xxx

Harjoituspäiväkirja, ehhehehe.

Joten laitetaan sitten kuvia.

Mökkeilijät kottareissa, Urho omaehtoisesti, Oili käskytettynä.

Suoretkellä, autiotuvalla.

Suolammella, jollain linnustajalla jäänyt kuvat mättäälle. Oilin juoksut lähestyy.

Viiksikarvat.

Lumirämminnät kipeyttivät taas Urhon selän, kuvasta näkee miten vetää makuullakin takajalkoja alleen. Koko syksyn mun piti viedä se tsekkiin ja hoidettavaksi, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Ja kun ei ollut mitenkään isosti kipeä vaan porhalsi kaikki lenkit läpi täysillä. Risuja mulle ja heti joulun jälkeen nyt sitä aikaa varailemaan.

Oili kymmenentenä joulunaan.

Juuri näin

Kokeen jälkeenhän ei kuulu treenata. Kokeen jälkeen jäädään suloiseen pitäis-tilaan ja yritetään tormistautua muttei kyetä. 

Tai ollaan me ihan vähän treenattu, mm. hyödyllisiä arkitaitoja kuten puistonurmelle kakkaamista ainaisen puskatulostamisen sijaan.

Mudien tokomestaruuskoe 7.9. Janakkala

Eka voittajan koe niin koiralle kuin ohjaajalle.

Paikallamakuu 6 Aluksi vinkui, sitten kirputti ja lopuksi suoritti alapesun. Ja loppuajan oli hiljaa.
Seuraaminen 8 Tosi kivaa seuraamista kaikkinensa. Parissa kohtaa vähän vinkui ja askeleet vasemmalle kirvoitti haukut.
Istuminen 9 Mun mielestä bueno, tuomari olisi halunnut vielä nopeamman istumisen.
Luoksetulo 8 Itselle kympin liike, mutta eihän pysäykset toki _täydellisiä_ olleet.
Ruutu 6 Ekalla käskyllä kurvasi kehän reuna-aitaa ihmettelemään, toisella käskyllä ONNEKSI suuntasi ruutuun päin, mutta sivusta sisään. Nopeasti käskystä maahan ja loppuosa hyvin.
Hyppynouto 7 Varasti noutoon ja tuttua epävarmuutta paluuhypyssä.
Metallinouto 8 Hyvin Urhoksi! Ihan tuli jopa melkein reipasta ravia palautuksen ja riittävän lähelle.
Tunnari 7 Varasti tässäkin, tönäisi/nuolaisi tms. väärää, mutta tarkensi oman ja toi hyvin. Vinkui taas aika paljon odottelussa ja lähti vähän liian lujalla laukalla kapuloille ja varastaminenkin päälle. Intoa alkaa olla liikaa.
Kauko-ohjaus 0 Kaksi käskyä ekaan istumiseen. Ja seuraavan seisomisen rynni yli oman mittansa. Muuten hyviä vaihtoja ja ei juminut :)
Kokonaisvaikutus 10 Kyllä, kymppifiiliksellä mentiin :)
Yht. 207p VOI3 

Olipas kiva koepäivä! Oli hyvä fiilis ennen, jälkeen ja suorituksen aikana. Ei mitään suorituspaineita, vaan vain kivaa harrastamista. Ehkä tämmöinen veteraanitoko on just siisteintä. Koska pisteet riittivät tulokseen ja niitä sattui tulemaan vielä 7 pojoa enemmän kuin kanssakisaajallamme, hurmaavalla Matti-kroaatilla, niin voitimme luokan ja samalla vielä luokan mudimestaruudenkin.

Muutto ja sekalaisia tokoja

Hämäläistyimme - muutimme nimittäin Tampereelle! Muuttohässäkkä sotki kaikki treenikuviot, yritin kyllä aina kaikissa mahdollisissa väleissä tehdä Urholle kaukokäskyjä, tunnarin, ruutua ja metallikapulan pitoa. 

Tiistaina päästiin pitkästä aikaa kimppatreeneihin. Siellä paikallamakuu ja sitten vähän liikaa kaikkea, vaikka piti vaan ottaa helppoa hyvällä fiiliksellä. Urho haksahti ihan täysin uuden ihmisen KÄSKYihin. Varasteli ja nyki. Ruutuun ei myöskään löytänyt kun oli reppuja vieressä (eipä tosiaan olla sellaistakaan treenattu :D). 

Torstaina omatoimiset harkat, jossa muuten hyviä juttuja (ruutu, tunnari, seuraaminen, istu, luoksetulo), mutta kaukoissa oli ihan outo. Nousi seisomaan kun jätin ja meinasi hiippailla perään…? Oli niin epävarma, että lopulta kaivoin lelun, hetsailin sillä, heitin koiran taakse ja siitä parit vaihdot reippaasti -> palkka. Kyllä kaukot on sitten ärrrrsyttävä liike!

Ti-illan pitkät (e.ruutu, toko, jälki)

Urho starttasi esineruudulla, n.50 syvä ja n.30 leveä. 6-7 pistoa ja 2 esinettä. Paaaaaljon juoksentelua ruudussa ja ruudun ulkopuolella, ja hyvin vähän nenänkäyttöä. 

Kentällä Urholle tokohommia. Paikallamakuu Raikun ja Närrin välissä, ekat 3min hiljaa, mutta kun Närri lopetti oman osuutensa, niin jäi vinkumaan. Ruudussa valmiina namilätkä, se kolme kertaa. Keskimmäisellä myös loppukuviot, jotka meni hyvin :) Metallikapulla testimielessä koko liike, kun muuten on otettu lähinnä vain luovutusasentoa. Ihan tutusti teki; varasti kapulalle, otti hyvin, toi hiipuvalla vauhdilla ja luovutusasentoon tuleminen tosi tahmeaa (alkaa varoa kapulaa suussaan), mut ei pudotuksia ei selviä katkoja - eli hyvä. Kaukoja vain muutaman vaihdon verran. Hyvä vire, hieman eteni. Tunnari - tuoreeseen MM-malliin - riviin jossa kapulat keskenään saman suuntaisesi jonossa. Taas oli sellainen fiilis, että nyt ei onnistu. Kääntymisen jälkeen Urho alkoi vinkua ja lähti laukalla kapuloille. Mutta ketut sentään, Urho teki taas homman ihan huippuhienosti! 

Oili-tätskä pääsi sitten jäljelle. Tai omasta mielestään ei päässyt ollenkaan niin nopeasti kuin olisi pitänyt… Suunnittelin vähän huonon treenin, kun tarkoitus oli ottaa muutaman sadan metrin tienvarsinosto, mutta jälki kulkikin vastakkaiseen suuntaan alle 100m päässä metsässä ja haju valui rinnettä pitkin suoraan tienlaitaan. Joten nosto-osuus meni toistellessa koiralle "Hyvä, kiitos, mutta ei kiitos, jatketaan tätä…" Äh, olimpa pönttö! Itse jälki meni Oililla sitten vaan kaahottaessa ja KAIKKI filmipurkit (3) jäi nostamatta. Olisi pitänyt vaan päästää se ensimmäisestä reagoinnista nostamaan jäljen, vaikka sitten 100m päähän. Tämän kesän (tod.näk. Oilin ns. viimeisen aktiivikesän) tavoite opiskella jälkihommia on siis tosiaan toteutunut täydellisen surkeasti :D

Tokot

Hurja helle ja paljon vähemmän piti tehdä, mutta kyllähän näitä taas kertyi… 

Kaukokäskyjä täydellä matkalla ja liikkurihäiriöllä. JA en laittanut itse takapalkkaa, vaan appari laittoi, mikä aiheutti sen että Urho juoksi sinne missä näki viimeksi mun käsittelemässä namilätkää. Eli on ehdollistunut ihan liikaa siihen mun extrakuvioon. Tunnari nyt ympyrässä ja oikein toi, tosin hieman sähläävämmin toimi kuin rivissä. Ruutuja kaksi kappaletta, ekaan (valkonauhaiseen) vein ja otin seuraamisen (hyvä), lopuissa aina namilätkä valmiina. Punanauhaisesta meni iloisesti ohi, en vaan jaksa katsella sitä heilumista, joten kutsuin pois ja lähetin uudestaan, kaksi kertaa. Ei onneksi tympääntynyt mun keskeyttämisistä. Valkoiseen hyvin ja vielä punaiseen hyvin myös. Hyppynouto ok. Metallia palautusasennossa ja purutyynyllä. Yritti ottaa taas syvälle kitaan ja sitten hylki. Ei saisi haukkua koiraa, mutta pakko: kyllä se on sitten hölmö! 

Oili sai ensimmäisen palkkapurkin ihan vaan koska on Oili. Toinen palkka tuli sikahienosti kylmiltään vedetystä eteenmenosta. Ei hämmentynyt vaikka ruutukin sattui matkalle.

SM-kultapoika Miska!

Miska-mudi ja ohjaajansa Minna Mynttinen tekivät melkoisen tempun elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, he nimittäin menivät ja ottivat SM-kultaa palveluskoirien hakukokeesta! Miska on virallisesti Takkutukan Rekkamies, jonka emä on Kiró (Takkutukan Supersalmiakki) ja isä tämä mun Urhoni! Toisin kuin isänsä, niin Miska on löytänyt elämän tarkoituksen hakumetsästä ja vetikin helteisenä viikonloppuna koko kokeen parhaat pisteet hakuradalta: 166p. Kokonaistulos jäi niukin naukin 2-tuloksen puolelle (269,5p), mutta silti sillä irtosi reippaasti koko kisan voitto.

Minna on kirjoittanut aivan erinomaisen jutun valmistautumisesta viikonloppuun ja sen tapahtumista: "Temppu ja kuinka se tehdään"

Miska palkkautumassa maalimiehen rapsutuksista mudileirillä 2013.

Tokot

Luoksari "ihan jees", seisomisesta takapallolle, siitä seiso-maahan -pätkä josta namipalkkaus ja viimeinen osuus lentävään palloon. Ruutua kolmeen otteeseen eri väleissä suoraan namilätkälle. Ekalla näki viennin, sen jälkeisissä lätkä valmiina. Liikkeestä istu hyvä (eli se on tosiaan tullut takaisin kovalevylle). Seuraamisen askelsiirtymät tekee hyvin, mutta mulla välillä hakuilua vasemmalle menemisen (liian pitkä eka ja lyhyt toka askel) ja käskytyksen kanssa (seuraa vaiko sivu?). Kaukokäskyissä omalla vuorolla palaamisia sivuille, joskus avo-kokeessahan Urho pomppasi hämmentyneenä vaihtojen jälkeen ylös kun en vapauttanutkaan palkalle vaan lähdin palaamaan sen luo. Että tämmöisetkin pitäisi muistaa huomioida. Tunnari oli (ja on ollut) bueno - vitsit, niin se vaan tämä liike on tosiaan otettu hanskaan :) Ei se vauhdikas ole, mutta matalassa vireessä suhteellisen varma. Ja aika tyylikäskin jo, Ur osaa hakeutua toiseen laitaan käydäkseen rivin läpi, eikä tällää keskelle riviä sähläämään. Mistä tulikin mieleeni, että ympyrään ei ole kyllä laitettu ikiaikoihin! Hyppynouto ok, joskin ihan kamalasti se hakee paluuhypyn paikkaa ihan matalallakin esteellä. 

Paikallamakuu toteutettiin nyt niin, että koirapojat tekivät vierekkäin vuorotellen paikallamakuun ja kaukokäskyjä. Urho aloitti kaukoilla, vähän jumi nousuissa ja sei-is eteni reilummin, muuten ok suhteessa varioituun treeniin. Paikallamakuuseen Urho meinasi nukahtaa.

Tokot

Urholla kaukoissa heti alkuun tosi huonoa keskittymistä, valui maahan laittaessakin vain lonkalle. Huomautin ja ihme kyllä paransi! Ruutua niin päin, että ensin seuraamisosuutta, jonka jälkeen sitten lähetystä ruutuun (namilätkälle). Luoksetulossa eka seiso -> takapallolle. Sitten koko liike (hyvin) ja lopuksi vielä seiso -> takapallo, jos oikein muistan. Tunnari hyvin, osui taas melkein heti oikealle kapulalle ja teki nopean vertailun viereiseen.

Treenitreffit

Mudisti-snautseristi-teemalla. Tein Liinulle (Urhon tytär Takkutukan Riskibisnes) n.800m jäljen kun kiinnosti nähdä miten Liinu jäljestää. Muuten lähinnä vain tokoiltiin/tottisteltiin. Liinu jäljesti hienosti! Siis paitsi hienosti-hyvin, niin myös silleen primpsessamaisen sievästi hienosti :D 

Aloitus paikkamakuulla, vihdoinkin vieraiden koirien kanssa. Urho hyvällä tuntumalla riviin mentäessä ja makoili rauhassa n.3min. Omalla vuorolla kaukokäskyt, ihan jees - kai? Vähän etenee, mut fiilis oli hyvä. Luoksetulossa eka seisominen, ok, vapautus takapallolle. Toisella jätin seisomaan ja siitä maahan, palkkaus nameilla paikalle. Ruutu hukassa, oli menossa lähinnä takakulman A-estettä kohti. Löytyi lopulta ja sinne pari toistoa namialustalle. A-este pari kertaa, meni kyllä edestakaisin, mutta aika räimien ja räpeltäen - ei ole siinäkään teknikka kunnossa. 

Oilin kanssa lopuksi pienet seuraamiset ja ketteryystelineitä (silta, putki, tikapuut). Urho hääräsi mukana ja teki samat perässä ihan vaan tekemisen ilosta.

Ilmavainuja ja jälkeä

Maastohommia ollaan tehty pari kertaa. Oilille ilmavainuja ja Urholle jälkiä. Etenkin Oilin jälkimmäinen harjoitus oli tosi hyvä perusjuttu. Lähdettiin perus jäljennostoon tien oikeaa laitaa hieman metsän puolella. Oili nosteli joitain jälkiä, joista kiitin ja jatkettiin matkaa, nimittäin treenin pointti tuli n.500m kohdalla, kun tien vasemmalle puolelle rinteeseen reilun 100m syvyyteen sijoitetun maalimiehen hajuvaluma tuli tien yli. Oili merkkasi hajun ensin ikäänkuin ajaen jälkeä metsästä tielle (ihan editseni), vielä tien yli ja vasta tien toisella puolella nosti selvästi nokan ilmaan ilmavainun merkiksi. Eteni varovaisen oloisesti n.20m, sen jälkeen kiihdyttäen ja lopulta kadoten rinteeseen ja mm luo. Aika paljon nöyrää koiraa sotkee se, että on tehty paljon jälkeä ja jäljen nostoa ja sitten tuleekin ilmavainu ns. väärältä puolta. Eli näköjään luontaisesti varsin ilmavainuinen koirakin saadaan aivopestyä jälkien pariin kun riittävästi asiaa paukutetaan. 

Urhon jäljet ovat olleet perusjuttuja myös. Eka n. 500m kolmella kepillä (maasta poimittuja ja nopeasti hajustettuja) + loppupurkilla, hyvin meni mutta 2.keppi jäi. Toinen 200m keppitreeni, jossa 5 keppiä (aiemmin pätkitty, eli hyvin myös hajustettu. Nosti muut kepit hyvin, mutta viimeisen aurinkoisen hakuuaukon laidassa olevan kepin ohitti ilman reagointiakaan. Aurinko teki siinä siis temput hajuille, l. hajukuva muuttui, joten keppikin jäi huomiotta.

Toko

Luoksetulossa jätin takapallon ja päätöksenä: jos hyvä seiso, niin vapautus pallolle, eikä muuta. Hyvin pysähtyi ja selvisi luoksetulon treenaamisesta näin vähällä :) Meinasi vaan kaartaa heti pallon saatuaan Oilin ja hihnojen luo varjoon. Ja yritti samaa melkein jokaisen liikkeen jälkeen… Istumista ensin peruutellen (muistellen) ja sitten liikkeestä, hyviä ja nopeita kaikki - mistäs tää nyt yhtäkkiä löytyi? Tunnari ok, osui melkein suoraan omalle ja toi sen heti hyvin ilman tarkistelua. Joskus kun on käynyt niinkin, että osuu omalle, lähtee tarkistelemaan ja lopulta tarkistellessa pettää hermot ja tuo vaan jonkun. Kaukoissa häiriintyi liikkurista ja tarjoili sen mukaan asentoja. Annoin aika selvän palautteen ja kas kummaa uskoi, jonka jälkeen keskittyi paremmin mun käskyihin. Ruudussa palattiin taas namilätkä-kuuriin. Osaa nimittäin mennä ruudun luo, ja sitten kierrellen jostain valinnaiselta taholta sisään..

Oili hommaili pk-suoran seuraamiset, jääviä ja päälle eteenmenon. Voi miten iloinen (+vinkuva) pieni tottiskaveri se parhaimmillaan osaa ollakaan! Häntä vaan läpsyttää paljaaseen pohkeeseen. Eteenmenoon vielä toinen otto, jossa jätettiin yhdessä palkkapurkki, seurautus pois ja sitten lähetys.

Toko

Seuraamista, naksut hyvistä askelsiirtymistä. Ruutu tyhjään, mutta luoksetulon törpöt häiritsi. Eka huti ja sivusta sisään. Toinen taas hakien. Kolmanteen namilätkä. Tunnari hyvin. Kaukoissa seisomaannousu edelleen se hankalin, tarjoaa istumista tai sitten jumii. Ei otettu paljon, vain lyhyet 1-2 vaihdon toistot. Paikallamakuuseen saatiin uusi koira, jahuu! Urhon vasemmalla puolella maannut ystävällinen ja rela Riki-kultsu sai Urhon nojaamaan niin paljon oikealle kuin vain mahdollista ilman että kaatuu.

Kesä ja loma - ihan kaikilla :)

Jotenkin tähän tuli taas tätä taukoa... mut hei - KESÄ!

Toko

Kun en keksinyt muuta, niin otettiin "kokeenomainen". Kaikki liikkeet palkattomana läpi, lopuksi vasta ruokapurkki. Liikkeiden aikana kehuja jos tuntui, että teki mieli kehua kun osasi niin hyvin. Numeroarviot hatusta, arvostepuperusteet eivät ole ihan hanskassa. 

Seuraaminen, 9:n luokkaa. Tosi nättiä "tokoseuraamista". Täyskäännöksissä törmäilyä.

Luoksetulo, noin 7-8. Kaksi lähtökäskyä, pysähtymiset löysähköjä, mutta vauhtikin oli löysä, joten etenemistä ei tullut kamalasti. 

Tunnistusnouto 9-10, paluu ravilla. 

Metallinouto n.8, ravipaluu ja huono ote. 

Istuminen, 0. Ei istunut, ei sitten millään. 

Ruutu, 5? Tai 0? Sivusta sisään, kehuin maassapysymisessä. Useampi seuraamiskäsky (ei olla ikinä otettu) ja seuraaminen muutenkin haahuten. 

Kaukokäskyt 0. Jumi heti alkuunsa. Ei noussut niin seisomaan kuin istumaankaan. Seisomasta istumiset ja kaikki maahanmenot hyviä.

 Eli jos kesä(loma)n aikana muistaisi, niin näitä kannattaisi tehdä: 

- täyskäännöksiä 

- liikkeestä istuminen 

- ruutuun meno ja loppuosa (vaikka sitten pelkkiä seuraamaan lähtöjä sieltä sun täältä ilman ruudun olemassaoloa) 

- kaukokäskyjä (TÄRKEIN ja näitä voisi alkaa tehdä myös tuolla tunnariasenteella: eli jos en kerran osaa opettaa oikein, niin sitten vaan opetan, ihan sama mikä on koiralla milloinkin mielentila ja meininki. Kaukot vaan tehdään.) 

 Oili hömpsytti. Ja näytti vanhalta.

Sekalaiset raunioalueella

Urholle 4 maalimiestä raunioille yksi kerrallaan. Kusi aina kun tuli ajatuskatkos, muuten ok. Hyvä harjoitus kyllä, joutui kunnolla tarkentamaan. Urholla myös pk-ilmoittautuminen toisen koiran kanssa sekä heille häiriönä seuraamista ja luoksetulot. A-estettä pallolla, sinnikkästä kiertämisyritystä.. Aika pahasti yritti myös imuttaa hajuja toisesta koirasta, kaula pitkällä jne. 

Oilille namitettu (joka-3. tai joka-5. askel) jälki tuoreeltaan tallatun alueen läpi, n.200m. Vähän sellaista namilta namille menoa. Mutta edelleen tähän väliin ihan hyvä treeni.

Että näin (Oililla juoksut)

Oilin emätintulehdus olikin sitten juoksut. Diagnoosin teki narttukoirien hormonikierron asiantuntija Urho. Tärpit oli keskiviikkona ja torstaina, ehkä myös pe, ja elämä sekalaumataloudessa yhtä hel-vet-tiä. Meillä kun ei oikein saa koiria eroteltua edes eri huoneisiin. Eri kerroksissakin pysyvät vain jos on valvovia ihmisiä paikalla. Niimpä keskiviikkona töistä palatessa löysin Urhon seisomasta läkähtyneenä keskeltä olohuoneen lattiaa, vehkeet pihalla (nahka rullalla ympärillä, ns. jumissa), kuolaa hillittömästi joka paikassa, matot rullalla jne. Oili levottomana nojatuolissa nuolemassa itseään, niska kuolassa, poskessa pieni reikä. Joko Urho oli astunut Oilin, tai sitten siellä oli ollut vain ihan hillitön yritys. Torstaina yritin olla viisaampi ja laittaa Oilin kangashäkkiin (jota kumpikaan koira ei ole koskaan repinyt) ja ympärille vielä tuoleja suojamuuriksi. Tuloksena tuolit levällään, reikä häkin kyljessä, kaksi koiraa häkissä ja tällä kertaa Urholla huulen sisäpuolella ja leuassa reiät. Molempina iltoina koirat olivat päivän härdelleistä aivan rättiväsyneitä ja vetivät täysillä unta palloon. Loppuviikolla koiria ei onneksi enään tarvinut jättää yksin. Pe ja la olivat vielä eroteltuina, lauantaina illalla Urho alkoi näyttää välinpitämättömämmältä Oilia kohtaan, joten saivat palata yhteen. Sunnuntaina tilanne normaali. 

Mutta mitä ihmettä oli se kuukausi sitten ollut "juoksu"? Kuulemma hieman normaalia kevyempi se oli ollut, Oili ei ollut niin ahkerasti tyydyttänyt itseään. Minähän en varsinaisesti edes tiedä millainen Oili on juoksuaikana, kun on niin täsmällisesti ollut aina hoidossa. Ja vanhempani eivät niin kovin kiinnostuneita asiasta, kunhan nauttivat nelijalkaisesta lenkkikaverista. Mutta nyt se on sitten koettu. Aika sietämätöntä, sanoisin. Ei Oilin käytös, mutta viriili poikakoira samassa taloudessa.

Terveydenhoitoa

Oilille oli ti-aamulle oli varattu eläinlääkäriaika. Viimeisten juoksujen jälkeen sen peräpää ei ole ns. asettunut, vaan koira on jatkanut lenkillä merkkailua sekä putsaa ahkerasti alapäätään. Viikon sisään huomasin turvotusta ja hieman ylimääräistä kosteutta (ei varsinaisesti vuotoa). Poikkeuksellisesti Oili myös antaa Urhon tutkia takapäätään ja kääntää häntänsä komeasti sivuun Urhon nuollessa. Sitä iloahan täti ei todellakaan suo Urholle normaaleissa juoksuissa. Oili itse on normaalin reipas (niin reipas kun juoksujen jälkeinen Oili nyt vaan pystyy olemaan…), hyvällä ruokahalulla varustettu ja juo normaalisti. Samalla ajattelin myös kopeloituttaa pari kyljestä löytyvää ihonalaista nuppineulanpään kokoista pattia.  

Oili meinasi jälleen kerran mielestään kuolla eläinlääkärissä. Ulisi jo verinäyttettä valmistellessa, mutta viimeistään vaginoskopoinnissa koko talo sai kuulla ja luulla, että toimenpidehuone ykkösessä tapetaan porokoiraa. Ihan psykedeelinen huuto! 

Todennäköisenä diagnoosina emätintulehdus. Pissa- ja verinäytteet normaalit. Emättimessä ei mitään epänormaalilta vaikuttavaa. Hoitona ihan vaan odottelua, josko menisi parissa viikossa itsestään ohi. Jos ei mene, tai pahenee, niin sitten taas ihmetellään lisää. Patit voivat olla kasvaimia (nisä- tai jotain muita), mutta niillekään ei tullut mitään toimintasuunnitelmaa kuin että seurataan.

Pistot

Molemmilla puolilla mm valmiina. Tarkoituksena tehdä hipheit, eli mm hihkaisee piilostaan kun koira on edennyt n.30m, suunnilleen siinä kohdassa missä Ur yleensä kurvaa pois linjalta. Eka meni pieleen. Keskilinjana käytettyä tietä pitkin käveli sauvakävelijä suoraan kohti ja valitsin väärin, eli en välittänyt häiriöstä vaan lähetin koiran pistolle (samalla kun kävelijä meni just selkäni takaa). Urho ei ollut ollenkaan menossa hakumetsään, vaan kurvasi lähimmälle kuuselle kuselle. Sitten tein toisen väärän valinnan ja ajoin koiran maalimiehelle. Noh, kaikesta huolimatta seuraavat kolme samanlaista lähetystä meni juuri niinkuin pitikin. Urho oli treeninsä jälkeen purutyyny suussa sen jälkeen kuin olisi suuurenkin urotyön käynyt tekemässä metsässä. Tää on vähän niinkuin kuntatason hommia: koira leikkii että teki töitä ja me ihmiset leikitään, että se meni hienosti.

Pekot

Oilille jälleen näyttö kun 3 maalinaista lähti alueelle. 1 raunioille, 1 torniin, 1 taka-alueelle. Tuttu peko-Oikku oli taas takaisin ja poimi maalimiehet supernopeasti. Torniinkin kipitti suoraan ylös, vaikka olin varma että yrittää ensin ilmaista alhaalta. 

Urholle jälki. 2h vanha, hieman alle 1km. Meni osastoon "opetellaan koiranlukua". Eli aikamoista sählinkiä, siinä sitten vaan tulkattiin, että milloin on jäljellä ja milloin ei. Jos jotain positiivista, niin suhteellisen hyvin voin sanoa kehittyneeni tässä tulkitsemisessa :) Pari kertaa Ur yritti lyödä hanskat tiskiin (mm. söi heinää), pari kertaa häiriköityi jostain muusta hajusta (koira? riista?). Toisaalta taas jaksoi välillä tarkkoa yllättävän sinnikkäästi. Keli tosi kostea, joten jälkikin haisi varmaan vähän liian muhevasti, töytäili sitten hajuputkea laidasta laitaan. Välillä taas ei millään reagoinut jälkeen vaikka ihan motivoituneen oloisesti teki tarkennuslenkkiä siitä päältä. 2 ekaa keppiä nosti ok, 2 viimeistä jäi nostamatta kun kiersi liian kaukaa ohi (en jäänyt junnaamaan > enemmän haittaa kuin hyötyä). Nosto huono ja loppu huono, sinne väliin jäi niitä parempia pätkiä.

Tokot

Luoksetulon seisomista namijuoksuna, löysiä edelleen. Mut löysältä tuntui koko koirakin, joten annoin olla ja jatkettiin eteenpäin. Ruutu ensin hukassa, vein lopulta koiran sinne itse (Leenan saama vinkki jos koira ei ekalla löydä ruutua). Toistolla ok, maahan ja vein palkan. Jätettiin vielä yhdessä namit ja lähetys sinne. Kaukot lyhyesti ja kerrankin suht hyvinkin! Tunnari ok. Paikallamakuussa jäätiin näkösälle sopivan piilon puututtua. Mut aika sitäkin pidempi (varmaan 8min) ja häiriönä lentävä ruutu (ei järjestetty) sekä tottisteleva Solja-koira (järjestetty).

Oililla tiheästi palkaten seuraamista, seisomaan pysäytyksiä, liikkeestä istu, vähän suuntia ja noutoa.

Pelastuskoiraleiri 23-25.5., Kaatamo

Oilille suunnitelmana ottaa pelkästään motivoivia juttuja, joten Oikun tekemiset jäivät varsin lyhyiksi. Mut just hyviä juttuja saatiin otettua. Perjantai-iltana tehtiin muille harjoitus, silloin ei omille mitään (mistä Urho kiitti huutamalla läpi yön...). Käytiin vain polkemassa yönylijäljet, joiden ajo lauantaina aamupäivällä. Oilille alle 50m nosto, hyvin nousi ja tarkasti ajoin lyhyen jäljenpätkän esineelle. Ikää jäljellä n.12h. Iltapäivällä Oilille nostattava tuuliharjoitu, näytettiin kun mm lähti ruokapurkin kanssa tietä pitkin eteenpäin, kiersi sieltä lenkin maastoon tuulen yläpuolelle (n. 40m tiestä). Sitten hihnassa tietä eteenpäin ja merkkasi hajun, niin päästin tarkentamaan. Urho sai ajella illalla tuoreehkon jäljen, joka oli tehty koiran kanssa. Urho ajoi jäljen ihan huippuhienosti! Taas tuli se fiilis, että miten hyvä jälkikoira siinä olisikaan, jos se vaan olisi hyvä jälkikoira. Parhaimmillaan tarkka, olennaiseen keskittyvä ja ennenkaikkea helppolukuinen (ei ehkä muille, mutta liinanpäässä roikkujalle kyllä). Pahimmillaan ihan uskomattoman epämotivoitunut sählä - valitettavasti. Kiva pitkä päivä monenmoisten pekoharkkojen parissa. Oli virtavesijuttuja, jäljennostoa, isoa partiointia jne. 

Sunnuntaina "loppusota". Ryhmät tekivät toisilleen harjoituksia, listattiin ennen suunnittelua vain ylös jos jollain oli jotain mitä Ei saa tehdä. Oilin harkkaan pelkästään tieto "Ei saa olla ei-motivoivaa" :D Saatiin n.250m linja metsän läpi, josta piti tsekata onko kukaan kulkenut läpi. Laitoin Oilin jo alussa liinaan, mut mm nousi läheltä linjaa ilmavainulla. Jäljen yli ei siis edes keritty kulkea.

Hakuhommat

Oilille 3 maalimiestä raunioille kunnolla nostatellen. Täti ei meinannut pysyä pöksyissään, kun maalimiehet lähtivät ruokapurkkien kanssa piiloon. Nyt oli Oililla jälleen tuttu kähinä ja ilme päällä. Mutta vanhaksi se on silti tullut, ei voi mitään. Liikkuminen oli reippaimmillaankin paljon rauhallisempaa kuin nuorena. 

Urholle pistoja, keskilinjan toisella puolella rauniot, toisella metsä. Ekat kolme hyvin, tosin syvyydet vain n.30m. Sitten neljännellä, joka meni metsään ja syvyys oli yli 50m, tuli taas töksy. Ajoin eteenpäin, löysi ja ilmaisi. Pakko oli ottaa korjaava, joka ei kyllä paljon korjannut vaan toisti edellisen entistä huonompana - eli piti ajaa vielä voimakkaammin (tein vähän liiankin voimakkaasti ja itse hermostuen -> väärin!). Lopulta sitten se löytö ja ilmaisu. Tätä voi tehdä, mutta tästä ei pitäisi tulla tapa. Seuraavalla kerralla voisi ottaa mukaan paremmin vahvistetta oikeasta tekemisestä, negatiivisen painottamisen sijaan. Lopuksi Urholla vielä paikallamakuu Rimpin leikkisession ajan ja kerran A-este pallolla.

Toko

Urhon kanssa tokottamassa. Paikallamakuu, vähän vinkui Närrin poistuessa rivistä (ottavat lyhyempänä), muuten ok. Ruutu x2, namialusta perillä, ei nähnyt vientiä. Tunnarissa Hannele vei kapulat, muuten normi. Reagoi omaan, mutta jäi pitkäksi aikaa tarkistelemaan, otti kuitenkin lopulta oman - huh! Luoksetulossa edelleen seisomisesta nopea palkka (vapautus). Kaukoja pelkkä yksi istumaannousu. Metallikapulalla koitin vauhtinoutoa, mutta eihän se tajunnut ollenkaan, vaan juoksi lähinnä ruutuun.. Normisti sitten ja tuttu meininki. Pelkkää luovutusasentoa myös parit.

Partiointi ja pistot

Oilille n. 8ha alue, jonne 1 maalimies. Oili ei ollut lainkaan normikunnossa. Kesän eka hellepäivä, yöllä ja päivällä koiraa vaivannut löysä vatsa (tai ei tiedetä oliko se löysä kun käy aina näkymättömissä asioilla, mutta usein sen piti pihalle päästä), vanhuus? Mikälie oli ongelma, mutta ikuisuus tarvottiin aluetta läpi. Suunnitelma ei ollut fiksuin ja paljon tarvottiin tuulen kannalta huonossa kohdassa, mutta kyllä Oililla olisi ollut mahdollisuus nostaakin maalimies. Nosti lopulta vasta parin kymmenen metrin päästä. Oli kuitenkin lopulta löydöstä ja löydön jälkeen oikein iloinen - ihan kuin olisi vasta sitten herännyt eloon? Pitää ihmetellä tätä lisää. 

Urhon vuorolle tuuli tyyntyi, joten en saanut otettua tuulireagointia. Otettiin sitten pelkkää lähettämistä 50m päässä olevalle maalimiehelle (jota niitäkin oli enää vain yksi käytössä). Urho teki juuri niinkuin on tottunut tekemään: 30m suoraan ja sitten "eikun emmää sittenkään…" kurvaten takaisin. Koska millään ei ole enää mitään väliä :D niin kolmen tynkälähetyksen jälkeen ilmoitin Urholle, että jo nyt on "#&/"=)"!!!!! sähän menet sinne minne minä sanon. Ur yritti vastata lepyttelyllä, mutta meni lopulta riittävän pitkälle, sai hajun ja löysi maalimiehen. Toistoilla ei niin mitään ongelmaa, sinne paineli kyselemättä ja syvälle. Mitään apuja ei käytetty, vain sen verran, että tokihan koira saattoi päätellä saman maalimiehen jääneen alueelle ja edenneen uuteen piiloon. En kyllä kuuna päivänä suosisi tämmöistä tapaa juuri millekään koiralle, mutta eipähän näyttänyt ainakaan Urhoa hetkauttavan. Ihme otus.

Toko ja jäljet

Ruutunauhat jäi kotiin, joten virittelin kontista löytyneestä muovinauhasta ruudun, siitä tuli vain normaalia pienempi ja jäi ilman kulmatörppöjä. Ensin läheltä keskikohdan naksuttelua, sitten pari kauempaa. Tunnari meni tälläkertaa taas pieleen, luulin että onnistuisi (en siis tosiaan osaa tunnistaa oikeaa virettä). 

Molemmille 500m pätkät raunioradan kuiviin maastoihin. Oilille parit askelnamitukset (meni kyllä muurahaisille) ja 2 filmipurkkia, Urholle 3 keppiä + loppupurkki. Molemmilla tienvarsinosto. Oililla jälki lähti tielle ja yli, ja Oi olisi tietysti mielummin lähtenyt takajäljelle (=metsään). Urhon nostopaikka ja koko alkujälki kulki soramonttua vastaavalla pohjalla, ei kasvillisuutta. Ur reagoi vahvasti, todennäköisesti käsittelemääni lahoon koivunpätkään ja puuhun ripustamaani pieneenvessapaperinpalaseen (jotenkin yritin merkitä jäljen itselle), mutta oikealle lähtevän jäljen nostoa sai odottaa ikuisuuden.. Sitten kun Ur vihdoin tajusi homman, niin näppärästihän se ajoi ja nosti kiltisti kaikki kepit. Vaikka oli ihan läähpuuh. Oililla taas hankaluuksia terävässä kulmassa, on ennen selvittänyt ne näppärämmin.

Jälki ja tottelut

Koska Oili on back, niin se pääsi on track. Laulurinteen nurtseilla, noin 400m? Ruokaa siellä täällä muutaman askeleen pätkissä. Lopussa filmipurkki. Nosto ja alkupätkä hyvät, merkkaili harhat (niitä tuli tuoreita lenkkeilijöiden toimesta). Terävä kulma oli yllättävän hankala ja teki pari tarkistuskierrosta ennenkuin pääsi takaisin kiinni oikeaan. Sen jälkeen haksahteli harhoihinkin pahemmin ja häiriintyi koiranjuoksuttajista. Mutta ajeli ihan noin niinkun kelvollisesti lopunkin. Hyvä treeni. 

Urholle kentällä ruutua, tunnari, paikallamakuu (Voiton kanssa), liikkeestä istuminen. Pk-hypyt ja tokohyppy pallon kanssa.

Tokokooste

Nyt on taas jäänyt useampi treeni kirjaamatta, kokoan siis yhteen. 

Paikallamakuuta tehty edelleen liian vähän ja liian tutussa seurassa. On yritetty kompensoida lisäämällä häiriötä, mikä tosin lisää aina valitettavasti myös ääntelyä. 

Metallissa menee, ottaa ja lähtee tuomaan reippaasti, mutta viimeistään 5m ennen alkaa hidastua radikaalisti ja luovutusasentoon asettuminen on hidas. Aivan kuin kapula alkaisi polttaa suussa. Otettu on sekalaisesti vapaata rallaamista, pelkkää palautusta hetsingin kanssa, pelkkää luvutusasentoa, palkkaushetkeä vaihdellen… Lennosta palkkaamiset ovat ehkä eniten reipastuttaneet. 

Ruutuun olen lisännyt maahanmenoa, mennään matalasta kohtaa aitaa. Sekalaisesti vielä näyttöjä (naminvientejä). Vauhti on ruuan myötä hiipunut, mutta varmuus kasvanut. Tarttis ottaa sitä loppuosaakin. Edes ruudusta irrallisena. Vieläkin aina välillä Urho tekee sen, että etenee hyvin suoraan kohti ruutua, sitten loppumetreillä kurvaa vierestä ohi ja menee sivusta/takaa sisään. Ihan kuin siinä olisi näkymätön este edessä. Ärsyttävää kun saa sitten kuitenkin palkan ruudusta tämän kiemurtelun jälkeen..  

Tunnari seilaa ääripäästä toiseen. Välillä onnistuu, välillä ei. Kaikki kiteytyy vireeseen. Tajusin, että liikettä ei varmaan koskaan edes saa sellaiseen tilaan, että pystyisi tekemään korkeammassa vireessä. Sen vaan pitää olla matala. Oikeassa vireessä tekee useamman toiston oikein, väärässä vireessä ei yhtä ainoaa. Vähän pelottaa onko oppinut tunnarin vain Leenan liikkuroimana. Nimittäin jos ottaa vaikkapa Minnan kehiin, niin heti falskaa. 

Kaukokäskyt ahdistaa eniten, molempia. Teknisesti jees-tasolla (=riittää mulle), mutta painetta on koiran kuupassa liikaa. Kääntää silmiinpistävästi päätä sivuun aina kun tehdään kaukovalmistelut. Siksipä ei edes tehdä kaukovalmisteluja, vaan yritän ottaa mahdollisimman vapaamuotoisesti. 

Luoksari on ollut jees, mutta seisominen on nyt löpsähtänyt. Lukkojarru hukassa. Viimeksi siitä paljon nopeeta palkkaa (vapautusta taakse), jospa se sieltä taas löytyisi. 

Liikkeestäistumisen olin unohtanut treenistä pitkäksi aikaa ja kertakokeilulla ei näyttänyt asiaa muistavan Urhokaan. Olkkarinmatolla ei selkeesti ole sama asia kuin kentällä. 

Seuraamista tulee (liian) harvoin tehtyä treeniajatuksella, enemmänkin se on "otetaan nyt tässä ekaks" tms. Kaikessa muussa tuntuu olevan niin paljon tekemistä. 

Hyppynoutoa otettu silloin tällöin, lähinnä samalla kun otetaan pk-hyppyäkin. Ja lähinnä vain siksi, että tajuaa asetelman: ison palautus kiertäen, pienen hypäten.

Pekot

Perinteinen partiointiharkka Urholla, avoimessa kangasmetsässä ja taimikossa, tuuli muttei liikaa - eli aika ideaalit olot. Tutut pulmat näkyvissä, eli tarvitsee voimakkaan hajun jotta lähtee kunnolla tarkentamaan. Pienistä merkkauksista ei kone lähde vielä lainkaan käytiin. Molemmat maalimiehet nousi vain 50-100m etäisyyksillä, vaikka ekat merkkaukset teki tuplamatkojen päästä. Näitä pitää ottaa Urholle lisää ja seurata kehittyykö. Nyt Urholle tuli myös hirvee hiki ja jano - ja mä unohdin tietty juottaa ennen tai ottaa edes vesipulloa mukaan.

Ilmaisut ja jälki

Vappumarssilla - treeneihin

Jälkien vanhenemista odotellessa Urholla parit huudot. Ainoa purkki meni jäljen loppuun, joten palkkaus patukalla (jaloissa). Ei tainnut edes tajuta patukan olemassaoloa. Muuten siivot huudot, mutta loppua kohden alkoi tulla ronskimmin maalimiehelle ("oho, kato sä olitkin jo siinä"). Ei hiukkaakaan motivaatiopulaa ainakaan tässä.

Jos edellinen jälki meni "Urhoksi hyvin", niin tämä meni suorastaan loistavasti! Erona tosin helpompi alusta ja esineiden tilalla namikasat. Miksi jälkimmäinen, niin halusin kokeilla voisiko kasat vähän "harmonisoida" menoa. Urhon esinemotivaatiohan on ihan ok, ongelmaa on enemmän esineeltä lähdössä, siinä tulee helposti suttaamista puolin ja toisin. Nyt lähti tosi kivasti aina namikasoilta jatkamaan, eli näitä kantsii silloin tällöin ottaa (+ tietty hoitaa palkkaus samaan tapaan). Tosin kohta on muurahaiset kiusana. Jäljennosto taas yhtä härdelliä, mut jäljen nappasi tosi hienosti ja lähti varmoin ottein jäljestämään. Häiriötä toi loppusuoran edessä tiellä mennyt hevonen ja poni, mut ajoituksellisesti osui just hyvään paikkaan ja häiriön ihmettelyn jälkeen Ur sai vielä hyvin jäljestä kiinni.

Voi källi että Urho osaa parhaimmillaan jäljestää kivasti, ja niin paljon tarkemmin kuin Oili - joka siis on edelleen juoksulomalla.

Tottis & toko

Henkilöryhmä, jonka jäljeen leikkiä ja sitten esteille. Hypyssä unohdin heittää vinoon ja tuli taas hiimaten paluun kierron. Ja kolisi aina mennessä - äh. Toistolla se vinoheitto ja reippaampi palautus. A-esteellä koira+kapula apparille. Kiersi monta kertaa, kunnes suivaannuin ja vaadin kapula suussa esteen kiipeilyä pelkkiä paluupätkiä. Sitten homma liikkeenä ja otti paluun ilman ekstrakäskyjä. Okei, ei sitten tehdä tätä paloina keskittyen ongelmaosaan, vaan kaikki pötköön ja jos tekee mieli kiertää, niin…. No joo. Katsotaan. 

Tokohommien aloitus kaukoilla, huono veto. Liikaa virettä ja virtaa hyppyjen jälkeisistä lelupalkkauksista. Luoksetulossa eka liikkeenä, palkka minulta eteenistumisesta. Toisena pelkkä seisominen ja takapalkka. Muuten osat ok, mutta seisominen aikaisempaa huonompi. Ruudussa namilätkä, ekan viennin näki, loppujen ei. Muutama toisto. Kaukokäskyjä uudelleen ja yhä vähän väärä vire (yngh!), teki kyllä muuten hyviä vaihtoja. Tunnariin namien imuroinnin kautta ja Se Oli Hieno! Lopuksi paikallamakuu, muuten ok, mutta alkoi vinkua kun Närri lopetti osuutensa ja poistui rivistä. Nousi ekalla käskyllä sivulle :) Ja vielä kimppatottistelua. Teki siinä jälleen paljon keskittyneemmät kaukot, eli täytyy ottaa ne jatkossakin enemmässä häiriössä. Hyppynoutoa (toko) matalalla esteellä ees-taas-menoa vahvistaen (vrt. pk-nouto). Ja metalli pari kertaa, myös pelkkää palautusasentoa.

Jälki

Noin 500m, 4 esinettä, keväisen kuiva kangasmetsä, paljon erilaisia hiekkauria (motocrossrata). Nosti häröillen, kävi luonnollisesti myös tulosteella siinä nostaessaan (Jännityskakka? Helpotuskakka?). Ihan oli tuttu suttu-Urho liinan päässä, mutta jälki mentiin läpi ja suunnilleen raiteillakin. Hiekkapätkissä hankaluutta, pari kertaa kokeili "jos ei jaksaiskaan jäljestää" mitääntekemättömyyttä, mutta lähti sitten kuitenkin itsenäisesti jatkamaan. Ekaan esineeseen reagoi, etsi pitkään, ei vaan löytänyt ja olisi sitten jatkanut jälkeä. Ja olisi pitänyt päästää jatkamaan, joska siinä kohtaa vaatiminen kääntyi itseään vastaan ja Urholla meni taas hetki kokoilla homma kasaan. Kaikkiaan kuitenkin erittäin positiivinen jälki! Paljon hyvää: ajoi vaikka oli läkähtyä kuumuuteen, ei välittänyt häiriöhajuista (Oili olisi taatusti kurvannut tsekkaamaan myös ihan viereen tehdyn toisen jäljen), selvitti hankaluudet itsenäisesti jne.

Tokot ja tottikset

Ruutua namialustalla. Vähän löysän tuntuinen, mutta muuten paljon parempi, vihdoinkin tiloissa joissa pystyy oppimaankin, eikä vaan juoksemaan putkiaivona lelulle. Pitkään jaksoinkin tapella sitä ruuan mukaanottamista vastaan tässä ruudussa… Eikä yrittänyt edes tuoda namialustaa mukanaan, asia jolla pisimpään perustelin lelulla treenaamista.

Noutoa vauhtina. Aurinkoon päin ei nähnyt koko kapulaa, joten meni ihan etsimiseksi. Vaihdettiin suuntaa ja sit toimi, hyvät vauhdit. Palkkaukset lennosta.

Tunnarit "loivalla lähdöllä", eli nuohosi nameja maasta jonka jälkeen lähetys. Ekalla reagoi hyvin omaan, mutta oli epävarma sen ottamisesta. Välissä kaksi oman piilotusta puskaan, joista ensimmäisellä löysi helposti mutta vaivautui vain nuuskaisemaan kapulaa että "tossa on" ja sitten kusi puskaan niiltä jaloiltaan. Just. Urhon käsitys asiasta "merkata oma". Toistolla otti kapulan heti ja toi. Neljäs sitten taas tunnarina ja se mänt hyvin.

Luoksaria pätkissä. Lähdöstä seisomaan ok > takapalkka. Seisomasta maahan (maaa-han!) ok > takapalkka. Maasta lähtöjä useita, oli tosi löysä, palkka heti lähdöstä. Palkkaus kyllä teki vauhtia masiinaan. Lopuksi vielä läpijuoksu, kivan vauhdikas taas se.

 Kentällä Raikun kanssa ilmoittautuminen A-esteelle. 50 askeleen suora, sis. taas niitä kontaktikatkoja ja aivastelua, muuten ok. Hypyssä heitin vinoon, kosketus mennessä, mutta nyt tuli vihdoin sen paluun kiertäen ja reippaasti arpomatta. Ilmeisesti vino heitto ja sen myötä sivuun jäävä hyppy selkeyttää Urholle asiaa. Mut se luovutus oli sitten ihan vino, joten niitä saisi hinkata. A-esteellä pelkkää paluuta, jonka taas suvereenisti ekalla koitti kiertää. 3-4 toistoa "kiipee" käskyllä ja onnistui. Kuulemma silti arpoi menoaan. Eteenmenossa (ei lelua) paineli säännönmukaisesti 30 astetta vinoon oikealle. Hieno maahanmeno kyllä. Se jäi nyt treeninä vähän puolitiehen, pitää seuraavalla kerralla varmistaa suora eteneminen.

Oili jäi taas pääsiäisreissulta Lammille juoksujensa ajaksi hoitoon.

Jälki(avaus)

Hyvin suunnittelematon jälkikauden avaus. Multapellolle 300m rinksa, puoliväliin ja loppuun kissanruokapurkit. Ajot heti perään. Urho ajoi omansa puolivälipurkille kuin katkoviivan, 30% jäljestystä ja 70% härdelliä.

Oilille loppupätkä. Oi keskittyi ja oli motivoitunut, mutta paljon mentiin 1-2m tuulen alapuolella. Jotain keskittymiskatkoja sillekin.

Toko

Pelkkä lista tallella:
Luoksetulo
Ruutu
Metallinouto
Kaukot
Tunnari
Häiriöpertsaa

Muditoko, Varkaus

Seuraaminen ("käskytettyä voita") huonoa, häröilevää. Loppua kohden paransi, sentään. Urho tuoksujen vallassa ja jouduin muistuttamaan monta kertaa asiasta - väärä lähestyminen asiaan ylipäätään. Vinkkinä ottaa askelsiirtymiin eri käsky ja jaksottaa käsky/tekeminen paremmin. 

Luoksetulo liikkeenä ja se meni yllättävän hyvin. Loppupätkää pitää silti muistaa treenata myös, että lähtee maasta vielä voimalla. 

Ruutu ei mennyt kummoisesti, välillä juoksi sinne ok, välillä meni ties minne. Näytettiin pallon vienti ja ei näytetty. Seurasin Lumon treeniä ja ruutu oli paljon paremmin Lumolla hanskassa vaikka ovat ymmärtääkseni aloittaneet ruudun treenaamisen vasta jokin aika sitten. Jotenkn taas vahvistui ajatus, että ruutuun täytyy alkaa ottaa ruokapalkka, pallo ei näytä oikein edistävän oppimista. 

Tunnarissa epätasaisuutta, tutut virheet näkyvillä. Tietää mitä siinä tehdään, mutta ei saa pidettyä itseään kasassa sen tekemiseen vaan räpsii. Oman kapulan sijaan Urho olisi hakenut nenäänsä mielummin narttukoiran tuoksua ohjaajien vaatteista, ja tästä kun kunnolla huomautin, niin teki paljon paremman tunnarin perään. Outoa, normisti olisi olettanut, että ei tee enää oman etsimistä kunnolla jos liikaa huomauttelee. Vaan ehkäpä tämä tuli aiheesta ja koirakin sen jotenkin tiesi. No, ehkä ei kuitenkaan, mutta oli oikea-aikaisesti osunut palaute. 

Kaukot "omalla tyylillä" jees, siis mulle riittävällä tavalla jees :) 

Metallia ihmeteltiin enemmän, että mikä siinä häiritsee Urhoa kun kuitenkin mielellään tekee hommaa. Ottaa kapulan mielellään, kantaminen vain on sellaista va-ro-vas-ti leuka pystyssä menoa. Ottaa ensinnäkin kapulan tosi syvälle suuhun ja siellä se sitten kalisee löysässä otteessa. Muut ehdotti että isot laipat tulee lähelle silmiä ja Ur varoo sitä, mut en oikein uskonut koska ongelmaa on mielestäni muunkinlaisilla kapuloilla. 

Hyppynoudossa (pk) mennessä kosketus ja paluun taisi ekalla tempaista hyppynä - ja kolisteli ihan reilusti.

Oili kävi humppaamassa lyhyesti, seuraamispätkä ja jääviä + luoksetulo (kai?). Otti alkuun aika paljon painetta uudesta paikasta. Nyt kun Oililla on tottisteltu vähemmän, niin näyttää itseltäkin unohtuvan porokoiran käyttöohjeet.

Kuva: S. Hyyryläinen

Kuva: S. Hyyryläinen

Kuva: S. Hyyryläinen

Toko

Paikallamakuu ei ollut kovin hyvä. Äänteli ja nousi istumaan jossain välissä. Oli kovasti häiriköitynyt vieressä alkeispaikkiksia tekevästä koirasta. Mitenkähän sitä saisi ryhdistäydyttyä tekemään monipuolisemmin paikallamakuita? Luoksetulossa erinäisiä pätkiä. Vähän huonot seisomiset ja ekalla maahanmenoon kaksi käskyä. Maahanmenot muutekin kautta treenin löysiä ja vaiheittaisia. Liekö viikonlopun pitkälliset autossa istumiset jääneet kolotuksina kroppaan? Ja maasta luokse tuli ihan erityisen löysällä ravilla. Eipä ihme kun ei oikein ikinä sitä oteta. 

Ruutuun eka näyttö, palkka avustajalta - hyvä. Toinen valmiiseen ja palkka myös avustajalta. Lähti vinoon metsään, jonne oli jo edelliseltä kerralta palkan kanssa menossa. Kutsuin pois, lähetin uudestaan ja hyvä suora meno ruutuun. Pysäytystä ei edelleenkään ole olemassa, vaan huudan vain kehut, jolloin koira alkaa bongata lentävää palkkaa. Toisella satsilla kokeilin pysäytystä ja ei voi kyllä sanoa toimivan edelleenkään.. Mut ruutuun meni hyvin. 

Kaukokäskyissä vihdoin palkka joka sopii siihen - pinaattiletut :) Riittävän isoja kiinteitä paloja ja koiran mielestä herkkua. Tottahan lihapullat tms. olisi vielä parempia, mutta piti ottaa mitä kaapista löytyi. Nyt kun Oilin kanssa tottistelut ovat vähentyneet, niin ei tule enää hankittua sopivia tottistreeninameja. Urhon kanssa on niin helppo ottaa vaan sitten lelulla. Mut nyt pitää ryhdistäytyä kun tokossa on liikkeitä, joiden rakentamisessa pitää miettiä palkkapuolikin just eikä melkeen. Niin, ne kaukot. Ilme jo parempi, paljon piti vilkuilla niitä taakse heitettyjä letunpaloja, "Onkohan se vielä siellä!?!" Vaihdot ei niin hyviä, mutta hyvä kun se ahdistus alkaa väistyä. Ihan treenien lopuksi, kun seniorikerho teki omat tottistelunsa, otin Urhon kanssa sivussa vielä kaukoja ja jessus kun teki hyvin hommia. Ihan kuin häiriöstä olisi ollut apua, Ur joutui kunnolla keskittymään minuun ja ahdistusta ei ollut oikeastaan ollenkaan. Ehkä itsekin osasin olla rennompi? 

Tunnaria kaksi erillistä ottoa (välissä ruutua), aikalailla kokeenomaisina. En itsekään saanut tietää mikä on oikea. Ekalla teki rivillä varsin pitkälliset tarkistukset, toi oikean. Toisella vielä varmempi työskentely ympyrällä ja varmasti otti oman. Vau! Tää alkais olla niinkun liike :)

Toko

Ekana tunnari, sekin on jo saavutus, että voi aloittaa nollavireliikkeellä :) Muuten hyvin, mutta reagoi tosi huonosti omaan. Silti ei haksahtanut väärään, joten hyvä! Ei taidettu ottaa kuin kerran. 

Ruutu: edistyy! Juoksi useampaan kertaan tyhjään ruutuun, pallopalkka lensi apparilta. Epävarmuutta on, mennessä vilkuilee, mutta juoksu pysyy suht suorana, eikä voltteja tullut kertaakaan. 

Luoksari perustasoa, varmaan sellainen, että tiukalta tuomarilt kasi ja löysältä kymppi. Vauhti alkaa tuntua itsestä hitaalta, mutta pää pysyy koiralla paremmin mukana. 

Kaukoissa heitin namin koiran taa ja siitä joku vaihto. Tähän pitäisi muistaa ottaa jotkin hyvät herkkupalat. 

Paikallamakuu tehtiin häiriköiden, eipä Urho ja Raiku muuten taida siitä enää mitään oppia kun keskenään makoilevat. Potkittiin ja heiteltiin palloa sekä kutsuttiin vuorotellen kumpikin pois rivistä. 

Oili teki seuraamissuoran ja jäävät+luoksarit. Ja leikki!

Toko

Aloitus seuraamisen täyskäännöksillä, nehän ovat Urholla usein vajaita/hitaita/vaiheittaisia. Kun huonon jätti palkkaamatta, niin seuraavalla heti paransi. No sitten taas seuraava huono ja sitä seuraava parempi. Kyllä se osaa (niinhän ne aina, heh), mutta yritystä puuttuu. Ruutua siten, että avustaja kävi näyttämässä, minä naksautin ja heitin pallon. Päätin, että niistä volteista kutsun pois, niihin pitää ottaa nyt nollatoleranssi. Pidennettiin hiljalleen matkaa. Kerran meni oikealta ohi ja etsi vain palkkaa. Kerran tarjosi voltteja, korjauksella meni taas suoraan. Kaukokäskyissä lähinnä koemainen jättö ja siitä suoraa vapautus palkalle. Vinkui korvat viistossa heti kun käännyin takaisin koiraan. Tän liikkeen mielentila on NIIIIIN väärä… Luoksarissa vähän vaisu vauhti ja heppoinen seisahdus, maahanmeno ihan jees. Vapautus takapallolle maahanmenosta. Loppuun läpijuoksu; tuli laukalla koko matkan, vaikka meinasi ennakoida. Tunnarissa ekalla suuria vaikeuksia, ei näyttänyt edes reagoivan omaan. Kesti kuitenkin kiellot ja palasi etsimään omaa. Mietittiin voiko märkä asfaltti olla niin erilainen alusta kun koko talvi on tehty lumella tai sisätiloissa? Toistolla hyvä suoritus.

Tottis + toko

Koska oltiin Linnunlahdella, piti tietysti ottaa pk-noudot. Ensin Urho sai paikallamaata Raikun noutojen ajan. Tasaista pientä piipitystä sieltä kuului melkein koko ajan, mutten kiinnittänyt siihen kummempaa huomiota, kunnes sitten puolivälissä huomasin koiran seisovan ja haistelevan maata metrin verran alkuperäisestä edenneenä. Käskin takaisin maahan ja siellä pysyi hyvin lopun aikaa. Kauankohan lie ehti tepastella? Urhon noudot sitten: Tasamaa ok. Hyppyssä mennessä nätin kosketuksen sijaan ruma kosketus, palatessa kohdisti ensin esteeseen, mutta kun kehuin heti ekalla kiertoajatuksella, niin tuli lopun reippaasti ohi. A-esteellä pelkkää paluuta isoin avuin, eli taputin estettä ennen tuontia (jätin koiran ja kapulan apparille). Kolme toistoa ja kaikilla oli kuulemma hieman epävarman oloinen, vaikka lopulta kiipesi reippaasti kuitenkin. A-esteen paluu taitaa sittenkin olla aika hepreaa Urholle.. 

Tokohommat aloitettiin ruudulla, kolme toistoa (kolme lelua :)), kaikille jonkinasteinen näyttö. Kaukokäskyjä ihan läheltä, palkka 1-3 vaihdosta, vähemmän ääntä kuin ennen, mutta joku ääni kuitenkin. Kuvaa hyvin fiiliksiä eri liikkeissä, kun perusasennosta maahan käskiessä Urho tekee luoksetulossa maahanmenon tyyliin "pläts" ja kaukoissa omituisesti vääntyen ja etutassuja eri tahtiin asetellen. Kaukoissa ollaan lähtöjäänkin siis paineessa. Luoksetulossa jätin ensin seisomaan ja siitä kutsu + maahan. Vaan ei mennyt maahan, jäi seisomaan, niiasi kyllä. Käsky on nyt ollut pelkkä "maa". Toistoja muodossa "maa-han", jolla sai varmistettua maahanmenon. Noinkohan on jo oppinut liikkeen asentojärjestyksen ja tämä rikottu kuvio ei uponnut? Ei varmaan, kunhan yleisesti on vaan vielä epävarma koko liike. Välissä yksi läpijuoksi ja lopuksi vielä seisomisesta maahanmeno. Eli seisomista ei tänään ollenkaan. Tunnistunut onnari x2 :) Ja ihan lopuksi vielä tuuripelinä lähetys tyhjään ruutuun - meni! - ja lentävä pallo palkaksi. Nyt oli muuten standardina kasi narupalloa käytössä ja sehän toimi hyvin. Yleensä vaan tyydyn käyttämään yhtä, jolloin hommiin tulee aina väkisin turhia välejä kun Urho juoksee pallon kanssa hankeen, josta se sitten pitää taas kutsua pois. Kahdella pallolla pelailemalla Ur pysyy luontevammin hollilla ja valmiina seuraavaan hommaan (yleensä lopuksi vaihdan pallon namiin).

Oili juoksi lentävien namien perässä, ei ensin osannut istumista (meni maahan) ja sitten seisomista (istui), sekä leikki patukalla, joka oli Oilin mielestä huippuhauskaa. Urhokin kykeni olemaan Oilin leikkiessä hiljaa. Ja vielä eteenmeno yhdessä jätetylle purkille.

Leikit ja tokot

Odotellessa Oili pääsi leikkimään. Ja reippaan pitkän setin patukan kanssa riekkuikin. Kyllä sillekin olisi saanut tottista lelulla rakennettua, itseasiassa tekee paljon hiljaisemmin lelulla. Ruuasta menee helpommin kuppi nurin. Mut paljon työtä ja ennenkaikkea ajatusta olisi vaatinut, takapakit lelun kanssa on niin paljon "rajumpia". Leikkihalu voi loppua yhtäkkiä ja koira hävitä henkisesti kartalta. Nytkin kävi niin kun kokeilin tarjota patukan sijasta narupalloa: Oi juoksi perään ja metrin päässä narupallo katosi Oilin maailmasta ja koira alkoi haistella maata. Patukasta sitten innostui taas uudelleen ja leikki vielä hyvän tovin. Oili pitää lelun saalistamisesta, perään juoksemisesta ja taistelemisestakin jonkin verran, joskin kovin voimatonhan se on. Lelun ottaminen maasta ei ole sen makuun ja luo tuo enemmän opitun kautta. 

Urholla myös ensin leikkiä ja patoamista. Pitää muistaa tehdä kahdella, niin ei tule hetkiä, jolloin koira kaahaa voittamansa lelun kanssa hankeen ja sitä saa sieltä taas huudella takaisin. Ekoista irrotuksista pärähti heti huutamaan, ei kestä tosiaan vielä kuin ehkä sekunnin tai sitten mun pitää olla ihan liikkumatta. Tavoite hommassa voisi olla: hiljainen keskittynyt sivulletulo leikin jälkeen. Siinä kun ne pahimmat huudot aina tulee. Syy miksi onkin alettu tehdä enemmän ruualla. 

Tokohommissa tutut: ruutu, luoksetulo, kaukot (olihan Kaukon päivä :)), tunnari ja metalli. Sekä paikallamakuu. 

Ruudussa selkeät lelun viennin näytöt. Ruutu menee aina Urhon jäljiltä ihan rullalle kun jotenkin rynnii nauhojen läpi. Mutta siis hyvät toistot. 

Luoksetulo kerrankin läpi tehdyllä suunnitelmalla, eikä ongelmien ilmaantuessa paikkausversioilla. Ensin seisomisesta takapalkalle, sitten läpijuoksu ja lopuksi jätin seisomaan, siitä maahanmeno ja takapalkalle. 

Kaukokäskyt eivät vaan mielentilallisesti loksahda kohdalleen, Urho on liian epävarma ja ääntelee vaihto vaihdolta voimistuen vaikka olisin vain metrin päässä koirasta. Parissa kohdassa myös ennakoi vaihtoja. Koko liike on meidän molempien mielestä varsin inhottava. Lopulta siirryin ihan koiran eteen kiinni ja ohjasin reilusti kädellä. Sitten Urhon ilme vasta muuttui keskittyneemmäksi ja rennommaksi, vinkuna loppui myös. Eli takaisin vauvan askeleisiin.. 

Tunnari onnistui hyvin, kaksi ottoa. 

Lyhyet metallileikit, lopuksi luovutus ja narupallopalkka. 

Paikallamakuu (n.4min) Raikun kanssa oletettavan hiljainen ja rauhallinen, eipä ollut kukaan poikia katsomassa. 

Oili kävi vielä lopuksi tekemässä seuraamissuorat ja eteenmenon. Osasi!

Leikkikoulutuspäivä

Taas näitä juttuja, joissa olisi ollut hyvä käydä 6 vuotta sitten. Tai no, kyllähän sitä silloin jo vähän tiesi mitä tarttis tehdä, mutta ei sitten tehnyt kuitenkaan… Tosi vaikea kirjata päivän antia ylös, mutta koitetaan nyt jotenkin. Ja videotakin on, en tiedä onko niistä tosin iloa muille kuin itselle. 

Urho 8-v siis sai osallistua Popekon leikkikoulutuspäivään, jossa tarkoituksena oppia lisää koirastaan ja erityisesti sen kanssa leikkimisestä. Koutsina Juha Venäläinen. Urhon leikkimiset ja leikkipalkkaamiset ovat varsin rutinoituneita. Joko heitän sille lelun, se saa iskeä kädessäni olevaan leluun kiinni. Ja sitten revitään tai Ur tuo lelua revittäväksi. Välillä Ur vie lelun hankeen ja välillä, tai oikeastaan tosi usein, tulee lelu suussa pylly edellä toiveenaan pyllyrapsutukset. Jos kukaan ei rapsuta pyllyä, niin ryhtyy omatoimisesti hinkkaamaan pyllyään ihmisiä vasten. Olen miettinyt paineistuuko leikkiessä kun haluaa mielellään kääntyä lelun kanssa pois ja tarjota takapäätä. Ei useinkaan ihan omatoimisesti työnnä lelua tarjolle uuteen taisteluleikkiin, vaan minä teen sen aloitteen, jolla sitten pomppii vasten ja taistelu jatkuu. 

Eka kierros ihan vaan perusleikkimistä patukalla. Ur pärräsi ja haukkui taistellessa (kuten usein tekee), sain ohjeen heittää lelua pari kertaa, jonka jälkeen hiljeni. Nyt en sitten taas muista mistä tuo ääntely taistellessa kertoi, mutta koska ilme oli vapautunut ja häntä heilui, niin ei se pahasti paineistunutkaan ole. Ylivirettä (+ hermot ei pidä) kenties, hiljeni kuitenkin selvästi kun sai pari kertaa juosta lentävän lelun perään. Perusvirhe taisi kaikilla, myös itsellä, olla että nostaa lelua taistellessa liian ylös > koiran etutassut ei pysy maassa ja se ei pääse kunnolla taistelemaan, vaan pelkästään roikkuu lelussa. Eli itseä alemmas, olkapää joustaa ja kunnon vedosta voitto. Sen jälkeen rintaan (omaan :)) taputtamalla taas koiraa kannustetaan uudelleen haastamaan ohjaajaa leikkiin. Tavoitteena, että koira alkaa itse haastaa ohjaajaa. Ja tuo halu haastaa käännetään sitten esim. tottiksen moottoriksi. Eka kierros oli Urhon mielestä ehkä siistein. Sai vaan käydä leikkimässä ilman mitään muita vaateita :) 

Toisella kierroksella halusin tsekattavan patoamista. Ongelma kun on, että lelulla palkatessa en aina oikein osaa toimia koiran nousevan vireen kanssa, koirasta tärähtää huutamaan ja sitten meitä onkin jo kaksi huutajaa… Ur ei siis osaa padota, ts. keskittyä oikein, vaan pakka leviää käsiin ja koira möykkää. Kokeiltiin kuviota: leikki > "irti" > "istu" > otan hitaasti pari askelta taaksepäin > "sivu" ja siitä palkka. MUTTA tuossa jo koira rävähti sivulle käskiessä huutamaan. Joten jätettiin sivulletulo pois ja kun koira istuessaan loksautti leuan kiinni (siis ei huutanut, vaan vain meni siihen hyvään keskittymisen tilaan), niin heti palkka > leikkiä. Pari toistoa saatiin myös otettua luoksetuloa, se oli Urholle suoraviivaisempi suorittaa. Ja nyt kun mietin, niin ehkäpä juuri sivulletulo onkin sellainen liike, jossa on ylipäätään jotain klikkiä. Se on usein just se hetki, kun tulee huutoa. Esim. leikin jälkeen jos pyydän sivulle ennen uuden liikkeen aloittamista. Ehkä taustalla on myös koiran epävarmuus ylipäätään palkan saamiseen? Sivulletulosta tulee kuitenkin harvoin ihan ajatuksella palkattua. Se on semmoinen "tuu nyt sivulle, niin päästään aloittamaan liike" -liike. 

Kolmannella kierroksella kutakuinkin samaa kuin ekalla, pl. otin siihen palkaksi narupallon enkä patua. Siinä Ur esitti ihan kattavan "osaan haukkua narupallo suussa" -sarjan.

Tokoo

Treenien tarkempi kirjaaminen on taas jäänyt. Yritän siis muistella, menee liikekohtaisesti.

Tunnari toimii perustasolla, myös pienen vireen kanssa jo. Liikoja kikkailuja ei kestä. Esim. jos kapulat ovat normaalia laajemmalle alueelle levitettynä ja niitä on reilusti enemmän, silloin hätääntyy jossain kohtaa ja ottaa minkä sattuu. Samoin treeni, jossa oli kolme kasaa, huononi loppua kohden. Ekan teki hyvin, toisessa hämmentyi ja kolmannessa oli jo pakka kokonaan sekaisin. Mietin, jos ihan perusjuttu lähes kokeenomaisena (syötän vielä välissä nameja ja lähetysetäisyys on lyhyempi) toimii, niin kannattaako tehdä outoja variaatioita ja hakea niitä rajoja? Ehkäpä ei. Välissä meinaso liian kikkailun vuoksi mennä nimittäin solmuun taas koko homma, nyt on saatu sitä perustreenillä auottua.
    Ruutu ei ole edennyt kummoisesti. Välillä näytti että eteni, sitten ahnehdin liikaa ja nyt taas pitää palata rutiinin luomiseen. Edelleenkin kysyn, miksi ruutua ei voi treenata olkkaritokoissa!?! Hanurista.
    Kaukoissa koitetaan nyt tehdä varmuutta vaan läheltä. Osaa teknisesti kuitenkin mulle ihan riittävällä tavalla, mutta liikkeessä on liikaa painetta. No eipä ihmekään, kun on ohjaajan inhokkiliike. 
    Paikallamakuun osaa hienosti Raikun kanssa. Vaan vieraammassa seurassa piippittää heti ja on kirahvina.
     Metskulla on edelleen leikitty ja kivaa on. Myös kahden metallin leikkinä. Ei oikein tohdi tiputtaa vapautuksesta, vaan hakeutuu luovutusasentoon. Ihan kiva tatsi hommaan muuten, mutta just ne viimeiset metrit ennen palautusta näyttää varovaisimmalta.
     Luoksetulossa alkoi ennakoimaan. Tajusin, ettei ole aikoihin otettu läpijuoksuja ja muutenkin pallo puuttunut minun päästä. Joten nyt siis pallo molempiin päihin ja vaihtelevuutta treeniin. Mahtavaa, että se maahanmeno on kuitenkin loksahtanut paikoilleen. Seisominen on hiukan huonontunut, ei ole enää niin topakka.

Oilin tottistelut ovat jääneet minimiin. Vähän on höntsäilty jotain ja kaikenlaiset kriteerit löystyy kokoajan… :) Kerran kun palattiin Urhon kanssa treeneistä, niin Pasi ilmoitti, että Oilikin osaa tunnarin! Päätin kuvata tämän pikatreenauksen ihmetuloksen:

Kolilla

Vesivaaralla lumikenkäilemässä, Soikkelin pihassa maggarat.

Kotona Oili nukkui 2h ja heräsi silmät kirkkaina kun kaadoin valmiit popcornit kulhoon. Urho veti hirsiä koko illan ja yön. Toinen menee pisaralla pisimmälle ja toinen polttaa kynttilää molemmista päistä. On ne vaan niin erilaisia.

Linnunlahdella tokot ja tottikset

Urho ja Raiku teki kaikki hommat liike kerrallaan vuorotellen. Luulin, että Ur olisi ollut joihinkin liikkeisiin ylivireinen kun näkee joka välissä jonkun muun suorittavan, mutta ei sitten ollutkaan - ainakaan yhtään normaalia enempää :) 

  Luoksetulo on loksahtanut kohdalleen, meni pelkällä käskyn muokkauksella. Jätin kokeenomaisesti, seisomisesta vapautus takapalkalle. Hieman napakammin olisi vielä voinut pysähtyä, mutta vauhtiin nähden ok. Sitten jätin seisomaan ja siitä luokse + maahan ja vapautus takapalkalle. 

 Kaukokäskyt junnaa paikallaan, samat virheet kerrasta toiseen. Jumii ekalla, pomppaa liikaa, ääntelee… Tähän pitäisi saada joku ajatus. Se voisi olla vaikka liikeratojen vahvistaminen olkkaritokoissa, välillä pidempää matkaa kertaluontoisesti ja pihalla/treeneissä vaihtoja ihan lyhyeltä matkalta apujen kanssa. Namivahti on jees, se kannattaa käyttää lyhyen matkan harkoissa. Pidemmällä matkalla liian suuri vaara, että koira kähveltää namin tai pari. 

   Ruudussa Ur livahti matkaan jo virittelysanasta, mut annoin mennä kun eteni niin hyvin. Hieman hapuillen loppumatka. Naksautin ja Leena heitti lelun vierestä palkaksi. Toisella kerralla joko näytettiin tai sitten ei näytetty, en muista, kuitenkin taas naksu ja lentävä lelu. Lopuksi vielä lelu valmiiksi ruutuun ja yksi lähetys sinne. 

   Metallinoutokapulalla ensin yleistä ilonpitoa ja lopuksi yksi viritelty tuontipätkä (koira ja kapula apparille, hetsausta, appari antoi kapulan koiralle), jossa palkka reippaasta laukasta. Hyvin nosti viimeisessä laukalle, vaikka tuossa vapaassa kapulaleikissä ei meinaakaan millään laukata. 

   Tunnariin taas siten, että koira nuohoaa ensin runsaasti nameja maasta. Reagoi nyt tosi huonosti omaan, mutta ei kuitenkaan haksahdellut pahemmin vääriinkään (kerran yritti ottaa, josta kielsin ja kesti sen hyvin). Ekalla kerralla ei siis ottanut mitään (pl. toi josta kielsin), toiselle lähetykselle hajustin kapulaa paremmin -> otti hyvin. Ja kolmas lähetys vielä onnistuneesti. Mutta tässä virejutussa ollaan tosi kiinni. Näitä pitää vaan tehdä Urholla kyllästymiseen asti, ihan järjettömästi rutiinia. Siten se alkaa hiljalleen kestää myös hieman korkeamman vireen. Ehkä. 

   Hyppynoudossa (toko) nyki heitosta ja palatessa jännäsi hyppyä, muuten erittäin ok. Paluuhypyt rentoutui vähän toistoilla ja nykimiseen auttoi välipalkkaus heiton jälkeen. 

   Lopuksi vielä kertakokeiluna ruutu, jossa palkka valmiina. Sinne mänt mutiainen :) 

   Pk-esteillä tein hypyssä vinoja heittoja ja kannustin tulemaan paluun reippaasti esteen ohi. No arvaahan sen sitten miten Ur ajatteli homman toimivan myös vinoesteellä… Sinne lopulta pari onnistumista seuraavanlaisella systeemillä: koira ja kapula apparille suoraan linjaan esteeseen nähden, minä vinoon esteeseen nähden jotta näen koiran koko kulkumatkalla. Kutsu tuoda kapula ja vahva kiipee-käsky jos yrittää kiertää.

Hallitokot

Tarjoutui tilaisuus päästä JOA:n halliin ottamaan tokotreeniä. Siitä on ikuisuus kun on viimeksi treenattu hallissa, jossa viereisellä puoliskolla vihtoo agikoiria, ja sen kyllä huomasi! Urho alkuun ihan karmit kaulassa ja minä hermona. Otettiin eka lyhyt satsi pelkkää orientoitumista uuteen paikkaan, perusasentoa, lyhyttä seuraamista ja paljon palkkaa. Tosi nopsaan Urho vääntyi hyvään moodiin, tosin mitään tunnaria en uskaltanut ekalla satsilla tosiaankaan.. 

Toisella kiekalla sitten enemmän itse liikkeitä. Ruutua parit lelunnäytöllä, hyvin. Jäävät kaikki käskyttäen, hyvät. Kaikkiin koiran kierrot, seisomisessa toistin kiertäessä käskyä ja kehuin, kaikissa pysyi hyvin. Maahanmenosta kokeilin ottaa suoraan seuraamaan, lähti hitaasti mukaan. Ennen tunnaria keitin kourallisen kuivaruokaa maahan, Ur söi niitä hiekasta erotellen hitaasti mutta varmasti ja saatiin samalla valmisteltua tunnari. Lähetys kapuloille suoraan ruualta ja teki homman hienosti! Pitkä käskytetty (voi-)seuraaminen, teki älyttömän hyvin ja ihan ideaalissa vireessä. Jos nyt virheitä hakee, niin täyskäännökset saisi olla siistimpiä ja juoksusta pysähdyksessä hidas istuminen. Paikallamakuu rivin reunimmaisena, minuutti-pari vain, jäin näkyviin. Vieras kierteli koirat häiriöksi. Pysyi hyvällä ilmeella ja hiljaa. Tuo sama pitäisi saada myös silloin kun olen piilossa, nyt on usein ihan kirahvina ja vinkuu. Ja taaskin kaksi (vai kolme?) käskyä sivulle. Ei pidä palkata enää aina maahan.

Kotitunnaria

Urho osaa tehdä tunnaria Oilin ympäriltä, sohvalta, itsensä ympäriltä, useilla väärillä ja vähillä väärillä. Vaan Urho ei osaa tehdä tunnaria jos esim. otan sen sivulle ennen lähetystä. Kuten aiemmin todettua, kaikki on kiinni vireestä. Sen pitää olla suunnilleen nolla, niin Ur kykenee tekemään homman. Vireet saa nolliin tarvittaessa heittämällä kourallisen nappuloita sille maasta nuohottavaksi. Urho syö kuuliaisesti namit, ei innostu niistä liikaa ja päätyy parempaan mielentilaan tunnarin kannalta.

Tunnaria ja tokoa, Oilille jälki

Tunnaritreenit jatkuu. Käytiin pihalla väärissä olosuhteissa (koiralla liikaa virettä) tekemässä taas surkea epäonnistuminen. Sisällä paikkaukset. Huomaan, että on jo jääty kiinni siihen, että kaipaa heti kehua kun on omalla. Jos en kehu, jää varmistelemaan ja joskus saattaa myös pinna katketa jolloin ottaa minkä sattuu tuontiin. Eli siis Ei Osaa. Nyt alan pitämään suutani kiinni ja koitetaan kerätä toistoja myös kodin ulkopuolella. 

Tokmannilla tänään kaikkineen oikein onnistuneet treenit. Pitkästä aikaa sellainen fiilis, että tästä tulee jotain :) 

Luoksarissa saatiin ehkä harppaus eteenpäin. Sen sijaan, että käsky on painokas ja nopea MAAHAN (miltei MAHAN), niin toimiikin paremmin, kun sanon pidemmin MAAA-han, josta loppuosan voi melkein hönkäistä ja aikanaan jättää muutenkin pois. Täh!? Älytöntä jos ratkaisu on todella näin yksinkertainen. Ekalla jätin seisomaan ja siitä pelkkä maahanmeno, tokalla koko liike, maahanmenosta vapautus takapalkalle. 

Ruutuihin juoksentelut kuten ennenkin, näki lelun viennin. Yksi välissä ilman näyttöä ja heti oli pihalla kuin lumiukko. Seuraavalla kerralla voisi tehdä vaihteeksi sheipaten. 

Kaukoissa ääntelee, reilusti. Mikähän lie siinä nyt taas? Painetta tuntuu olevan, väistää päällä vaihtojen välissä. 

Tunnari………….. onnistui!!!!!!! Kaksi kertaa!!!!!! Ekalla taisi pahemmin maistella muita, mutta toka bueno! !!!!!!!!!! !!!!!!! !!!!!!!!! Ja vielä !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sai sivummalla imuroida nameja maasta sen aikaa kun laitettiin kapuloita, siitä sitten suoraan lähetys kapuloille. 

Oilille vieras tuore jälki, tehty koiran kanssa, kiersi Tokmannin rakennuksen ympäri. Kaksi välipurkkia ja loppupurkki. Alussa luottamuspulaa koiraan, kun aloin luottaa niin meni paremmin (tietenkin…). Hyvin väljää menoa kyllä, haju pakkautui rakennusten seinille ja lumipenkoille.

Etsintäharjoitus

Minna oli suunnitellut meille taajamaetsinnän. Saatiin paikannuspuhelin mukaan, joten M sai pääkalloluolassa hihitellä/tuskastella meidän menoa. Ensimmäinen tarkastettava alue oli Bunkkerimuseo niemeke. Siellä oli jälkiä, paljon jälkiä. Tuoreitakin. Aika pian oli pakko todeta, että jäljillä ei täällä tee kyllä mitään. Oili juoksenteli kuitenkin niiden perässä ja juoksuhaudoissa oli selvästi tuoreita hajuja. Reilut puolet saatiin käytyä kunnes saatiin kysymys onko alue tyhjä. "Nooo kyyyyyyllä kai se on siltä osin mitä ollaan käyty, pohjoiskärki vielä käymättä".

Saimme uuden alueen, korttelipätkän. Iltakasilta oli vieläaika paljon liikkujia Marjala-cityssä, joten ei ihan ollut luotto kympissä koiraan. Mut koulun kulmilla Oili reagoi selvästi johonkin, mä keskityin vain työmaakoppien avoinaisiin alusiin, mutta appari osasi katsoa kokonaisuutta paremmin ja veikkasi autoja. Oili siinä sitten tarkkoi selvemmin kohti autoja, reagoi aina vaan vahvemmin ja sitten jo itsekin huomattiin niin kovin tutun näköinen auto, vieläpä sivulasi raollaan. Oili tarkensi loppuun ja lopulta ilmaisi auton, josta kadonnut (Minna) löytyi :)

Bunkkerimuseo oli tyhjä, tosin takuuvarmasti siellä oli ollut kulkijoita päivän mittaan ja ennen meitä. 

Hauska harjoitus!

Tunnari

Tunnaria vähän joka välissä. Vire pidetty pohjalukemissa. Kun Ur nukuskelee, niin laitan kapulat valmiiksi ja siitä suoraan lähetys kapuloilla (vältetään sivulta/vierestä lähdön jännite). Maistelee vielä herkästi muita, mutta lukitsee lopulta oman ja lähtee tuomaan. Jes! Näen valoa tunnarin päässä. 

Nyt hissuksiin mukaan koemaisia elementtejä, eli lähetystä viereltä/sivulta, liikkuroija jne. Ja pihallekin pitäisi mennä. Hmm.. pitäisiköhän alkaa kantaa lenkeillä mukana tunnariboksin retkiversiota :) 

Voi kun saisi ruututreeninkin toteutumaan joskus tällä tiheydellä.

Tokoa ja jälki

Tokoilut eivät ole menneet kummoisesti. Tunnari on semmoinen liike from hell, että kun se epäonnistuu niin kaikki muukin tuntuu ihan hanuristaolevalta. Ja se on epäonnistunut surkeasti, monta kertaa. Ruutu menee edelleen alkeismallilla, joten siinä ei vielä näykään mitään kehitystä. Tai no eilen torstaina Ur juoksi ensin ruutuun ja sitten alkoi vasta ihmetellä että missä lelu, harhautui ruudusta pois ja paikansi sen viimein ruudun takalaidasta. Luen tämän onnistumiseksi, pienestä on ilot otettava. Luoksetulon maahanmeno menee hiukan paremmin, ehkä. Tärkeintä ettei anna koiran vetää itseään täyteen kiitoon, vaan käskyttää ajoissa. Kaukokäskyissä ruvennut haukahtelemaan, vireet vinossa. 

Mut se tunnari, tuo tokoliikkeiden pieni kiusankappale - ainakin jos omistaa hieman keskittymiskyvyttömän mudin, jolle on niin kovin luontaista kahmia tavaraa suuhunsa HETI. Sain pienen oivalluksen viime treenien jälkeen kun juteltiin treenitoverin noutotreeneistä. Nouto kun on just sellainen liike jota helposti alkaa stressata ennen sen aloittamistakaan, että tuleeko siitä nyt mitään ja miten sen tekee, takapakit ahistaa jne. Olen kehittänyt tästä tunnarista ihan samanlaisen, varon ongelmia niin paljon, että en oikeastaan edes uskalla treenata. Päätin muuttaa asennetta, ottaa tunnarin hevitreeniin, vaikka sitten silläkin uhalla että pilalle menee. Tai siis kun sehän on jo pilalla, huonommaksi ei voi mennä. 

Eläinkokeiden perusteella Ur edelleenkin teoriassa tietää liikkeen juonen, muttei keskity tekemiseen vain yrittää nopeaa ja helppoa ratkaisua kahmaisemalla suuhunsa "äkkiä vaan jonkun". Tai sitten maistelee kaikki ja tuo vasta oman. Pahimman pohjanoteerauksen jälkeen tehtiin toistoja ja toistoja ja toistoja, ja vihdoin Ur alkoi taas esittää jotain järjellistä. Voi olla ettei tästä tule edelleenkään koskaan mitään, mutta sitten ei tule. Pääasia että nyt sentään tehdään jotain. 

Oili sai nuuskia tokotreenien jälkeen Tokmannin parkkiksella jäljen. Alue oli jo hiljentynyt, joten yhtään harhaa ei päälle tullut, alla päivän marketeissa kävijöiden tepastelut. Tein jäljen itse ja ajoin tuoreeltaan, alussa vähän ruokaa ja kerran välissä, lopussa ruokapurkki. Hieno nosto vaikka autosta tuli vielä piestyn näköisenä, haukutin vähän vireen nostamiseksi ennen nostoa. Kova tuuli häiritsi välillä hieman, mutta palasi aina hyvin kiinni jälkeen. Hauska pieni - ja ihan pätevä - koira :)

Hakuiluja

Viikolla lähimetsässä, eli taajamametsässä, nopea yhden maalimiehen treeni. Oili vähän sillä hilkulla oliko naapuruston koirien terveisiä kartoittamassa vaiko etsimässä. Hyvin kuitenkin lopulta löysi ja etenkin ilmaisi. 

Perjantaina varikolla Oilille 2 maalimiestä. Ensin hihnassa tuulireagointi, sitten vapaana tarkennus ja ilmaisu. Oili nosti maalit väärässä järjestyksessä, mutta tuulen liikkeille nyt ei vaan mahda mitään. Eka ajatukseni mukaisesti: reagointi -> tarkennus. Jälkimmäinen oli ylhäällä ajoliuskalla, joten haju olisi pitänyt hakea kai paljon kauempaa. Se siis meni lopulta perinteisemmin partioiden. 

Urholle pelkkiä ilmaisuja. Nyt purkki maalimiesten jaloissa. Haukkui sinnikkäästi kasvoja vaikka purkkia näytettiin moneen kertaan, mutta ei tyrkkinyt! Eli siis jatkamme purkin pitämistä jaloissa, ei siitä haittaakaan ole. Purutyynyä jaloissa ei kestänyt, vaan yritti sinnikkäästi viedä tyynyn ennen aikojaan.

Tottis ja taajamaetsintää

Urholle noutohyppelyt kentällä. Pk-esteellä läheltä estettä heitto, menohyppy siistillä kosketuksella, paluussa valitsi itsenäisesti hypyn ja kolautti polvet. Toisen heitin reilusti vinoon ja kehut suorasta tuonnista. A-esteellä pelkästään lelun kanssa rälläten. Tein vinoja heittoja ja Ur yritti remakasti kiertää koko laitoksen myös mennessä. Pienet sulkeiset siis siitä aiheesta.

Oilille taajamaharjoitus Marjalassa. Otin koiran valjaista huomio- ja tunnuspalat pois, joten ei herätetty turhaa huomiota ulkopuolisissa. Kytkemisvälineenä käytössä fleksi. Alue sisälsi pari korttelia kerros- ja rivitaloja, mutta rajattiin varsinaiset piha-alueet pois, joten aika vähän sitä tarkempaa tongittavaa jäi kuitenkaan jäljelle. Oi nosti heti Minnan jäljet tieltä, mutta pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa ottaa homma ilmavainuillen, joten kiitin & palkkasin nostosta ja jatkoimme tuulen alta kiertäen sovitun alueen. Leikkipuiston tienoilla pieni reagointi, tarkistettiin se, mutta mitään ei löytynyt. Kierrettiin ensin koko alue ympäri, pari kertaa Oi noukki jäljet jotka vei kerrostalojen oville, muuten ei mitään. Ensimmäisen käsittelyyn otetun alueen poikki vievän kadun alussa Oi meni mutkalle ja veti kadun varren kuusen luo, jonka takana kadonnut yritti olla piilossa (aiheuttamatta taaskaan ulkopuolisissa ylimääräistä huomiota :D). Tuuli kävi tässä selkämme takaa, mutta joku haju pääsi katua pitkin kulkemaan vääräänkin suuntaan.