Urholla vielä sitä samaa keppijälkeä kera maksalaattikkopalkan, nyt toimi oikein kivasti ja keppien nostamiseen oli motivaatiota. Jälki itsessään, niin noh, ei mitenkään tyylillä, mutta kepit tässä olikin pääasia.
Yksissä harkoissa hinkutettiin Urholla myös ilmaisuja. Avuksi otettiin nyt lentävä palkka, joka mä sitten avaan koiralle. Alkuun Urho yritti tyrkkiä sitä maalimiehelle avattavaksi, mutta toisto toistolta herneet kopsahtelivat ja parilla vikalla Urholla oli selvä ajatus siitä mitä lentäneelle palkkanyssykälle pitää tehdä. Tämä oli toinen osuus harkasta (palkkaussysteemin sisäänajo) ja se toinen oli taas sitä, että koira ei pääse lääppimään maalimiestä. Päädyttiin tässä harjoituksessa siihen, että maalimies käski koiran maate ennenkuin se edes ehti tulla iholle.
Oili on ratkonut pulmajälkiä. Itse tein yhden, missä oli teräviä kulmia peräperään ja toisen teki vieras, jossa sitten oli paljon kulmia ja "marjastaja syheröitä", samaan jälkeen tehtiin vielä ns. kolmioharhakin. Hassusti Oili merkkasi kolmioharhan ilmavainulla ja sitten jatkoi normaalisti sen yli oikeaa jälkeä. Ekalla kulmalla/syheröllä koira selvästi meni sekaisin ja aloitti sijaistoiminnot, mutta kun siitä päästiin jatkamaan, niin loput ratkoi hyvin. Ens kerralla syheröiden jälkeen täytyy jatkaa jälkeä jonnekin muualle kuin suoraan, yhdellä jäljellä näytti jo oppivan, että "jaa, tässä on jotain, mutta tää jälki menee kuitenkin tosta suoraan eteenpäin". terävät kulmat se usein oikoi suoraan sitä seuraavalle vahvistusnamille, olihan se helppoa sillä jälki oli vain tunteroisen ikäinen ja siis mukavan mehevä.
Etsintäharjoituksissa, kun varsinaiset ryhmätyöt oli tehty (olin järkkäämässä), käytiin vielä pikaiseen kokeilemassa mitä Oili ja Urho tuumaa ruumispurkeista, eli siis purkeista, jossa on mädätetty hiuksia ja kynsiä tarkoituksena tuottaa ruumiin hajua simuloiva kokemus koirille. Lisämomentin hommaan toi se, että ne mädätettävät matskut oli minusta ja Pasista ;) Oili reagoi hajuun heikosti, jokseenkin neutraalisti. Urho taas ei reagoinut ollenkaan, sillä mudi oli menomoodissa, eikä muistanut että sillä on nenä, jota kannattaisi kokeilla käyttää. Paitsi kunnes mudin eteen sattui juoksunartun pissa ja sitä pääsi vähän lipsasemaan... No, se siitä reagointikokeilusta sitten. Näytin myöhemmin Urholle purkkia ja se haisteli sitä hetken varsin neutraalilla mielenkiinnolla, joten saipahan nyt ainakin sen selville, että feikki-ruumishaju ei ainakaan pelota.
Olen lenkeillä tehnyt Urholle jonkin verran käsissä pidetyn kävyn/pikkutikun etsimistä ja siinä on helppo nähdä Urhon puutteet nenänkäyttäjänä. Urho ei pääosin edes tajua, että kannattaisi haistella. Se pinkoo suu auki päättömästi edestakaisin. Ännännellä kerralla kun se lopulta kulkee kävyn ohi riittävän rauhallisena, se äkkää nopeasti hajun ja tekee ihan hyvän tarkennuksen. Tämmöistä pientä treeniä Urho tarttis paljon lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti