Tottikset

Porkkistotteloissa ekana paikallamakuu, Oili jäi Raikun kanssa riviin kun mä poistuin seuraamaan toisen koirakon treeniä. Oili oli vinkunut, haistellut, rapsutellut, vääntyillyt ja mitähän vielä? No, noussut se ei ollut, eli siis pysyi paikallaan - riittää mulle :D Omalla hukillaan Oili seuraili henkilöryhmässä ja ei kovin hyvin, pää kuikki milloin minnekin. Kun aloin naksutella sisäänmenoista, niin homma parani. Suuntatreeniä kokeiltiin niin, että jätin koiran seisomaan/istumaan, muutaman metrin päähän koiran molemmin puolin meni nameilla varustetut avustajat. Itse seisoin koiran edessä ja ohjasin sen vuoroin vasemmalle ja oikealle. Naksautus kun pää kääntyi osoitettuun suuntaan ja namipalkka avustajalta. Hyvä treeni :) Lopuksi Oi kävi tekemässä vielä pitkän seuraamisen ja siitä hyvän eteenmenon.

Urholle kosketusalustaa ja seuraamisia, joihin naksuttelut. Hidastamalla vähän vauhtia normaalikävelyssä tuli siistimpää menoa. Urho myös eteenmeni hyvin. Ja ihan lopuksi ennen kotiinlähtöä tolloilin heittelemällä Urholle narupalloa kentällä (l. hiekka/sorapohjaisella parkkiksella). Kotona koirien tassuja kuivatessa jäin ihmettelmään pyyhkeeseen jäävää tuoretta verta. Urhon toisen etusen ylimässä anturassa (ei maata vasten olevassa) iso vekki, anturan pintaa oli kuoriutunut pois ja pinta lärpätti siinä päällä. Suihkuttelu, desinfiointi ja teippaus. Koiraa ei tälli näytä haittaavaan, toivottavasti se paraneekin nopeasti.

Etsintä2-kurssi ja hakutreenit

Ei muuten tullutkaan jäljestelyä Lapuan kurssilla. Oli vain pieniä reagointi- ja koiranlukuharjoituksia vanhalla saha-alueella. Kiva kurssi kaikkiaan, osin tuttua asiaa, osin hyvää kertausta. Antoisinta oli kuulla toisten toimintamalleista ja käytännöistä. Ja tietysti ne kaikki maailmaa parantavat keskustelut vähän joka välissä :) Oili touhusi käytännön harjoitukset omaan tasaiseen tyyliinsä ja Urhokin pääsi käymään kahden maalimiehen etsinnän verran sahan uudemmassa hallissa. Koiranlukua, sitä saisi aina opiskella lisää... huoh.

Oili odottaa vuoroaan.

Maanantain hakutreeneihinkin pääsin - vihdoin. Eihän tässä ollutkaan kuin ehkä koko kesän pituinen tauko.. Motivaatio on ollut Urhon ilmaisutörkeilyjen takia nollassa. Nyt sain sitä motskaria jostain kun Minna lupasi katsoa hommaa kosketusalustahässäkän kautta. Kotona pikainen muistuttelu Urholle kosketusalustasta, mudi hutki lätkää niin tassuillaan kuin suullaan. Metsässä (l. tiellä / tien läheisyydessä) teki sitten samaa maalimiehen kanssa. Ihan jees homma lähti rullaamaan, pari haukkujumia, mutta hyviäkin toistoja siellä oli. Täytyy itse kotona naksutella alustaan vähän kestoa.

Oilille kokeenomainen kolmella valmiilla maalimiehellä ja neljännellä nostattavalla. Pistot mitä sattuu, alun hyviä ja loppuun huonontuen. Tyhjien jälkeen homma lähti heti hyytymään. Kaksi nousi vielä ihan hyvin, kolmatta, tienylityksen takana olevaa piti hinkata tosissaan. Neljäs nostattava pakeneva tuli hyvänä tsemppinä loppuun. Treenin tarkoitus oli pitkän tauon jälkeen listauttaa ongelmakohdat ja hienostihan ne sieltä kaikki isot ja pienet mokat ylös saatiin :) Ai kun mukavaa :) :) :) :) :) :) Jeppajee.

Kaisa löysi koiria pissattaessa kolme tattia, joista sai iltapalaleiville makoisat täytteet.

Porkkistottis

Urho-epäporkkis teki eka seuraamisia namipalkalla. Kontakti oli ihan ok, mutta etupää pomputti kovasti. Naksutellen saatiin poimittua parempia kohtia ja palkkaus suunnan korjaus (ulkopuolelta) vaikutti jotenkin myös. Takaleluilla luoksetulon pysäytyksiä, ensimmäinen läpi, toinen pysäytyksellä ja kolmanteen otin pelkän istumisosuuden kun meinasi pylly nykiä. Lopuksi pitkä luoksetulo eteen istumaan, avustaja piteli koiraa hetsingin ajan.

Oili teki seuraamista häiriössä, Leena haukutti ja revitti pallolla Aihkia, kieputeltiin siinä lähellä. Lisäksi Oili sai noutaa erilaisia esineitä muovipurkista tekoturkikseen. Turkispala oli kaikken ällöttävin ja se saatiinkin lainaksi kotitreeniin :) Lopuksi Oililla myös luoksetulo.

Tarttis muuten varmaan tehdä joku palauttelujälkikin Oilin viime perjantaisen urakoinnin jälkeen. Ja nyt tulossa on viikonlopun etsintäkurssi2 Lapualla, jossa tulee varmaan jotain pientä jäljestelyä myös, voi olla etten ehdikään enää ennen sitä. Hö, miksen tajunnut aiemmin?

OSE:n pelastuskoirakokeet, Kajaani 19-20.8.

Kajjjaanin kokkeissa taas, Oilin kanssa jäljen loppukokeen päiväosuudella alkuillasta ja sen jälkeen aina kolmeen asti aamuyöllä ratamestarina hakukokeessa, tuli lentävä nakki siihen pestiin varsinaisen rm:n sairastuttua. SPeKLin loppupäivän speksit on seuraavat: 4 esinettä ja jyrkkiä suunnanmuutoksia (teräviä kulmia) sisältävä 4h ikäinen 2km pituinen jälki. Voi sisältää myös tienylityksiä. Koeaika päivällä 60min.

Jäljen nosto oli tosi takkuinen. Nostolaatikko oli miltei läpintunkematonta tienvarsipusikkoa, eikä tienvartta saanut käyttää nostoon. Oili nosteli yli 50m matkalla ainakin 3 jälkeä, tai oli nostelevinaan ja aina kuului tieto "väärä jälki" ja koira piti kutsua takaisin. Lopulta Oi alkoi selvästi painestua (kai ny, kun joku vähän paineisti...) ja syödä mutustaa heinää. Sitten vihdoin koira taas puikkasi oikealle ja saatiin lupa jatkaa matkaa. Hetipian piti koira taas pysäyttää hallintaosuuden vuoksi. Ja sitten taas lupa jatkaa matkaa. Jäljenajo tuntui tosi epävarmalta ja jo nostoruudussa mieleen hiipinyt ajatus siitä ettei me edes päästä jälkeen kiinni vaan vahvistui. Vaan sitten veto liinassa alkoi vahvistua ja koira paineli johdonmukaisesti eteenpäin. Ajoimme tukevasti jälkeä :) Oma olo vielä vahvistui, kun ensimmäinen esine nousi vaaranrinteeltä. Ja MUN oli pakko pitää silloin hiulihetki ja hörpätä vettä, meinasin hyytyä tuohon rinteeseen ihan totaalisesti. 

Jälki jatkui ja välissä kyselin suunnistajalta, että ihmettelee gepsistään onko jälki tosiaan ihan loogisen näköinen, minusta kun tuntui, että jälki kääntyili milloin minnekin ja vähän joka Oili kääntyi sellaiseen suuntaan, mistä oltiin juuri tultu.. Kuulemma loogiselta näytti ja koska liinassa oli edelleen napakka veto, niin perässä se oli vaan mentävä. Toinen esine nousi huterammin, koira selvästi reagoi johonkin hajuun, jonka ansiosta minä terästin silmäni, ja jonka ansiosta löysin sitten maasta sukan :) Koska koira oli kuitenkin ihan lähellä vielä, niin ohjeistin sitä tarkentamaan ja ilmaisemaan. Matka jatkuin pitkin ryteikköä, monin paikoin mun oli pakko päästää liinasta irti, jotta löysin itselleni kulkureitin - maasto oli paikoin aika hankalakulkuista. Ja sitten piti taas pinkaista koiran perään ja hamuta uusi ote liinaan. Hirmuisesti en uskaltanut enää pysäytellä koiraa nostolaatikkokokemuksesta pelästyneenä. 

Jälki laskeutui alas saman tien varteen, josta se oli nostettu ja jatkui tien toisella puolella. Pian tuli kolmas esine ja fiilis oli kerrassaan kiva :) Nyt oli vaadittu esinemäärä kasassa ja jos koira alkaisi nokittaa, niin sen voisi päästää myös ilmavainuilemaan maalimiehen luo. Jälki vei aika leveän ja vuolaasti virtaavan ojan varteen ja siinä koira tuumaili hetken. Mä mietin, ettei jälki voi mennä noin virrakkaan ojan yli, mutta koska koira sinne meni, niin pakkohan se oli mennä mukana. Ojan toista puolta mentiin parin sadan metrin verran, välillä koira nokitteli siinä reunalla, mutta palasi taas jäljestämään, joten en lähettänyt koiraa hakuilemaan. Sitten Oili palasi taas ojan toiselle puolelle ja alkoi pian nokitella kunnolla sekä kirsti vauhtiaan. Ja sielläpä se maalimies sitten lymyili :)

Aikaa jäljen ajoon kului 35min, eli aika haipakkaa oltiin tultu, sillä jäljentekijältä vastaavan matkan kulkemiseen oli kulunut 50min. Mittoja hiukan siinä ihmeteltiin, sillä gepsin luvuissa oli yli 100m heitto, meillä alakanttiin verrattuna jäljentekijän tietoihin. Ja se ojan toisella puolella käynti, se oli extraa - jälki ei kulkenut sinne, vaan oli kääntynyt ojan varressa kulkemaan sen suuntaisesti vasempaan. Eli jossain oltiin oiottu reilummin, koska ylimääräinen pätkä ojan toisella puolellakaan ei ollut kerryttänyt pituutta suunnistajan gepsissä pidemmäksi kuin jäljentekijän, päinvastoin. Neljäs esine oli jäänyt ojaepisodin vuoksi väliin, olisiko jopa koira nokitellut sen kohdalla ojan toisella puolella? Hiukan harmittaa, että siellä käytiin muka pätevästi ajamassa olematonta jälkeä. Lopputulos oli kuitenkin oikea, eli löytynyt maalimies, mutta etten osannut lukea koiraa.. grr. Toisaalta vesistöt on vähän hankalia hajujen kannalta, on Oili siinä kuitenkin jotain "hajuvirtaa" seurannut, koska oikeaan suuntaan on kokoajan määrätietoisesti menty. Iloinen kokemus jälki kaikkiaan oli, erityisesti se, että niin hankalan alun jälkeen päästiin liikkeelle ja tukevasti tekemisen makuun :)

Katselmustreeniä

Ollaan nääs POPEKO:n katselmusjoukkueessa mukana, heh. Tiia ja Kati olivat järkänneet hyvät harjoitukset Onttolaan. Ensimmäisenä tuli tienvarsitarkistus, josta nousi jälki. Sknu Martti pisteli ekan pätkän jälkeä, sitten Oili jatkoi siitä toisen osuuden ja viimeisenä sknu Topi sai puksuttaa loppupätkän. Jälki oli tunnin tuore ja kulki tienvierustaa pitkin, vaihtaen välillä tien (aika vilkasliikenteinen Onttolan tie) toiselle puolelle ja siellä vaeltaen välillä kevyenliikenteen väylän toiselle puolelle ja palaten takaisin kevarin ja autotien väliselle ruohikolle. Oili ajoi pätkän, joka meni autotien yli ja kääntyi takaisin tulosuuntaan sen puolen pientareella. Tientylityksen merkkasi ihan hyvin, mutta toisella puolella harhautui kevarille ja sitä väärään suuntaan, ei kyllä tuntunutkaan jäljenajolta. Nostatin uudelleen poikki tienylitskohdan ja siitä sai taas juonesta kiinni ja 50m jälkeen ilmaisi kepin. Tien toiselta puolelta oltiin myös nostettu esine, tulitikkuaskin sisäosa. Alkaa vähän näyttää siltä, että Oili ei enää halua ilmaista esineitä haukkumalla, vaan mielummin esim. viskoo niitä ilmaan..

Toinen setti tehtiin raunioilla, jossa myös kaikki koirat pääsivät hommiin. Oi nosti osuudellaan yhden maalimiehen palotalon kulman kasoista ja merkkasi yhden kaivon ("kiintomaalimies", joka kaikki koirat merkkailivat vähän eri paikoista, oli sellaisessa yhdysputkistossa).

Pääas. jälkeä

Sunnuntain PEKO-treeneissä tahkottiin Urhon ilmaisuja, jälleen ilman valaistumista. Ongelma siinä taitaa olla myös meikäläinen, joka ei vaan jaksasi tehdä asialle yhtään mitään.. Lisäksi Urho kävi  partioiden noukkimassa esineitä niitä pullollaan olevasta esineruudusta, hyvin nosteli kaikki mistä vaan hajun sai. Oili kävi myös sitten kun ruudussa oli enää vain sammaleeseen poljettu golfpallo. Melkein päältä piti näyttää että "tuosta tarkasti", jotta Oi sai pallosta hajun.

Niin golfpallon, kuin Oilin jäljen kompastuskiveksi nousikin esineilmaisut. Oi merkkaa esineen ja sitten sen voikin mielestään unohtaa.. Ja jos ei pääse jatkamaan matkaa, niin mättäällä kieriskely on aina hyvä vaihtoehto. Vieraan tekemä teräviä kulmia ja pari suttua sisältävä jälki meni muuten ihan jees, mutta kaikilla kolmella esineellä sai käydä tahtojen taistoa ilmaisujen kanssa.

Tiistaina illalla jäljesteltiin myös. Oilille täsmänä esineitä, eli filmipurkkeja, joissa kanan siipipaloja. Josko niillä vähän sitä esinemotivaatiota taas saisi nostateltua. Takkuista se taas oli, mutta loppua kohden parani. Pasi tallasi omaan omintakeiseen tyyliinsä jäljen Urholle. Pasin jäljillähän on mm. ihan normaalia, että esineet ovat kulmassa, tai vaikkapa paluuperän kärjessä ja näistä osasin huomauttaa että jättää ne tekemättä. Vaan enhän tokikaan muistanut huomauttaa, että jälki ei menisi vaikkapa kuvitteellisen 50x50m alueella kolmeen eri suuntaan, joten Urtsi sai aika sykeröisen jäljen - jonka mutiainen selvittikin oikein kunnialla :) Tarkkoi hyvin tarkkaan myös kaikki mustikanvarvut, joissa Pasi oli evästellyt kesken jäljenteon. Esineet mudi toi hienosti luo, hankalimpia oli jatkot esineiltä, joissa tuli aina vähän härdelliä.

Kaikenlaista nenänkäytöllistä

Urholla vielä sitä samaa keppijälkeä kera maksalaattikkopalkan, nyt toimi oikein kivasti ja keppien nostamiseen oli motivaatiota. Jälki itsessään, niin noh, ei mitenkään tyylillä, mutta kepit tässä olikin pääasia.

Yksissä harkoissa hinkutettiin Urholla myös ilmaisuja. Avuksi otettiin nyt lentävä palkka, joka mä sitten avaan koiralle. Alkuun Urho yritti tyrkkiä sitä maalimiehelle avattavaksi, mutta toisto toistolta herneet kopsahtelivat ja parilla vikalla Urholla oli selvä ajatus siitä mitä lentäneelle palkkanyssykälle pitää tehdä. Tämä oli toinen osuus harkasta (palkkaussysteemin sisäänajo) ja se toinen oli taas sitä, että koira ei pääse lääppimään maalimiestä. Päädyttiin tässä harjoituksessa siihen, että maalimies käski koiran maate ennenkuin se edes ehti tulla iholle.

Oili on ratkonut pulmajälkiä. Itse tein yhden, missä oli teräviä kulmia peräperään ja toisen teki vieras, jossa sitten oli paljon kulmia ja "marjastaja syheröitä", samaan jälkeen tehtiin vielä ns. kolmioharhakin. Hassusti Oili merkkasi kolmioharhan ilmavainulla ja sitten jatkoi normaalisti sen yli oikeaa jälkeä. Ekalla kulmalla/syheröllä koira selvästi meni sekaisin ja aloitti sijaistoiminnot, mutta kun siitä päästiin jatkamaan, niin loput ratkoi hyvin. Ens kerralla syheröiden jälkeen täytyy jatkaa jälkeä jonnekin muualle kuin suoraan, yhdellä jäljellä näytti jo oppivan, että "jaa, tässä on jotain, mutta tää jälki menee kuitenkin tosta suoraan eteenpäin". terävät kulmat se usein oikoi suoraan sitä seuraavalle vahvistusnamille, olihan se helppoa sillä jälki oli vain tunteroisen ikäinen ja siis mukavan mehevä.

Etsintäharjoituksissa, kun varsinaiset ryhmätyöt oli tehty (olin järkkäämässä), käytiin vielä pikaiseen kokeilemassa mitä Oili ja Urho tuumaa ruumispurkeista, eli siis purkeista, jossa on mädätetty hiuksia ja kynsiä tarkoituksena tuottaa ruumiin hajua simuloiva kokemus koirille. Lisämomentin hommaan toi se, että ne mädätettävät matskut oli minusta ja Pasista ;) Oili reagoi hajuun heikosti, jokseenkin neutraalisti. Urho taas ei reagoinut ollenkaan, sillä mudi oli menomoodissa, eikä muistanut että sillä on nenä, jota kannattaisi kokeilla käyttää. Paitsi kunnes mudin eteen sattui juoksunartun pissa ja sitä pääsi vähän lipsasemaan... No, se siitä reagointikokeilusta sitten. Näytin myöhemmin Urholle purkkia ja se haisteli sitä hetken varsin neutraalilla mielenkiinnolla, joten saipahan nyt ainakin sen selville, että feikki-ruumishaju ei ainakaan pelota.

Olen lenkeillä tehnyt Urholle jonkin verran käsissä pidetyn kävyn/pikkutikun etsimistä ja siinä on helppo nähdä Urhon puutteet nenänkäyttäjänä. Urho ei pääosin edes tajua, että kannattaisi haistella. Se pinkoo suu auki päättömästi edestakaisin. Ännännellä kerralla kun se lopulta kulkee kävyn ohi riittävän rauhallisena, se äkkää nopeasti hajun ja tekee ihan hyvän tarkennuksen. Tämmöistä pientä treeniä Urho tarttis paljon lisää.