutikuivassa maastossa, isolta osin hakkuuaukkoa. Jälki nousi hyvin, tsekkaili vähän takajälkeä. Esineet (5) nousi kaikki (Ur toi luo), tosin parilla pidättelin hiukan, jotta ne tuli varmasti nostettua. Yksi hammasharja ei meinannut millään haista Urhon nenään miltään. Mukavaa sujuvaa ja reipasta jäljestystä isolta osin, ei juurikaan edes välittänyt lähistöltä kulkevista sauvakävelijöistä. Aivan lopussa tuli kuitenkin paha jumi, kun jäljen yli oli kulkenut koiranulkoiluttaja. Urho pyrki ihan pokkana vetämään tielle niiden hajuille. Mun piti lopulta viedä se nostamaan jälkeä ihan uudesta kohdasta ja se tekikin tosi hienon noston, mutta vain ja ainoastaan noston - heti perään alkoi taas pyrkiminen tielle ja koiran hajuille.Tästä se kuitenkin korjasi aika pian taas oikealle jäljelle ja löysi loppupurkille. Hyvä harkka!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Tottis

Riikan ja Ajan, niin ja tietysti myös pienen suloisen Inkerin, kanssa kimppatottikset Linnunlahdella. Hyppyjä paljon, hyviä hyppyjä :) Huonojakin muutamia, mutta rohkeasti vaan otin enemmän ja saatiin myös hyviä. Paluuhypyssä kova houkutus kiertää, mutta kun vaan vaatii, niin kyllä se sieltä tulee. Lisää vaan vinoja hyppäyskulmia niin ajatus kirkastuu. A-estettä täysjyrkkänä myös, hyviä nekin. Ja kapulankin kanssa otettiin, sielläkin hyviä! Mä en enää niin pelkää epäonnistumisia näissä hyppynoudoissa, se on HYVÄ :)

Seuraamista sen verran, että saatiin eteenmenomatkaa "hajustettua". Oik. käännökset taas auttoi pyllypuikkailuun ja kontaktikatkoihin. Eteenmeno meni hyvin :)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Haku

Vielä vähän mudin kestävyyskokeiluja illan hakutreeneissä. Seuraavaksi kyllä sitten jo jotain hubaakin - ja erityisesti laatikoiden treenaamista, vaikkei se nyt oikeasti niin kovin tärkeää olekaan. Päivä oli kevään lämpöennätyksellisin, mutta kivasti Urho jaksoi pinkoa vaikkei sen lämmönsieto ole usein kummoinen. Etukulmiin valmis ja tyhjä, sitten järjestyksessä valmis, haamu, välissä otettiin mielikuva alueelle etenevästä maalimiehestä, vielä tyhjä toiselle puolelle ja sitten tämä mielikuva ja lopuksi vielä haamu. Viimeinen otettiin paikkauksena, kun väliin tuli vähän töksyä. Yritin pari kertaa yliheittoa tyhjältä, mutta koiran tulolinja oli niin vino, ettei kyllä onnistunut lainkaan. Ne täytyy treenata erikseen. Ainiin ja liian nopeasti kutsuin tyhjiltä pois, koira ei edes ehtinyt edetä alueella.

Itseasiassa nyt kun taas miettii, niin eihän tuo treeni edes kamalan pitkä ollutkaan.. Olen vain tottunut niin kovin lyhyisiin. Tyhjät tuli palkattua huonosti, ihan vaan sanomalla "hyvä". Pitää muistaa palkata jatkossa paremmin ja siksipä siihen on heti huonoa niitä yliheittoja ottaakaan. Haukut väsyi loppua kohden ja siellä tuli palautettakin tassukosketuksista. Huomattiin, että Urhon raapiminen on kovin identtistä tassun antamisen kanssa, eräällä maalimiehellä kun oli kielletty tassukoskemisista, niin se oli lopulta päätynyt ilmaisemaan toinen etutassu ilmassa. Hyvin kyllä jo tässä yhdessä treenissä tuohon sai rotia, kun vaan maalimiehet oli ehdottomia. Sopivasti muuten alkaa olla sellaista virkamiesmäistä "hoidetaan hommat" -asennetta mukana, Urholle se ehkä sopiikin että ei aina ole vaan ihkupihkujeejeetä. Loppupallo näyttää olevan hyvä indikaattori siitä, millainen treeni koiralle on ollut. Viime syksynä kun tehtiin aika lyhyitä juttuja, niin Urho vaan hätäisesti vähän leikki pallolla. Nyt kun on otettu vähän pidempiä (leirillä ja tänään), niin johan pallo maistuu ja sitä on kiva jäädä ihan vaan paikalleen puremaan - eli siis purkamaan hommissa kertynyt paine ja toisaalta myös palkkaamaan itsensä kunnolla hyvän treenin jälkeen. Ehkä Urho ajattelee, että lyhyestä treenistä se ei ole ansainnut kunnon palkkaa. Tai ehkä, ehkä!, mä vaan inhimillistän sitä vähän ;)

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Popekon hakuleiri

Urhon kanssa jälleen kaksistaan leireilemässä. Lauantaina aamulla ajeltiin Liperin Kaatamoon ja sunnuntaina illansuussa takaisin. Leirillä ehdittiin ottaa kolme kertaa hakua ja kaksi kertaa esineruutua. Urho jaksoi hyvin, vaikka mä olin epäillyt sen kuntoa. Ja vaikka se ei todellakaan käyttänyt odotteluaikoja mihinkään lepoon, niinkuin fiksut koirat tekee... Kokoajan tuntuu, että Urhon kanssa homma toimii paremmin ja paremin. Alkaa löytyä se tuntuma, jossa tietää koiran ominaisuudet, käyttöohjeet. Olennaista on, että olen rauhallinen, positiivinen, selkeä, tiukka - olematta kuitenkaan yhtään tiukkis, ja sopivasti vähän hassuttelua mukaan. Jos tulee jotain jumia tms. niin homma tehdään loppuun (esim. esineruudussa) ilman mitään helpotuksia. Päättäväisesti vaan ja uskoen itsekin siihen, että kyllä tää hoituu. Ja siellä takana kokoajan haisu siitä, että ei tämä oikeasti ole kovin vakavaa, vaan oikeastaan ihan hulvattoman höperöä hommaa. Loppujenlopuksi yllättäen Oilin ja Urhon käyttöohjeissa on paljon samaa. Tai sitten se on niin, että kaikkien koirien käyttöohjeissa on paljon samaa :D Mut siis kivaa meillä oli, konkreettisesti ja joka tasolla.

Kouluttajana toimi Pietarisen Janne, rotikkaharrastaja Joensuusta - älyttömän mukava koutsi! Treenit oli kevään ekat hakutreenit ja tarkoitus oli vähän tsekata ylipäätään, että missä mennään, oltaisiinko koevalmiita jne. Ilmaisut ovat rullanneet talvella sen mitä on otettu, joten eniten ehkä kaipasin tsemppiä ja rakennuspalikoita siihen kestävyyteen. Motivaatiota hiukan kyseenalaistin myös, vaikka siinä nyt ei hetkeenaikaan ole ollut kommervenkkejä. Ihan ekaksi otettiin Urholla 8 maalimiehen treeni, joka piston päässä maalimies. Suurin osa siirtyvinä haamuina, osa etenevina, joku valmis ja joku peräänjuoksu. Kaikki meni kerrassaan hyvin, pistot oli pitkiä - osa ylisyviäkin, kerran tai kaksi Ur tuli pistolta pois kun oli aikansa etsinyt eikä saanut hajua (lähetin/koira meni liikaa tuulen yläpuolelle). Haukkuja muutamia, siihen ei nyt tässä kiinnitetty kummemmin huomiota. Motivaatio kesti loppuun asti. Toki koira sai paljon apuja, mutta ylipäätään oli hauska huomata, ettei sille tuollainen kahdeksan maalimiehen treeni ollut mikään kummoinen juttu. Lisääkin olisi jaksanut. Ja taas toisteltiin yhteen ääneen, että "me tehdään ihan liian lyhyitä treenejä koirille.." Maalimiehiltä ruokaa ja minulta lopuksi narupallo. Urho oli ihan fiilareissa. Diagnoosi: koevalmiitapa tässä aikalailla ollaan ja nyt vaan erityisesti huomio siihen, että Urholla on kaikki maalimiehet kunnolla piilossa ja nenän käyttö vahvistuu. Motivaatio ja tekniikka noin muuten on mukavalla mallilla. Siirtyvät maalimiehet sopii erityisesti Urhon treeniin, itsenäisestä työskentelyä pitää vaalia, hallinta kun Urholla ei ole ongelma. Mä jatkan roolini pitämistä hyvin minimaalisena.

Toisessa treenissa tsekattiin vain haukkumista ja Urho esitteli oikein kunnon sikailuarsenaalin.. Se kuumui näkyvistä ja lähellä olevista maalimiehistä niin, että raappaili tyyppejä ihan kunnolla. Kiellettiin tietysti, mutta niitä kieltoja tuntui kuuluvan aika tiheään... Otettiin purkki esiin ja se rauhoitti, koira haukkui paremmin purkille. Muuten haukut tulee hieman sarjoissa, mutta kunhan huutoa tulee ja koira ei ole lähdössä minnekään, niin kelpaa mulle.

Lauantaina illalla vielä esineruutuharkka, joka ei mennyt kovin hyvin, mutta oli kokonaisuutena ihan hyvä treeni kyllä. Just kun aloitettiin, niin paikalle pölähti toinen ryhmä ja yhtäkkiä ihmisiä oli siellä rivissä ihan kunnon katsomona. Eli aika kokeenomaisissa fiiliksissä meni se. Urho haki ekan ihan hyvin ja sitten tyssäs. Pinnistelin itseni pysymään suht tyynenä, vaikka tiukkaa teki. Sinnillä saatiin toinen esine ylös ja siihen lopetus. Rutiinit kirkkaiksi, enemmän kimppatreeniä (eli ruutuja, joissa toisten koirien hajuja/pissoja jne) - siinä taas pari oivallusta - joiden kyllä pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta eipä vaan olekaan... Sunnuntaina viimeisenä tehtiin uusi vastaavanlainen treeni ja se meni huomattavasti paremmin. Kolme esinettä nostettiin hyvällä tunnelmalla. Jahuu!

Sunnuntain hakutreenissä tehtiin aika vastaavanlainen pidempi harjoitus kuin lauantainakin ja se meni taas kerrassaan mukavasti. Mitään uutta suhteessa lauantaiseen ei siinä varsinaisesti tehty, mutta oli mukava huomata, että koira jaksaa ja motivaatiota on. Kouluttaja oli siis paikalla vain lauantain ja su treenattiin keskenämme omalla porukalla.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Kimppatottikset

Raviradan parkkiksella jälleen lappalaisjohdanteisesti. Urholla tuli paljon odottelua sivummalla hihnassa ja se teki kyllä gutaa, Ur on siitä hommiin otettaessa niin paljon ideaalimmassa vireessä kuin jos vertaa autosta lennätykseen. 

Ekana wanhoja kunnon riwitottiksia, eli ihan sitä samaa, mitä aina Leevi-hoffin kanssa tehtiin 90-luvun lopulla Lammin Seudun Koirakerhossa. Käveltiin Leevin ja nakkipussin kanssa paloaseman pihalle, tai sitten myöhemmin kerhon ihan omalle kentälle vesitornin kulmille, pyörittiin siellä tunteroinen koulutusohjaajan sanelemaan tahtiin ja sitten taas kävellen takaisin kotiin. Naksuttimesta ei oltu vielä kuultukaan, saati sitten että oltaisiin menty pilkkomaan liikkeitä mihinkään pienempiin palasiin. Koiran kehuminen oikeasta toiminnasta alkoi kyllä olla jo aika suosittua.  Enää ei ole Leeviä, eikä sen puoleen kyllä Lammi -nimistä kuntaakaan. Mutta aina vaan sitä paarustetaan koiran kanssa kentälle keikkumaan :) Niin, tehtiin siis rivimallin seuraamisia, pujottelua ja jotain jääviä, sitten vielä ryhmäpaikallamakuu. Kaikki meni oikein kivasti, joskin jäävissä taisi istuminen jumahtaa seisomiseksi. Ja niin hyvällä tuulella oli Urho, että jossakin kohden se alkoi omituisella tavalla hyppiä mua vasten (ainahan se hyppii, mutta nyt jotenkin eri fiiliksellä) ja sitten sainkin reiden ympärille kaksi mudin etukäpälää.. rynkyti rynkyti. Ärjäisyllä lopetti. Omituisista omituisinta tässä oli se, että Urho oli kaikkiaan erittäin kivalla fiiliksellä mukana ja minä todellakin sain sen (lähes) jakamattoman huomion, ei mitään naispiippailuja tai muita. Ilmeisesti mudinpoikanen on nyt viisivuotiaana kasvanut niin äijäksi, että se saattoi ensimmäistä kertaa kokeilla emäntää panopuuna. Tämän äksidentin jälkeen jatkettiin myöhemmin vielä yksilövuorolla ja ne meni aina vaan samalla kivalla vireellä. Seuraamisia tsekattiin vähän enemmän. Erityisesti pitkää suoraa seuraamista, jossa Urholla on tapana, paitsi ennakoida täyskäännöstä tyrkkimällä pyllyä mun taakse, niin ilmeisesti myös kytätä oikeaa kättä ilmeisesti jonkun palkan toivossa. Mistä lie keksinyt sen? Jätin täyskäännökset vasemmalle ottamatta ja kääntyilin vain oikealle -> parani huomattavasti. Kontaktista tuli katkeilematon ja pylly lopetti turhan vispauksen. Noutoja yksi avustettu tuonti ja yksi kokeenomainen. Molemmissa olin hiljaa aina loppuasentoon asti. Kokeenomaisessa joutui vähän säätämään lähtöennakoinninkanssa, muuten ihan jees. Maahanmenoja lähiottoina, ok. Loppuun eteenmeno valmiiksi viedylle lelulle, sille pohjina vähän juoksulinjaa pitkin seurautuksia. Eteenmeno pelittää nyt kyllä kivasti :)

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vappu(pelto)jälkeä ja vappuesineruutua

Ihan ekana Urho sai käydä nuuskimassa ylimääräiseksi jääneen lyhyen täysnamitetun suoran pätkän. Eipä paljon meinannu jälkimeininki mudia kiinnostaa, vaan se keskittyi nuuskimaan tuulen ilmaan tuomaa hajua. Saman tuulennuuskinnan teki ihan kaikki muutkin neljä koiraa, joten tuuli tosiaan toi jotain jännää hajua jostain - todennäköisesti aika kaukaakin sillä aikamoisia puuskia pellolla puhuroi. Hetken härvättyään Urho kuitenkin hiffasi jäljen ja ajoi loppuun. Nakkeja napsi sieltä täältä, muttei näyttänyt kovin nälkäiseltä. Oman jälkensä Urho nosti edelleen huterasti, mutta meni ekan myötätuulisuoran tosi kivasti. Kulmassa kaikki levisi ja koira olisi halunnut puskea enemmän tuulen mukaan. Jarrasin paikoilleni ja jotenkin Ur sai taas jäljestä kiinni. Pian jälki (joka oli siis kaikkineen jälleen aika lyhyt, hiukan reilut 100m) puikkasi metsään, jossa pieni kurvaus ennen paluuta pellolle ja loppupurkille. Metsään mentiin ihan ok, siellä Urho olisi taas tahtonut painattaa hajun mukana alarinteeseen. Takaisin pellolle palatessa Urho vaan vihelteli mennessään, eikä edes yrittänyt kasvillisuuden, ja siis myös hajupinta-alan, vähetessä paikantaa jälkeä. Ja taas nyt vastaiseksi kääntynyt tuuli toi nenään Sitä Jotain hajua. Pysähdyin odottamaan ja mudi joutui toteamaan, että pakko kai sitä on jäljestää että päästään poiskin. Ihan helpon oloisesti se sitten selvitteli loput ja olikin pian loppupurkilla. Jäljellä oli neljä keppi+namipurkkia ja loppupurkki. En aivan muista jäikö joku keppi nostamatta, mutta nostetut se ilmaisi hyvin.

Ja vielä pyöräytettiin loppuun esineruutu(suikale)kin. Leena vei perälle kaksi esinettä (Urho näki) ja tuli pois (Urho ei nähnyt). Eka esine nousi hyvin, toinen vaati monen monituista pistoa, joille Urho kyllä yllättävän reippaasti lähti. TOKI siellä piti kusaista välillä ja käydä lumikasassa lunta haukkomassa.. Ja niiiin lähellä oli taas mun hermojen menetys, mutta kun oli muita katsomassa, niin piti vaan purra hammasta. Eläinsuojelullisista syistä täytyy kyllä pyrkiä jatkossakin tekemään sitä aina seurassa :D Mut tuonnit oli hyviä, olen nyt jättänyt kehuja pois ja kehut tulee vasta kun koira on luovutusasennossa. Vähän meinaa joskus jäädä matkalle mälläämään pehmeitä esineitä, mutta kokonaisuudessaan se osuus menee aika hyvin.